GP 273/2014

2.1Lainsäädäntö ja käytäntö

Suomen kansallinen lainsäädäntö sisältää useita säännöksiä alusten turvallisesta lastaamisesta ja lastin kuljetuksesta. Merilain (674/1994) 6 luvun 3 § sisältää yleissäännöksen aluksen päällikön velvollisuudesta huolehtia aluksen merikelpoisuudesta ja vakavuudesta. Aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä annetun lain (1686/2009, jäljempänä alusturvallisuuslaki) 6 § sisältää aluksia koskevat yleiset tekniset turvallisuusvaatimukset ja 35 – 62 § aluksille tehtäviä katsastuksia ja niiden perusteella myönnettäviä katsastusasiakirjoja sekä todistus- ja turvallisuuskirjoja koskevat säännökset. Alusturvallisuuslain 75 § sisältää säännökset aluksen turvallisesta lastaamisesta ja lastin kuljetuksesta. Alusturvallisuuslaki sisältää lisäksi useita valtuutussäännöksiä, joiden nojalla Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa teknisiä määräyksiä SOLAS-yleissopimuksessa asetetuista aluksen teknistä turvallisuutta ja turvallista käyttöä koskevista vaatimuksista. Liikenteen turvallisuusvirasto ja sen valtuuttamat hyväksytyt luokituslaitokset valvovat, että irtolastialukset täyttävät kansainvälisissä sopimuksissa, EU-säädöksissä ja kansallisessa lainsäädännössä irtolastialuksille asetetut merikelpoisuutta ja vakavuutta koskevat vaatimukset.

Kiinteiden irtolastien kuljetuksilla on yhteys vaarallisten aineiden kuljetuksia koskeviin säännöksiin. Kansallisessa lainsäädännössä vaarallisten aineiden kuljetuksesta säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa (719/1994) ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa vaarallisten aineiden kuljetuksesta kappaletavarana aluksessa (666/1998) . Säännökset perustuvat vaarallisten aineiden kuljetusta koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin ja EU-säädöksiin.

Erilaisista aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista säädetään alusliikennepalvelulaissa (623/2005) , jolla on pantu täytäntöön jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista ja direktiivin 2002/6/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/65/EU siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen (jäljempänä ilmoitusmuodollisuusdirektiivi) sekä alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta sekä neuvoston asetuksen 93/75/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/59/EY siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen (jäljempänä seurantadirektiivi). Alusliikennepalvelulain 22 c ja 22 e §:ssä säädetään vaarallista ja ympäristöä pilaavaa ainetta sisältäviä lasteja koskevista ilmoitusvelvollisuuksista. Näihin aineisiin sisältyy myös sellaisia kiinteitä irtolasteja, jotka kuuluvat IMSBC-säännöstön soveltamisalaan. Näiden lastien osalta laivaajan on huolehdittava alusliikennepalvelulain ja sen nojalla annettujen säädösten ja määräysten mukaisten ilmoitusten tekemisestä.

Irtolastikuljetuksiin liittyy myös merkittäviä työturvallisuusnäkökohtia, joista säädetään työturvallisuuslaissa (738/2002) sekä työturvallisuuslain nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa alusten lastauksen ja purkamisen työturvallisuudesta (633/2004) .

Lisäksi irtolastikuljetuksiin liittyy eräiden irtolastialusten turvallisesta lastaamisesta ja lastin purkamisesta annettu laki (1206/2004) sekä eräiden irtolastialusten turvallisesta lastaamisesta ja lastin purkamisesta annettu liikenne- ja viestintäministeriön asetus (1411/2004) , joilla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston 4 päivänä joulukuuta 2001 irtolastialusten turvallisen lastaamisen ja lastinpurkamisen yhdenmukaistetuista edellytyksistä ja menettelyistä antama direktiivi 2001/96/EY. Direktiivillä on saatettu pakottavaksi EU:n alueella IMOn päätöslauselmalla A.862(20) hyväksymä suositusluonteinen irtolastialusten turvallista lastaamista ja lastinpurkua koskeva säännöstö ( Code of Practice for the Safe Loading and Unloading of Bulk Carriers , jäljempänä BLU-säännöstö). Säännöstö sisältää irtolastialusten turvallisuutta koskevia suosituksia, joissa käsitellään yleisesti alusten ja satamien vuorovaikutukseen liittyviä seikkoja sekä erityisesti lastaus- ja purkukäytäntöjä. BLU-säännöstöllä ja sitä koskevilla EU-säädöksillä ja kansallisella lainsäädännöllä säännellään siten pääosin eri asioita, kuin IMSBC-säännöstöllä, joka koskee lastin asianmukaista sijoittamista alukseen rakenteellisten vahinkojen ehkäisemiseksi, aluksen vakavuutta ja teknistä turvallisuutta sekä mahdollisten kemiallisten reaktioiden estämistä.

2.2Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö

IMOn MSC-komitea hyväksyi Lontoossa 4 päivänä joulukuuta 2008 pidetyssä 85. kokouksessaan päätöslauselman MSC.269(85), jonka 2 liitteellä lisättiin SOLAS-yleissopimuksen liitteen aluksen rakennetta koskevaan II-2 lukuun, lastin kuljetusta koskevaan VI lukuun sekä vaarallisten aineiden kuljetusta koskevaan VII lukuun viittaukset kiinteiden irtolastien aluskuljetuksia koskevaan kansainväliseen IMSBC-säännöstöön sekä tehtiin eräitä muita teknisiä muutoksia. Muutosten keskeisin sisältö oli IMSBC-säännöstön tuleminen oikeudellisesti sitovasti. Aiemmin vastaava säännöstö oli suositusluonteinen. Päätöslauselman MSC.269(85) 1 liitteen sisältöä on selvitetty tarkemmin jäljempänä tässä jaksossa.

Itse IMSBC-säännöstö sisältyy samassa kokouksessa hyväksyttyyn päätöslauselmaan MSC.268(85). Säännöstön määräyksistä osa on sopimusvaltioita oikeudellisesti sitovia (1 – 10 sääntö sekä 11 säännön 1 kohdan 1 alakohta ja eräät säännöstön 1 liitteen osat) ja osa jätettiin edelleen suositusluonteisiksi (11 – 13 sääntö lukuun ottamatta 11 säännön 1 kohdan 1 alakohtaa, eräät säännöstön 1 liitteen osat sekä säännöstön 2 – 4 liite). Säännöstö tarkentaa SOLAS-yleissopimuksen liitteen VI luvun A ja B osaan sekä VII luvun A-1 osaan sisältyviä määräyksiä kiinteiden ja vaarallisten aineiden irtolastikuljetuksista. Lisäksi kiinteitä irtolastikuljetuksia koskevia määräyksiä sisältyy SOLAS-yleissopimuksen liitteen II-2 lukuun, jossa on yksityiskohtaiset määräykset irtolastialusten paloturvallisuudesta. Säännöstö korvaa aiemman suositusluonteisen kiinteitä irtolasteja koskeneen BC-säännöstön.

Samassa MSC-komitean kokouksessa joulukuussa 2008 hyväksyttiin myös päätöslauselmat MSC.267(85), edellä mainittu MSC.269(85) sekä MSC.270(85). Päätöslauselmalla MSC.267(85) hyväksyttiin vuoden 2008 ehjän aluksen vakavuutta koskeva säännöstö ( International Code on Intact Stability , 2008, jäljempänä IS-säännöstö), joka sisältää tekniset määräykset ehjän aluksen vakavuuden turvaamisesta. Edellä mainitun päätöslauselman MSC.269(85) 1 liitteellä tehtiin lähinnä IS-säännöstön edellyttämät muutokset SOLAS-yleissopimuksen liitteen aluksen rakennetta koskevaan II-1 ja II-2 lukuun. Päätöslauselmalla MSC.270(85) tehtiin IS-säännöstön edellyttämät tekniset muutokset vuoden 1966 kansainväliseen lastiviivayleissopimukseen liittyvään vuoden 1988 pöytäkirjaan (SopS 12/2000).

