Valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteistä
Not valid- Keywords
- Jätehuolto, Kaivos, Suuronnettomuusvaaran torjunta, Ympäristönsuojelu
- Type of statute
- Asetus
- Administrative sector
- Ympäristöministeriö
- Date of Issue
- Date of publication
- Entry into force
- ELI identifier
- http://data.finlex.fi/eli/sd/2008/379/ajantasa/2009-12-29/fin
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä, säädetään 4 päivänä helmikuuta 2000 annetun ympäristönsuojelulain (86/2000) ja 3 päivänä joulukuuta 1993 annetun jätelain (1072/1993) 18 §:n nojalla, sellaisena kuin se on laeissa 605/1997 ja 452/2004:
1 §Soveltamisala
Tätä asetusta sovelletaan kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman laatimiseen ja täytäntöönpanoon, kaivannaisjätteen jätealueen perustamiseen, hoitoon, käytöstä poistamiseen ja jälkihoitoon, kaivannaisjätteen hyödyntämiseen tyhjässä louhoksessa sekä kaivannaisjätteen jätehuollon tarkkailuun, valvontaan ja seurantaan.
Tämän asetuksen 5 §:ää, 6 §:n 1 momenttia, 9–11 §:ää ja 14 §:ää ei sovelleta kaivannaisjätteeseen, joka on pysyvää jätettä tai pilaantumatonta maa-ainesta tai joka on syntynyt turvetuotannon yhteydessä, jos jäte sijoitetaan muulle kuin suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavalle kaivannaisjätteen jätealueelle.
2 §Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
etsinnällä näytteenottoa, kairausta ja tutkimusojien kaivamista sekä muuta niihin rinnastettavaa kallio- tai maaperän aineksen hyödyntämistä valmistelevaa toimintaa;
pilaantumattomalla maa-aineksella kallio- tai maaperän pintakerroksesta irrotettua orgaanista tai epäorgaanista ainesta, joka on luonnontilaista tai joka ei sisällä haitallisia aineita siten, että siitä voi aiheutua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa;
kaivannaisjätteen jätealueella tuotantopaikan yhteydessä olevaa aluetta, johon sijoitetaan siinä syntyvää kiinteää, lietemäistä tai nestemäistä kaivannaisjätettä; jollei kysymys ole suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavasta alueesta, kaivannaisjätteen jätealueena ei kuitenkaan pidetä aluetta, johon sijoitetaan:
sellaista pilaantumatonta maa-ainesta, pysyvää jätettä taikka etsinnässä tai turvetuotannon yhteydessä syntyvää kaivannaisjätettä, joka ei ole ongelmajätettä, alle kolmeksi vuodeksi;
muuta kuin a alakohdassa tarkoitettua kaivannaisjätettä, joka ei ole ongelmajätettä, alle vuodeksi;
suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavalla kaivannaisjätteen jätealueella liitteen 2 mukaiset perusteet täyttävää kaivannaisjätteen jätealuetta.
Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna kaivannaisjätteen jätealueena ei pidetä maa- ja vesirakentamistoiminnan yhteydessä olevaa aluetta, johon sijoitetaan toimintaan liittyvässä kivenlouhinnassa ja -murskauksessa syntyvää kaivannaisjätettä. Kaivannaisjätteen jätealueena ei pidetä myöskään tyhjää louhosta, johon palautetaan toiminnassa syntynyttä kaivannaisjätettä kunnostamis- tai rakentamistarkoituksessa.
3 §Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman tavoitteet
Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman laatimisessa on otettava huomioon, että:
toiminnan suunnitteluvaiheessa sekä louhinta- ja rikastusmenetelmiä valittaessa selvitetään toiminnan vaikutukset jätehuoltoon;
kaivannaisjätteen fysikaalis-kemialliset muutokset toiminnan aikana arvioidaan eri olosuhteissa;
kaivannaisjäte palautetaan kaivokseen, louhokseen tai ainesten muuhun ottamispaikkaan, jos se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista eikä siitä aiheudu muutoin kiellettyä ympäristön pilaantumista;
pintamaa palautetaan ottamisalueelle tai se hyödynnetään muualla toiminnan päätyttyä;
mineraalien rikastamisessa käytetään ympäristölle mahdollisimman vaarattomia kemikaaleja;
kaivannaisjätteen hyödyntämismahdollisuudet selvitetään;
kaivannaisjätteen tulevat käsittelytarpeet selvitetään jätealueiden suunnittelussa;
kaivannaisjätteen jätealue suunnitellaan ja toteutetaan siten, että se edellyttää mahdollisimman vähän seurantaa, tarkkailua, valvontaa ja hoitoa toiminnan loputtua;
toiminnasta aiheutuvat haitalliset ympäristövaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ehkäistään mahdollisimman tehokkaasti;
toimintaan liittyvien maanpinnan luonnollisen korkeuden ylittävien kaivannaisjätteen varastojen, kasojen, patojen ja muiden jätealueiden geotekninen vakaus varmistetaan.
4 §Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman sisältö
Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman tulee sisältää:
selvitys toiminnassa syntyvistä kaivannaisjätteistä ja niiden ominaisuuksista liitteen 3 mukaisesti;
arvio kaivannaisjätteen kokonaismäärästä, kuvaus jätteen hyödyntämisestä ja käsittelystä sekä tarvittaessa tiedot kaivannaisjätteen hyödyntämisestä tyhjässä kaivoksessa tai louhoksessa;
selvitys kaivannaisjätteen jätealueesta ja sen ympäristöstä sekä jätealueen luokituksesta suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi tai muuksi kaivannaisjätteen jätealueeksi;
kaivannaisjätteen jätealueen luokituksen mukaan joko tiedot suuronnettomuuden torjumiseksi laadituista toimintaperiaatteista, turvallisuusjohtamisjärjestelmästä ja sisäisestä pelastussuunnitelmasta tai muu selvitys onnettomuusvaaroista;
selvitys maaperän ja pohjaveden tilasta kaivannaisjätteen jätealueella ja sellaisella lähialueella, johon jätteestä voi aiheutua kuormitusta;
tiedot kaivannaisjätteen ja kaivannaisjätteen jätealueen aiheuttamista ympäristövaikutuksista;
tiedot vesien, maaperän ja ilman pilaantumisen sekä muiden vaikutusten ehkäisemiseksi toteutettavista toimista toiminnan aikana ja sen päätyttyä;
selvitys seurannasta ja tarkkailusta toiminnan aikana ja sen päätyttyä;
tiedot toiminnan lopettamisesta, kaivannaisjätteen jätealueen käytöstä poistamisesta ja jälkihoidosta sekä niihin liittyvästä tarkkailusta.
Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa käsittelevä viranomainen voi vaatia, että jätehuoltosuunnitelmassa on esitettävä muita tarpeellisia tietoja sen arvioimiseksi, että kaivannaisjätteen synnyn ehkäisy ja haitallisuuden vähentäminen sekä jätteen hyödyntäminen ja käsittely on järjestetty ympäristönsuojelulain (86/2000) ja jätelain (1072/1993) sekä tämän asetuksen mukaisesti.
