1542/1993

Työmarkkinatuki on työttömälle työnhaun ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden aikaisen toimeentulon turvaamiseksi tarkoitettu tuki, jonka avulla edistetään ja parannetaan tuen saajan työmarkkinoille hakeutumisen tai palaamisen edellytyksiä.

Työmarkkinatuesta maahanmuuttajan toimeentulon turvaamiseksi tarkoitettuna kotouttamistukena säädetään maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetussa laissa (493/1999) . Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvan toimeentulon turvaamisesta työmarkkinatuella säädetään kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa (189/2001) . (2.3.2001/192)

Työmarkkinatuen saajan yleisenä velvollisuutena on hakea aktiivisesti työtä ja koulutusta, tarvittaessa hakeutua ja osallistua työllistymistään edistäviin toimenpiteisiin sekä antaa työvoimatoimistolle ammatillista osaamistaan, työkokemustaan, koulutustaan ja työkykyään koskevat tiedot ja selvitykset.

Oikeus työmarkkinatukeen tämän lain mukaisesti on Suomessa asuvalla työttömällä:

Työmarkkinatuki voidaan maksaa työnantajalle 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun tai 500 päivältä työmarkkinatukea työttömyytensä perusteella saaneen työttömänä työnhakijana olevan henkilön työllistymisen tukemiseksi siten kuin tässä laissa ja asetuksella säädetään.

Työmarkkinatuki voidaan maksaa kokoaikaista työtä vastaanottaneelle 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulle henkilölle hänen työllistymisensä edistämiseksi siten kuin tässä laissa ja asetuksella säädetään. (15.12.2000/1089)

Jos työmarkkinatukea koskevan asian yhteydessä tulee erikseen ratkaistavaksi, onko henkilöä pidettävä Suomessa asuvana, asia ratkaistaan sen mukaan kuin asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetussa laissa (1573/1993) säädetään. Kansaneläkelaitoksen päätökseen saa hakea muutosta niin kuin mainitun lain 13 §:ssä säädetään.

Tämän lain toimeenpanoa johtaa, ohjaa ja kehittää ylimpänä viranomaisena työvoimapoliittisten asioiden osalta työministeriö ja toimeentuloturvaan liittyvien asioiden osalta sosiaali- ja terveysministeriö.

Kansaneläkelaitos huolehtii tämän lain mukaisten etuuksien myöntämisestä, maksamisesta ja takaisinperinnästä. Jäljempänä 11 §:n 2 momentissa tarkoitettujen etuuksien osalta noudatetaan kuitenkin, mitä niistä erikseen säädetään. (22.12.1995/1705)

Työvoimaviranomainen antaa työmarkkinatuen saamisen työvoimapoliittisista edellytyksistä lausunnon siten kuin tässä laissa ja asetuksella säädetään.

Työmarkkinatuki maksetaan valtion varoista. Valtion on suoritettava kansaneläkelaitokselle kuukausittain ennakkoa siten, että ennakkojen määrä vastaa valtion sinä vuonna suoritettavaksi arvioitua määrää ja että ennakot riittävät menojen kattamiseen jokaisena kuukautena. Valtion rahoituksen suorittamisesta ja maksamismenettelystä säädetään asetuksella.

Tämän lain mukaisesta toiminnasta kansaneläkelaitokselle aiheutuvat toimintamenot luetaan sen hallintokustannuksiksi.

Työmarkkinatuen saajan työllistymistä voidaan työvoimaviranomaisen osoituksesta edistää siten, että työmarkkinatuen saaja osallistuu työharjoitteluun, työelämävalmennukseen, koulutukseen, ammatinvalinnanohjaus- ja kuntoutustoimenpiteisiin tai muihin kohtuullisiksi katsottaviin työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin sen mukaan kuin tässä luvussa säädetään.

Työvoimatoimisto voi osoittaa ammatillista koulutusta vailla olevan alle 25-vuotiaan työmarkkinatuen saajan työelämään perehtymiseksi sekä työhönsijoittumisen ja ammattitaidon edistämiseksi työharjoitteluun.

Työvoimatoimisto voi osoittaa muun kuin 1 momentissa tarkoitetun työmarkkinatuen saajan hänen suostumuksellaan työelämään palaamisen tukemiseksi sekä työhönsijoittumisen ja ammattitaidon edistämiseksi työelämävalmennukseen.

Työmarkkinatuen saaja voidaan sijoittaa valtion, kunnan, kuntayhtymän, muun yhteisön, säätiön tai yksityisen elinkeinonharjoittajan järjestämään työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen.

Työmarkkinatuen saajaa ei voida osoittaa työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen:

Työvoimatoimisto, harjoittelu- tai valmennuspaikan järjestäjä ja työmarkkinatuen saaja tekevät kirjallisesti työharjoittelusta tai työelämävalmennuksesta määräaikaisen sopimuksen, josta tulee käydä ilmi:

Työvoimatoimisto voi lisäksi asettaa sopimuksessa työharjoittelun tai työelämävalmennuksen suorittamisen kannalta tarpeellisia ehtoja. Työelämävalmennusta koskevaan sopimukseen on otettava ehto, jonka mukaan valmennuksen järjestäjän tulee osallistua työmarkkinatuen saajan ammattitaidon ja osaamisen sekä niiden kehittymisen arviointiin. Sopimuksesta säädetään tarvittaessa tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Työvoimatoimiston on ilmoitettava sopimuksesta luottamusmiehelle tai muulle henkilölle, joka edustaa harjoittelu- tai valmennuspaikan järjestäjän palveluksessa olevia työntekijöitä. Työvoimatoimisto saa tällöin salassapitosäännösten estämättä ilmoittaa työmarkkinatuen saajan nimen sekä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu päivittäinen kesto on enintään kahdeksan tuntia ja vähintään neljä tuntia. Harjoittelun ja valmennuksen viikoittainen kesto saa olla enintään viisi päivää.