Kaikki edellä mainituilla päätöslauselmilla tehdyt muutokset ovat tulleet kansainvälisesti voimaan. Suomi on ilmoittanut IMOn pääsihteerille, että muutokset voivat tulla Suomen osalta voimaan vasta nimenomaisen suostumuksen antamisen jälkeen, kun tarpeelliset kansalliset hyväksymis- ja voimaansaattamistoimet on suoritettu. Tällä hallituksen esityksellä haetaan eduskunnan hyväksyntää päätöslauselman MSC.269(85) 2 liitteellä SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen tehdyille muutoksille sekä päätöslauselmalla MSC.268(85) hyväksytyn IMSBC-säännöstön pakottavalle osalle lukuun ottamatta säännöstön 1 liitettä.

Muilla edellä mainituilla päätöslauselmilla tehdyt muutokset ovat luonteeltaan teknisiä ja yleiseltä merkitykseltään vähäisiä. Ne eivät sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, eivätkä ne muutoinkaan vaadi eduskunnan suostumusta. Muutokset on sen vuoksi tarkoitus saattaa tasavallan presidentin hyväksyttäväksi ja saattaa voimaan valtioneuvoston asetuksella samanaikaisesti SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen päätöslauselman MSC.269(85) 2 liitteellä tehtyjen muutosten sekä päätöslauselmalla MSC.268(85) hyväksytyn IMSBC-säännöstön voimaantulon kanssa.

IMSBC-säännöstön 1 liitettä on muutettu sen hyväksymisen jälkeen MSC-komitean 20 päivänä toukokuuta 2011 antamalla päätöslauselmalla MSC.318(89). Päätöslauselmalla IMSBC-säännöstön liitteeseen on lisätty uusia ohjekortteja sellaisille kiinteille irtolasteille, joita ei vielä ollut mainittu säännöstön liitteessä. Muutokset tulivat kansainvälisesti voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013 noudattaen niin sanottua hiljaista hyväksymismenettelyä. Suomi on ilmoittanut IMOn pääsihteerille, että myös nämä muutokset voivat tulla Suomen osalta voimaan vasta nimenomaisen suostumuksen antamisen jälkeen, kun tarpeelliset kansalliset hyväksymis- ja voimaansaattamistoimet on suoritettu.

Tämän lisäksi säännöstöä muutettiin MSC-komitean 21 päivänä kesäkuuta 2013 antamalla päätöslauselmalla MSC.354(92). Myös tällä päätöslauselmalla tehtiin teknisiä muutoksia säännöstöön. Muutokset tulevat kansainvälisesti voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015 noudattaen niin sanottua hiljaista hyväksymismenettelyä. Suomi on ilmoittanut IMOn pääsihteerille, että myös nämä muutokset voivat tulla Suomen osalta voimaan vasta nimenomaisen suostumuksen antamisen jälkeen, kun tarpeelliset kansalliset hyväksymis- ja voimaansaattamistoimet on suoritettu.

Myöhemmin esitettävällä tavalla säännöstön 1 liite on osittain pakottavaa ja osittain suositusluonteista. Liitteen sisältämien ainekohtaisten ohjekorttien voidaan kuitenkin katsoa olevan teknisiä ja yleisestä merkitykseltään vähäisiä. Ne eivät myöskään sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, eivätkä ne muutoinkaan vaadi eduskunnan suostumusta. Muutokset on tarkoitus saattaa tasavallan presidentin hyväksyttäväksi ja saattaa voimaan valtioneuvoston asetuksella samanaikaisesti IMSBC-säännöstön voimaantulon kanssa.

Alusten teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä on annettu paljon EU-säädöksiä. EU-lainsäädännöllä pannaan useimmiten täytäntöön tai täydennetään IMOssa hyväksyttyjä määräyksiä. Siten monet IMOssa käsiteltävät asiat ovat siirtyneet EU:n toimivaltaan. Irtolastikuljetuksia koskevaa EU-lainsäädäntöä on Euroopan parlamentin ja neuvoston 4 päivänä joulukuuta 2001 irtolastialusten turvallisen lastaamisen ja lastinpurkamisen yhdenmukaistetuista edellytyksistä ja menettelyistä antama direktiivi 2001/96/EY, joka on Suomessa pantu täytäntöön eräiden irtolastialusten turvallisesta lastaamisesta ja lastin purkamisesta annetulla lailla (1206/2004) sekä eräiden irtolastialusten turvallisesta lastaamisesta ja lastin purkamisesta annetulla liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella (1411/2004) . Kuten edellä on todettu, alusten ja satamien vuorovaikutukseen liittyviä seikkoja sekä erityisesti lastaus- ja purkukäytäntöjä koskeva direktiivi käsittelee irtolastikuljetuksia kuitenkin pääosin eri näkökulmasta kuin IMSBC-säännöstö.

IMSBC-säännöstössä EU:n toimivaltaan kuuluvat määräykset sisältyvät säännöstön 10 sääntöön, joka koskee kiinteiden jätteiden rajatylittäviä kuljetuksia irtolastina, sekä 11 säännön 1 kohdan 1 alakohtaan, joka koskee yhtiöitä, aluksia ja satamarakenteita koskevia turvamääräyksiä, kun on kyse kiinteiden irtolastien käsittelystä ja kuljetuksesta.

Jätteiden rajatylittäviä siirtoja säädellään vuonna 1989 tehdyllä vaarallisten jätteiden maanrajan ylittävien siirtojen ja niiden käsittelyn valvontaa koskevalla Baselin yleissopimuksella (SopS 44 – 45/1992), jonka osapuoli Euroopan yhteisö on. EU:lla on lisäksi kattava lainsäädäntö jätteistä ja jätteiden siirrosta valtioiden välillä.

Yhtiöitä, aluksia ja satamarakenteita koskevat turvamääräykset perustuvat puolestaan SOLAS-yleissopimuksen XI-2 lukuun sekä alusten ja satamarakenteiden kansainväliseen turvasäännöstöön ( International Ship and Port Facility Security (ISPS) Code , jäljempänä ISPS-säännöstö), jotka on sisällytetty Euroopan parlamentin ja neuvoston alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 antamaan asetukseen (EY) N:o 725/2004.

IMSBC-säännöstön 10 säännön ja 11 säännön 1 kohdan 1 alakohdan suhdetta EU-lainsäädäntöön on selostettu tarkemmin jaksossa, joka koskee sopimuksen sisältöä ja sen suhdetta Suomen lainsäädäntöön.

2.3Nykytilan arviointi

IMOn MSC-komitean päätöslauselman MSC.269(85) 2 liitteellä SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen tehdyt muutokset sekä päätöslauselmalla MSC.268(85) hyväksytty IMSBC-säännöstö ovat tulleet kansainvälisesti voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011 noudattaen niin sanottua hiljaista hyväksymismenettelyä. Suomi on ilmoittanut IMOn pääsihteerille 30 päivänä kesäkuuta 2010 toimitetulla nootilla, että säännöstön määräykset voivat tulla Suomen osalta voimaan vasta nimenomaisen suostumuksen antamisen jälkeen, kun kansalliset hyväksymis- ja voimaansaattamistoimet on ehditty saattaa loppuun. Suomen osalta säännöstö tulee voimaan, kun Suomi on ilmoittanut IMOn pääsihteerille nootin peruuttamisesta. IMSBC-säännöstön kansallinen voimaansaattaminen on tärkeää, jotta Suomen kansallinen lainsäädäntö olisi yhdenmukainen kiinteiden irtolastien aluskuljetuksia koskevan kansainvälisen sääntelyn kanssa.

4.1Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole merkittäviä merenkulkuelinkeinoon kohdistuvia taloudellisia vaikutuksia, koska IMSBC-säännöstö on jo kansainvälisesti voimassa, minkä vuoksi kansainvälisessä liikenteessä olevien suomalaisten alusten tulee jo nyt täyttää säännöstön vaatimukset käydessään muiden maiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä. Esityksellä ei siten arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi varustamojen kuljetuskustannuksiin. Esityksellä ei myöskään ole julkisyhteisöihin tai kotitalouksiin kohdistuvia taloudellisia vaikutuksia.

