GP 153/2017

2.1Ammatillisen koulutuksen reformi

Hallitusohjelman mukaisesti osana ammatillisen koulutuksen reformia toteutetaan vuodesta 2017 lähtien ammatillisen koulutuksen rahoituksen tason vähentäminen.

Hallitusohjelman ja valtion vuoden 2017 talousarvioesityksen ( HE 134/2016 vp ) mukaisesti ammatillisen koulutuksen rahoitusta alennetaan vuodesta 2017 alkaen 190 miljoonalla eurolla. Eräät muut toimet huomioon ottaen koulutuksen järjestäjien valtionosuusrahoitus pienenee keskimäärin noin 15 prosenttia vuoden 2015 tasosta. Toisaalta kuntien eläkemaksun alentuminen ja kilpailukykysopimuksen mukaiset työnantajamaksujen alentaminen sekä määräaikainen julkisen sektorin lomarahan leikkaus laskevat koulutuksen järjestämisen kustannuksia. Myös työvoimakoulutuksen määrärahataso on laskeva.

Ammatillisen koulutuksen palvelukyvyn ja saatavuuden varmistamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti keväällä 2016 koulutuksen järjestäjärakenteen kehittämisohjelman. Kaikilta ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä pyydettiin tietoja taloudellisesta tilanteesta sekä koulutuksen järjestämisen ammatillisista ja toiminnallisista edellytyksistä. Ohjelman puitteissa ammatillisen koulutuksen järjestäjiä kannustettiin muun muassa vapaaehtoisiin yhdistymisiin. Ministeriö selvitti syksyn 2016 aikana ammatillisen koulutuksen järjestäjien toimintaedellytyksiä muun muassa taloudellisen kantokyvyn kannalta. Mikäli selvitysten perusteella katsottiin, etteivät koulutuksen järjestämisedellytykset kaikilta osin täyttyneet, käynnistettiin järjestäjien kanssa neuvotteluja tarvittavista toimenpiteistä tilanteen korjaamiseksi. Vapaaehtoisten yhdistymisten osalta opetus- ja kulttuuriministeriö tukee ammatillisen koulutuksen järjestäjien omia prosesseja, joissa pyritään rakenteelliseen kehittämiseen.

Ammatillisen koulutuksen järjestäjiä on yhteensä 166, näistä kuntia ja kuntayhtymiä on 44 ja yksityisoikeudellisia osakeyhtiöitä, yhdistyksiä ja säätiöitä 122.

Järjestäjätahojen sopeutuminen rahoituksen vähenemiseen voi edellyttää järjestäjätahojen yhdistymisiä tai muita järjestelyjä, jolloin myös toiminnan käytössä olevan kiinteistövarallisuuden omistusjärjestelyihin voi tulla painava tarve. Varainsiirtoveron suorittamisvelvollisuus järjestelyjen yhteydessä aiheuttaisi järjestäjille lisäkustannuksia ja hankaloittaisi rakennejärjestelyjä tai voisi estää ne kokonaan. Alustavien suunnitelmien mukaan vuonna 2018 olisi tarkoitus toteuttaa muutamia järjestäjätahojen vapaaehtoisia yhdistymisiä tai muita järjestelyjä. Arvion mukaan myös seuraavina vuosina yhdistymisiä tai muita järjestelyjä voisi toteutua muutamia vuodessa. Vuosina 2013—2016 voimassa olleen 43 c §:n mukaisen verovapauden toteuttaminen uudestaan sellaisenaan olisi kuitenkin Euroopan unionin valtiontukisääntöjen näkökulmasta ongelmallista, kun otetaan huomioon alkuperäisen lakiesityksen antamisajankohdan jälkeen syntynyt Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö ja komission Suomea vastaan nostamat useat valtiontukisääntöjä koskevat rikkomusmenettelyt.

Lisäksi komissio on 19 päivänä heinäkuuta 2016 julkaissut tiedonannon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä (2016/C 262/01), jäljempänä tiedonanto , jolla komissio on halunnut selventää valtiontukeen liittyviä keskeisiä käsitteitä tarkoituksena helpottaa valtiontuen käsitteen avoimempaa ja johdonmukaisempaa soveltamista unionissa. Tiedonannossa on seikkaperäisesti ja runsaaseen oikeuskäytäntöön viitaten selvennetty komission käsitystä perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdasta, siten kuin unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin ovat sen tulkinneet.

