HE 34/2000

2.1.Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi

Esityksen tavoitteena on yhdenmukaistaa ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettuun lakiin, vakuutusyhdistyslakiin ja vakuutuksenvälittäjistä annettuun lakiin sisältyvät salassapitosäännökset niiden muutosten kanssa, joita on uudistuneen julkisuus- ja henkilötietosäännöstön vuoksi tehty vakuutusyhtiölakiin. Tämä tavoite saavutetaan täsmentämällä ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettuun lakiin, vakuutusyhdistyslakiin ja vakuutuksenvälittäjistä annettuun lakiin sisältyvät, muutettuja vakuutusyhtiölain salassapitosäännöksiä vastaavat säännökset soveltuvin osin vakuutusyhtiölakiin tehtyjen muutosten mukaisesti.

Esitykseen sisältyy lisäksi vakuutuksenvälittäjistä annetun lain osalta ehdotuksia eräiksi lähinnä teknisluonteisiksi täsmennyksiksi Vakuutusvalvontaviraston toimivallasta vakuutuksenvälittäjien rekisteröinnissä.

2.2.Keskeiset ehdotukset

1.1.Laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä

2 §. Ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettuun lakiin ei ole aikaisemmin sisältynyt palveluyrityksen määritelmää, joka nyt ehdotetaan lisättäväksi lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin uudeksi 8 kohdaksi. Muutosehdotus vastaisi vakuutusyhtiölain 1 lukuun lisättyä 5 a §:ää. Palveluyrityksellä tarkoitettaisiin yhteisöä, joka tuottaa ulkomaiselle vakuutusyhtiölle sen pääasialliseen toimintaan liittyviä palveluita. Palveluyritys voi tuottaa palveluja yhdelle tai useammalle vakuutusyhtiölle. Merkitystä säännöksen soveltamisen kannalta ei olisi sillä, onko palveluyritys vakuutusyhtiön tai jonkin muun tahon omistuksessa, vaan ainoastaan sillä, tuottaako yhteisö vakuutusyhtiölle sen pääasialliseen toimintaan liittyviä palveluja. Säännöksessä tarkoitettuja vakuutusyhtiön pääasialliseen toimintaan liittyviä palveluja olisivat esimerkiksi atk-palvelut, vahingontarkastuspalvelut ja vakuutuskorvausten laskentaan liittyvät palvelut.

Momentin 6 ja 7 kohtaan tehtäisiin uudesta 8 kohdasta aiheutuvat tekniset tarkistukset.

79 § Vaitiolovelvollisuus . Pykälän 1 momentissa säädettyä salassapitovelvollisuutta täsmennettäisiin vakuutusyhtiölain 18 luvun 6 §:ään tehtyjen muutosten kanssa soveltuvin kohdin yhdenmukaisesti siten, että 1 momentissa asetettaisiin yleinen vaitiolovelvollisuus kaikille niille tahoille, jotka vakuutusyhtiön palveluksessa tai sen toimeksiannosta tehtävää suorittaessaan taikka 2 momentissa tarkoitetuissa tietoluovutustilanteissa voivat saada ja käsitellä asiakasta tai vakuutusyhtiötä koskevia luottamuksellisia tietoja. Viranomaisten osalta vaitiolovelvollisuus määräytyisi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain nojalla.

Yhdenmukaisesti henkilötietolain 33 §:n sekä vakuutusyhtiölain 18 luvun 6, 6 a, 6 b ja 6 c §:n kanssa ehdotetaan käsite salassapitovelvollisuus korvattavaksi käsitteellä vaitiolovelvollisuus. Kuten henkilötietolaissa ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa, vaitiolovelvollisuus sisältäisi paitsi asiakirjojen salassapitovelvollisuuden myös kiellon ilmaista muussa kuin kirjallisessa muodossa oleva tieto.

