Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa
Not valid- Translations of statutes
- Keywords
- Jätteiden hyödyntäminen, Rakennustoiminta, Maarakentaminen
- Type of statute
- Asetus
- Administrative sector
- Ympäristöministeriö
- Date of Issue
- Date of publication
- Entry into force
- Remark
- sis. liite 1 ja 2; jätetty voimaan, ks. L 527/2014 226 ja 227 §, myöhemmin kumottu
- ELI identifier
- http://data.finlex.fi/eli/sd/2006/591/ajantasa/2009-12-29/fin
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä, säädetään 4 päivänä helmikuuta 2000 annetun ympäristönsuojelulain (86/2000) 12 §:n 4 kohdan ja 30 §:n 1 momentin sekä 3 päivänä joulukuuta 1993 annetun jätelain (1072/1993) 18 §:n 1 momentin 1–3 ja 6 kohdan ja 2 momentin nojalla:
1 §Tarkoitus
Tämän asetuksen tarkoituksena on edistää jätteiden hyödyntämistä määrittelemällä edellytykset, joiden täyttyessä asetuksessa tarkoitettujen jätteiden käyttöön maarakentamisessa ei tarvita ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaista ympäristölupaa.
2 §Soveltamisala
Tätä asetusta sovelletaan liitteessä 1 tarkoitettujen jätteiden laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen seuraavissa maarakentamiskohteissa:
yleiset tiet, kadut, pyörätiet ja jalkakäytävät sekä niihin välittömästi liittyvät tienpitoa tai liikennettä varten tarpeelliset alueet, pois lukien meluesteet;
pysäköintialueet;
urheilukentät sekä virkistys- ja urheilualueiden reitit;
ratapihat sekä teollisuus-, jätteenkäsittely- ja lentoliikenteen alueiden varastointikentät ja tiet.
Asetusta sovelletaan 1 momentissa tarkoitettuun maarakentamiseen vain, jos se toteutetaan maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) tarkoitetun katusuunnitelman, yleisen alueen toteuttamissuunnitelman, luvan tai ilmoituksen mukaisesti taikka yleisistä teistä annetussa laissa (243/1954) tai maantielaissa (503/2005) tarkoitetun tiesuunnitelman mukaisesti.
Asetusta ei sovelleta tärkeillä tai muilla vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla.
3 §Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
hyödyntämispaikan haltijalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka hallitsee omistus- tai vuokraoikeuden perusteella paikkaa, jossa jätettä hyödynnetään maarakentamisessa;
peittämisellä jätettä sisältävän rakenteen suojaamista jätteen leviämisen estämiseksi vähintään 10 cm paksuisella kerroksella luonnon kiviainesta;
päällystämisellä jätettä sisältävän rakenteen suojaamista sadeveden suotautumisen vähentämiseksi asfaltilla, jonka tyhjätila on enintään 5 prosenttia, tai muulla materiaalilla, jolla saavutetaan vastaava suojaustaso.
4 §Poikkeus ympäristöluvanvaraisuudesta
Jätteen saa hyödyntää ilman ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettua ympäristölupaa, jos jätteen laadunhallinta ja hyödyntäminen järjestetään ja toiminnasta ilmoitetaan ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitsemistä varten tämän asetuksen mukaisesti.
5 §Jätteen hyödyntämistä koskevat vaatimukset
Jätteen hyödyntämisessä on sen lisäksi, mitä ympäristönsuojelulaissa ja jätelaissa (1072/1993) sekä niiden nojalla säädetään, huolehdittava siitä, että:
jätteen haitallisten aineiden pitoisuus ja liukoisuus määritettynä liitteen 2 mukaisesti eivät ylitä liitteessä 1 säädettyjä raja-arvoja eikä jäte sisällä epäpuhtauksina muitakaan haitallisia aineita siten, että sen hyödyntämisestä voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle;
sekoitettaessa teknisten ominaisuuksien parantamiseksi liitteessä 1 tarkoitettuja jätteitä keskenään tai lisättäessä jätteeseen kalkkia, sementtiä tai vastaavia sideaineita haitallisten aineiden liukeneminen ja muut ympäristölle tai terveydelle haitalliset päästöt jätteestä eivät sekoittamisen seurauksena lisäänny;
käytetään vain maarakenteen tasauksen, kantavuuden ja kestävyyden kannalta tarpeellinen määrä jätettä kuitenkin niin, että jätettä sisältävän rakenteen paksuus on enintään 150 cm;
jätettä sisältävä rakenne ei joudu kosketuksiin vesilain (264/1961) 1 luvun 4 §:ssä tarkoitetun pohjaveden kanssa;
jätettä sisältävän rakenteen etäisyys talousvesikäyttöön tarkoitetusta kaivosta tai lähteestä on vähintään 30 m;
jätettä sisältävä rakenne peitetään tai päällystetään;
jätteen väliaikainen varastointi ja muu toiminta hyödyntämispaikalla järjestetään siten, että jätteen joutuminen ympäristöön estyy eikä toiminnasta aiheudu muutakaan vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle;
jätteen varastointi hyödyntämispaikalla aloitetaan aikaisintaan neljä viikkoa tai, jos jäte varastoidaan suojattuna, kymmenen kuukautta ennen hyödyntämistä.
