1295/1990

Tämän lain tavoitteena on parantaa maatilatalouden rakennetta ja toimintaedellytyksiä sekä edistää ja monipuolistaa maaseudun elinkeinotoimintaa siten, että myös Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet tulevat huomioon otetuiksi. (22.12.1994/1304)

Tämän lain mukaisissa toimenpiteissä on kiinnitettävä erityistä huomiota:

Tämän lain mukaisten tavoitteiden toteuttamiseksi voidaan myöntää avustusta, lainaa, korkotukea ja valtiontakausta. Lisäksi voidaan hankkia ja luovuttaa maata sekä vesialueita samoin kuin suorittaa vapaaehtoisia velkajärjestelyjä ja muita toimenpiteitä sen mukaan kuin jäljempänä säädetään.

Tämän lain mukaista tukea voidaan myöntää maatilatalouteen ja jäljempänä tarkoitettuun maaseudun pienyritystoimintaan sekä niitä välittömästi edistävään toimintaan. Maaseudun olemassa olevan asuntokannan hyödyntämiseksi voidaan tukea myöntää myös asuntotilojen hankintaan sekä tilojen vesihuoltoon samoin kuin maaseudun ominaisilmeen vaalimiseksi perinneympäristön säilyttämiseen.

Asunnon turvaamiseksi perheelle tai muusta erityisestä syystä voi tämän lain 29 a ja 29 b §:ssä tarkoitetusta vapaaehtoisesta velkajärjestelystä päästä osalliseksi myös sellainen luonnollinen henkilö, jonka tilalla maatalouden harjoittaminen kannattamattomuuden vuoksi on lakannut tai lakkaa, niiden lainojen osalta, jotka on myönnetty kyseistä maatilaa varten. (10.9.1993/805)

Tätä lakia ei sovelleta, jos tukea voidaan myöntää maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/94) nojalla eikä kysymys ole sellaisesta lisätuesta, jota jäsenvaltio voi edellä mainitun lain 3 §:ssä tarkoitettujen Euroopan yhteisön asetusten nojalla myöntää. (22.12.1994/1304)

Tässä laissa tarkoitetaan:

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun omistajaan rinnastetaan myös se, joka hallitsee tilaa tai tilanosaa pitkäaikaisen vuokrasopimuksen nojalla. Vuokrasopimuksen vähimmäispituudesta säädetään tarkemmin asetuksella.

Tämän lain mukaista tukea voidaan myöntää:

Tuen myöntämisen edellytyksenä avoimelle yhtiölle, kommandiittiyhtiölle ja osuuskunnalle on, että avoimen yhtiön yhtiömiehet, kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet tai osuuskunnan jäsenet itse työhön osallistuen harjoittavat tuettavaa elinkeinotoimintaa. Osakeyhtiön osalta edellytyksenä on, että yli puolet osakeyhtiön äänivallasta on sellaisten henkilöiden omistuksessa, joko suoraan tai heidän hallitsemiensa yhtiöiden kautta, jotka itse työhön osallistuen harjoittavat tuettavaa elinkeinotoimintaa ja että näillä henkilöillä tai heidän hallitsemillaan yhtiöillä on yhtiöjärjestyksen mukaan oikeus määräajassa lunastaa osake sen siirryttyä muun saannon kuin perinnön, testamentin tai osituksen nojalla muulle kuin yhtiön osakkaalle. (10.9.1993/805)

Tätä lakia sovelletaessa katsotaan yhdeksi henkilöksi aviopuolisot ja avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät, tulo- ja varallisuusverolain (1240/88) 7 §:n 3 momentissa tarkoitetut henkilöt.

Myönnettäessä investointitukea 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulle yhteisölle tuettavan toiminnan enimmäismäärää sekä tuettavan hankkeen hyväksyttäviä enimmäiskustannuksia voidaan korottaa maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 9 artiklassa säädetyin tavoin, jos yhteisö täyttää mainitun artiklan mukaiset yhteenliittymää koskevat edellytykset. (19.6.1997/572)

Muuhun kuin perinneympäristön säilyttämiseen tarkoitetun tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yrittäjä asuu yrityksen sijaintipaikalla tai siitä tilan tai yrityksen hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella etäisyydellä. Sama koskee avoimen yhtiön yhtiömiehiä, kommandiittiyhtiön vastuunalaisia yhtiömiehiä ja osuuskunnan jäseniä sekä osakeyhtiön osalta 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja henkilöitä. Tilapäinen poissaolo asuinpaikalta ei ole esteenä tuen myöntämiselle. (10.9.1993/805)

Asumisvaatimuksesta silloin, kun tilan omistaa useampi kuin yksi luonnollinen henkilö, säädetään asetuksella. Lisäksi asetuksella annetaan tarkemmat säännökset sallitusta asumisetäisyydestä sekä siitä, milloin poissaolo yrityksen sijaintipaikalta katsotaan tilapäiseksi.

Tukea voidaan myöntää sellaiselle yritykselle, jolla katsotaan olevan edellytykset jatkuvaan kannattavan toiminnan harjoittamiseen ja jonka tukemista voidaan pitää 1 §:ssä säädetyt periaatteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaisena. Huomattavan maanoston ja investoinnin tukemisen edellytyksenä on hyväksyttävän kehittämissuunnitelman laatiminen tilaa varten. Kannattavuuden arvioinnista voidaan asetuksella tarvittaessa antaa tarkempia määräyksiä.

Usean tilan yhteisen tie-, salaojitus- tai muun pellon perusparantamishankkeen tukemisen edellytyksenä on, että pääosa hankkeeseen osallistuvista yrityksistä täyttää edellä mainitut edellytykset. Yrityksen toiminnan kannattavuuden arviointia ei kuitenkaan edellytetä, jos kysymyksessä on asuntorahoitus tai työ- tai ympäristönsuojelun kannalta tarpeellinen investointi taikka maaseudun perinneympäristön säilyttäminen. Jos vesihuoltohankkeen toteuttaa 5 §:n 1 momentin 3 a kohdassa tarkoitettu yhteisö, ei yrityksen toiminnan kannattavuuden arviointia myöskään edellytetä.

Tämän lain mukaisista toimenpiteistä voi, jollei kysymys ole 25 §:ssä tarkoitetusta lainasta taikka 29 a tai 29 b §:ssä tarkoitetusta vapaaehtoisesta velkajärjestelystä, päästä osalliseksi vain sellainen henkilö, joka kokonaan tai osaksi saa toimeentulonsa tämän lain mukaisesta elinkeinotoiminnasta. Tuen saamisen edellytyksenä on myös, että henkilö on taloudelliselta asemaltaan, olosuhteiltaan ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sellainen, että hänen tukemistaan voidaan pitää tarkoituksenmukaisena ja että hän on perehtynyt tuettavan elinkeinotoiminnan harjoittamiseen. Tukea myönnettäessä huomiota on kiinnitettävä yrittäjän koulutuksen ja kokemuksen kautta saamaan riittävään ammattitaitoon. (10.9.1993/805)

Muuta tukea kuin 23 §:ssä tarkoitettua asuntolainaa ei saa myöntää 65 vuotta täyttäneelle. Myöskään asuntolainaa uuden rakennuksen rakentamiseen ei kuitenkaan saa myöntää 65 vuotta täyttäneelle. Edellä 5 §:n 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta otetaan huomioon nuoremman ikä. Alaikäinen voi päästä osalliseksi tämän lain mukaisista toimenpiteistä vain, jos hän on solminut avioliiton tai jos hän on yrityksen yhteisomistaja yhdessä vanhempiensa tai heistä jommankumman kanssa taikka jos on olemassa muita erityisiä syitä. Henkilön ikä ei ole kuitenkaan esteenä vapaaehtoisen velkajärjestelyn suorittamiselle. (10.9.1993/805)

Tuettavan henkilön muusta ammatista kuin tässä laissa tarkoitetun elinkeinotoiminnan harjoittamisesta saamat tulot eivät saa olla asetuksella vahvistettavaa määrää suuremmat.

Myönnettäessä tukea 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuille yhteisöille, on yrityksen toimintaan omatoimisesti osallistuvien henkilöiden täytettävä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut ehdot.

Jos samaan hankkeeseen on myönnetty valtion tai Kehitysaluerahasto Oy:n varoista avustusta, lainaa, korkotukea tai muuta näihin verrattavaa tukea, tämän lain mukaista tukea voidaan myöntää kyseiseen hankkeeseen enintään sellainen määrä, että se muun myönnetyn tuen kanssa ei ylitä tämän lain mukaista enimmäismäärää.

