HE 148/1996

2.1.Lääninhallitukset

2.2.Työsuojelupiirin työsuojelutoimisto

2.3.Alueelliset työvoima- ja elinkeino-organisaatiot

2.4.Aluejakoja koskeva lainsäädäntö

Hallitusmuodon 50 §:n 1 momentin mukaan Suomi on yleistä hallintoa varten edelleen oleva jaettuna lääneihin, kihlakuntiin ja kuntiin. Pykälän 2 momentin mukaan muutoksia läänien lukumäärään säädetään lailla ja muita muutoksia hallinnolliseen jakoon määrää valtioneuvosto, mikäli laissa ei toisin säädetä. Hallintoalueiden rajoja uudelleen järjestettäessä on 3 momentin mukaan varteenotettava, että alueet, mikäli asianhaarat sallivat, tulevat yksikielisiksi, suomen- tai ruotsinkielisiksi, taikka että toiskieliset vähemmistöt niillä tulevat niin pieniksi kuin mahdollista.

Kuten hallitusmuodon 50 §:n 1 momentin sanamuodosta ilmenee, säännöksen tarkoituksena on ollut vahvistaa hallitusmuodon säätämisajankohtana vallinnut oikeustila. Läänijako oli tosin jo hallitusmuotoa säädettäessä menettämässä merkitystään yleisen hallinnon perusjakona, kun eri hallinnonalat perustivat omia piirihallintoviranomaisiaan ja määrittelivät niille omat hallinnolliset jaotuksensa. Kihlakuntajako on koko itsenäisyyden aikana toiminut ainoastaan rekisterihallinnon, erityisesti väestökirjanpidon aluejakona, eikä sillä ole ollut tosiasiallista yleishallintojaon asemaa. Valtion paikallishallintouudistuksen yhteydessä kihlakunnat ja perustettavat kihlakunnanvirastot otetaan poliisi-, syyttäjä-, ulosotto- ja rekisterihallinnon paikallistason perusyksiköiksi, mutta kihlakuntajaosta ei ole tarkoitus muodostaa edelleenkään paikallistason yleishallintojakoa.

Läänijaosta annetussa laissa luetellaan läänit ja annetaan valtioneuvostolle oikeus antaa lain täytäntöönpanosta tarkempia määräyksiä. Valtioneuvoston ohjesäännön (1522/95) 5 §:n 9 kohdan mukaan valtioneuvoston yleisistunto päättää läänien alueista, piirihallinnon alueista, kihlakuntien alueista ja käräjäoikeuksien tuomiopiireistä, jollei jaotus noudata kihlakuntajakoa.

Valtion piirihallinnon aluejakoja määrättäessä on tähän mennessä kiinnitetty huomiota asianomaisen hallinnonalan omiin tarpeisiin. Tämän seurauksena piirihallinnon aluejaot poikkeavat sekä toisistaan että lääni- ja maakuntajaosta. Aluejaotuksessa 1980-luvulla tapahtunut kehitys merkitsi, että valtion piirihallinnon aluejaot jossain määrin lähentyivät toiminnallisia alueita.

Merkittävä muutos läänijaon asemaan aluehallinnon keskeisenä aluejakona tapahtui 8 päivänä heinäkuuta 1992, jolloin valtioneuvosto määritteli valtion aluejaotusten yhtenäistämisperiaatteet sekä yhtenäistämisen pohjana käytettävän toiminnallis-taloudellisen maakuntajaon. Tässä jaossa maa on jaettu itsehallinnollisen Ahvenanmaan maakunnan lisäksi 19 maakuntaan. Tavoitteeksi päätöksessä on asetettu, että ainakin läänijako sekä alueellisen kehittämisen kannalta merkittävän ja mahdollisuuksien mukaan muunkin piirihallinnon aluejaot vastaavat maakuntajakoa.

Kunnallislain uudistuksen yhteydessä vuonna 1992 kuntien yhteistoimintaa koskevat säännökset uudistettiin. Samansisältöiset säännökset sisältyvät myös uuteen kuntalakiin (365/95) . Säännösten lähtökohtana on, että kuntien yhteistyö perustuu toimialan ja aluejaon osalta kuntien vapaaehtoisiin sopimuksiin. Eräissä poikkeuksellisissa tapauksissa kunnan on kuitenkin oltava kuntayhtymän jäsen jollakin toimialalla ja määrätyllä alueella. Näitä niin kutsuttuja pakkokuntayhtymiä ovat erikoissairaanhoitolaissa (1062/89) tarkoitetut sairaanhoitopiirin kuntayhtymät, kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/77) mukaiset erityishuoltopiirin kuntayhtymät sekä rakennuslain (370/58) mukaiset seutukaavoituksesta huolehtivat kuntayhtymät.

Pakkokuntayhtymien aluejaoista päättää valtioneuvosto. Valtioneuvoston ohjesäännön 5 §:n 8 kohdan mukaan päätös tehdään yleisistunnossa.

Rakennuslain (370/58) 19 §:n (26/90) mukaan kuntien on huolehdittava seutukaavan laatimisesta ja muista seutukaavoitukseen kuuluvista tehtävistä jäseninä seutukaavoitusta varten perustetussa kuntayhtymässä (seutukaavaliitto) tai vapaaehtoisessa seutukaavoitusta hoitavassa kuntayhtymässä. Rakennuslaissa tarkoitettuja seutukaavaliittoja ei enää ole, vaan koko maassa on maakunnallisesta edunvalvonnasta ja seutukaavoituksesta huolehtivat kuntayhtymät eli maakunnan liitot.

Alueiden kehittämisestä annetun lain (1135/93) 2 §:n 2 momentissa säädetään, että laissa tarkoitettuna aluekehitysviranomaisena toimii maakunnan liitto alueella, jolla se huolehtii seutukaavoituksesta. Rakennuslaissa tarkoitettua seutukaavajakoa on kehitetty niin, että se on muutamaa poikkeusta (Orimattila, Artjärvi, Itä-Uusimaa, Isokyrö, Vähäkyrö ja Laihia) lukuun ottamatta sama kuin edellä mainittu valtioneuvoston vuonna 1992 antaman periaatepäätöksen mukainen toiminnallis-taloudellinen maakuntajako.

2.5.Kansainvälinen kehitys

2.6.Nykytilan arviointi

3.1.Yleiset tavoitteet

Tavoitteena on luoda tehtävien edellyttämä, selväpiirteinen, alueiden omaleimaisuuden huomioon ottava aluehallinto. Lääninhallitusten, piirihallintoviranomaisten ja maakuntien liittojen toimialoja ja tehtäviä selkeytetään ja päällekkäisyydet poistetaan. Samalla vähennetään tuntuvasti organisaatioiden määrää.

Valtion aluehallinnon uudistamisen tavoitteena on, että

― asiointi on asiakkaalle nykyistä helpompaa ja parempaa

― viranomaisten yhteistyö ja koordinaatio tehostuvat

― viranomaisten toiminta tehostuu ja tulee taloudellisemmaksi

― hallinnosta tulee selkeämpi ja tunnetumpi

― virastojen sisäiset järjestelyt tulevat aikaisempaa joustavammaksi

― julkisen hallinnon välittömät asiakaspalvelutehtävät siirretään lähelle asiakasta

― kuntien itsehallintoa vahvistetaan.

Uudistuksen tavoitteena on koota ja keventää valtion aluehallintoa sekä lisätä valtion alueviranomaisten palvelukykyä ja parantaa viranomaisten toiminnan tehokkuutta ja tuottavuutta. Uudistuksella luodaan edellytyksiä tehtävien ja toimivallan hajautukselle. Tavoitteena on vähentää valtion aluehallinnon sektoroituneisuutta. Esityksessä ehdotetaan pieniä alueviranomaisia yhdistettäväksi ja koottavaksi toimialaltaan laajemmiksi, jolloin yhdestä viranomaisesta voisi saada aikaisempaa monipuolisempaa palvelua.

2.Lääninhallitusten kehittämistavoitteet

Lääninhallitusten toiminnan kehittämistavoitteena on vahvistaa lääninhallituksia valtion alueellisina yleis- ja erityishallintoviranomaisina. Niiden tulee erityisesti huolehtia aluetasolla yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta, valvonnasta ja tarkastuksesta, välttämättömästä lupahallinnosta sekä alueellisesta seurannasta ja arvioinnista. Tavoitteena on koota alueellisia hallinto-, tuki- ja turvallisuustehtäviä lääninhallituksiin.

Tavoitteena on lisätä mahdollisuuksia siirtää tehtäviä ja toimivaltaa keskushallinnosta lääninhallituksiin. Toisaalta niiltä osin kuin tehtävien hoito edellyttää kansalaisten välitöntä asiointia lääninhallituksessa, tarkoituksena on siirtää näitä tehtäviä suoraan paikallistasolla hoidettaviksi.

Esityksen tavoitteena on tehostaa lääninhallitusten tehtävien hoitoa. Muodostamalla suurempia alueita voidaan varmistaa lakisääteisten tehtävien yhdenmukainen hoitaminen eri osissa maata. Lisäksi voidaan nykyistä paremmin säilyttää henkilöstön ammattitaito suuremmissa yksiköissä. Kun lääninhallitusten yhteisestä henkilöstömäärästä varsin merkittävä osa painottuu johto- ja esimiestehtäviin, voidaan henkilöstörakennetta asteittain muuttaa ja painottaa enemmän esittelijä- ja suorittavaa tasoa muodostamalla nykyistä suurempia osastoja ja yksikköjä.

Uudistuksessa pyritään turvaamaan myös ruotsinkielisten palvelujen asema siten, että uusiin lääninhallituksiin perustetaan nykyistä vahvemmat ja suuremmat ruotsinkielisestä sivistystoimesta aluetasolla vastaavat yksiköt.

Alueellisten viranomaisten sisäisten tukipalveluiden, kuten kirjanpidon, palkanmaksun, virastopalvelujen ja hankintojen hoitamista pyritään tehostamaan. Hallinnossa ei ole riittävästi seurattu tukipalveluiden tehokkuutta ja usein niiden taloudellisuus erityisesti pienissä virastoissa on heikko. Hallintoon tarvittaisiin uusia tukipalveluiden hoitotapoja ja nykyistä enemmän yhteistyötä. Tavoitteena on edistää tilaaja-tuottaja -mallin käyttöä virastojen tukipalveluissa. Koska lääninhallitukset hoitavat jo nykyisin poliisipiirien, rekisteritoimistojen, aluehätäkeskusten sekä valtiontalouden tarkastusviraston aluepisteiden maksuliikenteen ja niiden henkilöstön (noin 11 000 henkilön) palkanmaksun tehtäviä, on niillä hyvä asiantuntemus ja edellytykset tarjota tukipalveluita myös muille viranomaisille.

Ihmisten turvallisuuteen liittyvät tehtävät jakaantuvat nykyisin liian laajalle eikä kokonaisuutta hallita riittävästi. Olosuhteiden ja tuotteiden turvallisuusominaisuuksien valvonta jakaantuu niin ikään usealle eri viranomaiselle. Tältä osin voitaisiin toimintojen kokoamisella saada yhtenäisempää valvontaa. Työsuojelupiirien kokoaminen lääninhallitukseen mahdollistaisi sen, että aluehallintoon voitaisiin muodostaa nykyistä yhtenäisempi turvallisuudesta vastaava viranomainen. Tätä tehtäväaluetta voitaisiin vahvistaa jatkossa myös eräiden muiden tuote- ja olosuhdevalvontaan liittyvien alueellisten tehtävien kokoamisella lääninhallitukseen. Lääninhallitus hoitaa jo nykyisin useita valvonta- ja tarkastustehtäviä, joissa myös edellytetään toiminnan riippumattomuutta ja viranomaisen puolueettomuutta.

Työsuojelupiirin ja sosiaali- ja terveysosaston nykyiset toiminnot liittyvät osittain toisiinsa ja niillä on samoja yhteistyöyhteisöjä. Työsuojeluhallinto on tarkoitus siirtää sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle. Koska lääninhallitukset hoitavat jo nykyisin sosiaali- ja terveysministeriön aluehallintotehtäviä, olisi työsuojelupiirien työsuojelutoimistojen kokoaminen lääninhallituksiin myös sosiaali- ja terveysministeriön tulosohjauksen järkeistämisen kannalta perusteltua. Myös eräillä muilla lääninhallituksen tehtävillä on yhteisiä asiakkaita työsuojelutoiminnan kanssa. Tällaisia ovat pelastustoimi, poliisitoimi sekä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan eräät tehtävät. Esimerkiksi työsuojelusuunnitelmat ja normaaliaikaiset pelastustoimen suunnitelmat ovat yrittäjän kannalta eräin osin yhtenevät, erityisesti vaarallisissa kohteissa. Lääninhallituksen terveystarkastaja ja työsuojelutarkastajat tarkastavat myös osin samaa asiakaskuntaa. Yhteistä asiakaskuntaa on erityisesti elintarvikkeiden valmistuksessa, kaupassa ja muussa jakelussa sekä julkisissa organisaatioissa.

Nykyaikainen työsuojelu on osittain sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ja osittain työvoimapolitiikkaa. Työpaikoissa tapaturmien ja ammattitautien torjunnan ohella käytännön työ on työhygieniaa, ergonomiaa ja työkykyä ylläpitäviä toimia sekä työsuhteen ehtojen vähimmäistason valvontaa. Myös suuronnettomuuksien torjunta ja työelämän laadun kehittäminen kuuluvat työsuojeluun. Työsuojelun sijoittaminen monipuoliseen asiantuntijaorganisaatioon tuo yhteistyön etuja, joita olisi esimerkiksi toimenpiteistä tupakoinnin vähentämisestä annetun lain (693/76) valvonnassa, alkoholilupiin liittyvissä tarkastuksissa ja ravintoloiden työsuojelutarkastuksissa. Alkoholivalvonnan ja ravintoloiden työsuojelutarkastuksen koordinointi on asiakkaan kannalta perusteltua.

Lääninhallitus on muun muassa räjähdysvaarallisten aineiden valvontaviranomainen eräiltä osin. Tältä osin myös erityisesti Turvatekniikan keskuksella, työsuojeluviranomaisilla ja ympäristökeskuksilla on kiinteästi toisiinsa liittyviä tehtäviä. Kemikaalivalvonta kuuluu niin ikään eräin osin lääninhallituksille. Lääninhallitus harjoittaa tuoteturvallisuusvalvontaa. Palo- ja pelastustoimen aluehallinto kuuluu kokonaisuudessaan lääninhallituksille ja lääninhallitukset muun muassa ohjaavat ja valvovat palotarkastuksia, väestönsuojelua sekä toimivat poikkeusoloissa alueellisina yleisviranomaisina. Lääninhallitukset hoitavat kuluttajatoimen aluehallinnon tehtäviä sekä hintavalvontaa. Myös mainitut tehtävät perustelevat työsuojelupiirien työsuojelutoimistojen kokoamista lääninhallitusten yhteyteen.