6 §Ilmoitus ympäristönsuojelun tietojärjestelmään
Hyödyntämispaikan haltijan on tehtävä ympäristönsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle toiminnan merkitsemiseksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Ilmoituksessa on oltava: (29.12.2009/1825)
hyödyntämispaikan haltijan nimi ja yhteystiedot;
tiedot hyödyntämispaikan sijainnista sekä sen läheisyydessä sijaitsevista pohjavesialueista ja niiden luokista sekä vedenottopaikoista ja vesistöistä;
tiedot maarakentamista koskevasta maankäyttö- ja rakennuslain, yleisistä teistä annetun lain tai maantielain mukaisesta suunnitelmasta, ilmoituksesta tai luvasta;
jätteen luovuttajan nimi ja yhteystiedot;
jätteen nimike ja selvitys siitä, että liitteessä 1 säädetyt raja-arvot alittuvat;
jätteen määrä;
selvitys jätettä sisältävästä rakenteesta, peittämiseen tai päällystämiseen käytettävästä materiaalista, varastoinnista ja muusta toiminnasta hyödyntämispaikalla sekä näihin liittyvistä tarpeellisista suojaustoimista;
ajankohta, jolloin hyödyntäminen maarakentamisen aikana alkaa ja päättyy.
7 §Jätteen luovuttaminen ja hyödyntämisen aloittaminen
Jätelain 15 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan jätteen saa luovuttaa hyödyntämispaikan haltijalle, kun toiminta on merkitty ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.
8 §Valvonta
Tässä asetuksessa tarkoitetun toiminnan valvontaviranomaisia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. (29.12.2009/1825)
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on viivytyksettä tarkastettava ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitsemistä varten tehty ilmoitus ja lähetettävä tieto merkitsemisestä hyödyntämispaikan haltijalle, jätteen luovuttajalle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. (29.12.2009/1825)
Valvontaviranomainen voi ympäristönsuojelulain 13 luvun säännösten nojalla kieltää jätteen hyödyntämisen, jos ilmoitettu toiminta ei täytä jätelaissa tai ympäristönsuojelulaissa taikka niiden nojalla säädettyjä vaatimuksia tai jos hyödyntäminen aloitetaan ennen toiminnan merkitsemistä ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.
9 §Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä heinäkuuta 2006.
Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/12/EY (32006L0012); EYVL N:o L 114, 27.4.2006, s. 9
Ilmoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, muut. 98/48/EY, mukaisesti.
Liite 1 (4.6.2009/403)
ASETUKSEN SOVELTAMISALAAN KUULUVAT JÄTTEET
Tässä liitteessä määritellään asetuksen soveltamisalaan kuuluvat jätteet sekä niiden sisältämien haitallisten aineiden pitoisuuden ja liukoisuuden raja-arvot.
1. Betonimurske (jätenimikkeet 1 10 13 14, 17 01 01, 17 01 07 ja 19 12 12)
Betonimurskeella tarkoitetaan jätettä, joka on valmistettu puretuista betonirakenteista tai uudisrakentamisen ja betoniteollisuuden betonijätteistä murskaamalla enintään 150 millimetrin kappalekokoon. Murskattu betonijäte saa sisältää enintään 30 painoprosenttia tiilimursketta.
