1542/1993

Työmarkkinatuki on työttömälle työnhaun ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden aikaisen toimeentulon turvaamiseksi tarkoitettu tuki, jonka avulla edistetään ja parannetaan tuen saajan työmarkkinoille hakeutumisen tai palaamisen edellytyksiä.

Oikeus työmarkkinatukeen tämän lain mukaisesti on Suomessa asuvalla työttömällä henkilöllä:

Tämän lain toimeenpanoa johtaa, ohjaa ja kehittää ylimpänä viranomaisena työvoimapoliittisten asioiden osalta työministeriö ja toimeentuloturvaan liittyvien asioiden osalta sosiaali- ja terveysministeriö.

Kansaneläkelaitos huolehtii tämän lain mukaisten etuuksien myöntämisestä, maksamisesta ja takaisinperinnästä.

Työvoimaviranomainen antaa työmarkkinatuen saamisen työvoimapoliittisista edellytyksistä lausunnon siten kuin tässä laissa ja ase- tuksella säädetään.

Työmarkkinatuki maksetaan valtion varoista. Valtion on suoritettava kansaneläkelaitokselle kuukausittain ennakkoa siten, että en- nakkojen määrä vastaa valtion sinä vuonna suoritettavaksi arvioitua määrää ja että ennakot riittävät menojen kattamiseen jokaisena kuukautena. Valtion rahoituksen suorittamisesta ja maksamismenettelystä säädetään asetuksella.

Tämän lain mukaisesta toiminnasta kansaneläkelaitokselle aiheutuvat toimintamenot luetaan sen hallintokustannuksiksi.

Työmarkkinatuen saajan työllistymistä voidaan työvoimaviranomaisen osoituksesta edistää siten, että työmarkkinatuen saaja osallistuu työharjoitteluun, koulutukseen, ammatinvalinnanohjaus- ja kuntoutustoimenpiteisiin tai muihin kohtuullisiksi katsottaviin työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin sen mukaan kuin tässä luvussa säädetään.

Työvoimatoimisto voi osoittaa työmarkkinatuen saajan työelämään perehtymiseksi sekä työhönsijoittumisen ja ammattitaidon edistämiseksi työharjoitteluun työpaikalla.

Tämän lain mukaiseen työharjoitteluun osallistuessaan työmarkkinatuen saaja ei ole työsopimuslain (320/70) 1 §:ssä tarkoitetussa työsopimussuhteessa työharjoittelun järjestäjään eikä työvoimatoimistoon.

Työharjoittelun järjestäjä vastaa työharjoitteluun osallistuvan työturvallisuudesta niin kuin työturvallisuuslaissa (299/58) ja nuorten työntekijäin suojelusta annetussa laissa (669/67) sekä niiden nojalla säädetään tai määrätään.

Työmarkkinatuen saaja voidaan sijoittaa valtion, kunnan, kuntayhtymän, muun yhteisön, säätiön tai yksityisen elinkeinonharjoittajan järjestämään työharjoitteluun.

Työmarkkinatuen saajaa ei voida osoittaa työharjoitteluun:

Työvoimatoimisto tekee harjoittelupaikan järjestäjän kanssa työharjoittelusta määräaikaisen sopimuksen, josta tulee käydä ilmi harjoittelun suoritusaika ja tehtävät, joita harjoitteluun osallistuva työmarkkinatuen saaja suorittaa työharjoittelun aikana, sekä harjoittelupaikan yhteyshenkilö. Työharjoittelusopimuksesta säädetään tarkemmin asetuksella.

Työvoimatoimisto voi lisäksi asettaa työharjoittelusopimuksessa työharjoittelun suorittamisen kannalta tarpeellisia ehtoja.

Työharjoittelussa sattuneesta tapaturmasta tai siinä saadusta ammattitaudista suoritetaan työmarkkinatuen saajalle korvaus valtion varoista samojen perusteiden mukaan kuin tapaturmavakuutuslaissa (608/48) säädetään työtapaturmasta siltä osin kuin vahingoittuneella ei ole oikeutta vähintään saman suuruiseen korvaukseen muun lain mukaan.

