GP 197/2024

1.1Tausta

1.2Valmistelu

2.1Loppukäyttäjän laskutus sähkön vähittäismarkkinoilla

Sähkön vähittäismarkkinoilla keskeisiä toimijoita ovat jakeluverkonhaltijat, vähittäismyyjät ja loppukäyttäjät. Jakeluverkonhaltija vastaa sähkön siirtämisestä jakeluverkossaan, eli sähkönjakelusta, ja sähkönkulutuksen mittauksesta. Vähittäismyyjä puolestaan huolehtii sähköenergian hankinnasta jakeluverkkoihin liittyneille loppukäyttäjille. Jotta vähittäismyyjä pystyy laskuttamaan asiakkaaltaan oikean määrän sähköä ja hankkimaan itse vastaavan määrän sähköä, tulee jakeluverkonhaltijan toimittaa vähittäismyyjälle tämän asiakkaan kulutustiedot. Verkonhaltijan tulee asettaa kulutustiedot samanaikaisesti myös asiakkaan saataville.

Tavallisesti asiakas solmii erilliset sopimukset sähköenergian toimituksesta sähkön myyjän kanssa ja sähkön jakelusta jakeluverkonhaltijan kanssa. Sähkön myyjä vastaa sähköenergian toimituksesta ja jakeluverkonhaltija sähkön jakeluun liittyvistä kysymyksistä esimerkiksi sähkökatkoksiin, sähkön laatuun ja sähköliittymiin liittyen. Yhteisen laskun sähkön myynnistä ja jakelusta saavat nykyisin pääsääntöisesti ainoastaan ne asiakkaat, joiden sähkönmyyjä kuuluu samaan konserniin asiakkaan jakeluverkkoyhtiön kanssa. Lisäksi sähkömarkkinalain 87 §:n 4 momentin mukaan toimitusvelvollisuuden piirissä olevalla loppukäyttäjällä tulee olla mahdollisuus tehdä vähittäismyyjän kanssa sopimus, joka sisältää sähköntoimituksen lisäksi sähkönjakelun sisältämän palvelun. Toimitusvelvollisuus on sähkömarkkinalain 67 §:n 1 momentin mukaan sillä vähittäismyyjällä, jolla on huomattava markkinavoima jakeluverkonhaltijan vastuualueella. Jos jakeluverkonhaltijan vastuualueella ei ole vähittäismyyjää, jolla on huomattava markkinavoima, on toimitusvelvollisuus sillä vähittäismyyjällä, jonka toimitetun sähkön määrällä mitattu markkinaosuus toimitusvelvollisuuden piirissä olevien loppukäyttäjien hankkimasta sähköstä on kyseisellä vastuualueella suurin.

Sekä vähittäismyyjä että jakeluverkonhaltija laskuttavat asiakasta vähintään neljä kertaa vuodessa mittaukseen perustuen. Vähittäismyyjän asiakkaalle toimittama sähkölasku koostuu kiinteästä perusmaksusta ja sähkön käytöstä riippuvasta kulutusmaksusta.

Sähkömarkkinalain 105 b §:n mukaan loppukäyttäjän laskun ja laskutustietojen on oltava täsmällisiä, helposti ymmärrettäviä, selkeitä, ytimekkäitä ja käyttäjäystävällisiä. Laskutustiedot on esitettävä tavalla, joka helpottaa loppukäyttäjän vertailumahdollisuuksia, ja loppukäyttäjän on pyynnöstä saatava selkeä ja ymmärrettävä selvitys siitä, mistä tämän lasku muodostuu. Loppukäyttäjän on saatava laskunsa ja laskutustietonsa maksutta, ja ne on loppukäyttäjän niin halutessa toimitettava sähköisinä. Sähkömarkkinalaissa on tarkemmin säädetty loppukäyttäjän laskussa esitettävistä tiedoista. Energiavirasto voi antaa täydentäviä tarkempia määräyksiä annettavien laskutus- ja vertailutietojen sekä muiden tietojen tietosisällöstä ja tietojen esitystavasta.

Jakeluverkonhaltijan verkkopalvelumaksu kattaa sähkön jakelun sekä sähköverkkojen ylläpidon. Jakeluverkonhaltija perii laskulla verkkopalvelun lisäksi myös sähköveron, joka tilitetään valtiolle. Sähkön käyttökohteen sijainti määrittää sen, minkä verkkoyhtiön verkosta sähkö jaellaan sähkönkäyttöpaikkaan. Verkkoyhtiötä ei voi vaihtaa, eli sähkön jakelupalvelun hintaa ei voi kilpailuttaa eri verkkoyhtiöiden kesken.

Sähkönmyyjä ja jakeluverkonhaltija vastaavat laskutuksen ongelmatilanteista, asiakasreklamaatioista, luottotappioista ja loppukäyttäjältä perittävien vakuuksien määrittämisestä ja perimisestä omien saataviensa ja sopimussuhteidensa osalta.

Tietyt jakeluverkonhaltijat ovat jo nykytilanteessa tarjonneet yhteislaskutuksen mahdollisuutta. Käytännössä tämä on tapahtunut yhtiökohtaisen sopimusmallin pohjalta, verkkoyhtiön tarjotessa esimerkiksi kaikille markkinoilla oleville sähkönmyyntiyhtiöille yhteislaskutuksen mahdollisuutta samoilla sopimusehdoilla, niin sanotusti läpilaskutuksena. Esimerkiksi erään jakeluverkkoyhtiön käyttämässä mallissa vähittäismyyjä on sitoutunut hoitamaan laskutusta koskevan asiakaspalvelun, valvomaan mahdollista asiakkaalta saatavan maksun perintää, sekä maksamaan yhteislaskutusta koskevan maksuvelvoitteen verkkoyhtiölle riippumatta siitä, onko myyjäyhtiö saanut maksua vastaavan saatavan kokonaisuudessaan asiakkaalta. Myyjäyhtiöllä on näin ollen mallissa ollut luottotappioriski asiakkaiden osalta myös verkkoyhtiön osuudesta laskua. Luottotappioriskin jakautumista on perusteltu sillä, että myyjällä on paremmat mahdollisuudet hallita luottotappioriskiä, kun taas verkkoyhtiön yhteys asiakkaaseen ja tämän maksukäyttäytymiseen vähenee yhteislaskun myötä. Kyseisessä mallissa verkkoyhtiöllä on ollut oikeus tarkistaa vähittäismyyjän luottokelpoisuus sekä kieltäytyä läpilaskutuksesta epäillessään myyntiyhtiön maksukykyä. Vakuus vähittäismyyjältä on pyydetty vain, jos se on katsottu aiheelliseksi myyntiyhtiön luottotietojen perusteella. Vakuus on vastannut arvioita verkkoyhtiön saatavasta kolmen kuukauden ajalta, ja olla pankkitakauksen tai tilitalletuksen tai verkkoyhtiön harkinnan mukaan sen hyväksymän kolmannen tahon antaman takauksen muodossa.

2.2Keskitetyn tiedonvaihdon palvelut

Sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluiden yksikkö Datahub otettiin käyttöön helmikuussa 2022 yhteistyössä sähkön vähittäismarkkinoilla toimivien yhtiöiden ja järjestelmätoimittajien kanssa. Datahubin käyttäjiksi siirtyi noin 80 sähkönmyyjää ja 80 jakeluverkkoyhtiötä. Keskitetty järjestelmä mahdollistaa tasapuolisen, reaaliaikaisen ja tietoturvallisen tiedonvaihdon yhtiöiden välillä ja nopeuttaa sähköyhtiöiden asiakaspalvelua. Datahubin käyttö vähentää myös markkinaprosesseissa syntyvien virheiden määrää ja helpottaa usean sähkönkäyttöpaikan yhdistämistä samalle sähkönmyyntisopimukselle.

Datahubin kehittäminen ja palvelut ovat järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan vastuulla. Sähkömarkkinalain 49 a §:n mukaan sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin kuuluvat vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan asiakastietojen ja sähkönkäyttöpaikkatietojen ylläpito, vähittäismyynnin ja sähkönjakelun asiakassopimusprosessien edellyttämän tiedonvaihdon järjestäminen, laskutuksen perustana olevien mittaustietojen tiedonvaihdon järjestäminen, sähköntoimitusten ja sähkönjakelun katkaisu- ja kytkentäprosessien tiedonvaihdon järjestäminen, jakeluverkonhaltijan tuote- ja laskurivitietojen ylläpidon järjestäminen sekä vähittäismyyjän tuote- ja laskurivitietojen ylläpitomahdollisuuden järjestäminen, vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan osapuolitietojen välittäminen, vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan asiakkaan pääsyn järjestäminen sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön hallussa oleviin omiin tietoihinsa, sähkökauppojen taseselvitys jakeluverkoissa ja taseselvitykseen liittyvän tiedonvaihdon järjestäminen, sekä edellä mainittujen palvelujen kattamien tietojen säilyttäminen.

Sähkömarkkinalain 75 §:n mukaan sähkömarkkinatoimijoilla on velvollisuus käyttää sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluita sekä huolehtia siitä, että niiden tietojärjestelmät ja tiedonsiirtoon käyttämät järjestelmät toimivat yhteensopivasti sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön tietojärjestelmien kanssa. Vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan on huolehdittava vastuulleen kuuluvan, sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikölle toimittamansa tiedon virheettömyydestä sekä toimittamansa virheellisen tiedon korjaamisesta viipymättä. Datahub on suunniteltu yhteensopivaksi yhteislaskutusta koskevan ehdotuksen kanssa.

2.3Verkkopalvelumaksut

2.4Kuormanohjaus

Jakeluverkkoyhtiöillä on Suomessa pitkät perinteet pienkuluttajien sähkönkulutuksen ohjauksesta. Jakeluverkkojen yö- ja päiväsiirron erilaisella hinnalla (yö-päivä -tariffi) on pyritty tasaamaan kuormituksen vaihtelua yön ja päivän välillä. Merkittävä osa kuluttaja-asiakkaiden joustoon soveltuvasta sähkönkulutuksesta on yhä jakeluverkkoyhtiöiden kellonaikaan sidotun kuormanohjauksen piirissä historiallisista syistä. Yleisesti näitä ohjauksia kutsutaan yösähköohjaukseksi. Joissain yhtiöissä on käytössä myös kalenteriin sidottu kausisähköohjaus. Aikaohjaus on toistaiseksi voimassa oleva, ennalta määrätty, säännöllisesti toistuva profiili, jonka perusteella jakeluverkkoyhtiö ohjaa ohjauksen piirissä olevaa loppukäyttäjien kuormaa.

Mittausasetuksen 4 luvun 8 §:n mukaan sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön tulee järjestää sähkökaupan taseselvitys jakeluverkoissa ja siihen liittyvä tiedonvaihto avointen toimitusten ja mittausalueiden välillä siirretyn sähkön osalta. Asetuksen 6 luvun 6 §:ssä säädetään lisäksi, että uudessa etämittauslaitteistossa tulee olla kuormanohjausrele, jonka avulla mittauslaitteisto kykenee vastaanottamaan ja panemaan täytäntöön tai välittämään eteenpäin viestintäverkon kautta lähetettäviä kuormanohjauskomentoja. Kuormanohjausrelettä ei kuitenkaan tarvitse olla mittauslaitteistossa, joka asennetaan yli 3 x 63 ampeerin pääsulakkeilla varustettuun sähkönkäyttöpaikkaan taikka sähkönkäyttöpaikkaan, joka sijaitsee yli kahden asunnon asuinrakennuksessa tai toimisto-, liike-, teollisuus- tai varastorakennuksessa. Verkonhaltijan tietojärjestelmien tulee mahdollistaa verkonhaltijan välittämän tai antaman kuormanohjaustoiminnon toteuttaminen kuuden tunnin sisällä ohjauskäskyn antamisesta.

2.5Sähkönmyyntisopimuksen voimaantulo

Sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloajasta ei säädetä laissa. Etenkin sähkönmyyntisopimusten etämyynnissä onkin esiintynyt käytäntöä, jossa uusi sähkösopimus tehdään odottamaan asiakkaalla sillä hetkellä voimassa olevan määräaikaisen sopimuksen päättymistä. Kuluttaja voi etämyynnissä peruuttaa sopimuksen kuluttajansuojalain 6 luvun 14 §:n 1 momentin mukaisesti 14 vuorokauden sisällä sopimuksen tekemisestä, minkä jälkeen sopimus on sitova. Sopimus saatetaan tehdä paljon ennen edellisen määräaikaisen sopimuksen päättymistä, jolloin niin markkinatilanne kuin loppukäyttäjän olosuhteet ja käsitys niihin sopivasta sopimuksesta ovat voineet merkittävästi muuttua ennen uuden sopimuksen voimaantuloa.

Jos sähköverkkosopimusta tai sähkönmyyntisopimusta ei ole tehty kirjallisesti, jakeluverkonhaltijan tai vähittäismyyjän on sähkömarkkinalain 88 §:n mukaan lähetettävä loppukäyttäjälle tiedot tehdystä sopimuksesta sekä siihen sovellettavista hinnoista ja muista ehdoista (vahvistusilmoitus). Vahvistusilmoitus on lähetettävä viivytyksettä ja viimeistään kahden viikon kuluttua sopimuksen tekemisestä. Jos sopimus on tehty kuluttajan kanssa kuluttajansuojalain 6 luvussa tarkoitetussa kotimyynnissä tai etämyynnissä, vahvistusilmoituksen on täytettävä mainitun luvun 13 §:ssä vahvistukselle säädetyt vaatimukset, ja toimitettava kuluttajalle kohtuullisessa ajassa etämyyntisopimuksen tekemisestä ja viimeistään tavaroiden luovutusajankohtana tai ennen kuin palvelun suorittaminen aloitetaan.

Lisäksi sähkömarkkinalain 87 §:n 3 momentissa säädetään, että elinkeinonharjoittajan tarjotessa kuluttajalle puhelimessa sähkönmyyntisopimusta ja kuluttajan tällöin ilmoittaessa halustaan tehdä sopimus elinkeinonharjoittajan kanssa, sopimuksen tekemisessä on noudatettava kuluttajansuojalain 6 luvun 12 a §:ssä säädettyjä vaatimuksia, jollei mainitun pykälän 3 momentista muuta johdu. Kuluttajansuojalain 6 luvun 12 §:n mukaan etämyynnissä 9 §:ssä tarkoitetut, ennen sopimuksen tekemistä kuluttajalle annettavat tiedot sekä peruuttamislomake ja -ohje on annettava tai asetettava ne kuluttajan saataville etäviestimelle soveltuvalla tavalla selkeästi ja ymmärrettävästi. Jos tiedot taikka lomake tai ohje annetaan pysyvällä tavalla, niiden on oltava helposti luettavassa muodossa.

2.6Määräaikaiset sähkönmyyntisopimukset

Määräaikainen sopimus on Suomessa kotitalouksien suosituin sähkönmyyntisopimusten tyyppi. Energiaviraston tilastojen mukaan vuoden 2023 lopussa kotitalouksien sähkösopimuksista 45 prosenttia oli määräaikaisia, kun toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia oli 24 prosenttia ja pörssisähkösopimuksia 31 prosenttia. Vaikka määräaikaisten sopimusten määrässä on tapahtunut laskua niiden osuuden oltua 50 prosenttia kotitalouksien sähkönmyyntisopimuksista vuonna 2022, muodostavat ne edelleen merkittävän osan sopimuskannasta.

Sähkömarkkinalain 89 §:ssä säännellään sähkönmyyntisopimuksen voimassaoloa. Pykälän 2 momentin mukaan määräaikainen sopimus päättyy määräajan umpeuduttua. Lisäksi sähkömarkkinalain 92 §:n 3 momentissa säädetään, että jos kuluttajan kanssa on tehty määräaikainen sähkönmyyntisopimus kahta vuotta pitemmäksi ajaksi, kuluttaja saa kahden vuoden kuluttua irtisanoa sopimuksen samalla tavalla kuin toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen.

Määräaikaisten sopimusten käsitettä ei ole määritetty sähkömarkkinalaissa. Sähkömarkkinalain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen ( HE 20/2013 vp ) sopimusehtojen muuttamista koskevan 93 §:n yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee, että määräaikaisessakin sopimuksessa voidaan sopia automaattisesti vaikuttavasta laskentatavasta, jonka perusteella tietyin väliajoin tarkistetaan maksettavaa hintaa tiettyyn sopijapuolten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevaan viitearvoon tai viitearvoihin nojautuen. Tällainen sopimusehto voi esitöiden mukaan olla esimerkiksi muotoiltu siten, että kunkin kuukauden energiahinta on edeltävän kuukauden tiettyjen sähköpörssinoteerausten keskiarvo lisättynä jollain marginaalilla. Sähkömarkkinalain mukainen määräaikainen sopimus voisi olla myös sellainen, jossa ei olisi lainkaan kiinteähintaista osuutta.

Sähkömarkkinadirektiivin 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittajan tai aggregointia harjoittavan markkinaosapuolen vaihtamisesta ei pääsääntöisesti ainakaan kotitalousasiakkailta ja pieniltä yrityksiltä tulisi periä vaihtamiseen liittyviä maksuja. Direktiivi mahdollistaa, että jäsenvaltiot voivat sallia pääsäännöstä poikkeamisen silloin, kun asiakas vapaaehtoisesti irtisanoo määräaikaisen vakiohintaisen sähkönmyyntisopimuksen ennen määräajan päättymistä. Tällöin toimittajat tai aggregointia harjoittavat markkinaosapuolet voivat 12 artiklan 3 kohdan mukaan periä asiakkailta sopimuksen irtisanomisesta maksun, mikäli tällainen maksu on osa sopimusta, jonka asiakas on tehnyt vapaaehtoisesti, ja tällaisesta maksusta on tiedotettu selvästi asiakkaalle ennen sopimuksen tekemistä. Tällaisten maksujen on oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saa ylittää asiakkaan sopimuksen irtisanomisesta toimittajalle tai aggregointia harjoittavalle markkinaosapuolelle aiheutuvaa suoraa taloudellista tappiota, mukaan lukien kustannukset mahdollisista yhdistetyistä investoinneista tai asiakkaalle osana sopimusta jo toimitetuista palveluista. Toimittajalla tai aggregointia harjoittavalla markkinaosapuolella on todistustaakka suorasta taloudellisesta tappiosta, ja sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on seurattava sopimuksen irtisanomismaksujen hyväksyttävyyttä.

Energiateollisuus ry:n suosittelemien sähkönmyyntiehtojen (SME 2014) kohdan 10.2. mukaan määräaikainen myyntisopimus päättyy määräajan umpeuduttua tai purkamisen johdosta, jollei ehtojen kohdista 10.2.1-10.2.5 muuta johdu. Kuluttaja saa irtisanoa toimitusvelvollisuuden ulkopuolella olevan yli kahdeksi vuodeksi tehdyn määräaikaisen myyntisopimuksen kahden viikon irtisanomisajalla, kun se on ollut voimassa kaksi vuotta. Kumpikin sopijapuoli saa aina irtisanoa kahden viikon irtisanomisajoin määräaikaisen myyntisopimuksen sähkönkäyttöpaikan vaihtuessa toiseksi esimerkiksi käyttäjän muuton takia, jollei muuta ole sovittu. Kuluttaja saa irtisanoa määräaikaisen myyntisopimuksen myös, jos kuluttajan sähkönkäytön tarve on olennaisesti muuttunut kuluttajan vakavasta sairastumisesta, lähiomaisen kuolemasta tai näihin rinnastettavista painavista syistä ja jos myyntisopimuksen jatkuminen tällöin on kuluttajan osalta kohtuutonta. Sähkönmyyntiehtojen kohdan 10.3 mukaan, jos määräaikainen myyntisopimus muuten kuin kohdissa 10.2.1–10.2.5 mainituissa tilanteissa päättyy käyttäjästä johtuvasta syystä ennen määräaikaa, on myyjällä oikeus periä käyttäjältä kohtuullinen sopimussakko, jos siitä ja sen määrästä on yksilöllisessä myyntisopimuksessa erikseen sovittu. Yleisiä sopimusehtoja sovelletaan jakeluverkkoon liitetylle sähkönkäyttäjälle tapahtuvassa sähkön vähittäismyynnissä osana sähkönkäyttäjän ja sähkönmyyjän välistä sähkönmyyntiä koskevaa sähkönmyyntisopimusta. Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain (499/2023) 6 §:n 24 kohdan mukaan Energiaviraston tehtävänä on seurata sähköntoimitus- ja aggregointisopimusten irtisanomismaksujen hyväksyttävyyttä.

Kysymykset määräaikaisten sähkönmyyntisopimusten irtisanomisesta ja sopimussakoista ajankohtaistuivat energiakriisin yhteydessä, kun merkittävä määrä kuluttajia teki korkeahintaisen määräaikaisen sopimuksen vuoden 2022 lopulla. Sähkönmyyntisopimusten irtisanomismaksuihin liittyvä käytäntö on Suomessa vaihdellut yhtiökohtaisesti, ja käytössä on ollut muun muassa tietyn euromäärän suuruisia maksuja tai koko sopimuksen jäljelle jäävän kauden arvioidun kulutuksen kattavia maksuja.

Kuluttajariitalautakunta on ratkaisussaan D/998/39/2023 katsonut, että sopimuksen ennenaikaista päättämistä koskeva sopimusehto on kuluttajan kannalta täysin tarkoitukseton ja vahingonkorvausoikeudessa noudatettavan rikastumiskiellon vastainen, kun irtisanomistilanteessa ehdon mukaan kuluttajan maksettavaksi tulisi jäljellä olevan sopimusajan mukainen arvioitu sähkönkulutus perusmaksuineen, ja sähkönmyyjällä olisi oikeus veloittaa kuluttajaa perusmaksuineen sähköstä, jota ei kuluttajalle kuitenkaan toimiteta. Lautakunta piti sopimusehtoa sellaisenaan kohtuuttomana ja katsoi, että ehto tulee kuluttajansuojalain 4 luvun 2 §:n 3 momentin nojalla jättää sopimussakon määrän osalta huomioon ottamatta. Kuluttajariitalautakunta ei ratkaisussaan ottanut kantaa siihen, minkälainen sopimussakko irtisanomisesta olisi ratkaisussa mainittujen sovittelukynnysten alle jäävissä tapauksissa vielä kohtuullinen, mutta katsoi, että sopimussakko voi olla sitä suurempi, mitä pienemmäksi hinnanero ratkaisussa mainittuun vertailuhintaan jää.