3.3.Alueellisen työvoima- ja elinkeinohallinnon kehittämistavoitteet

Tavoitteena on yritystoiminnan edistäminen ja työllisyyden hoidon helpottaminen, kun nykyisin kolmella hallinnonalalla tehtävät päätökset saadaan palvelemaan samoja päämääriä. Viranomaisten yhdensuuntaisilla toimilla ja eri asiantuntemusten yhdistämisellä voitaisiin aikaisempaa paremmin edistää uusien, pysyvien työpaikkojen syntymistä. Tavoitteena on myös muutoin yhdensuuntaistaa maa- ja metsätalousministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön sekä työministeriön elinkeino- ja työvoimapolitiikkaan kohdistuvia toimia.

Uudistuksella pyritään parantamaan valtionhallinnon kykyä nykyistä joustavampaan ja tehokkaampaan asiakaspalveluun. Työvoima- ja elinkeinokeskukset tarjoaisivat aikaisempaa paremmin niin sanottua yhden luukun palvelua asiakkaille. Yrityksen ongelmat ovat harvoin vain yhtä asiaa koskevia. Yritys tarvitsee kehittyäkseen rahoitusta, teknologian ja viennin sekä yritysjohdon kehittämistä samoin kuin uutta työvoimaa. Kootussa organisaatiossa mahdollisimman monet työnantajaan tai yritykseen kohdistuvat valtion viranomaisten tuki- ja edistämistoimet olisivat yhdessä paikassa saatavissa. Samoin kootun organisaation tietämys yritysasiakkaista olisi siirrettävissä yhtenäisen organisaation sisällä.

Nykytilanteeseen verrattuna saataisiin aikaan myös toiminnan laadullista kehittämistä, kun keskuksella olisi yhteiset asiakasrekisterit, muut tietopohjat ja yritystutkimukset. Yhdistämällä toimintoja voidaan valtiontaloudelliset säästöt saavuttaa harventamatta asiakaspalvelun verkkoa. Uudistuksella pyritään toteuttamaan voimavarojen yhteiskäyttöä kulloistenkin painopisteiden mukaisesti. Tavoitteena on myös lisätä ja vahvistaa aluetasolla eri hallinnonalojen osallistumista alueiden kehittämiseen ja näin tukea maakuntien ja kuntien mahdollisuutta alueelliseen kehittämiseen.

Alueellisen elinkeinohallinnon tulee pystyä yhteensovittamaan sekä keskushallinnosta tuleva sektoriohjaus että alueen omat tavoitteet sekä toimia yhteistyössä maakunnan liittojen kanssa alueellisten kehittämisohjelmien toteuttamiseksi. Sillä tulee olla toimialaansa liittyvää päätösvaltaa ja liikkumavaraa.

Tehostamista merkitsee myös se, että voidaan asettaa nykyistä oikeampia ja perustellumpia vaatimuksia tukien myöntäjille ja niiden kohteille eli työnantajille ja yrityksille. Näin voidaan hyödyntää elinkeino- ja yritystoiminnan kaikkien osa-alueiden osaamista. Uudistuksella varmistettaisiin samanlaisten hakemusten yhdenmukainen viranomaiskäsittely. Esitys parantaisi myös viranomaispäätösten seurantaa ja valvontaa.

Tavoitteena on tarjota aikaisempaa monipuolisempia palveluja maatalousyrittäjille. Myös maaseudulla on painotettava korkealaatuista vientituotteiden kehittämistä ja markkinointia. Työvoima- ja elinkeinokeskuksessa maatalouden ja kalatalouden asiakkaille voitaisiinkin tarjota uudentyyppisiä vienti-, koulutus- ja markkinapalveluja.

Uudistus selkeyttäisi erityisesti aluekehitystyötä, kun merkittävä osa aluekehitykseen osoitettavista varoista ohjautuisi työvoima- ja elinkeinokeskuksen kautta. Yhtenäisellä työvoima- ja elinkeino-organisaatiolla olisi nykyisiä erillisviranomaisia paremmat mahdollisuudet toteuttaa alueellista työvoima- ja elinkeinopolitiikkaa yhteistyössä maakuntien ja kuntien kanssa. Samalla on voitava uudistaa talousarviota ja joustavoittaa määrärahojen käyttöä. Esimerkiksi joitakin aluetasolla päätettäväksi delegoituja projektirahoja voitaisiin koota ja näin lisätä mahdollisuutta tukea joustavasti alueellista kehittämistyötä.

Erillisten organisaatioiden määrä supistuisi, kun nykyiset kuusi organisaatiota koottaisiin yhdeksi viranomaiseksi. Nykyiset elinkeino- ja työvoimaorganisaatiot toimivat 77 toimipisteessä. Erillisten organisaatioiden määrän supistuminen antaa mahdollisuuden muodostaa keskuksen koko toiminta-alan käsittäviä niin sanottuja täyden palvelun aluetoimistoja. Tämä parantaisi palvelun laatua ja määrää nykyisten piirien osin vajaatoimintoisilla alueilla. Samoin olisi mahdollista kehittää yhteisiä palveluja, poistaa päällekkäisiä tehtäviä ja saada aikaan hallinnollisia säästöjä tukipalveluissa.

3.4.Keskeiset viranomaisia koskevat ehdotukset

3.5.Ehdotus aluejaoista

4.1.Vaikutukset hallinnon asiakkaiden asemaan

Kansalaisten kannalta on tärkeätä, että hallinto toimii tehokkaasti ja taloudellisesti. Lääninhallinnon uudistamista ei voi tarkastella ottamatta huomioon kunnallishallinnossa tapahtuneita muutoksia. Pääosasta jokaiselle annettavista palveluista huolehtivat kunnat tai valtion paikallishallinto. Lääninhallitusten lukumäärän vähentäminen ei juuri vaikuttaisi yksityisten henkilöiden välittömiin palveluihin. Kun lakkaavat lääninhallitukset jäisivät palvelupisteiksi, tarvittavat hakemukset ja ilmoitukset voitaisiin edelleen jättää entisen lääninhallituksen tiloihin. Myös uudet tiedonvälityksen muodot mahdollistavat viranomaisten palvelujen käytön ilman henkilökohtaista asiointia. Toisaalta uudistuksen tavoitteena on parantaa asiakkaiden palvelua siten, että muun muassa lääninkassan ja venerekisteröinnin tehtävät siirrettäisiin kihlakunnanvirastoille. Näin palvelupisteiden määrä kohoaisi 90:een. Työsuojeluhallinnossa säilyisi edelleen nykyinen yli 80 paikan toimipisteverkosto.

Työvoima- ja elinkeinokeskusten perustaminen parantaisi yritysasiakkaiden palvelua, kun yrittäjän palvelut olisi saatavissa samasta viranomaisesta. Palvelut eivät enää jakaantuisi usealle viranomaiselle ja osin myös eri kaupunkeihin. Palvelukykyä ja sen nopeutta lisäisivät yhteiset asiakasrekisterit. Työvoima- ja elinkeinokeskus voisi tarjota myös maaseutuyrittäjille aikaisempaa monipuolisempia palveluja.

4.2.Taloudelliset vaikutukset

4.3.Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

4.4.Vaikutukset aluekehitystyöhön

Valtion alueellisten elinkeino- ja työvoimatehtävien kokoaminen yhteen organisaatioon ei muuta sitä, mitä on säädetty aluekehitysvastuusta. Alueiden kehittämisestä annetun lain mukaan aluekehitysviranomaisena toimii maakunnan liitto. Se huolehtii toimialueellaan yleisestä aluepoliittisesta suunnittelusta, aluekehittämisohjelmien valmistelusta ja niiden toteutumisen seurannasta sekä aluehallintoviranomaisille kuuluvien aluekehitystoimenpiteiden yhteensovittamisesta. Maakunnan liitto toimii yhteistyössä valtion ja kuntien viranomaisten sekä alueella toimivien yritysten ja järjestöjen kanssa. Perustettavat työvoima- ja elinkeinokeskukset ovat maakuntien liittojen keskeisiä yhteistyökumppaneita.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen perustaminen mahdollistaa sen toimialaan kuuluvien tehtävien aiempaa tehokkaamman yhteensovittamisen ja voi näin lisätä toimenpiteiden vaikuttavuutta ja parantaa hankkeiden laatua. Sen tarkoitus on myös selkeyttää valtion alueviranomaisten ja maakunnan liiton yhteistyötä. Työnjako valtion aluehallinnon viranomaisten ja maakuntien liittojen välillä säilyy ennallaan.

Maakuntien liittojen ja työvoima- ja elinkeinokeskusten yhteistyön toimivuuden kannalta aluejakojen yhteensopivuus on tärkeää. Keskusten aluejakojen tulee olla samoja tai kerrannaisia maakuntien liittojen aluejakojen kanssa. Siksi työvoima- ja elinkeinokeskusten aluejaotuksen pohjana on käytetty maakunnan liittojen, toisin sanoen seutukaava-jaon, mukaista aluejaotusta.

5.1.Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Aluehallinnon uudistusta on valmistellut valtioneuvoston 14 päivä syyskuuta 1995 asettama Aluehallinto 2000 -hanke. Hankkeen asettaminen perustuu pääministeri Paavo Lipposen hallituksen hallitusohjelmaan. Hallitusohjelman mukaan hallituksen tavoitteena on luoda tehtävien edellyttämä, selväpiirteinen, alueiden omaleimaisuuden huomioon ottava aluehallinto. Lääninhallitusten, piirihallintoviranomaisten ja maakuntien liittojen toimialoja ja tehtäviä selkeytetään ja päällekkäisyydet poistetaan. Samalla vähennetään tuntuvasti organisaatioiden lukumäärää.

Valmistelua on johtanut hallintoministeri, jota avusti ohjausryhmä. Hallinto-, tuki- ja turvallisuus- sekä mahdollisten muiden tehtävien kokoamista lääninhallituksiin sekä läänien aluejaotusta selvitti ohjausryhmän alaisuudessa läänin- ja piirihallintoryhmä. Lisäksi hankkeessa ohjausryhmää avusti elinkeinotukien kokoamista yhteen alueorganisaatioon selvittänyt elinkeinopiiriryhmä ja poliisin alueorganisaation kokoamista selvittänyt turvallisuusjaosto. Ohjausryhmän alaisuudessa uudistuksessa henkilöstön asemaa turvaavia toimenpiteitä on suunnitellut henkilöstöasiain valmisteluryhmä.

Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi hallintoministeri. Ohjausryhmään kuuluivat lisäksi hallitusryhmien edustajat, sisäasiainministeriön, valtiovarainministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön ja työministeriön edustajat, lääninhallitusten, Suomen Kuntaliiton ja henkilöstöjärjestöjen edustaja sekä elinkeinoelämän edustaja. Elinkeinoryhmässä ja läänin- ja piirihallintoryhmässä ja henkilöstöasiainvalmisteluryhmässä oli edustajat ministeriöistä, maakunnista, lääninhallituksista sekä elinkeinoelämän ja henkilöstöjärjestöjen sekä eräiden yhteisöjen edustajat. Turvallisuusjaostossa edustettuina olivat sisäasiainministeriö, keskusrikospoliisi, liikkuva poliisi, suojelupoliisi, lääninhallitukset sekä Suomen Poliisijärjestöjen liitto ry. Valmisteluryhmät ovat työnsä aikana kuulleet myös muita kuin edellä mainittuja tahoja.

5.2.Aiemmat esitykset

Väliportaanhallintokomitea teki vuonna 1974 ehdotuksen teollisuus- ja työsuojelupiirien, työvoimapiirin tehtävien sekä erikoissairaanhoidon, kehitysvammahuollon, kasvatusneuvolatoimen ja eräiden muiden sosiaalihuollon palvelujen hallintotehtävien siirtämisestä lääninhallitukselle. Lääninhallituksia ehdotettiin kansanvaltaistettaviksi ja niiden alaisuuteen tuli komitean mukaan siirtää myös ammattikoulutuksen hallinto sekä kaikki aluepoliittinen suunnittelu. Komitea ehdotti myös uusien Pirkanmaan, Satakunnan ja Kainuun läänien perustamista.

Vuonna 1981 toimintansa aloittanut väliportaanhallintokomitea II ehdotti muun muassa työvoima-asiain piirihallinnon liittämistä lääninhallituksiin. Vuonna 1986 mietintönsä jättänyt hallinnon hajautuskomitea ehdotti lääninhallituksen aseman vahvistamista alueensa yleisestä kehittämisestä vastuullisena viranomaisena. Samana vuonna aloitettiin myös lääninneuvottelukuntakokeilu, joka vakinaistettiin 1980-luvun lopulla. Lääninneuvottelukunnat lakkautettiin aluekehityslainsäädännön uudistamisen yhteydessä vuonna 1994.

Maakuntahallintoa selvittänyt selvitysmies ehdotti maakunnallisille liitoille siirrettäväksi aluekehitystehtäviä ja näiden tehtävien lakkauttamista lääninhallituksissa (komiteanmietintö 1992:34 Maakuntaitsehallinnosta maakuntayhtymiin). Lääninhallitusten tehtävien kehittämistä ovat selvittäneet myös muun muassa sisäasiainministeriön asettamat vuoden 1992 lääninhallintotyöryhmä ja vuoden 1994 lääninhallintohanke.

Valtion aluehallinnon selvitysmies ehdotti vuonna 1992, että läänien lukumäärää tulisi vähentää viiteen tai kuuteen. Hänen mukaansa liikkuva poliisi olisi tullut siirtää poliisin lääninjohdon alaisuuteen ja lääninhallituksen ympäristötehtävät koota perustettaviin ympäristökeskuksiin. Samanaikaisesti toimineessa ympäristöhallinnon kokonaisuudistuksessa päädyttiin niin ikään lääninhallitusten kaavoitus-, rakentamis- ja ympäristönsuojelutoimintojen kokoamiseen perustettaviin ympäristökeskuksiin.

Valtioneuvosto antoi vuonna 1993 periaatepäätöksen toimenpiteistä valtion keskus- ja aluehallinnon kehittämisestä. Päätöksen mukaan lääninhallituksia kehitetään alueensa yleishallintoviranomaisena. Lääninhallituksista siirrettiin päätöksen mukaisesti aluekehitystehtävät maakunnallisille liitoille ja ympäristötehtävät ympäristökeskuksille vuosina 1994―1995.

Valtiovarainministeriö asetti syksyllä 1990 aluepolitiikan rahoitustoimikunnan. Toimikunta ehdotti maaseutu- ja aluepoliittisen rahoituksen koordinoinnin käynnistämistä. Kauppa- ja teollisuusministeriön yritystoiminnan alueellinen rahoitus ehdotettiin koottavaksi yhdeksi joustavaksi määräraha- ja toimenpidekokonaisuudeksi.