Asian, joka koskee korvauksen suorittamista valtion varoista tämän pykälän nojalla, käsittelee ensimmäisenä asteena valtiokonttori.

Työministeriö järjestää työharjoittelussa oleville ryhmävastuuvakuutuksen.

Työmarkkinatuen saajan osallistuessa työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (763/90) tarkoitettuun koulutukseen hänen koulutusaikainen toimeentulonsa turvataan työmarkkinatuella.

Kun työmarkkinatuen saaja osallistuu työvoimatoimiston osoittamiin, ammatinvalinnanohjauksesta annetussa laissa (43/60) sekä työllisyysasetuksessa (130/93) tarkoitettuihin koulutus- ja työllistymissedellytyksen selvittämiseksi tehtäviin työ- ja koulutuskokeiluihin, työhönkuntoutumisen tutkimuksiin ja työhön valmentautumiseen, hänen toimeentulonsa turvataan työmarkkinatuella.

Työmarkkinatuen saajan työllistymisedellytysten selvittämiseen ja niiden parantamiseksi tehtävään suunnitelmaan sovelletaan, mitä työllisyyslaissa (275/87) ja -asetuksessa säädetään ja niiden nojalla määrätään.

Työmarkkinatukeen on oikeus työvoimatoimistoon ilmoittautuneella kokoaikatyötä hakevalla työkykyisellä työttömällä henkilöllä, joka on työmarkkinoiden käytettävissä ja jolle ei ole voitu osoittaa työtä tai jota ei ole voitu osoittaa koulutukseen.

Työmarkkinatuen saajan on säilyttääkseen oikeutensa työmarkkinatukeen ilmoittauduttava työvoimatoimistolle sen määräämällä tavalla.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevalla henkilöllä on oikeus työmarkkinatukeen, vaikka hän ei hae kokoaikatyötä.

Suomen kansalaisuutta vailla olevalla henkilöllä on oikeus työmarkkinatukeen tämän lain mukaisesti edellyttäen, että hänellä on Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen tai oleskelu- tai työluvan perusteella rajoittamaton oikeus tehdä täällä työtä.

Työmarkkinatuen saamisedellytyksistä on lisäksi voimassa, mitä työttömyysturvalain 5 §:ssä työttömyyspäivärahasta säädetään, jollei 2 luvun säännöksistä muuta johdu.

Edellä 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetulle henkilölle maksetaan työmarkkinatukea sen jälkeen, kun hän työvoimatoimistoon ilmoittauduttuaan tai ilmoittautumistaan edeltäneen kahden vuoden tarkastelujakson aikana on ollut yhteensä kolme kuukautta työssä, itsenäisenä yrittäjänä tai työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa taikka 2 luvussa tarkoitetussa työharjoittelussa, koulutuksessa, työkokeilussa tai työhallinnon järjestämässä kuntoutuksessa. Tätä rajoitusta ei sovelleta henkilöön, joka on tullut työmarkkinoille valmistuttuaan ammattiin oppilaitoksesta.

Henkilön ei katsota olleen työmarkkinoilla, jos hän työssä, yrittäjänä tai työnhakijana ollessaan on ollut päätoiminen opiskelija.

Henkilöllä, joka toistuvasti kieltäytyy työvoimatoimiston tarjoamista 6 ja 11 §:ssä tarkoitetuista taikka muista kohtuullisiksi katsottavista työllistymistä edistävistä toimenpiteistä tai joka kieltäytyy antamasta työnvälityslaissa (246/59) tarkoitettuja selvityksiä, ei ole oikeutta työmarkkinatukeen kuuden viikon ajalta. Määräaika lasketaan siitä päivästä, jona kieltäytyminen on tapahtunut.