5 §Suuronnettomuuden vaaran ja haittojen torjuminen
Suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavan kaivannaisjätteen jätealueen toimintaperiaateasiakirjan, turvallisuusjohtamisjärjestelmän ja sisäisen pelastussuunnitelman laatimisessa ja täytäntöönpanossa sekä tiedottamisessa turvallisuustoimista on noudatettava liitteessä 4 säädettyjä periaatteita ja vaatimuksia. Sisäisessä pelastussuunnitelmassa on otettava huomioon jätealueen patojen turvallisuuden arvioimiseksi laaditut patoturvallisuuslain (494/2009) mukaiset vahingonvaara- ja muut selvitykset. Pelastussuunnitelma on päivitettävä tarpeen mukaan siten, että se vastaa muuttuneita tilanteita ja olosuhteita. (24.9.2009/717)
Toiminnanharjoittajan on suuronnettomuuden sattuessa annettava valvontaviranomaiselle ja pelastusviranomaiselle välittömästi tiedot, joiden avulla voidaan minimoida onnettomuudesta ihmisen terveydelle aiheutuvat vaikutukset sekä arvioida ja minimoida tapahtuneiden tai mahdollisten ympäristövahinkojen laajuus.
Ympäristölupaviranomaisen on pyydettävä sisäisestä pelastussuunnitelmasta pelastusviranomaisen ja tarvittaessa patoturvallisuusviranomaisen lausunnot. Lupapäätös ja hakemukseen liittyvät pelastussuunnitelmaa koskevat muut asiakirjat on toimitettava pelastusviranomaiselle ja patoturvallisuusviranomaiselle huomioon otettaviksi niiden toimialalla tehtäviä suunnitelmia varten. Valvontaviranomaisen on lisäksi toimitettava sisäiseen pelastussuunnitelmaan tehdyt tarkistukset pelastusviranomaiselle ja patoturvallisuusviranomaiselle.
Ympäristöluvassa on määrättävä, miten sisäinen pelastussuunnitelma on pidettävä ajan tasalla ja miten suunnitelmaan tehtävät tarkistukset on esitettävä valvontaviranomaiselle.
6 §Kaivannaisjätteen jätealueen toiminnanharjoittajaa koskevat yleiset vaatimukset
Toiminnanharjoittajan on seurattava kaivannaisjätteen jätealueiden perustamiseen ja hoitoon liittyvää teknistä kehitystä sekä huolehdittava tarpeen mukaan jätealueen henkilökunnan riittävästä kouluttamisesta ja pätevyyden varmistamisesta.
Toiminnanharjoittajan on nimettävä kaivannaisjätteen jätealueen vastaava hoitaja.
7 §Kaivannaisjätteen jätealueen perustaminen ja hoito
Kaivannaisjätteen jätealue on perustettava ja sitä on hoidettava siten, että:
jätealueesta ei aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon alueen sijainti sekä alueen geologiset, hydrologiset, hydrogeologiset ja geotekniset ominaisuudet;
jätealueesta ei aiheudu pitkänkään ajan kuluessa maaperän tai pohjaveden pilaantumista taikka muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon hulevedet ja eroosio;
jätealueen fyysinen vakaus varmistetaan sekä ympäristön pilaantuminen ja maisemahaitta ehkäistään asianmukaisin rakentein ja suunnitelmallisella hoidolla ja ylläpidolla;
jätealuetta valvotaan ja tarkkaillaan suunnitelmallisesti ja pätevästi sekä ryhdytään tarvittaviin toimiin, jos jätealue ei ole riittävän vakaa tai alueesta aiheutuu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa;
jätealueen ja sen ympäristön maaperä tarvittaessa puhdistetaan tai muutoin kunnostetaan;
ryhdytään asianmukaisiin toimiin jätealueen käytöstä poistamiseksi ja sen jälkihoidon järjestämiseksi.
8 §Kaivannaisjätteen jätealueesta aiheutuvan ympäristökuormituksen hallinta
Kaivannaisjätteen jätealueen toiminnanharjoittajan on:
arvioitava kaivannaisjätteestä syntyvän suotoveden määrä ja epäpuhtauspitoisuudet sekä määritettävä jätealueen vesitase toiminnan aikana ja sen käytöstä poistamisen jälkeen;
ehkäistävä kaivannaisjätteestä aiheutuva pohjaveden ja maaperän pilaantuminen sekä mahdollisuuksien mukaan suotoveden syntyä ja jätteestä syntyvää kuormitusta vesiin;
kerättävä ja käsiteltävä jätealueelta syntyvä jätevesi;
ehkäistävä mahdollisuuksien mukaan jätealueen pölyämistä ja kaasupäästöjä ilmaan.
Ympäristöluvassa tai ilmoitusta koskevassa päätöksessä voidaan määrätä, ettei 1 momentin 3 kohtaa tarvitse soveltaa, jos toiminnanharjoittaja ympäristölle aiheutuvan vaaran kokonaisarvioinnin perusteella luotettavasti osoittaa, ettei kaivannaisjätteen jätealueesta voi aiheutua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.
Kiinteää, lietemäistä tai nestemäistä kaivannaisjätettä ei saa sijoittaa tai johtaa vesistöön siten, että siitä aiheutuu vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006) tarkoitettu ympäristönlaatunormin ylitys tai merkittävää vesistön pilaantumista siten kuin ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentissa säädetään.
Edellä 1 momentissa säädettyä ei sovelleta pilaantumattomaan maa-ainekseen tai turvetuotannon yhteydessä syntyvään kaivannaisjätteeseen eikä etsinnässä syntyvään kaivannaisjätteeseen, joka ei ole ongelmajätettä, jos toimintaa koskevassa kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa luotettavasti osoitetaan, että kaivannaisjätteen jätealueesta ei voi aiheutua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa taikka onnettomuuksia ja että toiminnassa noudatetaan jätelain yleisiä huolehtimisvelvollisuuksia. Öljyn ja muiden evaporiittien kuin kipsin ja anhydriitin etsinnässä syntyvään kaivannaisjätteeseen sovelletaan kuitenkin, mitä 1 momentissa säädetään.
Mitä 1–3 momentissa säädetään, on noudatettava soveltuvin osin myös sijoitettaessa kaivannaisjätettä tyhjään louhokseen, jonka annetaan täyttyä vedellä toiminnan päättymisen jälkeen.
9 §Syanidipitoisen kaivannaisjätteen jätealueen erityisvaatimukset
Toiminnanharjoittajan on parasta käyttökelpoista tekniikkaa käyttäen varmistettava, että heikkoon happoon liukenevaa syanidia kertyy kaivannaisjätteen jätealueelle mahdollisimman vähän.
Heikkoon happoon liukenevan syanidin pitoisuus rikastusjätteessä ei saa olla suurempi kuin 0,001 painoprosenttia paikassa, jossa jäte sijoitetaan ja johdetaan kaivannaisjätteen jätealueelle.