Sisäasiainministeriö nimesi kesäkuussa 1990 aluepoliittisen selvitysmiehen. Selvitysmiehen raportti sisälsi ehdotukset alueellisesta kehittämisrahasta, alueellisen ja paikallisen elinkeinojen kehittämisen organisaatiosta sekä yritystoiminnan aluepoliittisen rahoitusjärjestelmän uudistamisesta. Selvitysmies ehdotti myös, että maakuntiin perustetaan yrityspalvelukeskukset.

Kauppa- ja teollisuusministeriön asettama yrityspalveluiden kehittämistyöryhmä esitti vuonna 1992 yrityspalvelukeskusten johtoryhmien perustamista. Sisäasiainministeriö asetti tammikuussa 1994 aluehallinnon elinkeino-organisaatioiden kokoamishankkeen. Hanke ehdotti, että alueellisen elinkeinopolitiikan johtamiseksi asetettaisiin alueelliset johtokunnat.

Useista ehdotuksista huolimatta muutokset aluehallinnossa ovat jääneet melko vähäisiksi. Merkittävimmät muutokset ovat olleet aluekehitystehtävien siirtäminen maakunnan liitoille vuonna 1994 ja alueellisten ympäristökeskusten perustaminen vuonna 1995. Lääninhallintohankkeen ehdotusten perusteella on tehty eräitä lääninhallitusten tehtävien muutoksia ja käynnistetty kolmessa lääninhallituksessa vuonna 1996 johtokuntakokeilu. Tärkeimpiä valtion alueellista elinkeinohallintoa koskeneita uudistuksia 1990-luvulla ovat olleet Kera Oy:n toiminnan laajentaminen koko maan kattavaksi vuonna 1993, KTM yrityspalvelun piiritoimistojen yhteydessä toimivien yritysneuvonnan johtoryhmien toiminnan alkaminen vuonna 1993, kalastuspiirien yhdistyminen maaseutuelinkeinopiireihin vuonna 1993, aluepolitiikan muuttuminen vuoden 1994 alusta ohjelmaperusteiseksi samalla kun säädettiin maakunnan liittojen toimimisesta aluekehitysviranomaisina, päätösvallan vähittäinen delegoiminen keskushallinnosta aluehallintoon 1990-luvun kuluessa, yrityspalvelukeskuksien sekä maa- ja metsätalojen kehittäminen.

5.3.Lausunnot

Aluehallinto 2000 -hankkeen mietinnöistä ''Uudistuva lääninhallinto'' (komiteanmietintö 1996:7) ja ''Uuteen alueelliseen työvoima- ja elinkeinohallintoon'' (komiteanmietintö 1996:5) sisäasiainministeriö pyysi lausunnot valtioneuvoston kanslialta ja ministeriöiltä, lääninhallituksilta, maakunnan liitoilta, Suomen Kuntaliitolta, henkilöstön pääsopijajärjestöiltä ja keskusjärjestöiltä, Keskuskauppakamarilta, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta, Suomen Yrittäjiltä, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitolta sekä valtion aluejakoneuvottelukunnalta. Ministeriöt pyysivät tarpeelliseksi katsomansa lausunnot alaiseltaan hallinnolta. Lisäksi kaikille kunnille lähetettiin hankkeen ehdotukset tiedoksi ja mahdollista lausunnon antamista varten. Kunnista lähes 60 prosenttia antoi lausuntonsa.

Hankkeen ehdotusta työvoima- ja elinkeinokeskusten perustamisesta puollettiin lausunnoissa lähes yksimielisesti. Tosin maa- ja metsätalousministeriön mukaan maaseutuelinkeinopiirejä ei tulisi liittää tähän organisaatioon ja lääninhallitukset katsoivat, että työvoima- ja elinkeinohallinto tulisi koota lääninhallituksiin.

Ministeriöt, elinkeinoelämän järjestöt, Suomen Kuntaliitto ja valtaosa maakunnan liitoista ja kunnista pitivät perusteltuna lääninhallitusten ehdotettuja tehtäviä ja niiden lukumäärän vähentämistä. Asianomaiset ministeriöt pitivät mahdollisena myös työsuojelupiirien työsuojelutoimistojen yhdistämistä lääninhallituksiin. Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan läänin sekä ruotsinkielisen Pohjanmaan kunnat kannattivat kuitenkin varsin yleisesti nykyisten läänien säilyttämistä. Pääosa lääninhallituksista ja henkilöstöä edustavat järjestöt puolsivat niin ikään nykyistä läänijakoa.

Eräät kunnat esittivät oman aluejaotuksensa muutosta maakunnan liittojaossa, työvoima- ja elinkeinokeskusjaossa tai läänijaossa. Koska ehdotukset pohjautuvat maakunnan liittojen toimialueisiin, tulisi kuntien tehdä tarvittavilta osin asianmukaiset ehdotukset maakuntajakonsa muutokseksi. Tarkoituksena on vahvistaa lakiehdotusten tultua hyväksytyksi toisaalta työvoima- ja elinkeinokeskuksen ja toisaalta läänien aluejako siten, että se perustuu voimassa olevaan maakunnan liittojen aluejakoon.

7.1.Läänijaon muutoksen vaikutukset

Täysin läänijakoon pohjautuva aluejako on poikkeuksellinen viranomaisten aluejakona. Usean alueviranomaisen toiminta-alueen määrittelyssä on tosin alueet muodostettu lääneistä ja niiden kerrannaisista tai perustana on pidetty läänijakoa, josta poikkeamat on mainittu yleensä kunnittain erikseen.

Kun läänijako muuttuisi, aluejaotuksen säilyttäminen nykyisellään edellyttäisi säädös- tai määräysmuutoksia mahdollisesti seuraavissa tapauksissa:

― Lääninoikeuden tuomiopiirinä on lääni (lääninoikeuslaki 1021/74)

― Maaoikeuksien toimialueet muodostuvat läänien kerrannaisista (laki 554/95)

― Vesioikeuksien alueet muodostuvat läänikerrannaisista eräin poikkeuksin (asetus vesioikeuksien toimialueista ja sijaintipaikoista 22/62)

― Rajavyöhykeasetus (404/47)

― Rajavartiolaitoksen määräys 1.12.1994

― Poliisin hallintoa koskeva sisäasiainministeriön päätös (1128/94)

― Asetus maan jakamisesta sotilaslääneihin ja maanpuolustusalueisiin (609/90)

― Valtioneuvoston päätös tullipiireistä ja eräistä tullitoimipaikoista (828/93)

― Lääninveroviraston virka-alueena on lääni (verohallintolaki 1557/95)

― Maakunta-arkistojen piirijaon pohjana on eräin poikkeuksin läänijako (VNp maakunta-arkistojen piirijaosta 392/83)

― Maaseutuelinkeinopiirien kalatalouteen liittyvien tehtävien aluepohja on määritelty läänipohjalta (MMMp 1532/92)

― Liikenneministeriön päätöksen mukaan maassa toimii yhdeksän läänipohjalta muodostuvaa tiepiiriä (LMp 9.6.1992)

― Merenkulkupiirit muodostuvat lähinnä läänipohjalta (LMp 92/90)

Edellä mainittujen lisäksi muun muassa Liikenneturvalla on läänijakoon pohjautuvat aluetoimistot. Eräät organisaatiot voivat työjärjestyksellään päättää toimintayksiköistä ja niiden alueista. Tällainen on muun muassa Ilmatieteen laitos. Myös riistanhoitopiirien toiminta-alueet perustuvat eräin poikkeuksin läänijakoon (metsästysasetus 666/93).

Asianomaisten ministeriöiden tulee tarvittaessa tarkistaa edellä mainittuja säädöksiä ja määräyksiä, jos piirijakoon ei haluta aiheutu-van tämän esityksen mukaisia muutoksia.

7.2.Muut muutokset

Hallintolainkäyttölaki (586/96) tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1996. Hallintolainkäyttölain 13 §:n mukaan lailla säädetään erikseen siitä, milloin hallintoviranomaisen päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. Jos muussa laissa tai ennen hallintolainkäyttölain voimaan tuloa annetussa asetuksessa on hallintolainkäyttölaista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolainkäyttölain 3 §:n nojalla hallintolainkäyttölain asemasta.

Työvoima-asiain piiri- ja paikallishallinnosta annetun asetuksen (80/73) nykyisen 24 §:n mukaan työvoimapiirin toimiston ja työvoimatoimiston päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla, ellei erikseen ole toisin säädetty. Mainittu asetus ehdotetaan kumottavaksi nyt annettavaksi ehdotetun lainsäädännön yhteydessä. Tarkoituksena on selvittää vielä työvoima-asioiden muutoksenhakujärjestelmä ja antaa myöhemmin eduskunnalle sellainen hallituksen esitys laiksi työvoima-asioiden muutoksenhakujärjestelmästä, joka täyttää hallitusmuodon perusoikeussäännöksien ja Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten asettamat velvoitteet.

On olemassa useita ennen hallintolainkäyttölain voimaantuloa asetuksella annettuja valituskieltoja, joiden mukaan lääninhallituksen päätöksestä ei saa valittaa. Näitä selostetaan tarkemmin lääninhallituksia koskevan lakiehdotuksen 9 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa. Mainitut valituskiellot eivät perustu laissa olevaan valtuutukseen. Tämän vuoksi on arvioitava, onko näistä valituskielloista säädettävä lailla. Arvioinnissa on otettava huomioon hallitusmuodon 16 §:n 1 momentin ja sen taustalla olevien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, varsinkin Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen (SopS 19/90) säännökset ja määräykset.

Nykyisin työvoimapiirien toimistojen ja työvoimatoimistojen välillä on voitu työministeriön päätöksellä uudelleen kohdentaa henkilöstöä. Tämä menettely olisi mahdollistettava edelleen. Koska työvoima- ja elinkeinokeskusten toimintamäärärahat olisivat budjetoidut useaan pääluokkaan, valtion talousarviosta annetun lain (423/88) mukaan tällaisessa tilanteessa henkilöstövoimavarojen uudelleen kohdentaminen vaatii valtioneuvoston päätöksen. Valtion talousarviosta annettua lakia tulisi muuttaa siten, että asianomaisen ministeriön päätöksellä voitaisiin edelleen uudelleen kohdentaa henkilöstöä työvoimatoimistojen ja keskuksen työvoimaosaston välillä.

Uudistuksen toimeenpano edellyttää valtioneuvoston ohjesäännön muuttamista. Tarkoituksena on muuttaa valtioneuvoston ohjesääntöä siten, että keskuksen yleishallinnollinen ohjaus kuuluisi kauppa- ja teollisuusministeriölle ja toiminnallinen ohjaus paitsi kauppa- ja teollisuusministeriölle myös työministeriölle ja maa- ja metsätalousministeriölle. Valtioneuvoston ohjesääntöä olisi muutettava myös niin, että valtioneuvoston yleisistunnossa käsitellään ja ratkaistaan lääninhallitusten nimet ja toimipaikat sekä työvoima- ja elinkeinokeskusten lukumäärä, toimialueet, toimipaikat ja nimet.

Määräaikaisesti täytettävistä viroista säädetään aina määräajaksi täytettävistä viroista annetussa asetuksessa (1060/94) . Keskuksen johtajan viran määräaikaisuutta koskeva säännös tulee sisällyttää tähän asetukseen.

Esityksessä on työvoima- ja elinkeinokeskusten ja lääninhallitusten aluejaot yhdenmukaistettu maakunnan liittojen aluejakoihin. Uudistuksella pyritään edistämään alueellista yhteistyötä. Olisi perusteltua, että myös valtioneuvoston päätös toiminnallis-taloudellisesta maakuntajaosta saatettaisiin vastaamaan rakennuslain (370/58) 18 §:ään (493/68) perustuvaa maakuntajakoa.

Erikseen valmistellaan tarvittavat säädösmuutokset läänin taidetoimikuntien lukumäärästä ja aluejaosta.

7.3.Riippuvuus kansainvälisistä sopimuksista ja velvoitteista

Kansainväliset velvoitteet ja sitoumukset, esimerkiksi Suomen jäsenyys Euroopan unionissa eivät aseta nimenomaisia vaateita hallinnon järjestämiselle. Kansainväliset velvoitteet ja sitoumukset aiheuttavat muutoksia lähinnä viranomaisten tehtävien sisältöön. Suomen liittyminen Euroopan unionin jäseneksi on kuitenkin korostanut tarvetta yhteiseen alueelliseen toimintapolitiikkaan.

Työsuojelun hallinnon järjestämistä koskevat Kansainvälisen työjärjestön sopimukset, ennen kaikkea ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa koskeva sopimus nro 81 (SopS 44/49) ja maatalouden ammattientarkastusta koskeva yleissopimus nro 129 (SopS 51/74).

Sopimus nro 81 koskee ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupan alalla. Sopimuksessa määritellään muun ohessa ammattientarkastuksen tehtävät, viranomaisten velvollisuudet, tarkastushenkilökunnan oikeudellinen asema ja lukumäärä sekä tarkastushenkilökunnan oikeudet. Sopimus nro 129 koskee ammattientarkastusta maataloudessa ja se sisältää vastaavat määräykset kuin sopimus nro 81.

Sopimuksen nro 81 3 artiklan 1 kappaleessa määritellään ammattientarkastuksen tehtävät. Ammattientarkastajien tulee muun ohessa turvata niiden määräysten sovellutus, jotka koskevat työntekijäin työoloja ja suojelua työn aikana, antaa tietoja ja teknillisiä neuvoja työnantajille ja työntekijöille sekä kiinnittää asianomaisten viranomaisten huomiota sellaisiin puutteisiin ja epäkohtiin, joita voimassa olevat määräykset eivät erityisesti ota huomioon. Sopimuksen 3 artiklan 2 kappaleessa määrätään, että muut ammattientarkastajille annetut tehtävät eivät saa häiritä heidän ensisijaisten velvollisuuksiensa suorittamista, eivätkä millään tavoin haitata ammattientarkastajien tarpeellista arvovaltaa ja puolueettomuutta heidän suhteessaan työnantajiin ja työntekijöihin. Sopimuksen nro 129 6 artikla sisältää vastaavat määräykset.

Sopimuksen nro 81 4 artiklan 1 kappaleen mukaan ammattientarkastus on asetettava keskusviranomaisen tarkastuksen ja val- vonnan alaiseksi, jos se soveltuu jäsenvaltion hallinnolliseen käytäntöön. Sopimuksen nro 129 7 artiklan 1 kappale sisältää vastaavan määräyksen.

Sopimuksen nro 81 6 artiklan mukaan tarkastushenkilökunnan tulee olla julkisia virkamiehiä, joiden asema ja työehdot ovat sellaiset, että ne takaavat heille vakinaisen virka-aseman sekä riippumattomuuden kaikista hallituksen vaihdoksista ja asiaankuulumattomasta ulkopuolisesta vaikutuksesta. Sopimuksen nro 129 8 artikla sisältää vastaavat määräykset.