2.2Arviointia EU:n valtiontukisääntelyn näkökulmasta

Valtiontuki määritellään perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltion myöntämäksi taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetyksi tueksi, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, siltä osin kuin tuki vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Taloudellista toimintaa harjoittavien yksiköiden saamat valtiontuet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä.

Ammatillisen koulutuksen rahoitus perustuu käytännössä lähes täysimääräisesti julkiseen rahoitukseen. Tiedonannon kohdassa 28 on unionin tuomioistuimen ratkaisuun viitaten todettu, että valtion rahoittaman ja valvoman kansallisen koulutusjärjestelmän puitteissa järjestettyä julkista koulutusta voidaan pitää muuna kuin taloudellisena toimintana.

Koulutuksen järjestäjät voivat kuitenkin järjestää myös muuta koulutusta kaupallisin perustein, jolloin on lähtökohtaisesti kyse valtiontukisääntöjen tarkoittamasta taloudellisesta toiminnasta. Tiedonannon kohdan 30 mukaan julkiset koulutuspalvelut on erotettava palveluista, jotka rahoitetaan pääasiassa oppilasmaksuilla tai kaupallisilla tuloilla. Esimerkiksi opiskelijoiden kokonaan rahoittamat ylemmän asteen koulutuspalvelut kuuluvat tiedonannon mukaan selvästi taloudellisen toiminnan piiriin. Joissakin jäsenvaltioissa myös julkisyhteisöt voivat tarjota koulutuspalveluja, joita tiedonannon mukaan on niiden luonteen, rahoitusrakenteen ja kilpailevien yksityisten laitosten olemassaolon vuoksi pidettävä taloudellisina palveluina.

Yksi valtiontuen kriteereistä on se, että tuki vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tiedonannon kohdan 196 mukaan komissio on useissa päätöksissä katsonut asiaan liittyvien erityisolosuhteiden vuoksi, että toimenpiteellä oli puhtaasti alueellinen vaikutus, eikä se näin ollen vaikuttanut jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komissio on näissä tapauksissa varmistanut erityisesti, että tuensaaja toimitti tavaroita tai palveluja rajatulle alueelle jäsenvaltiossa, eikä todennäköisesti houkutellut asiakkaita muista jäsenvaltioista ja että ei ole ollut mahdollista tietää ennakolta, että toimenpiteen vaikutus rajat ylittävien investointien tai sijoittautumisen edellytyksiin ei olisi pelkästään marginaalinen. Tällä perusteella nyt puheena olevien ammatillisen koulutuksen järjestäjien kaupallisiin koulutuspalveluihin kohdistuvalta verotuelta voitaisiin usein katsoa puuttuvan kauppavaikutusta koskeva kriteeri, jolloin kyse ei ole valtiontuesta. Näin ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa, koska kaupallisia koulutuspalveluja tarjotaan jopa rajan yli muihin jäsenvaltioihin.

Jotta valtiontuki kuuluisi perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, sen on suosittava ”jotakin yritystä tai tuotannonalaa”. Tiedonannon kohdan 117 mukaan tukikäsitteen piiriin eivät kuulu kaikki talouden toimijoita suosivat toimenpiteet, vaan ainoastaan ne, joilla myönnetään etua tietyille valikoiduille yrityksille tai yrityslajeille tai toimialoille. Toimenpiteen valikoivuutta olisi tiedonannon kohdan 128 mukaan tavallisesti arvioitava kolmivaiheisen analyysin avulla. Ensinnäkin on selvitettävä viitejärjestelmä. Toiseksi olisi määritettävä, muodostaako kyseinen toimenpide poikkeuksen tästä järjestelmästä, koska siinä erotellaan toisistaan talouden toimijat, jotka järjestelmään olennaisesti kuuluvien tavoitteiden mukaisesti ovat vertailukelpoisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa. Tässä testissä on tärkeää arvioida, onko kyse poikkeuksesta. Arvioinnin perusteella voidaan päätellä, onko toimenpide lähtökohtaisesti valikoiva. Jos kyseinen toimenpide ei muodosta poikkeusta suhteessa viitejärjestelmään, se ei ole valikoiva. Jos se kuitenkin muodostaa poikkeuksen ja näin ollen on lähtökohtaisesti valikoiva, testin kolmannessa vaiheessa on arvioitava, voidaanko poikkeustoimenpidettä perustella järjestelmän luonteella tai yleisellä rakenteella. Jos lähtökohtaisesti valikoivaa toimenpidettä voidaan perustella järjestelmän luonteella tai yleisellä rakenteella, sitä ei pidetä valikoivana ja sen vuoksi se ei kuulu perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