Vaitiolovelvollisia koskevaa nykyisen lain säännöstä ehdotetaan laajennettavaksi siten, että vaitiolovelvollisuus asetettaisiin myös vakuutusyhtiölain 1 luvun uudessa 5 a §:ssä tarkoitetun palveluyrityksen palveluksessa olevalle tai palveluyrityksen toimielinten jäsenenä tai varajäsenenä oleville. Palveluyrityksen hoitamat tehtävät ovat yleensä luonteeltaan sellaisia, että niitä hoidettaessa joudutaan käsittelemään vakuutusyhtiön asiakkaita koskevia vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Samoin tällaisia tietoja voivat joutua käsittelemään henkilöt, jotka ministeriön tai vakuutusyhtiön toimeksiannosta hoitavat jotakin yksittäistä asianomaisen ministeriön, Vakuutusvalvontaviraston tai vakuutusyhtiön tehtävää.

Vakuutusalalla toimii lautakuntia, joiden käsiteltäväksi asiakkaat voivat saattaa esimerkiksi vakuutusyhtiön ja asiakkaan välisen vakuutusyhtiön korvauspäätöstä koskevan erimielisyyden. Tällaisia suosituksia antavia lautakuntia ovat Kuluttajaviraston ja Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton väliseen sopimukseen perustuva Vakuutuslautakunta, potilasvahinkolautakunta, ympäristövakuutuslautakunta sekä liikennevakuutuskeskuksen yhteydessä toimivat liikennevahinkoasian korvauslautakunta ja liikennevahinkolautakunta. Vaitiolovelvollisuus ehdotetaan ulotettavaksi myös näiden lautakuntien palveluksessa ja jäseninä oleviin henkilöihin kuten myös muiden vastaavien valituksia käsittelevien toimielinten palveluksessa oleviin.

Pykälän 2 momenttiin sisältyvää luetteloa sallituista tietoluovutustilanteista ehdotetaan täsmennettäväksi osittain vastaavan vakuutusyhtiölain 18 luvun 6 a §:ään tehdyn muutoksen mukaisesti. Tällöin luettelosta poistettaisiin viittaukset viranomaisten oikeudesta luovuttaa tietoja muualla laissa vakuutussalaisuuden piiriin kuuluvien tietojen saantiin oikeutetulle viranomaiselle. Näihin tietoluovutustilanteisiin sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n 1 momentin 1 kohtaa, minkä johdosta niitä koskeva sääntely 2 momentissa voidaan poistaa tarpeettomana.

Pykälän 3 momentista ehdotetaan samoin perustein kuin 2 momentin osalta poistettavaksi tarpeettomana 3 momentin 4 kohta eli sääntely viranomaisten oikeudesta luovuttaa 79 §:n piiriin kuuluvia tietoja viranomaisten päätöksistä tehtyihin valituksiin vastaamiseen, koska näitä tilanteita koskeva tietojenluovutusoikeus määräytyy jo viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n nojalla.

Pykälän 4 momentin nykyinen sisältö ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana, koska viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 2 kohdassa jo säädetään 79 §:n 4 momentissa tarkoitetuista tietoluovutustilanteista.

Uudessa 4 momentissa säädettäisiin vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvista poikkeuksista vaitiolovelvollisuutta koskevaan säännökseen. Lakia ehdotetaan täsmennettäväksi lisäämällä siihen säännökset niistä tilanteista, joissa ulkomaisella vakuutusyhtiöllä on oikeus salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen. Tämä tehtäisiin uudistuneen julkisuus- ja henkilötietolainsäädännön sekä luottolaitoslainsäädännön periaatteiden mukaisesti ja samansisältöisesti vastaavien, vakuutusyhtiölain 18 luvun 6 b §:ään jo tehtyjen muutosten kanssa.