Sopimuksen nro 81 7 artiklan mukaan ammattientarkastajat otetaan toimeensa yksinomaan sen pätevyyden nojalla, mikä heillä on tehtäviensä suorittamista varten. Määräys on voimassa sellaisin varauksin, jotka kansallinen lainsäädäntö asettaa julkisiin virkoihin ottamiseen nähden. Sopimuksen nro 129 9 artikla sisältää vastaavat määräykset.

Mainitut Kansainvälisen työjärjestön sopimukset edellyttävät siten, että työsuojelu on viranomaistoimintaa, joka on puolueetonta ja riippumatonta. Työsuojeluorganisaation tulisi olla keskushallinnon ohjauksessa ja valvonnassa. Työsuojeluhenkilöstön tulee olla pätevää ja lukumäärältään riittävää. Nämä vaatimukset on otettu huomioon laadittaessa ehdotusta työsuojelun piirihallinnon kokoamisesta lääninhallituksiin. Työsuojelun piirihallinnon kokoamista osaksi lääninhallitusta on selostettu kohdassa 3.4.2.

1.1.Lääninhallituslaki

1 § Läänijako . Lakiehdotuksen 1 §:ssä lueteltaisiin läänit. Nämä olisivat Etelä-Suomen lääni, Ahvenanmaan lääni, Länsi-Suomen lääni, Itä-Suomen lääni, Oulun lääni ja Lapin lääni.

Läänijaosta ehdotetaan aikaisemmasta poiketen säädettäväksi lääninhallituslaissa. Koska läänijaossa on kysymys ainoastaan lääninhallituksen toimialueesta, on perusteltua siirtää yhtenäiseen lakiin säännökset lääninhallituksista ja läänijaosta.

2 § Lääninhallituksen tehtävät . Lakiehdotuksen 2 §:stä ilmenevät lääninhallituksen toimiala ja tehtävät. Lääninhallitus toimisi 1 momentin mukaan nykyiseen tapaan yleisenä hallintoviranomaisena läänissä sekä hoitaisi sille erikseen säädetyt muut tehtävät.

Lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentissa kuvataan lääninhallituksen tehtäviä. Lääninhallitukset hoitaisivat ensinnäkin pääosan lääninhallituksille nykyisin kuuluvista tehtävistä. Lääninhallituksille kuuluu tehtäviä useiden lain ja asetuksen tasoisten säännösten nojalla, joten kattavaa luetteloa lääninhallituksilta perustettaville lääninhallituksille siirrettävistä tehtävistä ei voida esittää. Tämän vuoksi 2 momentissa luetellaan lääninhallituksen tehtävät toimialoittain.

Perustettaville lääninhallituksille siirtyisivät nykyisille lääninhallituksille kuuluvat oikeushallintoon, pelastus- ja poliisihallintoon, opetus- ja kulttuurihallintoon sekä liikunta- ja nuorisotoimeen, maa- ja metsätaloushallintoon, liikennehallintoon, kuluttaja-, kilpailu- ja elintarvikehallintoon sekä sosiaali- ja terveyshallintoon liittyvät tehtävät. Aluehallinto 2000 -hankkeen julkaiseman mietinnön Uudistuvaan lääninhallintoon (komiteanmietintö 1996:7) liitteenä on luettelo lääninhallituksista perustettaviin lääninhallituksiin siirtyvistä tehtävistä sekä säännöksistä, joihin tehtävät perustuvat.

Lääninhallitukset hoitaisivat lisäksi työsuojelupiirien työsuojelutoimistojen nykyiset tehtävät sekä lääninhallitusten yhteydessä nykyisin toimivien läänien nuorisolautakuntien ja läänien liikuntalautakuntien tehtävät.

Nykyisin ei ole säännöksiä siitä, mikä viranomainen päättää lääninhallitusten toimipaikoista ja nimistä. Lakiehdotuksen 2 §:n 3 momenttiin ehdotetaan tämän vuoksi otettavaksi säännös, jonka mukaan valtioneuvosto päättää lääninhallitusten toimipaikat ja nimet. Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvosto päättäisi lisäksi nykyiseen tapaan läänien alueet. Valtioneuvoston päätöksellä määrättäisiin, mitkä kunnat kuuluvat kuhunkin lääniin. Valtioneuvoston ohjesääntöön on tarkoitus tehdä sellainen muutos, että nämä valtioneuvostolle kuuluvat asiat käsitellään valtioneuvoston yleisistunnossa.

3 § Ohjaus ja valvonta . Pykälässä määritellään ministeriöiden sekä keskushallinnon virastojen ja laitosten johtosuhteet lääninhallitukseen.

Lääninhallitusten yleishallinnollinen johto ja valvonta kuuluisivat valtioneuvoston ohjesäännössä säädettävälle ministeriölle, joka nykyisin on sisäasiainministeriö. Lääninhallitus olisi nykyiseen tapaan sen ministeriön tai keskushallinnon viraston tai laitoksen toiminnallisessa ohjauksessa, jonka toimialaan kuuluvia tehtäviä se hoitaa. Lääninhallitukselle kuuluisi tehtäviä oikeusministeriön, sisäasiainministeriön, opetusministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenneministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonaloilta. Hallituksen vuoden 1997 talousarvioesityksen mukaan myös työsuojeluhallinto on tarkoitus siirtää sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle.

Tulosohjaus olisi ministeriöiden ohjauksen pääasiallinen muoto. Sisäasiainministeriö hyväksyisi lääninhallituksen keskeiset yleishallinnolliset tulostavoitteet neuvoteltuaan lääninhallituksen kanssa. Edellä mainitut ministeriöt, joiden hallinnonalaan kuuluvia tehtäviä lääninhallitus hoitaa, tulosohjaisivat lääninhallitusta oman toimialansa osalta. Ennen tulosneuvottelujen käymistä ministeriöt yhdessä sopisivat yhteisistä tavoitteista ja voimavarojen jaosta. Tulosohjauksesta säädettäisiin tarkemmin asetuksella.

Ministeriö, jonka toimialaan kuuluvia tehtäviä lääninhallitus hoitaa, voisi nykyiseen tapaan määrätä lääninhallituksen hoitamaan tehtäviä myös toisessa läänissä tai koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntaa.

4 § Johtaminen . Hallitusmuodon 51 § 1 momentin mukaan lääninhallintoa johtaa maaherra. Lääninhallitus olisi päällikkövirasto, jota johtaisi edelleen maaherra. Maaherra johtaisi lääninhallituksen toimintaa ja vastaisi sen tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta.

5 § Organisaatio. Pykälässä säädetään lääninhallituksen organisaation pääpiirteistä. Lääninhallituksessa olisi yksiköitä sen mukaan kuin asetuksella säädetään tai työjärjestyksellä määrätään.

Työsuojeluviranomaisilla on työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain mukaan tehtäviään hoitaessaan laajat valtuudet käyttää pakkokeinoja. Työsuojeluhallinto on työsuojeluhallinnosta annetun lain 2 §:n 3 momentin nojalla riippumaton valvontatehtävää suorittaessaan. Kansainvälisen työjärjestön sopimukset myös edellyttävät työsuojeluorganisaatiolta riippumattomuutta. Työsuojelun erityisen aseman vuoksi pykälässä säädettäisiin, että lääninhallituksessa tulee olla työsuojeluasioiden hoitamista varten yksikkö, josta säädetään asetuksella.

Työsuojelupiirien työsuojelutoimistoilla on alueellisia palvelupisteitä. Nykyiset lääninhallitukset, jotka lakkaisivat, jatkaisivat toimintaansa palveluyksiköinä. Tämän vuoksi 5 §:ssä ehdotetaan, että lääninhallituksella voi olla lisäksi palveluyksiköitä.

6 § Alaiset virastot ja laitokset . Pykälässä säädetään lääninhallituksen alaisista virastoista ja laitoksista.

Valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista annetun lain (126/92) 3 §:n mukaan valtion paikallishallinto järjestetään kihlakunnittain. Lain 4 §:n mukaan kihlakunnassa on joko kihlakunnanvirasto tai erillisiä virastoja sen mukaan kuin valtioneuvosto päättää. Lain 6 §:n mukaan kihlakunnanvirasto on lääninhallituksen ja sisäasiainministeriön alainen. Kihlakunnanvirastosta annetun asetuksen (859/94) 4 §:n mukaan lääninhallitus hyväksyy kihlakunnanviraston ehdotuksesta kihlakunnanvirastoa yleishallintoviranomaisena ja virastona koskevat tulostavoitteet sisäasiainministeriön asettamien yleisten tavoitteiden ja toimintalinjojen perusteella. Lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentissa todettaisiin edellä olevan johdosta, että kihlakunnanviraston yleishallinnollinen johto ja valvonta kuuluvat lääninhallitukselle.

Poliisin hallinnosta annetun lain muuttamisesta annetun lain (156/96) 1 §:n 2 momentin mukaan lääninhallituksen alainen poliisin paikallishallintoviranomainen on kihlakunnanviraston osastona tai kihlakunnan erillisenä virastona toimiva poliisilaitos.

Rekisterihallintoasetuksen (248/96) 1 §:n 2 momentin mukaan maistraatit ovat lääninhallitusten alaisia rekisterihallinnon paikallisviranomaisia, jotka toimivat kihlakunnanvirastojen yksikköinä tai erillisinä virastoina. Lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentissa säädettäisiin edellä olevan perusteella, että kihlakunnanviraston osastona tai kihlakunnan erillisenä virastona toimivat poliisilaitos ja maistraatti ovat toiminnallisesti lääninhallituksen alaisia sen mukaan kuin erikseen säädetään.

Ulosottolain muuttamisesta annetun lain (197/96) 1 luvun 12 §:n mukaan lääninhallitukselle kuuluvat ne ulosoton ohjaus-, valvonta- ja muut hallintotehtävät, jotka sanotun luvun 17 §:ssä tarkoitetussa asetuksessa sille erikseen säädetään. Ulosottotoimen hallinnosta annetun asetuksen (319/96) 11 §:n mukaan lääninhallituksen oikeushallintopäällikön tehtävänä on ohjata ulosottotoimen hallintoa sekä suorittaa ulosottotoimen valvontaa siten kuin oikeusministeriö tarkemmin määrää. Koska lääninhallituksille kuuluvissa ulosottotehtävissä on odotettavissa muutoksia, ehdotetaan 6 §:n 3 momentissa vain todettavaksi, että lääninhallituksen kihlakunnanviraston ulosottotointa koskevista tehtävistä säädetään erikseen.

7 § Virka-apu . Lääninhallitusten velvollisuutena on nykyisen lääninhallituslain 6 §:n mukaan antaa muille viranomaisille virka-apua. Lääninhallitukselle ehdotetaan säädettäväksi sama velvollisuus. Pykälän 1 momentin mukaan virka-apua olisi annettava, kun sen antamisesta on säädetty tai se on muutoin lääninhallitusten asia yleisenä hallintoviranomaisena. Pykälän 2 momentin mukaan lääninhallituksella olisi vastaavasti oikeus saada virka-apua muilta viranomaisilta.

Lääninhallituksilla on nykyisen lääninhallituslain 6 §:n 2 momentin mukaan oikeus saada viranomaisilta myös niitä tietoja, joita lääninhallitus toiminnassaan tarvitsee ja viranomaiset voivat lain mukaan antaa. Kysymyksessä on yleisvaltuus tietojen saamiseen. Hyväksyessään tilastolain (62/94) eduskunta edellytti yleisvaltuuksien poistamista lainsäädännöstä ja erityisvaltuuksien selkeää rajaamista. Lääninhallituksilla on oikeus kuntien valtionosuudesta annetun lain (688/92) 28 §:n nojalla saada kunnilta ja kuntainliitoilta tietyt taloutta koskevat tiedot. Jos lääninhallitukset tarvitsevat tehtäviensä hoitamiseen muitakin tietoja, voidaan asianomaiseen lakiin lisätä tarpeellinen erityisvaltuus tietojen antamisesta lääninhallitukselle. Tämän vuoksi lääninhallituslakiin ei ehdoteta otettavaksi säännöstä tietojen antamisesta lääninhallitukselle.

8 § Pakkokeinot . Lääninhallituksilla on nykyisen lääninhallituslain 7 §:n nojalla yleinen oikeus käyttää pakkokeinoja. Lääninhallituksille ehdotetaan annettavaksi sama oikeus pakkokeinojen käyttämiseen. Lääninhallitus voisi siten sakon uhalla, teettämisuhalla tai keskeyttämisuhalla velvoittaa asianomaisen noudattamaan käskyä tai kieltoa, jonka lääninhallitus tai virka-apua pyytävä muu viranomainen on toimivaltansa mukaisesti antanut.

Lääninhallituksella on mahdollisuus useiden lakien nojalla käyttää pakkokeinoja. Lääninhallituksen käytettävissä olevia pakkokeinoja koskevia säännöksiä on esimerkiksi palo- ja pelastustoimesta annetun lain (559/75) 46 §:ssä ja väestönsuojelulain (438/58) 30 §:ssä. Lääninhallituksen käytettävänä olisi lisäksi työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 15 §:ssä mainitut pakkokeinot. Lakiehdotuksen 8 §:ssä todettaisiin edellä olevan johdosta, että lääninhallituksen muita pakkokeinoja koskevista valtuuksista säädetään erikseen.

9 § Muutoksenhaku . Lääninhallituksen päätökseen haettaisiin muutosta siinä järjestyksessä kuin 1 päivänä joulukuuta 1996 voimaan tulevassa hallintolainkäyttölaissa säädetään, jollei erikseen ole toisin säädetty.

Lääninhallituksen päätöksestä saa hallintolainkäyttölain 7 §:n 2 momentin nojalla valittaa lääninoikeudelle. Useat lait ja asetukset sisältävät kuitenkin säännöksiä, joiden mukaan lääninhallituksen tai työsuojeluviranomaisen päätöksestä ei saa joko lainkaan valittaa tai sitten niistä haetaan muutosta muulta kuin hallintolainkäyttölaissa tarkoitetulta muutoksenhakuelimeltä. Näitä erityissäännöksiä sovelletaan hallintolainkäyttölain 3 §:n nojalla edelleen lääninhallituksen päätöksiin.

Eräisiin lääninhallituksen päätöksiin ei saa valittamalla hakea muutosta. Lääninhallituksen päätökseen, jolla elinkeinotoiminnan harjoittajalle on annettu varoitus, ei usein saa hakea valittamalla muutosta. Tällainen säännös on esimerkiksi käytettyjen tavaroiden sekä romujen ja lumppujen kauppaliikkeistä annetun asetuksen (218/41) 23 §:ssä, kiinteistönvälittäjäasetuksen (181/93) 15 §:ssä, asunnonvälittäjäasetuksen (761/93) 13 §:ssä, yksityisetsivän ammatista annetun asetuksen (112/44) 15 §:ssä ja vartioimisliikeasetuksen (743/83) 26 §:ssä.

