251/1993

Vakuutuksenvälittäjällä tarkoitetaan tässä laissa jokaista, joka ammattimaisesti välittää toimeksiantajilleen useiden toisistaan riippumattomien vakuutuksenantajien tarjoamia vakuutuksia.

Vakuutuksenvälittäjänä saa toimia ainoastaan sellainen vakuutuksenantajasta riippumaton luonnollinen henkilö tai yhteisö, joka on merkitty Vakuutusvalvontaviraston vakuutuksenvälittäjistä pitämään rekisteriin ( vakuutuksenvälittäjärekisteri ). (29.1.1999/86)

Vain vakuutuksenvälittäjärekisteriin merkitty välittäjä saa käyttää toiminimessään tai muuten toimintaansa osoittamaan nimitystä vakuutuksenvälittäjä tai vakuutusmeklari.

Tämä laki ei koske vakuutuksenantajan harjoittamaa vakuutusten välittämistä eikä jälleenvakuutusten välittämistä. Pelkästään vakuutuksenvälittäjäksi rekisteröidyn yhteisön lukuun vakuutuksia välittäviin luonnollisiin henkilöihin ei sovelleta tämän lain 2, 4 ja 6–14 §:ää, 15 §:n 3 ja 4 momenttia eikä 18 §:ää.

Vakuutuksenvälittäjällä on oltava liiketoimintaansa varten kiinteä toimipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.

Vakuutusvalvontaviraston on pyynnöstä rekisteröitävä vakuutuksenvälittäjäksi luonnollinen henkilö: (29.1.1999/86)

Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua vakuutusta ei vaadita, jos henkilö välittää vakuutuksia yksinomaan 4 §:ssä tarkoitetun yhteisön lukuun.

Vakuutusvalvontaviraston on pyynnöstä rekisteröitävä yhteisö vakuutuksenvälittäjäksi, jos: (29.1.1999/86)

Vakuutuksenvälittäjärekisteriin on merkittävä:

Rekisteriin merkittävien tietojen muutoksista on viipymättä ilmoitettava Vakuutusvalvontavirastolle. (29.1.1999/86)

Rekisteriin tehdyistä merkinnöistä ja niihin liittyvistä asiakirjoista on jokaisella oikeus saada tietoja.

Toimeksiantosopimus on tehtävä kirjallisesti kahtena kappaleena, joista toinen jää toimeksiantajalle ja toinen vakuutuksenvälittäjälle. Välittäjä ei voi vedota sopimusehtoon, jota ei ole merkitty toimeksiantosopimukseen tai josta ei ole muutoin kirjallisesti sovittu.

Toimeksiantosopimuksesta on käytävä ilmi toimeksiannon sisältö, sopimuksen voimassaoloaika ja vakuutuksenvälittäjälle maksettavan palkkion määräytymisperusteet.

Vakuutuksenvälittäjän on suoritettava hänelle annetut tehtävät ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä kaikessa toiminnassaan noudatettava hyvää vakuutuksenvälitystapaa. Erityisesti hänen on toimeksiantosopimuksen mukaisessa laajuudessa selvitettävä toimeksiantajansa vakuutusturvan tarve ja tämän pohjalta tehtävä ehdotuksensa vakuutustarpeen kattamiseksi toimeksiantajan etujen vaatimalla tavalla.

Vakuutuksenvälittäjän on markkinoinnissaan annettava asiakkaalle vakuutuksenvälityspalveluistaan ja markkinoitavista vakuutuksista kaikki ne tiedot, joilla saattaa olla merkitystä asiakkaan tehdessä kyseisiä palveluja tai vakuutuksia koskevia ratkaisuja. (4.5.2001/366)

Vakuutuksenvälittäjä ei saa markkinoinnissaan antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja eikä käyttää muutoinkaan asiakkaan kannalta sopimatonta tai hyvän vakuutuksenvälitystavan vastaista menettelyä. (4.5.2001/366)

Markkinointia, joka ei sisällä asiakkaan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on aina pidettävä sopimattomana. (4.5.2001/366)

Vakuutuksenvälittäjän on toiminnassaan tuotava selkeästi ilmi, että hän toimii nimenomaan vakuutusten välittäjänä.

Vakuutuksenvälittäjä ei saa ilmoittaa markkinoinnissaan edustavansa tiettyä vakuutuksenantajaa.

Vakuutusvalvontavirasto valvoo vakuutuksenvälittäjän sopimusehtojen käyttöä ja markkinointia. Markkinoinnin lainmukaisuutta ja sopimusehtojen käyttöä kuluttajansuojan kannalta valvoo myös kuluttaja-asiamies.

Vakuutusvalvontavirasto voi antaa ohjeita vakuutuksenvälittäjän markkinoinnista.

Vakuutusvalvontaviraston ja kuluttaja-asiamiehen on oltava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä keskenään.