Haitallinen aine | Raja-arvo, mg/kg kuiva-ainetta | Raja-arvo, mg/kg kuiva-ainetta | ||||
Perustutkimukset 1 | Laadunvalvontatutkimukset 1 | |||||
Pitoisuus | Liukoisuus | Liukoisuus | Pitoisuus | Liukoisuus | Liukoisuus | |
(L/S = 10 l/kg) | (L/S = 10 l/kg) | (L/S = 10 l/kg) | (L/S = 10 l/kg) | |||
Peitetty rakenne | Päällystetty rakenne | Peitetty rakenne | Päällystetty rakenne | |||
PCB 2 | 1,0 | 1,0 | ||||
PAH 3 | 20 | |||||
Mineraaliöljyt 4 | 500 | |||||
DOC 5 | 500 | 500 | ||||
Antimoni (Sb) | 0,06 | 0,06 | ||||
Arseeni (As) | 50 | 0,5 | 0,5 | 50 | ||
Barium (Ba) | 20 | 20 | ||||
Kadmium (Cd) | 10 | 0,02 | 0,02 | 10 | 0,02 | 0,02 |
Kromi (Cr) | 400 | 0,5 | 0,5 | 400 | 0,5 | 0,5 |
Kupari (Cu) | 400 | 2,0 | 2,0 | 400 | 2,0 | 2,0 |
Elohopea (Hg) | 0,01 | 0,01 | ||||
Lyijy (Pb) | 300 | 0,5 | 0,5 | 300 | 0,5 | 0,5 |
Molybdeeni (Mo) | 0,5 | 0,5 | ||||
Nikkeli (Ni) | 0,4 | 0,4 | ||||
Vanadiini (V) | 2,0 | 2,0 | ||||
Sinkki (Zn) | 700 | 4,0 | 4,0 | 700 | ||
Seleeni (Se) | 0,1 | 0,1 | ||||
Fluoridi (F -- ) | 10 | 50 | ||||
Sulfaatti (SO 42- ) | 1 000 | 6 000 | 1 000 | 6 000 | ||
Kloridi (Cl - ) | 800 | 800 |
1 Katso liitteessä 2 oleva 2 kohta.
2 Polyklooratut bifenyylit, kongeneerien 28, 52, 101, 118, 138, 153 ja 180 kokonaismäärä.
3 Polyaromaattiset hiilivedyt, yhdisteiden (antraseeni, asenafteeni, asenaftyleeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, dibentso(a,h)antraseeni, fenantreeni, fluoranteeni, fluoreeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, naftaleeni, pyreeni, kryseeni) kokonaismäärä.
4 Hiilivetyjakeet C10 – C40.
5 Liuennut orgaaninen hiili.
1 Yleisempien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001) mukainen jätenimike.
2. Kivihiilen, turpeen ja puuperäisen aineksen polton lentotuhkat (jätenimikkeet 1 10 01 02, 10 01 03 ja 10 01 17), pohjatuhkat (jätenimikkeet 1 10 01 01 ja 10 01 15) ja leijupetihiekka (jätenimike 1 10 01 24)
Kivihiilen polton lento- ja pohjatuhkalla tarkoitetaan jätettä, joka on eroteltu mekaanisesti tai sähköisesti kivihiilen poltossa syntyvistä savukaasuista tai joka on poistettu kivihiilen polttolaitoksen polttokammion pohjalta.
Turpeen ja puuperäisen aineksen polton lento- ja pohjatuhkalla tarkoitetaan jätettä, joka on eroteltu mekaanisesti tai sähköisesti turpeen, puuhakkeen, kuorijätteen, ensiömassan tuotannon tai massasta valmistettavan paperin tuotannon yhteydessä syntyvän kuituainetta sisältävän kasviperäisen jätteen, käsittelemättömän puujätteen tai muun näihin rinnastettavan puuperäisen aineksen taikka niiden seoksen poltossa syntyvistä savukaasuista tai poistettu polttolaitoksen polttokammion pohjalta.
Kivihiilen, turpeen ja edellä tarkoitetun puuperäisen aineksen polton leijupetihiekalla tarkoitetaan leijukerroslaitoksen polttoprosessista poistettavaa hiekkapetimateriaalia tai poltossa hienontunutta hiekkapetimateriaalia, joka erottuu savukaasusta joko kattilassa tai savukaasujen puhdistuksessa.