Eräisiin lääninhallituksen päätöksiin haetaan muutosta muulta kuin hallintolainkäyttölaissa tarkoitetulta muutoksenhakuelimeltä. Esimerkiksi autokoululuvan saamista koskevasta lääninhallituksen päätöksestä valitetaan tieliikennelain (267/81) 106 a §:n nojalla liikenneministeriöön. Lääninhallituksen ulkomailla asuvien ja ulkomaisten yhteisöjen kiinteistönhankintojen valvonnasta annetun lain (1613/92) nojalla tekemään luvan epäämistä tai määräajan asettamista koskevaan päätökseen haetaan muutosta sanotun lain 16 §:n nojalla valittamalla ympäristöministeriöön.

10 § Ahvenanmaan lääninhallitus . Ahvenanmaan nykyinen itsehallintolaki (1144/91) tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Itsehallintolaissa lainsäädäntövalta on jaettu valtakunnan ja maakunnan kesken. Itsehallintolain 18 §:ssä luetellaan maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat asiat ja 27 §:ssä valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat asiat. Hallintovalta Ahvenanmaalla jakautuu valtakunnan ja maakunnan kesken pääsääntöisesti sen mukaan, kummalla on lainsäädäntövalta tietyllä oikeudenalalla (itsehallintolain 23 ja 30 §). Itsehallintolain 27 §:n 3 kohdan mukaan valtakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat valtion viranomaisten järjestysmuotoa ja toimintaa. Säännös kattaa muun ohessa valtion viranomaisten hallinnollisen organisaation ja toiminnan sääntelyn. Mainituista säännöksistä johtuu, että Ahvenanmaan lääninhallitus toimii yleisenä hallintoviranomaisena maakunnassa, mutta sen muu toimivalta on rajoitetumpi kuin muilla valtakunnan lääninhallituksilla.

Mainituilla perusteilla lakiehdotuksen 10 §:ssä säädettäisiin, että Ahvenanmaan lääninhallituksesta ovat voimassa tämän lain säännökset sekä mitä siitä on erikseen säädetty.

Nykyisin voimassa olevassa lääninhallituslaissa säädetään Ahvenanmaan maakunnan lääninhallituksesta. Lääninhallituksen nimi ehdotetaan muutettavaksi muita lääninhallituksia vastaavasti Ahvenanmaan lääninhallitukseksi, koska kyseessä on valtion aluehallintoviranomainen Ahvenanmaan maakunnassa. Myös voimassa olevassa läänijakolaissa käytetään nimeä Ahvenanmaan lääni.

11 § Tarkemmat säännökset . Tarkemmat säännökset lain täytäntöönpanosta annettaisiin lääninhallitusasetuksella. Se sisältäisi tarvittavia säännöksiä viraston ohjauksesta, organisaatiosta, tehtävistä ja henkilöstöstä.

12 § Voimaantulo . Tarkoituksena on saattaa laki voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997. Työsuojelupiirien työsuojelutoimistojen tehtävät ja henkilöstö siirrettäisiin lääninhallituksiin kuitenkin 1 päivänä tammikuuta 1998. Lailla kumottaisiin nykyinen lääninhallituslaki (1233/87) ja nykyinen läänijaosta annettu laki (633/86) .

13 § Tehtäviä koskevat siirtymäsäännökset . Pykälä sisältää siirtymäsäännöksen, jolla nykyisissä lääninhallituksissa, työsuojelupiirien työsuojelutoimistoissa, läänien nuorisolautakunnissa ja läänien liikuntalautakunnissa vireillä olevat asiat siirretään lakiehdotuksessa tarkoitettujen läänien lääninhallitusten käsiteltäviksi. Vastaavasti siirtyisivät näiden viranomaisten sopimukset ja sitoumukset samoin kuin muut oikeudet ja velvoitteet asianomaiselle lääninhallitukselle.

Nykyisissä Uudenmaan ja Kymen lääninhallituksissa, vastaavien työsuojelupiirien työsuojelutoimistoissa sekä läänien liikuntalautakunnissa ja nuorisolautakunnissa käsiteltävät asiat siirtyisivät Etelä-Suomen lääninhallituksen käsiteltäviksi. Nykyisissä Keski-Suomen, Vaasan sekä Turun ja Porin lääninhallituksissa, vastaavien työsuojelupiirien työsuojelutoimistoissa sekä läänien liikuntalautakunnissa ja nuorisolautakunnissa käsiteltävät asiat siirtyisivät Länsi-Suomen lääninhallituksen käsiteltäviksi. Nykyisessä Hämeen lääninhallituksessa käsiteltävät asiat siirtyisivät sekä Etelä-Suomen että Länsi-Suomen lääninhallitusten käsiteltäviksi siitä riippuen kumpaan nykyisen Hämeen läänin osaan käsiteltävät asiat liittyvät.

Nykyisissä Kuopion, Pohjois-Karjalan ja Mikkelin lääninhallituksissa, vastaavien työsuojelupiirien työsuojelutoimistoissa sekä läänien liikuntalautakunnissa ja nuorisolautakunnissa käsiteltävät asiat siirtyisivät Itä-Suomen lääninhallituksen käsiteltäviksi. Nykyiset Oulun ja Lapin lääninhallitukset käsittelisivät edelleen niissä vireillä olevat samoin kuin läänien liikuntalautakunnissa ja nuorisolautakunnissa vireillä olevat asiat. Oulun työsuojelupiirin ja Lapin työsuojelupiirin työsuojelutoimistoissa vireillä olevat asiat siirtyisivät Oulun ja Lapin lääninhallituksille.

Lakiehdotuksen mukaisten lääninhallitusten toimialue olisi nykyistä suurempi, Oulun ja Lapin lääniä lukuun ottamatta. Lääninhallitusten käsiteltävät asiat olisivat myös erilaisia kuin nykyisten lääninhallitusten. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan selvyyden vuoksi todettavaksi, että sekä nykyiset lääninhallituksia että myös työsuojelupiirien työsuojelutoimistoja tai työsuojeluviranomaisia, läänien nuorisolautakuntia ja läänien liikuntalautakuntia koskevat lakien säännökset koskevat lain voimaan tultua läänijakoa koskevassa ehdotuksessa tarkoitettujen läänien lääninhallituksia, jollei työsuojeluviranomaisella ole tarkoitettu asianomaista ministeriötä. Työsuojelun valvontaa koskevissa säädöksissä käytetään usein ilmaisua työsuojeluviranomaiset, jolla työsuojelun valvonnasta annetun asetuksen (954/73) 2 §:n mukaan tarkoitetaan työministeriötä ja työsuojelun piirihallintoa. Tämän vuoksi 2 momentissa tarkoitetut työsuojelua koskevat lait on rajoitettu koskemaan lääninhallitusta vain silloin kuin työsuojeluviranomaisella on tarkoitettu työsuojelupiirejä.

Useissa säännöksissä jokin asia on säädetty yksinomaan Uudenmaan lääninhallituksen käsiteltäväksi tai ratkaistavaksi. Useiden pakkokeinojen käyttöä koskevien säännösten mukaan uhkasakon tuomitsee maksettavaksi Uudenmaan lääninhallitus. Näitä säännöksiä on esimerkiksi vakuutusyhtiölaissa (1062/79) , ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/95) , vakuutuspalvelujen vapaasta tarjonnasta annetussa laissa (1488/92) , vakuutusyhdistyslaissa (1250/87) , vakuutuksenvälittäjistä annetussa laissa (251/93) , eläkesäätiölaissa (469/55) , vakuutuskassalaissa (1164/92) ja ulkomailla toimivasta peruskoulua vastaavasta yksityiskoulusta annetussa laissa (379/81) . Useiden säännösten mukaan hakemus on tehtävä Uudenmaan lääninhallitukselle, jollei hakijalla ole kotipaikkaa Suomessa tai jollei kotipaikkaa tiedetä. Näitä säännöksiä on esimerkiksi sukunimilaissa (694/85) , huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa varten tapahtuvasta luovuttamisesta Islantiin, Norjaan, Ruotsiin tai Tanskaan annetussa laissa (761/70) ja rahan, arvo-osuuksien, arvopaperien tai asiakirjain tallettamisesta velan maksuna tai vapautumiseksi muusta suoritusvelvollisuudesta annetussa laissa (281/31) . Tämän vuoksi 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan asian käsittelee tai ratkaisee näissä tapauksissa Etelä-Suomen lääninhallitus.

Vanhassa lainsäädännössä on useissa yhteyksissä asia säädetty maaherran käsiteltäväksi tai ratkaistavaksi, vaikka asia nykyisen käytännön mukaan kuuluu lääninhallituksen käsiteltäväksi tai ratkaistavaksi. Tämän vuoksi 3 momentissa säädettäisiin, että toimivaltainen viranomainen näissä tapauksissa on asianomainen lääninhallitus.

14 § Henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset . Lakiehdotuksen mukaan Suomessa olisi Ahvenanmaan läänin lisäksi viisi muuta lääniä. Koska läänien lukumäärä vähenee nykyisestä, on tarpeen antaa henkilöstöä koskevia siirtymäsäännöksiä.

Lääninhallitusten henkilöstö sekä työsuojelupiirien työsuojelutoimistojen henkilöstö siirtyisivät entisin oikeuksin ja eduin lain voimaan tullessa asianomaiseen lääninhallitukseen tai sen alueelliseen palveluyksikköön. Jos virka siirretään samalla paikkakunnalla sijaitsevaan lääninhallitukseen tai palveluyksikköön, siirtämiseen ei tarvittaisi virkamiehen suostumusta. Suostumus olisi sen sijaan tarpeen siirrettäessä virka paikkakunnalta toiselle.

Liikunta- ja nuorisolautakuntien henkilöstö on jo nykyisin lääninhallituksen henkilöstöä, joten erityistä siirtymäsäännöstä ei tältä osin tarvita, vaikka lautakunnat ehdotetaan lakkautettaviksi.

Lakiehdotuksen mukaan maaherrat ja maaherran virat eivät Ahvenanmaata lukuun ottamatta kuitenkaan siirtyisi perustettaviin lääninhallituksiin. Koska Ahvenanmaan lääninhallitus poikkeaa mantereen lääninhallituksista sekä asemaltaan että tehtäviltään, erillisratkaisua on pidettävä tarkoituksenmukaisena. Pykälässä ei ole erityissäännöksiä maaherrojen asemasta. Maaherroihin ja maaherran virkoihin sovellettaisiin lähtökohtaisesti, mitä muualla säädetään.

Valtion virkamieslain 22 §:n mukaan virkamies, jonka nimittää tasavallan presidentti, valtioneuvosto tai ministeriö, voidaan asettaa enintään kahden vuoden ajaksi valtioneuvoston käytettäväksi silloin, kun siihen on valtion tehtävien hoitamiseen perustuva pätevä syy. Kahden vuoden määräaikaa voidaan samoin edellytyksin jatkaa enintään kahdella vuodella. Käytettäväksi asetettu virkamies on velvollinen suorittamaan valtioneuvoston tai sen määräämän viranomaisen määräämiä tehtäviä.

Nykyisen valtion virkamieslain mukaan käytettäväksi asetetun virkamiehen virkasuhde ei pääty käytettäväksi asettamisen johdosta, vaan hän on tämän ajan edelleen siinä virassa, johon hänet on nimitetty. Myös määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetty virkamies voidaan asettaa käytettäväksi, jolloin hänen määräaikainen virkasuhteensa jatkuu kyseisen määräajan. Käytettäväksi asetetulle virkamiehelle voidaan myöntää vastaavaksi ajaksi virkavapautta, jos hänen tehtäviään hoitamaan tarvitaan sijainen. Käytettäväksi asetettujen virkamiesten palkkauksiin ei ole erikseen budjetoitu määrärahaa valtion talousarviossa. Palkkauksen maksaa valtion talousarvion yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kyseessä olevan hallinnonalan ministeriö.

Hallituksen esityksessä valtion virkamieslaiksi (HE 291/1993 vp) todetaan, että käytettäväksi asetetun virkamiehen tehtäviä voisivat olla esimerkiksi useita hallinnonaloja koskevat kehittämistehtävät. Käytettäväksi asettamisen tarkoituksena on esityksen mukaan saada eri hallinnonaloilla työskentelevien virkamiesten asiantuntemus tarvittaessa koko valtioneuvoston tai sen määräämän viranomaisen käyttöön.

Valtioneuvoston käytettäväksi asettaminen voisi olla hyvä ratkaisu niiden maaherrojen asiantuntemuksen hyödyntämiseksi laajoissa kehittämishankkeissa tai selvitystehtävissä, jotka eivät läänien lukumäärän supistuessa sijoitu uuteen virkaan tai tehtävään taikka jää eläkkeelle. Käytettäväksi asettaminen edellyttää kuitenkin sitä, että kyseinen henkilö on virkasuhteessa. Koska nykyisten maaherrojen virat on ehdotettu lakkautettaviksi ja heidän virkasuhteensa päättyväksi uudistuksen tullessa voimaan, henkilö tulisi nimittää määräaikaiseen virkasuhteeseen tulevasta tehtävästä riippuen joko valtioneuvoston kansliaan tai muuhun ministeriöön. Nimittäjänä olisi valtioneuvosto. Palkkaus ja nimike määräytyisivät tehtävän mukaan. Valtioneuvosto asettaisi tämän jälkeen kyseisen määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämänsä henkilön käytettäväkseen.

Valtion virkamieslain voimaantulon yhteydessä kumottuja toistuvaa korvausta koskevia säännöksiä voidaan valtion virkamieslain 76 §:n nojalla edelleen soveltaa, jos virkamies on irtisanottu lain 27 §:n nojalla ja irtisanominen tapahtuu viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta eli viimeistään 1 päivänä joulukuuta 1999. Kumottujen säännösten mukaan toistuva korvaus voidaan harkinnan mukaan myöntää tietyt ikä- ja palvelussuhdevaatimukset täyttävälle edunsaajalle ottaen huomioon edunsaajan mahdollisuus saada työtä, taloudellisen tuen tarve sekä muut asiaan vaikuttavat seikat. Eroraha-asetuksessa (726/87) on säädetty tarkemmin toistuvan korvauksen myöntämisen edellytyksistä. Toistuva korvaus ei esimerkiksi valtion palveluaikavaatimuksen vuoksi suoraan sovellu maaherroihin, joilla yleensä on kansanedustajatausta ja useat ovat toimineet valtioneuvoston jäsenenä. Valtiovarainministeriö voi erityisestä syystä myöntää toistuvan korvauksen, vaikka sen myöntämiseen ei olisi asetuksella säädettyjä edellytyksiä.

Ministeriö, jolle lääninhallitusten yleishallinnollinen ohjaus ja valvonta kuuluvat, päättäisi pääsääntöisesti virkojen siirtämisestä ja henkilöstön sijoittamisesta lääninhallituksiin ennen lain voimaantuloa. Ennen tätä olisi kuultava muita asianomaisia ministeriöitä. Työsuojelun erityisen aseman vuoksi työsuojelupiirien ja työsuojelutoimistojen henkilöstön sijoittamisesta päättäisi kuitenkin se ministeriö, jonka toimialaan työsuojeluasiat kuuluvat. Myös eräiden korkeiden virkojen muuttamisesta ja sijoittamisesta lääninhallituksessa päättäisi se ministeriö, joka asetuksen mukaan nimittää virkamiehen.