Vakuutusvalvontavirasto voi, jos se on hyvän vakuutuksenvälitystavan noudattamisen kannalta tarpeellista, kieltää vakuutuksenvälittäjää jatkamasta lain vastaisten sopimusehtojen käyttöä tai lain vastaista markkinointia taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa markkinointia tai sopimusehtojen käyttöä.

Vakuutusvalvontavirasto voi määrätä 1 momentissa tarkoitetun kiellon myös väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Vakuutusvalvontavirasto voi asettaa määräämänsä kiellon tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi markkinaoikeus. (28.12.2001/1543)

Vakuutusvalvontaviraston 8 c §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Vakuutuksenvälittäjä voi saattaa Vakuutusvalvontaviraston 8 c §:n 1 momentissa tarkoitetun kieltopäätöksen markkinaoikeuden käsiteltäväksi 30 päivän kuluessa viraston päätöksestä tiedon saatuaan. Muutoin päätös jää pysyväksi. (28.12.2001/1543)

Vakuutusvalvontaviraston on pyydettävä kuluttaja-asiamieheltä lausunto ennen 8 c §:ssä tarkoitetun kiellon määräämistä, jos kielto koskee kuluttajansuojalain (38/1978) soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä.

Vakuutuksenvälittäjän on tehtävässään huolehdittava siitä, että toimeksiantaja ennen vakuutussopimuksen päättämistä saa kaikki toimeksiantajan vakuutustarpeen arvioinnin ja vakuutuksen valitsemisen kannalta tarpeelliset tiedot kuten tietoja tarjolla olevista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Tietoja annettaessa välittäjän tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Tietoja ei tarvitse antaa, jos toimeksiantaja ei halua tietoja tai jos niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.

Toimeksiantajalle tai vakuutuksenantajalle kuuluvat raha- ja muut varat on pidettävä erillään vakuutuksenvälittäjän omista varoista sekä säilytettävä luotettavalla tavalla ja viipymättä toimitettava vastaanottajalle.

Edellä 1 momentissa mainittujen velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi vakuutuksenvälittäjän on otettava Vakuutusvalvontaviraston hyväksymä vakuutus tai asetettava viraston hyväksymä vakuus. (29.1.1999/86)

Vakuutuksenvälittäjän on ilmoitettava toimeksiantajalleen, maksaako vakuutuksenantaja palkkiota vakuutuksen välittämisestä, sekä toimeksiantajan pyynnöstä palkkion määrä.

Vakuutuksenantaja voi maksaa vakuutuksenvälittäjälle palkkiota sellaisten lakisääteisten vakuutusten välittämisestä, joiden vakuutusmaksujen laskuperusteet viranomainen vahvistaa, ainoastaan vakuutuksenantajan hakemuksesta sanotun viranomaisen vahvistamien perusteiden mukaisesti. Mainittu viranomainen voi kuitenkin tarvittaessa määrätä edellä tässä momentissa tarkoitettuihin palkkioihin sovellettavat perusteet. (29.1.1999/86)

Sopimusehto, joka poikkeaa 7–11 §:n säännöksistä toimeksiantajan vahingoksi, on mitätön.

Jos vakuutuksenvälittäjä on toiminut toimeksiantosopimuksen vastaisesti taikka tahallisesti tai huolimattomuudesta laiminlyönyt, mitä hänelle sopimuksen tai tämän lain 7–11 §:n perusteella kuuluu, hän on velvollinen korvaamaan siitä aiheutuneen vahingon.

Jos vakuutuksenvälittäjä on jättänyt toimeksiantajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, vakuutuksenvälittäjän on korvattava vahinko, joka aiheutuu siitä, ettei vakuutussopimus ole sen sisältöinen kuin toimeksiantajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Tämän pykälän mukainen oikeus korvaukseen on toimeksiantajalla sekä muulla henkilöllä, jonka oikeutta toimeksianto tai vakuutus koskee ja joka kärsii välittäjän virheellisen menettelyn vuoksi vahinkoa.

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän pykälän säännöksistä toimeksiantajan tai 3 momentissa tarkoitetun muun korvaukseen oikeutetun vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista elinkeinonharjoittajaa kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on rinnastettavissa kuluttajaan.

Tämän lain 13 §:ään perustuva korvauskanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahingon kärsinyt sai tiedon vahingosta, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta.

Vakuutuksenvälittäjien valvonta ja tarkastus kuuluu Vakuutusvalvontavirastolle.

Vakuutuksenvälittäjän on vaadittaessa annettava asianomaiselle ministeriölle ja Vakuutusvalvontavirastolle kaikki tarvittavat asiakirjat, tiedot ja selvitykset, jotka ovat tarpeen tässä laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.

Liiketoiminnan aloittamisesta ja lopettamisesta on viipymättä ilmoitettava Vakuutusvalvontavirastolle.

Vakuutuksenvälittäjä on velvollinen toimittamaan Vakuutusvalvontavirastolle vuosittain tämän laatiman kaavan mukaisen kertomuksen liiketoiminnastaan.

Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset vakuutuksenvälittäjien rekisteröinnistä ja sen edellytyksistä. Asianomainen ministeriö antaa tarkemmat määräykset vakuutuksenvälittäjiltä vaadittavista vakuutuksista ja vakuuksista.

Vakuutusvalvontavirasto voi antaa vakuutuksenvälittäjälle huomautuksen, kehottaa välittäjää korjaamaan asian määräajassa tai kieltää välittäjää jatkamasta viraston virheellisenä pitämää menettelyä, jos vakuutuksenvälittäjä ei noudata lakia taikka tämän lain tai rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (68/1998) nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tai jos välittäjän toiminnassa on ilmennyt väärinkäytöksiä.

Edellä 1 momentissa mainitun kehotuksen tai kiellon tehosteeksi Vakuutusvalvontavirasto voi asettaa uhkasakon. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi vakuutuksenvälittäjän kotipaikan lääninhallitus. Jollei vakuutuksenvälittäjällä ole kotipaikkaa Suomessa, uhkasakon tuomitsee maksettavaksi Etelä-Suomen lääninhallitus.

Jollei 1 momentissa mainittua kehotusta tai kieltoa noudateta, Vakuutusvalvontavirasto voi kieltää vakuutuksenvälittäjää jatkamasta toimintaansa, kunnes asia on korjattu ja, jos velvoitteiden laiminlyönti on törkeä, poistaa vakuutuksenvälittäjän rekisteristä.

Jos niissä olosuhteissa, joiden vallitessa vakuutuksenvälittäjä on rekisteröity, on tapahtunut sellaisia muutoksia, ettei vakuutuksenvälittäjää enää voitaisi tämän lain mukaan rekisteröidä, tai jos toiminnan aloittamisen edellytykset eivät enää täyty, Vakuutusvalvontavirasto voi poistaa vakuutuksenvälittäjän rekisteristä.

Vakuutuksenvälittäjien tässä laissa säädetystä valvonnasta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi suoritettavasta valvontamaksusta säädetään erikseen.

Joka vakuutuksenvälitystoimintaa harjoitettaessa tai muutoin vakuutuksenvälitystoimintaan liittyviä tehtäviä suoritettaessa tai 2 momentin nojalla on saanut tietää vakuutuksenvälittäjän, tämän asiakkaan tai jonkun muun taloudellista asemaa tai terveydentilaa tai muita henkilökohtaisia oloja koskevan seikan taikka liike- tai ammattisalaisuuden, ei saa ilmaista tätä sivulliselle, jollei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, anna suostumustaan tietojen ilmaisemiseen tai jollei laissa ole muuta säädetty.

Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään, sosiaali- ja terveysministeriöllä ja Vakuutusvalvontavirastolla on oikeus luovuttaa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja syyttäjä- ja poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi sekä, jos annettavat tiedot toisessa valtiossa kuuluvat tässä pykälässä tarkoitetun vaitiolovelvollisuuden piiriin, toisen valtion vakuutuksenvälitystoimintaa valvovalle viranomaiselle.

Rangaistus 19 §:ssä säädetyn vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain (39/1889) 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. (30.6.2000/639)

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa mainitusta rikoksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.

Joka ilman, että hänet on merkitty Vakuutusvalvontaviraston pitämään vakuutuksenvälittäjärekisteriin, harjoittaa tässä laissa tarkoitettua vakuutuksenvälitystoimintaa tai käyttää 1 §:n vastaisesti toiminimessään tai muuten toimintaansa osoittamaan nimitystä vakuutuksenvälittäjä tai vakuutusmeklari, on tuomittava, jollei teko ole vähäinen, vakuutuksenvälitystoiminnan luvattomasta harjoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Vakuutusvalvontaviraston päätös tai määräys, joka on annettu 15 §:n 1 tai 2 momentin taikka 17 §:n 1, 3 tai 4 momentin nojalla, voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta.

Sen estämättä, mitä 19 §:ssä säädetään, asianomainen ministeriö ja Vakuutusvalvontavirasto saavat julkaista vakuutuksenvälittäjien toiminnasta, asemasta ja kehityksestä tilastoja, jotka on laadittu yhtäläisen perusteen mukaan kaikista vakuutuksenvälittäjistä.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tämän lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimintaa harjoittavan on kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta tehtävä tässä laissa säädetty ilmoitus rekisteröimistä varten. Ilmoitus vakuutuksenvälittäjäksi rekisteröimisestä voidaan ottaa käsiteltäväksi ennen tämän lain voimaantuloa. Sosiaali- ja terveysministeriö voi pyynnöstä rekisteröidä vakuutuksenvälittäjäksi vakuutuksenvälitystoimintaa ennen lain voimaantuloa harjoittaneen henkilön, joka ei kaikilta osin täytä 3 §:n 1 momentin 2 kohdan vaatimuksia.