Kuluttaja-asiamies vetosi 20.9.2023 julkaistussa tiedotteessa sähköalaan, jotta yritykset antaisivat asiakkailleen mahdollisuuden irtisanoa poikkeuksellisissa olosuhteissa tehty määräaikainen sopimus kohtuullista sopimussakkoa vastaan. Kuluttaja-asiamiehellä ei nähty olevan keinoja, joilla olisi mahdollista saada aikaan nopeaa, tasapuolista ja kattavaa ratkaisua vaikeuksissa olevien kuluttajien auttamiseksi. Kuluttaja-asiamies katsoi, että asiaa olisi tarkasteltava tapauskohtaisesti huomioiden sekä kuluttajan yksilölliset olosuhteet että sähköyhtiöiden toimintatavat ja sopimusehdot. Kuluttaja-asiamiehen mukaan tilanteeseen ei todennäköisesti löytyisi yleisiä suuntaviivoja, jotka soveltuisivat kaikkien sopimusten kohtuullistamiseen. Kuluttaja-asiamies tunnisti mahdolliseksi ratkaisuvaihtoehdoksi sen, että kuluttaja voisi irtisanoa määräaikaisen sopimuksen maksamalla kohtuullisen sopimussakon, ja viittasi mahdollisuuteen säätää asiasta tulevaisuudessa sähkömarkkinalaissa.

2.7Liittymisjohdon määritelmä

Sähköjärjestelmän joustoa pyrittiin lisäämään sähkömarkkinalakiin lailla 497/2023 tehdyillä muutoksilla. Sähkömarkkinalain 3 §:n 5 kohdan liittymisjohdon määritelmää täydennettiin tässä yhteydessä energiavarastoja koskevalla lisäyksellä. Energiavirasto on tulkinnut säännöstä siten, ettei voimalaitosten yhteyteen rakennettavia energiavarastoja voi liittää verkonhaltijan sähköverkkoon samalla liittymisjohdolla, jolla yksi tai useampi voimalaitos liitetään sähköverkkoon ilman, että liittyjän sähkölaitteistojen operointi katsotaan luvanvaraiseksi sähköverkkotoiminnaksi. Energiaviraston tulkinta on pysäyttänyt suurelta osin investoinnit tuulipuistojen ja aurinkovoimalaitosten yhteyteen rakennettaviin energiavarastoihin.

Uusiutuvan vaihtelevan tuuli- ja aurinkosähkön tuotantokapasiteetti ja tuotetun sähkön määrä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti Suomen sähköjärjestelmässä. Vaihtelevan sähköntuotannon määrän arvioidaan lisääntyvän myös jatkossa voimakkaasti. Lämpövoiman väheneminen ja vaihtelevan sähköntuotannon voimakas lisääntyminen johtavat sähköjärjestelmän inertian vähenemiseen ja edellyttävät myös sähköjärjestelmän jouston lisäämistä. Tätä muutosta voidaan kompensoida tuuli- ja aurinkovoimalaitosten liittymiin rakennettavilla energiavarastoilla. Energiaviraston soveltamiskäytännön vuoksi tällaisten energiavarastoinvestointien käyntiin saattaminen edellyttää kuitenkin sähkömarkkinalain energiavarastojen liittämistä koskevan sääntelyn tarkentamista.

2.8Korvaus verkkoon syötetystä uusiutuvista energianlähteistä tuotetusta sähköstä

RED II -direktiivin 21 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajilla, jotka itse tuottavat uusiutuvaa energiaa joko yksin tai aggregaattorien kautta, on oikeus saada verkkoon syöttämästään uusiutuvista energialähteistä itse tuottamastaan sähköstä korvaus, tapauksen mukaan myös tukijärjestelmien välityksellä, joka vastaa syötetyn sähkön markkina-arvoa ja jossa voidaan ottaa huomioon sen pitkän aikavälin arvo sähköverkolle, ympäristölle ja yhteiskunnalle.

Uusiutuvia energialähteitä käyttävien käyttäjien itse tuottamalle sähkölle on Suomessa toimivat vähittäismarkkinat, joilla varmistetaan, että uusiutuvia energialähteitä käyttäville kuluttajille korvataan itse tuotettu uusiutuva energia, joka syötetään verkkoon. Suomessa on noin 100 000 sopimusta, jotka koskevat uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä itse käyttäviltä kuluttajilta ja 58 vähittäismyyjää, jotka ostavat tällaista sähköä (Fingrid Datahub Oy, 29.1.2024). Ostohinta on tyypillisesti sähköpörssin päivittäiskaupan tuntihinta Suomen hinta-alueelle, josta on vähennetty vähittäismyyjän katteena 0,2-0,6 senttiä/kilowatti (ALV 0%) (Energiavirasto 29.1.2024). Tämän voidaan katsoa täyttävän markkinaehtoisen korvauksen vaatimuksen.

Komissio katsoo RED II-direktiiviä koskevassa perustellussa lausunnossaan, että Suomi ei ole toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä noudattaakseen RED II –direktiiviä, eikä se ole ilmoittanut tällaisista toimenpiteistä komissiolle. Siitä huolimatta, että Suomen voimassa olevan lainsäädännön kautta Suomessa on toimivat markkinat uusiutuvia energialähteitä käyttävien käyttäjien itse tuottamalle sähkölle, perusteltu lausunto koski muun muassa direktiivin 21 artiklan 2 kohdan d alakohtaa. Perustellun lausunnon johdosta kansallista lainsäädäntöä on tarpeen muuttaa sisällyttämällä siihen säännökset, joilla mainittu direktiivin säännös saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

2.9Liittämisvelvollisuus

Sähkömarkkinalain 19 §:ssä säädetään verkon kehittämisvelvollisuudesta, ja sen mukaan verkonhaltijan tulee riittävän hyvälaatuisen sähkön saannin turvaamiseksi verkkonsa käyttäjille ylläpitää, käyttää ja kehittää verkkoaan sekä yhteyksiä toisiin verkkoihin muun muassa verkon käyttäjien kohtuullisten tarpeiden mukaisesti. Pykälän 2 momentissa tarkennetaan kehittämisvelvollisuuden sisältöä edellyttämällä muun muassa sitä, että sähköverkko on suunniteltava ja rakennettava sekä sitä on ylläpidettävä siten, että sähköverkkoon voidaan liittää vaatimukset täyttäviä sähkönkäyttöpaikkoja, voimalaitoksia ja sähkövarastoja. Sähkömarkkinalain 20 §:n mukaan verkonhaltijan tulee pyynnöstä ja kohtuullista korvausta vastaan liittää sähköverkkoonsa tekniset vaatimukset täyttävät sähkönkäyttöpaikat, voimalaitokset ja energiavarastot toiminta-alueellaan. Saman pykälän 3 momentin mukaan liittymä on kytkettävä sähköverkkoon 24 kuukauden kuluessa liittymissopimuksen tekemisestä, jos liittymän kytkemisen edellyttämät verkonhaltijan investoinnit sähköverkkoon on mahdollista toteuttaa tässä ajassa verkonhaltijan kannalta kohtuullisesti ja verkon käyttäjien suhteen syrjimättömästi. Kyseinen 24 kuukauden säännön tausta on EU-oikeudellinen, ja siitä säädetään nykyisin energiatehokkuusdirektiivin 2023/1791 liitteessä XIV.

Kohtuullisen liittämisajan vaatimus on johdettavissa voimassa olevan sähkömarkkinalain 19 ja 20 §:stä. Puolestaan 24 kuukauden sääntöä on hallituksen esityksen ( HE 182/2014 vp ) yksityiskohtaisista perusteluista johdettavalla tavalla tarkoitettu sovellettavaksi yleisenä enimmäismääräaikana siten, että liittäminen olisi tehtävä viimeistään 24 kuukauden aikana, mutta tästä olisi tietyin edellytyksin mahdollista poiketa. Perusteluista ilmenevä tavoite siitä, että liittämisen olisi pääsääntöisesti tapahduttava viimeistään 24 kuukauden aikana, luettuna yhdessä sähkömarkkinalain 19 ja 20 §:n muodostaman kokonaisuuden kanssa, sisältää siten myös vaatimuksen, että verkonhaltijan olisi liitettävä liittymä verkkoon jo kyseistä 24 kuukauden tavoiteaikaa nopeamminkin, mikäli sitä voitaisiin pitää kohtuullisena. Pääsääntöisesti liittäminen on tehtävissä kohtuusnäkökulmat huomioiden nopeamminkin, minkä vuoksi 24 kuukauden sääntö tulee sovellettavaksi vain harvoin. Energiavirasto on pitänyt perusteltuna soveltaa 24 kuukauden ohjeellista enimmäisaikarajaa lähinnä suurjänniteverkkojen liittämispyynnöissä, joissa ei edellytetä merkittäviä verkon rakentamistoimia. Kohtuullisen liittämisajan vaatimusta ja 24 kuukauden säännön suhdetta esitetään selkeytettäväksi tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi.

Sähkömarkkinalain 20 §:n 3 momentin mukaan verkonhaltijan on liittyjän pyynnöstä annettava liittyjälle kattava ja riittävän yksityiskohtainen arvio liittymiskustannuksista sekä arvio liittymän toimitusajasta. Tämä velvoite on kertaluontoinen, se aktivoituu vain liittyjän pyynnöstä eikä vastaukselle ole säädetty aikarajaa. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole jakeluverkonhaltijalle asetettua velvoitetta julkaista tietoja käytettävissä olevasta verkkokapasiteetista uusia liittämispyyntöjä varten. Verkonhaltijoilla on tiettyjä julkaisuvelvoitteita, joilla sinänsä annetaan liittämispyynnön kannalta olennaista ja tarpeellista teknistä tietoa, mutta ne eivät koske verkonhaltijan käytettävissä olevaa kapasiteettia uusia liittämispyyntöjä varten.

Sähkömarkkinadirektiivin uuden 31 artiklan 2 kohdan mukaan jakeluverkonhaltija ei saa missään tapauksessa harjoittaa syrjintää verkon käyttäjien tai käyttäjäryhmien välillä, myöskään uusiutuvan energian yhteisöjen ja kansalaisten energiayhteisöjen osalta, eikä varsinkaan siihen omistussuhteessa olevien yritysten eduksi. Voimassa olevan sähkömarkkinalain 18 §:ssä ilmenevä syrjintäkielto on soveltamisalaltaan yleinen ja siten sen voidaan katsoa kattavan direktiivin edellytykset tältä osin.

Direktiivillä (EU) 2024/1711 muutetaan sähkömarkkinadirektiiviä uudistaen sähkömarkkinoiden rakennetta siten, että markkinahinnat perustuisivat enemmän uusiutuvaan, halpaan tuotantomuotoon ja että energian hinta olisi vakaampi. Direktiivi pohjautuu olemassa olevaan markkinamalliin, mutta tavoitteena on optimoida sitä niin, että markkinat toimisivat paremmin uusiutuvan energian osuuden kasvaessa. Direktiivillä muun ohella rakennettaisiin puskuria energian lyhyen aikavälin markkinoiden ja kuluttajahintojen välille, osaltaan vähentämällä sääolosuhteiden vaihteluista johtuvia sähkön hintavaihteluita, mikä tapahtuisi luomalla edellytyksiä joustoja lisäävien järjestelmien käyttöönotolle, samoin kuin lisättäisiin tuotantokustannuksiltaan matalien, uusiutuvien energialähteiden integraatiota sähköjärjestelmään pyrkien siten vähentämään niitä ajanjaksoja, jolloin energiahinnat pohjautuisivat kalliimpiin fossiilisiin tuotantomuotoihin. Tällä esityksellä saatettaisiin kansallisesti voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1711 sähköverkkoon liittämistä koskeva kansallinen sääntely. Ottaen huomioon direktiivissä asetettu hyvin lyhyt määräaika sääntelyn saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä ehdotettujen liittämistä koskevien muutosten yksinkertaisuus, on perusteltua toteuttaa muutoksia kansalliseen sääntelyyn pikimmiten osakokonaisuutena. Muilta osin tarvittavat muutokset kansalliseen sääntelyyn tullaan tekemään erillisen hallituksen esityksen yhteydessä.

Sähkömarkkinadirektiivissä edellytetään jakeluverkonhaltijoiden antavan verkon käyttäjille tietoja, joita nämä tarvitsevat päästäkseen tai voidakseen käyttää verkkoa tehokkaasti. Jakeluverkonhaltijoiden tulisi julkaista tietoja uusia liitäntöjä varten käytettävissä olevasta kapasiteetistaan sekä perusteista sen laskemiseksi kolmen kuukauden välein. Tietojen julkaisulle on asetettu tiettyjä laadullisia kriteerejä. Lisäksi jakeluverkonhaltijan tulisi antaa verkonkäyttäjille selkeää ja läpinäkyvää tietoa liittämispyyntöjen tilasta kolmen kuukauden välein. Käytettävissä olevan kapasiteetin sekä liittämispyyntöjen tilaa koskevien tietojen julkaisujen osalta jäsenvaltiot voisivat päättää, ettei velvoitteita sovelleta sellaisiin integroituneisiin sähköalan yrityksiin, joilla on vähemmän kuin 100 000 verkkoon liitettyä asiakasta tai jotka toimittavat sähköä pieniin erillisiin verkkoihin. Jäsenvaltiot voisivat myös päättää pienemmästä kuin 100 000 asiakkaan kynnysarvosta. Lisäksi direktiivin mukaan liittämispyynnöt sekä siihen liittyvä aineisto tulisi voida toimittaa jakeluverkonhaltijalle pelkästään digitaalisessa muodossa.

Uudistetussa sähkömarkkinadirektiivissä edellytetään myös, että jäsenvaltiot vahvistavat tarvittavan sääntelykehyksen, jolla helpotetaan sellaisten yleisesti saatavilla olevien ja yksityisten latauspisteiden liittämistä jakeluverkkoihin, joissa on älykkään lataamisen ja kaksisuuntaisen lataamisen toiminnot. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jakeluverkonhaltijat tekevät syrjimättömältä pohjalta yhteistyötä yritysten kanssa, jotka omistavat, kehittävät, käyttävät tai hallinnoivat sähköajoneuvojen latauspisteitä, myös verkkoon liittämisen osalta. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei edellytetä jakeluverkonhaltijoita tekemään yhteistyötä yritysten kanssa, jotka omistavat, kehittävät, käyttävät tai hallinnoivat sähköajoneuvojen latauspisteitä.

2.1Asiakasvalitusten käsittely

Sähkömarkkinadirektiivin 10 artiklan 9 kohdan mukaan loppuasiakkailla on oikeus toimittajiltaan saamansa palvelun ja valitusten käsittelyn hyvään tasoon. Lisäksi toimittajien on käsiteltävä valitukset yksinkertaisesti, oikeudenmukaisesti ja ripeästi. Sähkömarkkinalaissa yritysten tarjoaman palvelun laatua säännellään 1 ja 94–101 §:ssä. Säännöksissä säännellään sähköalan yritysten palveluperiaatteita ja laatua sekä toimitusten ja palvelujen viivästyksiä, virheitä ja sähkönjakelun keskeytyksiä sekä niitä koskevia seuraamuksia. Lisäksi säädetään vastuutahoista sähkömarkkinoilla. Sähkömarkkinalaki ei kuitenkaan sisällä erillistä sääntelyä asiakasvalitusten käsittelystä.

3.1Hallituksen esityksen tavoitteet

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan poistetaan esteitä tarjota kuluttajille riittävän helppoja tapoja säästää rahaa kulutuksen ajoitusautomatiikalla, sekä velvoitetaan sähköverkonhaltijat asennuttamaan etäohjauksen mahdollisuus sähkölämmitteisiin kiinteistöihin ja tarjoamaan sen käyttö kuluttajien sekä heidän valtuuttamiensa joustosäästötarjoajien käyttöön. Hallitusohjelman mukaan huolehditaan, että Suomessa riittää sähköä kohtuulliseen hintaan myös tuulettomien pakkasjaksojen aikana, ja sähköntuotannon investoinneissa edistetään toimitusvarmuuden ja järjestelmän kokonaiskustannusten kannalta hyvää tasapainoa sääriippuvaisen tuotannon sekä säätövoiman ja perusvoiman välillä. Lisäksi yhteensovitetaan joustavaa tuotantoa ja kulutusta sekä parannetaan järjestelmäintegraatiota jousto- ja varastointiratkaisuin. Hallituksen esityksellä pannaan osaltaan täytäntöön edellä mainittuja hallitusohjelman tavoitteita.

Hallituksen esityksen päätavoitteena on toimeenpanna työ- ja elinkeinoministeriön asettaman älyverkkotyöryhmän loppuraportissaan lokakuussa 2018 esittämiä konkreettisia toimia, joilla älykäs sähköjärjestelmä voi palvella asiakkaiden mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti sähkömarkkinoille ja edistää toimitusvarmuuden ylläpitoa. Näihin toimiin lukeutuvat ehdotettu yhteislaskutus, jakelumaksujen rakenteiden yhtenäistäminen sekä markkinapohjainen loppukäyttäjän kuormanohjaus.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös toimenpiteitä sähkön vähittäismarkkinoilla esiintyneiden kuluttajiin kohdistuneiden ongelmallisten sopimus- ja markkinointikäytäntöjen ehkäisemiseksi. Koti- tai etämyynnissä tehdyn sähkönmyyntisopimuksen voimaantulon ajankohta esitetään rajattavaksi kolmeen kuukauteen sopimuksen tekemisestä. Lisäksi esitetään pantavaksi täytäntöön sähkömarkkinadirektiivin 12 artiklan 3 kohta, jolla säännellään määräaikaisten kiinteähintaisten sähkönmyyntisopimusten irtisanomismaksuista, sekä täydennettävän loppukäyttäjien sähköntoimittajille tekemien valitusten käsittelyä koskevan 10 artiklan 9 kohdan täytäntöönpanoa.

Liittymisjohdon määritelmään ja verkonhaltijan liittämisvelvollisuuteen liittyvillä esitetyillä muutoksilla pyritään tarkentamaan jo voimassa olevaa sääntelyä sekä edistämään verkkoon liittämistä kohtuullisessa ajassa.

3.2Yhteislaskutus

Esityksen tavoitteena on mahdollistaa sähkön myynnin ja jakelun maksujen yhteislaskutus. Asiakkaalla olisi halutessaan mahdollisuus valita erillisten sähkö- ja verkkopalvelulaskujen sijaan yksi yhteinen lasku. Yhden laskun tarjoamista ei säädettäisi pakolliseksi, vaan vähittäismyyjä voisi tarjota yhden laskun mallia halutessaan.

Yhteislaskutuksen tavoitteena on yhdistää myynnin ja jakelun kulut samalle laskulle, jotta asiakkaan olisi helpompi saada kokonaiskuva sähkökustannuksistaan. Näin myös markkinoiden tarjoamat mahdollisuudet omaan sähkönhintaan vaikuttamiseen olisivat helpommin havaittavissa ja hyödynnettävissä asiakaskeskeisen vähittäismarkkinamallin tavoitteiden mukaisesti.

Suomessa käytettävän vähittäismarkkinamallin tulisi olla mahdollisimman yhteensopiva muiden Pohjoismaiden valitsemien mallien kanssa. Yhdenmukaiset toimintamallit madaltavat markkinoille tulon kynnystä ja laskevat erilaisten palvelu- ja teknologiaratkaisujen hintaa, kun maa- tai verkkoyhtiökohtaisen toiminnan ja palveluiden räätälöinnin tarve vähenee. Yhdenmukaisemmilla vähittäismarkkinoilla Suomessa kehitettävät ratkaisut olisi helpompi viedä ulkomaille.

3.3Jakelumaksujen rakenteiden yhtenäistäminen ja sähkönjakelun tehopohjaisen hinnoittelun edistäminen

Sähkönjakelun hinnoittelurakenteita koskevan ehdotuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa jakelumaksujen rakenteita ja edistää tehomaksun käyttöönottoa. Tällä hetkellä jakeluverkkojen sähkönjakelun hinnoittelurakenteet vaihtelevat jakeluverkoittain ja maksukomponentit sekä aika- ja kausijaotukset voivat erota toimijoiden välillä. Jakelumaksujen rakenteiden yhtenäistämisellä tavoiteltaisiin myös jakelumaksujen ymmärrettävyyden lisäämistä asiakkaille. Jokainen verkkoyhtiö päättäisi edelleen itsenäisesti hinnoittelunsa tasosta, ja hinnoittelurakenteet mahdollistaisivat jatkossakin erilaisissa ympäristöissä toimivien jakeluverkkoyhtiöiden toimintaedellytykset.

Tehopohjaisen jakelupalvelujen hinnoittelun edistämisen tavoitteena olisi lisäksi ohjata asiakkaita pienentämään kulutushuippujaan, jolloin jakeluverkkojen investointeja pystyttäisiin lykkäämään tai jopa välttämään. Lisäksi tehopohjaisella jakelupalvelujen hinnoittelulla pyrittäisiin parantamaan sähköjärjestelmän toimitusvarmuutta ja aktivoimaan asiakkaita kulutusjoustoon. Tehokomponentilla voidaan mahdollisesti vaikuttaa myös verkon mitoitukseen.

3.4Markkinapohjainen kuormanohjaus

Ehdotuksen tavoitteena on mahdollistaa markkinaehtoinen kuormanohjaus, jossa asiakas itse tai palveluntarjoaja päättää asiakkaan kulutuksen ohjauksesta. Kellonaikaan tai kalenteriin sidottu sähkönkulutuksen aikaohjaus on käymässä vanhentuneeksi, kun sähkön tuotantorakenne muuttuu vaihtelevammaksi ja säästä riippuvaksi, jolloin sähkömarkkinoiden tilanne muuttuu aiempaa nopeammin. Vaihtelevaan sähköntuotantoon perustuvassa sähköjärjestelmässä on tärkeää, että jatkossa yhä suurempi osuus sähkön kulutuksesta voi reagoida sähkömarkkinatilanteeseen nopeasti ja joustavasti.

Markkinapohjainen kuormanohjaus siirtäisi asiakkaita kustannustehokkaalla tavalla helposti kulutusjouston ulottuville. Jakeluverkkoyhtiöiden ohjaustarpeet liittyvät poikkeustilanteisiin kuten häiriöihin. Jatkossa verkkoyhtiöt tarvinnevat joustoa esimerkiksi verkon pullonkaulojen hallintaan, minkä ne voisivat ostaa joustopalveluna markkinoilta. Jakeluverkkoyhtiöt voisivat jatkossa ohjata kuormia suoraan omista tarpeistaan ainoastaan erikseen määritellyissä poikkeustilanteissa, jos loppukäyttäjä olisi aktivoinut markkinapohjaisen kuormanohjauksen.