1.2.Laki työvoima- ja elinkeinokeskuksista

1 § Yleiset tehtävät ja organisaatio . Pykälän mukaan tarkoituksena on perustaa uusi alueviranomainen, työvoima- ja elinkeinokeskus. Keskus muodostettaisiin yhdistämällä nykyiset kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistot, teknologian kehittämiskeskuksen kotimaan yksiköt, Valtiontakuukeskuksen alueyksiköt, Suomen Ulkomaankauppaliiton alueyksiköt, työvoimapiirien toimistot ja maaseutuelinkeinopiirit.

Keskuksia on tarkoitus perustaa 13. Keskusten toimialueet, toimipaikat ja nimet määräisi valtioneuvosto. Nykyisin koottavien yksiköiden toimialueet päättää valtioneuvosto, asianomainen ministeriö tai asianomainen keskushallinnon yksikkö. Tarkoituksena on, että keskusten toimialueet vastaisivat maakuntien liittojen rajoja siten, että keskus muodostuisi yhdestä tai useammasta maakunnasta. Koska keskuksen kautta ohjautuu merkittävä osa valtion alueelliseen kehittämiseen tarkoitetuista varoista, on perusteltua yhdenmukaistaa yhteistyön osapuolien, keskusten ja maakuntien liittojen, aluejaotusta.

Lakiehdotuksen mukaan keskusten sisäisestä organisaatiosta säädetään asetuksella. Tarkoituksena on, että kussakin keskuksessa on ainakin yritysosasto, maaseutuosasto ja työvoimaosasto.

Pykälän 3 momentissa todetaan, että keskusten alaisina paikallishallinnon yksikköinä olisivat työvoimatoimistot. Keskukseen kootaan vain työvoimapiirin toimistot. Uudistus ei muuta paikallisten työvoimatoimistojen työskentelyä. Niitä koskevat määrärahat budjetoitaisiin edelleen työministeriön pääluokkaan ja keskuksen työvoimaosasto eli aikaisempi työvoimapiirin toimisto vastaisi työvoimatoimistojen tulosohjauksesta.

2 § Ohjaus ja valvonta . Keskuksen yleishallinnollinen ohjaus kuuluisi pykälän 1 momentin mukaan valtioneuvoston ohjesäännössä nimettävälle ministeriölle. Tarkoituksena on muuttaa valtioneuvoston ohjesääntöä siten, että keskuksen yleishallinnollinen ohjaus kuuluisi kauppa- ja teollisuusministeriölle.

Pykälän 2 momentissa säädetään keskuksen toiminnallisesta ohjauksesta. Keskus hoitaisi paitsi kauppa- ja teollisuusministeriön myös maa- ja metsätalousministeriön ja työministeriön tehtäviä ja toimisi niiden ohjauksessa ja valvonnassa. Lisäksi keskus hoitaisi teknologian kehittämiskeskuksen, Suomen Ulkomaankauppaliiton ja Valtiontakuukes-kuksen nykyisiä alueellisia tehtäviä.

Asianomainen ministeriö voisi pykälän 3 momentin mukaan määrätä, että keskus voisi tietyillä tehtäväaloilla hoitaa toimialueensa ulkopuolelle ulottuvia tehtäviä esimerkiksi kahden tai useamman työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueella. Tällaista tarvetta on erityisesti teknologian kehittämiskeskuksen tehtävissä.

3 § Tehtävät . Keskukselle siirrettäisiin kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun, teknologian kehittämiskeskuksen kotimaan yksiköiden, Valtiontakuukeskuksen ja Suomen Ulkomaankauppaliiton alueyksiköiden sekä maaseutuelinkeinopiirien ja työvoimapiirien toimistojen nykyiset tehtävät. Niiden nykyisiin tehtäviin ei ole ehdotettu muutoksia. Keskuksen eri toimialojen tehtävistä on säädetty laajasti eri laeissa. Teknologian kehittämiskeskuksen, Valtiontakuukeskuksen ja Suomen Ulkomaankauppaliiton alueelliset tehtävät perustuvat edellä mainitusta poiketen kuitenkin asianomaisen keskusyksikön määräyksiin.

4 § Alueellinen kehittämistyö . Työvoima- ja elinkeinokeskukset osallistuvat alueelliseen kehittämistyöhön sen mukaan kuin alueiden kehittämisestä annetussa laissa (1135/93) on säädetty. Säännösehdotus on viittaussäännös, joka ei sisällä alueiden kehittämisestä annettuun lakiin poikkeavia säännöksiä. Koska keskuksen tulee omalta osaltaan tukea alueellista kehittämistä ja se olisi merkittävä yhteistyötaho aluekehitysviranomaisina toimiville maakuntien liitoille, on viittaussäännöksen sisällyttäminen lakiehdotukseen katsottu tarpeelliseksi tämän tehtävän keskeisen merkityksen vuoksi keskukselle.

5 § Suoritteiden maksullisuus . Pykälän mukaan keskuksen suoritteiden maksullisuus määräytyisi valtion maksuperustelain (150/92) mukaan. Esitys vastaa nykyistä asianomaisten yksikköjen maksujen määräytymistä. Tarkemmin maksuista määrättäisiin ministeriön päätöksessä. Keskus ei kuitenkaan kaikissa tehtävissään soveltaisi maksuperustelakia. Eräitä maksuperustelaista poikkeavia maksusäännöksiä sisältävät eräät maatalouden, lähinnä Euroopan unionin jäsenyyden edellyttämät lupa- ja rekisteröintitehtävien maksuvapautta koskevat erityissäännökset.

6 § Muutoksenhaku . Keskuksen päätökseen haettaisiin muutosta siinä järjestyksessä kuin 1 päivänä joulukuuta 1996 voimaan tulevassa hallintolainkäyttölaissa säädetään, jollei erikseen ole toisin säädetty.

Keskuksen päätöksestä saa hallintolainkäyttölain 7 §:n 2 momentin nojalla valittaa lääninoikeudelle. Useat keskuksen eri toimialoja sääntelevät lait ja asetukset sisältävät kuitenkin erityisiä muutoksenhakusäännöksiä. Näitä erityissäännöksiä sovelletaan hallintolainkäyttölain 3 §:n nojalla keskuksen päätöksiin. Tätä koskeva nimenomainen maininta sisältyy myös lakiehdotuksen tehtäviä koskevaan siirtymäsäännökseen.

Työvoima-asiain piiri- ja paikallishallinnosta annetun asetuksen 24 §:n mukaan työvoimapiirin toimiston ja työvoimatoimiston päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla, ellei erikseen ole toisin säädetty. Mainittu asetus ehdotetaan kumottavaksi nyt annettavan lainsäädännön yhteydessä. Kuten kohdassa 7.2. on esitetty, tarkoituksena on selvittää vielä työvoima-asioiden muutoksenhakujärjestelmä ja antaa myöhemmin eduskunnalle sellainen hallituksen esitys laiksi työvoima-asioiden muutoksenhakujärjestelmästä, joka täyttää hallitusmuodon perusoikeussäännöksien ja Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten asettamat velvoitteet.

Myös nykyisten alueellisten viranomaisten tuki-, takaus- ja vastaaviin päätöksiin on osittain rajoitettu oikeutta hakea muutosta tai on säädetty, että valitus tulee osoittaa erityiselle muutoksenhakulautakunnalle tai vastaavalle muutoksenhakuviranomaiselle.

Alueellisen teknologiatoiminnan edistämiseen myönnettäviä avustuksia koskevaan Valtiontakuukeskuksen rahoituspäätökseen samoin kuin esimerkiksi takuukeskuksen päätöksiin, jotka on annettu vientitakuulain (479/62) , valtion vakauttamistakauksista annetun lain (529/93) , eräiden elinkeinoalojen valtiontakuista annetun lain (375/63) , laivanrakennus- tai laivanvarustamotoimintaa harjoittaville yrityksille myönnettävistä valtiontakauksista annetun lain (573/72) , ympäristönsuojelua edistäviin investointeihin myönnettävistä valtiontakauksista ja vientitakuista annetun lain (609/73) ja valtiontakauksista perusraaka-ainehuollon turvaamiseksi annetun lain (651/85) nojalla takuun tai takauksen myöntämisestä taikka takuun tai takauksen ehtojen muuttamisesta, ei saa hakea muutosta valittamalla.

Työvoimapiirin toimiston päätökseen, jolla palkkaturvaa koskeva hakemus on hylätty muulla kuin palkkaturvalain (649/73) 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla perusteella, työntekijä saa nykyisin valittamalla hakea muutosta työttömyysturvalautakunnalta. Työvoimapiirin toimiston muutoin palkkaturvalain nojalla samoin kuin työllisyyslain (275/87) , työllisyysasetuksen (130/93) ja työvoimapalveluihin liittyvistä etuisuuksista annetun asetuksen (1253/93) nojalla antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Maaseutuelinkeinopiirin päätöksiin, jotka on annettu esimerkiksi maaseutuelinkeinolain, maaseutuelinkeinoasetuksen (248/91) , porotalouslain, luontaiselinkeinolain, kasvinsuojelulain, maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain, emolehmä- ja uuhipalkkioiden kiintiöistä annetun lain, Euroopan yhteisön maidon ja maitotuotteiden kiintiöjärjestelmän täytäntöönpanosta annetun lain, maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain, oikeudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata annetun lain ja kalastuslain 81 ja 105 §:n nojalla, haetaan muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta.

Yritystuesta annetun lain (1136/93) 34 §:n mukaan kauppa- ja teollisuusministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimiston yritystuesta annetun lain nojalla tekemään hallintopäätökseen, lukuun ottamatta 28―31 §:ssä tarkoitettua päätöstä, ei saa hakea muutosta. Lain 28―31 § sisältävät tukien takaisinperimistä koskevat säännökset.

7 § Vaitiolovelvollisuus . Yleisten asiakirjain julkisuudesta annettu laki (83/51) ei sisällä riittäviä säännöksiä rahoituspäätösten perusteluiksi viranomaiselle toimitettujen asiakirjojen salassapitovelvollisuudesta. Työvoima- ja elinkeinokeskuksessa käsiteltävät asiat voivat sisältää esimerkiksi yksityisten yritysten, julkisoikeudellisten yhteisöjen tai valtioenemmistöisten yhtiöiden sellaisia rahoitus-, investointi- ja muuta liiketoimintaa koskevia arkaluonteisia tietoja, jotka ovat liikesalaisuuksia. Pykälässä säädettäisiin liike- ja ammattisalaisuuden piiriin kuuluvien tietojen julkistamisen estämisestä ja käytön rajoittamisesta. Vaitiolovelvollisuus ehdotetaan ulotettavaksi myös keskuksen kanssa toimeksiantosopimuksen nojalla työskenteleviin. Tällaisia toimeksiantosopimuksia käytetään muun muassa yritystutkimuksissa. Säännösehdotus vastaa sisällöltään nykyistä teknologian kehittämiskeskuksessa noudatettua menettelyä.

8 § Tarkemmat säännökset . Tarkoituksena on säätää työvoima- ja elinkeinokeskuksia koskeva organisaatioasetus, joka sisältää tarvittavat säännökset asiain käsittelystä, yksiköistä, johtoryhmän tehtävistä sekä muusta keskuksen hallinnosta ja henkilöstöstä.

9 § Voimaantulo . Tarkoituksena on saattaa uudistus voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

Pykälä sisältää työvoimahallinnon alue- ja paikallishallinnon ja maaseutuelinkeinopiirien erityislakien kumoamista koskevan säännöksen. Mainittuja säännöksiä ei enää tarvita työvoima- ja elinkeinokeskuksia koskevan lain antamisen jälkeen.

10 § Tehtäviä koskevat siirtymäsäännökset . Pykälä sisältää siirtymäsäännöksen, jolla siirretään yhteen koottavissa alueellisissa viranomaisissa ja alueyksiköissä lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat asianomaisen työvoima- ja elinkeinokeskuksen käsiteltäväksi. Säännös ei sisällä säännöstä Suomen Ulkomaankauppaliiton alueyksiköiden tehtävien siirtämisestä. Koska kyseessä on julkisoikeudellinen yhdistys, sen tehtävien siirtämistä koskevat päätökset voidaan tehdä alemman asteisilla päätöksillä ja ne vaativat erillisen selvityksen.

Pykälän 2 momentissa todettaisiin nimenomaisesti, että nykyiset maaseutuelinkeinopiirejä, kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistoja ja työvoimapiirien toimistoja koskevat lakien säännökset koskisivat jatkossa keskusta. Asetuksella on tarkoituksena osoittaa tehtävää koskeva päätösvalta asianomaiselle keskuksen osastolle. Koska teknologian kehittämiskeskuksen kotimaan yksiköistä, Valtiontakuukeskuksen alueyksiköistä ja Suomen Ulkomaankauppaliiton alueyksiköistä ei ole annettu erityisiä lain tai asetuksen tasoisia nimenomaisia säännöksiä, siirtymäsäännöstä tältä osin ei tarvita.

11 § Henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset . Säännöksessä mainittujen piiriviranomaisten virkasuhteinen ja työsopimussuhteinen henkilöstö siirtyisi lain voimaantullessa asianomaisten työvoima- ja elinkeinokeskusten henkilöstöksi säilyttäen entiset oikeutensa ja etuutensa. Jos virka siirretään samalla paikkakunnalla sijaitsevaan työvoima- ja elinkeinokeskukseen, siirtämiseen ei tarvita virkamiehen suostumusta. Suostumus sen sijaan edellytettäisiin siirrettäessä virka paikkakunnalta toiselle. Viran siirroissa, virkanimien muutoksissa ja muissa virkajärjestelyissä noudatetaan valtion virkamieslain sekä yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (651/88) säännöksiä.

Suomen Ulkomaankauppaliitto ry:n alueyksiköiden henkilöstö on työsopimussuhteessa, joten heihin sovelletaan työsopimussuhdetta koskevia säännöksiä.

Asianomaiset ministeriöt päättäisivät virkojen siirtämisestä ja henkilöstön sijoittamisesta keskuksiin ennen lain voimaantuloa.

1.3.Laki kansanedustajain vaaleista

1 §. Kansanedustajain vaaleista annetun lain (391/69) 1 §:n mukaan vaalipiirijako on Helsingin kaupungin vaalipiiriä lukuun ottamatta sidottu nykyiseen läänijakoon niin, että vaalipiirit on määritelty lääneittäin. Pääosa vaalipiireistä muodostuu lääneistä ja ne on nimettykin nykyisten läänien nimillä. Sen sijaan Turun ja Porin läänin alueella sekä Hämeen läänin alueella on kaksi vaalipiiriä; Turun läänin eteläinen vaalipiiri ja Turun läänin pohjoinen vaalipiiri sekä Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri ja Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiri.