Haitallinen aine | Raja-arvo, mg/kg kuiva-ainetta | Raja-arvo, mg/kg kuiva-ainetta | ||||
Perustutkimukset 1 | Laadunvalvontatutkimukset 1 | |||||
Pitoisuus | Liukoisuus | Liukoisuus | Pitoisuus | Liukoisuus | Liukoisuus | |
(L/S = 10 l/kg) | (L/S = 10 l/kg) | (L/S = 10 l/kg) | (L/S = 10 l/kg) | |||
Peitetty rakenne | Päällystetty rakenne | Peitetty rakenne | Päällystetty rakenne | |||
PCB 2 | 1,0 | |||||
PAH 3 | 20/40 4 | |||||
DOC 5 | 500 | 500 | ||||
Antimoni (Sb) | 0,06 | 0,18 | ||||
Arseeni (As) | 50 | 0,5 | 1,5 | 50 | ||
Barium (Ba) | 3 000 | 20 | 60 | 3 000 | ||
Kadmium (Cd) | 15 | 0,04 | 0,04 | 15 | ||
Kromi (Cr) | 400 | 0,5 | 3,0 | 400 | 0,5 | 3,0 |
Kupari (Cu) | 400 | 2,0 | 6,0 | 400 | ||
Elohopea (Hg) | 0,01 | 0,01 | ||||
Lyijy (Pb) | 300 | 0,5 | 1,5 | 300 | 0,5 | 1,5 |
Molybdeeni (Mo) | 50 | 0,5 | 6,0 | 50 | 0,5 | 6,0 |
Nikkeli (Ni) | 0,4 | 1,2 | ||||
Vanadiini (V) | 400 | 2,0 | 3,0 | 400 | 2,0 | 3,0 |
Sinkki (Zn) | 2 000 | 4,0 | 12 | 2 000 | ||
Seleeni (Se) | 0,1 | 0,5 | 0,1 | 0,5 | ||
Fluoridi (F -- ) | 10 | 50 | 10 | 50 | ||
Sulfaatti (SO 42- ) | 1 000 | 10 000 | 1 000 | 10 000 | ||
Kloridi (Cl - ) | 800 | 2 400 | 800 | 2 400 |
1 Katso liitteessä 2 oleva kohta 2.
2 Polyklooratut bifenyylit, kongeneerien 28, 52, 101, 118, 138, 153 ja 180 kokonaismäärä.
3 Polyaromaattiset hiilivedyt, yhdisteiden (antraseeni, asenafteeni, asenaftyleeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, dibentso(a,h)antraseeni, fenantreeni, fluoranteeni, fluoreeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, naftaleeni, pyreeni, kryseeni) kokonaismäärä.
4 Peitetty rakenne/päällystetty rakenne.
5 Liuennut orgaaninen hiili.
Liite 2 (4.6.2009/403)
JÄTTEEN LAADUNHALLINTA
Tässä liitteessä määritellään asetuksen mukaisen hyödyntämisen edellyttämän jätteen laadunhallinnan yleisperiaatteet.
1. Laadunvarmistusjärjestelmä
Jätteen luovuttajalla on oltava laadunvalmistusjärjestelmä, joka sisältää ainakin seuraavat kohdat:
1) laadunvalvontatutkimukset
- näytteenottosuunnitelma ja arvio näytteenoton edustavuudesta sekä ohjeet näytteenotosta, näytteiden valmistuksesta ja näytteiden toimittamisesta analysoitaviksi
- tutkimus- ja määritysmenetelmät, seurattavat haitalliset aineet ja muut seurattavat ominaisuudet sekä seurantatiheydet
- tutkittavien haitallisten aineiden raja-arvot
- laatupoikkeamien käsittely ja hyväksyttävät poikkeamat
- näytteenoton ja tutkimusten laadunvarmistus
- laadunvalvonnan seuranta-asiakirjat ja raportointiohje
2) vastuuhenkilöt ja näiden pätevyys
3) ohjeet jätteen vastaanotosta (erityisesti, jos kysymys on useista kohteista toimitettavan jätteen käsittelystä hyödyntämiskelpoiseksi), varastoinnista, käsittelystä ja toimittamisesta hyödyntämispaikkaan
4) laadunvarmistusjärjestelmän arviointi- tai auditointisuunnitelma
5) tarvittaessa erityiset puhtausvaatimukset, kuten jätteeseen kuulumattoman aineksen osuus
6) seuranta ja raportointi
- laadunvalvontapöytäkirja kultakin näytteenotto- ja tutkimuskerralta
- havaitut laatupoikkeamat ja niiden johdosta tehdyt toimenpiteet
- hyödynnettäväksi toimitettavan jätteen määrä ja laatu sekä toimituskohteet.
2. Tutkimukset
Jätteen laatu on selvitettävä perus- ja laadunvalvontatutkimuksin. Mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä ympäristönsuojelulain 108 §:n mukaisesti pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin.
Perustutkimuksilla osoitetaan jätteen kuuluvan asetuksen soveltamisalaan. Perustutkimuksissa on vakioiduin analyysi- ja testausmenetelmin selvitettävä ainakin jätteen koostumus ja haitallisten aineiden liukoisuus. Vähintään viiden vuoden väliajoin tai, jos jätettä tuottavassa toiminnassa tapahtuu muutoksia, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa jätteen laatuun, on tehtävä riittävät lisätutkimukset sen varmistamiseksi, että jäte edelleen vastaa perustutkimuksia. Samalla on tarkistettava ja tarvittaessa uusittava laadunvarmistusjärjestelmä.