3.5Uuden sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloajan rajoittaminen

Esitetyllä uuden, koti- tai etämyynnissä tehdyn sähkönmyyntisopimuksen voimaantuloajan rajoittamisella tavoitellaan kuluttajien parempaa suojaa. Nykyisin uuden sopimuksen voimaantuloaikaa ei ole säännelty, ja käytännössä sopimuksia on voitu tehdä pitkäksikin aikaa odottamaan aiemman määräaikaisen sopimuksen päättymistä. Esitetty muutos helpottaisi kuluttajan näkökulmasta oman sopimustilanteen hallinnointia sekä estäisi sellaisten tilanteiden syntymisen, jossa voimaantuloa odottamaan jäänyt uusi sopimus ei enää mahdollisesti muuttuneissa olosuhteissa tai uudessa markkinatilanteessa vastaisi kuluttajan tarpeita ja toiveita.

3.6Määräaikaisen sähkönmyynti- tai aggregointisopimuksen irtisanomisesta perittävät maksut

Esitetyllä sähkömarkkinadirektiivin 12 artiklan 3 kohdan mukaisella määräaikaisen ja kiinteähintaisen sähkönmyynti- tai aggregointisopimuksen irtisanomisesta perittävän maksun sääntelyllä pyritään määrittelemään kohtuullisen irtisanomismaksun suuruutta ja näin selkeyttämään tilannetta markkinoilla. Tapauskohtaisen, kuluttajasuojasääntelyyn pohjautuvan kohtuuttomuusarvioinnin rinnalla säännös antaisi irtisanomismaksujen tarkastelulle konkreettisen arviointiperusteen sekä ylärajan, ja turvaisi näin ollen kuluttajien asemaa. Toisaalta ehdotettu sääntely voisi myös yhtenäistää käytäntöjä irtisanomismaksujen määrittelemisessä ja edistää sopimuskäytännön ennakoitavuutta.

3.7Liittymisjohdon määritelmä

Sähkömarkkinalain liittymisjohdon määritelmän täsmentämisen tavoitteena on, että voimalaitosten yhteyteen sijoitettavat energiavarastot voisivat hyödyntää voimalaitoksen liittymisjohtoa tai usean voimalaitoksen yhteistä liittymisjohtoa. Tällöin liittyjän sähkölaitteistoista ei muodostuisi sähkömarkkinalaissa tarkoitettua sähköverkkoa ja niiden operoinnista luvanvaraista sähköverkkotoimintaa. Esitetyillä muutoksilla on tarkoitus mahdollistaa voimalaitosten yhteyteen sijoitettavien energiavarastojen toteutettavuus lainsäädännön puitteissa. Tavoitteena on edistää investointeja tuuli- ja aurinkovoimalaitosten yhteyteen rakennettaviin energiavarastoihin, jotka puolestaan tukevat sähköjärjestelmän joustoa energiavarastojen osallistuessa sähkömarkkinoille, tasoittavat uusiutuviin energialähteisiin perustuvien voimalaitosten vaihtelevaa tuotantoa häiriötilanteissa, edesauttavat tuuli- ja aurinkosähkön tuottajien tuotantoennusteiden virheiden korjaamista ja tarkentavat siten tuotetun sähkön hinnan määräytymistä sekä vakauttavat suuntaajakytkettyjen voimalaitosten määrän kasvun vaikutuksia sähköjärjestelmän inertian vähenemiseen energiavarastojen osallistuessa voimalaitoksen tavoin verkon loissähkön ja jännitteen säätöön.

3.8Liittämisvelvollisuus

Hallituksen esityksen liittämisvelvollisuutta koskevilla ehdotuksilla pyritään selkeyttämään sähkömarkkinalain säännöksiä kohtuullisen liittämisajan vaatimuksesta. Lisäksi ehdotetuilla säännöksillä pantaisiin osaltaan täytäntöön direktiivin (EU) 2024/1711 verkkoon liittämistä koskevia säännöksiä.

Sähkömarkkinamallia muuttavien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1747 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1711 tavoitteina on osaltaan lyhentää sähköliittymien sähköverkkoon liittämiseen kuluvaa aikaa. Lyhyemmillä liittämisajoilla nopeutetaan sähkömarkkinoiden kehitystä kohti hajautetumpaa ja puhtaampaa sähköntuotantoa ja irtautumista fossiilisista polttoaineista. Tuotannon muuttuminen sääriippuvaisemmaksi edellyttää tuotantomäärien vaihteluihin varautumista.

4.1Keskeiset ehdotukset

4.2Pääasialliset vaikutukset

5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

5.2Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

7.1Sähkömarkkinalaki

3 §.Määritelmät. Pykälän 5 kohdan liittymisjohdon määritelmää ehdotetaan tarkennettavaksi voimalaitosten ja niiden yhteydessä olevien energiavarastojen muodostamien niin sanottujen hybridiliittymien liittymisjohtojen osalta. Sähkönkäyttöpaikkojen liittämisen sääntelyyn ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia, mutta sähkömarkkinalain termistöä selkeytettäisiin siten, että sähkönkäyttöpaikka -termi, jolla on lainsäädännössä myös muu, tarkempi merkitys, korvattaisiin sähkönkäyttökohde -termillä silloin, kun on kysymys yksittäisen sähkönkäyttökohteen liittämisestä sähköverkkoon. Sähkönkäyttökohteella tarkoitettaisiin kohdetta, jota varten liittyjä hankkii sähköliittymän. Sähkönkäyttöpaikalla puolestaan tarkoitettaisiin kohdetta, johon on asennettu verkonhaltijan tai muu sähkönmittaus, ja johon sijoittunut verkon käyttäjä voi tehdä sähköntoimitussopimuksen ja sähköverkkosopimuksen, kuten ENTSO-E:n ns. Sähkömarkkinoiden harmonisoidussa roolimallissa tarkoitettu Accounting point -kohde.

Ehdotuksen mukaan liittymisjohdolla tarkoitettaisiin sähköjohdon ja muiden sähköverkkoon liittämiseen tarvittavien sähkölaitteiden ja -laitteistojen muodostamaa yhtenäistä kokonaisuutta, jolla liitetään sähköverkkoon liittyjän tai liittyjien a) sähkönkäyttökohde, b) yksi tai useampi toisiinsa kytketty energiavarasto, c) yksi tai useampi voimalaitos taikka d) yksi tai useampi voimalaitos ja niihin kytkeytyvät yksi tai useampi energiavarasto.

Liittymisjohto ei kuuluisi sähkömarkkinalain 4 §:ssä tarkoitetun luvanvaraisen sähköverkkotoiminnan piiriin eikä liittymisjohtoon sovellettaisi verkonhaltijaa koskevia yleisiä velvoitteita. Kahden verkonhaltijan verkot yhdistävä johto ei olisi liittymisjohto vaan osa luvanvaraisen sähköverkkotoiminnan piiriin kuuluvaa sähköverkkoa, jolloin tällaiseen johtoon sovellettaisiin verkonhaltijoiden yleisiä velvoitteita kuten siirto- ja liittymisvelvoitetta. Vähintään 110 kilovoltin liittymisjohtoihin sovellettaisiin kuitenkin lain 3 luvun mukaista suurjännitejohtojen rakentamisen hankelupamenettelyä.

Liittymisjohdon jännitetaso ei vaikuttaisi johdon luonteeseen. Lisäksi liittymisjohto voisi ylittää valtakunnan rajan. Valtakunnan rajan ylittävän, nimellisjännitteeltään vähintään 110 kilovoltin sähköjohdon rakentamiseen on kuitenkin sähkömarkkinalain 14 §:n mukaisesti pyydettävä hankelupa ministeriöltä.

Liittymisjohdolla tarkoitettaisiin varsinaisen liittymisjohdon lisäksi myös liittämispisteen liittyjän tai liittyjien puolella olevien muiden sähköverkkoon liittämiseen tarvittavien sähkölaitteiden ja -laitteistojen muodostamaa yhtenäistä kokonaisuutta. Liittymään ja liittymisjohdon käsitteeseen kuuluisivat siten muun muassa liittyjän omistuksessa tai hallinnassa olevat muuntoasemat, muuntajat ja tasavirran vaihtovirraksi muuntavat vaihtosuuntaajat. Terminologian täsmentämisellä ei ole tarkoitus muuttaa voimassa olevia liittyjän ja verkonhaltijan vastuita. Liittymisjohdon rakentaminen kuuluisi jatkossakin liittyjän vastuulle, eikä liittymisjohto kuuluisi verkonhaltijan sähköverkkoon. Sähköverkon mittauslaitteistot kuuluisivat kuitenkin verkonhaltijan vastuulle siten kuin sähkömarkkinalain 22 §:ssä säädetään.

Liittymisjohdon tyypillinen tunnusmerkki on, että se palvelee yhtä liittyjää. Liittymisjohto yhdistäisi aina yksittäisen sähkönkäyttökohteen, energiavaraston taikka yksittäisen voimalaitoksen verkonhaltijan sähköverkkoon.

Liittymisjohto olisi ensinnäkin sähköjohto, jolla yhtä sähkönkäyttökohdetta palvelevat sähkölaitteet ja -laitteistot liitetään sähköverkonhaltijan sähköverkkoon. Sähkönkäyttökohteeksi katsottaisiin esimerkiksi sähkömarkkinalain 4 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu kiinteistö tai sitä vastaava kiinteistöryhmä, jolla sijaitseva sähköverkko ei kuulu luvanvaraisen sähköverkkotoiminnan piiriin. Sähkönkäyttökohteessa voisi olla sähkönkulutuksen lisäksi myös sähköntuotantoa ja energiavarastoja. Yhdessä liittymässä voisi olla myös useita sähkönkäyttöpaikkoja. Tästä esimerkkeinä ovat kerros- tai rivitalo, jossa on useita huoneistoja taikka teollisuuskiinteistö, jossa toimii useita yrityksiä.

Liittymisjohdoksi katsottaisiin myös sähköjohto, jolla yksi tai useampi toisiinsa kytketty energiavarasto liitetään sähköverkonhaltijan sähköverkkoon, sekä sähköjohto, jolla yksi tai useampi voimalaitos taikka yksi tai useampi voimalaitos ja niihin kytkeytyvät yksi tai useampi energiavarasto liitetään sähköverkonhaltijan sähköverkkoon yhdessä liittämispisteessä. Näissä tapauksissa liittämispisteen liittyjän tai liittyjien puolella sijaitsevien voimalaitosten ja energiavarastojen sekä niitä palvelevien sähkölaitteiden ja –laitteistojen ei tarvitsisi sijaita saman kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän alueella. Säännös mahdollistaisi esimerkiksi usean erillisen tuulivoimalan tai -puiston liittämisen sähköverkkoon yhteisellä liittymisjohdolla. Liittymisjohdon määritelmän muuttaminen mahdollistaisi tältä osin myös yhden tai useamman toisiinsa kytketyn energiavaraston taikka yhden tai useamman voimalaitokseen tai voimalaitoksiin kytkeytyvän energiavaraston muodostaman kokonaisuuden liittämisen sähköverkkoon yhteisellä liittymisjohdolla. Näissä tapauksissa liittyjiä voisi olla useampia kuin yksi, mikä mahdollistaisi, että liittymässä voisi olla usean tahon omistuksessa olevia voimalaitoksia ja energiavarastoja. Tällä tavalla muodostuvaa kokonaisuutta ei katsottaisi sähkömarkkinalain 3 §:n 1 kohdassa tarkoitetuksi sähköverkoksi eikä liittymisjohdon operointia lain 3 §:n 6 kohdassa tarkoitetuksi sähköverkkotoiminnaksi, joita koskee lain 4 §:ssä tarkoitettu sähköverkkotoiminnan luvanvaraisuus.

Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 32 b kohta, jonka mukaan määräaikaisella, kiinteähintaisella sähkönmyyntisopimuksella tarkoitettaisiin sähköntoimittajan ja loppukäyttäjän välistä sähkönmyyntisopimusta, jolla taataan sama hinta ja samat muut sopimusehdot sopimuksen voimassaolon ajaksi, mutta johon voi kiinteän hinnan sisällä sisältyä joustava elementti, jossa hinta vaihtelee ja jossa tuloksena olevan laskun muutokset voivat johtua ainoastaan sellaisista tekijöistä, joita sähköntoimittaja ei ole määritellyt, kuten veroista ja maksuista. Hinnan vaihtelut voisivat perustua esimerkiksi huippukuormitusaikoihin ja niiden ulkopuolisiin aikoihin. Määritelmä vastaisi sähkömarkkinadirektiivin 2 artiklaan direktiivillä (EU) 2024/1711 lisättyä uutta 15 a alakohtaa. Direktiivin (EU) 2024/1711 tavoitteena on osaksi kuluttajansuojan lisääminen, mikä tarkoittaa muun muassa loppukäyttäjän sähkölaskujen ja energianhintojen ennustettavuuden lisäämistä. Tämän vuoksi kiinteähintaisen osuuden olisi muodostettava yli puolet määräaikaisen ja kiinteähintaisen sähköntoimitussopimuksen hintavaikutuksesta.

Lisäksi pykälään esitetään lisättäväksi uusi 38 a kohta . Kohdan mukaan sopimuksen irtisanomismaksulla tarkoitettaisiin maksua tai sakkoa, jonka sähköntoimittaja tai aggregointia harjoittava sähkömarkkinoiden osapuoli veloittaa asiakkaalta sähköntoimitus- tai palvelusopimuksen irtisanomisesta. Määritelmä vastaa pääosin sähkömarkkinadirektiivin 2 artiklan 16 alakohtaa, mutta se on tarkennettu koskemaan määräaikaisen sopimuksen sopimusehtojen vastaista irtisanomista. Määritelmän tarkennus noudattaa sähkömarkkinadirektiivin 12 artiklan 1 ja 2 kohdissa säädettyä velvoitetta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei loppukäyttäjältä peritä sopimusehtojen mukaisesta sähköntoimittajan tai aggregointia harjoittavan markkinaosapuolen vaihtamisesta maksua.

13 §.Jakeluverkon rakentaminen. Pykälässä säädetään jakeluverkonhaltijan yksinoikeudesta rakentaa jakeluverkkoa vastuualueellaan sekä sitä koskevista poikkeuksista. Jakeluverkon osalta sähköverkkoluvan haltijalla on yksinoikeus jakeluverkon rakentamiseen vastuualueellaan. Yksinoikeus ei koske suurjännitteistä jakeluverkkoa, jonka rakentamista säännellään 14 §:n mukaisella hankelupamenettelyllä. Jakeluverkonhaltijan verkonrakennusmonopolin perusteena on jakelumaksujen etäisyysriippumattoman hinnoittelun ja haja-asutusalueiden sähkönjakelupalveluiden saatavuuden turvaaminen kunkin jakeluverkonhaltijan vastuualueella. Muut voisivat rakentaa alueelle jakeluverkkoa vain pykälässä mainituissa tapauksissa. Esimerkiksi sähkönkäyttäjä voisi rakennuttaa sähköurakoitsijalla oman liittymisjohtonsa, jolla sähkönkäyttökohde liitetään jakeluverkkoon. Liittymisjohto jää rakennuttajan hallintaan ja tämä myös vastaa liittymisjohdon käytöstä ja kunnossapidosta, ellei vastuualueen jakeluverkonhaltijan kanssa muusta sovita.

Pykälän 2 momentin 1, 2 ja 2 a kohtaan ehdotetaan liittymisjohdon määritelmän muutoksiin perustuvia tarkennuksia. Ehdotuksen mukaan muut saisivat rakentaa vastuualueelle jakeluverkkoa, jos 1) kysymyksessä on liittymisjohto tai varasyöttöyhteys, jolla sähkönkäyttökohde taikka yksi tai useampi toisiinsa kytketty energiavarasto liitetään vastuualueen jakeluverkonhaltijan sähköverkkoon, 2) kysymyksessä on liittymisjohto tai varasyöttöyhteys, jolla yksi tai useampi voimalaitos taikka yksi tai useampi voimalaitos ja niihin kytkeytyvä yksi tai useampi energiavarasto liitetään vastuualueen jakeluverkonhaltijan tai muun verkonhaltijan sähköverkkoon tai 2 a) kysymyksessä on erillinen linja, jolla liitetään pienimuotoista sähköntuotantoa sähkönkäyttökohteeseen tai kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän verkkoon.

Sähkönkäyttökohteita koskevan momentin 1 kohdan mukaan jakeluverkonhaltijan verkonrakennusmonopoli ei koskisi liittymisjohtoa tai varasyöttöyhteyttä, jolla sähkönkäyttökohde taikka yksi tai useampi toisiinsa kytketty energiavarasto liitetään vastuualueen jakeluverkonhaltijan sähköverkkoon. Säännökseen esitetään lisättäväksi nykyiseen säännökseen verrattuna yhden tai useamman toisiinsa kytketyn energiavaraston liittymisjohdon ja varasyöttöyhteyden rakentaminen. Liittymisjohdon keskeinen tunnusmerkki on se, että johto palvelee vain yhtä liittyjää. Jos liittyjinä olevia eri kiinteistöillä tai kiinteistöryhmillä sijaitsevia sähkönkäyttöpaikkoja on useampia, on kysymyksessä lain tarkoittaman sähköverkon rakentaminen, jota ei koske liittymisjohdon sääntely. Vastaavasti muut liittyjät eivät voisi rakentaa omaa liittymisjohtoaan tässä laissa tarkoitettuun liittymisjohtoon, sillä siinä tapauksessa liittymisjohdon operointi muuttuisi luvanvaraiseksi sähköverkkotoiminnaksi.

Momentin 2 kohdassa säänneltäisiin voimalaitosten ja niihin kytkeytyvien energiavarastojen liittymisjohdon ja varasyöttöyhteyden rakentamista. Kohdan mukaan jakeluverkonhaltijan verkonrakennusmonopoli ei koskisi liittymisjohtoa tai varasyöttöyhteyttä, jolla yksi tai useampi voimalaitos taikka yksi tai useampi voimalaitos ja niihin kytkeytyvät yksi tai useampi energiavarasto liitetään vastuualueen jakeluverkonhaltijan tai muun verkonhaltijan sähköverkkoon. Säännöksessä esitetään tarkennettavaksi nykysääntelyä siten, että tällaiseen liittymisjohtoon tai varasyöttöyhteyteen voisi liittää yhden tai useamman energiavaraston. Voimalaitosten ja niihin kytkeytyvien energiavarastojen liittymisjohtojen rakentamisoikeus olisi siten jakeluverkossa väljempi kuin sähkönkäyttökohteiden vastaava oikeus. Useampaa voimalaitosta ja niihin kytkeytyviä energiavarastoja varten voisi rakentaa yhteisen liittymisjohdon ilman, että toiminta muuttuisi luvanvaraiseksi sähköverkkotoiminnaksi. Liittymisjohdon voisi rakentaa myös vastuualueella tai sen ulkopuolella sijaitsevaan toisen verkonhaltijan verkkoon. Uusiutuviin energialähteisiin perustuvan hajautetun sähköntuotannon ja niihin kytkeytyvien energiavarastojen toimintaedellytysten parantamiseksi sähkönjakeluverkoissa olisi tarkoituksenmukaista säätää niille sähkönkäyttöpaikkoja väljemmät mahdollisuudet liittymisjohtojen rakentamiseen. Ehdotuksella pyritään tältä osin edistämään sähköjärjestelmän joustoa, tasoittamaan uusiutuviin energialähteisiin perustuvien voimalaitosten vaihtelevaa tuotantoa häiriötilanteissa ja tuuli- ja aurinkoennusteiden virheiden korjaamiseksi sekä vakauttamaan suuntaajakytkettyjen voimalaitosten vaikutuksia sähköjärjestelmän inertiaan. Menettelystä sähköjärjestelmälle saatavan kokonaishyödyn arvioidaan olevan suurempi kuin siitä jakeluverkkojen optimaaliselle rakentamiselle aiheutuvien haittojen.

Momentin 2 a kohdassa säännellään oikeutta rakentaa erillisiä linjoja jakeluverkossa. Kohtaan ehdotetaan liittymisjohdon määritelmän terminologian tarkentamisesta johtuvaa teknistä muutosta, jonka mukaan sähkönkäyttöpaikka -termi muutettaisiin sähkönkäyttökohteeksi. Muutoksella ei olisi vaikutusta säännöksen soveltamiseen.

16 §.Hankeluvan myöntäminen. Pykälässä säädetään nimellisjännitteeltään vähintään 110 kilovoltin sähköjohtojen rakentamista koskevien hankelupien myöntämisperusteista. Pykälän 2 momentin säännöksillä suljetaan tietynlaiset sähköjohdot sähköjärjestelmän näkökulmasta tapahtuvan tarveharkinnan ulkopuolelle. Näitä säännöksiä ei sovelleta maan rajan ylittäviin sähköjohtoihin. Hankeluvan hakijan ei tarvitse luvan saadakseen erikseen osoittaa, että johdon rakentaminen on tarpeellista sähkön siirtokapasiteetin riittämättömyyden tai puutteellisen sähkön laadun vuoksi. Liittyjän tulee kuitenkin täyttää verkonhaltijan liittyjille asettamat tekniset vaatimukset.

Pykälän 2 momentin 1 kohtaan ehdotetaan liittymisjohdon määritelmän muutoksiin perustuvia tarkennuksia. Ehdotuksen mukaan hankelupa olisi1 momentin estämättä myönnettävä liittymisjohdolle, jolla sähkönkäyttökohde, yksi tai useampi toisiinsa kytketty energiavarasto, yksi tai useampi voimalaitos taikka yksi tai useampi voimalaitos ja niihin kytkeytyvät yksi tai useampi energiavarasto liitetään lähimpään nimellisjännitteeltään vähintään 110 kilovoltin sähköverkkoon, jos hakemus ei koskisi valtakunnan rajan ylittävää sähköjohtoa. Momentin 2 kohtaan ei esitetä muutoksia.

19 §.Verkon kehittämisvelvollisuus. Pykälän 2 momentin 5 kohtaan ehdotetaan liittymisjohdon määritelmän terminologian tarkentamisesta johtuvaa teknistä muutosta, jonka mukaan sähkönkäyttöpaikka -termi muutettaisiin sähkönkäyttökohteeksi. Muutoksella ei olisi vaikutusta säännöksen soveltamiseen.