Kun läänijakoa on tarkoitus muuttaa läänijakoa koskevan ehdotuksen mukaisesti, ei vaalipiirien niminä enää voida käyttää sellaisten läänien nimiä, joita uuden läänijaon mukaan ei enää ole.

Lakiehdotuksen 1 §:ssä vaalipiirijako sinänsä ehdotetaan pysytettäväksi nykyisellään. Pykälässä lueteltaisiin kuhunkin vaalipiiriin kuuluvat kunnat ja vaalipiirit muodostuisivat samoista kunnista kuin nykyisinkin. Vaalipiirien nimet sen sijaan ehdotetaan muutettaviksi niin, ettei niissä enää viitattaisi läänien nimiin. Helsingin vaalipiiri ja Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri säilyttäisivät nykyiset nimensä. Pääosa muistakin vaalipiireistä säilyttäisi nykyistä aluettaan koskevan nimen.

Koska Turun läänin eteläisen ja Turun läänin pohjoisen vaalipiirin sekä Hämeen läänin eteläisen ja Hämeen läänin pohjoisen vaalipiirin alueille on vakiintunut maakunnan liiton nimi, ehdotetaan, että näiden vaalipiirien nimet olisivat samat kuin maakunnan liittojen nimet. Turun läänin pohjoinen ja eteläinen vaalipiiri ehdotetaan nimeltään muutettavaksi Satakunnan ja Varsinais-Suomen vaalipiireiksi ja Hämeen läänin pohjoinen ja eteläinen vaalipiiri Pirkanmaan ja Hämeen vaalipiireiksi.

Sisäasiainministeriö on antanut päätökset Lohjan kunnan ja Lohjan kaupungin lakkauttamisesta ja uuden Lohja-nimisen kunnan perustamisesta (90/96) , Porvoon kaupungin ja Porvoon maalaiskunnan lakkauttamisesta ja uuden Porvoon kunnan perustamisesta (407/96) sekä Heinolan kaupungin ja Heinolan maalaiskunnan lakkauttamisesta ja uuden Heinolan kunnan perustamisesta (514/96) . Päätökset tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997. Päätöksiä koskevat muutokset ehdotetaan tehtäviksi pykälään.

4 §. Pykälässä säädetään kaupungista, jossa vaalipiirin keskuslautakunta pitää kokouksensa.

Nykyisen sanamuodon mukaan vaalipiirin keskuslautakunta pitää kokouksensa siinä kaupungissa, jossa lääninhallitus sijaitsee. Kuitenkin Turun läänin pohjoisen vaalipiirin keskuslautakunta kokoontuu Porin kaupungissa ja Hämeen läänin pohjoisen vaalipiirin keskuslautakunta Tampereen kaupungissa.

Läänijakoa koskevan uudistuksen johdosta keskuslautakunnan kokouspaikkaa ei voida enää sitoa siihen kaupunkiin, jossa lääninhallitus sijaitsee. Tämän vuoksi pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että pykälässä luetellaan, missä kaupungissa kukin keskuslautakunta kokoontuu. Kokoontumispaikat olisivat samat kuin nykyisin.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti lääninhallituslain kanssa eli 1 päivästä syyskuuta 1997.

1.4.Laki Suomesta Euroopan parlamenttiin valittavien edustajien vaaleista

4 §. Suomesta Euroopan parlamenttiin valittavien edustajien vaaleista annetussa laissa (272/95) on viitattu kansanedustajain vaaleista annetun lain mukaisiin vaalipiireihin. Kansanedustajain vaaleista annetun lain muuttamista koskevassa lakiehdotuksessa vaalipiirien nimet ehdotetaan muutettaviksi niin, ettei niissä enää viitata läänien nimiin. Suomesta Euroopan parlamenttiin valittavien edustajien vaaleista annetun lain muuttamista koskevassa lakiehdotuksessa vaalialueet ja vaalipiirit pysytettäisiin myös nykyisellään, mutta vaalipiirien nimiin ehdotetaan tehtäväksi samat muutokset kuin kansanedustajain vaaleista annetun lain muuttamista koskevassa lakiehdotuksessa.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.5.Laki työsuojeluhallinnosta

3 §. Nykyisen pykälän mukaan maa jaetaan työsuojelun alueellista ohjausta ja tarkastusta varten työsuojelupiireihin. Lääninhallituksia koskevan lakiehdotuksen mukaan työsuojelupiirien työsuojelutoimistojen tehtävät siirretään lääninhallituksille. Työsuojelun alueellinen ohjaus ja tarkastus ehdotetaan tämän vuoksi siirrettäväksi läänin alueella lääninhallitukselle. Pykälässä todettaisiin samoin kuin lääninhallituslakiehdotuksen 5 §:ssä, että lääninhallituksessa on näitä tehtäviä varten yksikkö.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

1.6.Laki työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa

29 a §. Työsuojelun piiriviranomaisen tehtävät työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain mukaisena toimivaltaisena viranomaisena ehdotetaan siirrettäviksi lääninhallitukselle. Tästä syystä ehdotetaan lakiin otettavaksi yleissäännös, jolla työsuojelun piiriviranomaista koskevat säännökset muutetaan koskemaan lääninhallitusta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

1.7.Vuosilomalaki

2 §. Soveltamiskysymysten ratkaiseminen . Pykälän nykyisen 1 momentin mukaan työneuvoston on muun ohessa valtion työsuojelupiirin työsuojelutoimiston pyynnöstä ratkaistava, onko työsuhdetta pidettävä sellaisena, johon tätä lakia on sovellettava. Pykälän nykyisen 2 momentin mukaan työsuojelutoimiston on, milloin asianosainen vaatii, saatettava 1 momentissa mainittu kysymys työneuvoston ratkaistavaksi, jollei asiaa muutoin ole pidettävä ilmeisen selvänä. Nämä tehtävät ehdotetaan siirrettäviksi lääninhallitukselle.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

1.8.Työturvallisuuslaki

11 §. Pykälän nykyisen 3 momentin mukaan asianomaisen työsuojelupiirin työsuojelutoimisto voi myöntää lain 1 §:ssä tarkoitettuja kouluja ja laitoksia koskevia poikkeuksia työhuoneen tilaa ja ilmatilaa koskevista velvoitteista määräajaksi tai toistaiseksi, edellyttäen, että työn turvallisuudesta ja terveellisyydestä on muilla keinoin huolehdittu. Tämä toimivalta ehdotetaan siirrettäviksi lääninhallitukselle.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

1.9.Laki työneuvostosta ja työsuojelun poikkeusluvista

10 a §. Pykälän nykyisen 1 momentin mukaan kussakin työsuojelupiirissä on työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaosto, jonka tehtävänä on myöntää laissa säädetyissä tapauksissa poikkeuksia 1 §:ssä tarkoitettujen lakien säännösten soveltamisesta. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi niin, että työsuojelupiirin sijasta kussakin läänissä on työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaosto.

10 b §. Pykälän nykyisen 2 momentin mukaan poikkeuslupajaoston kansliana on työsuojelupiirin työsuojelutoimisto. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi niin, että poikkeuslupajaoston kansliana on työsuojelupiirin työsuojelutoimiston sijasta lääninhallitus.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

1.10.Liikuntalaki

4 §. Pykälän nykyisen 3 momentin mukaan kussakin läänissä on läänin liikuntalautakunta, joka toimii lääninhallituksen yhteydessä. Läänin liikuntalautakunnan tehtävänä on toimia opetusministeriön ja lääninhallituksen apuna tämän lain mukaisissa asioissa.

Lääninhallituksia koskevan lakiehdotuksen mukaan läänien liikuntalautakuntien tehtävät siirretään lääninhallituksille. Läänin liikuntalautakunnalle liikuntalain mukaan kuuluvat tehtävät ehdotetaan tämän vuoksi siirrettäviksi lääninhallituksille. Pykälän 3 momentin mukaan liikunnan edistäminen kuuluisi läänin alueella siten lääninhallitukselle.

24 §. Pykälässä oleva sana läänin liikuntalautakunta ehdotetaan muutettavaksi sanaksi lääninhallitus.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997. Lailla kumottaisiin läänin liikuntalautakunnasta annettu asetus (611/87) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

1.11.Nuorisotyölaki

3 §. Ohjaus ja kehittäminen . Nykyisen pykälän mukaan nuorisotyön yleinen johto ja kehittäminen kuuluu opetusministeriölle ja läänien nuorisolautakunnat toimivat opetusministeriön ja lääninhallitusten asiantuntijaeliminä tämän nuorisotyölain mukaisissa asioissa.

Pykälä ehdotetaan jaettavaksi kahdeksi momentiksi. Pykälän 1 momentissa todettaisiin nykyiseen tapaan, että nuorisotyön yleinen johto ja kehittäminen kuuluvat opetusministeriölle.

Lääninhallituksia koskevan lakiehdotuksen mukaan läänien nuorisolautakuntien tehtävät siirretään lääninhallituksille. Läänien nuorisolautakunnille nuorisotyölain mukaan kuuluvat tehtävät ehdotetaan tämän vuoksi siirrettäviksi lääninhallitukselle. Pykälän 2 momentin mukaan nuorisotyön ja nuorisotoiminnan edistäminen sekä nuorten elinolojen kehittäminen kuuluisivat läänin alueella siten lääninhallitukselle.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997. Lailla kumottaisiin läänin nuorisolautakunnasta annettu asetus (1104/87) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

1.12.Palkkaturvalaki

18 a §. Työvoima- ja elinkeinokeskuksia koskevan lakiehdotuksen mukaan muun ohessa työvoimapiirien toimistojen tehtävät siirretään työvoima- ja elinkeinokeskuksille. Työvoimapiirin toimiston palkkaturvalain mukaiset tehtävät ehdotetaan siten siirrettäviksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi yleissäännös, jonka mukaan palkkaturvalain tai sen nojalla annetut työvoimapiirin toimistoa ja sen toimialuetta koskevat säännökset ja määräykset koskevat vastaisuudessa työvoima- ja elinkeinokeskusta ja sen toimialuetta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.13.Maaseutuelinkeinolaki

54 a §. Säännösten soveltaminen työvoima- ja elinkeinokeskukseen . Maaseutuelinkeinolain tavoitteena on parantaa maatilatalouden rakennetta ja toimintaedellytyksiä sekä edistää ja monipuolistaa maaseudun elinkeinotoimintaa siten, että myös Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet tulevat huomioon otetuiksi. Lain täytäntöönpanosta huolehtivat maaseutuelinkeinopiirit ja kuntien maatalousviranomaiset. Maaseutuelinkeinopiirin maaseutuelinkeinolain mukaiset tehtävät ehdotetaan siirrettäviksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi yleissäännös, jonka mukaan maaseutuelinkeinolain tai sen nojalla annetut maaseutuelinkeinopiiriä koskevat säännökset ja määräykset koskevat vastaisuudessa työvoima- ja elinkeinokeskusta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.14.Porotalouslaki

36 a §. Säännösten soveltaminen työvoima- ja elinkeinokeskukseen . Porotalouslakia sovelletaan poronhoitolaissa (848/90) tarkoitetulla poronhoitoalueella, joka käsittää pääosan Lapin lääniä ja osia Oulun läänistä. Vaikka porotalouslakia sovelletaan suppealla alueella, on maaseutuelinkeinopiirillä oikeusturvan kannalta merkittäviä tehtäviä. Se toimii muun ohessa muutoksenhakuelimenä valitettaessa kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen eräistä ratkaisuista. Tämän vuoksi ehdotetaan lakiin otettavaksi yleissäännös, jonka mukaan porotalouslain tai sen nojalla annetut maaseutuelinkeinopiiriä koskevat säännökset ja määräykset koskevat vastaisuudessa työvoima- ja elinkeinokeskusta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.15.Luontaiselinkeinolaki

44 a §. Säännösten soveltaminen työvoima- ja elinkeinokeskukseen . Luontaiselinkeinolakia sovelletaan eräissä Lapin läänin kunnissa.Vaikka luontaiselinkeinolakia sovelletaan suppealla alueella, on maaseutuelinkeinopiirillä oikeusturvan kannalta merkittäviä tehtäviä. Se toimii muun ohessa muutoksenhakuelimenä valitettaessa kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen eräistä ratkaisuista. Tämän vuoksi ehdotetaan lakiin otettavaksi yleissäännös, jonka mukaan luontaiselinkeinolain tai sen nojalla annetut maaseutuelinkeinopiiriä koskevat säännökset ja määräykset koskevat vastaisuudessa työvoima- ja elinkeinokeskusta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.16.Kolttalaki

65 a §. Säännösten soveltaminen työvoima- ja elinkeinokeskukseen . Kolttalain tavoitteena on edistää kolttaväestön ja -alueen elinolosuhteita ja toimeentulomahdollisuuksia sekä ylläpitää ja edistää kolttakulttuuria. Lapin maaseutuelinkeinopiiri huolehtii muiden viranomaisten ohella lain täytäntöönpanosta. Maaseutuelinkeinopiirin mainitut tehtävät ehdotetaan siirrettäviksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi yleissäännös, jolla maatalouspiiriä ja sen toimialuetta koskevat säännökset muutetaan koskemaan työvoima- ja elinkeinokeskusta ja sen toimialuetta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.17.Laki maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta

1 §. Käsiteltävät asiat . Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta toimii itsenäisenä valitusviranomaisena, jolta 1 §:n 1 momentin nykyisen 1 kohdan mukaan haetaan valittamalla muutosta maaseutuelinkeinopiirin antamiin päätöksiin. Valituslautakunta toimisi edelleenkin maaseutuelinkeinoja koskevissa, nykyisin maaseutuelinkeinopiireissä ratkaistavissa asioissa muutoksenhakuviranomaisena. Työvoima- ja elinkeinokeskuksia koskevan lakiehdotuksen 10 §:n mukaan siirtyvät sanotun lain voimaan tullessa muun ohessa ne maaseutuelinkeinopiireissä vireillä olevat asiat, jotka sanotun tai muun lain nojalla kuuluvat työvoima- ja elinkeinokeskuksen tehtäviin, asianomaisen keskuksen käsiteltäviksi. Tämän vuoksi kohta ehdotetaan muutettavaksi edellä mainittua lainkohtaa vastaavasti niin, että maaseutuelinkeinojen valituslautakunta toimii valitusviranomaisena haettaessa muutosta työvoima- ja elinkeinokeskuksen antamiin päätöksiin asioissa, jotka työvoima- ja elinkeinokeskuksista annetun lain tai muun lain nojalla siirtyvät maaseutuelinkeinopiireistä työvoima- ja elinkeinokeskusten käsiteltäviksi taikka joiden osalta muutoksenhausta muutoin laissa niin säädetään.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.18.Siemenkauppalaki