Ympäristöluvassa on määrättävä 2 momentissa säädettyä ankarammista heikkoon happoon liukenevan syanidin pitoisuusvaatimuksista, jos toiminnasta voi aiheutua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Määräystä ei ole kuitenkaan tarpeen antaa, jos toiminnanharjoittaja ympäristölle aiheutuvan vaaran kokonaisarvioinnin perusteella luotettavasti osoittaa, ettei toiminnasta aiheudu mainittuja seurauksia.
10 §Kaivannaisjätteen jätealuetta koskeva vakuus
Kaivannaisjätteen jätealuetta koskeva ympäristönsuojelulain 42 §:n 3 momentissa tarkoitettu vakuus on asetettava ennen kuin jätealueelle ryhdytään sijoittamaan kaivannaisjätettä. Vakuuden on oltava lajiltaan helposti realisoitava ja määrältään riittävä tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten ja jätealueen toimintaa koskevien lupamääräysten sekä jätealueen jälkihoitoa ja tarkkailua koskevien velvoitteiden täyttämiseksi. Vakuudella on myös voitava kattaa kustannukset, jotka aiheutuvat jätealueen vaikutusalueella olevan, kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa tarkemmin määritetyn maa-alueen kunnostamisesta tyydyttävään tilaan.
Vakuuden määrä on arvioitava liitteen 5 mukaisesti ottaen huomioon erityisesti jätealueen luokitus, sijoitetun jätteen ominaisuudet ja maa-alueen tuleva käyttö. Lisäksi on otettava huomioon, että vakuudella katettavat toimet arvioi tai tekee muu kuin toiminnanharjoittaja tai viranomainen. (24.9.2009/717)
Ympäristöluvassa määrätty valvontaviranomainen voi vapauttaa ja palauttaa vakuuden osittain tai kokonaan sitä mukaa kun kaivannaisjätteen jätealueen käytöstä poistamista, jälkihoitoa ja sen vaikutusalueella olevaa maa-aluetta koskevat toimet on suoritettu.
11 §Ympäristön pilaantumisen ja onnettomuuksien ehkäiseminen
Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava valvontaviranomaiselle viipymättä ja viimeistään 48 tunnin kuluessa kaivannaisjätteen jätealueen vakauteen todennäköisesti vaikuttavista seikoista sekä toiminnan tarkkailussa ja seurannassa havaituista muista seikoista, joista voi aiheutua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa taikka onnettomuuksia.
Toiminnanharjoittajan on tarpeen mukaan ryhdyttävä sisäisen pelastussuunnitelman mukaisiin toimiin onnettomuuksien tai ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi.
12 §Kaivannaisjätteen jätealueen tarkkailu- ja seurantatiedot
Kaivannaisjätteen jätealueen tarkkailusta ja seurannasta on pidettävä kirjaa. Tiedot on säilytettävä yhdessä lupa-asiakirjojen kanssa.
Kaivannaisjätteen jätealueen tarkkailu- ja seurantatiedot on toimitettava valvontaviranomaiselle siten kuin ympäristöluvassa määrätään. Tiedot on kuitenkin toimitettava vähintään kerran vuodessa.
Tarkkailu- ja seurantatietojen luotettavuuden varmistamiseksi voidaan edellyttää, että mittaukset ja muut tutkimukset tekee toiminnanharjoittajasta riippumaton asiantuntija.
13 §Kaivannaisjätteen jätealueen valvonta
Valvontaviranomaisen on lupamääräysten noudattamisen valvomiseksi suoritettava tarkastus ympäristöluvan saaneella kaivannaisjätteen jätealueella ennen jätteen sijoittamisen aloittamista ja säännöllisesti toiminnan alkamisen tai jätealueen käytöstä poistamisen jälkeen.
Ympäristöluvassa on määrättävä kaivannaisjätteen jätealueen seurannasta ja kirjanpidosta sekä raportoinnista valvontaviranomaiselle.
Kaivannaisjätteen jätealueen toiminnanharjoittajan vaihtumisesta on ilmoitettava siten kuin ympäristönsuojelulain 81 §:ssä säädetään. Toiminnanharjoittajan on luovutettava toiminnan tarkkailua ja seurantaa koskeva kirjanpito uudelle toiminnanharjoittajalle.
14 §Kaivannaisjätteen jätealueen käytöstä poistaminen ja jälkihoito
Kaivannaisjätteen jätealueen käytöstä poistamisesta määrätään ympäristöluvassa tai ympäristönsuojelulain 90 §:n 3 momentin nojalla annettavassa päätöksessä. Jätealuetta pidetään käytöstä poistettuna, kun valvontaviranomainen on tarkastanut jätealueen ja hyväksynyt käytöstä poistamisen todettuaan, että jätealue ja sen vaikutusalueella oleva maa-alue on palautettu tyydyttävään tilaan ja että annettuja lupamääräyksiä on noudatettu.
Toiminnanharjoittaja vastaa kaivannaisjätteen jätealueen käytöstä poistamisen jälkeen tehtävistä toimista niin kauan kuin tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että alueesta ei aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, alue on vakaa ja pysyvästi maisemoitu, alueesta ei aiheudu onnettomuuden vaaraa ja siitä aiheutuvaa ympäristökuormitusta ei ole enää tarpeen tarkkailla. Tarvittavista toimista määrätään ympäristöluvassa tai ympäristönsuojelulain 90 §:n 3 momentin nojalla annettavassa päätöksessä.
Toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, että käytöstä poistetun kaivannaisjätteen jätealueen ja sen ympäristökuormituksen hallintaan tarpeellisia rakenteita ylläpidetään ja seurataan, tarkkailu on mahdollista ja tarvittaessa ylivuotokanavat ja patoaukot pidetään toiminnassa ja puhtaina. Toiminnanharjoittajan on myös viipymättä ilmoitettava vaaratilanteista valvontaviranomaiselle ja ryhdyttävä toimiin onnettomuuksien tai ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi noudattaen soveltuvin osin, mitä 11 §:ssä ja 12 §:n 2 momentissa säädetään.
15 § (29.12.2009/1816)Käytöstä poistettujen kaivannaisjätteen jätealueiden tiedosto
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on merkittävä ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tiedot käytöstä poistetuista tai hylätyistä vakavaa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa aiheuttavista kaivannaisjätteen jätealueista. Tiedostoa jätealueista on päivitettävä säännöllisesti. Tiedot on julkaistava tarpeellisilta osin sähköisesti.
16 §Kaivannaisjätteen hyödyntäminen louhoksessa
Jos toiminnassa syntynyttä kaivannaisjätettä palautetaan tyhjään louhokseen kunnostamis- tai rakentamistarkoituksessa, toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, että:
jäte sijoitetaan geoteknisesti vakaasti noudattaen soveltuvin osin, mitä 7 §:n 1 momentissa säädetään;
jätteen sijoittamisesta ei aiheudu maaperän tai pohjaveden pilaantumista ja että toiminnassa noudatetaan soveltuvin osin, mitä 8 §:n 1 momentissa säädetään;
toimintaa tarkkaillaan noudattaen soveltuvin osin, mitä 14 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.