20 §.Liittämisvelvollisuus . Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan liittymisjohdon määritelmän terminologian tarkentamisesta johtuvaa teknistä muutosta, jonka mukaan sähkönkäyttöpaikka -termi muutettaisiin sähkönkäyttökohteeksi. Muutoksella ei olisi vaikutusta säännöksen soveltamiseen.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tarkentavia säännöksiä liittymän kytkemisestä sähköverkkoon. Ehdotuksen mukaan liittymä olisi kytkettävä sähköverkkoon liittyjän kohtuulliset tarpeet ja liittymän kytkemiseksi tarvittavat sähköverkkoinvestoinnit huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa liittymissopimuksen tekemisestä. Kohtuullinen liittämisaika kantaverkossa ja suurjännitteisessä jakeluverkossa saisi ylittää 24 kuukautta ja jakeluverkossa kuusi kuukautta ainoastaan, jos se on tarpeen liitynnän laajuuden ja teknisen toteutuksen vuoksi tai jos siihen on muita erityisiä syitä. Ehdotuksen mukainen kohtuullinen liittämisaika voisi vaihdella, eikä mainittuja lähtökohtaisia enimmäisaikoja voisi siten pitää jokaisessa tilanteessa kohtuullisina, vaan joissain tapauksessa kohtuullinen liittämisaika voisi olla olennaisesti lyhyempikin ajanjakso.

Lainkohdassa korostettaisiin aiempaa selvemmin, että kohtuullisen liittämisajan arvioinnissa on huomioitava verkonhaltijan liittämisestä johtuvat tarpeelliset investoinnit sekä liittyjän kohtuulliset tarpeet. Kohtuullisuutta olisi arvioitava tapauskohtaiset olosuhteet huomioon ottavalla tavalla. Verkonhaltijan tulisi kohtuullisessa ajassa korjata kehittämisvelvollisuuden ja liittämisvelvollisuuden kanssa ristiriidassa olevat puutteet verkkonsa kyvyssä ottaa vastaan uusia, perustellusti ennakoitavissa olevia liittyjiä tai liittymätehon korotuksia. Merkitykselliset verkonhaltijan osalta huomioitavat tekijät voisivat liittyä esimerkiksi suunnitteluun, lupamenettelyihin ja rakentamiseen kuluvaan aikaan. Toisaalta liittyjän kannalta tarkasteltuna liittäminen ei saisi kohtuuttomasti viivästyä riittämättömän siirtokapasiteetin tai liittämisen kannalta tarpeellisten verkkoinvestointien vuoksi. Pien- ja keskijänniteverkossa kohtuullinen liittymän toimitusaika on normaalisti enimmillään muutamia kuukausia, mitä olisi pidettävä lähtökohtana vastaavissa tapauksissa huomioitaessa liittyjän kohtuullisia tarpeita. Kohtuullinen liittämisaika saisi näissä verkoissa ylittää kuusi kuukautta ainoastaan, jos se on tarpeen liitynnän laajuuden ja teknisen toteutuksen vuoksi tai jos siihen on muita erityisiä syitä. Erityisten syiden poiketa kuuden kuukauden määräajasta tulisi perustua kysymyksessä olevan liitynnän erityispiirteisiin tai –olosuhteisiin. Erityiset syyt voisivat tarkoittaa esimerkiksi kyseessä olevaan liityntään liittyviä verkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevia tekijöitä, kuten maankäyttölupaa tai muuta erityislupaa koskevan viranomaisprosessin kesto taikka sellainen komponenttien saatavuutta koskeva rajoite, jota verkonhaltija ei ole kohtuudella voinut ennakoida, taikka liityntäpyynnön ajoittuminen sellaiseen ajankohtaan, mikä edellyttäisi talviaikaista ja korkeakustanteista liitynnän rakentamista. Sen sijaan verkonhaltijan toimintaan liittyvät yleiset olosuhteet tai muut vastaavat yleisluontoiset perusteet eivät voisi muodostaa erityistä syytä poiketa liittymän kytkemisen määräajasta.

Paljon verkon vahvistusta ja verkon laajentamista vaativissa liittymistapauksissa kohtuullinen toimitusaika voi kestää pidempäänkin, edellyttäen kuitenkin sen perusteltavuutta suhteessa verkonhaltijalta odotettuihin toimenpiteisiin sekä vastaavissa tapauksissa toteutuneisiin liittämisaikoihin. Pääsääntöisesti verkonhaltijat kykenevät tekemään tarvittavat toimenpiteet nopeammin kuin 24 kuukauden kuluessa liittymissopimuksen tekemisestä. Kohtuullinen liittämisaika kantaverkossa ja suurjännitteisessä jakeluverkossa saisi ylittää 24 kuukautta ainoastaan, jos se on tarpeen liitynnän laajuuden ja teknisen toteutuksen vuoksi tai jos siihen on muita erityisiä syitä. Myös näissä tapauksissa erityisten syiden poiketa määräajasta tulisi perustua kysymyksessä olevan liitynnän erityispiirteisiin tai –olosuhteisiin. Erityiset syyt voisivat tarkoittaa esimerkiksi kyseessä olevaan liityntään liittyviä verkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevia tekijöitä, kuten maankäyttölupaa tai muuta erityislupaa taikka ympäristövaikutusten arviointia koskevan viranomaisprosessin kesto taikka sellainen komponenttien saatavuutta koskeva rajoite, jota verkonhaltija ei ole kohtuudella voinut ennakoida, taikka liityntäpyynnön ajoittuminen sellaiseen ajankohtaan, mikä edellyttäisi talviaikaista ja korkeakustanteista liitynnän rakentamista. Sen sijaan verkonhaltijan toimintaan liittyvät yleiset olosuhteet tai muut vastaavat yleisluontoiset perusteet eivät voisi muodostaa erityistä syytä poiketa liittymän kytkemisen määräajasta. Kantaverkossa ja suurjännitteisessä jakeluverkkoon sovellettavaksi esitetty 24 kuukauden enimmäisaika ja siihen liittyvä poikkeuksen mahdollisuus pohjautuisi energiatehokkuusdirektiivin 2023/1791 liitteessä XIV edellytettyyn vaatimukseen.

Ehdotuksessa tarkoitettu liittyjä -termi olisi käsitesisällöltään laajempi kuin sähkömarkkinalain 13 luvussa tarkoitettu liittyjä. Liittyjänä pidettäisiin tässä yhteydessä sellaista tahoa, joka tekee verkonhaltijalle liittämispyynnön päästäkseen sähkömarkkinalain 3 §:n 19 kohdassa tarkoitetuksi verkon käyttäjäksi.

21 b §.Verkkoon pääsyn täytäntöönpano sähköverkossa. Ehdotuksen mukaan 21 b §:n 2 momenttia muutettaisiin siten, että momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan lain 20 §:n 3 momentissa ollut verkonhaltijan velvoite antaa liittyjälle tämän pyynnöstä kattava ja riittävän yksityiskohtainen arvio liittymiskustannuksista sekä arvio liittymän toimitusajasta. Muutoksen perusteena olisi liittämispyynnöstä johtuvien verkonhaltijan ensitoimien keskittäminen samaan pykälään, mikä selkeyttäisi sääntelyä. Siirrettävän lainkohdan asiasisältö pysyisi muuttumattomana.

Samalla pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että sähköverkkoon liittämistä koskeva tarjous annettaisiin liittyjälle. Muutos tehtäisiin terminologisista johdonmukaisuussyistä, koska samassa yhteydessä muutettaisiin muitakin sähkömarkkinalain säännöksiä, joissa säädettäisiin jatkossa nimenomaisesti liittyjästä ja joiden soveltamisalan olisi tarkoitus olla yhdenmukainen. Ehdotuksessa tarkoitettu liittyjä olisi käsitesisällöltään laajempi kuin sähkömarkkinalain 13 luvussa tarkoitettu liittyjä. Liittyjänä pidettäisiin tässä yhteydessä sellaista tahoa, joka tekee verkonhaltijalle liittämispyynnön päästäkseen sähkömarkkinalain 3 §:n 19 kohdassa tarkoitetuksi verkon käyttäjäksi. Soveltamiskäytännössä tarjouksia on aiemminkin annettu myös halukkaille uusille liittyjille, joten terminologian täsmentämisellä ei tavoitella sisällöllisiä muutoksia. Tarjousta ei näin ollen olisi tehtävä kaikkiin liityntäkyselyihin vaan vain nimenomaisen tarjouspyynnön tapauksessa.

Verkonhaltijan tulisi pykälän 2 momentin mukaan lisäksi antaa pyynnöstä tarjous verkon käyttäjälle, energiavaraston haltijalle ja asiakkaalle sähkön siirto- ja jakelupalvelusta. Terminologiaa ei ehdoteta tältä osin yhdenmukaistettavaksi liittyjäksi, koska siirto- tai jakelupalvelua pyytävä taho voi olla myös muu kuin liittyjä. Soveltamiskäytännössä tarjouksia siirto- ja jakelupalveluista on aiemminkin annettu myös halukkaille uusille verkon käyttäjille, energiavaraston haltijoille ja asiakkaille, joten muutoksella ei tavoitella sisällöllisiä muutoksia.

49 a §.Sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelut. Pykälän 1 momentin mukaan järjestelmävastaava kantaverkonhaltija vastaa vastuualueellaan jakeluverkoissa käytävän sähkökaupan markkinaprosessien edellyttämän tiedonvaihdon ja -hallinnan keskitetystä järjestämisestä ja taseselvityksestä jakeluverkoissa. Momentin 5 kohta esitetään muutettavaksi siten, että sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin kuuluisivat jakeluverkonhaltijan tuote- ja laskurivitietojen ylläpidon järjestämisen sekä vähittäismyyjän tuote- ja laskurivitietojen ylläpitomahdollisuuden järjestäminen myös tuote- ja laskurivitietojen tiedonvaihto. Esitetyllä muutoksella mahdollistettaisiin ehdotetun yhteislaskutuksen edellyttämä tiedonvaihto Datahubissa. Tarkoitettuihin tietoihin sisältyisi myös ehdotetun 105 i §:n 3 momentissa tarkoitettu ilmoitus loppukäyttäjän maksulaiminlyönnistä. Datahub toimisi yhteislaskutuksen edellyttämän tiedon välittäjänä jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän välillä, eikä yhtiöiden välillä tarvittaisi suoraa tiedonvaihtoa.

Momentin 9 kohta esitetään muutettavan siten, että siinä säädettäisiin sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin kuuluvaksi ehdotetun 65 b §:n mukaisen markkinapohjaisen loppukäyttäjän kuormanohjauksen järjestämisen edellyttämä kuormanohjausrajapinnan ylläpitäminen sekä markkinapohjaiseen loppukäyttäjän kuormanohjaukseen liittyvien tietojen ylläpito ja välittäminen. Datahubissa olisi tieto esimerkiksi kuormanohjausvaltuutuksista sekä tiedonvaihto liittyen kuormanohjauksen operointiin.

Momentin nykyinen 9 kohta esitetään siirrettäväksi uudeksi 10 kohdaksi . Kohta esitetään muutettavaksi siten, että sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin kuuluisi 1–9 momentin kohdassa tarkoitettujen palvelujen kattamien tietojen säilyttäminen. Kohta esitetään näin ollen muutettavan vain siltä osin, että siihen sisällytettäisiin uusi 9 kohta.

54 § . Sähkönjakelupalvelujen aikajaotus ja hintarakenne. Jakeluverkonhaltijan on tullut 54 §:n mukaan tarjota jakeluverkkonsa käyttäjille näiden tarpeisiin soveltuvia erilaisia sähkönjakelupalveluja. Velvoitetta esitetään tarkennettavan niin, että jakeluverkonhaltijan tarjoamien sähkönjakelupalvelujen tulisi olla erilaisia aikajaotukseltaan ja hintarakenteeltaan. Jakeluverkonhaltijat voisivat edelleen tarjota esimerkiksi päivä-yö-jaoteltuja tai kausijaoteltuja sähkönjakelupalveluja. Jakeluverkonhaltijat voisivat edelleen määritellä tuotevalikoimansa kuten nykykäytännössä, ja tarjota aikajaoteltuja tai hintarakenteeltaan erilaisia sähkönjakelupalveluja joko rinnakkain tai vaihtoehtoisesti.

Pykälään esitetään lisättävän uusi 2 momentti , jonka mukaan sähkönjakelupalvelutuotteiden jakelumaksun hintarakenne voisi koostua perusmaksusta, energiamaksusta ja tehomaksusta. Loppukäyttäjillä, joiden sähkönkäyttöpaikka on varustettu yli 3 x 63 ampeerin pääsulakkeella, jakelumaksuun voisi sisältyä lisäksi loistehokomponentti. Säännös sisältäisi listauksen mahdollisista sähkönjakelupalvelutuotteiden jakelumaksun hintakomponenteista, tämän kuitenkaan rajoittamatta verkonhaltijan valintaa eri komponenttien tarjoamisen välillä. Maksutyypit vastaisivat jo nykyiselläänkin käytössä olevia hintakomponentteja. Perusmaksulla tarkoitettaisiin jakelupalvelusta perittävää, kulutusmäärästä riippumatonta maksua. Energiamaksulla puolestaan tarkoitettaisiin sähkönkulutuksen mukaan määräytyvää hintakomponenttia. Tehokomponentti heijastaisi loppukäyttäjän käyttämää sähkötehoa. Maksukomponenttien määrittely tai niiden harmonisointi ei estäisi verkkoyhtiöitä määrittelemästä itse palveluidensa hinnoittelun tasoa.

Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin, että Energiavirasto voi antaa sähkökauppa-asetuksen 18 artiklan mukaisia tarkempia määräyksiä sähkönjakelupalvelujen maksukomponenttien rakenteista, mukaan lukien tehomaksun ja aikajaotuksen kansallisista määräytymisperusteista. Säännöksen tavoitteena olisi yhtenäistää tariffirakenteita kansallisella tasolla ja yksinkertaistaa näin muun muassa joustopalveluiden toimintaympäristöä sekä edistää eri jakeluverkonhaltijoiden sähkönjakelupalvelujen vertailtavuutta. Säännös ei estäisi 1 momentin mukaista jakeluverkonhaltijan valintavapautta tarjoamistaan palveluista, ja jakeluverkonhaltijat voisivat päättää tarjoavatko ne esimerkiksi päivä-yö-jaoteltua palvelua taikka tehoperusteisesti hinnoiteltua sähkönjakelupalvelua.

Sähkönjakelupalvelujen hinnoittelun sääntelyn reunaehdot sisältyvät EU-sääntelyyn. Hinnoittelun valvonta on asetettu kansallisen sääntelyviranomaisen toimivaltaan, ja sääntelyviranomaisen tulee tehtävää hoitaessaan toimia riippumattomasti. Sähkömarkkinadirektiivin 59 artikla sisältää säännökset kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävistä ja toimivaltuuksista siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden valvonnassa. Artiklan 1 kohdan mukaan sääntelyviranomaisen tehtävänä on vahvistaa tai hyväksyä avointen kriteerien mukaisesti siirto- tai jakelutariffit tai niiden laskentamenetelmät tai molemmat. Tariffien laskentamenetelmiä vahvistaessaan tai hyväksyessään kansallisen sääntelyviranomaisen on huomioitava sähkökauppa-asetuksen 18 artiklan säännökset menetelmien aineellisista edellytyksistä. Sähkökauppa-asetuksen 62 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat kuitenkin pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka sisältävät kyseistä asetusta yksityiskohtaisempia säännöksiä, edellyttäen, että kyseiset toimenpiteet ovat unionin oikeuden mukaisia. Pykälän 2 momenttiin esitetty Energiaviraston määräyksenantotoimivalta olisi luonteeltaan teknistä, ja se olisi yhdenmukaista Energiaviraston sähkömarkkinadirektiivin mukaisen sääntelyviranomaisen tehtävän kanssa. Käytössä olevien jakelupalvelun maksurakenteiden kodifiointi ei rajoittaisi Energiaviraston toimivaltaa vahvistaa jakelupalvelun ehtoja tai palvelun hinnoittelua koskevia menetelmiä.

54 a §.Sähköisen liikkumisen integrointi jakeluverkkoon . Ehdotetulla uudella pykälällä saatettaisiin direktiivillä (EU) 2024/1711 muutetun sähkömarkkinadirektiivin 33 artiklan 1 kohdan muutos osaksi kansallista lainsäädäntöä. Muutetun 33 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vahvistettava tarvittava sääntelykehys, jolla helpotetaan sellaisten yleisesti saatavilla olevien ja yksityisten latauspisteiden liittämistä jakeluverkkoihin, joissa on älykkään lataamisen toiminnot ja kaksisuuntaisen lataamisen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jakeluverkonhaltijat tekevät syrjimättömältä pohjalta yhteistyötä yritysten kanssa, jotka omistavat, kehittävät, käyttävät tai hallinnoivat sähköajoneuvojen latauspisteitä, myös verkkoon liittämisen osalta. Ehdotetussa 54 a §:ssä säädettäisiin näin ollen, että jakeluverkonhaltijan on syrjimättömältä pohjalta tehtävä sähköisen liikkumisen jakeluverkkoon tapahtuvan integroinnin edistämiseksi yhteistyötä yritysten kanssa, jotka omistavat, kehittävät, käyttävät tai hallinnoivat sähköajoneuvojen latauspisteitä.

Yhteistyövelvoite ulottuisi sanamuotonsa mukaisesti yleisesti sähköajoneuvojen latauspistetoimintaan mainitulla tavalla kytkeytyviin yrityksiin eikä rajautuisi siten vain jakeluverkonhaltijan asiakkaisiin. Toisaalta yhteistyövelvoite ei rajautuisi pelkästään sähköverkkoon liittämiseen, vaan olisi luonteeltaan laajempi. Yhteistyövelvoitteen ala rajautuisi kuitenkin sellaisiin asioihin, joissa sähköajoneuvojen latauspisteiden kanssa toimivat yritykset perustellusti voisivat tarvita jakeluverkonhaltijoiden palveluita tai tietoa latausinfrastruktuurin kehittämiseksi tai sitä koskevien investointien tekemiseksi.

54 b §.Käytettävissä olevan jakeluverkonhaltijan kapasiteetin ilmoittaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 54 b §, jossa säädettäisiin jakeluverkonhaltijan velvollisuudesta julkaista säännöllisesti tietoja käytettävissä olevasta siirtokapasiteetistaan ja perusteista niiden laskemiseksi. Säännöksellä saatettaisiin kansallisesti voimaan direktiivillä (EU) 2024/1711 muutetun sähkömarkkinadirektiivin 31 artiklan 3 kohta ensimmäisen kappaleensa osalta.

Pykälässä edellytettäisiin, että jakeluverkonhaltijan on julkaistava yhtiön omalla verkkosivustolla kolmen kuukauden välein tietoja uusia liittämispyyntöjä varten sähköverkkonsa käytettävissä olevasta siirtokapasiteetistaan ja perusteista tämän kapasiteetin laskemiseksi. Julkaistavien tietojen tulisi olla selkeitä ja läpinäkyviä, ja lisäksi tiedot olisi eriteltävä maantieteellisesti riittävän yksityiskohtaisesti. Tietojen julkaisun avoimuutta rajattaisiin kuitenkin siten, ettei julkaisulla saisi vaarantaa yleistä turvallisuutta tai tietojen luottamuksellisuutta. Julkaisun tarkoituksena on antaa sekä olemassa oleville että mahdollisille uusille verkon käyttäjille tietoa käytettävissä olevasta jakeluverkonhaltijan kapasiteetista siten, että verkon käyttäjät voisivat tehdä tarkempia arvioita esimerkiksi uusien sähkönkäyttöpaikkojen tai tuotantolaitosten sijoittamisesta jakeluverkon alueelle ja mahdollisuuksista muuttaa olemassa olevaa sähköliittymää suuremmaksi. Sijoittelun optimointi osaltaan ehkäisisi siirtorajoitusten syntymistä ja parantaisi järjestelmän kykyä integroida sähköverkkoon enemmän sekä tuotantoa että kulutusta. Julkaisussa olisi myös kerrottava mahdollisuudesta joustavaan liityntään siirtorajoitusten alaisilla alueilla. Joustavalla liitynnällä tarkoitettaisiin sellaista sähköverkkoon liittämistä, jota varten tehdään sähkömarkkinadirektiivin 6 a artiklassa tarkoitettu joustava liittymissopimus ja jossa sen nojalla rajoitetaan tai ohjataan sähkön syöttöä siirto- tai jakeluverkkoon tai sähkön käyttöä siirto- tai jakeluverkosta.

54 c §.Liittymän tilauksen käsittely jakeluverkossa . Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 54 c §, jossa säädettäisiin liittymän tilauksen käsittelystä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin liittyjän mahdollisuudesta toimittaa tilaus ja siihen liittyvä tarpeellinen aineisto pelkästään sähköisessä muodossa. Pykälän 2 momentissa asetettaisiin jakeluverkonhaltijalle velvoite antaa säännöllisesti kolmen kuukauden välein selkeää ja läpinäkyvää tietoa siitä, miten liittymän tilausta on käsitelty ja mikä tilauksen käsittelyn tilanne on. Tiedot tulisi antaa siihen saakka, kunnes liittämispyyntö on käsitelty loppuun. Velvoitteen soveltamisella liittymän tilaukseen rajattaisiin säännöksen soveltamisen ulkopuolelle alustavat liittymätiedustelut tai -kyselyt.

Ehdotuksessa tarkoitettu liittyjä olisi käsitesisällöltään laajempi kuin sähkömarkkinalain 13 luvussa tarkoitettu liittyjä. Liittyjänä pidettäisiin tässä yhteydessä sellaista tahoa, joka tilaa verkonhaltijalta liittymän päästäkseen sähkömarkkinalain 3 §:n 19 kohdassa tarkoitetuksi verkon käyttäjäksi.

Säännöksellä saatettaisiin kansallisesti voimaan direktiivillä (EU) 2024/1711 muutettavan sähkömarkkinadirektiivin 31 artiklan 3 kohta sen toisen kappaleen osalta sekä saman artiklan 3 a kohta.