Jätteen laatua on seurattava laadunvalvontatutkimuksin riittävän pitkän ajan laadunvarmistusjärjestelmän mukaisesti. Vähimmäisvaatimuksena pidetään viittä peräkkäistä näytteenottosuunnitelman mukaista tutkimuskertaa. Jos jätteen laatua ei ole seurattu riittävän pitkältä ajalta, voidaan jätteen hyväksyttävyyttä asetuksen mukaiseen käyttöön arvioida jäte-erittäin tehtävien perustutkimusten perusteella.
Laadunvalvonnan tuloksissa voidaan hyväksyä enintään 30 prosentin raja-arvon ylitys, jos viimeisten kahden vuoden aikana tehtyjen määritysten keskiarvo ei ylitä asetettua raja-arvoa. Jos jätteestä ei ole käytettävissä laadunvalvonnan tuloksia viimeisten kahden vuoden ajalta, lasketaan keskiarvo laadunvalvonnan kestoajalta, kuitenkin vähintään viideltä peräkkäiseltä tutkimuskerralta.
Näytteenotto on tehtävä 2.1 kohdan ja haitallisten aineiden määritykset 2.2 kohdan mukaisesti. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti voidaan myös käyttää menetelmiä, jotka perustuvat Euroopan unionin toisessa jäsenvaltiossa, Turkissa tai ETA-sopimuksen osapuolena olevassa EFTA- valtiossa käytettyihin standardeihin tai teknisiin eritelmiin, jotka täyttävät 2.1 ja 2.2 kohdassa tarkoitettujen menetelmien keskeiset vaatimukset.
2.1 Näytteenotto
Näytteenotto ja näytteiden valmistus on tehtävä standardien SFS-EN 932-1 ja SFS-EN 932-2 sekä standardin SFS-EN 14899 mukaisesti. Näytteet on otettava ensisijaisesti jatkuvasta jätevirrasta. Näytteenottajalla tulee olla tehtävän edellyttämä riittävä pätevyys. Standardien mukaisista näytteenottovaatimuksista voidaan poiketa, jos niiden mukainen näytteenotto ei jätteen laadun vuoksi ole teknisesti tai taloudellisesti kohtuullisesti toteutettavissa.
2.2 Määritysmenetelmät
Jätteen sisältämien ja siitä liukenevien haitta-aineiden määrityksissä on käytettävä ensisijaisesti standardoituja ja toissijaisesti muita määritysherkkyydeltään, tarkkuudeltaan ja toistettavuudeltaan riittäviksi todettuja muita menetelmiä.
Haitallisten aineiden pitoisuus jätteessä
Näytteen esikäsittelyssä metallien määritystä varten on käytettävä standardin SFS-EN 13656 mukaista happouuttoa ja mikroaaltohajoitusta tai standardin SFS-EN 13657 mukaista aqua regia uuttoa.
Metallien määrityksessä on käytettävä standardoituja menetelmiä (ICP- MS, ICP- AES tai AAS). Niiden sijasta voidaan käyttää muita menetelmiä, jos tulosten vastaavuus mainittujen menetelmien tulosten kanssa tunnetaan.
Mineraaliöljyn (hiilivetyjakeet C10 - C40) määrityksessä on käytettävä standardin SFS-EN 14039 mukaista menetelmää.
Polykloorattujen bifenyylien (PCB) määrityksessä on käytettävä standardin SFS-EN 15308 mukaista menetelmää.
Haitallisten aineiden liukoisuus jätteestä
Haitallisten aineiden liukoisuuden määrityksessä on käytettävä standardin CEN/TS 14405 mukaista läpivirtaustestiä. Laadunvalvonnassa voidaan myös käyttää standardin SFS-EN 12457-3 mukaista kaksivaiheista ravistelutestiä.
Haitallisten aineiden pitoisuus uuttoliuoksissa on määritettävä standardien SFS-EN 12506 (pH, As, Ba, Cd, Cl - , Co, Cr, CrVI, Cu, Mo, Ni, NO 2- , Pb, kokonais-S, SO 42- ,V ja Zn) ja SFS-EN 13370 (ammonium, AOX, sähkön johtavuus, Hg, fenoli-indeksi, TOC, helposti vapautuva CN - ja F - ) mukaisesti.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen
4.6.2009/403:
Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä kesäkuuta 2009.
Ilmoitusasiassa, joka on tullut vireille ennen tämän asetuksen voimaantuloa, sovelletaan asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/12/EY (32006L0012); EYVL N:o L 114, 27.4.2006, s. 9
29.12.2009/1825:
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.