Työvoimatoimisto voi tehdä sopimuksen siksi ajaksi, jonka asianomaisen henkilön työhön ja työelämään perehdyttämisen tai työhönsijoittumisen ja ammattitaidon edistämisen arvioidaan kestävän. Sopimuksen tai useampien sopimusten yhteenlaskettu kesto henkilöä kohti voi olla enintään 12 kuukautta. Erityisestä syystä, kuten työmarkkinoilta syrjäytymisen ehkäisemiseksi, sopimusten yhteenlaskettu kesto voi olla enintään 18 kuukautta.

Edellä 5 momentissa tarkoitettujen enimmäisaikojen laskenta aloitetaan uudelleen alusta, kun henkilö on täyttänyt työttömyysturvalain 13, 16 tai 16 a §:ssä säädetyn työssäoloehdon, saanut työttömyyspäivärahaa työttömyysturvalain 26 §:n mukaisen enimmäisajan ja uudelleen täyttää työmarkkinatuen saantiehdot. Enimmäisajan laskenta aloitetaan uudelleen alusta myös sellaisen henkilön kohdalla, joka enimmäisajan täyttymisen jälkeen on saanut työmarkkinatukea työttömyytensä perusteella vähintään 500 päivältä.

Tämän lain mukaiseen työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen osallistuessaan työmarkkinatuen saaja ei ole työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa työharjoittelun tai työelämävalmennuksen järjestäjään eikä työvoimatoimistoon.

Työharjoittelun tai työelämävalmennuksen järjestäjä vastaa työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen osallistuvan työturvallisuudesta niinkuin työturvallisuuslaissa (738/2002) ja nuorista työntekijöistä annetussa laissa (998/1993) säädetään. (23.8.2002/747)

Työharjoittelussa tai työelämävalmennuksessa sattuneesta tapaturmasta tai siinä saadusta ammattitaudista suoritetaan työmarkkinatuen saajalle korvaus valtion varoista samojen perusteiden mukaan kuin tapaturmavakuutuslaissa (608/1948) säädetään työtapaturmasta siltä osin kuin vahingoittuneella ei ole oikeutta vähintään saman suuruiseen korvaukseen muun lain mukaan.

Asian, joka koskee korvauksen suorittamista valtion varoista tämän pykälän nojalla, käsittelee ensimmäisenä asteena valtiokonttori.

Työministeriö järjestää työharjoittelussa ja työelämävalmennuksessa oleville ryhmävastuuvakuutuksen.

Työmarkkinatuen saajan osallistuessa työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (763/90) tarkoitettuun koulutukseen hänen koulutusaikainen toimeentulonsa turvataan työmarkkinatuella.

Työmarkkinatuen saajalle maksettavasta ylläpitokorvauksesta sekä majoittumiskustannusten korvaamisesta säädetään työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (763/1990) . (16.11.2001/994)

Kun työmarkkinatuen saaja osallistuu työvoimatoimiston osoittamiin, työvoimapalvelulaissa (1005/93) ja työvoimapalveluasetuksessa (1251/93) tarkoitettuihin soveltuvuuden, koulutus- ja työkokeiluvaihtoehtojen selvittämiseksi tai työhönsijoituksen tukemiseksi järjestettäviin terveydellisiin ja muihin tutkimuksiin, työ- ja koulutuskokeiluihin tai tutustumiskäynteihin ammatillisissa oppilaitoksissa, työkokeiluihin tai työhön valmennukseen, hänen toimeentulonsa turvataan työmarkkinatuella.

Työmarkkinatuen saajalle maksetaan matkakustannusten ja ylimääräisten työkokeilukustannusten korvausta 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden ajalta siten kuin työvoimapalvelulaissa (1005/93) ja asetuksessa työvoimapalveluihin liittyvistä etuuksista (1253/93) niistä säädetään.

Työmarkkinatuen saajalle maksetaan ylläpitokorvausta 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun työelämävalmennuksen aikaisista matka- ja muista ylläpitokustannuksista.

Edellä 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulle henkilölle maksetaan ylläpitokorvausta 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun työharjoittelun aikaisista matka- ja muista ylläpitokustannuksista.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta ylläpitokorvauksesta on voimassa, mitä työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen Suomessa osallistuvan ylläpitokorvauksesta ja sitä koskevasta asiasta säädetään.

Työmarkkinatuen saajan työllistymisedellytysten selvittämiseen ja niiden parantamiseksi tehtävään suunnitelmaan sovelletaan, mitä erikseen säädetään. Työvoimapalvelulain 10 c §:n 3 momentissa tarkoitettu työnhakusuunnitelma on edellytyksenä työttömän osoittamiselle työhön, jonka palkkauskustannuksiin myönnetään 2 a luvun mukaisesti tukea.

Työvoimatoimisto voi hakemuksesta määrätä työmarkkinatuen suoritettavaksi muulle työnantajalle kuin valtion virastolle tai laitokselle, joka tekee työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetun työsopimuksen tai ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (630/1998) tarkoitetun oppisopimuksen työvoimatoimiston osoittaman, työmarkkinatukeen oikeutetun, 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun työttömän kanssa. Työmarkkinatuki voidaan määrätä maksettavaksi osa-aikaiseen työhön. (26.1.2001/62)

Henkilöä pidetään 1 momentissa tarkoitetulla tavalla työmarkkinatukeen oikeutettuna, vaikka hänelle ei ole välittömästi ennen työsuhteen alkamista maksettu tukea 17–19 §:ssä, 20 §:n 1 momentissa, 22 a §:ssä, 23 §:n 3 momentissa, 24 §:ssä tai 28 §:n 2 momentissa olevan rajoituksen johdosta.