Henkilöllä on aina oikeus kieltäytyä työssäkäyntialueensa ulkopuolella järjestettävästä työharjoittelusta ja ammatinvalinnanohjaus- ja kuntoutustoimenpiteistä menettämättä oikeuttaan työmarkkinatukeen.

Henkilö, joka ilman pätevää syytä kieltäytyy menemästä hänelle soveltuvaan 10 §:ssä tarkoitettuun koulutukseen, joka järjestetään hänen työssäkäyntialueellaan, tai koulutukseen, jonka ajalta hänellä on oikeus tämän lain tasoisiin etuuksiin, tai joka aloitettuaan koulutuksen ilman pätevää syytä on eronnut tai omasta syystään erotettu tällaisesta koulutuksesta, ei ole oikeutettu työmarkkinatukeen kuuden viikon ajalta. Määräaika lasketaan koulutuksesta kieltäytymisestä, eroamisesta tai erottamisesta lukien.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuna koulutuksena pidetään alle 25-vuotiaan henkilön osalta myös ammatillista koulutusta, jossa opiskelija saa koulutuksessa oleville kuuluvat kohtuulliset sosiaaliset edut.

Henkilöllä, joka ilman pätevää syytä keskeyttää tai joutuu omasta syystään keskeyttämään kohtuulliseksi katsottavan 6 §:ssä tarkoitetun työharjoittelun tai 11 §:ssä tarkoitetun ammatinvalinnanohjaus- tai kuntoutustoimenpiteen, ei ole oikeutta työmarkkinatukeen kuuden viikon ajalta keskeytymisestä lukien.

Henkilöllä on oikeus keskeyttää työharjoittelu työpaikalla menettämättä oikeuttaan työmarkkinatukeen, kun hän on ollut saman työharjoittelun järjestäjän tehtävissä yhteensä kuusi kuukautta.

Henkilöllä on oikeus keskeyttää työharjoittelu menettämättä oikeuttaan työmarkkinatukeen, jos työharjoittelun järjestäjä olennaisesti laiminlyö 6 §:n 3 momentissa säädettyä velvoitettaan tai laiminlyö noudattaa työharjoittelusopimuksen ehtoja.

Työmarkkinatukeen sovelletaan, mitä työttömyysturvalain 7, 7 a, 9, 9 a ja 10 §:ssä työttömyyspäivärahasta säädetään.

Henkilöllä, jonka 17 §:ssä tarkoitetusta menettelystä taikka toistuvasta 18 tai 19 §:ssä tarkoitetusta menettelystä on pääteltävissä, ettei hän halua työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin, ei ole oikeutta työmarkkinatukeen ennen kuin hän on ollut työssä tai 10 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa vähintään kahdeksan viikkoa.

Toistuvan työstä kieltäytymisen tai sitä vastaavan menettelyn osalta työmarkkinatukeen sovelletaan, mitä työttömyyspäivärahasta työttömyysturvalain 11 §:ssä säädetään.

Työmarkkinatukea maksetaan sen estämättä, mitä 16-19 §:ssä säädetään, siltä ajalta, jona henkilö odotus- tai määräaikana on 2 luvussa tarkoitetussa koulutuksessa, työharjoittelussa, työkokeilussa tai kuntoutuksessa.

Määräaika lasketaan 16 §:ssä tarkoitetun odotusajan päättymisestä, jos 17-19 tai 20 §:n 1 momentin mukainen menettely on tapahtunut ennen odotusajan täyttymistä.

Täysimääräinen työmarkkinatuki on työttömyysturvalain 22 §:n 1 momentissa tarkoitetun päivärahan suuruinen.

Työmarkkinatuen saajalle, jolla on huollettavanaan 18 vuotta nuorempi lapsi, maksetaan tuki korotettuna lapsikorotuksella, joka on työttömyysturvalain 24 §:ssä säädetyn suuruinen.

Työmarkkinatuen määrä lasketaan ottaen huomioon mitä työttömyysturvalain 5 luvussa ja 27 ja 27a §:ssä säädetään.