Pykälän 4 momentin 1 kohdan mukaan vakuutusyhtiöllä olisi oikeus luovuttaa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja toiselle vakuutusyhtiölle jälleenvakuutusta varten. Jälleenvakuutuksella tarkoitetaan sitä, että vakuutusyhtiö (ensivakuuttaja) vakuuttaa sen osan vakuuttamastaan riskistä, jota se ei voi itse kantaa, toisessa vakuutusyhtiössä (jälleenvakuuttaja). Erityisesti suurten riskien vakuuttaminen edellyttää riskin jakamista jälleenvakuutuksella. Jälleenvakuutussopimus edellyttää, että ensivakuuttaja antaa jälleenvakuuttajalle tietoja vakuutettavista riskeistä.

Pykälän 4 momentin 2 kohdan mukaan vakuutusyhtiöllä olisi oikeus luovuttaa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja vakuutusyhtiön palveluyritykselle ja sille, joka hoitaa vakuutusyhtiön antamaa tehtävää toimeksiannon perusteella. Edellä 2 §:ssä on ehdotettu määritelmää palveluyrityksestä, jolla tarkoitetaan yhteisöä, joka tuottaa vakuusyhtiölle sen pääasialliseen toimintaan liittyviä palveluita. Tällaisia yhteisöjä ovat muun muassa tietojenkäsittelypalveluja tuottavat yritykset.

Kohdassa tarkoitettuja toimeksiantoja ovat esimerkiksi myyntitoimeksiannot vakuutusasiamiesten kanssa. Samoin Vakuutusalan kuntouttamiskeskus saa liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) ja muun kuntoutuslainsäädännön perusteella vakuutusyhtiöiltä toimeksiantoja vahingoittuneiden kuntoutusmahdollisuuksien selvittämiseksi. Lisäksi asianajajan kanssa saatetaan tehdä toimeksiantosopimus oikeudenkäynnin hoitamiseksi. Myös lääkäreiltä pyydetään toimeksiannon perusteella asiantuntijalausuntoja lääketieteellisistä kysymyksistä.

Vakuutusyhtiöt toimivat yhtiöryhmänä tai muutoin yhteistoiminnassa keskenään esimerkiksi siten, että ryhmä esiintyy yhteisellä nimellä ja tarjoaa asiakkailleen kokonaisvaltaista asiakaspalvelua. Vakuutuksenottaja voi hoitaa kaikki vakuutusasiansa yhdessä asiakaspalvelukonttorissa yhden virkailijan kanssa. Esimerkiksi vakuutusyhtiöryhmän korvaus- ja vakuutusasioiden hoito on usein keskitetty siten, että tietyn yhtiön palveluksessa olevat toimihenkilöt palvelevat koko yhtiöryhmän vakuutusasiakkaita kaikkien vakuutusten osalta riippumatta siitä, minkä yhtiön myöntämästä vakuutuksesta on kysymys. Lisäksi vakuutusryhmien tarjoamat vakuutuspaketit voivat sisältää sekä vahinko- että henkivakuutusyhtiön myöntämiä vakuutuksia. Myös näissä tilanteissa tietojen luovuttaminen perustuisi kohdassa tarkoitettuun toimeksiantoon.

Pykälän 4 momentin 3 kohdan mukaan vakuutusyhtiöllä olisi oikeus luovuttaa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja vakuutusyhtiön kanssa samaan konserniin tai sen kanssa samaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvalle vakuutuslaitokselle korvausasian hoitoa, vakuutussopimuksen tekemistä ja vakuutusliikkeen harjoittamisen kannalta tarpeellisten muiden tehtävien hoitamista varten. Luovutusoikeus ei koskisi terveydentilaan liittyviä tietoja. Säännösehdotus on pyritty kirjoittamaan mahdollisimman yhdenmukaisesti henkilötietolain kanssa. Säännös mahdollistaisi siten henkilötietolain 8 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetun konsernin tai yhtiöryhmän asiakkaita koskevien tietojen käsittelyn yhteenliittymän sisällä, esimerkiksi yhtiöryhmän yhteisen asiakasrekisterin pitämisen. Terveydentilaan liittyvien tietojen luovuttamisen suhteen noudatettaisiin, mitä henkilötietolaissa säädetään arkaluonteisten tietojen käsittelystä.

