1336/1992

Tätä lakia sovelletaan 2 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten valtion ja Euroopan unionin varoista myöntämiin ja maksamiin avustuksiin, korvauksiin, palkkioihin ja muihin tukiin sekä tukioikeuksiin ja kiintiöihin, jollei muualla toisin säädetä. Tätä lakia sovelletaan kuitenkin rakentamiseen ja muuhun investointiin myönnettävään tukeen vain, jos muualla laissa tai sen nojalla niin säädetään tai määrätään.

Maa- ja metsätalousministeriö, Maaseutuvirasto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset hoitavat tässä laissa säädetyt tehtävät sekä niihin liittyvät valvonta- ja muut tehtävät.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviä, jotka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 §:n 15 kohdan mukaan kuuluvat valtakunnan lainsäädäntövaltaan, hoitavat Ahvenanmaalla Ahvenanmaan valtionvirasto ja kunnanhallitukset tai kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset.

Tukea koskeva hakemus on tehtävä kirjallisesti. Sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään, hakemus on allekirjoitettava.

Milloin 1 §:ssä tarkoitettua tukea on myönnetty hakemuksen mukaisesti, hakijalle lähetetty kirje tuen myöntämisestä katsotaan tuen myöntäneen viranomaisen päätökseksi.

Jos edellä 2 §:ssä tarkoitettu viranomainen on myöntänyt tukea hakemuksesta poiketen tai jos se on hylännyt hakemuksen, hakijalle annetaan päätökseksi ote pöytäkirjasta tai erillinen päätös. (13.4.2007/428)

Edellä 2 momentissa tarkoitettu päätös saadaan toimittaa hakijalle tiedoksi kirjatussa kirjeessä.

Milloin tuen saaminen riippuu hakijan ja hänen puolisonsa taikka kuolinpesän tai yhtymän osakkaiden tuloista, varallisuudesta, tilan tai karjan suuruudesta taikka muusta tuen määräytymisen perusteena olevasta seikasta, veroviranomaisen tulee maksutta antaa verotusasiakirjoista tarpeelliset tiedot tässä laissa tarkoitetuille viranomaisille.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätöksen tiedoksi saamisesta on voimassa, mitä hallintolain (434/2003) 59 §:ssä säädetään.

Jos hakija on saanut tukea vähemmän kuin hänen olisi pitänyt saada tai jos hänen hakemuksensa on perusteettomasti kokonaan hylätty, asian ratkaissut viranomainen voi, jos tarkoitukseen on varoja käytettävissä, ilman eri hakemusta oikaista virheellisen päätöksensä.

Jos hakijalle maksetaan lisää tukea 1 momentissa tarkoitetun oikaisupäätöksen nojalla ja jos tämä ei johdu hakijasta riippuvasta syystä, lisää maksettavalle määrälle maksetaan kuuden prosentin vuotuista korkoa laskettuna siitä päivästä, jona päätös tuen maksamisesta tai hakemuksen hylkäämisestä oli tehty, siihen päivään asti, jona 1 momentissa tarkoitettu oikaisupäätös annetaan. (4.8.2000/726)

Mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös muutoksenhaun johdosta annettuun päätökseen, jos hakijalle myönnetään muutoksenhaun johdosta tuki tai jos tukea myönnetään lisää. Koron maksamisesta päättää tällöin muutoksenhakuviranomainen. (30.12.2003/1345)

Jos hakija on saanut tässä laissa tarkoitettua tukea perusteettomasti tai enemmän kuin hänelle olisi voitu myöntää, voi tuen myöntänyt viranomainen, aikaisemman päätöksen lainvoimaisuuden estämättä, päättää perusteettomasti tai liikaa myönnetyn määrän takaisin perimisestä.

Periminen saadaan toimittaa siinä järjestyksessä kuin verojen ulosotosta säädetään. Takaisin periminen voidaan toimittaa myös siten, että asianomaiselle saman tai muun 2 §:ssä tarkoitetun viranomaisen tämän lain mukaan myöhemmin suoritettavaa tukea vähennetään takaisin perittävällä määrällä.

Jos tuen saajalta peritään takaisin 1 momentin nojalla perusteettomasti tai liikaa myönnetty määrä, voidaan takaisin perittävälle määrälle määrätä suoritettavaksi korkoa kuuden prosentin vuotuisen koron mukaan. Korko lasketaan sen ajan perusteella, joka kuluu takaisinperintäpäätöksen tiedoksi saannin ja joko tosiasiallisen palautuksen tai, jos maksu on vähennetty myöhemmin maksettavasta erästä, vähennyksen välillä. Perimättä voidaan kuitenkin jättää sellainen määrä, joka ilman korkoja on enintään 100 euroa tuen saajaa sekä maksujen takaisinperintään johtanutta tukihakemusta kohti. (30.12.2003/1345)

Jos hakija tukea hakiessaan on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän tiedon tai asiakirjan taikka salannut tiedon tai asiakirjan, voidaan takaisin perittävää määrää korottaa enintään 20 prosentilla taikka, mikäli kysymys on erittäin törkeästä menettelystä, enintään 100 prosentilla.

Edellä 2 §:ssä tarkoitetuilla viranomaisilla tai niiden edustajilla on oikeus tarkastaa hakijan kirjanpito, tuotantolaitokset, kotieläinrakennukset, jalostuslaitokset, varastot, viljelmät sekä muut tuen myöntämisen ja maksamisen edellytyksenä olevat olosuhteet.