Teollisuudelle IMSBC-säännöstöstä aiheutuvat kustannukset perustuvat siihen, että säännöstön mukaan jokaiselle kiinteälle irtolastille viljaa lukuun ottamatta on laadittava ainekohtainen ohjekortti. Ohjekortissa määritellään, kuinka irtolastin lastaus, merikuljetus ja purkaminen tulee suorittaa. Jos tietylle irtolastille ei vielä ole säännöstössä ainekohtaista ohjekorttia, säännöstössä on kuvattu menettelytapa sekä tekniset tutkimus- ja testausvaatimukset yksittäisen irtolastin saattamiseksi säännöstön piiriin sekä väliaikainen ohjeistus sen turvalliseen merikuljetukseen. Uuden ohjekortin laatimista varten tehtävät tutkimukset, selvitykset ja testaukset aiheuttavat teollisuuden toiminnanharjoittajille yleensä joidenkin kymmenien tuhansien eurojen kustannukset.

4.2Vaikutukset viranomaisten toimintaan

IMSBC-säännöstön voimaantulon arvioidaan lisäävän Liikenteen turvallisuusviraston työmäärää noin 0,3 henkilötyövuoden verran.

4.3Ympäristövaikutukset

IMSBC-säännöstön voimaantulolla on myönteisiä vaikutuksia merenkulun turvallisuuteen, koska siinä asetetaan vaatimuksia kiinteiden irtolastien turvalliselle ahtaukselle ja kuljetukselle aluksissa. Säännöstön voimaantulo vähentää siten merionnettomuuksien riskiä ja edistää merenkulun ympäristönsuojelua, vaikka se ei toistaiseksi sisällä erityisesti meriympäristöä koskevia määräyksiä.

1.1Päätöslauselman MSC.269(85) 2 liite: SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen tehdyt muutokset

Johdanto-osa. Päätöslauselman johdanto-osa sisältää tiedot päätöslauselman voimaantulosta. Päätöslauselmalla SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen tehdyt muutokset tulevat voimaan noudattaen niin sanottua hiljaista hyväksymismenettelyä. Johdanto-osassa on eritelty hyväksymis- ja voimaantulopäivämäärät erikseen päätöslauselman kummallekin liitteelle. IMSBC-säännöstöä koskevat SOLAS-yleissopimuksen liitteen muutokset, joista määrätään päätöslauselman 2 liitteessä, katsottiin hyväksytyiksi 1 päivänä heinäkuuta 2010, ja ne tulivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

Liite 2 . Päätöslauselman 2 liite sisältää muutoksia SOLAS-yleissopimuksen liitteen aluksen rakennetta koskevaan II-2 lukuun, lastin kuljetusta koskevaan VI lukuun sekä vaarallisten aineiden kuljetusta koskevaan VII lukuun. Muutoksilla tehtiin IMSBC-säännöstö SOLAS-yleissopimuksen nojalla pakottavaksi. Säännöstö on siten jatkossa yleissopimuksen pakollinen osa. Lisäksi yleissopimuksen liitteeseen tehtiin eräitä muita teknisiä muutoksia.

SOLAS-yleissopimuksen liitteen I luvun 3 säännön mukaan ellei nimenomaisesti toisin ole säädetty, yleissopimusta ei sovelleta sota-aluksiin eikä joukkojenkuljetusaluksiin, lastialuksiin, joiden bruttovetoisuus on alle 500, aluksiin, jotka eivät kulje konevoimalla, alkeellista rakennetta oleviin puualuksiin, huvialuksiin, joita ei käytetä kauppaan, eikä kalastusaluksiin. SOLAS-yleissopimuksen liitteen yleistä soveltamisalarajausta sovelletaan myös yleissopimukseen liittyviin säännöstöihin. Näin ollen mainitut alukset jäävät myös SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen tehtyjen muutosten ja IMSBC-säännöstön soveltamisalan ulkopuolelle.

Niiden alusten osalta, jotka ovat bruttovetoisuudeltaan alle 500, on kuitenkin huomioitava, että SOLAS-yleissopimuksen liitteen lastin kuljetusta koskevan VI luvun A osan 1 säännön 1 kohdan nojalla lukua ja sen nojalla IMSBC-säännöstöä sovelletaan myös tällaisiin aluksiin, kun ne kuljettavat säännöstössä tarkoitettuja kiinteitä irtolasteja. Hallinto voi kuitenkin myöntää poikkeuksia, jos määräysten soveltaminen olisi olosuhteisiin nähden kohtuutonta tai tarpeetonta. Tätä tarkoitusta varten Liikenteen turvallisuusvirastolle on esitetty mahdollisuutta myöntää poikkeuksia säännöstön soveltamisesta aluksille, joiden bruttovetoisuus on alle 500. Asiaa on selvitetty tarkemmin voimaansaattamislakia koskevan ehdotuksen 2 §:n 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa.

1.2Päätöslauselma MSC.268(85): IMSBC-säännöstö

1 sääntö. Yleiset määräykset. Säännön 1 kohta sisältää yleisluonteisen alkuhuomautuksen säännöstön soveltamisesta. Säännön 2 kohta sisältää yleiset määräykset siitä, mitä sääntöjä tulee noudattaa niiden irtolastien osalta, jotka on lueteltu säännöstössä. Kohdan mukaan säännöstössä lueteltujen irtolastien kuljettamisessa tulee noudattaa paitsi säännöstön 1 – 10 ja 11 säännön 1 kohdan 1 alakohdan määräyksiä, myös kyseistä lastia koskevan ohjekortin määräyksiä.

Säännön 3 kohta sisältää määräykset sellaisten irtolastien kuljettamisesta, joita ei ole lueteltu säännöstössä. Jos arvioidaan, että tällainen kiinteä irtolasti voi aiheuttaa vaaraa, on satamavaltion ja aluksen lippuvaltion viranomaisten sovittava ehdoista, joita on väliaikaiset noudatettava tällaisen lastin kuljetuksessa. Jos lasti ei sen sijaan aiheuta vaaraa kuljetuksessa, on sen kuljettamiselle annettava lupa. Lastaussataman toimivaltaisen viranomaisen tulee lisäksi toimittaa aluksen päällikölle todistus, josta ilmenee lastin ominaisuudet sekä vaaditut kuljetus- ja käsittelyolosuhteet.

Kokonaisuudessaan tavoitteena on, että sellaisetkin kiinteät irtolastit, joita koskevia yksityiskohtaisia vaatimuksia ei ole vielä määritelty säännöstössä, tulisivat säännöstön piiriin, jolloin erityismenettelyjä ei tarvitsisi soveltaa. Tämän vuoksi säännön 3 kohdan 2 alakohta sisältää lastaussataman toimivaltaista viranomaista koskevan velvoitteen lähettää IMOlle vuoden kuluessa erikoisluvan antamisesta hakemus kyseisen kiinteän irtolastin sisällyttämisestä säännöstön piiriin. Hakemuksen kaava on määritelty säännön 3 kohdan 3 alakohdassa. Hakemukset käsitellään IMOn CCC-alakomiteassa ( Sub-Committee on Carriage of Cargoes and Containers ).

Suomessa toimivaltainen viranomainen kaikkien säännön 3 kohdan mukaisten toimenpiteiden osalta olisi Liikenteen turvallisuusvirasto. Asiasta esitetään säädettäväksi voimaansaattamislaissa.

Säännön 4 kohdassa määrätään säännöstön soveltamisesta ja täytäntöönpanosta. Säännöstö on SOLAS-yleissopimuksen pakollinen osa, ja sitä sovelletaan kaikkiin SOLAS-yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin aluksiin niiden kuljettaessa kiinteitä irtolasteja viljaa lukuun ottamatta. SOLAS-yleissopimusta sovelletaan SOLAS-yleissopimuksen liitteen 1 luvun A osan 1 säännön mukaisesti kansainvälisessä liikenteessä oleviin aluksiin. SOLAS-yleissopimuksen liitteen lastin kuljetusta koskevan VI luvun A osan 1 säännön mukaan lukua sovelletaan kaikkiin aluksiin, joilla kuljetetaan lasteja, jotka vaarallisuutensa vuoksi vaativat erityisiä varotoimia. Lippuvaltion hallinto voi kuitenkin vapauttaa aluksen, jonka bruttovetoisuus on alle 500, määräysten soveltamisesta ja määritellä tälle alukselle muut asianmukaiset turvallisuusvaatimukset. Lisäedellytyksenä on, että matkan olosuhteet huomioiden määräysten soveltaminen olisi kohtuutonta tai tarpeetonta. Koska IMSBC-säännöstö kuuluu SOLAS-yleissopimuksen liitteen VI luvun alaisuuteen, määräytyy sen soveltamisala VI luvun määräysten mukaisesti. Voimaansaattamislakiin otettavalla asiasisältöisellä säännöksellä säännöstön soveltamisala on tarkoitus laajentaa myös aluksiin, jotka kuljettavat säännöstössä tarkoitettuja kiinteitä irtolasteja kotimaan liikenteessä.