Työmarkkinatuki voidaan määrätä maksettavaksi yksinään tai yhdistettynä työllisyyslaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettuun työllistämistukeen työnantajalle ( yhdistelmätuki ). Työmarkkinatukea ei yhdistetä työllistämistukeen, jos henkilön työllistämisen tukemiseksi samalle ajalle myönnettävän työllistämistuen määrä ylittää työllisyysasetuksessa tarkoitetun normaalin työllistämistuen.

Työnantajalle maksettavaan työmarkkinatukeen sovelletaan lisäksi, mitä työllisyyslaissa ja -asetuksessa työnantajalle myönnettävästä työllistämistuesta säädetään, jollei tässä laissa tai sen nojalla asetuksella toisin säädetä. Työmarkkinatukea ei määrätä maksettavaksi työnantajalle, joka ei 1 momentissa tarkoitetussa sopimuksessa ole sitoutunut maksamaan vähintään 23 §:n 1 momentissa tarkoitetun täysimääräisen työmarkkinatuen suuruista palkkaa työkyvyttömyysajalta, jolta tuen avulla työllistetty henkilö ei saa sairausvakuutuslain (364/1963) 19 §:n 1 momentissa olevan rajoituksen vuoksi päivärahaa tai saa muuta vastaavaa lakisääteistä korvausta tai työnantajalta muulla perusteella sairausajan palkkaa.

Työnantajalle maksetaan työmarkkinatukena 23 §:n 1 momentissa tarkoitettu täysimääräinen työmarkkinatuki.

Työnantajalle maksettavan työmarkkinatuen tai yhdistelmätuen määrä voi olla enintään työnantajalle henkilön palkkauksesta aiheutuneiden kustannusten suuruinen. Tukea ei makseta, jos työnantajalle henkilön palkkauksesta aiheutuvat kustannukset kuukaudessa ovat pienemmät kuin täysimääräisen työmarkkinatuen kuukautta kohti laskettu määrä. Palkkauskustannuksina pidetään työllistetylle maksettavaa palkkaa ennen vakuutetun lakisääteisten maksujen ja verojen pidätystä ja sen lisäksi työnantajan lakisääteistä sosiaaliturva-, työeläkevakuutus-, tapaturmavakuutus- ja työttömyysvakuutusmaksua sekä pakollista ryhmähenkivakuutusmaksua. Jos yhdistelmätuen määrä ylittää työnantajalle aiheutuneet palkkauskustannukset, vähennys tehdään työllistämistuesta.

Eri työnantajatahoille maksettavan tuen enimmäismäärästä ja tuen maksatusmenettelystä säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Työmarkkinatuki voidaan määrätä maksettavaksi työnantajalle enintään 24 kuukaudeksi henkilöä kohti. Työllistämistukeen yhdistettynä työmarkkinatuki voidaan kuitenkin määrätä maksettavaksi työnantajalle enintään 12 kuukaudeksi henkilöä kohti. Enimmäisaikojen laskentaan sovelletaan, mitä 8 §:n 6 momentissa säädetään työharjoittelua ja työelämävalmennusta koskevan sopimuksen enimmäiskestosta.

Sen estämättä, mitä 13 §:n 1–3 momentissa säädetään, työvoimatoimisto voi hakemuksesta määrätä henkilön työllistymisen tukemiseksi ja työn vastaanottamisesta aiheutuvien huomattavien kustannusten korvaamiseksi työmarkkinatukea maksettavaksi matka-avustuksena sellaiselle työmarkkinatuen saajalle tai työmarkkinatukeen oikeutetulle henkilölle, joka tekee työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetun työsopimuksen ja ottaa vastaan vähintään kuusi kuukautta kestävän kokoaikatyön työttömyysturvalain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun työssäkäyntialueensa ulkopuolella ( matka-avustus ).

Työmarkkinatukeen oikeutetusta henkilöstä on voimassa, mitä 12 a §:n 2 momentissa säädetään.

Kokoaikatyönä pidetään työtä, jonka työaika kuukauden, neljän peräkkäisen kalenteriviikon tai erityisen tasoittumisjakson aikana ylittää 75 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta.

Mitä tässä laissa säädetään matka-avustuksesta työsopimussuhteen perusteella, sovelletaan myös ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (630/1998) ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (631/1998) tarkoitettuun oppisopimukseen sekä virkasuhteeseen perustuvaan työhön.

Matka-avustusta ei määrätä maksettavaksi sellaisen työsuhteen perusteella, jonka palkkauskustannuksiin työnantajalle on myönnetty tukea työllisyysmäärärahoista tai työmarkkinatukea 2 a luvun mukaisesti.

Matka-avustusta ei määrätä maksettavaksi, jos sen perusteena oleva työsuhde on alkanut ennen kuin avustuksen myöntämisestä on annettu 3 §:n 3 momentissa ja 34 §:ssä tarkoitettu lausunto.

Matka-avustuksena maksetaan 23 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu täysimääräinen työmarkkinatuki.

Työmarkkinatuki voidaan määrätä maksettavaksi matka-avustuksena enintään kahden kuukauden ajan työsuhteen alkamisesta lukien ja viideltä päivältä viikossa sen estämättä, mitä 27 §:ssä säädetään työ-, omavastuu- ja työmarkkinatukipäivien lukumäärästä.