Taloudellisen tuen tarvetta harkittaessa otetaan huomioon henkilön omat tulot kokonaan ja hänen puolisonsa tulot 300 markkaa ylittävältä osalta kuukaudessa. Puolisoon rinnastetaan myös sellainen henkilö, jonka kanssa hakija avioliittoa solmimatta jatkuvasti elää yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa. Aviopuolisoita, jotka välien rikkoutumisen vuoksi asuvat pysyvästi erillään, ei pidetä puolisoina. Tuloina ei kuitenkaan oteta huomioon:

Omat ja puolison 1 momentissa tarkoitetut tulot vahvistetaan käyttäen hyväksi verotuksessa todettuja tuloja. Työmarkkinatuki määrätään kuitenkin tuen maksamisajankohdan tilannetta vastaavaksi joko arvioitujen tai muutoin todettavissa olevien tulojen perusteella. Valtioneuvosto vahvistaa yleiset perusteet, joiden nojalla kansaneläkelaitos antaa paikallistoimistoilleen asiaa koskevat toimintaohjeet.

Edellä 23 §:ssä tarkoitetun täysimääräisen työmarkkinatuen kuukautta kohden lasketusta määrästä vähennetään huoltovelvollisella 75 prosenttia siitä 1 ja 2 momentin mukaisesti määrätystä tulojen osasta, joka ylittää 5 540 markkaa kuukaudessa. Yksinäisellä henkilöllä vähennetään vastaavasti 75 prosenttia siitä 1 ja 2 momentin mukaisesti määrätystä tulojen osasta, joka ylittää kaksi kolmasosaa huoltovelvollisen edellä mainitusta tulorajasta. Yksinäisen henkilön tuloraja korotetaan lähimpään kymmeneen markkaan. Huoltovelvollisen tulorajaa korotetaan 630 markalla jokaisen huollettavan alle 18-vuotiaan lapsen osalta.

Sen estämättä, mitä tässä pykälässä säädetään, työmarkkinatukena maksetaan enintään työttömyysturvalain 27 §:n 1 momentin mukaisesti laskettu markkamäärä.

Jos maan yleinen palkkataso olennaisesti muuttuu, asetuksella on tarkistettava tässä pykälässä säädetyt markkamäärät palkkatason muutosta vastaavassa suhteessa.

Taloudellisen tuen tarvetta ei edellytetä 180 ensimmäisen päivän aikana sellaiselta henkilöltä, jonka oikeus työttömyyspäivärahaan on päättynyt työttömyysturvalain 26 §:n 1 momentissa olevan rajoituksen vuoksi. Henkilölle, joka on täyttänyt työttömyysturvalain 13 ja 16 §:ssä säädetyn työssäoloehdon ja saanut työttömyyspäivärahaa työttömyysturvalain 26 §:n 1 momentin mukaisen enimmäismäärän, aloitetaan sanotun 180 päivän laskeminen alusta, kun henkilö uudelleen täyttää työmarkkinatuen saantiehdot.

Taloudellisen tuen tarvetta ei myöskään edellytetä sellaiselta 55 vuotta täyttäneeltä henkilöltä, joka työttämäksi joutuessaan on täyttänyt työttömyysturvalain 13 §:n 2 momentissa tai 16 §:n 2-5 momentissa tarkoitetun työssäoloehdon.

Taloudellisen tuen tarvetta ei myöskään edellytetä aikana, jona henkilö on 2 luvussa tarkoitetussa koulutuksessa, työharjoittelussa, työkokeilussa taikka työhallinnon järjestämässä kuntoutuksessa.

Vanhempiensa taloudessa asuvan 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetun henkilön työmarkkinatuki on 60 prosenttia 23-25 §:n mukaisesti lasketusta työmarkkinatuesta.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta aikana, jona henkilö on 2 luvussa tarkoitetussa koulutuksessa, työharjoittelussa, työkokeilussa taikka työhallinnon järjestämässä kuntoutuksessa.