Säännön 4 kohdassa on lisäksi selvitetty, mitkä säännöstön osat ovat pakottavia ja mitkä suosituksia, sekä miten määritellään vastuun kohdentuminen niiden velvoitteiden osalta, joissa vastuuta toiminnan toteuttamisesta ei ole nimenomaisesti määrätty kenellekään tietylle henkilölle.

Säännön 5 kohdassa määrätään vapautuksista ja vastaavista toimenpiteistä. Kohdan mukaan yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen voi vapautuksella hyväksyä muun kuin IMSBC-säännöstössä määritellyn määräyksen noudattamisen edellyttäen, että tämä määräys on vähintään yhtä tehokas ja turvallinen kuin IMSBC-säännöstön sisältämä määräys. Kansallisessa lainsäädännössä yleissäännös samanarvoisuuksista sisältyy alusturvallisuuslain 8 §:ään, jonka mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto on se toimivaltainen viranomainen, joka voi hyväksyä muun kuin SOLAS-yleissopimuksessa edellytetyn järjestelyn soveltamisen aluksessa, jos se on vähintään yhtä tehokas kuin SOLAS-yleissopimuksessa vaadittu järjestely.

Säännön 6 kohta sisältää suoran lainauksen SOLAS-yleissopimuksen liitteen lastien kuljettamista koskevasta VI luvusta sekä vaarallisten aineiden kuljettamista koskevasta VII luvusta. Lastien kuljettamista koskeva VI luku sai nykymuotonsa, kun MSC-komitea antoi 23 päivänä toukokuuta 1991 päätöslauselman MSC.22(59), jolla luvun soveltamisala laajennettiin kattamaa myös muut kuin viljakuljetukset. Päätöslauselma saatettiin Suomessa tasavallan presidentin hyväksyttäväksi ja saatettiin kansallisesti voimaan tasavallan presidentin asetuksella 1483/1993 (SopS 108/1993). Lukua on sen jälkeen muutettu useita kertoja MSC-komitean päätöslauselmilla, jotka on myös saatettu kansallisesti voimaan tasavallan presidentin asetuksella.

Säännön 6 kohdassa lainattujen määräysten soveltamisala on sama kuin IMSBC-säännöstön soveltamisala, ja ne ovat Suomen osalta voimassa SOLAS-yleissopimuksen osana. Kyseessä on informatiivinen määräys, jolla ei ole tarkoitus laajentaa SOLAS-yleissopimuksen mainittujen määräysten soveltamisalaa eikä muutenkaan vaikuttaa niiden voimassaoloon kansainvälisesti eikä Suomen osalta. Suoran lainauksen sisällyttämisellä IMSBC-säännöstöön on haluttu helpottaa lukijan työtä, koska eri sopimusinstrumentteihin sisältyvät määräykset löytyvät nyt yhdestä kirjasesta.

Säännön 7 kohta sisältää säännöstössä käytettyjen keskeisten käsitteiden määritelmät.

2 sääntö.Yleiset lastauksen, kuljetuksen ja lastin purkamisen varotoimet. Säännön 1 kohta sisältää yleiset määräykset lastin sijoittamisesta. Säännön 1 kohdan 1 alakohta sisältää laivaajaa koskevan velvoitteen toimittaa aluksen päällikölle riittävät tiedot lastista. Tarkemmat määräykset laivaajan tietojenantovelvoitteesta sisältyvät säännöstön 4 sääntöön. Säännön 1 kohdan 2 alakohta sisältää kuvailevat ja yleisluonteiset määräykset aluksen rakenteiden liiallisen rasittumisen estämisestä. Säännön 1 kohdan 3 alakohdassa määrätään aluksen vakavuuden tukemisesta, ja se sisältää informatiivisen viittauksen SOLAS-yleissopimuksen liitteen II-1 luvun 22 säännön 1 kohdassa tarkoitettuun vakavuuskirjaan. Säännön 2 kohta sisältää yleisluonteiset määräykset lastaamisesta ja purkamisesta.

Kansallisessa lainsäädännössä lastausta, kuljetusta ja lastin purkamista koskevat turvallisuussäännökset sisältyvät alusturvallisuuslain 6 §:ään, jossa säädetään SOLAS-yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien alusten yleisistä turvallisuusvaatimuksista, sekä alusturvallisuuslain 75 §:ään, jossa säädetään aluksen turvallisesta lastaamisesta ja kuljetuksesta. Alukselle katsastusten perusteella myönnettävistä katsastusasiakirjoista sekä todistus- ja turvallisuuskirjoista säädetään alusturvallisuuslain 57 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto antaa SOLAS-yleissopimuksen ja eräiden muiden kansainvälisten yleissopimusten täytäntöönpanemiseksi tarkemmat määräykset siitä, mitä katsastusasiakirjoja sekä todistus- ja turvallisuuskirjoja katsastusten perusteella annetaan sekä siitä, kuinka kauan ne ovat voimassa ja miten niiden voimassaoloa voidaan jatkaa. Aluksen vakavuudesta on lisäksi voimassa aluksen vakavuudesta annettu asetus (588/1972) , joka sisältää tarkemmat säännökset aluksen vakavuuden laskentaperusteista ja aluksen vakavuustiedoista.

3 sääntö.Henkilöstön ja aluksen turvallisuus. Säännön 1 kohta sisältää yleiset vaatimukset henkilöstön ja aluksen turvallisuudesta kiinteiden irtolastien lastauksessa, kuljettamisessa ja purkamisessa. Säännön 1 kohdan 2 alakohta sisältää velvoitteen pitää aluksella kopio hätätilanteessa toimimisen ja ensiavun ohjeista onnettomuuksissa, joihin liittyy vaarallisia kiinteitä irtolasteja.

Säännön 2 kohdassa annetaan määräykset myrkytys-, syöpymis- ja tukehtumisvaaran varalta. Säännön 2 kohdan 6 alakohdan mukaan hätätilanteissa vain asianmukaisia suojavarusteita käyttävä koulutettu henkilökunta saa mennä lastitilaan ja vain vastuussa olevan päällystön edustajan valvonnassa.

Säännön 3 kohta sisältää yleisluonteiset määräykset pölyn terveydelle aiheuttamasta vaarasta ja 4 kohta yleisluonteiset määräykset palavista kaasuseoksista. Säännön 5 kohdassa määrätään tuuletuksesta. Kohta sisältää muun muassa velvoitteen varustaa lastitilat koneellisella tai luonnollisella tuuletuksella, jos niissä kuljetetaan myrkyllisiä kaasuja päästäviä lasteja. Säännön 6 kohta sisältää viittauksen IMOn kehittämiin ohjeisiin, joita tulee noudattaa, jos matkan aikana tulee tarve desinfioida lastitilat kaasulla.

Kansallisessa lainsäädännössä aluskuljetuksiin liittyvät yleiset työturvallisuusvaatimukset sisältyvät työturvallisuuslakiin (738/2002) ja alusten lastausta ja purkamista koskevat erityissäännökset työturvallisuuslain nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen alusten lastauksen ja purkamisen työturvallisuudesta (633/2004) . Lisäksi aluksilla on noudatettava laivatyössä noudatettavista järjestysohjeista annettua valtioneuvoston päätöstä (417/1981) sekä aluksessa käytettävistä suojeluvälineistä ja mittalaitteista annettua valtioneuvoston asetusta (825/2001) . Työturvallisuusvaatimusten noudattamista aluksilla valvoo työsuojeluviranomainen.