Myös käsitettä yhteenliittymä ehdotetaan käytettäväksi yhdenmukaisesti henkilötietolain ja vakuutusyhtiölain kanssa. Yhteenliittymänä pidettäisiin muun muassa vakuutusyhtiölain 1 luvun 3 §:n 5 momentissa tarkoitettua vakuutusyhtiöiden muodostamaa yhteistoimintaryhmää.

Tietojen luovuttamista rajaisi myös pykälän 6 momentti, jonka perusteella tietoja voitaisiin luovuttaa vain siltä osin kuin tiedot olisivat tarpeellisia esimerkiksi korvaushakemuksen käsittelyssä vakuutusyhtiön vakuutustapahtumasta aiheutuvan vastuun selvittämiseksi tai vakuutussopimusta tehtäessä vakuutusyhtiön vakuutuksen myöntämistä koskevassa päätöksenteossa.

Pykälän 4 momentin 4 kohdan mukaan vakuutusyhtiöllä olisi oikeus luovuttaa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja vakuutusalan lautakunnan tai vastaavan toimielimen palveluksessa tai jäsenenä olevalle tai asiantuntijana toimeksiannon perusteella toimivalle. Vakuutusalan lautakuntia ovat muun muassa vakuutuslautakunta ja liikennevakuutuskeskuksen yhteydessä toimiva liikennevahinkoasiain korvauslautakunta. Lautakuntia vastaava toimielin on esimerkiksi Kuluttajien vakuutustoimisto, joka antaa neuvontaa ja ohjausta vakuutusasiakkaille.

Pykälän 4 momentin 5 kohdan mukaan vakuutusyhtiöllä olisi oikeus luovuttaa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja toiselle vakuutusyhtiölle tai vahingon aiheuttajalle vakuutusyhtiön takautumisoikeuden toteuttamiseksi tai sen selvittämiseksi, mikä on eri vakuutusyhtiöiden vastuu samasta vakuutustapahtumasta. Vakuutussopimuslain (543/1994) 75 §:ssä säädetään vakuutusyhtiön takautumisoikeudesta vahingosta vastuussa olevaa kolmatta henkilöä kohtaan. Siten esimerkiksi kotivakuutuksen perusteella vahingon korvannut vakuutusyhtiö voi hakea korvausta vahingon aiheuttaneelta yritykseltä tai siltä vakuutusyhtiöltä, joka on myöntänyt yritykselle vastuuvakuutuksen. Regressivaatimuksen tekeminen edellyttää kuitenkin, että sen kohteena oleva vahingon aiheuttaja tai vastuuvakuutusyhtiö saa riittävät tiedot korvatusta vahingosta. Ehdotettua säännöstä sovellettaisiin myös silloin, kun selvitetään, mikä on eri vakuutusyhtiöiden vastuu samasta vakuutustapahtumasta. Tällöin voi olla kysymys vakuutussopimuslain 59 §:ssä tarkoitetusta monivakuutustilanteesta tai korvausten yhteensovittamisesta eri vakuutusjärjestelmien kesken.