Jos henkilö ei tukijakson aikana työskentele 12 d §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa, tuen maksaminen on viipymättä lopetettava.

Työmarkkinatukeen on oikeus työvoimatoimistoon ilmoittautuneella kokoaikatyötä hakevalla työkykyisellä työttömällä henkilöllä, joka on työmarkkinoiden käytettävissä ja jolle ei ole voitu osoittaa työtä tai jota ei ole voitu osoittaa koulutukseen.

Työmarkkinatuen saajan on säilyttääkseen oikeutensa työmarkkinatukeen ilmoittauduttava työvoimatoimistolle sen määräämällä tavalla.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevalla henkilöllä on oikeus työmarkkinatukeen, vaikka hän ei hae kokoaikatyötä.

Henkilöllä ei ole oikeutta työmarkkinatukeen siltä ajalta, jolta tukea maksetaan hänen työllistymisensä edistämiseksi työnantajalle. (30.12.1997/1354)

Suomen kansalaisuutta vailla olevalla henkilöllä on oikeus työmarkkinatukeen tämän lain mukaisesti edellyttäen, että hänellä on Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen tai oleskelu- tai työluvan perusteella rajoittamaton oikeus tehdä täällä työtä.

Työmarkkinatukeen ei ole oikeutta henkilöllä, joka ei ole täyttänyt 17 vuotta.

Työmarkkinatukeen ei ole oikeutta 17-vuotiaalla henkilöllä, joka ei ole valmistunut ammattiin oppilaitoksesta tai suorittanut ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua tutkintoa. Rajoitusta ei sovelleta sinä aikana, kun henkilö osallistuu 2 luvussa tarkoitettuun koulutukseen, työharjoitteluun, työkokeiluun tai työhallinnon järjestämään kuntoutukseen. (15.12.2000/1089)

Mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan 18–24-vuotiaaseen henkilöön, joka on ilman hyväksyttävää syytä kieltäytynyt tarjotusta työstä tai 2 luvussa tarkoitetusta koulutuksesta, työharjoittelusta, työkokeilusta tai kuntoutuksesta taikka kieltäytynyt, eronnut tai jättänyt hakeutumatta hänelle soveltuvaan ammatilliseen koulutukseen, jonka ajalta opiskelija saa koulutuksessa olevalle kuuluvat sosiaaliset edut. (6.9.1996/665)

Työmarkkinatuen saamisedellytyksistä on muutoin voimassa, mitä työttömyysturvalain 4 a, 5, 5 a ja 5 b §:ssä säädetään työttömyyspäivärahasta, jollei 2 luvun säännöksistä muuta johdu. (11.7.1997/681)

Edellä 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetulle henkilölle maksetaan työmarkkinatukea sen jälkeen, kun hän työvoimatoimistoon ilmoittauduttuaan tai ilmoittautumistaan edeltävän kahden vuoden tarkastelujakson aikana on ollut yhteensä viisi kuukautta työssä, itsenäisenä yrittäjänä tai työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa taikka 2 luvussa tarkoitetussa työharjoittelussa, työelämävalmennuksessa, koulutuksessa, työkokeilussa tai työhallinnon järjestämässä kuntoutuksessa. Tätä rajoitusta ei sovelleta henkilöön, joka on tullut työmarkkinoille valmistuttuaan ammattiin oppilaitoksesta tai suorittanut ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun tutkinnon.

Henkilön ei katsota olleen työmarkkinoilla, jos hän työssä, yrittäjänä tai työnhakijana ollessaan on ollut päätoiminen opiskelija.

Henkilöllä, joka ilman pätevää syytä kieltäytyy toistuvasti työvoimaviranomaisen tarjoamista työkyvyn tai työkunnon selvittämiseen pyrkivistä toimenpiteistä taikka ilman pätevää syytä kieltäytyy työvoimatoimiston tarjoamista työvoimapalvelulain 10 c §:ssä tarkoitettuun työnhakusuunnitelmaansa sisältyvästä, 6 §:n 2 momentissa tai 11 §:ssä tarkoitetusta taikka muusta niihin rinnastettavasta kohtuulliseksi katsottavasta työllistymistä edistävästä toimenpiteestä, ei ole oikeutta työmarkkinatukeen kahden kuukauden ajalta. Määräaika lasketaan siitä päivästä, jona kieltäytyminen on tapahtunut.

Henkilöllä on aina oikeus kieltäytyä työssäkäyntialueensa ulkopuolella järjestettävästä työharjoittelusta, työelämävalmennuksesta tai työkokeilusta menettämättä oikeuttaan työmarkkinatukeen.

Henkilöllä, joka ilman pätevää syytä kieltäytyy menemästä tai omalla menettelyllään aiheuttaa, ettei tule valituksi hänelle soveltuvaan 10 §:ssä tarkoitettuun koulutukseen tai koulutukseen, jonka ajalta hänellä on oikeus tämän lain tasoisiin etuuksiin, tai joka aloitettuaan koulutuksen ilman pätevää syytä on eronnut tai omasta syystään erotettu tällaisesta koulutuksesta, ei ole oikeutta työmarkkinatukeen kahden kuukauden ajalta. Määräaika lasketaan koulutuksesta kieltäytymisestä, eroamisesta tai erottamisesta lukien. (30.12.1997/1354)

Henkilöllä on aina oikeus kieltäytyä menettämättä oikeuttaan työmarkkinatukeen koulutuksesta, joka järjestetään valtakunnan rajojen ulkopuolella. (11.7.1997/681)

Henkilöllä, joka ilman pätevää syytä keskeyttää tai joutuu omasta syystään keskeyttämään 6 tai 11 §:ssä tarkoitetun toimenpiteen tai muun niihin rinnastettavan kohtuulliseksi katsottavan työllistymistä edistävän toimenpiteen, ei ole oikeutta työmarkkinatukeen kahden kuukauden ajalta keskeytymisestä lukien.