Kotimaisesta lainsäädäntökäytännöstä on esitettävissä useita esimerkkejä tapauksista, joissa on myönnetty vapautuksia kiinteistön tai arvopaperin luovutuksesta suoritettavasta varainsiirtoverosta julkisyhteisön tietyn toiminnan yhtiöittämisen yhteydessä. Toimenpiteet ovat valtiontukinäkökulmista perusteltavissa sillä, että ne eivät muodosta poikkeusta viiteverojärjestelmästä tai sillä, että ne ovat järjestelmän luonteen tai yleisen rakenteen mukaisia. Viiteverojärjestelmänä on tällöin pidettävä osakeyhtiöihin sovellettavia varainsiirtoverolain säännöksiä, jotka sallivat osakeyhtiömuodossa harjoitetulle toiminnalle mahdollisuuden toteuttaa yritysjärjestelyjä varainsiirtoverotta. Varainsiirtoveroa ei ole varainsiirtoverolain 4 §:n 5 momentin ja 15 §:n 3 momentin nojalla suoritettava siirrettäessä kiinteistö tai arvopaperi toimintaa jatkavalle yhteisölle yhteisömuodon muutoksen, sulautumisen ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 52 c §:n mukaisen jakautumisen perusteella. Varainsiirtoveroa ei ole myöskään suoritettava 43 §:n nojalla siirrettäessä kiinteistö tai arvopaperi liiketoimintasiirrossa. Koska mainittuihin yritysjärjestelyihin liittyvät verovapaudet ovat mahdollisia yhtiömuodossa, verovapauden myöntäminen vastaavissa tai niihin asiallisesti rinnastettavissa tilanteissa taholle, joihin mainitut säännökset eivät sellaisenaan sovellu, ei merkitse valtiontukisääntöjen tarkoittamaa valikoivaa toimenpidettä eikä toimenpiteen tuomaa etua siten voida katsoa valtiontueksi.

Määräaikaisia varainsiirtoverovapauksia on toteutettu esimerkiksi kuntalain (410/2015) mukaisten yhtiöittämisvelvoitteiden yhteydessä. Lisäksi voidaan viitata Euroopan yhteisöjen komission omaan päätöskäytäntöön asiassa C-27/99. Siinä oli käsiteltävänä Italiassa vuonna 1990 toimeenpantu sähkön-, kaasun- ja vedenjakelun, liikenteen, jätehuollon sekä lääkevalmisteiden alojen palveluja tuottavien kunnallisten liiketoimintayksikköjen uudistus, jota koskevan lain mukaan kunta voi tarjota palveluja muun muassa perustamalla osakeyhtiöitä. Komissio katsoi näille osakeyhtiöille muun muassa tuloverotuksessa suotujen etuuksien täyttävän kaikki valtiontuen edellytykset ja määräsi tuet takaisin perittäviksi. Veroetuuksiin kuului myös vapautus kaikista siirtoveroista, jotka liittyvät kunnallisten laitosten muuttamiseen osakeyhtiöiksi. Komissio katsoi, ettei valtiontukea syntynyt, sillä järjestely oli perusteltavissa verojärjestelmän sisäisen logiikan perusteella. Siirtoveroa suoritetaan Italiassa periaatteessa aina, kun perustetaan uusi yhteisö tai siirretään omaisuuseriä eri yhteisöjen välillä. Tapauksessa kyseessä olevan tyyppiset toimenpiteet vapautetaan kuitenkin järjestelmällisesti siirtoverosta Italian vero-oikeuden mukaisen verotuksen tasapuolisuutta koskevan yleisen periaatteen nojalla. Tapauksessa oli kyse yksinomaan yritysten oikeudellisen muodon muuttamisesta, eikä toimenpiteellä lisätty yrityksen voittoja tai kykyä tuottaa voittoa. Toimenpiteiden vapauttaminen siirtoverosta oli päätöksen mukaan perusteltua kyseisessä verojärjestelmässä noudatettavien verotuksen tasapuolisuuden periaatteiden nojalla.