Pykälän 4 momentin 6 kohdan mukaan vakuutusyhtiöllä olisi oikeus luovuttaa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja toiselle vakuutusyhtiölle vakuutusyhtiöön kohdistuneista rikoksista sekä sille ilmoitetuista vahingoista toisille vakuutusyhtiöille, jos se on tarpeen vakuutusyhtiöihin kohdistuneen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja jos tietosuojalautakunta on antanut tietojen käsittelyyn henkilötietolain 43 §:ssä tarkoitetun luvan. Henkilötietolain kyseisen pykälän 1 momentin mukaan lautakunta voi myöntää luvan, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän tai tiedot saavan sivullisen oikeutetun edun toteuttamiseksi edellyttäen, ettei tietojen tällainen käsittely vaaranna henkilön yksityisyyden suojaa ja oikeuksia. Henkilötietolain 43 §:n 2 momentin mukaan lautakunta voi myöntää myös poikkeuksen rikostietojen tai muiden arkaluonteisten tietojen käsittelyyn tärkeää yleistä etua koskevasta syystä. Momentin 6 kohdassa tarkoitetulla rikollisuuden ehkäisemiseen liittyvällä tärkeällä edulla viitattaisiin näihin henkilötietolain 43 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyihin tietosuojalautakunnan lupatoimivallan perusteisiin. Samalla 6 kohdan säännöksestä käy ilmi, että lautakunnan lupatoimivalta perustuisi perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaisesti lakiin eli henkilötietolain 43 §:ään. Tietosuojalautakunta on myöntänyt vakuutusyhtiöille vuonna 1995 määräaikaisen poikkeusluvan kerätä, tallettaa ja luovuttaa tietoja toisille vakuutusyhtiöille henkilöistä, joista on tehty rikosilmoitus vakuutusyhtiöön kohdistuneen rikoksen johdosta. Lautakunta on elokuussa 1998 jatkanut määräaikaa vuoden 2001 syyskuun loppuun asti. Poikkeusluvan myöntäminen ja sen voimassaoloajan jatkaminen ovat perustuneet henkilörekisterilain 37 §:ään, jonka mukaan poikkeuslupa voidaan myöntää, jos tähän on painava syy ja rekisteröidyn yksityisyyden sekä hänen etujensa vaarantuminen voidaan estää. Lautakunta on poikkeuslupapäätöksessään asettanut eräitä ehtoja väärinkäytösrekisterin käytölle.

Vakuutusyhtiöitä vastaan suunnattu rikollisuus on viime vuosina lisääntynyt ja yhä suurempi osa tästä rikollisuudesta on osa ammattimaista rikollista toimintaa, johon liittyy myös muuta talousrikollisuutta. Vakuutusala on arvioinut vakuutusrikollisuudesta aiheutuvan Suomessa vuosittain 500―1000 miljoonan markan menetykset vakuutusyhtiöille ja tätä kautta kaikille vakuutuksenottajille korkeampina vakuutusmaksuina. Monissa Euroopan maissa yhdeksi tehokkaimmista tavoista taistella vakuutusrikollisuutta vastaan on todettu automaattisen tietojenkäsittelyn tarjoamat mahdollisuudet rikosten torjunnassa ja tutkinnassa käytettävien tietojen käsittelyssä ja tietojen vaihdossa vakuutusyhtiöiden kesken. Tällaisia vakuutusalan yhteisiä rekistereitä on käytössä ainakin Alankomaissa, Isossa-Britanniassa, Belgiassa, Ranskassa, Saksassa, Itävallassa, Italiassa ja Norjassa. Yhtenäisten vakuutusmarkkinoiden syntyessä on perusteltua, että myös suomalaisilla vakuutusyhtiöillä on käytettävissään vastaavat keinot rikosten torjumiseksi. Tämän vuoksi ehdotetaan, että vakuutusyhtiöt voisivat vaitiolovelvollisuuden estämättä luovuttaa tietosuojalautakunnan luvalla toisille vakuutusyhtiöille paitsi tietoja rikoksista myös ilmoitetuista vahingoista.

Säännöksen tarkoituksena on jättää vastaisuudessakin tietosuojalautakunnan arvioitavaksi, millaisia rekistereitä vakuutusyhtiöt voivat pitää ja mitä tietoja käsitellä vakuutusrikollisuuden estämiseksi ja torjumiseksi. Säännös on tarpeellinen niitä tilanteita varten, joissa rikosten ehkäisemiseksi olisi luovutettava vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Tietosuojalautakunta asettaisi edelleen luvalle tarpeelliseksi katsomansa ehdot sen varmistamiseksi, ettei henkilön yksityisyyden suojaa ja oikeuksia vaarannettaisi.