Työmarkkinatuki on kestoltaan rajoittamaton. Työ- ja työmarkkinatukipäivien lukumäärä kunakin kalenteriviikkona saa olla yhteensä enintään viisi.

Työmarkkinatukea haetaan kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolta. Paikallistoimiston tulee pyytää 3 §:n mukainen lausunto.

Työmarkkinatukea ei ilman erityistä syytä myönnetä takautuvasti pitemmältä kuin kolmen kuukauden ajalta ennen sen hakemista.

Työmarkkinatuki maksetaan enintään viideltä päivältä kalenteriviikossa odotusajan päättymisestä lukien. Lisäksi työmarkkinatuen maksamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä työttömyysturvalain 44 §:ssä työttömyyspäivärahan maksamisesta säädetään.

Kansaneläkelaitoksen paikallistoimiston tulee työmarkkinatuen myöntämistä ja epäämistä sekä takaisinperintää koskevassa asiassa antaa tuen hakijalle kirjallinen päätös.

Kansaneläkelaitoksen päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta työttömyysturvalautakunnalta ja työttömyysturvalautakunnan päätökseen tyytymätön vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Valituskirjelmä on toimitettava kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoon 30 päivän kuluessa siitä, kun valittaja on saanut päätöksestä tiedon.

Kansaneläkelaitoksen päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

Työvoimaviranomaisen 3 §:n mukaan antamasta sitovasta lausunnosta ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

Kansaneläkelaitoksen on käsiteltävä etuutta koskeva hakijan valitus oikaisuasiana. Jos valituksessa esitetyt vaatimukset hyväksytään kaikilta osin, asiasta on annettava oikaisupäätös. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 30 §:ssä säädetään.

Jos valituksen kohteena olevaa päätöstä ei oikaista 1 momentissa mainituin tavoin, kansaneläkelaitoksen on 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimitettava valituskirjelmä ja lausuntonsa asianomaisen muutoksenhakuelimen käsiteltäväksi. Jos valituksessa esitetyt vaatimukset hyväksytään osittain, kansaneläkelaitos voi kuitenkin väliaikaisella päätöksellä oikaista aikaisemman päätöksensä siltä osin, kuin se hyväksyy valituksessa esitetyn vaatimuksen. Jos valitusasia on jo muutoksenhakuelimen käsittelyssä, on tästä ilmoitettava sille viipymättä.

Edellä 2 momentissa tarkoitetusta määräajasta voidaan poiketa, jos valituksen johdosta tarvittavan lisäselvityksen hankkiminen sitä edellyttää. Lisäselvityksen hankkimisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava valittajalle. Valituskirjelmä ja lausunto on kuitenkin aina toimitettava asianomaiselle muutoksenhakuelimelle 60 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä.

Valittajan katsotaan saaneen tiedon päätöksestä seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on postitettu hänen ilmoittamallaan osoitteella, jollei muuta näytetä.

Jos työmarkkinatukea koskeva lainvoimainen päätös on perustunut väärään tai puutteelliseen selvitykseen tai päätös on ilmeisesti lainvastainen, vakuutusoikeus voi asianosaisen hakemuksesta tai kansaneläkelaitoksen esityksestä ja asianosaista kuultuaan poistaa päätöksen ja ottaa tai määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi.

Kansaneläkelaitos voi väliaikaisesti keskeyttää etuuden maksamisen tai maksaa sen esityksensä mukaisena, kunnes asia on uudelleen ratkaistu.

Jos asiassa, jossa on kysymys evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn edun tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös työttömyysturvalautakunta voi menetellä vastaavasti valitusasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 30 §:ssä säädetään.