2.3Ehdotettu muutos

Ammatillisen koulutuksen järjestäjätahojen rakennejärjestelyjen helpottamiseksi varainsiirtoverolakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 43 c §, joka eräin muutoksin vastaisi vuosina 2013—2016 voimassa ollutta 43 c §:ää.

Ehdotetun 43 c §:n 1 momentin mukaan Verohallinto palauttaa veron hakemuksesta, jos kunta, kuntayhtymä tai yksityinen yhteisö tai säätiö vuosina 2018—2022 luovuttaa yksityiselle osakeyhtiölle sen osakkeita vastaan omistamansa kiinteistön, joka on pääasiassa luovuttajan harjoittaman ammattikorkeakoululaissa (932/2014) säädetyn toimiluvan tai ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) säädetyn järjestämisluvan mukaisen toiminnan käytössä. Toimenpide ei olisi edellä kuvatuin perustein valtiontukisääntöjen tarkoittamassa merkityksessä valikoiva. Uusi ammatillisesta koulutuksesta annettu laki on vahvistettu 11 päivänä elokuuta 2017 ja se tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2018. Samalla nykyinen ammatillisesta peruskoulutuksesta annettu laki (630/1998) ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettu laki (631/1998) kumotaan.

Verovapaus ei aiemmasta poiketen koskisi luovutusta yhdistykselle tai säätiölle, mikä käytännössä voi tapahtua kaupan muodossa, koska toimenpidettä ei vastaavasti voida perustella sillä, että se ei muodostaisi poikkeusta suhteessa viiteverojärjestelmään tai että se olisi järjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen mukainen. Verovapaus koskisi kiinteistövarallisuuden yhtiöittämistä, jolloin omistusmuoto muuttuu kiinteistön tai kiinteistöosakkeen välittömästä omistamisesta välilliseksi, toisen yhtiön kautta tapahtuvaksi omistamiseksi. Rahavastiketta vastaan tapahtuvassa kaupassa ei ole kysymys omistusmuodon muuttumisesta, vaan omaisuuden realisoinnista. Luovutus voidaan kuitenkin toteuttaa varainsiirtoverotta, jos se toteutetaan lahjoituksen muodossa, koska vain vastikkeelliset luovutukset kuuluvat varainsiirtoveron piiriin.

Verovapaus ei koskisi aiemman 43 c §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja palvelurakenneuudistukseen liittyneitä kuntien koulutoimen käytöstä vapautuneiden kiinteistöjen luovutuksia ammattikorkeakoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen käyttöön.

Edellytyksenä olisi 2 momentin mukaan se, että kiinteistö on pääasiassa vastaanottavan yhtiön itsensä tai sen omistajan harjoittaman toimiluvan tai järjestämisluvan mukaisen toiminnan käytössä. Verovapaus koskisi siten aiemmasta poiketen myös tilannetta, jossa vastaanottava yhtiö ei itse harjoita mainittua toimintaa kiinteistöllä, vaan toimintaa harjoittaa sen omistaja. Verovapauden edellytyksenä olisivat lisäksi osin aikaisemmin voimassa olleen 43 c §:n 2 momentin mukaiset toiminnan kustannuksiin ja kiinteistön käyttöön liittyvät vaatimukset.

Aikaisemmin voimassa olleen 43 c §:n 2 momentin mukaisia toiminnan kustannuksiin liittyviä vaatimuksia muutettaisiin siten, että säännös vastaisi ammattikorkeakoulujen nykyistä ja ammatillisen koulutuksen vuoden 2018 alussa uudistuvaa rahoitusjärjestelmää. Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin verovapauden edellytyksenä lisäksi olevan, että kiinteistössä järjestettävän toiminnan kustannukset rahoitettaisiin pääosin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (1705/2009) 9 §:n mukaisesti myönnettävällä rahoituksella tai että ammattikorkeakoulu käyttää tiloja pääasiassa ammattikorkeakoululain 4 §:n mukaisten julkisesti rahoitettujen tehtäviensä täyttämiseen. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 1 päivänä tammikuuta 2018 voimaan tulevan 9 §:n mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää ammatillisen koulutuksen järjestäjille rahoitusta ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi valtion talousarvioon otettavan määrärahan ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 9 a §:n 1 momentissa säädetyn kuntien rahoitusosuuden rajoissa.