Tietosuojadirektiivin 7 artiklan f kohdan mukaan henkilötietojen käsittely on mahdollista rekisterinpitäjän tai tiedot saavan sivullisen oikeutetun edun toteuttamiseksi edellyttäen, ettei tällainen käsittely vaaranna henkilön yksityisyyden suojaa ja oikeuksia. Tämän kohdan voidaan katsoa mahdollistavan ehdotetun vahinkotietojen luovuttamisen vakuutusyhtiöiden kesken, sillä vakuutusrikollisuuden torjuntaa voidaan pitää artiklassa mainittuna oikeutettuna intressinä. Direktiivin 8 artiklan 4 kohta puolestaan sallii poikkeuksen tekemisen arkaluonteisten tietojen käsittelykiellosta valvontaviranomaisen päätöksellä tärkeää yleistä etua koskevasta syystä ja artiklan 5 kohta puolestaan rikostietojen käsittelyn myös muille kuin julkisille viranomaisille, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään erityisistä tarpeellisista suojatoimista.

Pykälän 4 momentin 7 kohdan mukaan vakuutusyhtiöllä olisi oikeus luovuttaa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja sosiaali- ja terveysministeriön luvalla historiallista ja tieteellistä tutkimusta tai tilastointia varten. Henkilötietolain 14 §:ssä säädetään oikeudesta luovuttaa henkilötietoja historiallista ja tieteellistä tutkimusta varten. Historiallisella ja tieteellisellä tutkimuksella tarkoitettaisiin samaa kuin henkilötietolaissa. Koska vakuutustoiminnan yhteydessä joudutaan kuitenkin käsittelemään erityisen arkaluonteisia tietoja, kuten terveydentilatietoja, ehdotetaan, että vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja voisi luovuttaa historiallista ja tieteellistä tutkimusta varten vain sosiaali- ja terveysministeriön luvalla. Lupa voitaisiin myöntää, jos olisi ilmeistä, ettei tietojen antaminen loukkaisi niitä etuja, joiden suojaksi vaitiolovelvollisuus on säädetty. Lupa voitaisiin myöntää määräajaksi ja siihen olisi liitettävä yleisen ja yksityisen edun suojaamiseksi tarpeelliset määräykset. Lupa olisi peruutettavissa, milloin syytä tällaiseen menettelyyn harkittaisiin olevan.

Pykälän 4 momentin 8 kohdan mukaan ulkomaisella vakuutusyhtiöllä olisi vakuutusyhtiölain 18 luvun 6 b §:n 1 momentin 8 kohdan säännöstä vastaavasti oikeus luovuttaa tietoja lain 79 §:n 2 momentissa tarkoitetulle viranomaiselle tai toimielimelle. Terveydentilaan liittyviä tietoja saa kuitenkin luovuttaa vain syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle vakuutus- tai eläkelaitokseen kohdistuvan petosrikoksen estämiseksi, selvittämiseksi ja syytteeseen panoa varten.

Pykälän 4 momentin 9 kohdan mukaan vakuutusyhtiöllä olisi oikeus luovuttaa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja luottotietotoimintaa harjoittavalle rekisterinpitäjälle muun kuin kuluttajan viivästyneestä vakuutusmaksusaatavasta. Säännöksellä poistettaisiin vakuutusyhtiölain nykyinen tulkinnanvaraisuus tratan käytön sallittavuudesta yritysten vakuutusmaksusaatavien perinnässä.

Pykälän uuden 5 momentin mukaan 4 momentissa säädetty oikeus tietojen luovuttamiseen vakuutusyhtiölle koskisi soveltuvin osin tietojen luovuttamista liikennevakuutuskeskukselle, potilasvakuutuskeskukselle ja ympäristövakuutuskeskukselle. Tämä on perusteltua erityisesti, koska vakuutusyhtiöiden olisi voitava luovuttaa mainituille tahoille sellaisia vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, joita nämä tarvitsevat lakisääteisten tehtäviensä suorittamiseksi. Pykälän 5 momentin mukaan tietojen luovuttamisoikeus koskisi samoista syistä myös pykälän 4 momentin 4 kohdassa tarkoitettua vakuutusalan lautakuntaa tai vastaavaa toimielintä esimerkiksi sen luovuttaessa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja käyttämälleen asiantuntijalle.