22 a §. Säännösten soveltaminen työvoima- ja elinkeinokeskukseen . Siemenkauppalain tarkoituksena on ylläpitää korkealaatuista kasvintuotantoa edistämällä hyvälaatuisen ja Suomen kasvuolosuhteisiin sopivan kylvösiemenen tarjontaa ja käyttöä. Lakia sovelletaan pelto- ja puutarhakasvien kylvösiemenen tuotantoon, markkinointiin, maahantuontiin ja maastavientiin sekä viljelysopimukseen perustuvaan kylvösiemenen luovuttamiseen viljelijälle. Kylvösiemenen tuotantoa ja markkinointia sekä lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvovat kasvintuotannon tarkastuskeskus, maaseutuelinkeinopiirit ja kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset. Maaseutuelinkeinopiirin mainitut tehtävät ehdotetaan siirrettäviksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi yleissäännös, jolla maaseutuelinkeinopiiriä koskevat säännökset muutetaan koskemaan työvoima- ja elinkeinokeskusta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.19.Kasvinsuojelulaki

23 a §. Säännösten soveltaminen työvoima- ja elinkeinokeskukseen . Kasvinsuojelulaki koskee toimenpiteitä, joilla torjutaan kasvintuhoajia ja estetään niiden leviäminen. Laissa tarkoitettu kasvinsuojeluviranomainen on kasvintuotannon tarkastuskeskus. Maaseutuelinkeinopiirit huolehtivat lain täytäntöönpanosta kasvintuotannon tarkastuskeskuksen apuna siten kuin maa- ja metsätalousministeriö kasvintuotannon tarkastuskeskuksesta annetun lain (1201/92) nojalla määrää. Maaseutuelinkeinopiirin mainitut tehtävät ehdotetaan siirrettäviksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi yleissäännös, jolla maaseutuelinkeinopiiriä koskevat säännökset muutetaan koskemaan työvoima- ja elinkeinokeskusta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.20.Laki maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä

52 a §. Säännösten soveltaminen työvoima- ja elinkeinokeskukseen . Maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain tarkoituksena on edistää maatilatalouden sekä maaseutuelinkeinojen rakenteellista sopeutumista Euroopan yhteisön yhteiseen maatalouspolitiikkaan sekä luoda edellytyksiä myös muulle maaseudun kehittämiselle. Lain täytäntöönpanosta huolehtivat maa- ja metsätalousministeriö, maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, maaseutuelinkeinopiirit ja kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset. Maaseutuelinkeinopiirin mainitut tehtävät ehdotetaan siirrettäviksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi yleissäännös, jolla maaseutuelinkeinopiiriä koskevat säännökset muutetaan koskemaan työvoima- ja elinkeinokeskusta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.21.Laki emolehmä- ja uuhipalkkioiden kiintiöistä

23 a §. Säännösten soveltaminen työvoima- ja elinkeinokeskukseen . Emolehmä- ja uuhipalkkioiden kiintiöistä annettu laki koskee Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaisten emolehmä- ja uuhipalkkioita sääntelevien tuottajakohtaisten kiintiöjärjestelmien täytäntöönpanoa Suomessa. Maaseutuelinkeinopiirillä on lain mukaan täytäntöönpanoa koskevia tehtäviä. Maaseutuelinkeinopiirin mainitut tehtävät ehdotetaan siirrettäviksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi yleissäännös, jolla maaseutuelinkeinopiiriä ja sen toimialuetta koskevat säännökset muutetaan koskemaan työvoima- ja elinkeinokeskusta ja sen toimialuetta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.22.Laki Euroopan yhteisön maidon ja maitotuotteiden kiintiöjärjestelmän täytäntöönpanosta

13 a §. Säännösten soveltaminen työvoima- ja elinkeinokeskukseen . Euroopan yhteisön maidon ja maitotuotteiden kiintiöjärjestelmän täytäntöönpanosta annettu laki koskee siirtymistä Suomen maidon kaksihintajärjestelmästä maito- ja maitotuotealan lisämaksusta annetun Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaisen lainsäädännön soveltamiseen. Lain täytäntöönpano kuuluu maa-ja metsätalousministeriölle ja maaseutuelinkeinopiirille. Maaseutuelinkeinopiirille kuuluvat tehtävät ehdotetaan siirrettäviksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi yleissäännös, jolla maaseutuelinkeinopiiriä ja sen toimialuetta koskevat säännökset muutetaan koskemaan työvoima- ja elinkeinokeskusta ja sen toimialuetta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.23.Laki maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä

13 a §. Säännösten soveltaminen työvoima- ja elinkeinokeskukseen . Maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annettua lakia sovelletaan muun ohessa maaseutuelinkeinopiirin valtion ja Euroopan unionin varoista myöntämiin ja maksamiin avustuksiin, korvauksiin, palkkioihin ja muihin tukiin sekä niihin liittyviin valvonta- ja muihin tehtäviin, jollei muualla toisin säädetä. Maaseutuelinkeinopiirin mainitut tehtävät ehdotetaan siirrettäviksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi yleissäännös, jolla maaseutuelinkeinopiiriä koskevat säännökset muutetaan koskemaan työvoima- ja elinkeinokeskusta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.24.Kalastuslaki

127 a §. Maaseutuelinkeinopiirit toimivat kalastuslain mukaan valtion kalatalouden piirihallintoviranomaisina ja ne hoitavat tähän liittyviä tehtäviä. Maaseutuelinkeinopiirin tehtävät kalastuslain mukaisena toimivaltaisena viranomaisena ehdotetaan siirrettäviksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi yleissäännös, jolla maaseutuelinkeinopiiriä ja sen toimialuetta koskevat säännökset muutetaan koskemaan työvoima- ja elinkeinokeskusta ja sen toimialuetta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.25.Laki satovahinkojen korvaamisesta

5 §. Satovahinkojen korvaamisesta annetun lain 1 §:ssä mainituissa tapauksissa valtion varoista voidaan suorittaa korvausta sen mukaan kuin sanotussa laissa säädetään. Lain nykyisen 5 §:n mukaan lain täytäntöönpanosta huolehtii osaltaan maaseutuelinkeinopiiri. Tämä tehtävä ehdotetaan siirrettäväksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Pykälään on tehty lisäksi eräitä teknisiä tarkistuksia.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.26.Laki maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta

38 a §. Maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain nojalla myönnetään luopumiskorvausta maatalousyrittäjille, jotka vuosina 1993―1995 maataloustuotannon vähentämiseksi pysyvästi luopuvat sanotussa laissa säädetyllä tavalla maatalouden harjoittamisesta. Lain täytäntöönpanosta huolehtivat kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset, maaseutuelinkeinopiirit ja maatalousyrittäjien eläkelaitos. Maaseutuelinkeinopiirin mainitut tehtävät ehdotetaan siirrettäviksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi yleissäännös, jolla maaseutuelinkeinopiiriä koskevat säännökset muutetaan koskemaan työvoima- ja elinkeinokeskusta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.27.Laki oikeudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata

17 a §. Säännösten soveltaminen työvoima- ja elinkeinokeskukseen . Oikeudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata annetun lain mukaan luonnollisten henkilöiden, yhtiöiden, osuuskuntien, yhdistysten ja muiden yhteisöjen sekä säätiöiden on saatava lupa hankkiessaan ostamalla omistukseensa maa- ja metsätalousmaata. Maanhankintalupaa koskevan asian ja muut laissa säädetyt tehtävät käsittelee nykyisin asianomainen maaseutuelinkeinopiiri. Maaseutuelinkeinopiirin mainitut tehtävät ehdotetaan siirrettäviksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi yleissäännös, jolla maaseutuelinkeinopiiriä ja sen toimialuetta koskevat säännökset muutetaan koskemaan työvoima- ja elinkeinokeskusta ja sen toimialuetta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.28.Laki pakkohuutokaupalla myytävien kiinteistöjen lunastamisesta valtiolle

11 a §. Pakkohuutokaupalla myytävien kiinteistöjen lunastamisesta valtiolle annetun lain mukaan, kun kiinteistö on ulosottotoimin myyty, voi maatalouspiiri tai, milloin huutokauppahinta ylittää asetuksella säädettävän määrän, maatilahallitus kolmenkymmenen päivän kuluessa huutokaupan toimittamisesta lukien lunastaa myydyn kiinteistön huutokauppahinnasta. Laissa on annettu tehtäviä myös maaseutupiirille.

Maatalouspiirille ja maaseutupiirille aikaisemmin kuuluneet tehtävät kuuluvat maaseutuelinkeinohallinnosta annetun lain (1199/92) ja sitä edeltäneen maataloushallinnosta annetun lain (89/71) nojalla nykyisin maaseutuelinkeinopiirille. Maaseutuelinkeinopiirin mainitut tehtävät ehdotetaan siirrettäviksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi yleissäännös, jolla maatalouspiiriä ja maaseutupiiriä koskevat säännökset muutetaan koskemaan työvoima- ja elinkeinokeskusta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.29.Laki yritystuesta

35 a §. Työvoima- ja elinkeinokeskuksia koskevan lakiehdotuksen mukaan muun ohessa kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistojen tehtävät siirretään työvoima- ja elinkeinokeskuksille. Yritystuesta annetussa laissa tarkoitettuja tukia koskevia asioita käsittelevät kauppa- ja teollisuusministeriön ohella kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistot. Kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimiston mainitut tehtävät ehdotetaan siirrettäviksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi yleissäännös, jolla kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistoa koskevat säännökset muutetaan koskemaan työvoima- ja elinkeinokeskusta.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.30.Laki Kera Oy -nimisestä osakeyhtiöstä

12 §. Pykälän nykyisen 3 momentin mukaan Kera Oy:n toimielimen jäsen ja varajäsen sekä yhtiön palveluksessa oleva voi, sen estämättä mitä nykyisin luottolaitostoiminnasta annetun lain (1607/93) 94 §:ssä säädetään salassapitovelvollisuudesta, antaa kauppa- ja teollisuusministeriölle ja sen yrityspalvelun piiritoimistoille sekä Valtiontakuukeskukselle pykälässä tarkoitettuja tietoja. Yrityspalvelun piiritoimisto ehdotetaan muutettavaksi työvoima- ja elinkeinokeskukseksi.

Voimaatulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

1.31.Laki kuljetusten alueellisesta tukemisesta

13 §. Nykyisen pykälän mukaan kuljetustukea koskevat asiat käsittelee kauppa- ja teollisuusministeriö tai kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto siten kuin siitä asetuksella säädetään. Kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimiston nämä tehtävät ehdotetaan siirrettäviksi työvoima- ja elinkeinokeskukselle.

Voimaantulosäännös. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

2.1.Lääninhallitusasetus

Asetuksessa säädettäisiin viraston organisaatiosta, asioiden ratkaisemisesta ja valmistelusta.

Nykyisestä asetuksesta poiketen asetuksessa säädettäisiin, että lääninhallituksessa on laissa säädetyn työsuojeluosaston lisäksi sivistysosastot, sosiaali- ja terveysosastot ja poliisiosastot.

Asetus sisältäisi lääninhallituksen ylimpiä virkoja koskevat kelpoisuusvaatimukset ja virkojen täyttämistä koskevan säännöksen. Maaherran nimittää hallitusmuodon mukaan tasavallan presidentti, ja asetuksessa säädettyjen osastojen osastopäälliköt nimittäisi asianomainen ministeriö.

Maaherralta edellytettäisiin nykyisestä lääninhallitusasetuksesta poiketen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamista. Ylempi korkeakoulututkinto vaaditaan lähes poikkeuksetta kaikilta virastopäälliköiltä ja se on yleensä myös virastojen ylimmissä viroissa edellytetty tavanomainen kelpoisuusvaatimus. Koska lääninhallitus on hallinnollinen asiantuntijavirasto ja ohjaus- ja johtamismuodoiltaan poikkeuksellisen vaativa, on ylemmän korkeakoulututkinnon edellyttäminen perusteltua.

Myös läänintyösuojeluneuvokselta edellytettäisiin nykyisestä poiketen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamista. Työsuojeluasiat edellyttävät erityistä asiantuntemusta. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamista perustelevat myös osastopäällikön laajat yrityksiä ja yhteisöjä koskevat toimivaltuudet. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamista edellytetään kaikilta muiltakin lääninhallituksen osastopäälliköiltä.

Niin sanottu kolmikantayhteistyö työsuojeluasioissa jatkuisi edelleen. Työsuojelulautakunnista ja työsuojelulautakuntien poikkeuslupajaostoista annettu asetus (200/93) sisältää yhteistyöelimiä koskevat säännökset. Asiaa koskeva viittaussäännös sisältyisi lääninhallitusasetukseen.

2.2.Asetus työvoima- ja elinkeinokeskuksista

Asetuksessa säädettäisiin keskuksen organisaatiosta. Keskuksessa tulisi olla ainakin yritysosasto, maaseutuosasto ja työvoimaosasto. Asetuksessa säädettäisiin asianomaisten osastojen pääasiallisista tehtävistä ja ratkaisuvallan käytöstä.

Asetus sisältäisi keskuksen ylimpiä virkoja koskevat kelpoisuusvaatimukset ja virkojen täyttämistä koskevan säännöksen. Asetuksen mukaan keskuksen johtajan nimittäisi valtioneuvosto enintään viiden vuoden määräajaksi. Määräaikaisuutta koskeva säännös on tarkoitus sisällyttää aina määräajaksi täytettävistä viroista annettuun asetukseen. Osastopäällikön ja kalatalousjohtajan nimittäisi asianomainen ministeriö johtajan ehdotuksesta.

Asetus sisältäisi myös tarvittavat muut säännökset keskuksen henkilöstöstä ja hallinnosta. Liitteenä on alustava asetusluonnos, johon voi vielä tulla muutoksia. Asetus sisältäisi säännökset myös nykyisten työvoimapiirien yhteydessä toimivista niin sanotuista kolmikantayhteistyöstä vastaavista neuvottelukunnista.

Asianomaiset osastopäälliköt ratkaisisivat osastolleen kuuluvat asiat. Voimassa olevan maaseutuelinkeinolainsäädännön eduskuntakäsittelyssä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta edellytti, että mahdolliset maatalouden ja kalatalouden ristiriidat estetään asetuksella annettavilla säännöksillä (MmVM 18/1992 vp). Lausuman mukaisesti päätöksenteko onkin eriytetty nyt kumottavaksi ehdotetun maaseutuelinkeinopiireistä annetun asetuksen 7 §:llä. Tämän vuoksi asetukseen ehdotetaan edelleen otettavaksi säännös, jonka mukaan kalataloutta koskevat asiat ratkaisee kuitenkin kalatalousjohtaja tai hänen sijaisensa.

Keskuksen johtaja johtaisi keskuksen toimintaa, vastaisi keskuksen tulostavoitteista, johtaisi keskuksen johtoryhmää, vastaisi toiminnan yhteensovittamisesta ja yhteisistä hankkeista sekä vahvistaisi keskuksen työjärjestyksen.