Jos hankkeeseen on myönnetty tukea maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettujen Euroopan yhteisön asetusten nojalla, tuen enimmäismäärässä on lisäksi otettava huomioon, mitä kyseisissä asetuksissa tuen enimmäismääristä säädetään. (22.12.1994/1304)

Tämän lain säännöksiä ei sovelleta alueeseen:

Asetuksella säädettävissä tilanteissa voidaan tämän lain mukaisia etuuksia antaa myös 1 momentissa tarkoitetuilla alueilla, jollei siitä aiheudu huomattavaa haittaa kaavan toteutumiselle. Asiasta on pyydettävä kunnanhallituksen lausunto. (10.9.1993/805)

Tämän lain mukaisia toimenpiteitä ei saa kohdistaa maatilataloudelliseen kokonaisuuteen, joka on viimeisten kymmenen vuoden aikana hakijan tai hänen vanhempiensa toimesta haitallisesti pirstottu. Pirstominen ei kuitenkaan ole esteenä tässä laissa tarkoitetun rahoitustuen myöntämiselle. (30.12.1996/1342)

Maatilataloudellista kokonaisuutta ei katsota haitallisesti pirstotuksi, jos:

Maatilaa ei katsota haitallisesti pirstotuksi, jos siihen kuuluva vuokrattu alue poistuu hakijan hallinnasta.

Asetuksella voidaan antaa tarkempia määräyksiä siitä, milloin maatilataloudellinen kokonaisuus katsotaan pirstotuksi. Hakemuksesta asiassa voidaan antaa sitova ennakkotieto. (10.9.1993/805)

1 momentti on kumottu L:lla 22.12.1994/1304 .

Tarkemmat määräykset edellä 4 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen maaseudun pienyritystoiminnan sekä muiden tämän lain mukaan tuettavien yritysten kokovaatimuksista annetaan tarvittaessa asetuksella.

Maatilatalouden tuotannollisiin investointeihin, tuotantotoiminnan edellyttämiin ympäristön- ja työsuojelullisiin investointeihin sekä nuorten viljelijöiden tukemiseen voidaan myöntää avustusta, korkotukilainaa, valtionlainaa tai niiden yhdistelmää seuraavasti: (30.12.1996/1342)

Tuotannollisen investoinnin yhteydessä suoritettavaan asuinympäristön parantamiseen myönnetään 23 §:ssä tarkoitettua lainaa.

Avustuksen tai asetuksella tarkemmin määrättävin tavoin avustukseksi muunnetun korkotuen tai korkoetuuden enimmäismäärä on 30 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Lainaa voidaan myöntää enintään 70 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Samaan tarkoitukseen myönnetään avustusta, korkotukilainaa tai valtionlainaa. Edellä 1 momentissa säädetyin rajoituksin rakennushankkeiden sekä työsuojelullisten investointien suunnittelukustannuksiin voidaan rakennus- ja investointikustannusten tukemisen lisäksi myöntää avustusta.

Erikoismaatalouteen voidaan 1 momentissa mainituin rajoituksin myöntää myös 19–21 §:ssä tarkoitettuja avustuksia sekä 19 §:ssä tarkoitettua lainaa.

Maatilatalouteen ja nuorten viljelijöiden tukemiseen voidaan myöntää asetuksella tarkemmin säädettävin perustein korotettua tukea seuraavasti:

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja tukia ei myönnetä henkilölle, jonka omistama maatila sijaitsee maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1059/1994) 6 §:ssä tarkoitetulla pohjoisella alueella. Muutoin tukia voidaan myöntää vain, jos rahoitettavat investoinnit eivät lisää asianomaisen alan kokonaistuotantokapasiteettia. Edellä 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua hakijan taloudellista asemaa arvioitaessa ei maatalouden ulkopuolisia tuloja oteta huomioon.

Maanostolainaa voidaan myöntää asetuksella tarkemmin säädettävin perustein lisämaan tai tuotantorakennuksen hankkimiseen maapohjineen enintään 40 prosenttia hyväksyttävästä hankintahinnasta. Vuosina 1997– 2001 peltolisäalueen ja tuotantorakennuksen hankkimiseen maapohjineen myönnettävien lainojen enimmäismäärä on kuitenkin enintään 80 prosenttia hyväksyttävästä hankintahinnasta. Maanostolainaa voidaan myöntää enintään 70 prosenttia osituksessa viljelijän yksinomaiseen omistukseen jäävästä maatilasta johtuvan tasingon tai lunastusosuuden suorittamista varten sekä enintään 40 prosenttia viljelijän yksinomaiseen omistukseen siirtynyttä maatilaa koskevan lakiosan täydennyksen suorittamista varten. Lainaan liittyvästä tuesta, sen enimmäismäärästä ja muuntamisesta avustukseksi säädetään asetuksella. (30.12.1996/1342)

Maanostolainaa lisäalueen hankkimiseksi maatilaan voidaan myöntää vain, jos lisäalueen hankintaa voidaan pitää maan käytön ja muodostuvan tilakokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisena. Lainaa lisäalueen hankkimista varten voidaan myöntää myös tulevalle tilanpidon jatkajalle. Lainoitettavan lisäalueen enimmäisetäisyydestä säädetään asetuksella.

Maanostolainaa voidaan myöntää myös yhteismetsän osakaskunnalle yhteismetsäosuuden tai metsätalouden harjoittamiseen soveltuvan maan hankkimista varten enintään 40 prosenttia hyväksyttävästä hankintahinnasta.

Sellaisen hankinnan rahoittamiseen, jossa hankittavan omaisuuden luovutushinta maatilataloudellisiin tarkoituksiin käytettynä ilmeisesti ylittää paikkakunnan käyvän hinnan tai joka on kannattavuuden kannalta epätarkoituksenmukainen, ei maanostolainaa saa myöntää. Maa- ja metsätalousministeriön tulee tarvittaessa antaa tarkempia määräyksiä tässä momentissa tarkoitetun hinnan määrittämisestä eri osissa maata.

Maaseudun pienyritystoiminnassa tarpeellisen käyttöomaisuuden hankintaan ja sen muutos- ja parannustöihin, ympäristönsuojelun tehostamiseen sekä eläinkannan monipuolistamiseen voidaan 15 §:n 1 momentissa säädetyin rajoituksin myöntää avustusta, korkotukilainaa tai valtionlainaa sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Tuen määrä on enintään 30 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Mitä 15 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään, koskee myös pienyritystoiminnan investointitukea.

Kiinteistön hankintaan voidaan myöntää vain lainaa siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Avustusta maaseudun pienyritystoiminnan käynnistämiseen voidaan 15 §:n 1 momentissa säädetyin rajoituksin, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, myöntää enintään 30 prosenttia yrityksen aloittamisen tai laajentamisen aiheuttamien ennakonpidätyksen alaisten palkkojen ja välillisten työvoimakustannusten hyväksyttävästä yhteismäärästä. Välillisten työvoimakustannusten määräksi katsotaan 25 prosenttia mainituista palkoista. Yrittäjän itsensä osalta käynnistysavustusta myönnetään kuitenkin asetuksella tarkemmin säädettävin tavoin palkkakustannuksista riippumaton määrä. (22.12.1994/1304)

Käynnistysavustusta myönnetään tuotantotoiminnan aloittamista tai laajennetun tuotantotoiminnan aloittamista seuraavilta enintään kolmelta 12 kalenterikuukauden pituiselta käynnistysvuodelta.

Avustusta maaseudun pienyritystoiminnan kehittämiseen voidaan, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, myöntää 15 §:n 1 momentissa säädetyin rajoituksin enintään 75 prosenttia niistä hyväksyttävistä kustannuksista, jotka aiheutuvat tuotteiden, tuotantomenetelmien, markkinoinnin ja yrityksen johtamisen kehittämishankkeista, yrityksen tarvitsemasta koulutuksesta, ympäristönsuojelun rahoituksesta tai aloittavan pienyrityksen toimintaedellytysten selvittämisestä.

Maaseudun pienyritystoiminnan kehittämiseen voidaan myöntää maatilalla aloitettavaa maatalouden ulkopuolista toimintaa varten tuotannon monipuolistamistukea sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Tuki myönnetään avustuksena, valtionlainaan sisältyvänä korkoetuutena tai korkotukilainaan liittyvänä korkotukena taikka niiden yhdistelmänä. Avustuksen ja avustukseksi muunnetun korkoetuuden tai korkotuen enimmäismäärä hakijalle tuen myöntämistä edeltäneen kolmen vuoden aikana muuhun kuin maatalouteen myönnetyn tuen kanssa saa olla maatilaa kohti yhteensä enintään 570 000 markkaa.

Tuotannon monipuolistamisen edellyttämään koulutukseen voidaan asetuksella tarkemmin säädettävin perustein myöntää 1 momentissa säädetyn lisäksi koulutusavustusta enintään 5 700 markkaa hakijaa kohti.