Pykälän 6 momentin mukaan 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa voisi luovuttaa vain sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeellisia kyseessä olevien tehtävien suorittamiseksi. Tämä vaatimus koskee kaikkien vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen luovuttamista. Siten esimerkiksi toiselle vakuutusyhtiölle voi luovuttaa 4 momentin 1 kohdan mukaan vain sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeen jälleenvakuutussopimuksen tekemiseksi ja hoitamiseksi.

Pykälän 7 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö asetuksella antaa tarvittaessa säännöksiä tämän pykälän 4―6 momentin täytäntöönpanosta. Ministeriö voisi siten esimerkiksi antaa tarkempia säännöksiä tietojen luovuttamisesta ehdotetun 79 §:n 4 momentin 3 kohdan perusteella palveluyritykselle tai vakuutusyhtiön konsernin tai sen kanssa samaan taloudelliseen yhteenliittymän sisällä.

80 § Vakuutussalaisuuden luvaton ilmaiseminen . Pykälään sisältyvä rangaistussäännös ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi vakuutusyhtiölain 18 luvun 6 c §:ään sisältyvän muutetun rangaistussäännöksen kanssa, joka vastaa henkilötietolain 48 §:n 1 momenttiin sisältyvää rangaistussäännöstä vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta.

1.2.Vakuutusyhdistyslaki

1.3.Laki vakuutuksenvälittäjistä

3 §. Luonnollisen henkilön rekisteröinnin edellytykset . Pääperiaatteena sosiaali- ja terveysministeriön ja Vakuutusvalvontaviraston välisessä toimivaltajaossa on, että yksittäistä valvottavaa koskevien asioiden ratkaiseminen ja valvottavien hakemuksesta tehtävät päätökset kuuluvat Vakuutusvalvontavirastolle ja pääosa norminannosta ministeriölle. Tämän vuoksi ehdotetaan pykälän 1 momentin 4 kohtaa tarkistettavaksi siten, että Vakuutusvalvontavirasto kussakin yksittäistapauksessa hyväksyisi vakuutuksenvälittäjän vastuuvakuutuksen eli vakuutuksen niiden vahinkojen korvaamisen varalta, joista vakuutuksenvälittäjä tämän lain mukaan on korvausvastuussa.

4 §. Yhteisön rekisteröinnin edellytykset. Pykälän 1 momentin 3 kohtaa ehdotetaan tarkistettavaksi vastaavalla tavalla kuin 3 §:n 1 momentin 4 kohtaa. Pykälän 1 momentin 4 kohtaa ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että Vakuutusvalvontavirasto kussakin yksittäistapauksessa harkitsisi, onko riittävä määrä yhteisön palveluksessa olevista henkilöistä rekisteröity lain 3 §:n perusteella vakuutuksenvälittäjiksi, ja valvoisi, että näistä henkilöistä yksi on nimitetty liikkeen vastaavaksi hoitajaksi.

19 §. Vaitiolovelvollisuus. Pykälän 1 momentissa säädettyä salassapitovelvollisuutta täsmennettäisiin ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettuun lakiin ja vakuutusyhdistyslakiin ehdotettujen muutosten kanssa soveltuvin kohdin yhdenmukaisesti siten, että 1 momentissa asetettaisiin yleinen vaitiolovelvollisuus kaikille niille tahoille, jotka vakuutuksenvälitystoimintaa harjoitettaessa tai muutoin vakuutuksenvälitystoimintaan liittyviä tehtäviä suoritettaessa voivat saada ja käsitellä asiakasta, vakuutuksenvälittäjää tai vakuutusyhtiötä tai jotakuta muuta koskevia luottamuksellisia tietoja. Viranomaisten osalta vaitiolovelvollisuus määräytyisi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain nojalla.