Työvoimatoimisto tai työvoimatoimikunta antaa kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolle lausunnon 13-22 §:ssä, 25 §:n 3 momentissa ja 26 §:n 2 momentissa säädettyjen työmarkkinatuen edellytysten täyttymisestä. Lausunto annetaan 15 §:ssä säädetyistä edellytyksistä ainoastaan siltä osin kuin työmarkkinatukeen sovelletaan, mitä työttömyysturvalain 5 §:n 1 momentin 3, 8 ja 10 kohdassa sekä 2, 5 ja 6 momentissa työttömyyspäivärahasta säädetään.

Lausunto on kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoa sitova. Työvoimatoimiston tai työvoimatoimikunnan tulee paikallistoimiston pyynnöstä täydentää lausuntoaan viipymättä.

Lausuntoa ei kuitenkaan anneta silloin, kun työntekijä on lomautettu määräajaksi työttömyysturvalain 17 tai 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla ja lomautus koskee vähintään kymmentä työntekijää.

Jos työmarkkinatukea on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, aiheettomasti maksettu tuki on perittävä takaisin. Takaisin ei kuitenkaan voida periä tukea, joka on maksettu aikaisemmin kuin viisi vuotta ennen sitä, kun tuen aiheettoman maksamisen syy on tullut kansaneläkelaitoksen tietoon.

Työmarkkinatuki voidaan jättää osittain tai kokonaan takaisin perimättä, jos se katsotaan kohtuulliseksi ja tuen maksamisen ei ole katsottava johtuneen hakijan vilpillisestä menettelystä tai törkeästä tuottamuksesta taikka jos takaisin perittävä määrä on vähäinen.

Lisäksi työmarkkinatuen takaisin perimisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä työttömyysturvalain 31 §:ssä säädetään takaisinperinnästä.

Jos henkilö on saanut työmarkkinatukea samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään takautuvasti sairausvakuutuslain (364/63) mukaista päivärahaa, tapaturmavakuutuslain mukaista päivärahaa tai tapaturmaeläkettä tai työttömyysturvalain 45 §:n 1 momentissa tarkoitettua etuutta, kansaneläkelaitos saa periä tältä ajalta perusteettomasti maksetun määrän takautuvasti suoritettavasta etuudesta.

Lisäksi työmarkkinatuen perimisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä työttömyysturvalain 45 §:n 2 momentissa säädetään.

Jos henkilö on saanut perusteettomasti työttömyysturvalain mukaista peruspäivärahaa samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään takautuvasti työmarkkinatukea, kansaneläkelaitoksen paikallistoimisto saa periä tältä ajalta perusteettomasti maksetun peruspäivärahan takautuvasti maksetusta työmarkkinatuesta. Vastaavasti paikallistoimisto saa periä perusteettomasti maksetun työmarkkinatuen takautuvasti suoritettavasta peruspäivärahasta.

Työmarkkinatukea ei saa ulosmitata. Sopimus, joka tarkoittaa tähän lakiin perustuvan oikeuden siirtämistä toiselle, on mitätön.

Rangaistus työmarkkinatuen petollisesta hankkimisesta tai sen yrityksestä tuomitaan sen mukaan mitä rikoslain 36 luvun 1-3 §:ssä säädetään.

Jollei tästä laista muuta seuraa, sovelletaan työmarkkinatukeen, mitä työttömyysturvalain 28 §:n 4 ja 6 momentissa, 29, 32, 36, 36 a ja 39 §:ssä, 42 §:n 2-5 momentissa, 43 a, 43 b ja 43 c §:ssä, 44 §:n 3 momentissa ja 46 §:ssä työttömyyspäivärahasta ja työttömyysturva-asiasta säädetään.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Lain 2 §:n 2 kohtaa sovelletaan, jos oikeus työttömyyspäivärahaan on päättynyt tämän lain tultua voimaan. Jos henkilön peruspäivärahaan on sovellettu tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita työttömyysturvalain tarveharkintaa koskevia säännöksiä, henkilöllä on oikeus työmarkkinatukeen, jos hän on taloudellisen tuen tarpeessa.