17 §Täytäntöönpanon seuranta
Suomen ympäristökeskuksen on joka kolmas vuosi laadittava kaivannaisteollisuuden jätehuollosta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti Euroopan yhteisöjen komissiolle kertomus direktiivin täytäntöönpanosta Suomessa. Suomen ympäristökeskuksen on lisäksi vuosittain toimitettava mainitun direktiivin 18 artiklan 2 kohdan ja 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti komissiolle tiedot tapahtumista, jotka toiminnanharjoittajat ilmoittavat 11 §:n ja 14 §:n 3 momentin mukaisesti. (24.9.2009/717)
Valvontaviranomaisen on viivytyksettä toimitettava 1 momentissa tarkoitetut toiminnanharjoittajan ilmoittamat tiedot Suomen ympäristökeskukselle.
18 §Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
Tämä asetus tulee voimaan 13 päivänä kesäkuuta 2008.
Tätä asetusta ei sovelleta, jos kaivannaisjätteen jätealue on poistettu käytöstä lain mukaisesti ennen tämän asetuksen voimaantuloa.
Tämän asetuksen 3–6 §:ää sekä 9 ja 10 §:ää ei sovelleta, jos jätealuetta koskevassa ympäristöluvassa tai vastaavassa luvassa on ennen tämän asetuksen voimaantuloa määrätty jätealueen käytöstä poistamisesta tai siitä on tehty hakemus viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2008 ja jos jätealueelle ei ole otettu vastaan kaivannaisjätettä 30 päivän huhtikuuta 2006 jälkeen ja jätealue tosiasiallisesti poistetaan käytöstä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010.
Kaivannaisjätteen jätealueeseen, johon on myönnetty ympäristölupa tai vastaava lupa ennen tämän asetuksen voimaantuloa, sovelletaan tätä asetusta 1 päivästä toukokuuta 2012. Heikkoon happoon liukenevan syanidin pitoisuutta rikastusjätteessä koskevaa 9 §:n 2 momenttia sovelletaan kuitenkin 1 päivästä toukokuuta 2018. Mainittu pitoisuus ei kuitenkaan saa olla tämän asetuksen voimaan tultua suurempi kuin 0,005 painoprosenttia ja 1 päivästä toukokuuta 2013 suurempi kuin 0,0025 painoprosenttia. Tämän asetuksen 10 §:ää sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 2014. Jos toimintaan haetaan ympäristölupaa ennen edellä mainittuja ajankohtia, sovelletaan lupaharkinnassa tätä asetusta.
Edellä 15 §:ssä tarkoitetut tiedot on merkittävä ympäristönsuojelun tietojärjestelmään viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2012.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/21/EY ; (32006L0021); EYVL N:o L 102, 11.4.2006, s. 15
Liite 1 (24.9.2009/717)
Kaivannaisjätteen luokittelu pysyväksi jätteeksi
1. Tässä liitteessä määritellään perusteet, joiden täyttyessä kaivannaisjäte luokitellaan pysyväksi jätteeksi. Luokittelu on tehtävä tämän asetuksen liitteen 3 mukaisen jätteiden ominaisuuksien määrittelyn yhteydessä käyttäen siinä edellytettyjä tietolähteitä.
2. Jätettä pidetään 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna pysyvänä jätteenä, jos seuraavat perusteet täyttyvät sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä:
a) jäte ei hajoa tai liukene tai muuten muutu merkittävästi siten, että siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai ihmisen terveydelle;
b) jätteen sulfidirikkipitoisuus
- on enintään 0,1 prosenttia tai
- se on enintään 1 prosentti ja neutralointipotentiaalisuhde, määriteltynä neutralointipotentiaalin ja hapontuottopotentiaalin välisenä suhteena testimenetelmän prEN 15875 staattisen testin perusteella, on suurempi kuin 3;
c) jätteestä ei aiheudu itsesyttymisen vaaraa eikä se pala;
d) jätteen ja siitä erottuvan hienoaineksen sisältämien ympäristölle tai ihmisen terveydelle mahdollisesti haitallisten aineiden (erityisesti arseeni, kadmium, koboltti, kromi, kupari, elohopea, molybdeeni, nikkeli, lyijy, vanadiini ja sinkki) pitoisuudet jätteessä ovat riittävän alhaiset siten, että niistä aiheutuva vaara ympäristölle ja terveydelle on merkityksetön sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä;
- mainittujen aineiden pitoisuuksia pidetään riittävän alhaisina ja niistä ympäristölle tai terveydelle aiheutuvaa vaaraa merkityksettömänä, jos ne eivät ylitä maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) tarkoitettuja arviointia edellyttäviä kynnysarvoja tai alueen ympäristön maaperän taustapitoisuuksia;
e) jäte ei käytännössä sisällä louhinnassa tai rikastuksessa käytettyjä aineita, jotka voivat aiheuttaa haittaa ympäristölle tai ihmisen terveydelle.
3. Jätettä voidaan pitää pysyvänä jätteenä ilman erityistä testausta, jos toimivaltaiselle viranomaiselle saatavilla olevien tietojen tai käytössä olevien menettelyjen tai järjestelmien perusteella luotettavasti osoitetaan, että 2 kohdassa tarkoitetut perusteet on otettu riittävästi huomioon ja että perusteet täyttyvät.
Liite 2 (24.9.2009/717)
Luokittelu suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi
Tässä liitteessä määritellään menettelyt ja raja-arvot, joita on noudatettava jätealueen luokittelussa suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi seuraavien tekijöiden perusteella:
- jätealueen rakenteelliseen vakauteen tai virheelliseen toimintaan liittyvä ympäristölle tai ihmisen terveydelle aiheutuva vaara;
- jätealueelle sijoitettavien ongelmajätteiden määrä; tai
- jätealueelle sijoitettavien ympäristölle tai terveydelle vaarallisten kemikaalien määrä.
Selvitys jätealueen luokituksesta onnettomuusvaaran kannalta on sisällytettävä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaan. Luokitusta on tarkasteltava uudelleen, jos toiminta muuttuu olennaisesti. Luokitusta on myös aina tarkasteltava uudelleen jätealueen toimintavaiheen päättyessä.
Liitteen A ja B kohtaa ei sovelleta jätealueeseen, johon sijoitetaan vain pysyvää jätettä tai pilaantumatonta maa-ainesta.
A. Jätealueen rakenteelliseen vakauteen tai virheelliseen toimintaan liittyvä vaara
1. Jätealue on luokiteltava suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi, jos jätealueen rakenteellisen vakauden 1 heikkenemisestä tai jätealueen virheellisestä toiminnasta 2 johtuvasta vahingosta aiheutuvat ennustetut lyhyen tai pitkän aikavälin seuraukset, jätealueen koko elinkaari ja myös jälkihoitovaihe huomioon ottaen, voivat johtaa seuraaviin tilanteisiin:
- ihmishenkien menetykset ovat erittäin mahdollisia;
- merkittävä vaara ihmisen terveydelle;
- merkittävä vaara ympäristölle.