Henkilöllä on oikeus keskeyttää työharjoittelu, työelämävalmennus ja työkokeilu menettämättä oikeuttaan työmarkkinatukeen, kun hän on ollut saman työharjoittelun, valmennuksen tai työkokeilun järjestäjän tehtävissä yhteensä kuusi kuukautta.

Henkilöllä on oikeus keskeyttää työharjoittelu, työelämävalmennus ja työkokeilu menettämättä oikeuttaan työmarkkinatukeen, jos toimenpiteen järjestäjä olennaisesti laiminlyö 8 a §:n 2 momentissa tai työvoimapalvelulain 13 b §:ssä säädettyä velvoitettaan tai laiminlyö noudattaa toimenpiteestä tehdyn sopimuksen ehtoja.

Työmarkkinatukeen sovelletaan, mitä työttömyysturvalain 7 ja 7 a §:ssä, 9 §:n 1 momentissa ja 3–5 momentissa, 9 a ja 9 b §:ssä sekä 10 §:n 2 momentissa työttömyyspäivärahasta säädetään.

Henkilöllä, jonka toistuvasta 17–19 §:ssä tarkoitetusta menettelystä on pääteltävissä, ettei hän halua työllistymistään edistäviin toimenpiteisiin, ei ole oikeutta työmarkkinatukeen ennen kuin hän ollut työssä tai 10 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa vähintään kolme kuukautta.

Toistuvan työstä kieltäytymisen tai sitä vastaavan menettelyn osalta työmarkkinatukeen sovelletaan, mitä työttömyyspäivärahasta työttömyysturvalain 11 §:ssä säädetään.

Työmarkkinatukea maksetaan sen estämättä, mitä 16–19 ja 22 a §:ssä säädetään, siltä ajalta, jona henkilö odotus-, määrä- tai omavastuuaikana on 2 luvussa tarkoitetussa koulutuksessa, työharjoittelussa, työelämävalmennuksessa, työkokeilussa tai kuntoutuksessa.

Määräaika lasketaan 16 §:ssä tarkoitetun odotusajan päättymisestä, jos 17–19 tai 20 §:n 1 momentin mukainen menettely on tapahtunut ennen odotusajan täyttymistä.

Laskettaessa 16–20 §:ssä tarkoitettuja odotus- ja määräaikoja katsotaan kuukauteen sisältyvän 30 päivää. (30.12.1999/1325)

Työmarkkinatukea maksetaan sen jälkeen, kun henkilö on ollut työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa yhteensä viisi työpäivää enintään kahdeksan peräkkäisen kalenteriviikon aikana. Tältä viiden päivän omavastuuajalta ei makseta työmarkkinatukea. Omavastuupäiviksi ei katsota 16–20 §:ssä tarkoitettuihin odotus- ja määräaikoihin sisältyviä työttömyyspäiviä. (11.7.1997/681)

Omavastuuaika katsotaan hankituksi myös, kun lyhennettyä työviikkoa tai osa-aikatyötä tekevän työntekijän työttömyysturvalain 17 §:ssä tarkoitettua työttömyysaikaa on kertynyt yhteensä viittä työttömyyspäivää vastaava aika.

Omavastuuaikaan luetaan myös ne päivät, jotka henkilö työttömyyden alkamisen jälkeen on ollut työkyvytön saamatta siltä ajalta sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa tai muuta vastaavaa lakisääteistä korvausta taikka työnantajalta sairausajan palkkaa.

Omavastuuaika on voimassa sen kalenterivuoden loppuun, jona se on kokonaan hankittu. Alkavan kalenterivuoden aikana uutta omavastuuaikaa ei edellytetä:

Jos henkilön työnteon estymisen syynä on toisten työntekijöiden työtaistelutoimenpide, jolla ei ole riippuvuussuhdetta hänen työehtoihinsa tai työoloihinsa, on henkilöllä omavastuuaikaa koskevista säännöksistä huolimatta oikeus työmarkkinatukeen, jos hän muutoin täyttää sen saamisen edellytykset. (26.1.2001/62)

Täysimääräinen työmarkkinatuki on työttömyysturvalain 22 §:n 1 momentissa tarkoitetun päivärahan suuruinen.

Työmarkkinatuen saajalle, jolla on huollettavanaan 18 vuotta nuorempi lapsi, maksetaan tuki korotettuna lapsikorotuksella, joka on työttömyysturvalain 24 §:ssä säädetyn suuruinen. (23.11.2001/1062)

Työmarkkinatuen määrä lasketaan ottaen huomioon mitä työttömyysturvalain 5 luvussa ja 27 ja 27 a §:ssä säädetään.

Taloudellisen tuen tarvetta harkittaessa otetaan huomioon henkilön omat tulot kokonaan ja hänen puolisonsa tulot 236 euroa ylittävältä osalta kuukaudessa. Puolisoon rinnastetaan myös sellainen henkilö, jonka kanssa hakija avioliittoa solmimatta jatkuvasti elää yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa. Aviopuolisoita, jotka välien rikkoutumisen vuoksi asuvat pysyvästi erillään, ei pidetä puolisoina. Tuloina ei kuitenkaan oteta huomioon:

Omat ja puolison 1 momentissa tarkoitetut tulot vahvistetaan käyttäen hyväksi verotuksessa todettuja tuloja. Työmarkkinatuki määrätään kuitenkin tuen maksamisajankohdan tilannetta vastaavaksi joko arvioitujen tai muutoin todettavissa olevien tulojen perusteella. Valtioneuvosto vahvistaa yleiset perusteet, joiden nojalla kansaneläkelaitos antaa paikallistoimistoilleen asiaa koskevat toimintaohjeet.