Asetuksella tarkemmin säädettävin perustein ja tavoin voidaan myöntää avustusta sellaiseen aluesuunnitelmaan perustuvan ohjelman toteuttamiseen liittyvään hankkeeseen, jonka pääasiallisena tarkoituksena on edistää 1 §:n mukaisia tavoitteita. Tuen saajana voi olla elinkeinonharjoittajan tai tässä laissa tarkoitetun yrityksen lisäksi muu sellainen yksityinen tai julkinen yhteisö, joka pääasiassa toimii asianomaisella alalla tai jonka tehtäviin se liittyy.

Asuntolainaa voidaan, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, myöntää asuinrakennusten rakentamista, laajentamista ja peruskorjausta sekä asuinympäristön parantamista ja kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaan rakennuksen muuta kuntoonpanoa varten enintään 80 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä.

Asuntotilan hankintaan voidaan myöntää maanostolainaa enintään 50 prosenttia omaisuuden hankintahinnasta sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Luottolaitokset voivat myöntää lainaa maa- ja metsätalousministeriön osoittamista maatilatalouden kehittämisrahaston varoista ( valtionlainat ).

Valtionlainan koron suuruus määräytyy maatalouteen myönnettyjen markkinaehtoisten luottojen keskikoron perusteella. Lainansaajan on maksettava lainasta kyseistä korkoa viisi prosenttiyksikköä alempaa korkoa siihen saakka, kunnes korkoetuus on kokonaan käytetty. Koron määräytymisestä, vähimmäiskorosta, korkoetuuden muuntamisesta avustukseksi sekä avustuksen enimmäismäärästä säädetään asetuksella. (19.6.1997/572)

Jos ennen 1 päivää tammikuuta 1996 myönnetystä valtionlainasta peritään yli viiden prosentin vuotuista korkoa, korko on 1 päivän marraskuuta 1996 ja 31 päivän joulukuuta 2001 välisen ajan kuitenkin enintään viisi prosenttia. Vuoden 2002 alusta korkoa voidaan yleisesti tarkistaa enintään kahdella prosenttiyksiköllä lainan myöntämisen jälkeen yleisessä korkotasossa tapahtuneita muutoksia vastaavasti. Koron yleisestä tarkistamisesta päättää valtioneuvosto. (19.6.1997/572)

Luottolaitoksen on maksettava valtion lainan lyhennykset ja korko valtiolle sitä mukaa ja sen suuruisina kuin lainansaajat ovat velvolliset suorittamaan velkaansa luottolaitoksille, kuitenkin viimeistään asetuksella tarkemmin määrättävänä ajankohtana.

Valtionlainat osuuspankeille ja säästöpankeille sekä valtionlainojen lyhennykset ja korot valtiolle välittää asianomaisen luottolaitosryhmän 4 §:n 1 momentin 8 kohdan mukainen keskusrahalaitos. Samoin valtion ja osuuspankin sekä säästöpankin väliset velkakirjat allekirjoittaa asianmukaisen valtuutuksen nojalla osuuspankkien ja säästöpankkien puolesta edellä tarkoitettu keskusrahalaitos.

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä voidaan määrätä, missä tapauksissa valtionlainat voidaan maksaa suoraan osuuspankille tai säästöpankille ja vastaavasti osuuspankki tai säästöpankki voi maksaa lyhennykset ja korot suoraan valtiolle sekä milloin valtion ja osuuspankin sekä valtion ja säästöpankin väliset velkakirjat voidaan allekirjoittaa suoraan valtion ja luottolaitoksen kesken.

Valtio on vastuussa luottolaitokselle tämän lain nojalla myönnettyjen valtionlainojen pääoman ja koron lopullisista menetyksistä, jotka johtuvat velallisen maksukyvyttömyydestä siltä osin, kuin lainan vakuuksista kertyvät varat eivät riitä kattamaan valtionlainasta maksamatta olevia lyhennyksiä ja korkoja ottaen kuitenkin huomioon, mitä jäljempänä 6 momentissa säädetään.

Hyvitys menetyksistä voidaan jättää suorittamatta tai hyvityksen määrää alentaa, jos lainan hoitamisessa ei ole noudatettu tätä lakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä.

Lainalla tulee sitä nostettaessa olla pankkitoiminnassa yleisesti käytetty vakuus, jollei vakuuden hankkimisesta ole myönnetty erikseen vapautusta.

Valtionvastuun voimassaolon edellytyksenä on, että luottolaitos huolehtii lainasta ja sen vakuuksista tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesti sekä hyvää pankkitapaa noudattaen. Lainan myöntänyt luottolaitos on myös velvollinen valvomaan valtion etua ja noudattamaan maa- ja metsätalousministeriön antamia määräyksiä, kun lainan vakuutena oleva omaisuus muutetaan rahaksi pakkohuutokaupassa tai konkurssimenettelyssä.

Vapaaehtoinen velkajärjestely tai siihen verrattava muu järjestely taikka lainan vakuutena olevan omaisuuden vapaaehtoinen rahaksi muuttaminen lainan takaisinperintää vaarantavalla tavalla saadaan tehdä vain asetuksella säädettävän viranomaisen suostumuksella. Yrityssaneerauksessa ja yksityishenkilön velkajärjestelyssä luottolaitos on velvollinen valvomaan valtion etua ja pyytämään asetuksella säädettävissä tapauksissa lausunnon sellaisesta toimenpiteestä, jolla on olennainen merkitys valtion saamisen kannalta.

Asianomainen ministeriö päättää luottolaitokselle suoritettavasta hyvityksestä. Ennen hyvityksen vahvistamista ministeriön on selvitettävä, että velallisen ja mahdollisen takaajan maksukyvyttömyydestä johtunut lopullinen menetys on todettu ja ettei menetystä ole voitu kattaa vakuutena olleen omaisuuden myynnistä saaduilla varoilla. Vakuuden myyntiä ei kuitenkaan edellytetä, jos velallinen tai velasta vakuuden asettanut kolmas henkilö saa yrityssaneerauksessa tai yksityishenkilön velkajärjestelyssä taikka niitä vastaavassa järjestelyssä säilyttää vakuutena olevan omaisuuden. Maksukyvyttömyyden ja lopullisen menetyksen toteamisesta säädetään tarkemmin asetuksella. Hyvityksen suorittaa luottolaitokselle maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus maatilatalouden kehittämisrahaston varoista. (31.5.1996/364)

Jos luottolaitos saa hyvityksen maksamisen jälkeen perityksi lainansaajalta kertymättä jääneitä lyhennyksiä ja korkoja, sen on tilitettävä ne maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselle maatilatalouden kehittämisrahastoon edelleen tuloutettaviksi. Luottolaitokselle maksetut hyvitykset voidaan periä suoraan lainansaajalta.

Lainansaajalta voidaan periä luottolaitokselle maksetusta 7 momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitetusta hyvityksestä vuotuista korkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Tästä on otettava merkintä velkakirjaan. (3.3.1995/306)

Luottolaitokset voivat myöntää lainoja, joiden osalta valtio maksaa luottolaitoksille korkotukea ( korkotukilainat ). Korkotukilaina voidaan myöntää myös ulkomaan valuutan määräisenä, jos laina on Suomen Pankin valuuttamääräysten ja ohjeiden mukainen. Luottolaitoksen korkotukilainasta perimä korko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota luottolaitos kulloinkin soveltaa samanlaisiin tarkoituksiin myönnettäviin lainoihin. Kokonaiskorko voi sisältää myös korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset.

Maatilahallituksella on oikeus olla hyväksymättä lainaa korkotukilainaksi, jos lainan kokonaiskorko poikkeaa 1 momentissa tarkoitetusta korosta. Luottolaitos on velvollinen antamaan maatilahallituksen pyytämän selvityksen koron määräytymisestä.

Valtion maksaman korkotuen suuruus on neljä prosenttiyksikköä lainasta perittävästä vuotuisesta korosta. Lainansaajan on kuitenkin maksettava lainasta korkoa, jonka vähimmäismäärästä säädetään asetuksella. Laina-aikana maksettavan korkotuen kokonaismäärä ei saa ylittää asetuksella säädettävää määrää lainoitettavan hankkeen tai kohteen tukikelpoisista kustannuksista. Korkotukea maksetaan myös yrityssaneerausta ja yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan hakemuksen vireillä ollessa. Yrityssaneerauksessa tai yksityishenkilön velkajärjestelyssä vahvistettu taikka niihin rinnastettavassa järjestelyssä hyväksytty lainansaajan maksaman koron alentaminen ei vaikuta korkotuen määrään. Korkotukea ei makseta niiden lisäkustannusten osalta, jotka aiheutuvat ulkomaan valuutan määräisen luoton valuuttakurssien muutoksesta. Korkotuki maksetaan valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitetuista varoista. (30.12.1998/1174)

Korkotuen muuntamisesta avustukseksi, korkotukilainojen ehtojen muuttamista koskevasta menettelystä ja perusteista, joiden nojalla korkotuki voidaan periä osaksi tai kokonaan takaisin lainansaajalta, säädetään tarkemmin asetuksella. (30.12.1998/1174)

5 momentti on kumottu L:lla 30.12.1998/1174 .