4 sääntö.Lähetysten turvallisen kuljetuksen hyväksyttävyyden arvioiminen. Säännön 1 kohdassa määrätään kiinteiden irtolastien tunnistamisesta ja luokittelusta. Määräysten tarkoituksena on taata, että lastien luokittelussa ja merkitsemisessä noudatetaan yleisesti sovittuja tapoja, mikä helpottaa lastin turvallista kuljettamista koskevien sääntöjen noudattamista ja asianmukaista toimintaa hätätilanteessa.

Säännön 2 kohdassa luetellaan lastia koskevat tiedot, jotka laivaajan tulee toimittaa aluksen päällikölle tai hänen edustajalleen. Asiaa koskeva päävelvoite sisältyy säännöstön 1 säännön 2 kohdan 1 alakohtaan. Kohta sisältää myös kiinteiden irtolastien lastiselvityslomakkeen kaavan.

Säännön 3 kohdassa määrätään testitodistuksista, jotka laivaajan tulee toimittaa aluksen päällikölle tai hänen edustajalleen. Testit osoittavat, että lastista annetut tiedot ovat oikeat. Säännön 4 kohta sisältää näytteenottomenetelmiä koskevat määräykset. Kohdassa määrätään muun muassa näytteitä ottavien henkilöiden pätevyydestä sekä näytteenoton suorittamistavasta.

Säännön 5 kohta sisältää teknisluonteiset määräykset näytteenoton ja kokeiden tekemisen ja lastauksen aikataulutuksesta. Määräyksen tarkoituksena on varmistaa, ettei testejä oteta liian aikaisin suhteessa lastaukseen, koska tällöin lastin ominaisuudet voivat muuttua, eivätkä niitä koskevat tiedot enää pidä paikkaansa lastaushetkellä. Säännön 6 kohta sisältää teknisluonteiset määräykset näytteenottomenetelmistä, kun näytteitä otetaan rikastekasoista.

Säännön 7 kohdassa annetaan sopimuspuolten tiedoksi esimerkkejä standardisoiduista näytteenottomenetelmistä. Säännön 8 kohta koskee vaarallisia aineita kuljettavalla aluksella edellytettäviä asiakirjoja, ja se sisältää informatiivisen viittauksen eräisiin SOLAS-yleissopimuksen liitteen vaarallisia kiinteitä irtolasteja koskeviin määräyksiin. Mainitut SOLAS-yleissopimuksen liitteen määräykset ovat jo kansainvälisesti ja Suomen osalta voimassa, eikä viittauksella ole tarkoitus laajentaa niiden soveltamisalaa tai vaikuttaa niiden voimassaoloon.

5 sääntö.Trimmausmenetelmät. Sääntö sisältää teknisluonteiset määräykset lastin trimmauksesta. Määräykset on eritelty alustyypin, irtolastin koossapysyvyyden sekä irtolastin sortumiskulman mukaan. Suomen kansallisessa lainsäädännössä yleissäännökset aluksen trimmauksesta ja lastin sijoittelusta sisältyvät alusturvallisuuslain 75 §:ään. Pykälän 6 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voi SOLAS-yleissopimuksen, Euroopan yhteisön säädösten tai Suomea sitovien muiden kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi antaa tarkempia teknisiä määräyksiä aluksen lastaamisesta ja kuljettamisesta.

Säännön 4 kohdan 4 ja 5 alakohdassa määrätään, että kohdissa tarkemmin määriteltyjen kiinteiden irtolastien lastaus tulee suorittaa käyttäen toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä trimmauslaitteita. Trimmauslaitteella tarkoitetaan käytännössä erilaisia satamanostureita, joilla lasti tasoitetaan lastitilassa. Satamanostureiden tarkastuksista säädetään alusten lastauksen ja purkamisen työturvallisuudesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (633/2004) . Asetuksen 26 §:n 1 momentin mukaan satamassa käytettävät irtaimet nostoapuvälineet on pääsääntöisesti tarkastettava silmämääräisesti ennen käyttöönottoa ja sen jälkeen vähintään joka kolmas kuukausi sekä yksityiskohtaisesti joka 12 kuukausi. Asetuksen 28 §:n mukaan käyttöönotto- ja määräaikaistarkastuksen saa tehdä vain työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (403/2008) 37 §:n 1 momentissa tarkoitettu asiantuntijayhteisö, eli yhteisö, joka on kansallisen akkreditointielimen, FINAS-akkreditointipalvelun päteväksi toteama. Alusten lastauksen ja purkamisen työturvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 33 §:n 1 momentin mukaan alusten nostolaitteiden ja lastin mukana kulkevien nostoapuvälineiden tarkastuksesta annetaan kansainvälisten sopimusten mukainen todistuskirja.

6 sääntö.Sortumiskulman määrittelemisen menetelmät. Säännön 1 kohta sisältää informatiivisen viittauksen säännöstön 4 säännön 1 kohdan 4 alakohtaan sekä suositellut koemenetelmät ei-koossapysyvien kiinteiden irtomateriaalien sortumiskulman määrittelemiseen.

7 sääntö.Mahdollisesti nesteytyvät lastit. Säännön 1 kohta sisältää informatiivisen johdannon mahdollisesti nesteytyviä lasteja koskevaan sääntelyyn ja 2 kohta kuvauksen niistä vaarallisista olosuhteista, joiden vallitessa mahdollisesti nesteytyvien lastien kuljetus voi johtaa vaaratilanteisiin.

Säännön 3 kohta sisältää mahdollisesti nesteytyviä lasteja koskevat määräykset. Kohdassa asetetaan erityisvaatimuksia tällaisten lastien ahtaamiselle, niitä kuljettavan aluksen rakenteille ja varusteille sekä lastin käsittelylle kuljetuksen aikana. Kohdassa määrätään hyväksynnästä, joka tulee hankkia erityisrakenteisille tai erityisesti varustelluille lastialuksille aluksen lippuvaltion hallinnolta.

Suomen kansallisessa lainsäädännössä asiaa koskevat yleissäännökset sisältyvät alusturvallisuuslain aluksen teknisiä turvallisuusvaatimuksia koskevaan 6 §:ään sekä lastaamista ja kuljetusta koskevaan 75 §:ään. Alusturvallisuuslain 6 §:n 4 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voi alusturvallisuuden kannalta riittävän tason varmistamiseksi antaa tarkempia teknisiä määräyksiä SOLAS-yleissopimuksessa asetetuista teknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista soveltaen ensisijaisesti IMOn ohjeita ja suosituksia sekä hyväksyä SOLAS-yleissopimuksen mukaisia turvallisuusrakenteita, turvallisuusjärjestelmiä ja turvallisuusvarusteita. Lisäksi lain 75 §:n 6 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voi SOLAS-yleissopimuksen, Euroopan yhteisön säädösten tai Suomea sitovien muiden kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi antaa tarkempia teknisiä määräyksiä aluksen lastaamisesta ja kuljettamisesta.

8 sääntö.Mahdollisesti nesteytyvien lastien koemenetelmät. Sääntö sisältää tekniset määräykset mahdollisesti nesteytyvien lastien kosteuspitoisuuden sekä suurimman turvallisen kuljetuskosteuspitoisuuden määrittelemisestä.

9 sääntö . Kemiallisesti vaaralliset aineet. Sääntö sisältää valtaosin teknisluonteiset määräykset kemiallisesti vaarallisten aineiden lastauksesta, kuljetuksesta ja tällaisen lastin purkamisesta. Säännön 2 kohta sisältää velvoitteen luokitella kemiallista vaara aiheuttavat, irtolastina kuljetettavat aineet sen mukaan, onko aine luokiteltu vaaralliseksi aineeksi vai aineeksi, joka aiheuttaa vaaraa ainoastaan, kun sitä kuljetetaan irtolastina. Ensin mainitut vaaralliset aineet luokitellaan SOLAS-yleissopimukseen liittyvän vaarallisten aineiden aluskuljetuksia kappaletavarana koskevan säännöstön ( International Maritime Dangerous Goods Code , jäljempänä IMDG-säännöstö) 2 osan mukaisesti. Vaaralliset aineet, jotka aiheuttavat vaaraa ainoastaan, kun sitä kuljetetaan irtolastina, muodostavat oman luokkansa.