62 § . Suljettua jakeluverkkoa koskevat erityissäännökset. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin tämän lakiehdotuksen 54 a–54 c §. Lisäksi korjattaisiin kirjoitusvirhe. Mainittuja velvoitteita ei ole tarpeen asettaa suljettua jakeluverkkoa koskeviksi, koska suljettu jakeluverkko on rakenteeltaan yksinkertainen ja maantieteelliseltä laajuudeltaan rajattu, eikä siinä pääsääntöisesti tapahdu sähkönjakelua kuluttajille. Mainitut, nyt suljetun jakeluverkon ulkopuolelle rajattavat säännökset on tarkoitettu palvelemaan osaltaan kuluttajia ja osaltaan helpottamaan esimerkiksi verkon käyttäjien sijoittautumisharkintaa monimutkaisemmissa jakeluverkkorakenteissa.

65 b §. Markkinapohjainen loppukäyttäjän kuormanohjaus jakeluverkossa. Sähkömarkkinalakiin esitetään lisättäväksi uusi 65 b §, jolla mahdollistettaisiin siirtymä jakeluverkonhaltijan toteuttamasta kuormanohjauksesta markkinapohjaiseen kuormanohjaukseen. Pykälän 1 momentin mukaan loppukäyttäjä voisi sähkönkäyttöpaikan teknisten edellytysten täyttyessä valtuuttaa vähittäismyyjän tai muun sähkömarkkinoiden osapuolen antamaan käskyt kuormansa ohjaukseen sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön ylläpitämän kuormanohjausrajapinnan kautta. Loppukäyttäjä tekisi, muuttaisi ja peruuttaisi valtuutuksen ilmoituksella sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikköön. Loppukäyttäjän erillistä ilmoitusta ei kuitenkaan tarvittaisi tilanteessa, joissa valtuutus tiettyyn sähkönkäyttöpaikkaan päättyisi automaattisesti Datahubin tietojen päivittymisen johdosta, kuten loppukäyttäjän muuttaessa ja määräaikaisen joustopalveluvaltuutuksen päättyessä. Loppukäyttäjällä voisi olla samanaikaisesti voimassa vain yksi kuormanohjausvaltuutus ohjattavaa relettä kohden. Kuormanohjauspalvelusta sopiminen loppukäyttäjän ja markkinapohjaisen kuormanohjauspalvelun tarjoajan välillä ei edellyttäisi kolmannen osapuolen, kuten jakeluverkonhaltijan, loppukäyttäjän vähittäismyyjän, tai muun sähkömarkkinoiden osapuolen suostumusta. Päätöksen kuormanohjauksesta tekisi loppukäyttäjä itse, ja loppukäyttäjä vastaisi myös viime sijassa ohjattavan kuorman kuormanohjausreleeseen kytkemisestä aiheutuvista kuluista. Ehdotettu säännös ei estäisi jakeluverkonhaltijan tarjoamana lisäpalveluna tapahtuvaa kuormanohjausta, jos loppukäyttäjällä ei ole voimassa olevaa valtuutusta markkinaehtoiseen kuormanohjaukseen.

Pykälän 2 momentin mukaan jakeluverkonhaltijan olisi mahdollistettava loppukäyttäjän ehdotetun 1 momentin mukaisesti valtuuttamalle toimijalle markkinaperusteisen kuormanohjauksen järjestämiseksi pääsy loppukäyttäjän etämittauslaitteiston kuormanohjausreleen ohjaukseen. Jakeluverkonhaltijan olisi mahdollistettava loppukäyttäjän kuormien ja laitteiden liittäminen kuormanohjausreleeseen. Suuri osa jakeluverkonhaltijoista on jo aloittanut seuraavan sukupolven älymittareiden asennukset ja kilpailuttanut mittauslaitehankintansa. Osan mittauslaitetoimittajien ratkaisuissa kuormanohjausrele on mittauslaitteen sinetöinnin ulkopuolella, jolloin valtuutettu sähköasentaja voi kytkeä asiakkaan kuormia releeseen ilman jakeluverkkoyhtiön asentajan läsnäoloa ja mittarin uudelleensinetöintiä. Kuitenkin osalla mittauslaitetoimittajista kuormanohjausrele on mittarin sinetöinnin takana, jolloin paikalle vaaditaan aina verkkoyhtiön asentaja varmistamaan kytkentöjen asianmukaisuus ja sinetöimään mittari uudelleen. Jotta kaikilla asiakkailla olisi tosiasiallinen mahdollisuus kytkeä kuormia releeseen ilman verkkoyhtiön harkintaa, tulee ehdotetusta jakeluverkonhaltijan velvoitteesta säätää lailla.

Pääsyllä kuormanohjaukseen tarkoitetaan mahdollisuutta ohjata kuormanohjausreleeseen kytkettyä asiakkaan sähkökuormaa etänä. Koska loppukäyttäjän kuormanohjaus tapahtuu releellä, joka on osa jakeluverkonhaltijan hallinnoimaa mittaria, tulisi jakeluverkonhaltijan mahdollistaa kuormanohjauksen tekninen toteutus ja kuormien liittäminen kuormanohjausreleeseen. Jakeluverkonhaltijan velvollisuus mahdollistaa kuormien kytkeminen releohjaukseen ei kattaisi muita markkinapohjaisen kuormanohjauksen käyttöönoton edellyttämiä loppukäyttäjän sähkölaitteistossa mahdollisesti tarvittavia toimenpiteitä. Liittämisen mahdollistaminen voisi tapahtua esimerkiksi jakeluverkonhaltijan tarjoamana palveluna. Kyseessä olisi verkkopalvelumaksuilla katettavan verkkopalvelun ulkopuolinen lisäpalvelu.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että jakeluverkonhaltijalla olisi oikeus ehdotetun 1 momentin mukaisen valtuutuksen estämättä käyttää kuormanohjausrelettä sähköverkkoon kohdistuvissa normaaliolojen häiriötilanteissa, sähköpulatilanteissa, valmiuslain tarkoittamissa poikkeusoloissa, tai jos on ilmeistä, että markkinapohjainen loppukäyttäjän kuormanohjaus vaarantaa sähköverkon käyttövarmuuden. Säännöksellä turvattaisiin sähköjärjestelmän toimintaa ja mahdollistettaisiin jakeluverkonhaltijan tarvittavat kuormanohjaustoimet sekä varautumissuunnitelmaan sisällytettävästä sähkönkäyttöpaikkojen etusijajärjestyksestä annetun valtioneuvoston asetuksen (981/2022) ja valmiuslain edellyttämien toimien toteuttaminen. Valmiuslain 36 §:n mukaan poikkeusoloissa valtioneuvosto voi päätöksellään rajoittaa sähkön käyttöä tai kokonaan kieltää sähkön käytön valtioneuvoston asetuksella tarkemmin määriteltäviin muihin kuin huoltovarmuuden kannalta välttämättömiin tarkoituksiin. Lisäksi jakeluverkonhaltijalla tulisi olla mahdollisuus kuormanohjaukseen sähkön niukkuustilanteiden ulkopuolella, jos olisi ilmeistä, että kolmannen osapuolen suorittaman markkinaehtoisen kuormanohjauksen piirissä oleva merkittävän suuruusluokan kuorman ohjaaminen vaarantaisi sähköverkon käyttövarmuuden.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että jakeluverkonhaltijan olisi jatkettava loppukäyttäjällä jo käytössä olleen loppukäyttäjän verkkopalvelutuotteen mukaisen tai tämän kanssa sovitun kuormanohjauksen toteutusta, jos loppukäyttäjä ei tekisi ehdotetun 1 momentin mukaista valtuutusta markkinapohjaiseen kuormanohjaukseen. Lisäksi ehdotetun 1 momentin mukaisen valtuutuksen päättyessä loppukäyttäjän verkonhaltijan olisi aktivoitava kuormanohjaukseen verkkopalvelutuotteensa mukainen aikajaotus tai muu loppukäyttäjän kanssa sovittu kuormanohjauksen toteutus, ellei loppukäyttäjä tekisi uutta valtuutusta. Kyseisiä tilanteita voivat olla esimerkiksi myyjänvaihtotilanteet tai määräaikaisen kuormanohjauspalvelusopimuksen päättyminen. Ehdotetulla 65 b §:llä ei näin ollen estettäisi jakeluverkonhaltijan mahdollisuutta toteuttaa kuormanohjausta, jos loppukäyttäjän valtuuttama sähkömarkkinoiden osapuoli ei sitä tarjoa. Jakeluverkonhaltijan toteuttama kuormanohjaus perustuisi tällöin loppukäyttäjän päätökseen olla tekemättä valtuutusta markkinapohjaiseen kuormanohjaukseen. Säännöksellä vältettäisiin tilanne, jossa asiakkaan kuormanohjaukseen tulisi katkos ehdotetun 65 b §:n voimaan tullessa tai markkinapohjaisen kuormanohjauksen valtuutuksen päättyessä. Katkos voisi johtaa esimerkiksi tilanteeseen, jossa asiakkaan kiinteistön lämmityskuormat eivät kytkeytyisi talvella aikaisempaan tapaan päälle ja kiinteistö kokisi merkittäviä pakkasen aiheuttamia vaurioita.

Pykälän 5 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä kuormanohjaustoiminnallisuuden toteuttamisesta ja sen edellyttämästä tiedonvaihdosta. Asetuksenantovaltuus koskisi teknisiä seikkoja, kuten kuormanohjausrajapinnan toimintaa.

84 §.Luvun soveltamisala ja määritelmät. Pykälän 2 momentin 1 kohtaan ehdotetaan liittymisjohdon määritelmän terminologian tarkentamisesta johtuvaa teknistä muutosta, jonka mukaan sähkönkäyttöpaikka -termi muutettaisiin sähkönkäyttökohteeksi. Muutoksella ei olisi vaikutusta säännöksen soveltamiseen.

86 § . Ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot . Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan vähittäismyyjän olisi ennen sähkönmyyntisopimuksen tekemistä annettava loppukäyttäjälle tieto siitä tarjoaako se yhteislaskutusta. Loppukäyttäjä voisi näin ollen ennen sopimuksen tekemistä arvioida haluaako hyödyntää mahdollisuuden yhteislaskutukseen sekä tarvittaessa valita tällä perusteella itselleen sopivan vähittäismyyjän. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin lisäksi, että vähittäismyyjän olisi annettava yhteislaskutuksesta sovittaessa loppukäyttäjälle tieto jakeluverkonhaltijan nimestä ja yhteystiedoista sekä ohjeet ja yhteystiedot verkon häiriöiden ja keskeytysten ilmoittamisesta jakeluverkonhaltijalle. Yhteislaskutuksessa vähittäismyyjä hoitaisi loppukäyttäjän laskutukseen liittyvän asiakaspalvelun. Ehdotetulla tiedottamisvelvoitteella pyrittäisiin varmistamaan, että loppukäyttäjä saa tiedon oikeasta kontaktitahosta verkon häiriöiden ja keskeytysten varalta sekä verkonhaltijan muun kuin laskutukseen liittyvän asiakaspalvelun osalta.

Pykälän uutta 5 momenttia esitetään muutettavaksi niin, että velvoite kirjata tiedot sovitussa muodossa sopimukseen tai vahvistusilmoitukseen koskisi myös uutta 4 momenttia jakeluverkonhaltijaa ja verkon häiriöiden ja keskeytysten ilmoittamista koskevien tietojen osalta. Velvoitteella varmistettaisiin, että ehdotetussa 4 momentissa tarkoitettu tieto olisi yksiselitteisesti loppukäyttäjän saatavilla.

86 a §.Loppukäyttäjältä ennen sopimuksen tekemistä pyydettävät tiedot . Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 2 momentti , jonka mukaan loppukäyttäjän sopimuksen tekemisen yhteydessä toimittamien tietojen muuttuessa loppukäyttäjän on itse ilmoitettava uusi laskutusosoite sen ollessa eri kuin sähkönkäyttöpaikan osoite. Ehdotetulla säännöksellä estettäisiin riski siitä, että vähittäismyyjälle tai jakeluverkonhaltijalle ilmoitettaisiin loppukäyttäjän laskutusosoitteeksi jokin kolmas taho ilman loppukäyttäjän omaa tahtoa, ja näin ollen vähennettäisiin väärinkäytösten mahdollisuutta. Lisäksi säännöksellä turvattaisiin, että jakeluverkonhaltijalla säilyisivät oikeat asiakastiedot riippumatta siitä, että yhteislaskutuksen myötä jakeluverkonhaltijan asiakaskontakti vähenisi. Loppukäyttäjä voisi ehdotetusta säännöksestä huolimatta edelleen halutessaan ilmoittaa laskutusosoitteekseen sähkönkäyttöpaikastaan poikkeavan osoitteen esimerkiksi sopiessaan kolmannen tahon kanssa siitä, että tämä taho hoitaa loppukäyttäjän laskujen maksun.

87 § . Sopimuksen tekeminen . Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin vaatimus, että liittymissopimus on tehtävä kirjallisesti sekä ilman aiheetonta viivytystä siitä, kun verkonhaltija on vastaanottanut liittymän tilauksen ja liittymän kytkemisen edellyttämät tiedot liittyjän sähkölaitteistoista. Edellyttämällä liittymän tilausta ja riittävien tietojen saantia liittyjän sähkölaitteistoista tavoiteltaisiin sitä, että verkonhaltijan sopimuksentekoa koskevan aikavaatimuksen piiriin ei kuuluisi sellaiset tilanteet, joissa tietojen puutteellisuus johtuu liittyjän puolella olevasta syystä tai jos kyse olisi muusta kuin sopimuksen tekemiseksi esitetyistä sitovista pyynnöistä, kuten alustavista tiedusteluista.

Pykälän 4 momentin mukaan toimitusvelvollisuuden piirissä olevalla loppukäyttäjällä tulee olla mahdollisuus tehdä vähittäismyyjän kanssa sopimus, joka sisältää sähköntoimituksen lisäksi sähkönjakelun sisältämän palvelun. Momentti esitetään kumottavaksi, sillä sen katsotaan esitetyn yhteislaskutuksen käyttöönoton myötä muuttuvan tarpeettomaksi. Kyseisen säännöksen kumoaminen ei vaikuttaisi muuhun toimitusvelvollisuuteen liittyvään sääntelyyn eikä säännöksen pohjalta voimassa oleviin sopimuksiin.

Pykälään esitetään lisättävän uusi 6 momentti , jonka mukaan kuluttajan kanssa kuluttajansuojalain 6 luvussa tarkoitetussa kotimyynnissä tai etämyynnissä tai muutoin vähittäismyyjän kiinteän toimipaikan ulkopuolella tehdyn sähkönmyyntisopimuksen mukaisen sähköntoimituksen on käynnistyttävä viimeistään 90 vuorokauden kuluessa sopimuksen tekemisestä. Säännöksellä pyritään ehkäisemään tilanteita, joissa kuluttajan kanssa tehdään esimerkiksi puhelinmyynnissä sähkösopimus pitkäksi aikaa odottamaan kuluttajalla sillä hetkellä samassa käyttöpaikassa voimassa olevan sopimuksen päättymistä. Sekä kuluttajan tarpeet, olosuhteet että sähkömarkkinoiden tilanne voivat muuttua pitkän odotusajan kuluessa, eikä uusi sopimus näin ollen voimaan tullessaan välttämättä enää vastaisi kuluttajan tarpeita.

Ehdotettu säännös soveltuisi kuluttajansuojalain 6 luvun mukaisessa koti- tai etämyynnissä tapahtuvaan sopimuksen tekoon. Sähkönmyyntisopimuksia markkinoidaan yleisesti esimerkiksi kauppakeskuksissa, jolloin sopimuksen tekemisen arvioidaan kuluttajan näkökulmasta rinnastuvan koti- tai etämyyntiin myyntitilanteen luonteen vuoksi. Tämän vuoksi esitetään säädettäväksi, että ehdotettua aikarajaa sovellettaisiin myös vähittäismyyjän kiinteän toimipaikan ulkopuolella tapahtuvassa myynnissä. Kuluttajansuojalain esitöissä ( HE 157/2013 vp , s. 34) elinkeinonharjoittajan kiinteän toimipaikan ulkopuolelle määritellään siirrettävät myyntipaikat, kuten myyntikojut, näyttelyosastot ja kuorma-autot, jossa elinkeinonharjoittaja tavanomaisesti tarjoaa kulutushyödykkeitä. Vastaavasti rajoituksen olisi katsottava soveltuvan vähittäismyyjän lukuun tehtävässä sähkönmyyntisopimusten myynnissä muiden elinkeinonharjoittajien kuten erikoisliikkeiden toimesta.

Ehdotettua aikarajaa tarkasteltaisiin säännöksessä sähköntoimituksen alkamisen ajankohdan perusteella. Aikarajan sitominen sopimuksen voimaantuloon voisi mahdollistaa sen, että säännöksen tarkoituksen vastaisesti tehtäisiin sopimuksia, jotka sopimusteknisesti tulisivat voimaan sallitun kolmen kuukauden aikana, mutta joiden mukainen sähköntoimitus alkaisi vasta edellisen sopimuksen voimassaolon päätyttyä. Aikarajan katsotaan olevan perusteltua olla määritelty vuorokausissa, jotta sen valvonta ja määritteleminen tietojärjestelmiin on mahdollisimman yksiselitteisesti toteutettavissa.

Momentissa esitetään lisäksi säädettävän, että sellainen sähkönmyyntisopimus, joka on kuluttajan kanssa tehty kuluttajansuojalain 6 luvussa tarkoitetussa kotimyynnissä tai etämyynnissä tai muutoin vähittäismyyjän kiinteän toimipaikan ulkopuolella, ja jonka mukainen sähkön toimitus ei voisi alkaa 90 vuorokauden kuluttua sopimuksen tekemisestä, raukeaisi. Säännöksellä turvattaisiin kuluttajan asemaa tilanteessa, jossa sähkönmyyntisopimus olisi ehdotetun sääntelyn vastaisesti tehty käynnistymään myöhemmin kuin 90 vuorokauden kuluessa sopimuksen tekemisestä. Vähittäismyyjän olisi viipymättä ilmoitettava kuluttajalle sopimuksen raukeamisesta saatuaan tiedon siitä, ettei sähköntoimitusta voida aloittaa 90 vuorokauden kuluessa sopimuksen tekemisestä. Mittausasetuksen 3 luvun 3 §:n 3 momentin mukaisesti sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö ilmoittaa uudelle sähkönmyyjälle, että tämän toimitusta ei voida aloittaa jakeluverkossa taikka tämän jo alkanutta avointa toimitusta ei voida jatkaa, jos loppukäyttäjän ja tämän nykyisen toimittajan voimassa oleva määräaikainen sähkönmyyntisopimus tai toistaiseksi voimassa olevan sähkönmyyntisopimuksen irtisanomisaika päättyy uuden toimituksen ilmoitettua alkamispäivää myöhemmin.

Lisäksi säädettäisiin, että vähittäismyyjä ei saisi veloittaa kuluttajalta sopimukseen perustuvia maksuja sopimuksen mukaista sähkön toimitusta edeltävältä ajalta. Kyseiset maksut voisivat olla esimerkiksi sopimuksen perusmaksuja, jotka olisi katsottava perusteettomiksi rauenneen sopimuksen osalta.

Ehdotetun säännöksen ulkopuolelle rajattaisiin tilanteet, joissa sähkönmyyntisopimuksen tekemiseksi kuluttaja on omasta aloitteestaan ottanut yhteyttä elinkeinonharjoittajaan tai elinkeinonharjoittaja on ottanut yhteyttä kuluttajaan tämän nimenomaisesta pyynnöstä. Säännös vastaisi kuluttajansuojalain 6 luvun 12 a §:n 3 momenttia. Ehdotettu säännös ei näin ollen estäisi kuluttajan omasta aloitteesta tapahtuvaa sähkönmyyntisopimuksen tekemistä siten, että sopimuksen mukainen sähköntoimitus alkaisi myöhemmin kuin 90 vuorokauden kuluessa sopimuksen tekemisestä.

92 a §.Sähkönmyyntisopimuksen ja aggregointisopimuksen irtisanomismaksu . Lakiin esitetään lisättävän uusi 92 a §, jolla pantaisiin täytäntöön sähkömarkkinadirektiivin 12 artiklan 3 kohta. Sähkömarkkinadirektiivin 12 artiklan 3 kohdassa säädetään poikkeuksesta kyseisen artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ainakaan kotitalousasiakkailta ja pieniltä yrityksiltä ei peritä sähkön toimittajan tai aggregointia harjoittavan markkinaosapuolen vaihtamiseen liittyviä maksuja. Artiklan 2 kohdan voidaan katsoa muodostavan yleissäännön tilanteessa, jossa toimittaja tai aggregoija vaihdetaan aiemman määräaikaisen sopimuksen päättyessä tai irtisanoutumalla toistaiseksi voimassa olevasta sopimuksesta. Näin ollen artiklan 3 kohta soveltuisi poikkeussääntönä tilanteeseen, jossa määräaikaisesta sopimuksesta irtisanoudutaan ennen määräajan kulumista loppuun.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että loppukäyttäjän rikkoessa määräaikaista sähkönmyyntisopimusta tai aggregointisopimusta irtisanomalla sen ennen määräajan päättymistä, irtisanomisesta saisi periä maksun vain, jos siitä on sopimuksessa sovittu. Ehdotettu säännös soveltuisi tilanteisiin, jossa määräaikainen sopimus on päättynyt sopimuksen ehtojen vastaiseen loppukäyttäjän tekemään irtisanomiseen. Säännös ei näin ollen vaikuttaisi yleiseen periaatteeseen määräaikaisten sopimusten sitovuudesta. Maksun tulisi olla ollut osa sopimusta, jonka loppukäyttäjä on tehnyt vapaaehtoisesti, ja siitä tulisi olla tiedotettu selvästi loppukäyttäjälle ennen sopimuksen tekemistä. Maksu olisi sellainen sopimukseen sovellettava keskeinen ehto, josta vähittäismyyjän tai aggregaattorin tulisi sähkömarkkinalain 86 §:n 1 momentin mukaisesti ennen sopimuksen tekemistä antaa tieto loppukäyttäjälle. Sopimuksen voimassaolon määräaika katsottaisiin päättyneeksi sähkömarkkinalain 92 §:n 3 momentin mukaisessa tilanteessa, jossa kuluttajan kanssa on tehty määräaikainen sähkönmyyntisopimus kahta vuotta pitemmäksi ajaksi, ja jolloin kuluttaja saa kahden vuoden kuluttua irtisanoa sopimuksen samalla tavalla kuin toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen.