Pykälään sisältyvä käsite salassapitovelvollisuus korvattaisiin käsitteellä vaitiolovelvollisuus samoin perustein kuin ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 79 §:n 1 momentin ja vakuutusyhdistyslain 16 luvun 10 §:n 1 momentin osalta.

Pykälän 2 momenttia sovellettaisiin sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään. Lisäksi ehdotetaan pykälän 2 momentista poistettavaksi samoin perustein kuin ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 79 §:n 2 momentin ja vakuutusyhdistyslain 16 luvun 10 §:n 2 momentin 3 kohdan osalta sääntely asianomaisen ministeriön ja Vakuutusvalvontaviraston oikeudesta luovuttaa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja muuten laissa sellaisten tietojen saantiin oikeutetulle viranomaiselle.

20 § Vaitiolovelvollisuuden rikkominen . Lain 20 §:n 1 momenttiin sisältyvä rangaistussäännös vakuutussalaisuuden luvattomasta ilmaisemisesta ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi samoin perustein kuin ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 80 § ja vakuutusyhdistyslain 16 luvun 10 a §.

Tässä laissa tarkoitetaan palveluyrityksellä yhteisöä, joka tuottaa vakuutusyhdistykselle sen pääasialliseen toimintaan liittyviä palveluita.

Joka vakuutusyhdistyksen tai sen palveluyrityksen palveluksessa tai näiden toimielinten jäsenenä tai varajäsenenä tai vakuutusyhdistyksen toimeksiannosta tehtävää suorittaessaan taikka vakuutusalan lautakunnan tai vastaavan toimielimen palveluksessa tai jäsenenä tai asiantuntijana toimeksiannon perusteella taikka 2, 3 tai 4 momentin nojalla on saanut tietää vakuutusyhdistyksen, sen asiakkaan tai jonkun muun taloudellista asemaa tai terveydentilaa tai muita henkilökohtaisia oloja koskevan seikan taikka liike- tai ammattisalaisuuden, ei saa ilmaista tätä sivulliselle, jollei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, anna suostumustaan tietojen ilmaisemiseen tai jollei laissa ole muuta säädetty. Asiakasta koskevia vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja ei saa antaa myöskään yhdistyskokoukselle eikä kokoukseen osallistuvalle osakkaalle, lukuun ottamatta yhdistyskokouksen ääniluetteloa.

Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään, sosiaali- ja terveysministeriöllä ja Vakuutusvalvontavirastolla on oikeus luovuttaa vakuutussalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja:

Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa ja 2 momentissa säädetään, sosiaali- ja terveysministeriö ja Vakuutusvalvontavirasto voivat luovuttaa toisilleen ja käyttää 1 momentissa tarkoitetun vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja vain:

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, vakuutusyhdistyksellä on oikeus luovuttaa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja:

Mitä 4 momentissa säädetään vakuutusyhdistyksestä ja vakuutuslaitoksesta, koskee soveltuvin osin liikennevakuutuskeskusta, potilasvakuutuskeskusta ja ympäristövakuutuskeskusta. Mitä 4 momentin 4 kohdassa säädetään vakuutusyhdistyksen oikeudesta tietojen luovuttamiseen, koskee soveltuvin osin myös 4 momentin 4 kohdassa tarkoitettua vakuutusalan lautakuntaa tai toimielintä.

Vakuutusyhdistys voi 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa luovuttaa vain sellaisia tietoja, joita tarvitaan kyseessä olevien tehtävien suorittamiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä tämän pykälän 4―6 momentin täytäntöönpanosta.

Rangaistus 10 §:n 1 momentissa säädetyn vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta tuomi taan rikoslain (39/1889) 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.