Vuoden 2018 alusta lukien ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä muutetaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi yhdistämällä nykyiset ammatillisen peruskoulutuksen, ammatillisen lisäkoulutuksen, oppisopimuskoulutuksen ja ammatillisten erikoisoppilaitosten rahoitusjärjestelmät. Rahoitusjärjestelmään sisällytetään myös tutkintotavoitteisen työvoimakoulutuksen rahoitus ja osa tutkintoon johtamattoman työvoimakoulutuksen rahoituksesta. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen määräytymisestä toteutuneiden kustannusten perusteella luovutaan kaikilta osin ja ammatilliseen koulutukseen kohdennettava valtion rahoituksen kokonaismäärä muutetaan talousarvioon perustuvaksi. Vastaisuudessa ammatillisen koulutuksen rahoitus ei myöskään enää perustu yksikköhintajärjestelmään. Vuoden 2015 alussa voimaan tulleen ammattikorkeakoululain yhteydessä puolestaan vastuu ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta siirtyi kokonaan valtiolle ja kunnan omarahoitusosuus ammattikorkeakoulujen käyttökustannuksiin poistettiin vuoden 2015 alusta lukien. Samalla yksikköhinnan ja opiskelijamäärän käyttämisestä rahoituksen perusteena luovuttiin.

Uusi rahoitusjärjestelmä otetaan käyttöön siten, että perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksen osuudet muuttuvat vaiheittain vuoteen 2022 mennessä. Koska lopullisia rahoitusosuuksia sovelletaan vuodesta 2022, olisi myös ehdotettua 43 c §:ää perusteltua soveltaa vuosina 2018—2022. Näin koulutuksen järjestäjillä olisi riittävästi aikaa arvioida rahoitusuudistuksen vaikutuksia toimintaedellytyksiinsä ja tarvittaessa ryhtyä yhdistymisiin tai muihin järjestelyihin.

Ehdotetun 43 c §:n myötä kunta, kuntayhtymä tai yksityinen yhteisö, kuten yhdistys tai osakeyhtiö, taikka säätiö, joka ei kuulu yhteisökäsitteen piiriin, voisivat olla ilman varainsiirtoverokustannusta osallisina ammatillisen koulutustoiminnan yhdistämistä koskevissa järjestelyissä yhtiöittämällä ensin toiminnan tai sen käytössä olevan kiinteistön tai kiinteistöt, minkä jälkeen toimintojen ja kiinteistövarallisuuden yhdistyminen voidaan toteuttaa yhtiöiden sulautumisen kautta.

Kuten aikaisemminkin, verovapaus koskisi paitsi kiinteistön, myös kiinteistön omistamista ja hallintaa harjoittavan yhtiön osakkeiden luovutusta vastaanottavalle yhtiölle sen osakkeita vastaan, jos kiinteistöt ovat pääasiassa toimiluvan tai järjestämisluvan mukaisen toiminnan käytössä tai osakkeet oikeuttavat tuollaisessa käytössä olevan huoneiston hallintaan.

Varainsiirtoveroa ei olisi suoritettava osakkeista, jotka luovuttaja saa luovutettua kiinteistöä tai kiinteistön tai kiinteistön omistamista ja hallintaa harjoittavan yhtiön osakkeita vastaan. Osakemerkintään perustuva saanto ei ole käsitteellisesti luovutus, eikä sen vuoksi kuuluisi varainsiirtoverolain soveltamisalaan.

Luovutuksen yhteydessä saatetaan siirtää myös kiinteistöön tai rakennukseen kohdistuva lainavastuu luovutuksensaajalle. Tällaisen luovuttajan velan vastattavaksi ottamisen katsotaan rinnastuvan rahavastikkeeseen. Tällaisissa tapauksissa säännöstä olisi tulkittava siten, että verovapaus koskee luovutusta myös siltä osin kuin vastike muodostuu osakevastikkeen ohella velan vastattavaksi ottamisesta. Yhtiöittäminen rinnastuu asiallisesti liiketoimintasiirtoon, jossa on se lähtökohta, että myös siirtyviin varoihin kohdistuvat velat siirtyvät.