Pykälän 2 momentti sisältäisi sähkömarkkinadirektiivin 12 artiklan 3 kohdan mukaiset kriteerit 1 momentissa tarkoitetun irtisanomismaksun arviointiin. Maksun tulisi olla oikeasuhteinen, eikä se saisi ylittää sopimuksen irtisanomisesta vähittäismyyjälle tai aggregaattorille aiheutuvaa suoraa taloudellista tappiota. Suoran taloudellisen tappion määrittelyssä voitaisiin huomioida muun muassa kustannukset mahdollisista yhdistetyistä investoinneista tai asiakkaalle osana sopimusta jo toimitetuista palveluista. Irtisanomismaksun tulisi näin ollen olla aina oikeasuhteinen, ja vähittäismyyjälle tai aggregaattorille aiheutuva suora taloudellinen tappio muodostaisi hyväksyttävän irtisanomismaksun ylärajan. Vähittäismyyjällä tai aggregaattorilla olisi todistustaakka sille sopimuksen irtisanomisesta aiheutuvasta suorasta taloudellisesta tappiosta. Ehdotettu uusi säännös asettaisi käytännössä irtisanomismaksujen hyväksyttävyydelle arviointiperusteet ja ylärajan, ja irtisanomismaksu voisi edelleen olla määritelty sopimuksessa myös tietyn määräiseksi. Kiinteiden irtisanomismaksujen käyttö voisi käytännössä tukea irtisanomismaksujen suuruuden ennakoitavuutta.

Euroopan unionin tuomioistuin on vuoden 2009 sähkömarkkinadirektiivin puitteissa katsonut asiassa C-371/22, G sp. z o.o. v W S.A., että sopimussakon kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon muun muassa kyseessä olevan sopimuksen alkuperäinen kesto, sopimuksen jäljellä oleva kesto sen päättämisajankohtana, sähkömäärä, joka on ostettu sopimuksen täyttämiseksi mutta jota asiakas ei lopulta kuluta, sekä keinot, jotka kohtuullisen huolellisella toimittajalla olisi ollut käytettävissään niiden mahdollisten taloudellisten tappioiden rajoittamiseksi, joita sille aiheutuu sopimuksen ennenaikaisen päättämisen vuoksi. Vähittäismyyjälle tai aggregaattorille aiheutuvan suoran taloudellisen tappion määräytymiseen vaikuttaisi sopimuksen irtisanomisen jälkeiseltä ajalta käyttämättä jääneen sähkön määrä ja sähköjohdannaisten myyminen takaisin markkinoille.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että sopimusehdoissa olisi määriteltävä irtisanomismaksun määräytymisperusteet, jos irtisanomismaksua ei olisi sovittu tietyn määräiseksi. Määräytymisperusteet tulisi määrittää riittävällä tarkkuudella ja siten, että ne ovat loppukäyttäjän ymmärrettävissä. Vähittäismyyjän olisi lisäksi pyynnöstä annettava loppukäyttäjälle tapauskohtaisesta irtisanomismaksun suuruudesta yksiselitteinen tieto ennen sopimuksen irtisanomista. Tieto tulisi antaa viipymättä ja maksutta. Säännöksellä varmistettaisiin, että loppukäyttäjä saisi pyynnöstä tarkan tiedon irtisanomismaksun suuruudesta ennen irtisanomispäätöstä myös tilanteessa, jossa maksua ei olisi sopimuksessa määritelty tietyn määräiseksi.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että ehdotetun pykälän säännöksistä ei saisi sopimuksin poiketa loppukäyttäjän vahingoksi. Ehdotettu irtisanomismaksua koskeva sääntely olisi näin ollen luonteeltaan pakottavaa siltä osin, ettei yksittäisessä tapauksessa voitaisi sopia esimerkiksi summaltaan ehdotetun 2 momentin mukaiset kriteerit ylittävästä irtisanomismaksusta. Säännöksellä suojattaisiin loppukäyttäjän asemaa sopimussuhteessa. Lisäksi olisi huomattava, että kuluttajan oikeudellinen asema sähkön ostajana perustuu myös kuluttajansuojalakiin ja siitä ilmeneviin yleisiin kuluttajaoikeudellisiin periaatteisiin. Irtisanomismaksun määrää voitaisiin esimerkiksi sovitella kuluttajansuojalain 4 luvun nojalla.

Energiavirasto valvoisi 1 momentissa tarkoitettujen irtisanomismaksujen hyväksyttävyyttä 2 momentissa tarkoitettujen kriteerien puitteissa ja toteuttaisi asianmukaisia toimenpiteitä havaitessaan luvattomia irtisanomismaksuja. Valvontatoimivalta perustuisi sähkömarkkinalain 106 §:n 2 momenttiin sekä sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annettuun lakiin (590/2013) , ja sillä pantaisiin täytäntöön sähkömarkkinadirektiivin 12 artiklan 3 momentin viimeinen virke sekä sähkömarkkinadirektiiviin direktiivillä (EU) 2024/1711 lisätty uusi 11 artiklan 2 kohdan b alakohta. Asianmukaisia toimenpiteitä olisivat Energiaviraston yleiseen valvontatoimivaltaan lukeutuvat toimet. Lisäksi Energiavirasto voisi esimerkiksi antaa tarvittaessa lausuntoja 2 momentissa tarkoitetusta vähittäismyyjälle tai aggregaattorille aiheutuvasta suoran taloudellisen tappion määräytymisperusteista. Energiavirastolla olisi näin ollen yleinen rooli valvontaviranomaisena joko omasta aloitteestaan tai sille tehtyjen kantelujen perusteella, mutta se ei ratkaisisi yksittäiseen sopimussuhteeseen liittyviä riitatapauksia, eikä kantelijalla olisi asiassa asianosaisasemaa.

Sähkömarkkinalain 106 §:n mukaan kuluttaja-asiamies valvoo lain 13 luvussa tarkoitettujen sopimusten ehtojen lainmukaisuutta kuluttajansuojan kannalta. Kuluttaja-asiamies valvoisi sähkönmyyntisopimuksen irtisanomismaksun kohtuullisuutta sähkömarkkinalain 92 a §:n ja kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n nojalla.

99 a §.Asiakasvalitusten käsittely . Lakiin esitetään lisättävän uusi 99 a § loppukäyttäjän tekemän valituksen käsittelystä. Ehdotetulla pykälällä täydennettäisiin sähkömarkkinadirektiivin 10 artiklan 9 kohdan täytäntöönpanoa. Kyseisen säännöksen mukaan loppuasiakkaalla tulee olla oikeus toimittajaltaan saamansa valitusten käsittelyn hyvään tasoon. Toimittajien on käsiteltävä valitukset yksinkertaisesti, oikeudenmukaisesti ja ripeästi. Direktiivin säännös esitetään pantavaksi täytäntöön sen sanamuotoa laajempana siten, että säännöksen soveltamisalaan lukeutuisivat vähittäismyyjien lisäksi myös jakeluverkonhaltijat ja aggregaattorit. Ehdotetussa muodossaan soveltamisala vastaisi sähkömarkkinalain kuluttajasäännöksiä koskevan 13 luvun yleistä, 84 §:ssä määriteltyä soveltamisalaa. Direktiivin edellyttämään valitusten käsittelyn hyvään tasoon välttämättömyyshyödykkeen kyseessä ollen voidaan katsoa lukeutuvan muun muassa asiakaspalvelun monikanavaisuus. Ehdotettu säännös soveltuisi sähköntoimitusta tai -jakelua koskevan reklamaation lisäksi myös muuhun loppukäyttäjän sopimussuhteeseen liittyvään vähittäismyyjän, jakeluverkonhaltijan tai aggregaattorin virheeseen perustuvaan valitukseen. Säännöksellä täydennettäisiin kuluttajansuojalakiin sisältyvää asiakaspalvelun laatua koskevaa sääntelyä.

Energiavirasto valvoisi ehdotetun säännöksen noudattamista sen sähkömarkkinalain 106 §:n 2 momenttiin sekä sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annettuun lakiin perustuvan yleisen valvontatoimivallan puitteissa. Energiavirasto ei ratkaisisi yksittäiseen sopimussuhteeseen liittyviä riitatapauksia, eikä kantelijalla olisi asiassa asianosaisasemaa.

101 §.Vastuutahot . Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että loppukäyttäjä ei voisi esittää jakeluverkonhaltijalle yhteislaskutuksen piirissä olevaan virheelliseen tai viivästyneeseen laskuun perustuvia vaatimuksia.

Lisäksi pykälään esitetään lisättävän uusi 4 momentti , jonka mukaan vähittäismyyjä toimisi loppukäyttäjän yhteystahona ehdotetussa 105 i §:ssä tarkoitetussa yhteislaskutuksessa. Jos loppukäyttäjä ilmoittaisi virheistä, jotka liittyvät sellaisiin laskun tietoihin, joita vähittäismyyjä ei voi tarkistaa, vähittäismyyjän olisi siirrettävä loppukäyttäjältä saamansa ilmoitus edelleen jakeluverkonhaltijan käsiteltäväksi. Loppukäyttäjän laskutusta koskeva asiakaspalvelu keskitettäisiin 105 i §:ssä tarkoitetussa yhteislaskutuksessa näin ollen pääasiallisesti vähittäismyyjälle.

103 §.Sähkönjakelun tai sähköntoimituksen keskeyttäminen loppukäyttäjästä johtuvasta syystä . Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että ennen sähkönjakelun tai sähköntoimituksen keskeyttämistä loppukäyttäjälle lähetettävä huomautus maksun laiminlyönnistä tai muusta sopimusrikkomuksesta ja erillinen katkaisuvaroitus voitaisiin toimittaa sekä kirjallisesti että muulla pysyvällä tavalla, jos loppukäyttäjä olisi erikseen kirjallisesti tai sähköisesti antanut tähän suostumuksensa. Pysyvä tapa tarkoittaisi saatavien perinnästä annetun lain 3 a §:n 2 kohdan mukaisesti tiedonannon toimittamista vastaanottajalle henkilökohtaisesti kirjallisesti tai sähköisesti siten, että vastaanottaja voi tallentaa ja toisintaa sen muuttumattomana. Toimittajan olisi riittävällä huolellisuudella varmistettava, että huomautus tai katkaisuvaroitus on tosiasiassa saavuttanut loppukäyttäjän. Ehdotetulla muutoksella yhtenäistettäisiin maksun laiminlyöntiä koskevan huomautuksen ja katkaisuvaroituksen toimittavista koskevaa sääntelyä saatavien perinnästä annetun lain kanssa sekä huomioitaisiin digitaalisen kehityksen mahdollistamat toimittamistavat.

Pykälään ehdotetaan lisättävän uusi 5 momentti , jolla tarkennettaisiin loppukäyttäjän yhteislaskutettavaan saatavaan kohdistuvien osasuoritusten suhdetta sähkönjakelun tai sähköntoimituksen keskeyttämiseen. Loppukäyttäjän laskutuksen ollessa yhteislaskutuksen piirissä sähköntoimituksen tai jakelun keskeyttäminen loppukäyttäjästä johtuvasta syystä tapahtuisi yhteislaskua koskevan velan kokonaismäärän perusteella riippumatta siitä, olisiko loppukäyttäjällä laskennallisesti suorittamatta sähkön myynnin vai jakelun osuus saatavasta.

105 a §.Soveltamisala . Pykälässä säädetään, että lain 13 a luvun laskutusta koskevia säännöksiä sovelletaan vähittäismyyjään, jakeluverkonhaltijaan ja aggregaattoriin, joka toimittaa sähköä tai tuottaa sähkömarkkinalain mukaisia palveluita loppukäyttäjille. Pykälään esitetään lisättäväksi säännös, jonka mukaan ehdotettuja, 13 a lukuun sisältyviä yhteislaskutusta koskevia säännöksiä sovellettaisiin kuitenkin vain vähittäismyyjään ja jakeluverkonhaltijaan. Esitetty lisäys olisi yhtenäinen ehdotettujen 105 i–105 k §:n sanamuotojen kanssa, ja sillä pyrittäisiin välttämään säännösten soveltamisalaa koskevia tulkintaepäselvyyksiä.

105 c §.Laskutustiedot . Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan loppukäyttäjän laskussa olisi 105 i §:ssä tarkoitetun yhteislaskutuksen tilanteessa 1 momentin 1, 2, 4, 5, ja 6 kohdassa tarkoitetuissa tiedoissa eriteltävä jakeluverkonhaltijaa ja sen saatavaa koskevat tiedot. Jakeluverkonhaltijaa ja sen saatavaa koskevat tiedot tulisi esittää loppukäyttäjän laskulla näin ollen palvelutarjoajan nimen ja yhteystietojen, maksettavan hinnan, laskutuksen perusteena käytettävien mitattavien suureiden määrien, suorituksen tai palvelun hinnan muodostumisen erittelyn sekä suorituksen tai palvelun nimen osalta. Koska loppukäyttäjä ei yhteislaskutuksessa vastaanottaisi laskuja ja 105 c §:n 1 momentin edellyttämiä tietoja jakeluverkonhaltijaltaan, tulisi ne yhdistää vähittäismyyjältä loppukäyttäjälle toimitettavalle laskulle.

105 e §. Muut laskulla annettavat tiedot. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi uusi 5 kohta , jonka mukaan loppukäyttäjälle on yhteislaskutuksessa annettava laskussa laskutustietojen lisäksi tieto jakeluverkonhaltijan nimestä ja yhteystiedoista sekä ohjeet ja yhteystiedot verkon häiriöiden ja keskeytysten ilmoittamisesta jakeluverkonhaltijalle. Ehdotettu säännös varmistaisi, että loppukäyttäjällä on oikea ja selkeä tieto yhteystahosta verkon häiriöiden ja keskeytysten tilanteessa. Säännöksellä pyrittäisiin myös vähentämään verkon häiriöitä ja keskeytystä koskevien yhteydenottojen ohjautumista vähittäismyyjille.

105 i §. Yhteislaskutus . Sähkömarkkinalakiin esitetään lisättäväksi uusi 105 i §, jonka 1 momentin mukaan vähittäismyyjä voisi loppukäyttäjän pyynnöstä tai tämän suostumuksella tarjota tälle sähköntoimituksen ja sähkönjakelun sisältämän palvelun laskutusta yhdellä laskulla, jolloin loppukäyttäjä maksaisi koko laskun loppusumman vähittäismyyjälle. Vähittäismyyjä voisi jatkossa valita tarjoaako se asiakkaille yhteislaskutusta, erillislaskutusta vai molempia. Vähittäismyyjän tarjotessa molempia vaihtoehtoja olisi laskutusmalli asiakkaan päätettävissä.

Yhteislaskutuksen käyttöönotto tapahtuisi joko loppukäyttäjän pyynnöstä tai tämän nimenomaisella suostumuksella. Vähittäismyyjä ei näin ollen voisi siirtää loppukäyttäjää yhteislaskutuksen piiriin yksipuolisella ilmoituksella. Yhteislaskutuksen käyttöönotosta tulisi sopia vähittäismyyjän ja loppukäyttäjän välillä kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla. Erillistä suostumusta asiakkaalta ei edellytettäisi jo voimassa olevien, sähkömarkkinalain 87 §:n kumottavaksi esitetyn 4 momentin mukaisissa toimitusvelvollisuussopimuksissa. Yhteislaskutus ei tarkoittaisi sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta sopimuksen muuttamiseen, eikä vähittäismyyjä voisi yhteislaskutukseen siirtymisen yhteydessä yksipuolisesti tehdä muutoksia esimerkiksi myyntihintaan tai muihin sopimusehtoihin tai edellyttää loppukäyttäjän suostuvan sellaisiin muutoksiin.

Yhteislaskutukseen siirtyminen ei edellyttäisi uuden sähkönmyyntisopimuksen tekemistä. Yhteislaskutus koskisi pelkästään sähköntoimituksen ja -jakelun laskutusta, eikä sillä luovuttaisi erillisistä sähköntoimitusta ja -jakelua koskevista sopimuksista. Asiakkaalla tulisi jatkossakin olla jakelupalvelua koskeva erillinen sähköverkkosopimus jakeluverkonhaltijan kanssa.

Yhteislaskutus ehdotetaan rajattavaksi loppukäyttäjiin, joiden sähkönkäyttöpaikka on varustettu enintään 3 x 63 ampeerin pääsulakkeella tai jonka sähkönkäyttöpaikkaan ostetaan sähköä enintään 100 000 kilowattituntia vuodessa. Käytännössä yhteislaskutuksen ulkopuolelle rajautuisivat teollisuus ja liiketoiminta, jossa on pitkät aukioloajat ja joka on auki viikonloppuisin (tyyppikäyttäjät 11-13, T4). Rajauksella vähennettäisiin yhteislaskutuksen aiheuttamaa, yksittäiseen asiakkaaseen liittyvää luottotappioriskiä sekä vähittäismyyjältä vaadittavien vakuuksien suuruutta ja niiden aiheuttamia kustannuksia.

Yhteislaskutuksen tarjoamisen loppukäyttäjille tulisi tapahtua tasapuolisesti ja syrjimättömästi, ja lähtökohtaisesti yhteislaskutusta tarjoavan vähittäismyyjän tulisi yhtäläisesti mahdollistaa se kaikille edellä esitetyt ehdot täyttäville loppukäyttäjille, tämän kuitenkaan rajoittamatta vähittäismyyjän mahdollisuutta tuotekohtaiseen harkintaan yhteislaskutuksen soveltamisessa. Yhteislaskutuksen tarjoamisesta yksittäisen loppukäyttäjän kohdalla voisi kuitenkin kieltäytyä painavaan syyhyn perustuen. Yhteislaskutuksesta kieltäytymiseen oikeuttavana painavana syynä voidaan nähdä esimerkiksi loppukäyttäjän olennainen maksuvelvoitteiden laiminlyönti. Yleisten verkkopalveluehtojen (VPE 2019) mukaisesti loppukäyttäjältä pyydetty vakuus tai ennakkomaksu voitaisiin siirtää jakeluverkonhaltijalta vähittäismyyjälle yhteislaskutuksen piirissä olevien jakelupalvelumaksujen turvaamiseksi loppukäyttäjän suostumuksella. Suostumus vakuuden siirtoon voitaisiin antaa esimerkiksi yhteislaskutuksesta sovittaessa. Loppukäyttäjän asettamien jakelupalvelua koskevien vakuuksien siirtämisellä vähittäismyyjän käyttöön voitaisiin vähentää riskiä yhteislaskutuksen piirissä olevan saatavan päätymisestä perintään.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että loppukäyttäjä maksaisi yhteislaskutuksessa koko laskun loppusumman vähittäismyyjälle. Vähittäismyyjän tulisi tilittää jakeluverkonhaltijalle tämän osuus saatavasta kokonaisuudessaan, mukaan lukien verot ja muut julkisoikeudelliset maksut. Yhteislaskutus ei vaikuttaisi vähittäismyyjän tai jakeluverkonhaltijan verovelvoitteisiin tai verojen tilittämisvelvollisuuksiin. Vähittäismyyjä ei saisi myöskään veloittaa jakeluverkonhaltijalta yhteislaskutuksesta ylimääräistä lisämaksua. Loppukäyttäjän tulisi edelleen saada laskunsa ja laskutustietonsa sähkömarkkinalain 105 b §:n 2 momentin mukaisesti maksutta. Jos loppukäyttäjä riitauttaa vain vähittäismyyjän osuuden laskusta, tulisi vähittäismyyjän siirtää jakelupalvelun osuus loppukäyttäjän suorituksesta jakeluverkonhaltijalle. Säännöksellä estettäisiin tilanne, jolloin yhteislaskutuksen toisen osasaatavan riitaisuus estäisi tai viivästyttäisi toisen saatavan suorittamisen, ja säännöksellä pienennettäisiin näin ollen riskiä loppukäyttäjän sopimusrikkomusten syntymiseen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan velvoitteesta toimittaa yhteislaskutuksen edellyttämät tiedot sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikköön. Yhteislaskutuksen edellyttämä tiedonvaihto vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan välillä tapahtuisi laskurivitietoina sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön Datahubin kautta, eikä laskutus edellyttäisi yhtiöiden välistä suoraa tiedonvaihtoa. Sähkömarkkinalain 75 a §:n 1 momentin mukaan vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan on huolehdittava vastuulleen kuuluvan, sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikölle toimittamansa tiedon virheettömyydestä sekä toimittamansa virheellisen tiedon korjaamisesta viipymättä. Kyseinen säännös turvaisi yhteislaskutuksessa jakeluverkonhaltijalta vähittäismyyjälle siirrettävien laskurivitietojen oikeellisuutta ja vähentäisi riskiä laskutusvirheisiin ja niiden selvittämisestä aiheutuvien kustannusten syntymiseen.

Vähittäismyyjän olisi ilmoitettava jakeluverkonhaltijalle loppukäyttäjän maksulaiminlyönneistä. Koska yhteislaskutuksessa jakeluverkonhaltijalla ei olisi suoraa mahdollisuutta seurata loppukäyttäjän maksujen suoritusta, turvattaisiin ilmoitusvelvollisuudella jakeluverkonhaltijan mahdollisuutta ennakoida mahdollisia maksuviiveitä. Ilmoitus olisi perusteltua toteuttaa Datahubin kautta, jolloin loppukäyttäjien tietosuoja olisi esimerkiksi vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan välistä sähköpostiviestintää paremmin turvattu.

Pykälän 4 momentti sisältäisi yhteislaskutuksessa vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan välillä sovellettavien ehtojen määrittelyä koskevan määräyksenantovaltuuden. Energiaviraston tulisi valmistella ehdot koordinoidusti verkonhaltijoiden kanssa ja niiden valmistelussa olisi kuultava vähittäismyyjiä sekä asiaankuuluvia verkon käyttäjiä ja muita sähkömarkkinoiden osapuolia. Ehdot voisivat koskea tarkennuksia yhteislaskutuksen toteuttamiseen jakeluverkonhaltijoiden ja vähittäismyyjien välillä, kuten maksuaikatauluja tai tarvittavien tietojen toimittamista.

Jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän olisi yhteislaskutuksessa sovellettava Energiaviraston vahvistamia ehtoja. Ehdoilla näin ollen yhtenäistettäisiin yhteislaskutuksessa sovellettavia käytäntöjä, sekä helpotettaisiin ja selkeytettäisiin yhteislaskutuksen käyttöönottoa ja sen valtakunnallista toteuttamista. Lisäksi sitovat ehdot turvaisivat tasapuolisia kilpailuedellytyksiä edistämällä sitä, etteivät jakeluverkonhaltijat aseta kohtuuttomia tai syrjiviä ehtoja suhteessa vähittäismyyjiin.