1 Jätealueen rakenteellisella vakaudella tarkoitetaan alueen kykyä pitää jätteet rajojensa sisäpuolella suunnitellusti ottaen huomioon vahingot, jotka voivat tulla kysymykseen kyseisellä jätealueella. Vakauden heikkenemisen seurausten arvioinnissa on otettava huomioon vahingon johdosta alueelta pois kulkeutuvien ainesten välittömät vaikutukset ja vahingosta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä aiheutuvat vaikutukset.
2 Jätealueen virheellisellä toiminnalla tarkoitetaan toimia, joista voi aiheutua suuronnettomuus, mukaan luettuina ympäristönsuojelutoimien häiriö tai virheellinen tai riittämätön suunnittelu. Virheellisestä toiminnasta aiheutuvien epäpuhtauspäästöjen arvioinnissa on otettava huomioon lyhytkestoisten ja pitkän aikavälin päästöjen vaikutukset jätealueen toiminta- ja jälkihoitovaiheen aikana. Siihen on sisällytettävä arvio reaktiivista jätettä sisältävien jätealueiden aiheuttamasta vaarasta riippumatta siitä, onko jäte luokiteltu ongelmajätteeksi tai muuksi jätteeksi.
2. Jätealueen rakenteellisen vakauden heikkenemisestä tai alueen virheellisestä toiminnasta johtuvasta vahingosta aiheutuvia seurauksia on arvioitava seuraavasti:
a) Ihmishenkien menetysten ja ihmisen terveydelle aiheutuvan vaaran katsotaan olevan mitätön tai sitä ei pidetä merkittävänä, jos muiden vaikutuksille mahdollisesti altistuvien ihmisten kuin alueella työskentelevien henkilöiden ei oleteta oleskelevan mahdollisella vaikutusalueella pysyvästi tai pidempiä ajanjaksoja. Merkittävänä vaarana ihmisen terveydelle on pidettävä sellaisia henkilövahinkoja, jotka aiheuttavat työkyvyttömyyttä tai pitkäaikaista terveyden huonontumista.
b) Ympäristölle aiheutuvaa vaaraa ei pidetä merkittävänä, jos:
- mahdollisen epäpuhtauslähteen päästöjen voimakkuus vähenee merkittävästi lyhyen ajan kuluessa;
- jätealueella tapahtunut toimintahäiriö tai vahinko ei aiheuta pysyvää tai pitkäaikaista haittaa ympäristölle;
- vaikutuksille altistunut ympäristö voidaan ennallistaa vähäisin kunnostamis- ja ennallistamistoimin.
c) Ihmishenkien menetysten tai ihmisen terveydelle tai ympäristölle aiheutuvaa vaaraa määriteltäessä on otettava huomioon mahdollisten vaikutusten laajuudesta tehdyt erityiset arviot lähde-kulkeutumisreitti-vastaanottajaketjun yhteydessä. Jos lähteen ja vastaanottajan välillä ei ole kulkeutumisreittiä, jätealuetta ei luokitella suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi rakenteellisen vakauden heikkenemisestä tai virheellisestä toiminnasta johtuvan vahingon perusteella.
3. Rikastushiekka-alueen rakenteellisen vakauden heikkenemistä on pidettävä uhkana ihmishengelle, jos alueelta purkautuvan veden tai lietteen pinta nousee vähintään 70 cm maanpinnan yläpuolelle tai jos purkautuvan veden tai lietteen virtausnopeus ylittää 0,5 m/s.
Ihmishenkien menetysten tai ihmisen terveydelle aiheutuvan vaaran arvioinnissa on otettava huomioon ainakin seuraavat tekijät:
- jätealueen koko ja ominaisuudet, mukaan lukien sen rakenne;
- jätealueelle sijoitetun jätteen määrä ja laatu, mukaan lukien sen fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet;
- jätealueen ympäristön topografia, mukaan lukien veden tai lietteen leviämistä estävät rakenteet;
- mahdollisen tulva-aallon siirtymisaika alueille, joilla oleskelee ihmisiä;
- tulva-aallon etenemisnopeus;
- veden tai lietteen pinnan arvioitu taso ja nousunopeus;
- merkitykselliset aluekohtaiset tekijät, kuten ilmasto ja sadannan vuotuinen vaihtelu, jotka voivat vaikuttaa ihmishenkien menetysten tai ihmisen terveydelle aiheutuvan vaaran suuruuteen.
4. Jätekasan sortuessa on jätemassan vyörymää aina pidettävä todennäköisenä uhkana ihmishengelle, jos ihmisiä oleskelee vyörymän etenemisalueella.
Ihmishenkien menetysten tai ihmisen terveydelle aiheutuvan vaaran arvioinnissa on otettava huomioon ainakin seuraavat tekijät:
- jätealueen koko ja ominaisuudet, mukaan lukien sen rakenne;
- jätealueelle sijoitetun jätteen määrä ja laatu, mukaan lukien sen fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet;
- kasan kaltevuuskulma;
- mahdollisuus, että kasan sisälle muodostuu pohjavettä;
- maanalainen vakaus;
- ympäristön topografia;
- vesistöjen, rakenteiden ja rakennusten läheisyys;
- louhostilat;
- muut aluekohtaiset tekijät, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi rakenteen aiheuttamaan vaaraan.
B. Jätealueelle sijoitettavan ongelmajätteen määrä
1. Jätealueelle sijoitettavan ongelmajätteen määrään perustuva jätealueen luokituksen arviointi onnettomuusvaaran kannalta on tehtävä jäljempänä olevan 2 ja 3 kohdan mukaisesti jätealueelle sen koko toiminnan aikana sijoitettavaksi suunnitellun ongelmajätteen ja jätteen kokonaismäärän suhteen perusteella. Sijoitettavan jätteen määrä arvioidaan kuivapainona.
2. Jätealue on luokiteltava suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi siihen sijoitettavan ongelmajätteen määrän perusteella, jos 1 kohdassa tarkoitettu suhde:
a) ylittää 50 prosenttia;
b) on 5-50 prosenttia.
Edellä 2b kohdan mukaista jätealuetta ei kuitenkaan luokitella suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi sijoitettavan ongelmajätteen määrän perusteella, jos luokitus todetaan perusteettomaksi aluekohtaisessa riskinarvioinnissa. Riskinarviointi on tehtävä osana luokittelua, joka perustuu jätealueen rakenteellisen vakauden heikkenemisestä tai virheellisestä toiminnasta johtuvasta vahingosta aiheutuviin seurauksiin ja siinä on kiinnitettävä erityistä huomiota ongelmajätteiden vaikutuksiin.
3. Jätealuetta ei luokitella suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi siihen sijoitettavan ongelmajätteen määrän perusteella, jos 1 kohdassa tarkoitettu suhde on alle 5 prosenttia.
C. Jätealueelle sijoitettavan ympäristölle tai terveydelle vaarallisen kemikaalin määrä
1. Jätealueelle sijoitettavan, toiminnassa käytetyn ympäristölle tai terveydelle vaarallisen kemikaalin määrään perustuva jätealueen luokituksen arviointi onnettomuusvaaran kannalta on tehtävä jäljempänä olevan 2-4 kohdan mukaisesti.