Vaarallisten aineiden merikuljetuksista säädetään SOLAS-yleissopimuksen VII luvussa sekä edellä mainitussa SOLAS-yleissopimukseen liittyvässä pakollisessa IMDG-säännöstössä. Kansallisessa lainsäädännössä vaarallisten aineiden kuljetuksesta säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa (719/1994) ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa vaarallisten aineiden kuljetuksesta kappaletavarana aluksessa (666/1998) . Säädökset perustuvat IMDG-säännöstöön.

Varsinaisen merikuljetuksen lisäksi vaarallisten aineiden kuljetuksesta ja tilapäisestä säilytyksestä satama-alueella säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta ja tilapäisestä säilytyksestä satama-alueella annetussa valtioneuvoston asetuksessa (251/2005) . Asetus sisältää säännöksiä muun muassa henkilöstön koulutuksesta, turvallisuusselvityksen laatimisesta ja ylläpidosta, vaarallisten lastien erottelusta ja onnettomuusraportoinnista.

10 sääntö.Kiinteiden jätteiden kuljettaminen irtolastina. Sääntö sisältää määräykset kiinteiden jätteiden rajatylittävistä kuljetuksista irtolastina aluksella. Säännössä määrätään muun muassa perusteista sallia jätteiden rajatylittävä siirto, kuljetettavia jätteitä koskevista asiakirjoista sekä jätteiden luokittelusta, ahtauksesta ja käsittelystä aluksella.

Jätteiden rajatylittäviä siirtoja säädellään vuonna 1989 tehdyllä vaarallisten jätteiden maanrajan ylittävien siirtojen ja niiden käsittelyn valvontaa koskevalla Baselin yleissopimuksella (SopS 44 – 45/1992), joka on laajin ja merkittävin jätteitä koskeva kansainvälinen sopimus. Se sääntelee vaarallisten jätteiden kansainvälisiä siirtoja tavoitteenaan minimoida vaarallisten jätteiden syntymistä ja jätteiden rajat ylittäviä siirtoja. Tavoitteena on lisäksi auttaa kehitysmaita tehostamaan jätehuoltoaan. Sopimus tuli voimaan toukokuussa 1992, ja sen on tähän mennessä ratifioinut 179 maata.

Euroopan yhteisö on Baselin yleissopimuksen osapuoli vuodesta 1994, ja jätteistä ja jätteiden siirrosta on voimassa kattava Euroopan unionin lainsäädäntö. Baselin yleissopimuksen määräykset on saatettu unionin alueella voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston jätteiden siirrosta 14 päivänä kesäkuuta 2006 antamalla asetuksella (EY) N:o 1013/2006, joka korvasi sitä edeltäneen jätteensiirtoasetuksen. Baselin yleissopimus kuuluu siten unionin toimivaltaan. Koska IMSBC-säännöstön 10 sääntö perustuu valtaosin Baselin yleissopimuksen määräyksiin, on myös sen katsottava kuuluvan Euroopan unionin toimivaltaan.

Suomen ympäristökeskus SYKE hoitaa Suomessa jätteiden kansainvälisten siirtojen valvontaan liittyvät viranomaistehtävät.

11 sääntö . Turvamääräykset. Sääntö on sen 1 kohdan 1 alakohtaa lukuun ottamatta suositusluonteinen. Säännön 1 kohdan 1 alakohta sisältää informatiivisen viittauksen SOLAS-yleissopimuksen XI-2 lukuun sekä alusten ja satamarakenteiden kansainväliseen turvasäännöstöön ( International Ship and Port Facility Security (ISPS) Code , jäljempänä ISPS-säännöstö). Säännöstön tarkoituksena on turvata merenkulkua terrori-iskuilta sekä ehkäistä terroristien saapuminen alukseen ja aluksen käyttäminen terroriteon välineenä.

Aluksiin kohdistuvien terroritekojen ehkäisemiseksi ja IMOn merenkulun turvatoimia koskevien määräysten sisällyttämiseksi yhteisön lainsäädäntöön Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 31 päivänä maaliskuuta 2004 asetuksen (EY) N:o 725/2004 alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta. SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luku ja ISPS-säännöstö ovat asetuksen liitteenä. IMSBC-säännöstön 11 säännön 1 kohdan 1 alakohdan on siten katsottava kuuluvan Euroopan unionin toimivaltaan.

IMSBC-säännöstön 11 – 13 sääntö, lukuun ottamatta 11 säännön 1 kohdan 1 alakohtaa, sekä säännöstön liitteet, lukuun ottamatta 1 liitteen eräitä osia, ovat suositusluonteisia. Huolimatta siitä, että säännöstön 1 liite sisältää pakottavia osia, se on tarkoitus eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa esitetyillä perusteilla rajata eduskunnan hyväksymisen ulkopuolelle. Säännöstön 1 liitettä on säännöstön hyväksymisen jälkeen muutettu IMOn MSC-komitean päätöslauselmalla MSC.318(89), joka tuli kansainvälisesti voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013 sekä IMOn MSC-komitean päätöslauselmalla MSC.354(92), joka tulee kansainvälisesti voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

4.1Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Niin sanotun sekasopimuksen kohdalla eduskunta hyväksyy sopimuksen kuitenkin vain siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan, sillä unionin toimivaltaan kuuluvat sopimusmääräykset eivät kuulu eduskunnan toimivaltaan, eikä eduskunnan hyväksyminen siten koske sopimuksen näitä osia (PeVL 6/2001 vp).

SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen tehdyt muutokset eivät sisällä EU:n toimivaltaan kuuluvia määräyksiä, minkä vuoksi niiden osalta on selvitetty ainoastaan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. IMSBC-säännöstö sisältää puolestaan joitakin EU:n toimivaltaan kuuluvia määräyksiä, joista on tehty selkoa ensimmäiseksi. Tämän jälkeen kansalliseen toimivaltaan kuuluvista määräyksistä on nostettu esiin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset, joiden osalta eduskunnan hyväksyntä on tarpeen perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti.

Sekä SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen tehtyjen muutosten että IMSBC-säännöstön osalta on viimeiseksi selvitetty, mitkä sopimusinstrumenttien osat esitetään rajattavaksi eduskunnan hyväksymispäätöksen ulkopuolelle.

4.1.1 Päätöslauselman MSC.269(85) 2 liite: SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen tehdyt muutokset

Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset

Päätöslauselman MSC.269(85) 2 liitteellä SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen tehdyt muutokset sisältävät eräitä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan hyväksyntä on tältä osin tarpeen perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti.

Päätöslauselman 2 liitteellä tehtiin eräitä teknisiä muutoksia SOLAS-yleissopimuksen liitteen aluksen rakennetta koskevaan II-2 lukuun. Yleissopimuksen II-2 luvun ei ole katsottu sisältävän lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, vaan aluksen rakennetta koskevista vaatimuksista on kansallisella tasolla voitu määrätä Liikenteen turvallisuusviraston määräyksillä alusturvallisuuslain 6 §:n 4 momentin nojalla.

Päätöslauselman 2 liitteellä SOLAS-yleissopimuksen lastin kuljetusta koskevaan VI lukuun sekä vaarallisten aineiden kuljetusta koskevaan VII lukuun lisättiin viittaukset IMSBC-säännöstöön sekä tehtiin eräitä muita teknisiä muutoksia. Yleissopimuksen liitteen VI luvun 1 säännön 1 kohta sisältää luvussa käytettyjen keskeisten käsitteiden määritelmät. Päätöslauselman 2 liitteellä sääntöön lisättiin IMSBC-säännöstön määritelmä ja kiinteän irtolastin määritelmä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). Päätöslauselman 2 liitteellä SOLAS-yleissopimuksen liitteen VI luvun 1 säännön 1 kohtaan tehdyt muutokset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Päätöslauselman 2 liitteellä lisättiin SOLAS-yleissopimuksen liitteen VI luvun 1 säännön 2 kohtaan määräys, jonka mukaan kiinteiden irtolastien kuljetuksissa viljaa lukuun ottamatta tulee noudattaa IMSBC-säännöstön asiaankuuluvia määräyksiä. Määräyksen nojalla IMSBC-säännöstö tuli pakolliseksi osaksi SOLAS-yleissopimusta. Säännöstön oikeudellinen luonne muuttui myös suositusluonteisesta pakottavaksi lukuun ottamatta eräitä suositusluonteiseksi jääneitä määräyksiä. Jäljempänä esitettävällä tavalla IMSBC-säännöstön voidaan katsoa sisältävän lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, ja siten myös SOLAS-yleissopimuksen liitteen VI luvun 1 säännön 2 kohtaan tehty muutos kuuluu lainsäädännön alaan.