Pykälän 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä yhteislaskutuksesta. Säännökset voisivat koskea esimerkiksi vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan välistä maksuaikaa ja -järjestelyjä sekä yhteislaskutuksen edellyttämien tietojen toimittamista sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikköön.

105 j § . Jakeluverkonhaltijan velvollisuus osallistua yhteislaskutukseen . Sähkömarkkinalakiin esitetään lisättäväksi uusi 105 j §, jossa säädettäisiin jakeluverkonhaltijan velvollisuudesta osallistua yhteislaskutukseen. Pykälän 1 momentin mukaan jakeluverkonhaltijoilla olisi velvoite osallistua yhteislaskutukseen, kun yhteislaskutuksesta on sovittu vähittäismyyjän ja loppukäyttäjän välillä. Yhteislaskutuksen toteuttaminen edellyttää, että jakeluverkonhaltijat antavat kaikille vähittäismyyjille tasapuoliset ja syrjimättömät mahdollisuudet tarjota asiakkailleen yhteislaskua.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin jakeluverkonhaltijan oikeudesta edellyttää vähittäismyyjää asettamaan vakuus yhteislaskutuksen piiriin kuuluvien saataviensa turvaamiseksi vähittäismyyjästä johtuvien jakeluverkonhaltijan saatavien tilityksen puutteiden tai laiminlyöntien varalle. Yhteislaskutuksessa vähittäismyyjä hoitaisi jakeluverkonhaltijan saatavien laskuttamisen ja perinnän loppukäyttäjältä, ja jakeluverkonhaltijaan kohdistuisi riski siitä, että vähittäismyyjä ei tilittäisi sille jakelupalvelun sekä jakeluverkonhaltijan keräämien verojen ja muiden julkisoikeudellisten maksujen osuutta laskusta. Näin ollen yhteislaskutus tarkoittaisi periaatteessa jakeluverkonhaltijan luotonantoa vähittäismyyjälle, jolloin mahdollisuus turvata luotonmaksu vakuuden edellyttämisellä olisi perusteltua. Vakuus olisi tarkoitettu tilanteisiin, jossa jakeluverkonhaltijan saatavien tilityksen puutteet tai laiminlyönnit johtuisivat vähittäismyyjästä. Näin ollen loppukäyttäjästä johtuvasta syystä aiheutuva luottotappioriski jakautuisi vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan välillä niiden saatavien suhteessa.

Jakeluverkonhaltija voisi kieltäytyä yhteislaskutuksesta, jos vähittäismyyjä ei asettaisi tarvittavaa vakuutta. Vakuus voitaisiin vaatia, jos vähittäismyyjän luottokelpoisuus on julkisesti saatavilla oleviin kriteereihin perustuen alentunut. Vähittäismyyjän olisi toimitettava jakeluverkonhaltijalle selvitys luottokelpoisuudestaan.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vakuuden määräytymisperusteista. Jos vakuus arvioitaisiin tarpeelliseksi, laskettaisiin sen määrä seuraavalla kaavalla: Vakuusvaade = arvio vähittäismyyjän jakeluverkonhaltijan alueella seuraavan kolmen kuukauden aikana toimittamasta energian määrästä (kilowattituntia) x keskimääräinen verollinen jakelupalvelumaksu (senttiä kilowattitunnilta) + jakelupalvelun perusmaksut seuraavan kolmen kuukauden ajalta . Kaavassa verollinen jakelupalvelumaksu sisältäisi arvonlisäveron lisäksi valmisteveron ja huoltovarmuusmaksun.

Pykälän 4 momentin mukaan vakuuden tarvetta ja määrää olisi tarkasteltava uudestaan viimeistään, kun vakuusvaateen edellytyksissä tai vakuuden määrän perusteissa tapahtuu olennaisia muutoksia. Säännös mahdollistaisi sen, että vakuuden tarvetta ja määrää tarkistettaisiin myös useammin. Tarkistuksilla huomioitaisiin se, että vakuuden tarve ja määrä voisi muuttua esimerkiksi vähittäismyyjän taloudellisen tilanteen tai myyntivolyymin muutosten mukana.

Vakuuden tarpeen perustuminen vähittäismyyjän luottokelpoisuuteen lisäisi vakuuksien tarveperusteisuutta ja vähentäisi vakuuksista aiheutuvia kokonaistaloudellisia kustannuksia. Toisaalta olisi perusteltua pystyä myös päivittämään arviota vakuuden tarpeellisuudesta ja määrästä esimerkiksi vähittäismyyjän taloudellisen tilanteen muuttuessa. Vähittäismyyjän jakeluverkonhaltijan vastuualueella tapahtuvan sähkönmyyntitoiminnan laajuuden huomioiminen vakuuden määrittelyssä mahdollistaisi vakuuden määrän suhteuttamisen mahdollisen luottoriskin suuruuteen ja edistäisi eri kokoisten vähittäismyyjien tasavertaista kohtelua. Lisäksi sähkönmyyntitoiminnan laajuuden huomioiminen pienentäisi riskiä siitä, että vakuus muodostuisi uusien toimijoiden markkinoille pääsyä vaikeuttavaksi tai niiden kilpailuedellytyksiä heikentäväksi tekijäksi.

Pykälän 5 momentin mukaan jakeluverkonhaltijalla olisi oikeus päättää yhteislaskutus ilmoittamalla siitä vähittäismyyjälle, mikäli vähittäismyyjä laiminlyö olennaisesti yhteislaskutukseen liittyvän maksuvelvollisuutensa tai muut velvollisuutensa. Jakeluverkonhaltijan olisi ilmoitettava loppukäyttäjälle siirtymisestä takaisin erillislaskutukseen viivytyksettä. Perusteltua olisi selkeyden vuoksi, että siirtymä erillislaskutukseen tapahtuisi loppukäyttäjän laskutusjakson päättyessä. Tämä selkeyttäisi tilannetta sekä loppukäyttäjälle että vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan välisessä suhteessa.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin jakeluverkonhaltijan velvoitteesta ilmoittaa Energiavirastolle 5 momentissa tarkoitetusta yhteislaskutuksen päättämisestä. Energiavirasto arvioisi ilmoituksen johdosta, onko vähittäismyyjä määrättävä yhteislaskutukseen liittyvien velvoitteiden rikkomisen vuoksi keskeyttämään yhteislaskutus myös muiden jakeluverkonhaltijoiden kanssa määräajaksi. Säännöksellä pyrittäisiin vähentämään riskiä siitä, että jakeluverkonhaltijan luottotappioriski suhteessa vähittäismyyjään realisoituisi useammassa tapauksessa.

Pykälän 7 momentissa säädettäisiin, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä vakuuden asettamisesta ja sen laskentaperusteista. Säännökset voisivat koskea esimerkiksi vakuuden asettamisen käytäntöjä ja prosessia sekä tarkempia, teknistasoisia laskentaperusteita. Koska vakuuden puuttuminen voisi edellä esitetyin tavoin muodostaa perusteen yhteislaskutuksen järjestämisestä kieltäytymiselle, tulisi vakuuden edellytysten ja laskentaperusteiden olla mahdollisimman kaavamaisia sekä helposti ja yksiselitteisesti jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän välisessä suhteessa sovellettavia. Lisäksi valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä ehdotetun 5 momentin mukaisen yhteislaskutuksen päättämisen prosessista. Säännökset voisivat koskea esimerkiksi aikarajoja, maksumuistutuksia taikka keskeytysvaroituksia.

105 k § . Yhteislaskutettavan saatavan perintä . Lakiin esitetään lisättävän uusi 105 k §, jossa säädettäisiin yhteislaskutuksen piirissä olevan saatavan perinnästä. Pykälän 1 momentin mukaan vähittäismyyjällä olisi ilman erillistä sopimusta oikeus periä jakeluverkonhaltijan osuus yhteislaskusta loppukäyttäjältä ja toimia yhteislaskun velkojana. Vähittäismyyjä nimettäisiin velkojana loppukäyttäjälle lähetettävässä maksuvaatimuksessa ja haastehakemuksessa myös jakeluverkonhaltijan saatavan osalta. Vähittäismyyjä toimisi jakeluverkonhaltijan lukuun niin, että jakeluverkonhaltijan saatava ei siirtyisi ehdotetun säännöksen nojalla vähittäismyyjälle siten, että saatavasta tulisi vähittäismyyjän omaisuutta.

Momentissa säädettäisiin lisäksi, että sen estämättä mitä muualla laissa säädetään tietojen salassapidosta, verkonhaltijalla on oikeus antaa vähittäismyyjälle yhteislaskun asianmukaista perimistä varten välttämättömät tiedot. Perimistä varten saatujen henkilötietojen suojasta säädetään erikseen. Säännös vastaisi sisällöllisesti saatavien perinnästä annetun lain 16 §:ää.

Perintävastuun katsotaan olevan perusteltua olla vähittäismyyjällä, koska jakeluverkonhaltijalla ei yhteislaskutuksen puitteissa ole mahdollisuutta suoraan seurata saataviensa erääntymistä ja loppukäyttäjän suorituksia eikä toisaalta tehdä toimenpiteitä perintätoimien tarpeen minimoimiseksi. Vähittäismyyjä toimisi loppukäyttäjän laskutusta koskevien asioiden yhteyspisteenä, ja loppukäyttäjän tulisi sopia muun muassa yhteislaskua koskevista maksujärjestelyistä vähittäismyyjän kanssa. Loppukäyttäjän tulisi kuitenkin tarvittaessa saada helposti kontakti jakeluverkonhaltijaansa teknisiin kysymyksiin kuten sähkökatkoksiin, sähkön laatuun ja sähköliittymiin liittyen, sekä jakelupalvelun laskutusperusteiden riitauttamista koskevassa asiassa.

Pykälän 2 momentissa esitetään säädettävän, että yhteislaskussa olisi eriteltävä vähittäismyyjän ja jakeluverkonhaltijan osuudet niin, että loppukäyttäjä voisi tarvittaessa kohdistaa maksunsa tai vaatia sen kohdistamista vain jompaankumpaan osuuteen. Mikäli loppukäyttäjä maksaisi yhteislaskutuksen piirissä olevan saatavan osittain eikä kohdentaisi suoritusta jompaankumpaan osuuteen, tulisi vähittäismyyjän pääsääntöisesti tilittää jakeluverkonhaltijalle tämän osuus maksusta saatavien osuuksien suhteessa. Tällöin loppukäyttäjään kohdistuva luottotappioriski jakautuisi jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän välille niiden osuuksien suhteessa.

Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin lisäksi, että jakeluverkonhaltija ei saisi periä yhteislaskua koskevia saatavia suoraan loppukäyttäjältä tai siirtää niitä muiden perittäväksi sinä aikana, kun vähittäismyyjä toimii velkojana. Loppukäyttäjän vähittäismyyjälle suorittama maksu olisi pätevä jakeluverkonhaltijaa kohtaan. Myös loppukäyttäjän ja vähittäismyyjän välinen sopimus maksuajasta, maksutavasta tai muusta saatavan maksamiseen liittyvästä järjestelystä sitoisi jakeluverkonhaltijaa. Säännös vastaisi saatavien perinnästä annetun lain 8 §:n 1 momentissa säädettyä velallisen maksusuojaa. Jakeluverkonhaltija ei näin ollen saisi periä saatavaansa loppukäyttäjältä vähittäismyyjän laiminlyödessä tilittämisvelvollisuutensa taikka loppukäyttäjän suorittaessa maksua vähittäismyyjän kanssa sovitusti alkuperäistä maksuaikataulua hitaammin.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettävän, että perittäessä yhteislaskutettavaa saatavaa olisi kuluttajalle ilmoitettava, mihin hän voi ottaa yhteyttä sopiakseen mahdollisista maksujärjestelyistä. Yhteislaskutettavien saatavien perinnässä noudatettaisiin muutoin saatavien perinnästä annettua lakia (513/1999) . Yhteislaskutus ei tarkoittaisi saatavien perinnästä annetun lain 10 a §:n 3 momentin ja 10 e §:n 3 momentin mukaista tavanomaista suurempaa perinnässä edellytettyä työmäärää.

Kuluttaja-asiamies valvoisi yhteislaskutettavan saatavan perinnästä annettujen säädösten noudattamista silloin, kun perintä koskee kuluttajasaatavaa. Säännös vastaisi kuluttaja-asiamiehelle saatavien perinnästä annetun lain 12 §:ssä säädettyä valvontatoimivaltaa.

Pykälän 4 momentin mukaan vähittäismyyjä tai sen lukuun toimiva taho vastaisi 103 §:ssä tarkoitetusta sähkönjakelua tai sähköntoimitusta koskevasta katkaisuvaroituksesta. Vähittäismyyjän laiminlyönti jakelumaksujen osuuden tilittämisestä jakeluverkonhaltijalle loppukäyttäjästä riippumattomasta syystä ei muodostaisi 102 tai 103 §:ssä tarkoitettua perustetta sähkönjakelun keskeyttämiselle. Säännöksellä suojattaisiin loppukäyttäjää tilanteessa, jossa tämä on maksanut yhteislaskutuksen piirissä olevan laskunsa vähittäismyyjälle, mutta vähittäismyyjä ei tilittäisi maksua jakeluverkonhaltijalle.

7.2Laki sähköntoimitussopimusten vertailuvälineestä

1 §.Sähköntoimitussopimusten vertailuväline . Pykälässä annettaisiin Energiaviraston tehtäväksi ylläpitää verkkosivustoa, jonka avulla loppuasiakkaat voivat vertailla vähittäismyyjien tarjoamia sähköntoimitussopimuksia, mukaan lukien dynaamisen hinnan sähköntoimitussopimukset ja vähittäismyyjien ostotarjouksia loppuasiakkaiden itse tuottamasta sähköstä. Lakia sovellettaisiin sähkön vähittäismyyjiin ja heidän tarjoamiinsa sähköntoimitussopimuksiin ja vähittäismyyjien ostotarjouksiin loppuasiakkaiden itse tuottamasta sähköstä osana vähittäismyyjien tarjoamia sähköntoimitussopimuksia. Riittävää olisi, että sähkön vähittäismyyjät ilmoittavat ostotarjoustensa hintaehdot ja muut ehdot vertailuvälineeseen niin, että ne ovat siellä loppukäyttäjien tarkasteltavissa.

2 §.Määritelmät . Pykälässä määriteltäisiin lain soveltamisen kannalta keskeisiä termejä. Lain termistö määriteltäisiin mahdollisimman yhdenmukaiseksi sähkömarkkinadirektiivin ja sähkömarkkinalain määritelmien kanssa. Lain määritelmiä tulisi soveltaa yhdenmukaisesti sähkömarkkinadirektiivin ja sähkömarkkinalain määritelmien kanssa.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 kohta , jossa määriteltäisiin itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävä loppuasiakas. Direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 14 kohdan mukaisesti tällä tarkoitettaisiin loppuasiakasta, joka toimii omissa tiloissaan rajatulla alueella ja joka tuottaa uusiutuvista energialähteistä sähköä omaan kulutukseen ja joka voi varastoida tai myydä uusiutuvista energialähteistä itse tuottamaansa sähköä, edellyttäen että muun kuin itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävän kuluttajan kyseinen toiminta ei ole hänen ensisijaista kaupallista tai ammatillista toimintaansa. Lain yhtenäisen termistön varmistamiseksi direktiivin (EU) 2018/2001 käyttämän kuluttaja-termin asemesta määritelmässä ehdotetaan kuitenkin käytettäväksi sähkömarkkinadirektiivin loppuasiakas–termiä ja kotitalousasiakas-termin asemesta Suomessa vakiintunutta kuluttaja-termiä, jolla tarkoitettaisiin kuluttajansuojalain (38/1978) 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettua kuluttajaa. Sähkömarkkinoilla kuluttaja on luonnollinen henkilö, joka hankkii sähköä pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten.

5 §.Vähittäismyyjän ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vertailuvälineeseen rekisteröityneiden vähittäismyyjien velvollisuudesta ilmoittaa Energiavirastolle vähittäismyyntihintansa ja -ehtonsa. Ehdotettu säännös ja ehdotetut menettelytavat vastaisivat voimassaolevaa sääntelyä. Vähittäismyyjän ilmoitusvelvollisuus koskisi vähittäismyyntihintoja ja -ehtoja, joilla vähittäismyyjä myy tai tarjoaa yleisesti sähköä kuluttajille ja loppuasiakkaille, joiden odotettu vuosikulutus on alle 100 000 kilowattituntia.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan uutta säännöstä, jonka mukaan 1 momentissa tarkoitetun vertailuvälineeseen rekisteröityneen vähittäismyyjän olisi ilmoitettava Energiavirastolle ostohinnat tai ostohinnan määräytymisperusteet sekä muut ehdot, joilla vähittäismyyjä tarjoutuu ostamaan itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävän loppuasiakkaansa verkkoon syöttämän sähkön. Säännös ei velvoittaisi pykälässä tarkoitettua vähittäismyyjää ostamaan loppuasiakkailtaan näiden itse tuottamaa uusiutuvaa sähköä, mutta mikäli vähittäismyyjä kuitenkin tarjoutuisi ostamaan loppuasiakkaansa verkkoon syöttämää sähköä, tulisi vähittäismyyjän tehdä momentissa tarkoitettu ilmoitus Energiavirastolle. Ilmoitusmenettely on tarkoitus järjestää siten, että vähittäismyyjä syöttäisi tiedot itse Energiaviraston tietojärjestelmään.

Pykälän 3 momentin mukaan vähittäismyyjän ilmoituksessa ei saisi olla kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ssä tarkoitettuja totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jotka ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tai loppuasiakas tekee ostopäätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ssä säädetään kiellosta antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Säännöksen mukaan markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Totuudenvastaiset tai harhaanjohtavat tiedot voivat koskea erityisesti: 1) kulutushyödykkeen olemassaoloa, saatavuutta, lajia, laatua, määrää ja muita keskeisiä ominaisuuksia; 2) kulutushyödykkeen alkuperää, valmistustapaa ja -aikaa, käyttöä ja käytön vaikutuksia sekä hyödykkeelle tehtyjen testien tuloksia; 3) kulutushyödykkeen hintaa tai sen määräytymisen perusteita, erityistä hintaetua ja maksuehtoja; 4) kulutushyödykkeen toimitusaikaa ja muita toimitusehtoja; 5) myyntimenettelyn luonnetta, asiakaspalvelua sopimuksen teon jälkeen ja asiakasvalitusten käsittelyä; 6) huollon, korjausten ja varaosien tarvetta ja saatavuutta; 7) elinkeinonharjoittajan tai hänen edustajansa henkilöllisyyttä, yhteystietoja, ominaisuuksia ja asemaa markkinoilla sekä heidän saamiansa palkintoja ja tunnustuksia; 8)elinkeinonharjoittajan oikeuksia ja velvollisuuksia, mukaan lukien sitoumusta noudattaa käytännesääntöihin sisältyviä velvoitteita; sekä 9) kuluttajan oikeuksia, velvollisuuksia ja riskejä. Energiavirasto voisi määrätä vähittäismyyjän määräaikaiseen julkaisukieltoon vertailuvälineessä, mikäli tämä toistuvasti rikkoo säännöksessä asetettua kieltoa. Nykyisin pykälän 2 momenttiin sisältyvään säännökseen ei ehdoteta muutoksia.

Pykälän 4 momenttiin sisältyisi valtuussäännös, jonka mukaan Energiavirasto voisi antaa tarkemmat määräykset, mitä 1 momentissa tarkoitettuihin vähittäismyyntihintoihin, 2 momentissa tarkoitettuihin ostohintoihin tai niiden hinnanmääräytymisperusteisiin sekä sopimuksia koskeviin muihin ehtoihin liittyviä tietoja sille tulee toimittaa, miten tiedot tulee eritellä sekä miten tiedot tulee toimittaa. Vähittäismyyjien tarjoamat sähköntoimitussopimukset ovat nykyisin hyvinkin monimutkaisia. Tämän vuoksi on tärkeää, että vertailuvälinettä käyttäville loppukäyttäjille voidaan antaa riittävän tarkkoja vertailutietoja erilaisista sopimustyypeistä sekä niihin liittyvistä sopimusehdoista. Sopimuksia koskevien muiden ehtojen ilmoitusvelvollisuus koskisi erityisesti sellaisia sopimusehtoja, jotka ovat merkityksellisiä sopimuksen sisällön ja sen toiseen sopimuspuoleen kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi. Säännösmuutos on välttämätön, jotta vertailuvälinettä käyttäville loppukäyttäjille voidaan antaa riittävät tiedot sähkösopimuksen sisällöstä ja jotta nämä voivat riittävästi arvioida sopimusten vaikutuksia omalta kannaltaan. Momentin säännös on kokonaisuudessaan tarpeen, jotta voidaan varmistaa vähittäismyyjien noudatettavaksi yhtenäiset menettelytavat ilmoitusten tekemisessä.

8 §.Määräaikainen julkaisukielto. Pykälässä säädettäisiin määräaikaisesta julkaisukiellosta, joka voitaisiin määrätä seuraamukseksi 5 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen totuudenvastaisten tai harhaanjohtavien tietojen ilmoittamisesta vertailuvälineeseen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan määräaikainen julkaisukielto voitaisiin määrätä myös 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja ostotarjouksia koskevien totuudenvastaisten tai harhaanjohtavien tietojen ilmoittamisesta vertailuvälineeseen. Pykälän säännöksiin ei muilta osin ehdoteta muutoksia.

Energiavirasto voisi päättää vähittäismyyjän tarjoamien sähköntoimitussopimusten julkaisukiellosta vertailuvälineessä määräajaksi, jonka pituus voisi olla enintään kuusi kuukautta. Määräaikainen julkaisukielto olisi vähittäismyyjälle merkityksellinen tämän elinkeinon harjoittamisen kannalta. Energiavirastolla olisi tämän vuoksi harkintavaltaa päättää, missä tilanteissa virasto pitäisi tarpeellisena käyttää määräaikaista julkaisukieltoa. Vähämerkityksellisissä tai tuottamuksellisissa rikkomuksissa Energiavirasto voisi soveltaa lievempiä valvontatoimia, kuten esimerkiksi lain 7 §:ään ja valvontalain 9 §:ään perustuvaa päätöstä korjaavista toimenpiteistä ja mahdollista uhkasakkoa.