2. Rikastushiekka-alueen osalta on sovellettava seuraavaa menettelyä:
a) Inventoidaan sellaiset toiminnassa käytettävät aineet ja valmisteet, jotka johdetaan prosessoinnin jälkeen rikastushiekkalietteen mukana rikastushiekka-alueelle;
b) Arvioidaan prosessissa käytettävän kunkin aineen ja valmisteen määrä kunkin suunnitellun toimintavuoden osalta;
c) Määritellään, onko aine tai valmiste kemikaalilain 11 §:ssä tarkoitettu vaarallinen kemikaali;
d) Lasketaan kunkin suunnitellun toimintavuoden osalta rikastushiekka-alueella olevan veden määrän kasvu (ΔQ i ) vakaissa olosuhteissa seuraavan kaavan avulla:
ΔQ i = (ΔM i /D)*P, jossa
- ΔQ i = rikastushiekka-alueella olevan veden määrän vuotuinen kasvu (m 3 /vuosi) vuonna "i",
- ΔM i = alueelle johdettavan rikastushiekan määrä vuodessa (kuivapaino tonnia/vuosi) vuonna "i",
- D = sijoitetun kuivan rikastushiekan keskimääräinen ominaispaino (tonnia/m 3 ) ja
- P = kerrostuneen rikastushiekan keskimääräinen huokoisuus (m 3 /m 3 ) määriteltynä onteloiden määrän ja kerrostuneen rikastushiekan kokonaismäärän välisenä suhteena.
Jos tarkkoja tietoja ominaispainosta ja huokoisuudesta ei ole saatavilla, käytetään oletusarvoja, jotka ovat D = 1,4 tonnia/m 3 ja P = 0,5 m 3 /m 3 .
e) Arvioidaan kunkin 2c kohdan mukaisesti yksilöidyn vaarallisen kemikaalin suurin mahdollinen vuotuinen pitoisuus (C maks ) rikastushiekan vesifaasissa seuraavan kaavan avulla:
C maks = suhteen S i / ΔQ suurin arvo, kun
- S i = kunkin 2c kohdan mukaisesti yksilöidyn ja vuonna "i" alueelle johdetun vaarallisen kemikaalin vuotuinen massa.
Jätealue on luokiteltava suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi, jos rikastushiekan vesifaasin katsotaan suurimman mahdollisen vuotuisen pitoisuuden (C maks ) perusteella olevan kemikaalilain 11 §:n mukaisesti vaarallinen kemikaali.
3. Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevan rikastushiekka-alueen luokitus voi perustua myös jätealueella olevan veden ja kiintoaineksen suoraan kemialliseen analyysiin. Jätealue on luokiteltava suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi, jos rikastushiekan vesifaasin ja sen sisällön katsotaan olevan kemikaalilain 11 §:n mukaisesti vaarallinen kemikaali.
4. Sellaisten kasaliuotusalueiden osalta, joissa metallit erotetaan malmikasoista liuotusnesteen avulla, on alueen sulkemisvaiheessa selvitettävä vaarallisten liuotuskemikaalien esiintyminen. Selvityksen tulee perustua tietoihin käytetyistä liuotuskemikaaleista ja niiden jäännöspitoisuudesta suotovedessä liuotusprosessin päätyttyä. Jätealue on luokiteltava suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi, jos suotoveden katsotaan olevan kemikaalilain 11 §:n mukaisesti vaarallinen kemikaali.
Liite 3 (24.9.2009/717)
Kaivannaisjätteen ominaisuuksien määrittely
Kaivannaisjätteen ominaisuuksien määrittely ja niitä koskevien tietojen kokoaminen on tehtävä tämän liitteen mukaisesti.
Asiaankuuluvat tiedot jätteestä on sisällytettävä toimintaa koskevaan kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaan.
A. Jätteen ominaisuuksien määrittely
1. Jätteen ominaisuuksien määrittelyn on perustuttava seuraaviin tietoihin:
a) Taustatiedot:
- Suunnitellun kaivannaistoiminnan kuvaus ja sen tavoitteet.
- Yleiset tiedot seuraavista seikoista:
- malmin etsintä, louhinta ja rikastustoiminta;
- louhintamenetelmän ja rikastusprosessin tyyppi sekä kuvaus niistä;
- lopputuotteet.
b) Hyödynnettävän esiintymän geologiset tiedot:
- Louhinnassa ja rikastuksessa syntyvien jätteiden tunnistaminen esittämällä asiaankuuluvat tiedot seuraavista seikoista:
- ympäröivän kallioperän luonne, sen kemialliset ja mineralogiset ominaisuudet, mukaan lukien mineralisoidun kiviaineksen ja arvomineraaleja sisältämättömän kiviaineksen hydroterminen muuttuminen;
- esiintymän luonne, mukaan lukien mineralisoitunut kiviaines;
- louhittujen mineraalien, juonimineraalien ja hydrotermisesti muodostuneiden mineraalien osalta mineralisaation typologia, niiden kemialliset ja mineralogiset tiedot, mukaan lukien fysikaaliset ominaisuudet, kuten tiheys, huokoisuus, raekokojakauma ja vesipitoisuus;
- esiintymän koko ja muoto;
- rapautuminen ja pintakerrosten muuttuminen kemiallisesta ja mineralogisesta näkökulmasta.
c) Jätteen laji ja sen suunniteltu hyödyntäminen tai käsittely:
- Kuvaus etsintä-, louhinta- ja rikastustoiminnoissa syntyvistä jätteistä, mukaan luettuina irtomaa, sivukivi ja rikastushiekka, esittämällä tiedot seuraavista seikoista:
- jätteen alkuperä louhinta-alueella ja jätteen tuottava prosessi, kuten etsintä, louhinta, murskaaminen ja rikastus;
- jätteen määrä;
- kuvaus jätteen kuljetusjärjestelmästä;
- kuvaus rikastuksessa käytettävistä kemikaaleista;
- jätteen luokittelu yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001) ja jäteasetuksen (1390/1993) liitteen 4 mukaisesti, mukaan lukien jätteen vaaralliset ominaisuudet;
- suunnitellun jätealueen tyyppi, sijoitettavan jätteen lopullinen muoto ja menetelmä, jolla jäte sijoitetaan alueelle.
d) Jätteen geotekninen käyttäytyminen:
- Soveltuvien muuttujien tunnistaminen jätteen olennaisten fysikaalisten ominaisuuksien arvioimiseksi ottaen huomioon jätealueen tyyppi.
- Soveltuvia muuttujia voivat olla: raekokojakauma, plastisuus, tiheys ja vesipitoisuus, tiivistymisaste, leikkauslujuus ja kitkakulma, läpäisevyys-huokoisuussuhde, kokoonpuristuvuus ja konsolidaatio.
e) Jätteen geokemialliset ominaisuudet ja käyttäytyminen:
- Jätteen ja siinä mahdollisesti olevien kemikaalien ja kemikaalijäännösten kemiallisten ja mineralogisten ominaisuuksien erittely.