Tuen hakijan ja saajan on vaadittaessa annettava 1 momentissa tarkoitetuille viranomaisille ne tiedot, jotka ovat tarpeen tuen saannin ja maksamisen edellytyksenä olevien seikkojen valvonnassa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen kehotuksesta jokaisen on annettava tässä laissa säädettyä valvontaa varten sellaisia tietoja, jotka ilmenevät hänen hallussaan olevista asiakirjoista. Tietojenantovelvollisuus ei kuitenkaan koske sellaista asiaa, josta hänellä lain mukaan on oikeus kieltäytyä todistamasta muutoin kuin sillä perusteella, että liike- tai ammattisalaisuus tulisi ilmaistuksi.

Kasvintuotannon tarkastuskeskusta, eläinlääkintä- ja elintarvikelaitosta ja muita maa- ja metsätalousministeriön alaisia laitoksia voidaan käyttää apuna tämän lain mukaisessa valvonnassa sen mukaan kuin asetuksella tarvittaessa tarkemmin säädetään. (29.12.1994/1514)

Poliisin on annettava tarpeellista virka-apua tässä pykälässä tarkoitetussa valvonnassa.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saa tässä laissa säädettyä tehtävää suoritettaessa saatuja tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta tai liike- tai ammattisalaisuudesta luovuttaa syyttäjä- ja poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tämän lain nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätökseen haetaan muutosta tekemällä kirjallinen oikaisuvaatimus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Toimivaltainen on se elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jonka toimialueella asianomainen kunta tai, jos kyseessä on kuntayhtymä, kuntayhtymän kotipaikka sijaitsee. Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen ja Maaseutuviraston päätökseen saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan. Valituslautakuntaan valitetaan myös Ahvenanmaan valtionviraston tässä laissa tarkoitetussa asiassa tekemästä päätöksestä. Muutoksenhakuun sovelletaan muutoin, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. (30.3.2010/211)

Valitus- tai oikaisuvaatimuskirjelmä voidaan toimittaa myös sille viranomaiselle, jonka päätökseen muutosta haetaan, ja sen on lähetettävä kirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa muutoksenhakuviranomaiselle. (29.6.2007/740)

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätökseen, joka koskee tämän lain 7 tai 8 §:ssä tarkoitettua asiaa, saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Muihin valituslautakunnan päätöksiin saa hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamisesta kunnalle aiheutuvista menoista suoritetaan kunnalle korvausta sen mukaan kuin kuntien valtionosuuslaissa (1147/1996) säädetään. Edellä 2 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa suoritetaan kunnalle korvausta kuitenkin valtioneuvoston asetuksella säädettävien perusteiden mukaisesti. (13.4.2007/428)

Edellä 1 §:n nojalla myönnetyistä varoista voidaan kunnalle myöntää tässä laissa tarkoitettujen päätösten lähettämisestä aiheutuviin kustannuksiin korvausta siten kuin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä erikseen määrätään.

Tässä laissa tarkoitettua tukea koskevista viranomaisten päätöksistä peritään maksu siten kuin maksujen perimisestä erikseen säädetään. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen antama toimituskirja on maksuton, ei kuitenkaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valitus- tai oikaisuvaatimusasiassa antama toimituskirja.

Tarkemmat määräykset valtion tuen jakoperusteista, myöntämisestä ja menettelytavoista, jollei muussa laissa tai sen nojalla asetuksella erikseen toisin säädetä, antaa valtioneuvosto. Yksityiskohtaisista valtion tuen jakoperusteista voi antaa määräyksiä myös maa- ja metsätalousministeriö. Maksatusten osalta määräyksiä voi kuitenkin antaa maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus.

Maaseutuvirasto voi antaa määräyksiä kiintiöiden, tukien, palkkioiden ja korvausten hakemis-, myöntämis- ja maksamismenettelystä sekä niiden hoitoon liittyvistä tallennus-, suunnitelma- ja seurantajärjestelmien teknisistä yksityiskohdista siltä osin kuin kansallisen tai Euroopan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpano sitä edellyttää ja määräykset ovat Maaseutuvirastosta annetun lain (666/2006) 2 §:ssä säädettyjen tehtävien toimeenpanoa. Lisäksi Maaseutuvirasto antaa määräykset tehtäviensä hoitamista varten tarvittavista hakemus-, sopimus-, valvonta-, päätös- ja muista vastaavista lomakkeista. (13.4.2007/428)

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Tällä lailla kumotaan maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta 27 päivänä tammikuuta 1971 annettu laki (88/71) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annetun lain 2 §:n 1 momentissa säädettyä maksutositelomakkeella tapahtuvaa päätöksen tiedoksiantomenettelyä voidaan kuitenkin soveltaa tiedoksiantoihin vuoden 1994 loppuun saakka.

Milloin muussa laissa tai asetuksessa viitataan maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annettuun lakiin, katsotaan viittauksen tarkoittavan tämän lain voimaantulon jälkeen tätä lakia.

Kumotun lain säännöksiä sovelletaan kuitenkin edelleen, 4 momentissa mainituin poikkeuksin, niihin asioihin, jotka ovat vireillä tämän lain tullessa voimaan.