Päätöslauselman 2 liitteellä muutettiin SOLAS-yleissopimuksen liitteen VI luvun 2 sääntöä siten, että lastista toimitettavien tietojen osalta viitataan IMSBC-säännöstön 4 säännössä vaadittuihin tietoihin. Lastiin liittyvien tietojen toimittamisesta määrätään myös säännöstön 1 säännön 2 kohdan 1 alakohdassa, 1 säännön 3 kohdan 1 alakohdassa ja 2 säännön 1 kohdan 1 alakohdassa. Määräyksellä asetetaan laivaajalle tiedonantovelvollisuus. SOLAS-yleissopimuksen liitteen mainittu määräys on saatettu aikanaan tasavallan presidentin hyväksyttäväksi ja saatettu voimaan tasavallan presidentin asetuksella. Nyt voidaan kuitenkin tulkita sekä päätöslauselman 2 liitteellä SOLAS-yleissopimuksen liitteen VI luvun 2 sääntöön tehdyn muutoksen että IMSBC-säännöstön 1 säännön 2 kohdan 1 alakohdan, 1 säännön 3 kohdan 1 alakohdan ja 2 säännön 1 kohdan 1 alakohdan kuuluvan lainsäädännön alaan.

Päätöslauselman 2 liitteellä lisättiin SOLAS-yleissopimuksen liitteen vaarallisten aineiden kuljetusta koskevan VII luvun 7 sääntöön uusi 5 kohta, jonka mukaan kuljetettaessa vaarallisia aineita kiinteänä irtolastina tulee noudattaa IMSBC-säännöstön asiaankuuluvia määräyksiä. Jäljempänä esitettävällä tavalla IMSBC-säännöstön voidaan katsoa sisältävän lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, ja siten myös SOLAS-yleissopimuksen liitteen VII luvun 7 säännön 5 kohtaan tehty muutos kuuluu lainsäädännön alaan.

Eduskunnan hyväksymispäätöksen rajaaminen

Perustuslain 94 §:n 1 momentin sanamuodon ja siihen perustuvan perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan eduskunta hyväksyy sen suostumusta vaativat valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet kokonaisuudessaan (ks. esim. PeVL 24/2001 vp). Valiokunnan tulkintakäytännön mukaan ehdotonta estettä ei kuitenkaan ole sille, että eduskunnan hyväksyminen rajataan joissakin tilanteissa koskemaan vain eduskunnan hyväksymistä vaativia velvoitteen määräyksiä. Tällaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta voi valiokunnan mukaan olla kysymys ainoastaan, jos eduskunnan hyväksymistä vaativa velvoitteen osa muodostaa sen muista osista selvästi erillisen ja niistä yhtä hyvin teknisesti kuin asiallisesti riippumattoman, itsenäisen kokonaisuuden. Eduskunnan hyväksymisen ulkopuolelle teknisesti rajattavissa oleviin velvoitteen osiin ei myöskään voi sisältyä lainsäädännön alaan kuuluvia eikä niihin vaikuttavia tai muutoin eduskunnan hyväksymistä vaativia määräyksiä (PeVL 18/2002 vp ja PeVL 16/2008).

IMOn MSC-komitean 85. istunnossaan 4 päivänä joulukuuta 2008 hyväksymä päätöslauselman MSC.269(85) koostuu kahdesta liitteestä. Päätöslauselman 1 liitteellä tehtiin lähinnä ehjän aluksen vakavuutta koskevan IS-säännöstön edellyttämät muutokset SOLAS-yleissopimuksen liitteen aluksen rakennetta koskevaan II-1 ja II-2 lukuun. Päätöslauselman 2 liitteellä SOLAS-yleissopimuksen liitteen II-2, VI ja VII lukuun tehdyt muutokset johtuvat sen sijaan pääosin IMSBC-säännöstön hyväksymisestä pakolliseksi osaksi yleissopimusta. Päätöslauselman 2 liitteen sisältöä on esitelty tarkemmin edellä. Päätöslauselman johdanto-osassa on määritelty hyväksymispäivämäärä ja voimaantulopäivämäärä erikseen kummallekin päätöslauselman liitteelle. Johdanto-osan mukaan päätöslauselman 1 liite on katsottu hyväksytyksi 1 päivänä tammikuuta 2010 ja 2 liite ensimmäisenä päivänä heinäkuuta 2010. Voimaantuloajankohta on 1 liitteen osalta 1 päivänä heinäkuuta 2010 ja 2 liitteen osalta 1 päivänä tammikuuta 2011. Näin ollen voidaan katsoa, että päätöslauselman kaksi liitettä ovat sekä asiallisesti että teknisesti erotettavissa toisistaan ja siten toisistaan riippumattomia ja itsenäisiä kokonaisuuksia.

Kuten edellä on todettu, päätöslauselman MSC.269(85) 1 liitteellä tehdään muutoksia SOLAS-yleissopimuksen II-1 ja II-2 lukuun, jotka koskevat aluksen rakennetta. Mainittujen lukujen ei ole katsottu sisältävän lainsäädännön alaan kuuluvia eikä niihin vaikuttavia tai muutoin eduskunnan hyväksymistä vaativia määräyksiä, vaan aluksen rakennetta koskevista vaatimuksista on kansallisella tasolla voitu määrätä Liikenteen turvallisuusviraston määräyksillä alusturvallisuuslain 6 §:n 4 momentin nojalla. Mainitut SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen tehdyt muutokset liittyvät samassa kokouksessa päätöslauselmalla MSC.267(85) hyväksyttyyn ehjän aluksen vakavuutta koskevaan IS-säännöstöön, jonka ei myöskään ole katsottu sisältävän lainsäädännön alaan kuuluvia eikä niihin vaikuttavia tai muutoin eduskunnan hyväksymistä vaativia määräyksiä. Edellä esitetyn perusteella ehdotetaan, että päätöslauselman MSC.269(85) 1 liitteellä SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen tehdyt muutokset rajataan eduskunnan hyväksymisen ulkopuolelle.

4.1.2 Päätöslauselma MSC.268(85): IMSBC-säännöstö

Euroopan unionin toimivaltaan kuuluvat määräykset

IMSBC-säännöstön 10 säännön 4 kohdassa määrätään edellytyksistä sallia jätteiden rajatylittävät siirrot, säännön 5 kohdassa jätteiden rajatylittävissä siirroissa vaadittavista asiakirjoista, säännön 7 kohdassa jätteiden ahtauksesta ja käsittelystä ja säännön 9 kohdassa toiminnasta onnettomuustilanteissa, kun kyse on jätteen kuljetuksesta aluksella.

Jätteiden rajatylittäviä siirtoja säädellään vuonna 1989 tehdyllä vaarallisten jätteiden maanrajan ylittävien siirtojen ja niiden käsittelyn valvontaa koskevalla Baselin yleissopimuksella (SopS 44 – 45/1992). Euroopan yhteisö on Baselin yleissopimuksen osapuoli vuodesta 1994, ja jätteistä ja jätteiden siirrosta on voimassa kattava Euroopan unionin lainsäädäntö. Baselin yleissopimuksen määräykset on saatettu unionin alueella voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston jätteiden siirrosta 14 päivänä kesäkuuta 2006 antamalla asetuksella (EY) N:o 1013/2006, joka korvasi sitä edeltäneen jätteensiirtoasetuksen. Baselin yleissopimus kuuluu siten unionin toimivaltaan. Koska IMSBC-säännöstön 10 sääntö perustuu valtaosin Baselin yleissopimuksen määräyksiin, on myös sen katsottava kuuluvan EU:n toimivaltaan.