- Arvio ajan mittaan muuttuvista suotoveden kemiallisista ominaisuuksista jätetyypeittäin ottaen huomioon jätteen suunnitellut käsittelytavat, erityisesti:
- metallien, oksianionien ja suolojen ajan myötä tapahtuvan huuhtoutumisen selvittäminen liukoisuuden pH-vaikutustestillä, läpivirtaustestillä, aikariippuvaista liukoisuutta arvioivalla testillä ja/tai muulla soveltuvalla testillä;
- sulfidia sisältäville jätteille, staattiset ja kineettiset testit ajan myötä tapahtuvan happaman suotoveden muodostumisen ja metallien huuhtoutumisen määrittelemiseksi.
2. Tämän asetuksen liitteen 1 mukaisesti pysyväksi jätteeksi luokiteltuun jätteeseen sovelletaan vain asiaankuuluvaa osaa 1e kohdassa tarkoitetuista geokemiallisista testeistä.
B. Tietojen kokoaminen ja arviointi
1. Jätteen ominaisuuksien määrittelyssä on käytettävä A kohdassa tarkoitettujen teknisten vaatimusten mukaisia olemassa olevia tutkimuksia ja selvityksiä, mukaan luettuina lupatietoja, geologisia tutkimuksia, vastaavia alueita koskevia tietoja, pysyvän jätteen luetteloja, soveltuvia sertifiointijärjestelmiä sekä vastaavia materiaaleja koskevia eurooppalaisia tai kansallisia standardeja.
2. Tietojen laatu ja edustavuus on arvioitava ja mahdollisesti puuttuvat tiedot on yksilöitävä.
3. Jos jätteen määrittelyyn tarvittavia tietoja puuttuu, on laadittava standardin EN 14899 mukainen näytteenottosuunnitelma ja otettava näytteet suunnitelman mukaisesti. Näytteenottosuunnitelman on perustuttava tarvittaviin yksilöityihin tietoihin, joita ovat esimerkiksi:
- tietojen keruun tarkoitus;
- testiohjelma ja näytteenottovaatimukset;
- näytteenottopaikat, kuten porausreikä, louhoksen seinämä, kuljetushihna, jätekasa, rikastushiekka-alue tai muu asiaankuuluva paikka;
- näytteiden määrään, kokoon, massaan, kuvaukseen ja käsittelyyn liittyvät menettelyt ja suositukset.
Näytteenoton tulosten luotettavuus ja laatu on arvioitava.
4. Määrittelyprosessin tulokset on arvioitava. Tarvittaessa on kerättävä lisätietoja samalla menettelyllä.
Liite 4 (24.9.2009/717)
Suuronnettomuuksien torjuntaa koskevat toimintaperiaatteet, sisäisen pelastussuunnitelman sisältö ja tiedottaminen asianosaisille
A. Toimintaperiaatteet ja turvallisuusjohtamisjärjestelmä
Kaivannaisjätteen jätealueesta aiheutuvien suuronnettomuuksien torjuntaa koskevien toimintaperiaatteiden ja turvallisuusjohtamisjärjestelmän laatimisessa ja täytäntöönpanossa on otettava huomioon seuraavat seikat:
1. Suuronnettomuuksien torjuntaan tähtäävät toimintaperiaatteet on esitettävä kirjallisesti ja niihin on sisällytettävä toiminnanharjoittajan vahvistamat suuronnettomuuksien vaaran rajoittamista koskevat yleiset päämäärät ja toimintatavat.
2. Turvallisuusjohtamisjärjestelmään on sisällytettävä yleisen johtamisjärjestelmän osa, johon kuuluvat organisaatiorakenne, vastuualueet, käytännöt, menettelyt, menetelmät ja voimavarat, jotka mahdollistavat suuronnettomuuksien torjuntaa koskevien toimintaperiaatteiden määrittelyn ja täytäntöönpanon. Kuvauksesta on käytävä ilmi ympäristönsuojelulain 103 b §:n 3 momentissa tarkoitetun vastuuhenkilön nimi sekä tämän apuna toimivien henkilöiden nimet ja vastuualueet.
3. Turvallisuusjohtamisjärjestelmän on katettava seuraavat asiat:
a) organisaatio ja henkilökunta: kaikilla organisaatiotasoilla suuronnettomuusvaarojen hallintaan osallistuvan henkilöstön tehtävät ja vastuualueet, henkilöstön koulutustarpeen määrittäminen ja koulutuksen järjestäminen sekä henkilöstön ja tarvittaessa jätealueella työskentelevien alihankkijoiden henkilöstön osallistuminen;
b) suuronnettomuusvaarojen tunnistaminen ja arviointi: sellaisten menettelytapojen vahvistaminen ja käyttöönotto, joilla järjestelmällisesti tunnistetaan normaalissa tai normaalista poikkeavassa toiminnassa mahdollisesti esiintyvät suuronnettomuusvaarat sekä arvioidaan niiden todennäköisyys ja vakavuus;
c) toimintojen ohjaus: jätealueen ja sen prosessien sekä laitteiden turvallista käyttöä ja kunnossapitoa sekä seisokkeja koskevien menettelytapojen käyttöönotto ja ohjeiden antaminen;
d) muutosten hallinta: menettelytapojen vahvistaminen ja käyttöönotto jätealueiden muutosten tai uusien jätealueiden suunnittelussa;
e) suunnittelu vaaratilanteiden varalta: sellaisten menettelyjen vahvistaminen ja käyttöönotto, joiden avulla voidaan tunnistaa ennakoitavissa olevat hätätilanteet järjestelmällisen arvioinnin avulla sekä laatia, harjoitella ja tarkistaa pelastussuunnitelmia ja siten hallita tällaiset vaaratilanteet;
f) toteutuksen seuranta: sellaisten menettelytapojen vahvistaminen ja käyttöönotto, joilla voidaan jatkuvasti arvioida suuronnettomuuksien torjuntaa koskevien toiminnanharjoittajan toimintaperiaatteiden ja turvallisuusjohtamisjärjestelmien toteutumista sekä tutkinnan ja korjaavien toimien menettelytavat siinä tapauksessa, että periaatteet ja järjestelmät eivät toteudu; menettelytapoihin tulee kuulua toiminnanharjoittajien ilmoitusjärjestelmä suuronnettomuuksista tai läheltä piti-tilanteista, varsinkin jos turvallisuustoimissa on ollut puutteita, sekä niiden tutkinta ja seurantamenettelyt ottaen huomioon aiemmat kokemukset;
g) arviointi ja uudelleentarkastelu: sellaisten menettelytapojen vahvistaminen ja käyttöönotto, joilla voidaan säännöllisin väliajoin järjestelmällisesti arvioida suuronnettomuuksien torjuntaa koskevia toimintaperiaatteita sekä turvallisuusjohtamisjärjestelmän tehoa ja asianmukaisuutta; ylemmän johdon kirjallinen arviointi toimintaperiaatteiden ja turvallisuusjohtamisjärjestelmän tasosta sekä niiden saattamisesta ajan tasalle.