Edellä kuvattu eduskunnan valtiovarainvaliokunnan mietinnössä VaVM 33/2012 vp esitetty tulkintakannanotto verovapauden soveltuvuudesta kuntayhtymän purkautumistilanteessa soveltuisi myös nyt ehdotettuihin säännöksiin.

Pykälän 4 ja 5 momenttien hakemusmenettelyä koskevat säännökset vastaisivat aikaisemmin voimassa olleita säännöksiä. Pykälän 4 momentin mukaan hakemus olisi tehtävä vuoden kuluessa veron suorittamisesta. Hakemukseen olisi liitettävä selvitys kiinteistön käytöstä ennen luovutusta ja sen jälkeen, ja lisäksi hakemukseen olisi liitettävä opetus- ja kulttuuriministeriön lausunto verovapauden edellytysten täyttymisestä.

Pykälän 5 momentin mukaan verovapaan luovutuksen edellytysten täyttyessä Verohallinto voisi päättää, että veroa ei ole suoritettava.

Pykälän 6 momentti sisältäisi aikaisempaa säännöstä vastaavan säännöksen velvollisuudesta suorittaa palautettu tai suorittamatta jäänyt vero kiinteistön tai huoneiston käyttötarkoituksen muuttumisen ja kiinteistön tai kiinteistön tai huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden luovutuksen johdosta. Säännöksen sanamuoto sisältäisi kuitenkin teknisluonteisen tarkistuksen aikaisempaan 43 c §:ään verrattuna.

Verohallinto palauttaa suoritetun veron hakemuksesta, jos kunta, kuntayhtymä, yksityinen yhteisö tai säätiö vuosina 2018—2022 luovuttaa yksityiselle osakeyhtiölle sen osakkeita vastaan omistamansa kiinteistön, joka on pääasiassa luovuttajan harjoittaman ammattikorkeakoululaissa (932/2014) säädetyn toimiluvan tai ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) säädetyn järjestämisluvan mukaisen toiminnan käytössä.

Veron palauttamisen edellytyksenä on, että luovutettua kiinteistöä käytetään pääasiassa vastaanottavan yhtiön tai sen omistajan harjoittaman 1 momentissa tarkoitetun toimiluvan tai järjestämisluvan mukaiseen toimintaan. Lisäksi edellytyksenä on, että kiinteistössä järjestettävän toiminnan kustannukset rahoitetaan pääosin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (1705/2009) 9 §:n mukaisesti myönnettävällä rahoituksella tai että ammattikorkeakoulu käyttää tiloja pääasiassa ammattikorkeakoululain 4 §:ssä tarkoitettujen julkisesti rahoitettujen tehtäviensä täyttämiseen.

Verovapaus koskee vastaavasti kunnan, kuntayhtymän, yksityisen yhteisön tai säätiön omistaman kiinteistön omistamista ja hallintaa harjoittavan yhtiön osakkeiden luovutusta vastaanottavalle yhtiölle, jos kiinteistö on pääasiassa 1 momentissa tarkoitetussa käytössä tai osakkeet oikeuttavat 1 momentissa tarkoitetussa käytössä olevan huoneiston hallintaan.

Hakemus veron palauttamiseksi on tehtävä vuoden kuluessa veron suorittamisesta. Hakemukseen on liitettävä selvitys kiinteistön käytöstä ennen luovutusta ja sen jälkeen. Hakemukseen on liitettävä opetus- ja kulttuuriministeriön lausunto verovapauden edellytysten täyttymisestä.

Jos hakemus on tehty ja verovapaan luovutuksen edellytysten täyttymisestä on esitetty selvitys ennen veron suorittamista, Verohallinto voi päättää, että veroa ei ole suoritettava.

Palautettu tai suorittamatta jäänyt vero on suoritettava, jos kiinteistön tai huoneiston käyttötarkoitus muuttuu ennen kuin viisi vuotta on kulunut luovutuksesta tai jos kiinteistö taikka kiinteistön tai huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet mainitun ajan kuluessa luovutetaan edelleen muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle taholle 2 momentissa tarkoitettuun käyttöön. Vero on suoritettava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua luovutuksesta tai siitä ajankohdasta, jona kiinteistön tai huoneiston käyttötarkoitus on muuttunut.