Lainan laina-aika on enintään 30 vuotta.

Tuotantorakennuksen ja asuinrakennuksen rakentamiseen, peruskorjaukseen ja laajentamiseen sekä maanostoon myönnetyt valtionlainat ovat kaksi ensimmäistä lainavuotta korottomat. Korkoa ei myöskään peritä siltä ajalta, joksi on myönnetty lykkäystä korkojen maksamiseen.

Laina-ajoista, lainan lyhennysten ja koron kannosta, maksujen suorittamisen alkamisajankohdasta, lykkäyksen tai valtionlainan korkovapauden myöntämisestä tilapäisen maksuvaikeuden vuoksi, pääomamäärältään vähäisen saamisen suorittamisesta yhdellä kertaa tai muutoin säännönmukaista lyhyemmässä ajassa sekä muista lainaehdoista säädetään tarkemmin asetuksella. (10.9.1993/805)

Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa lakia ja asetusta tarkempia määräyksiä lykkäyksen ja valtionlainan korkovapauden myöntämisestä. Lainan lykkäystä ja valtionlainan korkovapautta koskeva hakemus on maa- ja metsätalousministeriön määräämissä tapauksissa ennen sen ratkaisemista tarkastettava maa- ja metsätalousministeriön määräämällä tavalla. (10.2.1995/169)

Pysyviin taloudellisiin vaikeuksiin joutuneen lainansaajan taloudellisen tilanteen helpottamiseksi voidaan suorittaa vapaaehtoinen valtionlainojen ja valtion myyntihintasaamisten velkajärjestely, jos on perusteltua syytä odottaa velkajärjestelyn tuovan olennaisen parannuksen lainansaajan taloudelliseen tilanteeseen. Tuotantotoimintansa lopettaneen lainansaajan velkajärjestelyyn saadaan ryhtyä vain, jos lainansaajan asunnon säilymistä ei voida turvata muulla tavoin. Mitä edellä on säädetty, ei estä suostumuksen antamista yrityksen saneerauksesta annetun lain 97 §:ssä tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 78 §:ssä tarkoitetussa menettelyssä.

Vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä valtionlainojen ja -saamisten takaisinmaksuaikaa voidaan pidentää, korkoa alentaa sekä myöntää lyhennysten ja koron suorittamisessa maksuvapautuksia siten kuin asetuksella säädetään. Maksuvapautusta lainan lyhennykselle ei kuitenkaan saa myöntää siltä osin, kuin lainan esinevakuus tai lainalle liike- tai siihen verrattavassa toiminnassa annettu takaus turvaa kyseisen lyhennyksen maksun. Vain erittäin painavasta syystä laina-aika voidaan vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä pidentää yli 29 §:n 1 momentissa mainitun ajan.

Jos samalle lainansaajalle korkotuki- tai muuta luottoa myöntäneet velkojat eivät osaltaan suostu velkajärjestelyyn, valtionlainojen ja -saamisten vapaaehtoiseen järjestelyyn voidaan ryhtyä vain, jos siihen on erityisiä syitä ja valtionlainojen ja -saamisten osuus hakijan kaikista veloista on asetuksella säädettyä määrää suurempi.

Vapaaehtoinen velkajärjestely voi koskea tämän lain mukaisia valtionlainoja ja -saamisia sekä lain 59 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja valtionlainoja ja -saamisia, ei kuitenkaan maankäyttölain tai sitä aikaisemman lainsäädännön nojalla myönnettyjä lainoja.

Vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä sovitut velkasuhteen ehtojen muutokset koskevat myös takaajaa ja muuta velasta vastuussa olevaa henkilöä samoin kuin kolmatta henkilöä siltä osin, kuin kysymys on hänen omistamastaan lainan vakuudeksi asettamastaan omaisuudesta, siten kuin asetuksessa tarkemmin säädetään.

Ennen vapaaehtoista velkajärjestelyä lainansaajan taloudellisesta tilanteesta on esitettävä luotettava selvitys ja laadittava suunnitelma niistä toimenpiteistä, joiden avulla lainansaajan yritystoiminta ja taloudellinen tilanne saatetaan kestävälle pohjalle. Velkajärjestelyn edellytyksenä on, että valtio, lainansaaja ja luottolaitos allekirjoittavat sopimuksen kyseiseen suunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden toteuttamisesta. Sopimus syrjäyttää siihen sisältyvää lainaa koskevan velkakirjaehdon ja valtionlainasta annetun lausunnon ehdot siltä osin, kuin niistä on toisin sovittu. Sopimukseen sisältyvien valtion myyntihintasaamisten sopimuksen mukaisesti erääntyneet maksut saadaan periä ilman eri päätöstä 50 §:n 2 momentissa säädetyin tavoin.

Vapaaehtoisen velkajärjestelyn suorittamisen muista edellytyksistä ja menettelystä sekä 6 momentissa tarkoitettujen suunnitelmien laatimisesta, noudattamisesta ja ajan tasalla pitämisestä säädetään tarkemmin asetuksella.

Riippumatta siitä, mitä tässä laissa tai tämän lain 59 §:n 1 ja 2 momentissa mainituissa laeissa tai lainsäädännössä maatalouden perusluotosta annettua lakia lukuun ottamatta on säädetty korkotukilainan takaisinmaksusta, korosta ja maksuhelpotusten myöntämisestä, voidaan myös korkotukilainoille suorittaa lain 29 a §:n 2 momentissa tarkoitettu vapaaehtoinen velkajärjestely, mikäli 29 a §:n 1 momentin mukaiset edellytykset ovat olemassa. Edellä sanottu koskee myös eräiden maatilatalouden luottojen kohdennetusta vakauttamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen (404/92) mukaisia korkotukilainoja.

Lainojen koron alentaminen vähentää lainansaajan maksaman koron määrää. Korkotuen määrä säilyy ennallaan.

Velkajärjestely voidaan suorittaa vain, jos sekä lainan myöntänyt luottolaitos että asetuksella säädettävä viranomainen ovat velkajärjestelyn ehdoista yksimielisiä. Mitä 29 a §:n 5–7 momentissa säädetään, koskee myös korkotukilainojen vapaaehtoista velkajärjestelyä.

Mikäli lainansaaja ei noudata 29 a tai 29 b §:ssä tarkoitettua suunnitelmaa tai sopimusta, niiden mukainen vapaaehtoinen velkajärjestely voidaan määrätä raukeamaan asetuksella tarkemmin säädettävin tavoin ja vaikutuksin.

Jos lainansaajalle vahvistetaan yrityksen saneerauksesta annetun lain mukainen saneerausohjelma tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukainen maksuohjelma, 29 a tai 29 b §:n mukainen vapaaehtoinen velkajärjestely raukeaa. Tuomioistuimen on ohjelmaa vahvistaessaan otettava vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn sisältyneet lainat ja saatavat huomioon ilman velkajärjestelyn vaikutusta.

Luottolaitokselle suoritetaan 26 §:n mukaisen lainoituksen aiheuttamista kuluista korvausta, jonka suuruudesta ja maksuehdoista säädetään asetuksella.

Maatilahallitus voi asetuksessa tarkemmin säädettävin perustein periä 1 momentissa tarkoitetun korvauksen osaksi tai kokonaan takaisin valtiolle.

Ennen kuin luottolaitos voi myöntää lainan, maaseutuelinkeinopiirin on annettava päätös lainaa koskevasta tukihakemuksesta. Hakemuksesta on tarvittaessa hankittava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ja ympäristökeskuksen lausunto.

Asianomainen ministeriö antaa tarkemmat säännökset siitä, miten laina myönnetään 1 momentissa tarkoitetun päätöksen perusteella. Luottolaitoksen on ilmoitettava välittömästi lainan myöntämisestä maaseutuelinkeinopiirille ja kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

Laina voidaan siirtää luottolaitoksesta toiseen, jos siirto ja valtionlainoissa lisäksi tarvittavat valtion ja luottolaitoksen väliset velkakirjajärjestelyt toteutetaan asianomaisen ministeriön määräämällä tavalla. Ilman lainansaajan suostumusta laina voidaan siirtää vain, jos ministeriö erikseen katsoo, että siihen on luottolaitoksen toiminnan muutoksen vuoksi erityisen painavia syitä.

Maa- ja metsätalousministeriö huolehtii maatilatalouden kehittämisrahastoon kertyvien tulojen sekä lainoitukseen käytettävissä olevien varojen samoin kuin korkotukilainojen ja avustusten ohjaamisesta antamalla lainojen, avustusten ja vapaaehtoisen velkajärjestelyn tasapuolisen ja yhtenäisen käsittelyn kannalta tarpeellisia, asetusta ja maatilatalouden kehittämisrahaston käyttösuunnitelmaa tarkempia määräyksiä. Määräykset annetaan varojen määrällisestä, alueittaisesta, toimialoittaisesta ja kohderyhmittäisestä ohjaamisesta siten, että 1 §:ssä tarkoitetut tavoitteet tulevat huomioon otetuiksi. Määräyksissä on otettava huomioon maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/94) mukainen varainkäyttö sekä alueellisten kehittämisohjelmien mukaisten toimenpiteiden edellyttämien hankkeiden rahoittaminen. Tarvittaessa annetaan myös vastaavia määräyksiä vapaaehtoisen velkajärjestelyn käyttämisestä siltä osin kuin velkajärjestelyn käyttäminen vaikuttaa rahastoon kertyviin tuloihin. (22.12.1994/1304)

Maa- ja metsätalousministeriö päättää myös määrääminsä ehdoin maatilatalouden kehittämisrahaston varojen käyttämisestä maatilatalouden ja maaseudun muun pienyritystoiminnan kehittämistä koskevien tutkimusten ja selvitysten suorittamiseen sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tätä lakia ja sen nojalla annettavaa asetusta tarkemmat määräykset tämän lain nojalla tuettavasta rakentamisesta ja vahvistaa tarvittavilta osin siinä hyväksyttävät yksikkökustannukset.

Maatilahallitus voi valtion puolesta antaa omavelkaisia tai muita takauksia tässä laissa tarkoitettujen yritysten käyttöomaisuusinvestointeja ja käyttöpääomaa varten ottamien kotimaisten normaalikorkoisten ja korkotukilainojen pääoman, koron ja luottoehtojen mukaisten muiden maksusuoritusten vakuudeksi. (20.7.1992/660)

Valtiontakauksia myönnettäessä on kiinnitettävä huomiota yritystoiminnan taloudellisiin edellytyksiin, yrityksen kehityskelpoisuuteen sekä yrityksen johdon kykyyn hoitaa yritystä menestyksellisesti.

Takaustoiminnasta valtiolle mahdollisesti aiheutuva tappio maksetaan maatilatalouden kehittämisrahaston varoista. Tappio voidaan maksaa ilman vakuuden myyntiä sen estämättä, mitä on määrätty valtiontakauksen ehdoissa, milloin velallinen tai lainasta vakuuden asettanut kolmas henkilö saa yrityssaneerauksessa tai yksityishenkilön velkajärjestelyssä tai niitä vastaavassa taikka tämän lain mukaisessa vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä taikka vakuusvastuun järjestelyssä säilyttää vakuutena olevan omaisuuden. Luottolaitoksen on tuloutettava lainansaajan maksamat suoritukset välittömästi maatilatalouden kehittämisrahastolle ja säilytettävä vakuuksia valtion lukuun, kunnes valtion saatava on tullut kokonaan maksetuksi. (10.9.1993/805)

Valtiontakaukselle on annettava maatilahallituksen hyväksymä vastavakuus, jonka ei tarvitse olla turvaava.

Takauksia voidaan antaa vastavakuutta vaatimatta silloin, kun vakuuksien puuttuminen, niiden varaaminen yrityksen toiminnan rahoittamiseen tai muut niihin rinnastettavat syyt sitä edellyttävät.

Takausluottoja saa samanaikaisesti olla takaisinmaksamatta enintään 200 miljoonan markan määrä, korkoja ja muita pääoman lisäksi mahdollisesti maksettavia suorituksia mukaan lukematta.

Valtiontakausta myönnettäessä peritään lainan saajalta luottolaitoksen välityksellä valtiolle kertamaksu, jonka suuruus on 0,75 prosenttia takauksen määrästä. Jos takauksen kohteena olevaa lainaa ei nosteta, on kertamaksun suuruus 0,35 prosenttia takauksen määrästä. Lisäksi takauksesta peritään vastaavasti lainansaajalta puolivuosittain jälkikäteen puolivuotismaksu, jonka suuruus on 0,75 prosenttia takausluoton kulloinkin jäljellä olevasta määrästä. (10.9.1993/805)

Valtio ja lain 4 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettu keskusrahalaitos voivat sopia puolivuotismaksujen perimisen jättämisestä luottolaitoksen tehtäväksi niin, että 0,2 prosenttia takausluoton kulloinkin jäljellä olevasta määrästä saadaan jättää tulouttamatta korvauksena sanotusta tehtävästä. Muilta osin maksut tuloutetaan maatilatalouden kehittämisrahastoon. (10.9.1993/805)

Tämän lain nojalla annettuun takaukseen ei sovelleta, mitä määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille 9 päivänä marraskuuta 1868 annetussa asetuksessa on säädetty takauksen vanhentumisesta. Takausmiehen edesvastausvelvollisuuden tarkemmasta määräämisestä 24 päivänä helmikuuta 1873 annetun asetuksen 4 §:n säännöstä, sellaisena kuin se on 18 päivänä toukokuuta 1973 annetussa laissa (391/73) , ei myöskään sovelleta niihin lainojen lyhennysmaksuihin, joille valtio on antanut takauksen tämän lain nojalla.

Valtion varoista luottolaitokselle suoritettu maaseutuelinkeinolain mukainen korkotukilaina tai muu laina, joka maaseutuelinkeinolain nojalla annetun takauksen perusteella on suoritettu luottolaitokselle, samoin kuin takauksesta maksamatta jäänyt takausmaksu voidaan jättää perimättä siltä, jonka ei voida katsoa pysyvän työkyvyttömyyden, pitkäaikaisen työttömyyden, huoltovelvollisuuden tai muista näihin verrattavista syistä kohtuudella selviytyvän maksuista. Laina voidaan jättää perimättä myös lainan maksamisen jälkeen toimeenpantavassa vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä.

Asetuksella säädetään tarkemmin menettelystä perimättä jättämisessä.

Maatilahallitus tai maaseutupiiri maatilahallituksen määräämissä rajoissa voi ostaa tämän lain tarkoituksiin tiloja, tilanosia, oikeuksia ja osuuksia. Kauppahinta ei saa ylittää käypää hintaa. Maatilahallitus voi ottaa vastaan myös lahjoituksena tai perintönä tiloja käytettäväksi tämän lain tarkoituksiin.

Maatilahallituksella ja maaseutupiireillä maatilahallituksen määräämissä rajoissa on oikeus vaihtaa hallinnassaan olevaa maata muiden omistamaan tai muiden valtion virastojen hallinnassa olevaan maahan. Mikäli vaihdettavat alueet eivät arvoltaan vastaa toisiaan, korvataan erotus rahana.

Jos valtio on tämän lain mukaiseen toimintaan liittyvässä lainhuudatus- tai kiinnitysasiassa hakijana, asiakirjat saadaan lähettää tuomioistuimelle, tuomiokunnan tuomarille tai tuomioistuimen kansliaan kirjeitse.

Hankituista tiloista ja alueista muodostetaan lisäalueita ja muita tässä laissa tarkoitetun toiminnan kannalta tarpeellisia alueita, osuuksia ja oikeuksia. Lisäksi voidaan muodostaa maatiloja.

Maatiloja varten voidaan myös perustaa yhteismetsä. Yhteismetsä on muodostettava kooltaan sekä tilusten sijainnin ja metsätalouden harjoittamisen kannalta tarkoituksenmukaiseksi. Yhteismetsää perustettaessa voidaan liittää tiluksia yhden tai useamman kunnan alueelta. Yhteismetsään voidaan perustaa rasitteita ja asettaa sille velvoitteita luonnonsuojelu- tai retkeilykäyttöä varten. Rasitteet perustetaan lopullisesti 43 §:ssä tarkoitetussa kiinteistötoimituksessa ja merkitään sen jälkeen kiinteistörekisteriin. Velvoitteet on sisällytettävä yhteismetsän osakaskunnan toimintaa varten laadittavaan ohjesääntöön. Rasitteet ja velvoitteet on myös otettava huomioon yhteismetsän metsätaloussuunnitelmaa laadittaessa. (12.4.1995/560)

Tämän lain mukaan luovutettavaan tilaan kuuluva yhteismetsäosuus saadaan liittää tilaan tai tiloihin riippumatta siitä, mihin tiloihin yhteismetsän osakastilan yksityiset tilukset on liitetty. Osuuden antamisen johdosta ei tilan manttaalia muuteta.

Tämän lain mukaisiin tarkoituksiin hankittua omaisuutta voidaan käyttää muihin tarkoituksiin, milloin sillä sanotuin tavoin käytettynä on huomattavasti suurempi arvo kuin käytettynä tämän lain mukaisiin tarkoituksiin tai milloin muihin tarkoituksiin käyttäminen on selvästi tarkoituksenmukaisempaa.

Käytettäessä omaisuutta muihin kuin tämän lain mukaisiin tarkoituksiin on noudatettava, mitä oikeudesta luovuttaa valtion maaomaisuutta ja tuloatuottavia oikeuksia annetussa laissa (687/78) säädetään.

Luovutettavan omaisuuden hinnaksi määrätään se paikkakunnan käypä hinta, joka omaisuudella on katsottava olevan käytettynä siihen tarkoitukseen johon se luovutetaan.

Hankittua maata ja muuta omaisuutta koskeva käyttösuunnitelma laaditaan asianomaisessa maaseutupiirissä.

Käyttösuunnitelmaa laadittaessa noudatettavasta ilmoitus- ja muusta menettelystä sekä käyttösuunnitelman sisällöstä säädetään tarkemmin asetuksella. Maata ja muuta omaisuutta voidaan käyttää myös käyttösuunnitelmaa laatimatta siten, kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Käyttösuunnitelman vahvistaa maaseutuelinkeinopiiri. Milloin omaisuutta on ehdotettu käytettäväksi muihin kuin tämän lain mukaisiin tarkoituksiin eikä maaseutuelinkeinopiirillä muualla laissa olevien säännösten nojalla ole oikeutta luovuttaa valtion maaomaisuutta, on käyttösuunnitelma tältä osin saatettava maa- ja metsätalousministeriön ratkaistavaksi. (10.9.1993/805)

Käyttösuunnitelman vahvistamista koskeva päätös voidaan antaa asianosaiselle tiedoksi postitse. Tiedoksisaannin katsotaan tällöin tapahtuneen, jollei muuta näytetä, seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on asianosaisen ilmoittamalla osoitteella varustettuna jätetty postin kuljettavaksi. Muutoin noudatetaan mitä tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) säädetään.

Asianosainen saa hakea muutosta maaseutuelinkeinopiirin 41 §:n 3 momentin nojalla tekemään päätökseen valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan, jos käyttösuunnitelmaa vastaan on ennen sen vahvistamista tehty muistutus tai maaseutuelinkeinopiiri on käyttösuunnitelman vahvistaessaan muuttanut julkistettua tai muutoin tiedoksi annettua käyttösuunnitelmaehdotusta. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. (10.2.1995/169)

Asianosaiseksi katsotaan käyttösuunnitelman vahvistamista koskevassa asiassa se, joka on hakenut käyttösuunnitelman kohteena olevaa maatilaa, lisäaluetta tai muuta aluetta, oikeutta tai osuutta. Asianosainen on myös se kunta, jonka aluetta suunnitelma koskee.

Tämän lain täytäntöönpanoon liittyvä kiinteistötoimitus suoritetaan sen mukaisesti kuin kiinteistönmuodostamislaissa (554/95) säädetään.

Maa- ja metsätalousministeriö voi kiinteistönmuodostamislaissa tarkoitettujen toimitusmiesten esityksestä siirtää hallinnassaan olevaa omaisuutta käytettäväksi uusjaossa toimitusmiesten esittämällä tavalla tämän lain mukaan maansaantiin oikeutettujen tilojen koon suurentamiseksi ja jakoalueen tilussijoituksen parantamiseksi.

Ennen kuin uusjaossa päätetään uusjakosuunnitelman vahvistamisesta, on 2 momentissa tarkoitetun omaisuuden suunnitellusta käyttämisestä pyydettävä maaseutuelinkeinopiirin lausunto ja varattava maaseutuelinkeinopiirille tilaisuus luovutussopimusten tekemiseen tilakoon suurentamiseen tarkoitetusta omaisuudesta. Muusta 2 momentissa tarkoitetusta omaisuudesta määrätään uusjaossa suoritettavaksi tilikorvaus maa- ja metsätalousministeriölle.

Tämän lain täytäntöönpanoon liittyvien kiinteistötoimitusten toimituskustannukset suorittaa hakija. Käytettäessä omaisuutta uusjaon yhteydessä toimituskustannusten suorittamiseen sovelletaan, mitä uusjaon osalta asiasta säädetään. Maaoikeuden istunnon kustannukset suoritetaan valtion varoista noudattaen kuitenkin, mitä kiinteistönmuodostamislain 253 §:ssä säädetään.

Kauppakirjojen laatimisesta ja allekirjoittamisesta sekä hinnan uudelleen määräämisestä erehdyksen tai omaisuuden arvon olennaisen muuttumisen johdosta säädetään asetuksella.

Valtion luovuttaessa tämän lain mukaisesti tiloja, alueita, osuuksia yhteisiin alueisiin tai oikeuksia erityisiin etuuksiin ei noudateta, mitä maakaaren 1 luvun 2 §:ssä säädetään luovutuskirjan oikeaksi todistamisesta. luovutuskirjassa on mainittava, että tilan tai alueen saanto perustuu tähän lakiin.

Haettaessa lainhuutoa niille tässä laissa tarkoitetuille saannoille, joissa valtio on tilan tai alueen luovuttajana, ei selvityksen esittäminen edellisen omistajan omistusoikeudesta ole tarpeen. Milloin lainhuutoa haetaan sellaisen omaisuuden saannolle, joka on liitetty ennestään olevaan tilaan sen manttaalia korottaen tai määräalaan otettavaksi huomioon sen manttaalia määrättäessä, käy manttaalilaskelman sisältävän selitelmän virallisesti oikeaksi todistettu jäljennös alkuperäisestä saantoasiakirjasta.

Maatilan, lisäalueen ja yhteismetsäosuuden myyntihinnan maksamiseen ostajalle voidaan myöntää valtionlainaa tai korkotukilainaa soveltuvin osin samoin edellytyksin kuin tämän lain mukaista maanostolainaa.

Se osa myyntihinnasta, jota ei kauppakirjaa allekirjoitettaessa ole maksettu myönnetyllä valtionlainalla tai korkotukilainalla, on maksettava vuoden kuluessa kaupantekopäivästä. Maksamatta olevasta myyntihinnasta on maksettava asetuksella tarkemmin säädettävää korkoa.

Tämän lain täytäntöönpanosta huolehtivat maatilahallitus sekä maaseutupiirit ja kuntien maatalousviranomaiset.

Tämän lain mukaisissa tehtävissä voidaan, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, käyttää apuna lääninhallituksia, vesi- ja ympäristöpiirejä, työvoimapiirien toimistoja, yrityspalvelun piiritoimistoja ja kalastuspiirien piiritoimistoja, metsälautakuntia sekä muitakin kunnan viranomaisia kuin maatalousviranomaisia sekä Kehitysaluerahasto Oy:tä ja alan neuvontajärjestöjä. Henkilö, joka suorittaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä, toimii virkavastuulla.

Tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamisesta kunnalle aiheutuvista kustannuksista ei makseta valtion varoista muuta kuin kuntien yleisestä valtionosuudeta ja yleisistä rahoitusavustuksista annetussa laissa (1273/88) säädettyä korvausta. Metsälautakunnille ja neuvontajärjestöille suoritettavista maksuista määrää maatilahallitus.

Maatilahallituksella ja maaseutupiireillä on oikeus suorituttaa valtuuttamillaan henkilöillä avustusten ja lainojen käyttöön liittyviä tarkastuksia. Avustuksen ja lainan saaja on velvollinen esittämään heillä kaikki tarvittavat tili- ja muut asiakirjat sekä muutoinkin avustamaan tarkastuksessa.

Rakentamiseen myönnettyjen avustusten ja lainojen käytön valvomiseksi ja maksamisen edellytysten toteamiseksi on rakennuspaikalla pidettävä rakennuslupapäätöksessä määrätyt tarkastukset sekä muutoin tarpeellisiksi katsottuja tarkastuksia sen mukaan kuin maatilahallitus tarkemmin määrää. Tarkastukset suorittaa rakennuttajan kustannuksella kunnan rakennustarkastaja tai rakennuslupapäätöksessä määrätty henkilö. Jollei rakennuslupaa tarvita, voi tarkastuksen suorittaa myös muu pätevä henkilö, jonka maaseutupiiri hyväksyy.

Rakennustarkastaja on velvollinen myös muissa kuin 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa kunnan alueella avustamaan tämän lain täytäntöönpanossa suorittamalla etuuden hakijan kustannuksella rakennusten arviointeja, tarkastuksia ja muita toimialaansa kuuluvia tehtäviä.

Tämän lain mukaisia lainoja myöntävien luottolaitosten on valvottava, että lainat nostetaan lainapäätösehtojen mukaisesti. Lainan myöntänyt luottolaitos on velvollinen antamaan maatilahallitukselle yksilöidystä pyynnöstä sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeen sen selvittämiseksi, onko lainan hakija ollut luoton tarpeessa. Se on myös velvollinen antamaan maatilahallitukselle tai maatilahallituksen valtuuttamalle henkilölle ne tiedot ja tarkastettavaksi ne asiakirjat, jotka tarvitaan sen toteamiseksi, onko lainaehtoja sekä tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä muutoin noudatettu.

Tämän lain nojalla myönnetty avustus peritään asetuksella tarkemmin määrättävin perustein osaksi tai kokonaan takaisin valtiolle, jos: (20.7.1992/660)

Valtiolle 1 momentin nojalla takaisin perittävät avustukset saadaan periä ulosottotoimin siinä järjestyksessä, kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädet estämättä. Valitusviranomainen voi kuitenkin määrätä ulosoton keskeytettäväksi siksi, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu. (22.12.1994/1304)

Asuinrakennuksen peruskorjaukseen tai laajentamiseen myönnetty avustus voidaan lisäksi periä osaksi tai kokonaan takaisin, jos tuen kohteena ollut asunto ei ole ollut avustuksensaajan tai hänen oikeudenomistajansa omassa asuinkäytössä vähintään kymmenen vuoden ajan avustuksen myöntämisestä. (22.12.1994/1304)

Avustusta ei saa määrätä takaisin perittäväksi enää sen jälkeen, kun avustuksen myöntämisestä on kulunut 10 vuotta. (22.12.1994/1304)

Takaisin perittävät 1 ja 2 momentissa tarkoitetut avustusmäärät saadaan lainvoimaisen päätöksen nojalla periä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään. (10.2.1995/169)

Tämän lain mukainen valtionlaina, valtion myyntihintasaaminen ja korkotuki voidaan asetuksella tarkemmin määrättävin perustein määrätä maksettavaksi takaisin osaksi tai kokonaan yhdessä tai useammassa erässä ja korkotuen maksaminen lopettaa, jos velallinen on lainaa hakiessaan tai valtiolta maata ostaessaan antanut olennaisessa kohdin erehdyttäviä tietoja tai menetellyt muutoin vilpillisesti, pirstonut maatilansa, luovuttanut sen osaksi tai kokonaan, jättänyt noudattamatta 7, 29 a tai 29 b §:ssä tarkoitettua suunnitelmaa taikka jos tila on joutunut ulosottotoimin myytäväksi. Myyntihintasaaminen ja valtionlaina voidaan määrätä heti takaisin maksettavaksi asetuksella tarkemmin säädettävin perustein myös silloin, kun velallinen ei ole noudattanut kauppa- tai velkakirjassa asetettuja muita ehtoja. Maaseutuelinkeinopiiri voi antaa ennakkotiedon siitä, aiheuttaako toimenpide valtionlainan tai myyntihintasaamisen irtisanomisen tai korkotuen lakkauttamisen.

2 momentti on kumottu L:lla 30.12.1996/1286 .

Mitä 49 §:n 4 momentissa säädetään, koskee myös takaisin maksettavaksi määrättäviä 1 momentissa tarkoitettuja valtion myyntihintasaamisia.

Maksettavaksi määrättyjen avustusten, myyntihintasaamisten ja lainojen irtisanomiskorosta sekä viivästyneille maksuerille suoritettavasta kokosta säädetään asetuksella.

Maaseutuelinkeinopiirin tämän lain nojalla antamaan muuhun kuin 42 §:n 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan 30 päivän kuluessa siitä, kun valittaja on saanut tiedon päätöksestä.

Valituskirjelmä voidaan 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa sekä valitettaessa 42 §:n 2 momentin nojalla maaseutuelinkeinopiirin päätöksestä toimittaa myös sille viranomaiselle, jonka päätökseen haetaan muutosta. Tämän viranomaisen on lähetettävä valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle.

Valituslautakunnan päätökseen asiassa, joka koskee avustuksen tai muun tuen takaisin perimistä tai lakkauttamista, lainan tai myyntihintasaamisen irtisanomista taikka vapaaehtoisen velkajärjestelyn tai muun maksuhelpotuksen raukeamista, saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Muuten valituslautakunnan tässä pykälässä tarkoitetussa asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää, jos:

Asianomaisen ministeriön tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Avustusta tai muuta tukea taikka maksuhelpotusta koskevasta hakemuksesta sekä käyttösuunnitelman vahvistamisesta annettu maaseutuelinkeinopiirin päätös saadaan toimittaa hakijalle tiedoksi postitse tavallisena kirjeenä. Jollei muuta näytetä, hakijan katsotaan saaneen tiedon päätöksestä seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on annettu postin kuljetettavaksi.

Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä peritään maksu siten kuin maksujen perimisestä erikseen säädetään. Velkajärjestelyä ja muita luottojen maksuhelpotuksia sekä avustuksen ja muun tuen myöntämistä koskevat maaseutuelinkeinopiirin päätökset ovat kuitenkin maksuttomia. Myös velkajärjestelyä ja muita maksuhelpotuksia koskevat maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätökset ovat maksuttomia.

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voidaan, sen lisäksi mitä niiden käyttämisestä on edellä säädetty, käyttää:

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voidaan käyttää myös maaseudun elinkeinotoiminnan monipuolistamista edistävän yritystoiminnan toimintaedellytysten selvittämiseen ja kehittämiseen sekä pienyrittäjien tai pienyrittäjiksi aikovien koulutukseen. Tätä tarkoitusta varten voidaan varoja osoittaa myös maaseutupiirille, joka voi jakaa niitä edelleen kuntien käytettäviksi. (20.7.1992/660)

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoista saadaan maksaa palkkiota ja korvausta 29 a ja 29 b §:ssä tarkoitettujen suunnitelmien laatimisesta ja ajan tasalla pitämisestä sekä korvausta muista menettelyyn liittyneistä kustannuksista. (10.9.1993/805)

Valtio on vapaa suorittamasta kunnallis- ja kirkollisveroa tämän lain kukaan hankitun tilan tai alueen tuloista siltä kalenterivuodelta, jona omaisuus on tullut maatilahallituksen hallintaan.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa lakia ja asetusta tarkemmat määräykset tarvittavien maksuvalmius-, kannattavuus- ja muiden laskelmien, 7, 29 a ja 29 b §:ssä tarkoitettujen suunnitelmien sekä 29 a ja 29 b §:ssä tarkoitettujen sopimusten laatimistavasta. Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa niin ikään kauppa- ja velkakirjakaavat, hakemus-, sopimus- ja päätöskaavat sekä muut tämän lain toimeenpanoa varten tarpeelliset kaavat sekä menettelytapamääräykset ja -ohjeet sekä määräykset neuvontajärjestöjen osuudesta velkajärjestelyssä. (22.12.1994/1304)

Mitä tässä laissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään maaseutuelinkeinopiiristä, koskee työvoima- ja elinkeinokeskusta.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

Tällä lailla kumotaan 18 päivänä helmikuuta 1977 annettu maatilalaki (188/77) ja maataloustuotevarastojen korkotukilainoista 7 päivänä tammikuuta 1977 annettu laki (19/77) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen. Maataloustuotevarastojen korkotukilainoista annettua lakia sovelletaan kuitenkin edelleen ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyihin lainoihin.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Maatilalain mukaisiin tarkoituksiin hankittu tai siirtynyt omaisuus, jonka käytöstä ei ennen tämän lain voimaantuloa ole määrätty, katsotaan hankituksi tämän lain mukaisiin tarkoituksiin.

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voidaan edelleen käyttää sellaisiin maatilalain sekä sitä ennen voimassa olleiden maankäyttöä koskevien lakien täytäntöönpanoon liittyviin tarkoituksiin, joihin niitä on voitu käyttää tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan.

Tämän lain voimaan tullessa maatilalain nojalla vireillä olevat asiat käsitellään loppuun noudattaen maatilalain säännöksiä.

Maatilalain nojalla syntyneen valtion, kunnan ja luottolaitoksen saamisen takaisinmaksuajan ja koron sekä muiden ehtojen samoin kuin maatilalain muun toimeenpanon osalta noudatetaan niin ikään tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä ja niiden mukaisia sopimusehtoja.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat maaseudun pienimuotoisen elinkeinotoiminnan edistämisestä annetun lain (1031/86) mukaiset avustus- ja lainahakemukset käsitellään loppuun sanotun lain säännöksiä edelleenkin soveltaen.

Maatilalain nojalla myyty tila tai alue, joka on tämän lain voimaan tullessa panttina valtion kauppa- tai myyntihintasaamisen ja sen koron maksamisesta, on edelleenkin samoin ehdoin panttina tämän saamisen maksamisesta.

Tila tai alue on panttina tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti myös maatilalain mukaisen sellaisen kauppa- ja myyntihintasaamisen maksamisesta korkoineen, joka on syntynyt tämän lain voimaantulon jälkeen tai jonka panttioikeudesta ei ole tehty ennen tämän lain voimaantuloa ilmoitusta asianomaiselle tuomarille.

Maatilalain mukaisten yhteismetsäosuuksien ja muiden osuuksien hintojen samoin kuin kustannusosuuksien ja niiden korkojen maksamisesta on asianomainen tila tai alue edelleen panttina siten kuin 1 ja 2 momentissa on säädetty.