B. Sisäisen pelastussuunnitelman sisältö
Sisäiseen pelastussuunnitelmaan on sisällytettävä vähintään seuraavat asiat:
1. Niiden henkilöiden nimet ja tehtävät, jotka vastaavat:
a) kaivannaisjätteen jätealueen sisäisistä pelastustoimista ja joilla on valtuudet aloittaa pelastustoimet;
b) yhteyksistä ulkoisista pelastussuunnitelmista vastaaviin viranomaisiin.
2. Selvitys toimintaperiaateasiakirjasta ja turvallisuusjohtamisjärjestelmästä.
3. Kuvaus ennakoitavissa olevissa tilanteissa tarpeellisista sellaisista toimista, joihin on ryhdyttävä onnettomuuksien hallitsemiseksi ja niiden seurausten rajoittamiseksi sekä onnettomuuksien jälkien korjaamiseksi.
4. Alueella oleviin ihmisiin kohdistuvien vaarojen rajoittamiseen tähtäävät toimet, mukaan lukien hälytysjärjestelmä ja ohjeet käyttäytymisestä hälytyksen sattuessa.
5. Arvio onnettomuuksien vaikutuksista jätealueen ulkopuolella.
6. Menettelyt ilmoittamisessa pelastusviranomaiselle onnettomuuden sattuessa ja selvitys siitä, millaisia tietoja annetaan välittömästi ja miten tarkempia tietoja toimitetaan sitä mukaa kuin niitä saadaan.
7. Henkilöstön koulutus ja sen yhteensovittaminen ulkoisen pelastuspalvelun toimien kanssa.
8. Jätealueen ulkopuolella tehtävien pelastustoimien tukeminen.
C. Asianosaisille annettavat tiedot
Suuronnettomuuden varalta on asianosaisille annettava vähintään seuraavat tiedot:
1. Toiminnanharjoittajan nimi ja kaivannaisjätteen jätealueen sijainti- ja osoitetiedot.
2. Tietoja antavan henkilön nimi ja asema.
3. Vahvistus siitä, että jätealueen toiminnassa on noudatettava ympäristönsuojelulakia ja tätä asetusta sekä niiden nojalla annettuja määräyksiä ja että vaaditut suuronnettomuuden torjuntaa koskevat tiedot on toimitettu asianomaisille viranomaisille.
4. Selkeästi laadittu selostus toiminnasta tai toiminnoista jätealueella.
5. Jätealueelle sijoitettujen suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavien aineiden ja jätteiden yleisesti käytössä olevat nimet, ryhmänimikkeet tai vaaran yleisluokat sekä tiedot aineiden tai jätteiden pääasiallisista vaarallisista ominaisuuksista.
6. Yleisiä tietoja suuronnettomuuksien vaarojen luonteesta, mukaan lukien niiden mahdolliset vaikutukset onnettomuusalueella olevaan väestöön ja ympäristöön.
7. Asianmukaiset tiedot siitä, miten onnettomuusalueella olevaa väestöä varoitetaan onnettomuudesta ja miten se pidetään suuronnettomuuksissa tapahtumien tasalla.
8. Asianmukaiset tiedot siitä, mihin toimiin onnettomuusalueella olevan väestön on ryhdyttävä ja miten sen on käyttäydyttävä suuronnettomuuden tapahtuessa.
9. Vahvistus siitä, että toiminnanharjoittajalla on velvollisuus ryhtyä asianmukaisiin toimiin alueella ja erityisesti ottaa yhteys pelastustoimeen, jotta suuronnettomuuksissa voidaan toimia asianmukaisesti ja minimoidaan niiden seuraukset.
10. Maininta onnettomuusalueen ulkopuolelle ulottuvien vaikutusten hallitsemiseksi laaditusta ulkoisesta pelastussuunnitelmasta ja kehotus noudattaa pelastustoimen ohjeita tai vaatimuksia onnettomuuden sattuessa.
11. Tiedot siitä, mistä muita asiaa koskevia tietoja saa, sikäli kuin ne eivät ole lainsäädännön mukaan luottamuksellisia.
Liite 5 (24.9.2009/717)
Kaivannaisjätteen jätealuetta koskevan vakuuden määrän arviointi
Jätealuetta koskevan vakuuden määrä on arvioitava tämän liitteen mukaisesti seuraavien tietojen tai seikkojen perusteella:
1. Jätealueen todennäköiset vaikutukset ympäristöön ja ihmisen terveyteen.
2. Jätealueen kunnostamistarve, mukaan lukien sen tuleva käyttö.
3. Sovellettavat ympäristönormit ja ympäristötavoitteet, mukaan lukien jätealueen fyysinen vakaus, maaperän ja vesien laatua koskevat vähimmäisvaatimukset sekä epäpuhtauspäästöjen enimmäispitoisuudet.
4. Ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat tekniset toimet, erityisesti jätealueen vakauden varmistamiseksi ja ympäristövahinkojen rajoittamiseksi toteutettavat toimet.
5. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimet jätealueen käytöstä poistamisen aikana ja sen jälkeen, mukaan lukien tarvittaessa maan kuunnostaminen, jälkihoito ja seuranta sekä biologisen monimuotoisuuden palauttamiseen liittyvät toimet.
6. Vaikutusten ja niiden lieventämiseksi tarvittavien toimien arvioitu kesto.
7. Riippumaton ja pätevä arvio kustannuksista, jotka aiheutuvat tarvittavista toimista maan kunnostamiseksi sekä jätealueen käytöstä poistamiseksi ja jälkihoidon järjestämiseksi, mukaan lukien mahdollinen seuranta tai epäpuhtauksien käsittely jälkihoidon aikana; arviossa on otettava huomioon, että jätealue saatetaan joutua poistamaan käytöstä suunnittelemattomasti tai aikaistetusti.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen
24.9.2009/717:
Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä lokakuuta 2009.
Kaivannaisjätteen jätealueeseen, johon on myönnetty ympäristölupa tai vastaava lupa ennen tämän asetuksen voimaantuloa, tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 2012. Mitä 10 §:n 2 momentissa säädetään, sovelletaan tällaiseen alueeseen kuitenkin vasta 1 päivästä toukokuuta 2014. Jos toimintaan haetaan ympäristölupaa ennen 1 päivää toukokuuta 2012, lupaharkintaan sovelletaan tätä asetusta.
Komission päätös 2009/335/EY (32009D0335); EYVL N:o L 101, 21.4.2009, s. 25, Komission päätös 2009/337/EY (32009D0337); EYVL N:o L 102, 22.4.2009, s. 7, Komission päätös 2009/358/EY (2009D0358); EYVL N:o L 110, 1.5.2009, s. 39, Komission päätös 2009/359/EY (32009D0359); EYVL N:o L 110, 1.5.2009, s. 46, Komission päätös 2009/360/EY (32009D0360); EYVL N:o L 110, 1.5.2009, s. 48
29.12.2009/1816:
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.