Edellä 23 §:ssä tarkoitetun täysimääräisen työmarkkinatuen kuukautta kohden lasketusta määrästä vähennetään huoltovelvollisella 50 prosenttia siitä 1 ja 2 momentin mukaisesti määrätystä tulojen osasta, joka ylittää 848 euroa kuukaudessa. Yksinäisellä henkilöllä vähennetään vastaavasti 75 prosenttia siitä 1 ja 2 momentin mukaisesti määrätystä tulojen osasta, joka ylittää 253 euroa kuukaudessa. Huoltovelvollisen tulorajaa korotetaan 106 eurolla jokaisen huollettavan alle 18-vuotiaan lapsen osalta. Työmarkkinatuen määräytymiseen vaikuttavat kuukausittaiset tuloerät pyöristetään alaspäin täysiksi euroiksi siten, että täyden euron yli menevä osa jätetään huomioon ottamatta.

Sen estämättä, mitä tässä pykälässä säädetään, työmarkkinatukena maksetaan enintään työttömyysturvalain 27 §:n 1 momentin mukaisesti laskettu rahamäärä.

Jos maan yleinen palkkataso olennaisesti muuttuu, valtioneuvoston asetuksella on tarkistettava tässä pykälässä säädetyt rahamäärät palkkatason muutosta vastaavassa suhteessa.

Taloudellisen tuen tarvetta ei edellytetä 180 ensimmäisen työttömyyspäivän aikana sellaiselta henkilöltä, jonka oikeus työttömyyspäivärahaan on päättynyt työttömyysturvalain 26 §:n 1 momentissa olevan rajoituksen vuoksi. Henkilölle, joka on täyttänyt työttömyysturvalain 13 tai 16 taikka 16 a §:ssä säädetyn työssäoloehdon ja saanut työttömyyspäivärahaa työttömyysturvalain 26 §:n 1 momentin mukaisen enimmäisajan, aloitetaan sanotun 180 työttömyyspäivän laskeminen alusta, kun henkilö uudelleen täyttää työmarkkinatuen saantiehdot. (11.7.1997/681)

Taloudellisen tuen tarvetta ei myöskään edellytetä sellaiselta 55 vuotta täyttäneeltä henkilöltä, joka työttömäksi joutuessaan on täyttänyt työttömyysturvalain 13 §:n 2 tai 3 momentissa tai 16 §:n 2–5 momentissa taikka 16 a §:n 2–5 momentissa tarkoitetun työssäoloehdon. (22.12.1994/1320)

Taloudellisen tuen tarvetta ei myöskään edellytetä aikana, jona henkilö on 2 luvussa tarkoitetussa koulutuksessa, työharjoittelussa, työelämävalmennuksessa, työkokeilussa taikka työhallinnon järjestämässä kuntoutuksessa. (21.12.2001/1431)

Vanhempiensa taloudessa asuvan 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetun henkilön työmarkkinatuki on 60 prosenttia 23–25 §:n mukaisesti lasketusta työmarkkinatuesta.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta aikana, jona henkilö on 2 luvussa tarkoitetussa koulutuksessa, työharjoittelussa, työkokeilussa taikka työhallinnon järjestämässä kuntoutuksessa.

Työmarkkinatuki on kestoltaan rajoittamaton. Työ-, omavastuu- ja työmarkkinatukipäivien lukumäärä kunakin kalenteriviikkona saa olla yhteensä enintään viisi.

Työmarkkinatukea haetaan kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolta. Paikallistoimiston tulee pyytää 3 §:n mukainen lausunto.

Työmarkkinatuen hakijan on esitettävä kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolle selvitys työmarkkinatuen suuruuteen vaikuttavista tuloista sekä annettava muut tuen myöntämiseksi ja maksamiseksi tarvittavat tiedot. Työmarkkinatuki maksetaan tukioikeuden syntymisestä lukien, ei kuitenkaan ilman erityisen painavaa syytä pitemmältä kuin kolmen kuukauden ajalta ennen tuen hakemista. (11.7.1997/681)

Työnantaja voi hakea 2 a luvussa tarkoitettua työmarkkinatukea kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolta. Hakemus ja esitys tuen myöntämisestä voidaan jättää myös työvoimatoimistoon. Hakemisesta ja tuen myöntämiseksi ja maksamiseksi tarpeellisista tiedoista säädetään asetuksella. (30.12.1997/1354)

Työmarkkinatuki maksetaan enintään viideltä päivältä kalenteriviikossa odotusajan päättymisestä lukien. Lisäksi työmarkkinatuen maksamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä työttömyysturvalain 44 §:ssä työttömyyspäivärahan maksamisesta säädetään.