Milloin tila tai alue on 2 momentissa säädetyin tavoin panttina, tulee maaseutupiirin lähettää asianomaiselle tuomarille ilmoitus panttioikeutta koskevan merkinnän tekemiseksi kiinnitysrekisteriin. Kun saaminen on täysin maksettu, tulee maaseutupiirin lähettää ilmoitus asianomaiselle tuomarille merkinnän tekemiseksi rekisteriin tilan tai alueen vapautumisesta panttivastuusta.

Maankäyttö- ja maanhankintalainsäädännön, muun aikaisemman asutuslainsäädännön, virkatalo- ja jälleenrakennuslainsäädännön sekä maatalouden perusluotosta annetun lain (156/65) toimeenpanon osalta on edelleen voimassa, mitä maatilalain 92 sekä 95–97 §:ssä on säädetty.

Maatilalain, maankäyttölain (353/58) , maankäyttölainoista annetun lain (354/58) ja muun aikaisemman asutuslainsäädännön sekä luontaiselinkeinolain (610/84) , kolttalain (611/84) , kolttien asuttamisesta annetun lain (273/55) , kolttien maanjärjestelylain (593/69) , porotilalain (590/69) , porotalouslain (161/90) , eräiden maatalousluottojen vakauttamisesta annetun lain (79/79) , eräiden maatilatalouden luottojen vakauttamisesta annettujen lakien (398/81 ja 511/85) ja maaseudun pienimuotoisen elinkeinotoiminnan edistämisestä annetun lain nojalla myönnetyt lainat voidaan siirtää luottolaitoksesta toiseen siten, kuin edellä 31 §:n 4 momentissa on säädetty.

Asetuksella voidaan antaa menettelytapoja koskevia 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta muusta lainsäädännöstä poikkeavia säännöksiä.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen laeissa tai lainsäädännössä tai niiden nojalla annetuissa asetuksissa, päätöksissä tai määräyksissä Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankille ja Osuuspankkien Keskuspankki Oy:lle uskotut tehtävät hoitaa 4 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettu keskusrahalaitos.

Maaseudun pienimuotoisen elinkeinotoiminnan edistämisestä annetun lain (1031/86) 22 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyn estämättä voidaan kyseisen lain nojalla myönnetty avustus tai laina joko osaksi tai kokonaan jättää takaisin perimättä tai irtisanomatta, jos takaisin periminen tai irtisanominen olisi ilmeisen kohtuutonta. (10.9.1993/805)

Mitä tämän lain 26 §:n 4 momentissa on säädetty, koskee myös edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja lainoja. (10.9.1993/805)

Tämän lain 50 §:n 1 momentissa tarkoitettu ennakkotieto voidaan antaa myös toimenpiteistä, jotka koskevat edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja lainoja. (10.9.1993/805)

Sen estämättä, mitä muualla lainsäädännössä tai edellä tässä luvussa säädetään, peritään maatilalain 69 §:ssä tarkoitetuista myyntihinnoista ja maatilatalouden kehittämisrahaston varoista myönnetyistä lainoista sekä korkotukilainoista samoin kuin vuoden 1962 jälkeen syntyneistä maankäyttölainsäädännön ja porotilalain mukaisista valtion ja luottolaitoksen saamisista aikaisempaa korkeampaa korkoa seuraavasti:

Sitä vuotuista korkoa, jota vuoden 1982 jälkeen myönnetyistä maatila- ja porotilalain, kolttien maanjärjestelylain ja eräiden kolttien asuttamisesta annetun lain mukaisista valtionlainoista ja myyntihintasaamisista samoin kuin niistä luontaiselinkeino- ja kolttalain mukaisista valtionlainoista ja myyntihintasaamisista, joihin luontaiselinkeinolain 30 §:n nojalla on sovellettu maatilalakia, sekä maatilalain mukaisista korkotukilainoista peritään, tai ilman myönnettyjä lykkäyksiä perittäisiin, 31 päivänä lokakuuta 1993, alennetaan 1,0 prosenttiyksiköllä 1 päivästä marraskuuta 1993 alkaen. Korkoa ei kuitenkaan alenneta alle 3,5 prosentin. Muiden 1 momentissa tarkoitettujen lainojen ja myyntihintasaamisten korot peritään edelleen sen suuruisina kuin ne olivat 31 päivänä lokakuuta 1993. (5.1.1994/25)

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske asunto- ja lisälainoja eikä maatilalain nojalla myönnettyjä irtaimistolainoja.

Mikäli maatilalain nojalla myönnetyistä lainoista ja valtion myyntihintasaamisista peritään 31 päivänä joulukuuta 1994 yli neljän prosentin vuotuista korkoa, alennetaan kyseinen korko 1 päivästä tammikuuta 1995 alkaen neljään prosenttiin. Sanottu ei kuitenkaan koske asuntokorkotuki-, asunto- ja asuntolisälainoja eikä asuinympäristön parantamiseen myönnettyjä lainoja. (22.12.1994/1304)

Valtio on 1 päivästä tammikuuta 1993 80 prosentin määrään asti vastuussa luottolaitokselle niistä pääoman ja koron lopullisista menetyksistä, jotka syntyvät maatilatalouden kehittämisrahaston varoista ennen vuotta 1992 tämän lain taikka maatilalain, maankäyttölain, maankäyttölainoista annetun lain tai muun aikaisemman asutuslainsäädännön taikka eräiden maatalousluottojen vakauttamisesta annettujen lakien, eräiden maatilatalouden luottojen vakauttamisesta annetun lain tai maaseudun pienimuotoisen elinkeinotoiminnan edistämisestä annetun lain nojalla myönnetyistä lainoista, siltä osin kuin menetykset johtuvat velallisen maksukyvyttömyydestä ja, ottaen kuitenkin huomioon, mitä jäljempänä 5 momentissa säädetään, vakuuksista kertyvät varat eivät riitä kattamaan valtionlainasta maksamatta olevia lyhennyksiä ja korkoja. Valtio ei kuitenkaan ole vastuussa sellaisista menetyksistä, jotka ovat syntyneet ennen vuotta 1993.

Hyvitys menetyksistä voidaan jättää suorittamatta tai hyvityksen määrää alentaa, jos lainan hoitamisessa ei ole noudatettu lainaa koskevia lakeja taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä.

Valtionvastuun edellytyksenä on, että lainalla on pankkitoiminnassa yleisesti käytetty vakuus, jollei vakuuden hankkimisesta ole myönnetty erikseen vapautusta.

Lukuun ottamatta 29 a §:ssä sovittuja koronalennuksia ja lyhennysten maksuvapautuksia, jotka jäävät kokonaisuudessaan valtion vahingoksi, hyvitystä menetyksistä ei suoriteta sellaisen lainan osalta, joka olisi ennen vuotta 1993 voitu irtisanoa asianomaista lainaa koskevassa laissa taikka sen nojalla annetuissa säännöksissä tai muissa määräyksissä taikka sopimusehdoissa mainitun irtisanomisperusteen nojalla. Mikäli laina olisi voitu irtisanoa vakuuden arvon alenemisen johdosta eivätkä luottolaitos ja valtio ole yksimielisiä vakuuden arvon alenemisen ajankohdasta, hyvitystä menetyksestä ei suoriteta, ellei luottolaitos ole ryhtynyt asianomaisiin toimiin lainasta mahdollisesti aiheutuvien tappioiden ehkäisemiseksi. (3.12.1993/1092)

Mitä 27 §:n 4–7 momentissa on säädetty, koskee myös tässä pykälässä tarkoitettuja lainoja.

Sen estämättä, mitä aikaisemmin on tässä laissa tai muualla lainsäädännössä säädetty tai määrätty, saadaan luottolaitokselle maksaa 59 b §:ssä tarkoitetun lainsäädännön nojalla ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyjen lainojen hoito- ja muiden kustannusten korvausta siten, kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Tämän lain voimaan tultua maaseutuelinkeinopiirin, maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ja maa- ja metsätalousministeriön antamiin päätöksiin maatilalain (188/77) , maankäyttölain (353/58) , maankäyttölainoista annetun lain (354/58) ja muun aikaisemman asutuslainsäädännön sekä eräiden kolttien asuttamisesta annetun lain (273/55) , kolttien maanjärjestelylain (593/69) , porotilalain (590/69) , eräiden maatalousluottojen vakauttamisesta annetun lain (79/79) , eräiden maatilatalouden luottojen vakauttamisesta annettujen lakien (398/81 ja 511/85) ja maaseudun pienimuotoisen elinkeinotoiminnan edistämisestä annetun lain (1031/86) sekä maataloustuotevarastojen korkotukilainoista annetun lain (19/77) mukaisissa asioissa haetaan muutosta siten kuin 51 a §:ssä on säädetty sen estämättä, mitä muutoksenhausta on aikaisemmin säädetty.

Milloin muualla laissa on viitattu maatilalakiin, on sovellettava tämän lain vastaavaa säännöstä, jollei edellä ole toisin säädetty.