Julkaisukiellon edellytyksenä olisi, että vähittäismyyjä on vertailuvälineeseen toistuvasti ilmoittanut tarjoamiaan sähköntoimitussopimuksia koskevia 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuja totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Määräaikaiseen julkaisukieltoon asettamiseen voisi johtaa toistuva menettely, jossa vähittäismyyjä asiakkaita houkutellakseen ilmoittaa vertailuvälineeseen sähkötarjouksiaan koskevia totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja esimerkiksi ilmoittamalla sellaisia sopimushintoja tai keskeisiä sopimusehtoja, joilla vähittäismyyjä ei tosiasiassa solmisi sopimusta asiakkaansa kanssa tai ilmoittamalla esimerkiksi sähkötuotteen väärän energialähteen.

Energiaviraston olisi ennen julkaisukiellon antamista varoitettava vähittäismyyjää, että sen toiminta voi johtaa julkaisukiellon antamiseen, jos vähittäismyyjä jatkaa määräaikaisen julkaisukiellon edellytyksenä olevaa toimintaansa. Varoituksessa olisi yksilöitävä se menettely, jonka jatkamisesta määräaikainen julkaisukielto määrättäisiin.

Energiaviraston olisi pyydettävä kuluttaja-asiamiehen lausunto vähittäismyyjän toiminnasta ennen 5 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettujen totuudenvastaisten tai harhaanjohtavien tietojen antamiseen perustuvan varoituksen tai julkaisukiellon antamista vähittäismyyjälle. Lausuntomenettelyllä pyrittäisiin välttämään tilanne, jossa kuluttajansuojalain ja ehdotetun lain soveltamiskäytännöt eroaisivat toisistaan.

11.1Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Eduskunnassa on vireillä hallituksen esitys eduskunnalle kyberturvallisuusdirektiivin (NIS 2 -direktiivi) täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi ( HE 57/2024 vp ), jossa esitetään muutettavaksi sähkömarkkinalain 62 §:n 1 momenttia. Kyseisessä hallituksen esityksessä ja tässä esityksessä 62 §:n 1 momenttiin esitettyjen muutosten voimaantulot eivät ole toisistaan riippuvaisia.

11.2Suhde talousarvioesitykseen

Esitys ei liity valtion talousarvioesitykseen.

Valtiontalouden menokehyksissä vuosille 2025–2028 ei ole varattu lisärahoitusta Energiavirastolle esitettyjen lainmuutosten aiheuttamille resurssitarpeille. Hallitus on vuosia 2025–2028 koskevan julkisen talouden suunnitelman yhteydessä todennut, että valtion organisaatioiden tulee varmistaa EU:sta ja kansallisesta lainsäädännöstä tulevien uusien velvoitteiden hoitaminen pääsääntöisesti nykyisten määrärahojen puitteissa. Mahdollisista lisämäärärahoista päätetään osana valtion talousarvioesitystä/julkisen talouden suunnitelmaa.

12.1Elinkeinovapaus

Perustuslain 18 §:n 1 momentin nojalla jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Laissa säädettävien elinkeinovapauden rajoitusten tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia, minkä lisäksi rajoittamisen laajuuden ja edellytysten tulee ilmetä laista (PeVL 36/2021 vp, PeVL 36/2021 vp, PeVL 13/2014 vp). Perustuslain turvaaman elinkeinovapauden arvioinnin kannalta keskeisiä uusia säännösehdotuksia hallituksen esityksessä ovat sähkömarkkinalakiin esitetyt yhteislaskutukseen liittyvät vakuusedellytykset.

Perusoikeuksien yleisten rajoitusperiaatteiden mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Edellytykseen kuuluu, että kaikki yksilön oikeusasemaan vaikuttavat keskeiset säännökset annetaan lailla. Perusoikeusrajoituksen tulee olla laissa tarkkarajainen ja riittävän täsmällisesti määritetty. Rajoituksen olennaisen sisällön tulee ilmetä laista. Sääntelyn tarkkuuden ja täsmällisyyden kannalta on tärkeää, että laista ilmenee riittävän selkeästi, kuka on oikeutettu käyttämään rajoitusvaltuuksia, mitä valtuuksia käytettäessä saadaan tehdä ja miten silloin on meneteltävä. Ehdotettujen säännösten arvioidaan täyttävän perusoikeuksien rajoitusperiaatteiden vaatimukset lailla säätämisestä sekä säännösten tarkkuudesta ja täsmällisyydestä.

Perusteen, jolla perusoikeutta rajoitetaan, tulee olla perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta hyväksyttävä. Rajoitusperusteena voi siten olla esimerkiksi pyrkimys suojata jonkin muun kuin rajoituksen kohteena olevan perusoikeuden toteutumista tai saavuttaa jokin muu sellainen päämäärä, joka on perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta objektiivisin perustein arvioituna (normatiivisessa mielessä) hyväksyttävä. Rajoitussääntelyn tulee olla myös painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa. Ehdotettuun yhteislaskutukseen liittyvällä vakuuksia koskevalla sääntelyllä pyritään turvaamaan tehokkaasti toimiva yhteislaskutusjärjestelmä, joka kohtelisi vähittäismyyjiä syrjimättömästi. Lisäksi ehdotetulla yhteislaskutusjärjestelmällä turvattaisiin vähittäismyyjien yhdenmukaiset kilpailuedellytykset yhteislaskun tarjoamisessa. Ehdotetulla vakuuksia koskevalla sääntelyllä pyrittäisiin puolestaan turvaamaan jakeluverkonhaltijan saatavat. Ehdotetun sääntelyn katsotaan näin ollen olevan painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa.

Perusoikeusrajoitusten tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi ja muutenkin suhteellisuusvaatimuksen mukaisia. Perusoikeuden rajoitus on sallittu vain, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Rajoitus ei saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan intressin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään. Ehdotetun yhteislaskutusta koskevan sääntelyn oikeasuhtaisuutta tukee se, että vaadittavan vakuuden vaikutusta alalle tuloon voidaan minimoida huomioimalla liiketoiminnan laajuus vakuuden määräytymisperusteissa. Lisäksi vakuusvaatimus ei estä liiketoimintaa kokonaisuudessaan yhteislaskutuksen ollessa vähittäismyyjälle vapaaehtoista. Näillä perusteilla voidaan katsoa elinkeinovapauteen kohdistuvien rajoitusten olevan suhteellisuusvaatimuksen mukaisia.

12.2Omaisuuden suoja

12.3Sääntelyvallan siirtäminen

Sähkömarkkinalain muutosehdotukseen sisältyy uusia valtuuksia tarkempien säännösten ja määräysten antamiseen.

Perustuslain (731/1999) 80 § koskee asetuksen antamista ja lainsäädäntövallan siirtoa. Pykälän 1 momentin mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan (PeVL 10/2014 vp, PeVL 58/2010 vp, PeVL 44/2010 vp). Pykälän 2 momentin mukaan myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. Määräystenantovaltuuksien säätämistä viranomaiselle rajoittaa myös perustuslain 80 §:n 1 momentin säännös lain alasta. Lailla on sen perusteella säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan (PeVL 35/2005 vp).

Perustuslain 80 §:n 2 momentin mukaisesta valtuudesta voidaan siis säätää vain, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä. Tällainen erityinen syy on hallituksen esityksen HE 1/1998 vp perusteluiden mukaan käsillä lähinnä silloin, kun kysymyksessä on tekninen ja vähäisiä yksityiskohtia koskeva sääntely, johon ei liity merkittävää harkintavallan käyttöä. Sääntelyn kohteeseen liittyvät erityiset syyt saattavat joskus edellyttää myös usein ja nopeasti muuteltavien säännösten antamista. Perustuslain uudistusta koskeneen hallituksen esityksen mukaan viranomaista ei kuitenkaan saisi valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä, jos sääntelyn asiallinen merkitys edellyttää, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Valtuuttavan lain tulee täyttää perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä asetetut täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset (ks. esim. PeVL 34/2012 vp, s. 3), ja valtuutukselta edellytetään tavanomaista suurempaa täsmällisyyttä. Olennaista on, että säänneltävästä asiasta on riittävät perussäännökset laissa. Valtuutuksen soveltamisalaa voidaan rajata esimerkiksi alueellisesti, henkilöllisesti, asiallisesti tai ajallisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa usein määräyksen tarkasti rajattua kohderyhmää.

Esitys sisältää muulle viranomaiselle kuin tasavallan presidentille, valtioneuvostolle tai ministeriölle kohdistetun sääntelyvallan siirtämisen sähkömarkkinalakiin lisättäväksi ehdotetussa 54 §:n 2 momentissa sekä 105 i §:n 4 momentissa.

Ehdotetun 54 §:n 2 momentin mukaan Energiavirasto voisi antaa sähkökauppa-asetuksen 18 artiklan mukaisia tarkempia määräyksiä sähkönjakelupalvelujen maksukomponenttien rakenteista. Sääntelyvallan siirto perustuisi näin ollen lakiin, ja muutettavaksi ehdotettu 54 § sisältäisi asiaa koskevan perussäännöksen. Energiavirasto voisi näin ollen antaa tarkentavia, teknisluonteisia määräyksiä. Lisäksi Energiaviraston määräysten asiasisältöä rajaavat EU:n sähkökauppa-asetuksen tariffisääntelyä koskevat säännökset. Koska kyseinen sääntely sisältyy suoraan sovellettavaan asetukseen, ja huomioitava on lisäksi sähkömarkkinadirektiivin 59 artiklan kansallisen sääntelyviranomaisen toimivaltaa koskevat säännökset, on jäsenvaltion liikkumavara säätää asiaa koskevia kansallisia aineellisoikeudellisia säännöksiä erittäin rajattu.

Sähkömarkkinoiden osalta erityisenä syynä sääntelyvallan siirrolle voidaan lisäksi pitää toimialan luonnetta ja EU-sääntelyn velvoitteita. Sähköverkot ovat niin sanottuja luonnollisia monopoleja, sillä rinnakkaisten kilpailevien verkkojen rakentaminen ei ole yleensä taloudellisesti järkevää. EU-lainsäädännössä verkkoon pääsy on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi kaikille sähköverkkopalveluja tarvitseville, ja hinnoittelun on oltava kohtuullista. EU-oikeuden tehokas toimeenpano edellyttää, että Energiavirasto voi arvioida tariffien ja niiden laskentamenetelmien yksityiskohtia. Jos tariffirakenteista säädettäisiin lailla se tekisi EU-sääntelystä tulevan velvoitteen sääntelyviranomaisen toimivallasta määrätä tariffeista ja laskentamenetelmistä tyhjäksi sekä vaarantaisi sääntelyviranomaisen riippumattomuuden. Tämän vuoksi on perusteltua, että valtuuksia annettaessa jätetään EU-oikeuden tehokkaan toimeenpanon ja toimialan luonteen vuoksi Energiavirastolle riittävä harkintavalta. EU-tuomioistuimen ratkaisukäytäntö ei estä ehdotuksen mukaista sääntelymallia, sillä lainsäädännöllä ei puututa laskentamenetelmiin tai edes määrätä tariffirakenteista sitovasti. Lainsäädännöllä on tarkoitus antaa jakelumaksujen rakenteen yhtenäistämiselle sääntelykehys, jonka pohjalta Energiavirasto voi määrätä jakelumaksujen rakenteesta tarkemmin tarveperusteisesti.

Sääntelyvallan siirron arvioidaan olevan täsmällistä ja tarkkarajaista. Lain tasolla säädettäisiin jakelumaksujen rakenteesta, ja Energiaviraston toimivaltaan jäisi sähkömarkkinadirektiivissä tarkoitetun toimivaltuuden mukaisesti säätää lailla määrättyjen maksukomponenttien tarkemmasta sisällöstä.

Energiavirastolle annettaisiin määräyksenantovaltuus lisäksi sähkömarkkinalakiin lisättäväksi ehdotetun 105 i §:n 4 momentissa. Energiavirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä yhteislaskutuksessa jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän välillä sovellettavista ehdoista. Ehdot olisi valmisteltava koordinoidusti verkonhaltijoiden kanssa ja niiden valmistelussa olisi kuultava vähittäismyyjiä sekä asiaankuuluvia verkon käyttäjiä ja muita sähkömarkkinoiden osapuolia. Ehtojen soveltaminen olisi pakollista jakeluverkonhaltijalle ja vähittäismyyjälle niiden toteuttaessa 105 i §:ssä tarkoitettua yhteislaskutusta. Määräyksenantovaltuus olisi näin ollen tarkkarajainen sen ollessa rajattu jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän välisen suhteen tarkentamiseen. Perussäännökset asiasta sisältyisivät sähkömarkkinalakiin, ja niitä voitaisiin edelleen tarkentaa 105 i §:n 5 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella. Energiavirastolle annettaisiin määräyksenantovaltuus myös ehdotetun sähköntoimitussopimusten vertailuvälineestä annetun lain 5 §:n 4 momentissa. Energiavirasto voisi antaa tarkemmat määräykset, mitä vähittäismyyntihintoihin, ostohintoihin tai niiden hinnanmääräytymisperusteisiin sekä sopimuksia koskeviin muihin ehtoihin liittyviä tietoja sille tulee toimittaa, miten tiedot tulee eritellä sekä miten tiedot tulee toimittaa. Energiaviraston määräyksenantovalta näin ollen täydentäisi lakiin sisältyviä perussäännöksiä ja valtioneuvoston asetuksella annettavia tarkentavia säännöksiä vähäisiltä, teknisluonteisilta osin.

Ehdotetut valtuutussäännökset on rajoitettu koskemaan teknisluontoisia yksityiskohtia oikeusaseman perusteiden määräytyessä lain säännösten perusteella. Valtuutussäännökset on sijoitettu ja asiallisesti kytketty säänneltävää asiaa koskevaan pykälään. Norminantovalta on lisäksi säädetty mahdollisimman tarkkarajaisesti ja täsmällisesti. Ehdotukseen sisältyvien sääntelyvallan siirtämistä koskevien säännösten ei näin ollen arvioida olevan ristiriidassa perustuslain kanssa.

12.4Arvio säätämisjärjestyksestä

Edellä tässä luvussa mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Muut saavat rakentaa vastuualueelle jakeluverkkoa, jos:

Jos hakemus ei koske valtakunnan rajan ylittävää sähköjohtoa, hankelupa on 1 momentin estämättä myönnettävä:

Sähköverkko on suunniteltava ja rakennettava ja sitä on ylläpidettävä siten, että:

Verkonhaltijan tulee pyynnöstä ja kohtuullista korvausta vastaan liittää sähköverkkoonsa tekniset vaatimukset täyttävät sähkönkäyttökohteet, voimalaitokset ja energiavarastot toiminta-alueellaan. Liittämistä koskevien ehtojen ja teknisten vaatimusten tulee olla avoimia, tasapuolisia sekä syrjimättömiä, ja niissä on otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavarmuus ja tehokkuus.

Liittymä on kytkettävä sähköverkkoon liittyjän kohtuulliset tarpeet ja liittymän kytkemiseksi tarvittavat sähköverkkoinvestoinnit huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa liittymissopimuksen tekemisestä. Kohtuullinen liittämisaika kantaverkossa ja suurjännitteisessä jakeluverkossa saa ylittää 24 kuukautta ja jakeluverkossa kuusi kuukautta ainoastaan, jos se on tarpeen liitynnän laajuuden ja teknisen toteutuksen vuoksi tai jos siihen on muita erityisiä syitä.

Verkonhaltijan tulee tehdä pyynnöstä tarjous liittyjälle sähköverkkoon liittämisestä sekä verkon käyttäjälle, energiavaraston haltijalle ja asiakkaalle sähkön siirto- ja jakelupalvelusta. Liittämistä koskevassa tarjouksessa on esitettävä liittämisen edellytyksenä olevat tekniset vaatimukset sekä liittyjän pyynnöstä kattava ja riittävän yksityiskohtainen arvio liittymiskustannuksista ja arvio liittymän toimitusajasta.

Järjestelmävastaava kantaverkonhaltija vastaa vastuualueellaan jakeluverkoissa käytävän sähkökaupan markkinaprosessien edellyttämän tiedonvaihdon ja -hallinnan keskitetystä järjestämisestä ja taseselvityksestä jakeluverkoissa ( sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelut ). Sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluja ovat:

Jakeluverkonhaltijan on tarjottava jakeluverkkonsa käyttäjille näiden tarpeisiin soveltuvia, aikajaotukseltaan ja hintarakenteeltaan erilaisia sähkönjakelupalvelutuotteita.

Sähkönjakelupalvelutuotteiden jakelumaksun hintarakenne voi koostua perusmaksusta, energiamaksusta ja tehomaksusta. Loppukäyttäjillä, joiden sähkönkäyttöpaikka on varustettu yli 3 x 63 ampeerin pääsulakkeella, jakelumaksuun voi sisältyä myös loistehokomponentti. Energiavirasto voi antaa sähkökauppa-asetuksen 18 artiklan mukaisia tarkempia määräyksiä tehomaksun ja aikajaotuksen kansallisista määräytymisperusteista ja muista sähkönjakelupalvelujen maksukomponenttien rakenteista.

Jakeluverkonhaltijan on syrjimättömältä pohjalta tehtävä sähköisen liikkumisen jakeluverkkoon tapahtuvan integroinnin edistämiseksi yhteistyötä yritysten kanssa, jotka omistavat, kehittävät, käyttävät tai hallinnoivat sähköajoneuvojen latauspisteitä.

Jakeluverkonhaltijan on julkaistava verkkosivustollaan kolmen kuukauden välein selkeät ja läpinäkyvät tiedot uusia liittämispyyntöjä varten käytettävissä olevasta jakeluverkkonsa ja suurjännitteisen jakeluverkkonsa kapasiteetista sekä perusteet tämän kapasiteetin laskemiseksi. Käytettävissä oleva kapasiteetti on ilmaistava olemassa olevien ja mahdollisten verkon käyttäjien tarpeet huomioiden riittävän tarkalla maantieteellisellä tarkkuudella, jos julkaisu ei vaaranna yleistä turvallisuutta tai tietojen luottamuksellisuutta. Julkaisussa on kerrottava mahdollisuudesta joustavaan liityntään siirtorajoitusten alaisilla alueilla.

Liittyjä voi pyytää jakeluverkonhaltijalta verkkoon liittämistä ja toimittaa siihen liittyvän tarpeellisen aineiston sähköisessä muodossa.

Jakeluverkonhaltijan on annettava liittyjälle selkeää ja läpinäkyvää tietoa liittämispyynnön tilasta ja käsittelystä kolme kuukautta liittymän tilauksen jälkeen. Nämä tiedot on toimitettava päivitettyinä liittyjälle kolmen kuukauden välein siihen asti, kunnes liittämispyyntö on lopullisesti käsitelty.

Suljettuun jakeluverkkoon ja suljetun jakeluverkonhaltijaan ei sovelleta 23, 23 a eikä 26 a §:ää, 27 §:n 3 momenttia, 28, 29, 29 a, 29 b, 50–52, 52 a, 53, 53 a, 54, 54 a–54 c, 55, 56, 56 a, 58 eikä 59 §:ää eikä 61 a §:n 2 momenttia.

65 b §Markkinapohjainen loppukäyttäjän kuormanohjaus jakeluverkossa

84 §Luvun soveltamisala ja määritelmät

86 §Ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot

86 a §Loppukäyttäjältä ennen sopimuksen tekemistä pyydettävät tiedot

87 §Sopimuksen tekeminen

92 a §Sähkönmyynti- ja aggregointisopimuksen irtisanomismaksu

99 a §Asiakasvalitusten käsittely

101 §Vastuutahot

103 § Sähkönjakelun tai sähköntoimituksen keskeyttäminen loppukäyttäjästä johtuvasta syystä

105 a §Soveltamisala

105 c §Laskutustiedot

105 e §Muut laskulla annettavat tiedot

105 i §Yhteislaskutus

105 j §Jakeluverkonhaltijan velvollisuus osallistua yhteislaskutukseen

105 k §Yhteislaskutettavan saatavan perintä

Energiaviraston tehtävänä on ylläpitää verkkosivustoa, jonka avulla loppuasiakkaat voivat vertailla vähittäismyyjien tarjoamia sähköntoimitussopimuksia, mukaan lukien dynaamisen hinnan sähköntoimitussopimukset, ja vähittäismyyjien ostotarjouksia loppuasiakkaiden itse tuottamasta sähköstä.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Vertailuvälineeseen rekisteröityneen vähittäismyyjän on ilmoitettava Energiavirastolle vähittäismyyntihinnat ja -ehdot tai, jos kysymyksessä on dynaamisen hinnan sähköntoimitussopimus tai muu muuttuvaan suureeseen perustuva sähkönmyyntisopimus, hinnanmääräytymisperusteet, joilla vähittäismyyjä myy tai tarjoaa yleisesti sähköä kuluttajille ja loppuasiakkaille, joiden odotettu vuosikulutus on alle 100 000 kilowattituntia.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun vähittäismyyjän on ilmoitettava Energiavirastolle ostohinnat tai ostohinnan määräytymisperusteet sekä muut ehdot, joilla vähittäismyyjä tarjoutuu ostamaan itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävän loppuasiakkaansa verkkoon syöttämän sähkön.

Ilmoituksessa ei saa olla kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvun 6 §:ssä tarkoitettuja totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jotka ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tai loppuasiakas tekee ostopäätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt.

Energiavirasto voi antaa tarkemmat määräykset, mitä vähittäismyyntihintoihin, ostohintoihin tai niiden hinnanmääräytymisperusteisiin sekä sopimuksia koskeviin muihin ehtoihin liittyviä tietoja sille tulee toimittaa, miten tiedot tulee eritellä sekä miten tiedot tulee toimittaa.

Energiavirasto voi päättää vähittäismyyjän tarjoamien sähköntoimitussopimusten tai 5 §:n 2 momentissa tarkoitettujen ostotarjousten julkaisukiellosta vertailuvälineessä määräajaksi, jonka pituus voi olla enintään kuusi kuukautta. Julkaisukiellon edellytyksenä on, että vähittäismyyjä on vertailuvälineeseen toistuvasti ilmoittanut tarjoamiaan sähköntoimitussopimuksia koskevia 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuja totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Energiaviraston on ennen julkaisukiellon antamista varoitettava vähittäismyyjää, että sen toiminta voi johtaa julkaisukiellon antamiseen, jos vähittäismyyjä jatkaa määräaikaisen julkaisukiellon edellytyksenä olevaa toimintaansa.

Energiavirasto voi pyytää kuluttaja-asiamiehen lausunnon vähittäismyyjän toiminnasta ennen varoituksen tai julkaisukiellon antamista vähittäismyyjälle.