Työnantajalle 2 a luvussa tarkoitettu työmarkkinatuki maksetaan niiltä päiviltä, joilta työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa, kuitenkin enintään viideltä päivältä kalenteriviikossa. Työmarkkinatukea ei kuitenkaan makseta päiviltä, joilta työnantajalle maksetaan sairausvakuutuslain 28 §:n nojalla mainitun lain mukaista päivärahaa taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa. Nämä korvauspäivät luetaan viiden päivän enimmäisaikaan. (30.12.1997/1354)

Kansaneläkelaitoksen tulee työmarkkinatuen myöntämistä ja epäämistä sekä takaisinperintää koskevassa asiassa antaa tuen hakijalle kirjallinen päätös. (18.4.1997/331)

Kansaneläkelaitoksen päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta työttömyysturvalautakunnalta ja työttömyysturvalautakunnan päätökseen tyytymätön vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Valituskirjelmä on toimitettava kansaneläkelaitokselle 30 päivän kuluessa siitä, kun valittaja on saanut päätöksestä tiedon. (18.4.1997/331)

Kansaneläkelaitoksen päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

Työvoimaviranomaisen 3 §:n mukaan antamasta sitovasta lausunnosta ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

Työnantajalle maksettavaa työmarkkinatukea tai matka-avustuksena maksettavaa työmarkkinatukea koskevaan päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta. Päätöksen poistamista ja virheen korjaamista koskevassa asiassa noudatetaan soveltuvin osin, mitä 33 ja 33 a §:ssä säädetään. Matka-avustuksena maksettavan työmarkkinatuen takaisinperintää koskevaan päätökseen tyytymätön saa kuitenkin hakea siihen valittamalla muutosta 2 ja 3 momentin mukaisesti. (15.12.2000/1089)

Jos kansaneläkelaitos hyväksyy kaikilta osin sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiasta oikaisupäätös. Oikaisupäätökseen saa hakea muutosta siten kuin 30 §:ssä säädetään. (18.4.1997/331)

Jos kansaneläkelaitos ei voi oikaista valituksen kohteena olevaa päätöstä 1 momentissa mainituin tavoin, sen on 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimitettava valituskirjelmä ja lausuntonsa asianomaisen muutoksenhakuelimen käsiteltäväksi. Kansaneläkelaitos voi tällöin väliaikaisella päätöksellä oikaista aikaisemman päätöksensä siltä osin kuin se hyväksyy valituksessa esitetyn vaatimuksen. Jos valitus on jo toimitettu muutoksenhakuelimelle, on väliaikaisesta päätöksestä ilmoitettava sille viipymättä. Väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta. (18.4.1997/331)

Edellä 2 momentissa tarkoitetusta määräajasta voidaan poiketa, jos valituksen johdosta tarvittavan lisäselvityksen hankkiminen sitä edellyttää. Lisäselvityksen hankkimisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava valittajalle. Valituskirjelmä ja lausunto on kuitenkin aina toimitettava asianomaiselle muutoksenhakuelimelle 60 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä.

Jos työttömyysturvalautakunnalle tai vakuutusoikeudelle annettava valitus on saapunut 30 §:ssä säädetyn määräajan jälkeen, asianomainen muutoksenhakuelin voi tästä huolimatta ottaa valituksen tutkittavakseen, jos myöhästymiseen on ollut painavia syitä.

Valittajan katsotaan saaneen tiedon päätöksestä seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on postitettu hänen ilmoittamallaan osoitteella, jollei muuta näytetä.

Jos tässä laissa tarkoitettua etuutta koskeva lainvoimainen päätös perustuu väärään tai puutteelliseen selvitykseen taikka on ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi kansaneläkelaitoksen esityksestä tai asianosaisen hakemuksesta, varattuaan muille asianosaisille tilaisuuden tulla kuulluiksi, poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Tehtyään edellä sanotun esityksen kansaneläkelaitos voi, kunnes asia on uudelleen ratkaistu, väliaikaisesti keskeyttää etuuden maksamisen tai maksaa sen esityksensä mukaisena.

Jos asiassa, jossa on kysymys evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn edun tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös työttömyysturvalautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 30 §:ssä säädetään.

Jos kansaneläkelaitoksen päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisen väärään lain soveltamiseen, kansaneläkelaitos voi asianosaisen suostumuksella poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen.

Jos kansaneläkelaitoksen päätöksessä on ilmeinen kirjoitus- tai laskuvirhe, sen on korjattava päätöksensä. Virhettä ei saa kuitenkaan korjata, jos korjaaminen johtaa asianosaiselle kohtuuttomaan tulokseen.

Korjaamisesta on tehtävä merkintä kansaneläkelaitoksen tallekappaleeseen. Asianosaiselle on toimitettava korjattu tai uusi päätös. Jos päätöksestä on vireillä muutoksenhaku, kansaneläkelaitoksen on ilmoitettava korjaamisasian käsiteltäväksi ottamisesta ja toimitettava siinä tekemänsä päätös myös muutoksenhakuelimelle.

Päätökseen, jolla kansaneläkelaitos ei ole hyväksynyt virheen korjaamista koskevaa vaatimusta, ei saa hakea muutosta valittamalla.

Työvoimatoimisto tai työvoimatoimikunta antaa kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolle lausunnon 2 §:n 2 ja 3 momentissa, 2 a luvussa, 12 d ja 12 e §:ssä, 12 g §:n 1 momentissa, 13 ja 14 §:ssä, 15 §:n 2–4 momentissa, 16–22 §:ssä, 25 §:n 3 momentissa ja 26 §:n 2 momentissa säädettyjen työmarkkinatuen edellytysten täyttymisestä. Lausunto annetaan 15 §:n 4 momentissa säädetyistä edellytyksistä ainoastaan siltä osin kuin työmarkkinatukeen sovelletaan, mitä työttömyysturvalain 4 a §:ssä, 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja 2 momentissa sekä 5 a ja 5 b §:ssä säädetään työttömyyspäivärahasta. (15.12.2000/1089)

Lausunto on kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoa sitova. Työvoimatoimiston tai työvoimatoimikunnan tulee paikallistoimiston pyynnöstä täydentää lausuntoaan viipymättä.

Lausuntoa ei kuitenkaan anneta silloin, kun työntekijä on lomautettu määräajaksi työttömyysturvalain 17 tai 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla ja lomautus koskee vähintään kymmentä työntekijää.

Työmarkkinatukea koskevassa asiassa noudatetaan soveltuvin osin, mitä työttömyysturvalain 29 §:ssä säädetään oikeudesta saada tietoja työttömyysturva-asiassa.

Työvoimaviranomaisella on oikeus massaluovutuksena saada maksutta työmarkkinatuen ja työttömyysturvalain 5 b ja 8 §:ssä tarkoitettujen työttömyyspäivärahan saamisedellytysten käsittelyä varten opetushallitukselta, lääninhallituksilta ja korkeakouluilta opiskelijavalinnoissa valituksi tulleiden nimet, henkilötunnukset sekä oppilaitosta ja opintolinjaa tai koulutusohjelmaa koskevat tiedot ja tiedot opiskelun päätoimisuudesta. Työvoimaviranomaisella on oikeus yksittäistapauksessa työmarkkinatuki- tai työttömyyspäivärahaoikeuden ratkaisemiseksi tai tarkistamiseksi saada tässä momentissa tarkoitetut tiedot maksutta asianomaiselta oppilaitokselta.

Jos tämän lain mukaista etuutta on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu etuus on perittävä takaisin.

Takaisinperinnästä voidaan luopua joko kokonaan tai osittain, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä aiheeton maksaminen ole johtunut etuuden saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai törkeästä tuottamuksesta taikka jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen.

Takaisin perittävä määrä voidaan kuitata kansaneläkelaitoksen myöhemmin maksamasta etuudesta ottaen kuitenkin huomioon, mitä ulosottolaissa säädetään palkan ulosmittauksen yhteydessä jätettävästä vähimmäistoimeentuloerästä. Ilman suostumusta kuittaaminen voidaan kuitenkin kohdistaa vain tämän lain mukaiseen tai siihen rinnastettavaan muuhun etuuteen.

Takaisinperintää koskeva lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio.

Jos työnantajalle maksettavaa työmarkkinatukea on käytetty vastoin tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen säännöksiä taikka myöntämispäätöksessä asetettuja ehtoja, työnantajan on suoritettava perusteettomasti maksettu tuki takaisin kansaneläkelaitokselle. Takaisin maksettavalle määrälle on maksettava sen maksupäivästä vuotuista korkoa korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä. Jollei palautettavaa määrää suoriteta viimeistään takaisinperintäpäätöksessä määrättynä takaisinmaksupäivänä, on viivästyneelle määrälle suoritettava korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko takaisinmaksupäivästä. Työmarkkinatuen takaisinperinnästä työnantajalta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä 1–4 momentissa säädetään. (30.12.1997/1354)

Jos henkilö eroaa työstä tai omalla menettelyllään aiheuttaa työsuhteen päättymisen kuuden kuukauden kuluessa sen työsuhteen alkamisesta, jonka perusteella hänelle on maksettu matka-avustusta, peritään matka-avustus takaisin, jollei takaisinperintä ole kohtuutonta. Muutoin matka-avustuksena maksetun työmarkkinatuen takaisinperintään sovelletaan, mitä 1–4 momentissa säädetään. (15.12.2000/1089)

Jos henkilö on saanut työmarkkinatukea samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään takautuvasti sairausvakuutuslain (364/63) mukaista päivärahaa, tapaturmavakuutuslain mukaista päivärahaa tai tapaturmaeläkettä tai työttömyysturvalain 45 §:n 1 momentissa tarkoitettua etuutta, kansaneläkelaitos saa periä tältä ajalta perusteettomasti maksetun määrän takautuvasti suoritettavasta etuudesta.

Lisäksi työmarkkinatuen perimisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä työttömyysturvalain 45 §:n 2 momentissa säädetään.

Jos henkilö on saanut perusteettomasti työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa tai työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisia etuuksia samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään takautuvasti työmarkkinatukea, kansaneläkelaitoksen paikallistoimisto tai työttömyyskassa saa periä tältä ajalta perusteettomasti maksetun työttömyyspäivärahan tai työvoimapolittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisen etuuden takautuvasti maksetusta työmarkkinatuesta. Vastaavasti paikallistoimisto saa periä perusteettomasti maksetun työmarkkinatuen takautuvasti suoritettavasta työttömyyspäivärahasta tai työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisesta etuudesta. (22.12.1994/1320)

Työmarkkinatukea ei saa ulosmitata. Sopimus, joka tarkoittaa tähän lakiin perustuvan oikeuden siirtämistä toiselle, on mitätön.

Rangaistus työmarkkinatuen petollisesta hankkimisesta tai sen yrityksestä tuomitaan sen mukaan mitä rikoslain 36 luvun 1–3 §:ssä säädetään.

Jollei tästä laista muuta seuraa, sovelletaan työmarkkinatukeen, mitä työttömyysturvalain 6 §:ssä, 10 §:n 1 momentissa, 28 §:n 4 ja 6 momentissa, 32, 36 a, 39 ja 43 c §:ssä sekä 44 §:n 3 momentissa säädetään työttömyyspäivärahasta ja työttömyysturva-asiasta.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Lain 2 §:n 2 kohtaa sovelletaan, jos oikeus työttömyyspäivärahaan on päättynyt tämän lain tultua voimaan. Jos henkilön peruspäivärahaan on sovellettu tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita työttömyysturvalain tarveharkintaa koskevia säännöksiä, henkilöllä on oikeus työmarkkinatukeen, jos hän on taloudellisen tuen tarpeessa.