Säännöstön 11 sääntö on sen 1 kohdan 1 alakohtaa lukuun ottamatta suositusluonteinen. Säännön 1 kohdan 1 alakohta sisältää informatiivisen viittauksen SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 lukuun sekä alusten ja satamarakenteiden turvajärjestelyjä koskevaan kansainväliseen ISPS-säännöstöön. Aluksiin kohdistuvien terroritekojen ehkäisemiseksi ja IMOn merenkulun turvatoimia koskevien määräysten sisällyttämiseksi yhteisön lainsäädäntöön Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 31 päivänä maaliskuuta 2004 asetuksen (EY) N:o 725/2004 alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta. SOLAS-yleissopimuksen liitteen XI-2 luku ja ISPS-säännöstö ovat asetuksen liitteenä. IMSBC-säännöstön 11 säännön 1 kohdan 1 alakohdan on siten katsottava kuuluvan EU:n toimivaltaan.

Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset

IMSBC-säännöstö sisältää eräitä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan hyväksyntä on tältä osin tarpeen perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti.

Säännöstön 1 säännön 2 kohdan 1 alakohtaan ja 1 säännön 3 kohdan 1 alakohtaan sisältyy laivaajaa koskeva tiedonantovelvoite. Tarkemmat määräykset laivaajan tietojenantovelvoitteesta sisältyvät säännöstön 4 sääntöön. Mainitut alakohdat kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Säännöstön 1 säännön 4 kohdassa määrätään säännöstön soveltamisesta ja täytäntöönpanosta. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). IMSBC-säännöstön 1 säännön 4 kohta kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Säännöstön 1 säännön 7 kohta sisältää säännöstössä käytettyjen keskeisten käsitteiden määritelmät. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). IMSBC-säännöstön 1 säännön 7 kohta kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Säännöstön 2 säännön 1 kohdan 1 alakohta sisältää laivaajaa koskevan velvoitteen toimittaa aluksen päällikölle riittävät tiedot lastista. Tarkemmat määräykset laivaajan tietojenantovelvoitteesta sisältyvät säännöstön 4 sääntöön. Mainittu alakohta kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Säännöstön 4 säännön 1 kohta sisältää erilaisten kiinteiden irtolastien tunnistamista ja luokittelua koskevat määräykset. Kohdassa asetetaan laivaajaa koskeva velvoite antaa lastille BCSN-nimike ( Bulk Cargo Shipping Name ), joka identifioi irtolastin merikuljetuksen aikana. Jos irtolasti on sisällytetty IMSBC-säännöstön 1 liitteeseen, sen BCSN-nimike on määritelty lastia koskevassa ohjekortissa. Mainitussa kohdassa määrätään laivaajaa koskevan velvoitteen perusteista, joten säännöstön 4 säännön 1 kohdan voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan.

Säännöstön 4 säännön 3 kohdan 1 alakohta sisältää laivaajaa koskevan velvoitteen järjestää asianmukainen näytteenotto lastista ja lastin testaaminen. Lisäksi alakohdan mukaan laivaajan tulee toimittaa aluksen päällikölle tai hänen edustajalleen asianmukaiset testaustodistukset, jos IMSBC-säännöstössä niin vaaditaan. Mainitussa alakohdassa määrätään laivaajaa koskevan velvoitteen perusteista, joten säännöstön 4 säännön 3 kohdan 1 alakohdan voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan.

Säännöstön 4 säännön 4 kohdan 2 alakohdassa määrätään, että säännöstön 4 säännön 3 kohdassa tarkoitettuja näytteitä saavat ottaa vain henkilöt, joilla on näytteenottomenetelmiin sopiva koulutus ja jotka ovat sellaisen henkilön valvonnassa, joka on täysin tietoinen lähetyksen ominaisuuksista ja näytteenottoon sovellettavista periaatteista ja käytännöistä. Mainitussa alakohdassa määrätään näytteenottoon osallistuvien henkilöiden koulutuksesta, joten säännöstön 4 säännön 4 kohdan 2 alakohdan voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan.

Säännöstön 9 säännön 2 kohdassa määrätään kemiallista vaaraa aiheuttavien, irtolastina kuljetettavien aineiden vaaraluokituksista. Kohdan mukaan tällaiset aineet tulee luokitella saman säännön muissa alakohdissa määriteltyjen menettelyjen mukaisesti. Mainitussa kohdassa määrätään laivaajan luokitteluvelvoitteen perusteluista, joten säännöstön 9 säännön 2 kohdan voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan.

Eduskunnan hyväksymispäätöksen rajaaminen

Perustuslain 94 §:n 1 momentin sanamuodon ja siihen perustuvan perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan eduskunta hyväksyy sen suostumusta vaativat valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet kokonaisuudessaan (ks. esim. PeVL 24/2001 vp). Valiokunnan tulkintakäytännön mukaan ehdotonta estettä ei kuitenkaan ole sille, että eduskunnan hyväksyminen rajataan joissakin tilanteissa koskemaan vain eduskunnan hyväksymistä vaativia velvoitteen määräyksiä. Tällaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta voi valiokunnan mukaan olla kysymys ainoastaan, jos eduskunnan hyväksymistä vaativa velvoitteen osa muodostaa sen muista osista selvästi erillisen ja niistä yhtä hyvin teknisesti kuin asiallisesti riippumattoman, itsenäisen kokonaisuuden. Eduskunnan hyväksymisen ulkopuolelle teknisesti rajattavissa oleviin velvoitteen osiin ei myöskään voi sisältyä lainsäädännön alaan kuuluvia eikä niihin vaikuttavia tai muutoin eduskunnan hyväksymistä vaativia määräyksiä (PeVL 18/2002 vp ja PeVL 16/2008).

IMSBC-säännöstön 1 liite sisältää ohjekortit erilaisille kiinteille irtolasteille. Säännöstön 1 säännön 4 kohdan mukaan säännöstön 1 liite on pakottavaa lukuun ottamatta eräitä ohjekorttien osia. Säännöstön 1 liitteeseen sisältyvät ohjekortit ovat siis osin pakottavia, osin suositusluonteisia.

Ohjekortit sisältävät ainekohtaiset määräykset erilaisten kiinteiden irtolastien käsittelystä lastauksen, kuljetuksen ja lastin purun aikana. Ohjekortit perustuvat IMSBC-säännöstön määräyksiin mutta tarkentavat ja täsmentävät niitä kunkin eri aineen osalta erikseen. Säännöstön 1 liite on noin 270 sivua pitkä ja sisältää ohjekortin noin sadalle erilaiselle aineelle tai aineyhdistelmälle.

IMSBC-säännöstön 1 liitteen voidaan katsoa olevan luonteeltaan tekninen ja koskevan vain rajoitettua kohderyhmää. Se ei myöskään sisällä lainsäädännön alaa kuuluvian eikä niihin vaikuttavia tai muutoin eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä. Liite muodostaa muista säännöstön pakottavista osista selvästi erillisen kokonaisuuden, ja vaikka ohjekortteihin sisältyy viittauksia IMSBC-säännöstön määräyksiin ja ohjekorttien sisältö noudattaa muutoinkin niitä yleisiä periaatteita, joista määrätään IMSBC-säännöstön 1 – 13 säännössä, voidaan sitä pitää sillä tavoin teknisesti ja asiallisesti riippumattomana ja itsenäisenä kokonaisuutena, että se voidaan rajata eduskunnan hyväksymisen ulkopuolelle.

4.2Käsittelyjärjestys

SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen tehdyt muutokset ja IMSBC-säännöstön pakottava osa eivät sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. SOLAS-yleissopimuksen liitteeseen tehdyt muutokset ja IMSBC-säännöstön pakottava osa lukuun ottamatta säännöstön 1 liitettä voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus laiksi niiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja IMSBC-säännöstön soveltamisesta voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 11/1981) liitteeseen Lontoossa 4 päivänä joulukuuta 2008 tehdyt muutokset, sekä

yleissopimukseen liittyvän kiinteiden irtolastien aluskuljetuksista Lontoossa 4 päivänä joulukuuta 2008 tehdyn kansainvälisen säännöstön (IMSBC-säännöstö) pakottavan osan, lukuun ottamatta säännöstön 1 liitettä, siltä osin kuin säännöstö kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska muutokset ja säännöstö sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: