GP 52/2024

1.1Tausta

Hallituksen esityksen taustalla on täydentävää sääntelyä edellyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1804 vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta ja direktiivin 2014/94/EU kumoamisesta, jäljempänä jakeluinfra-asetus . Jakeluinfra-asetuksella kumottava direktiivi 2014/94/EU vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta, jäljempänä jakeluinfradirektiivi , on Suomessa pantu osaltaan täytäntöön vuonna 2017 voimaan tulleella lailla liikenteessä käytettävien vaihtoehtoisten polttoaineiden jakelusta (478/2017) , jäljempänä jakeluinfralaki . Jakeluinfra-asetus tuli voimaan 12.10.2023 ja sen soveltaminen alkaa 13.4.2024. Jakeluinfra-asetus on sellaisenaan jäsenvaltioissa sovellettavaa oikeutta.

1.2Valmistelu

EU-säädöksen valmistelu

Neuvotteluissa saavutettiin sopu heinäkuussa 2023. Neuvotteluiden lopputulos oli Suomen keskeisten neuvottelutavoitteiden mukainen.

Jakeluinfra-asetus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 13.9.2023, ja se tuli voimaan 12.10.2023. Asetusta sovelletaan sen 26 artiklan mukaan 13.4.2024 alkaen.

Hallituksen esityksen valmistelu

Esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä. Siltä osin kuin kyse on ympäristöministeriön hallinnonalalle kuuluvasta rakennusten varustamisesta sähköajoneuvojen latauspisteillä ja latauspistevalmiuksilla sekä automaatio- ja ohjausjärjestelmillä annetusta laista valmistelua on tehty yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa.

Esitysluonnos oli lausunnoilla 13.3.–10.4.2024.

Hallituksen esitystä koskeva säädöshankepäätös sekä muut asiakirjat ovat saatavilla valtioneuvoston Säädösvalmistelu ja kehittämishankkeet valtioneuvostossa -sivustolta: https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=LVM034:00/2023 .

4.1Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi kokonaan uusi laki liikenteessä käytettävien vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfrastruktuurista. Lailla täydennettäisiin ja täsmennettäisiin EU:n jakeluinfra-asetusta, joka kumoaa jakeluinfradirektiivin. Kansallisesti jakeluinfradirektiivi on pantu täytäntöön jakeluinfralailla. Lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi esityksellä ehdotetaan kansallinen jakeluinfralaki kumottavaksi.

Esityksen mukaan jakeluinfra-asetusta täydennettäisiin osoittamalla velvoite noudattaa polttoaineiden vertailuhintojen esittämisessä jakeluinfra-asetuksen liitteen II 10.3 kohdassa tarkoitettua yhteistä menetelmää tankkauspisteen ylläpitäjälle. Lisäksi esityksen mukaan Liikenne- ja viestintävirasto valvoisi jakeluinfra-asetuksen 5 artiklan 1–5, 7, 8, 10 ja 11 kohdan, 6 artiklan 3 kohdan, 7, 19 ja 21 artiklan sekä niiden nojalla annettujen Euroopan unionin säädösten mukaisten velvoitteiden noudattamista. Liikenne- ja viestintävirasto valvoisi myös esitetyn lain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista.

Lakiteknisinä muutoksina esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rakennusten varustamisesta sähköajoneuvojen latauspisteillä ja latauspistevalmiuksilla sekä automaatio- ja ohjausjärjestelmillä annettuun lakiin ja ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annettuun lakiin sisältyvät viittaukset EU:n jakeluinfradirektiiviin ja kumottavaksi esitettyyn jakeluinfralakiin.

4.2Pääasialliset vaikutukset

4.2.1 Taloudelliset vaikutukset

Jakeluinfra-asetusta täydentävällä kansallisella sääntelyllä ei olisi vaikutuksia kotitalouksien tai yritysten taloudelliseen asemaan. Sen sijaan esimerkiksi asetuksen 5, 7, 19 ja 21 artiklojen mukaisten kertalatauksen ja -tankkauksen saatavuutta, maksutapoja, hinnoittelua, hinnan näyttämistä, infrastruktuurin teknisiä ominaisuuksia ja erinäisten tietojen esittämistä koskevat vaatimukset aiheuttavat kustannuksia yrityksille. Kansallisesti valvontavastuista ja seuraamuksista säätämisellä varmistetaan asetuksen tehokas täytäntöönpano eli se, että kyseisistä säädöksistä johtuvat velvoitteet täytetään Suomessa.

Ehdotetut muutokset ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annettuun lakiin ovat luonteeltaan teknisiä, eikä niillä siten olisi kustannusvaikutuksia.

Samoin ehdotetuilla teknisillä muutoksilla rakennusten varustamisesta sähköajoneuvojen latauspisteillä ja latauspistevalmiuksilla sekä automaatio- ja ohjausjärjestelmillä annettuun lakiin ei olisi kustannusvaikutuksia.

4.2.2 Ilmasto- ja ympäristövaikutukset

Esityksellä ei ole välittömiä ilmasto- tai ympäristövaikutuksia. Ehdotuksella kuitenkin tehostettaisiin jakeluinfra-asetuksen toimeenpanoa kansallisesti ja siten myös asetuksen arvioitujen myönteisten ilmasto- ja ympäristövaikutusten toteutumista.

Jakeluinfra-asetuksen yhtenä tavoitteena on lisätä sähköautoilun houkuttelevuutta asettamalla vaatimuksia latauspisteiden käyttäjäystävällisyydelle ja maksujärjestelmille. Siirtymä päästöttömiin ajoneuvoihin edistyy, kun niiden latauksesta tehdään helpompaa ja käyttäjäystävällisempää. Valvonnasta ja seuraamuksista säätämällä varmistetaan asetuksen velvoitteiden täyttäminen Suomessa ja näin ollen myös edistetään asetuksen ilmasto- ja ympäristövaikutuksia.

4.2.3 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Liikenne- ja viestintäviraston arvion mukaan ehdotettuihin valvontatehtäviin tulisi varata noin kaksi henkilötyövuotta. Arvio sisältää myös suoraan jakeluinfra-asetuksen nojalla liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle kohdistuvat suunnittelu- ja raportointitehtävät. Liikenne- ja viestintäviraston resurssitarpeet katettaisiin olemassa olevien määrärahojen uudelleenkohdentamisella ja työtehtävien priorisoinnilla.

4.2.4 Vaikutukset valtiontaloudelle

Liikenne- ja viestintäviraston resurssitarpeet katettaisiin kohdentamalla olemassa olevia määrärahoja uudelleen sekä priorisoimalla työtehtäviä. Siten esityksellä ei ole vaikutuksia valtiontalouteen.

5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Jakeluinfradirektiivin kumoutuminen ei välttämättä edellytä sen täytäntöönpanemiseksi säädetyn kansallisen jakeluinfralain kumoamista. Yksi sääntelyvaihtoehto olisikin se, että voimassa olevan jakeluinfralain tarkoitusta koskevaa pykälää muutettaisiin ja samalla tehtäisiin jakeluinfra-asetuksen edellyttämät muutokset kyseiseen säädökseen. Säädöshankepäätöstä valmisteltaessa kuitenkin katsottiin, että on selkeämpää ja yksinkertaisempaa säätää uusi laki kuin muuttaa direktiivin täytäntöönpanemiseksi säädetyn lain tarkoitus kokonaan toiseksi.

Jakeluinfra-asetus on kokonaisuudessaan suoraan sovellettavaa oikeutta EU-jäsenmaissa, eikä kansalliselle sääntelylle ole paljon liikkumavaraa. Olisi mahdollista jättää säätämättä toimivaltaisesta viranomaisesta tai hallinnollisista seuraamuksista tilanteessa, jossa toimijat laiminlyövät velvoitteensa. Sitä ei kuitenkaan valmistelussa pidetty asianmukaisena ratkaisuna, sillä EU:n vilpittömän yhteistyön periaate edellyttää, että jäsenmaat toteuttavat kaikki sellaiset toimenpiteet, joilla voidaan turvata unionin oikeuden ulottuvuus ja tehokkuus.

Valmistelun aikana arvioitiin myös useamman viranomaisen valvontamallia, mutta sitä ei pidetty asetuksen velvoitteiden tehokkaan valvonnan kannalta tarkoituksenmukaisena.

Valmistelussa tarkasteltiin jakeluinfra-asetuksen ja tämän lain vaatimusten noudattamatta jättämisestä ehdotettujen seuraamusten oikeasuhtaisuutta. Seuraamuksen ja sen luonteen määrittäminen on yhteydessä teon tai laiminlyönnin moitittavuuteen ja siihen oikeushyvään, jota sääntelyllä pyritään suojaamaan. Vaihtoehtona esitetylle voitaisiin esittää jakeluinfra-asetuksen tai tämän lain noudattamatta jättämisestä määrättäväksi myös hallinnollinen seuraamusmaksu. Hallinnolliset seuraamusmaksut voidaan rinnastaa varallisuuteen eli perustuslaissa suojattuun omaisuuteen kohdistuviin rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Koska hallinnollinen seuraamusmaksu puuttuu perustuslaissa turvattuun perusoikeuteen, seuraamusmaksun käytön tulee olla viimesijainen vaihtoehto.

Hallinnollisilla seuraamusmaksuilla tavoitellaan usein ennaltaehkäisevää vaikutusta. Hallinnollisia seuraamusmaksuja koskevaa sääntelyä ei tulisi säätää, jos niiden ennaltaehkäisevästä tehosta ei ole vakuuttavaa arviota. Seuraamusmaksujen tulisi siis olettaa uskottavan arvion perusteella olevan tehokas tapa ehkäistä ei-toivottua käyttäytymistä, jotta niistä säätäminen olisi perusteltua. Hallinnollisia seuraamusmaksuja koskevan sääntelyn suhteen hyväksyttävyysvaatimus edellyttää, että seuraamussääntelylle tulee olla valvonnan tehokkuuteen ja toimivuuteen liittyvä perusteltu tarve, joka nimenomaisesti puoltaa seuraamusmaksun käyttöönottoa valvontajärjestelmän taustalla olevan yhteiskunnallisen tavoitteen saavuttamiseksi. Seuraamusmaksusääntelyn hyväksyttävyyttä on näin arvioitava suhteessa asianomaisen alan sääntelytavoitteisiin ja siihen, mitä intressejä ja tavoitteita alan valvontajärjestelmällä pyritään toteuttamaan. Jos sama tavoite voidaan saavuttaa muilla hallinnollisilla seuraamuksilla, niitä olisi ensisijaisesti käytettävä.

Näillä perusteilla oikeasuhtaiseksi seuraamuslajiksi katsottiin uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetty menettely. Seuraamuslajia voidaan tarkastella uudelleen, jos uhkasakkomenettely osoittautuu riittämättömäksi keinoksi varmistaa sääntelyn tehokas toimeenpano.

5.2Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

Ruotsi on valmistelemassa saman tyyppistä jakeluinfra-asetusta täydentävää kansallista sääntelyä kuin Suomi. Erityisesti säädettäisiin toimivaltaisista viranomaisista ja niiden jakeluinfra-asetuksen valvontaan liittyvistä tehtävistä. Lisäksi Ruotsissa ehdotetaan muutettavaksi jakeluinfradirektiivin täytäntöön panemiseksi säädetyn lain ja asetuksen säännöksiä siten, että ne täydentäisivät jakeluinfra-asetusta tai viittaisivat siihen.

Viranomaistehtävien ehdotetaan Ruotsissa jakaantuvan kuntien, Ruotsin energiaviranomaisen, Kuljetushallituksen ja Energiamarkkinavalvonnan välillä. Velvoitteiden laiminlyönnistä johtuvaksi seuraamukseksi ehdotetaan uhkasakkoa.

6.1Laki liikenteessä käytettävien vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfrastruktuurista

Lausunnonantajat pitivät yleisesti kannatettavana ja tarpeellisena hallituksen esitysluonnoksen mukaista jakeluinfra-asetusta täydentävää kansallista lainsäädäntöä. Jakeluinfra-asetuksen tavoitteita kannatettiin laajasti. Yleisesti hyvänä pidettiin esityksen yhden valvovan viranomaisen mallia ja kannatettiin sitä, että viranomaiseksi ehdotetaan Liikenne- ja viestintävirastoa. Virastolle osoitettua määräyksenantovaltuutusta pidettiin laajasti perusteltuna. Jakeluinfran markkinalähtöistä kehittymistä pidettiin oikeana lähtökohtana, mutta toisaalta monissa lausunnoissa toivottiin tai pidettiin välttämättömänä tukia ja kannusteita infran rakentumiseen.

Lausuntojen käsillä olevaan lakiesitykseen liittyvät muutosehdotukset koskivat pääasiassa viranomaisvalvontaan liittyvien säännösten ja niiden perustelujen täsmentämistä. Valtaosa lausunnoista keskittyi käsittelemään esityksen taustalla olevaa jakeluinfra-asetusta ja sen vaatimuksia, ja monet kommentit ja muutosehdotukset kohdistuivat jo voimassa olevaan asetukseen.

Useissa lausunnoissa tuotiin esiin Suomen pitkät etäisyydet ja harvaanasutut alueet ja se, että nämä erityispiirteet on tarpeen ottaa huomioon jakeluinfrastruktuuriverkon suunnittelussa ja jakeluinfra-asetuksen kansallisessa toimeenpanossa.

Joissain lausunnoissa nousi esiin huoli Liikenne- ja viestintäviraston resurssien riittävyydestä asetuksen ja ehdotetun uuden lain velvoitteiden valvontaan. Toisaalta joissain lausunnoissa korostettiin myös, että valvonta on toteutettava julkisen sektorin menoja kokonaisuutena kasvattamatta. Liikenne- ja viestintävirasto totesi omassa lausunnossaan, että se pyrkii sopeuttamaan toimintaansa ja yhdistelemään tehtäviä, jotta lisäresurssitarve jäisi mahdollisimman vähäiseksi.

Muutamissa lausunnoissa toivottiin laajempaa ja täsmällisempää viranomaistiedotusta ja ohjeistusta vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfrastruktuurin käyttöönottoon sekä jakeluinfra-asetuksen vaatimusten toteuttamiseen kansallisesti. Jotkut lausunnonantajat toivoivat jakeluinfra-asetuksen valvonta- ja seuraamussääntelyn harmonisoimista koko EU:n laajuisesti.

Lausuntojen perusteella joidenkin esityksessä ehdotettujen säännösten sanamuotoja on täsmennetty ja määritelmäpykälä on jätetty tarpeettomana kokonaan pois. Perusteluosion säännöskohtaisia perusteluja, pääasiallisia vaikutuksia ja toteuttamisvaihtoehtoja on täydennetty. Useat lausunnoissa esitetyt huomautukset, näkökulmat ja toiveet tulevat huomioiduksi jaksossa 1.2 mainitussa kansallisessa jakeluinfraohjelmahankkeessa.

Oikeusministeriö toi lausunnossaan esille esitysluonnoksen epätarkkuuksia ja puutteita, jotka liittyivät ehdotettuun valvovan viranomaisen tiedonsaantioikeutta koskevaan pykälään. Oikeusministeriön mukaan ehdotuksessa on sinänsä asianmukaisesti sidottu salassa pidettävien tietojen saaminen niiden välttämättömyyteen Liikenne- ja viestintäviraston tehtävien hoitamisessa, mutta tietojensaantia ei ole sidottu nimenomaisesti viraston valvontatehtäviin, vaan kaikkiin tässä laissa säädettyihin tehtäviin. Oikeusministeriön mukaan valvonta- ja tiedonsaantisäännösten yhteyttä olisikin syytä täsmentää. Toiseksi oikeusministeriö toi esiin, että ehdotuksesta ei käy riittävällä tavalla selväksi, keitä tiedonsaantioikeuspykälä velvoittaa ja mitä tässä laissa tarkoitetulla toiminnalla käytännössä tarkoitetaan. Pykälän perusteluita olisi tältä osin täydennettävä. Niin ikään olisi täsmennettävä, minkälaiset tiedot voisivat olla säännöksessä tarkoitetulla tavalla välttämättömiä viraston valvontatehtävän hoitamiseksi.

Ehdotettuihin hallinnollisiin seuraamuksiin liittyen oikeusministeriö totesi, että säännösten soveltamisalaa olisi sen kohteiden osalta hyvä täsmentää. Lisäksi oikeusministeriö esitti lakiehdotuksesta joitain yleisempiä ja teknisiä huomioita.

Oikeusministeriön lausunnon perusteella tiedonsaantioikeutta koskevaa pykälää on muutettu siten, että Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada pyynnöstä tämän lain mukaisten valvonta tehtävien suorittamiseksi välttämättömät tiedot. Säännöskohtaisiin perusteluihin on lisätty kuvausta siitä, millaisia tilanteita, tietoja ja toimijoita salassapidon murtava pykälä koskisi ja velvoittaisi. Hallinnollisia seuraamuksia koskevia perusteluja on täsmennetty seuraamusten mahdollisten kohteiden osalta. Säännöskohtaisissa perusteluissa on pyritty paremmin kuvaamaan, millaista muutosta vallitsevaan oikeustilaan ehdotetut säännökset merkitsevät. Lisäksi esityksen Muut toteuttamisvaihtoehdot -jaksoon on lisätty yhdeksi sääntelyvaihtoehdoksi se, että uuden lain säätämisen asemesta voimassa olevaan lakiin tehtäisiin asetuksen edellyttämät muutokset. Määritelmäpykälä on poistettu tarpeettomana, ja valvovan viranomaisen tarkastusoikeutta koskevaan pykälään on lisätty viittaus hallintolain 39 §:ään perustuslakivaliokunnan käytännössä katsotun mukaisesti. Lain tarkoitusta koskevasta pykälästä on poistettu tarpeettomana sana ”osaltaan”. Polttoaineiden hintojen näyttämistä koskevan pykälän termistöä on johdonmukaistettu.

Valtiovarainministeriö toi lausunnossaan esille esitysluonnoksen puutteita valtiontaloudellisten vaikutusten osalta. Valtiovarainministeriö totesi, että jatkovalmistelussa tulee ottaa huomioon talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjaus siitä, että pääsääntöisesti uusien lisätehtävien yhteydessä luovutaan tai tehostetaan olemassa olevia tehtäviä. Valtiovarainministeriö muistutti lausunnossaan, että kansallisesta resursoinnista päätetään talousarviossa ja julkisen talouden suunnitelmassa. Valtiovarainministeriön lausunnon perusteella esityksen perusteluihin on täydennetty vaikutukset valtiontalouteen ja täsmennetty vaikutuksia viranomaistoimintaan.

Sisäministeriö totesi lausunnossaan, että Rajavartiolaitos on sitoutunut osaltaan annettuihin kasvihuonepäästöjen vähentämistä koskeviin tavoitteisiin, mutta muistutti, että kiireellisten viranomaistehtävien mahdollistamiseksi vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin kehittämisen yhteydessä on varmistettava myös fossiilisten polttoaineiden saatavuus harvaanasutuilla alueilla.

Ahvenanmaan maakuntahallitus totesi lausunnossaan, että jakeluinfra-asetus sisältää Ahvenanmaan toimivaltaan kuuluvia säännöksiä, joten sen säännökset tulevat suoraan sovellettaviksi Ahvenanmaalla. Ahvenanmaalla on tarve täydentää asetusta muun muassa valvonnan osalta vastaavalla tavalla kuin valtakunnassakin. Voimassa oleva ja kumottavaksi ehdotettu jakeluinfralaki on Ahvenanmaalla voimassa maakuntalailla (2017:73) liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden jakelusta annetun lain soveltamisesta Ahvenanmaalla. Ehdotettu uusi jakeluinfralaki tulee niin ikään saattaa voimaan Ahvenanmaalla siltä osin, kuin se kuuluu Ahvenanmaan lainsäädäntövaltaan. Tämä voidaan Ahvenanmaan maakuntahallituksen mukaan toteuttaa muutamalla maakuntalakia vaihtoehtoisten liikennepolttoaineiden jakelusta soveltuvin osin.

Liikenne- ja viestintävirasto toi lausunnossaan esiin ehdotettuihin valvontatehtäviin ja raportointiin liittyviä henkilöresurssitarpeita. Vaikka viraston tehtävät osin pysyvät samankaltaisina kuin nykyisen jakeluinfralain voimassa ollessa, tehtäväkenttä laajenee nykyisestä esimerkiksi hinnoittelun, maksutapojen ja älylatauksen mahdollisuuksien valvontaan. Liikenne- ja viestintävirasto arvioi esityksen resurssivaikutusten olevan noin kaksi henkilötyövuotta, mikä sisältää sekä valvonnan että liikenne- ja viestintäministeriön tukemisen jakeluinfra-asetuksen edellyttämässä raportoinnissa. Liikenne- ja viestintävirasto totesi lausunnossaan, että se pyrkii sopeuttamaan toimintaansa ja yhdistelemään tehtäviä, jotta lisäresurssitarve jäisi mahdollisimman vähäiseksi.

Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL) piti lausunnossaan perusteltuna, että valvontaviranomaiseksi ehdotetaan Liikenne- ja viestintävirastoa. Lisäksi HSL ehdotti, että koko maan kattavan valvonnan mahdollistamiseksi Liikenne- ja viestintävirasto hyödyntäisi myös käyttäjien palaute- ja raportointimahdollisuutta.

Etelä-Karjalan hyvinvointialue (EKHVA) huomautti lausunnossaan, että tankkaus- ja latausverkoston kattavuudella on suoria vaikutuksia myös ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain (740/2021) vaatimuksien toteutumiseen. Lisäksi EKHVA muistutti lausunnossaan, että kaikki jakeluasematoimintaan kaavoitetut tontit eivät välttämättä sovellu vedyn jakelulle esimerkiksi tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä.

Kanta-Hämeen hyvinvointialue toivoi lausunnossaan riittävän laajaa ja tehokasta tiedottamista jakeluinfra-asetuksesta ja sen sisällöstä, mikä edistäisi asetuksen toimeenpanoa kansallisesti. Lisäksi Kanta-Hämeen hyvinvointialue katsoi ehdotetun lain nimikkeen olevan harhaanjohtava, koska siinä puhutaan vaihtoehtoisista ”polttoaineista” vaihtoehtoisten ”käyttövoimien” sijaan. Esityksen valmistelussa on tunnistettu, että polttoaine-termi ei yleisesti pidä sisällään sähköä. Kuitenkin koska EU-asetuksen nimessä käytetään sanaa polttoaine, se on johdonmukaisuuden vuoksi valittu käytettäväksi myös ehdotetun lain nimekkeessä, ja tämä on perusteltu esityksessä.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue (LUVN) toi lausunnossaan esille pelastustoimen näkökulmaa liikenteen sähköistymiseen. LUVN hyvinvointialueen lausunnon mukaan uusien energiamuotojen edistäminen on hyvä asia, mutta ne tuovat tullessaan monia uusia haasteita rakentamiseen ja toimintaan onnettomuustilanteessa. Uuden infran rakentajille tulisi olla tarjolla ohjeistusta siitä, kuinka uutta ja erilaista latausinfraa rakennetaan yhä tiivistyvään kaupunkirakenteeseen turvallisesti.

Sähköinen liikenne ry ja ITS Finland ry katsoivat lausunnoissaan, että ehdotus tukee tasapuolista kilpailua EU-tason yhteistyön kautta, mutta kiinnittivät huomiota siihen, että Suomen vientiyritysten kilpailukyvyn kannalta olisi tärkeää pyrkiä harmonisoimaan valvonta ja seuraamukset koko EU:n laajuisesti, jotta yhteismarkkina ei pirstaloituisi tässä kohtaa. Sähköinen liikenne ry piti lisäksi selkeyttävänä sitä, että vertailuhintojen näyttämiseen liittyvä velvoite on osoitettu tankkauspisteen ylläpitäjälle lain tasolla. Sähköinen liikenne ry:n mukaan on tärkeää, että kansallisella täydentävällä sääntelyllä ei aiheuteta lisäkustannuksia.

Suomen biokierto ja biokaasu ry (SBB) toi lausunnossaan esiin, että vaihtoehtoisten käyttövoimien edistämisessä on tärkeää toimenpiteiden tehokas koordinointi, jossa SBB:n arvion mukaan tärkeässä roolissa on erityisesti käynnissä oleva liikenteen vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluinfraohjelmatyö. SBB kiinnitti myös huomiota ehdotetun lain soveltamisalaan erityisesti metaanin jakelun osalta. Esityksen perusteluissa on pyritty kuvaamaan täsmällisemmin toimijoita ja toimintaa, jota lain velvoitteet koskevat.

Suomen kuljetus ja logistiikka ry (SKAL) ja Logistiikkayritysten liitto ry pitivät lausunnossaan esitystä perusteltuna ja tarpeellisena. Molemmat pitivät hyvänä, että ehdotuksessa esitetään Liikenne- ja viestintävirastoa valvovaksi viranomaiseksi ja että virastolle annetaan laissa määräyksenantovaltuutus. Kattava jakeluinfra on SKAL ry:n mukaan keskeistä, kun investoidaan vaihtoehtoisia käyttövoimia hyödyntävään kalustoon. SKAL toivoikin riittäviä kannusteita ja tukia, jotta jakeluinfra-asetuksen edellyttämä jakeluinfra toteutuu Suomessa. Rahtarit ry yhtyi omassa lausunnossaan SKAL ry:n lausuntoon. Myös Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT ry piti esitystä kannatettavana ja toivoi, että latausinfraa suunnitellaan ammattiliikenteen tarpeet huomioiden.

Suomen Taksiliitto ry korosti lausunnossaan, että taksiliikenteen tehokas sähköistyminen on ratkaisevaa liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Yhdistyksen mukaan sähköistymisen esteenä on edelleen puutteellinen suurteholatausverkosto sekä latauksen maksamiseen liittyvät haasteet. Nyt esitetyllä lainsäädännöllä helpotettaisiin näitä ongelmia. Suomen Taksiliitto kannatti ehdotuksen mukaisesti Liikenne- ja viestintävirastoa valvovaksi viranomaiseksi, mutta huomautti myös, että virastolle tulisi taata riittävä henkilöstöresurssi tehtävän asianmukaiseen suoriutumiseen.

Invalidiliitto ry korosti lausunnossaan, että latauspisteiden esteettömyyden varmistaminen on hyvin keskeistä, sillä monet vammaiset ihmiset, jotka käyttävät latauspisteitä, toimivat esimerkiksi pyörätuolista käsin tai voivat olla lyhytkasvuisia.

Suomen luonnonsuojeluliitto ry kannatti lausunnossaan hallituksen esitystä jakeluinfra-asetusta täydentäväksi lainsäädännöksi ja muistutti, että liikenne on taakanjakosektorin suurin päästölähde Suomessa. Kaikki liikenteen päästövähennyksiä edistävät toimet ovat siten Luonnonsuojeluliiton mukaan ensisijaisen tärkeitä taakanjakosektorin ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta. Liitto muistutti lausunnossaan, että Suomi on sitoutunut puolittamaan liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä. Suomen luonnonsuojeluliitto toivoo, että kansallinen toimeenpano on kunnianhimoista ja linjassa ilmastovelvoitteiden kanssa. Jakeluinfran tulisi yhdistyksen mukaan olla kattavaa koko maassa, ja tähän olisi varmistettava riittävät resurssit, eikä jäsenmaakohtaiseen joustoon tulisi tukeutua.

Kaupan liitto ry ja Teknisen kaupan liitto ry katsoivat lausunnoissaan, että kaupan alalle on tärkeää, että Suomessa on kattava ja toimiva vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluverkko palvelemassa kaupan alan kuljetuksia sekä kansalaisten liikkumista. Tietty vähimmäismäärä lataus- ja tankkauspisteitä lisää kuluttajien ja raskaan liikenteen luottamusta siihen, että matka ei katkea infrastruktuurin riittämättömyyden vuoksi. Lähtökohtaisesti jakeluverkostoa tulisi luoda markkinaehtoisesti.

Kuluttajaliitto ry kannatti lausunnossaan esitystä sekä erityisesti sääntelyn tavoitteita, joita ovat vaihtoehtoista polttoainetta käyttävien ajoneuvojen käyttöönoton tukeminen vähimmäisinfrastruktuurin varmistamisen avulla sekä infrastruktuurin täyden yhteen toimivuuden varmistaminen. Kuluttajaliitto totesi, että ilmastolle ja ympäristölle ystävällisempää autoilua on tuettava asianmukaisen latausverkoston luomisella, jotta latauspisteiden niukkuus, hintojen arvaamattomuus tai vaihtelevat maksutavat eivät saisi kuluttajia välttämään päästöttömään autoiluun siirtymistä. Kuluttajaliitto toivoi ehdotetun lisäksi sääntelyä myös latauspisteiden ylläpitäjille asetettavista velvollisuuksista korjata latauspisteissä ilmeneviä vikoja mahdollisimman lyhyessä ajassa. Esityksen taloudellisen vaikutusarvion osalta Kuluttajaliitto huomautti lausunnossaan, että vaikka ehdotetusta kansallisesta sääntelystä ei tulisi suoria vaikutuksia kotitalouksien taloudelliseen asemaan, ehdotuksella voi olla positiivinen vaikutus monien kuluttajien talouteen. Erityisesti maksutapojen vähimmäisstandardien luomisella sekä hintojen läpinäkyvyydellä kasvatetaan kuluttajien valinnanvaraa autoilussa, jolla voi Kuluttajaliiton mukaan olla myös myönteisiä vaikutuksia yksittäisen kotitalouden rahankäyttöön. Kuluttajaliitto piti tärkeänä tehokkaista ja oikeasuhtaisista seuraamuksista ja vastuuviranomaisesta säätämistä jakeluinfra-asetuksen ja kansallisen lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi, mutta huomautti, että hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisen lisäämistä keinovalikoimaan voitaisiin sääntelyn jatkovalmistelussa vielä harkita. Valmistelun aikana on katsottu, että toistaiseksi ehdotetut hallinnolliset seuraamukset ovat oikeasuhtaisia ja riittäviä, mutta seuraamuksia on valmius tarkastella uudelleen, jos valvontakäytännössä aihe tähän ilmenee.

Kuopion kaupunki totesi lausunnossaan, että lakiesitys selkeyttää kokonaisuuden valvontavastuita ja vastuutahoja vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin osalta.

Neste Oyj totesi lausunnossaan, että yhtiö jakaa jakeluinfra-asetuksen tavoitteen edistää vihreää siirtymää. Yhtiön mukaan oikeanlainen sääntelykehikko on avainasemassa, jotta kasvihuonekaasujen vähennyspotentiaali voidaan täysimääräisesti hyödyntää eri sektoreilla. Neste huomautti, että jakeluinfra-asetuksessa annetut määritelmät esimerkiksi vaihtoehtoiselle polttoaineelle ovat tärkeitä myös muun lainsäädännön kannalta, ja määritelmiä tulisi soveltaa johdonmukaisesti koko EU:n lainsäädännössä. Neste katsoo lausunnossaan yleisesti, että eri vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin toimenpiteiden pitäisi ohjautua kaupallisen kysynnän perusteella niin, että huomioidaan erilaisten päästövähennyskeinojen erityisesti infraan liittyvät kustannukset yhteiskunnalle ja yrityksille. Bioenergia ry antoi saman sisältöisen lausunnon.

Kesko Oyj piti lausunnossaan tervetulleena, että polttoaineiden vertailuhintojen esittämisestä asiasta annetaan myös tarkempi kansallinen ohjeistus. Maksutapoihin liittyvässä sääntelyssä tulisi Keskon mukaan seurata eri maksutapojen käyttöasteen kehitystä, koska on olettavaa, että sähköautojen lataamiseen liittyvät maksutavat tulevat lähivuosina monipuolistumaan.

P2X Solutions Oy totesi lausunnossaan, että jakeluinfra-asetuksen kansallisen toimeenpanon toteutuksessa ja myöhemmässä soveltamisessa tulee pyrkiä mahdollisimman laajasti teknologianeutraaliuteen sekä alan toimijoiden kannalta selkeään ja ennakoitavaan sääntelyyn. Turhan yksityiskohtaista sääntelyä ja tulkintaa tulisi yhtiön mukaan välttää. Lisäksi toimijoita tulisi P2X Solutions Oy:n mukaan aktiivisesti opastaa sääntelyn sisällöstä.

6.2Laki rakennusten varustamisesta sähköajoneuvojen latauspisteillä ja latauspistevalmiuksilla sekä automaatio- ja ohjausjärjestelmillä annetun lain 4 ja 9 §:n muuttamisesta

Kaikista esitysluonnokseen lausuntonsa antaneesta tahoista vain pieni osa lausui kyseiseen lakiin ehdotetuista teknisistä muutoksista.

Puolustusministeriö totesi lausunnossaan yleisesti, että vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin kehittäminen ja sääntely nähdään myönteisenä kehityksenä, joka tukee osaltaan myös huoltovarmuutta. Puolustusministeriö totesi lisäksi esitykseen liittyen, että lain 2 §:n 4 momentin mukaisesti lakia ei sovelleta puolustushallinnon käytössä oleviin rakennuksiin.

Ympäristöministeriö totesi omassa lausunnossaan, että se on osallistunut hallituksen esityksen valmisteluun niiltä osin, kun on ollut kyse ympäristöministeriön hallinnonalalle kuuluvasta rakennusten varustamisesta sähköajoneuvojen latauspisteillä ja latauspistevalmiuksilla sekä automaatio- ja ohjausjärjestelmillä annetusta laista. Ympäristöministeriö pitää tärkeänä, että ehdotetut muutokset tehdään edellä mainittuun lakiin.

Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ry totesi lausunnossaan, että sillä ei ole lausumistarvetta esityksellä muutettavaksi ehdotettuihin lainkohtiin, mutta esitti muutettavaksi lain 7 §:ää. Voimassa olevassa latauspistelaissa sähköautojen latauspisteiden asentamisvelvoite on Suomessa Rakli ry:n näkemyksen mukaan tiukempi kuin rakennusten energiatehokkuusdirektiivi edellyttäisi, ja siksi lakia tulisi muuttaa. Rahtarit ry yhtyi Rakli ry:n lausuntoon tältä osin.

Kaupan liitto ry ja Teknisen kaupan liitto ry totesivat lausunnossaan, että ehdotettu muutos on tarpeellinen, koska rakennuksessa sijaitsevaa latauspistettä voivat koskea siten yleisesti saatavilla olevaan pisteeseen liittyvät velvoitteet. Voimassa olevan latauspistelain 9 §:n 3 momentin mukaan edellä 5–7 §:ssä tarkoitetut latauspisteet voivat myös olla jakeluinfralaissa tarkoitettuja julkisia latauspisteitä.

6.3Laki ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain 7 ja 8 §:n muuttamisesta

Kaikista esitysluonnokseen lausuntonsa antaneesta tahoista vain pieni osa lausui kyseiseen lakiin ehdotetuista teknisistä muutoksista.

Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä nosti lausunnossaan esille kysymyksen siitä, miten päästöttömän linja-auton polttoaineella toimivan lisälämmittimen päästöt huomioidaan lainsäädännössä.

Suomen Biokierto ja biokaasu ry ja Bioenergia ry kannattivat esitettyjä muutoksia 7 ja 8 §:ään. Muutokset ovat yhdistysten näkemyksen mukaan direktiivin 2019/1161 hengen mukaisia, eivätkä esitetyt muutokset näin muuta säädöksen soveltamisalaa eivätkä aiheuta hankintayksiköille hallinnollista taakkaa tarpeettomasti.

P2X Solutions Oy totesi lausunnossaan, että on tärkeää, että vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä tuetaan julkisten hankintojen avulla. Hankintoja koskevan sääntelyn ja hankintojen toteutuksen tulisi yrityksen mukaan olla teknologianeutraalia ja huomioida eri ratkaisuiden tuottamat päästö- ja ympäristövaikutukset tehokkaasti.

7.1Laki liikenteessä käytettävien vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfrastruktuurista

1 § . Lain tarkoitus. Pykälä ilmaisisi lain tarkoituksen. Säännöksen mukaan lailla täsmennettäisiin ja täydennettäisiin jakeluinfra-asetusta. Koska jakeluinfra-asetus on jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, uudistetulla jakeluinfralailla voidaan ainoastaan täsmentää jakeluinfra-asetuksen kansallista soveltamista, kun se on tarpeellista tai välttämätöntä asetuksen tehokkaaksi toimeenpanemiseksi. Kansallisella lainsäädännöllä voidaan täsmentää asetusta ainoastaan jakeluinfra-asetuksessa annetun kansallisen liikkumavaran puitteissa.

Täsmennettäessä jakeluinfra-asetuksen kansallista soveltamista on jakeluinfra-asetuksen kohteella välitön vaikutus myös uudistetun jakeluinfralain tarkoitukseen. Jakeluinfra-asetuksen 1 artiklassa säädetään asetuksen kohteesta. Kyseisen artiklan 1 kohdan mukaan asetuksessa säädetään yhteisistä teknisistä eritelmistä ja vaatimuksista, jotka koskevat muun muassa käyttäjille annettavia tietoja ja maksutapoja vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin osalta. Jakeluinfra-asetuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan asetuksessa vahvistetaan myös jäsenvaltioiden laatimia, asetuksen 14 artiklassa tarkoitettuja kansallisia toimintakehyksiä koskevat säännöt. Jakeluinfra-asetuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaan asetuksella perustetaan raportointimekanismi, jolla kannustetaan yhteistyöhön ja varmistetaan infrastruktuurin edistymisen luotettava seuranta. Tämän vuoksi ehdotetun uuden lain tarkoituksena on varmistaa vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfrastruktuurin yhteentoimivuus ja infrastruktuurin parempi käyttäjäystävällisyys säätämällä tarpeellisilta osin jakeluinfra-asetuksen teknisiä eritelmiä, käyttäjille annettavia tietoja ja maksutapoja koskevien säännösten kansallisista valvovista viranomaisista ja seuraamuksista.

Jakeluinfra-asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksessa vahvistetaan pakolliset kansalliset tavoitteet, jotka johtavat tieliikenneajoneuvojen, junien, alusten ja paikallaan olevien ilma-alusten riittävän vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönottoon unionissa. Samaisen 1 kohdan mukaan asetuksessa säädetään mm. datan toimittamisesta vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin osalta. Koska ehdotettu uusi laki on edellä alaluvussa 1.2 kuvatusti osa laajempaa kokonaisuutta, tämän lain tarkoituksena ei ole vahvistaa mainittuja pakollisia kansallisia tavoitteita vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta tai täydentää datan toimittamista koskevia jakeluinfra-asetuksen säännöksiä. Kyseiset toimenpiteet tapahtuvat luvussa 1.2 kuvatusti muiden kansallisten hankkeiden yhteydessä.

2 §.Polttoaineiden hintojen näyttäminen . Pykälässä säädettäisiin polttoaineiden hintatietojen näyttämisestä. Jakeluinfra-asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaan kun tankkausasemalla näytetään polttoaineiden hintoja, jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiaankuuluvien yksikköhintojen vertailu näytetään, tarvittaessa ja erityisesti vedyn osalta, tiedotustarkoituksessa noudattaen liitteen II 10.3 kohdassa tarkoitettua yhteistä menetelmää vaihtoehtoisten polttoaineiden yksikköhintojen vertailua varten. Jakeluinfra-asetuksen johdanto-osan (66) kappaleen mukaan se, että eri polttoaineiden hintaa koskevat tiedot ovat yksinkertaiset ja helposti vertailtavissa, olisi tärkeää kuluttajille, jotta he voivat paremmin arvioida markkinoilla saatavilla olevien eri polttoaineiden suhteellisia kustannuksia.

Jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 40 alakohdan mukaan tankkauspisteen ylläpitäjällä tarkoitetaan tahoa, joka vastaa tankkauspisteen hallinnoinnista ja toiminnasta ja joka tarjoaa tankkauspalvelua loppukäyttäjille, myös liikkumispalvelun tarjoajan nimissä ja puolesta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 40 alakohdassa tarkoitettu tankkauspisteen ylläpitäjä näyttää polttoaineiden hintoja niitä vertailemalla, tulee vertailussa noudattaa jakeluinfra-asetuksen liitteen II 10.3 kohdassa tarkoitettua yhteistä menetelmää. Tämä vastaisi nykytilaa siltä osin, että jakeluinfralain 6 §:n 1 momentin mukaan vaihtoehtoisten polttoaineiden hintatietojen esittäminen vertailemalla eri polttoaineiden hintatietoja ei ole pakollista. Jakeluinfralain 6 §:n 1 momentin mukaan vaatimus hintojen tietynlaiseen ilmoittamiseen vertailutilanteessa kohdistuu toiminnanharjoittajaan. Jakeluinfralain 3 §:n 2 kohdan mukaan toiminnanharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- tai tankkauspalvelua käyttäjille ja kuluttajille. Ehdotetun 1 momentin mukaan velvollisuus noudattaa vertailussa yhteistä menetelmää kohdistuisi tankkauspisteen ylläpitäjälle. Jakeluinfra-asetuksen johdanto-osan (66) kappaleen mukaan kaikilla asiaankuuluvilla tankkausasemilla olisi esitettävä tiedotustarkoituksessa tiettyjen vaihtoehtoisten polttoaineiden ja tavanomaisten polttoaineiden yksikköhintojen vertailu, joka ilmaistaan polttoaineiden hintana sataa kilometriä kohti. Tankkauspisteen ylläpitäjällä tarkoitetaan jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 40 alakohdan mukaan tahoa, joka vastaa tankkauspisteen hallinnoinnista ja toiminnasta ja joka tarjoaa tankkauspalvelua loppukäyttäjille, myös liikkumispalvelun tarjoajan nimissä ja puolesta. Siten nykytila muuttuisi esityksellä niin, ettei säännös koskisi sellaisia toiminnanharjoittajia, jotka tarjoavat latauspalveluita käyttäjille tai kuluttajille. Tankkauspisteen ylläpitäjän määritelmässä ei oteta kantaa siihen, onko taho luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joten velvollisuus voisi kohdistua kummallekin. Tältä osin nykytilaan ei tulisi muutosta, sillä jakeluinfralain 3 §:n 2 kohdan mukaan toiminnanharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä.

Jakeluinfralain 6 §:n 1 momentin mukaan jos toiminnanharjoittaja ilmoittaa vaihtoehtoisten polttoaineiden hintoja niitä vertailemalla, ei näiden tietojen esittäminen saa johtaa polttoaineiden käyttäjiä harhaan eikä aiheuttaa sekaannusta. Jakeluinfralain voimaan tulon jälkeen EU:n yhteiset käytännöt hintatietojen vertailun esittämisestä ovat valmistuneet. Siten nykytilasta poiketen ehdotetun 2 §:n 1 momentissa viitattaisiin jakeluinfra-asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti jakeluinfra-asetuksen liitteen II 10.3 kohdassa tarkoitettuun yhteiseen menetelmään vaihtoehtoisten polttoaineiden yksikköhintojen vertailua varten.

Yhteisestä menetelmästä vaihtoehtoisten polttoaineiden yksikköhintojen vertailua varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU mukaisesti annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/732 ( täytäntöönpanoasetus) 1 artiklan mukaan kyseisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä vahvistetaan vaihtoehtoisten polttoaineiden yksikköhintojen vertailuun käytettävä yhteinen menetelmä, joka perustuu käytössä olevassa valuutassa ilmaistuihin hintoihin sataa kilometriä kohti.

Pykälän 2 momentissa olisi valtuutussäännökset polttoaineiden hintojen näyttämisestä. Ehdotetusti Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetusta vertailuhintojen määrittelystä ja näyttämisestä. Nykyisin jakeluinfralain 6 §:n 2 momentissa on vastaavanlainen valtuutussäännös. Liikenne- ja viestintävirasto antoi 20.11.2020 määräyksen vaihtoehtoisten polttoaineiden vertailuhinnoista annettavista tiedoista (TRAFICOM/166286/03.04.03.00/2020). Määräys tuli voimaan 7.12.2020. Täytäntöönpanoasetuksen liitteen 3 kohdan b alakohdan mukaan vaihtoehtoisten polttoaineiden yksikköhintojen vertailuun käytettävässä yhteisessä menetelmässä käytetään muun muassa jäsenvaltioiden määrittämiä bensiini- tai dieselsekoitteisten biopolttoaineiden kulutusarvoja sataa kilometriä kohti. Määräyksenantovaltuuden antaminen on perusteltua sen vuoksi, että täytäntöönpanoasetuksessa kansalliseen päätäntävaltaan on jätetty edellä mainittujen kulutusarvojen määrittelyt sekä jäsenvaltioiden vahvistamien, keskenään ainakin painon ja tehon suhteen vertailukelpoisten, mutta polttoaineiden suhteen erilaisten henkilöautomallien otokset. Nämä ovat hyvin teknisluonteisia ja yksityiskohtaisiin ajoneuvojen rekisteritietoihin pohjautuvia kokonaisuuksia, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen ja vakiintunut asiantuntemus. Lisäksi on kansallisesti tarpeen täsmentää täytäntöönpanoasetusta vertailuhintojen esittämistapojen osalta. Määräyksen alaan koskeviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä, sillä muu voimassa oleva lainsäädäntö huomioiden niiden sisältö voi koskea vain hintavertailun sisältöä ja näyttämistä.

3 §.Valvonta . Pykälän 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto valvoisi jakeluinfra-asetuksen 5 artiklan 1–5, 7, 8, 10 ja 11 kohdan, 6 artiklan 3 kohdan, 7, 19 ja 21 artiklan sekä niiden nojalla annettujen Euroopan unionin säädösten mukaisten velvoitteiden noudattamista. Valvontavastuista säätäminen olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että kyseisistä säädöksistä johtuvat velvoitteet täytetään Suomessa.

Jakeluinfra-asetuksen 5 artiklan 1–5, 7, 8, 10 ja 11 kohdat sisältävät latauspisteen ylläpitäjiin kohdistuvaa yleisesti saatavilla olevan latausinfrastruktuurin käyttäjäystävällisyyttä ja teknologiaa, kuten kertalatausta, maksupäätteitä, automaattista tunnistamista, hinnoittelua, hinnan näyttämistä, digitaalista liitäntää ja älylatausta, koskevaa sääntelyä. Jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 39 alakohdan mukaan latauspisteen ylläpitäjällä tarkoitetaan tahoa, joka vastaa latauspisteen hallinnoinnista ja toiminnasta ja joka tarjoaa latauspalvelua loppukäyttäjille, myös liikkumispalvelun tarjoajan nimissä ja puolesta. Jakeluinfra-asetuksen 5 artiklan 11 kohdan mukaan jos latauspisteen ylläpitäjä ei ole kyseisen pisteen omistaja, omistajan on asetettava ylläpitäjän saataville näiden välisten järjestelyjen mukaisesti latauspiste, jossa on sellaiset tekniset ominaisuudet, että ylläpitäjä voi noudattaa 2, 7, 8 ja 10 kohdassa säädettyjä velvoitteita. Jakeluinfra-asetuksen 5 artiklan 5 kohta sisältää liikkumispalvelun tarjoajiin kohdistuvaa sääntelyä hinnoittelusta ja hintojen näyttämisestä. Jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 36 alakohdan mukaan liikkumispalvelun tarjoajalla tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka tarjoaa palveluja loppukäyttäjälle korvausta vastaan, mukaan lukien lataus- tai tankkauspalvelujen myynti.

Jakeluinfra-asetuksen 7 artikla sisältää samankaltaista sääntelyä infrastruktuurin käyttäjäystävällisyydestä ja teknologiasta yleisesti saatavilla olevien vetytankkausasemien osalta.

Jakeluinfra-asetuksen tieliikenneajoneuvojen vetytankkausinfrastruktuuriin liittyviä tavoitteita koskevan 6 artiklan 3 kohdan mukaan yleisesti saatavilla olevan tankkausaseman ylläpitäjän tai, jos ylläpitäjä ei ole omistaja, kyseisen aseman omistajan näiden välisten järjestelyjen mukaisesti on varmistettava, että asema on suunniteltu palvelemaan kevyitä ja raskaita hyötyajoneuvoja.

Jakeluinfra-asetuksen 19 artiklassa säädetään käyttäjille annettavista tiedoista. Mainitun artiklan 1 kohdan mukaan olennaista, johdonmukaista ja selkeää tietoa on asetettava saataville markkinoille saatetuista moottoriajoneuvoista, jotka voidaan säännöllisesti ladata tai tankata. Samaisessa kohdassa säädetään, kenen tiedot on annettava ja missä ne on annettava. Jakeluinfra-asetuksen 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan moottoriajoneuvojen valmistajien on asetettava tiedot saataville moottoriajoneuvojen ohjekirjoihin, kun kyseiset ajoneuvot saatetaan markkinoille, b alakohdan mukaan tankkaus- ja latauspisteiden ylläpitäjien on asetettava tiedot saataville tankkaus- ja latauspisteisiin ja c alakohdan mukaan jakelijoiden on asetettava tiedot saataville moottoriajoneuvojen edustusliikkeisiin. Artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään tiedon laadusta ja sisällöstä. Jakeluinfra-asetuksen 19 artikla korvaa jakeluinfradirektiivin 7 artiklan, joka on kansallisesti pantu täytäntöön jakeluinfralain 5 ja 6 §:llä. Jakeluinfralain 9 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirasto valvoo kyseisen lain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista omasta aloitteestaan tai saamiensa ilmoitusten perusteella.

Jakeluinfra-asetuksen 21 artiklassa säädetään yhteisistä teknisistä eritelmistä. Teknisillä vaatimuksilla on tarkoitus muun muassa varmistaa, että markkinoilla olevat vaihtoehtoisilla käyttövoimilla toimivat ajoneuvot voivat ladata tai tankata kaikissa yleisesti saatavilla olevissa lataus- ja tankkauspisteissä. Jakeluinfra-asetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaan sovelletaan liitteessä II esitettyjä teknisiä eritelmiä. Liite II sisältää teknisiä eritelmiä tieliikenteen sähkönsyöttöä koskeville latauspisteille, sähköajoneuvojen latauspisteiden tiedonsiirrolle, tieliikenteen ajoneuvojen vedynsyötölle, tieliikenteen metaanille, meri- ja sisävesiliikenteen sähkönsyötölle, meri- ja sisävesiliikenteen vedyn ja metanolin alustankkaukselle, meri- ja sisävesiliikenteen nesteytetyn metaanin tankkauspisteille ja polttoainemerkinnöille. Asetuksen liite II korvaa jakeluinfradirektiivin liitteen II, jonka noudattamista Liikenne- ja viestintävirasto nykyisen jakeluinfralain 9 §:n nojalla on valvonut.

Jakeluinfra-asetuksen 19 artiklan 4 kohdan mukaan komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritetään yhteensopivuutta koskeva graafinen esittämistapa sellaisille unionin markkinoille saatetuille polttoaineille, joiden osuus on komission arvion mukaan vähintään yksi prosentti kokonaismyyntimäärästä useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Asetuksessa myös siirretään komissiolle valta antaa 21 artiklassa tarkoitettuihin yhteisiin teknisiin eritelmiin liittyviä delegoituja säädöksiä.

Pykälän 2 momentin mukaan tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista valvoisi Liikenne- ja viestintävirasto. Säännös olisi tarpeen, sillä ehdotetun polttoaineiden hintojen esittämistä koskevan 2 §:n 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetusta vertailuhintatietojen määrittelystä ja näyttämisestä.

4 §.Tiedonsaantioikeus . Pykälässä säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirastolla olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada pyynnöstä tämän lain mukaisten valvontatehtäviensä suorittamiseksi välttämättömät tiedot maksutta niiltä toimijoilta, joiden velvollisuuksista säädetään tässä laissa tai siinä tarkoitettua toimintaa koskevissa Euroopan unionin säädöksissä taikka määrätään tämän lain nojalla annetuissa määräyksissä. Säännös olisi tarpeen Liikenne- ja viestintäviraston 3 §:ssä tarkoitetun valvontatehtävän suorittamiseksi esimerkiksi tilanteissa, joissa Liikenne- ja viestintävirasto selvittäisi, harjoittaako yleisesti saatavilla olevan latauspisteen ylläpitäjä syrjintää perittävien hintojen kautta loppukäyttäjien ja liikkumispalvelun tarjoajien välillä tai eri liikkumispalvelun tarjoajien välillä jakeluinfra-asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Yleisesti saatavilla olevien latauspisteiden ylläpitäjien palvelun tarjoamisen ehtojen, muun ohella hinnoittelun, toiselle yritykselle voidaan olettaa useissa tilanteissa kuuluvan yrityssalaisuuden piiriin ja siten olevan lähtökohtaisesti salassapitosäännösten suojaamia. Tiedonsaantioikeus olisi lisäksi tarpeen suhteessa yleisesti saatavilla olevien latauspisteiden ylläpitäjiin, liikkumispalvelun tarjoajiin ja vetytankkauspisteiden ylläpitäjiin, jotta Liikenne- ja viestintävirasto voisi selvittää, ovatko liikkumispalvelun tarjoajien loppukäyttäjiltä perimät hinnat kohtuullisia, läpinäkyviä ja syrjimättömiä mainitun asetuksen 5 artiklan 3 ja 5 kohdan sekä 7 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisesti. Mainittujen kohtien valvomisen kannalta välttämättömiä tietoja voisivat olla tiedot toimijoiden asiakasryhmistä sekä latauspisteen ylläpitäjän, liikkumispalvelun tarjoajan tai vetytankkausaseman ylläpitäjän tarjoaman palvelun hinnan osatekijöistä. Esitetylle tiedonsaantioikeudesta säätämiselle salassapitosäännösten estämättä voidaan katsoa olevan EU-lainsäädännöstä johtuva korostunut tarve, sillä jakeluinfra-asetuksen 5 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden viranomaiset seuraavat säännöllisesti latausinfrastruktuurimarkkinoita ja sitä, miten latauspisteiden ylläpitäjät ja liikkumispalvelun tarjoajat noudattavat mainitun asetuksen 5 artiklan 3 ja 5 kohtaa. Jakeluinfra-asetuksen 5 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on myös pyrittävä varmistamaan, että niiden viranomaiset seuraavat säännöllisesti kuluttajiin vaikuttavia mahdollisesti sopimattomia kaupallisia menettelyjä.

Jakeluinfralain 10 §:n nojalla Liikenne- ja viestintävirastolla on ollut vastaavanlainen oikeus salassapitosäännösten estämättä saada kyseisen lain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamisen valvonnan suorittamiseksi välttämättömät tiedot toiminnanharjoittajilta ja muilta tahoilta, joita kyseisen lain velvoitteet koskevat.

5 §.Tarkastusoikeus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle oikeus päästä alueelle, huoneistoon ja muuhun sellaiseen tilaan, jonne pääsy on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen, tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Vastaava tarkastusoikeus Liikenne- ja viestintävirastolla on ollut jakeluinfralain 11 §:n nojalla. Tarkastusta ei kuitenkaan saisi tehdä pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Tarkastustoimenpiteitä ei siis ole tarkoitus ulottaa kotirauhan piirissä tehtäviksi, sillä edellytykset sinne ulottuvista toimenpiteistä säätämiselle eivät täyty. Perustuslakivaliokunnan lähtökohtana on ollut se, että kotirauhaan puuttuminen moitittavuudeltaan hyvin vähäisten rikkomusten selvittämiseksi ei ole painavan tarpeen vaatimaa eikä siten täytä vaatimusta perusoikeusrajoituksen oikeasuhtaisuudesta (esim. PeVL 14/2013 vp ja siinä viitatut lausunnot).

Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen viittaus hallintolakiin (434/2003) . Perustuslakivaliokunnan käytännössä on vakiintuneesti katsottu, että valvontatyyppisten tarkastusten sääntelyssä on syytä viitata hallintolain 39 §:n säännöksiin hallintoasian käsittelyyn liittyvässä tarkastuksessa noudatettavasta menettelystä (esim. PeVM 9/2018 vp).

6 §.Uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka . Pykälässä säädettäisiin hallinnollisista seuraamuksista tilanteessa, jossa joku toimii vastoin tämän lain säännöksiä tai siinä tarkoitettua toimintaa koskevia Euroopan unionin säännöksiä taikka tämän lain nojalla annettuja määräyksiä. Liikenne- ja viestintävirasto voisi velvoittaa tämän korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä. Päätöksen tehosteeksi voitaisiin asettaa uhkasakko tai uhka, että toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan taikka että tekemättä jätetty toimenpide teetetään asianomaisen kustannuksella.

Esitetyt hallinnolliset seuraamukset voisivat kohdistua esimerkiksi jakeluinfra-asetuksen 5 artiklan 1–5, 7, 8, 10 ja 11 kohtien mukaan latauspisteiden ylläpitäjiin, mikäli ne eivät noudattaisi mainituissa kohdissa säädettyjä latausinfrastruktuurin käyttäjäystävällisyyttä ja teknologiaa, kuten kertalatausta, maksupäätteitä, automaattista tunnistamista, hinnoittelua, hinnan näyttämistä, digitaalista liitäntää ja älylatausta, koskevaa sääntelyä. Jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 39 alakohdan mukaan latauspisteen ylläpitäjällä tarkoitetaan tahoa, joka vastaa latauspisteen hallinnoinnista ja toiminnasta ja joka tarjoaa latauspalvelua loppukäyttäjille, myös liikkumispalvelun tarjoajan nimissä ja puolesta. Esitetyt hallinnolliset seuraamukset voisivat joissain tilanteissa kohdistua myös latauspisteiden omistajiin, sillä jakeluinfra-asetuksen 5 artiklan 11 kohdan mukaan jos latauspisteen ylläpitäjä ei ole kyseisen pisteen omistaja, omistajan on asetettava ylläpitäjän saataville näiden välisten järjestelyjen mukaisesti latauspiste, jossa on sellaiset tekniset ominaisuudet, että ylläpitäjä voi noudattaa mainitun artiklan 2, 7, 8 ja 10 kohdassa säädettyjä velvoitteita.

Esitetyt hallinnolliset seuraamukset voisivat kohdistua myös jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 36 alakohdan mukaisiin liikkumispalvelun tarjoajiin, mikäli ne eivät noudattaisi jakeluinfra-asetuksen 5 artiklan 5 kohdan tai 7 artiklan 4 kohdan mukaisia säännöksiä palvelun hintojen kohtuullisuudesta, selkeästä vertailtavuudesta, läpinäkymättömyydestä tai syrjimättömyydestä. Esitetyt hallinnolliset seuraamukset voisivat kohdistua myös yleisesti saatavilla olevien vetytankkausasemien ylläpitäjiin, jos ne eivät noudata jakeluinfra-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan tai 7 artiklan mukaista sääntelyä vetytankkausasemien käyttäjäystävällisyydestä ja teknologiasta. Jakeluinfra-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti seuraamus voisi kohdistua myös vetytankkausaseman omistajaan tilanteessa, jossa vetytankkausasemaa ei olisi suunniteltu palvelemaan kevyitä ja raskaita hyötyajoneuvoja.

Hallinnolliset seuraamukset voisivat niin ikään kohdistua myös jakeluinfra-asetuksen 19 artiklan nojalla moottoriajoneuvojen valmistajille, tankkaus- ja latauspisteiden ylläpitäjille tai moottoriajoneuvojen edustusliikkeissä jakelijoille taikka jakeluinfra-asetuksen 21 artiklan nojalla niille toimijoille, jotka vastaavat kyseisen artiklan ja sen liitteen II mukaisten teknisten eritelmien noudattamisesta.

Jakeluinfra-asetus ei edellytä seuraamuksista säätämistä kansallisesti. EU:n tuomioistuin on kuitenkin vahvistanut oikeuskäytännössään, että jäsenvaltioilla on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla velvollisuus säätää muiden toimenpiteiden ohella myös tehokkaista seuraamuksista, jotka ovat aiheellisia EU:n säädöksistä johtuvien velvoitteiden toteutumisen varmistamiseksi (C-68/88, kohta 23). Velvollisuus seuraamuksista säätämiseen on silloin, jos EU-säädöksen tavoite voi seuraamusten puuttuessa vaarantua. EU:n tuomioistuin on katsonut, että vilpittömän yhteistyön periaate jättää jäsenvaltion valittavaksi toteutettavat seuraamukset.

Vilpittömän yhteistyön periaate myös edellyttää, että jäsenvaltioiden säätämät seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja että niiden osalta noudatetaan EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista vastaavuusperiaatetta.

Uhkasakosta, teettämisuhasta ja keskeyttämisuhasta säätämisen tavoitteena on varmistaa jakeluinfra-asetuksen ja tämän lain mukaisten velvoitteiden noudattaminen ja siten lainmukaisen oikeustilan aikaansaaminen. Ehdotettu seuraamuslaji vastaisi voimassa olevassa jakeluinfralain 12 §:ssä säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia. Seuraamuslajia voidaan tarkastella uudelleen, jos uhkasakkomenettely osoittautuu riittämättömäksi keinoksi varmistaa sääntelyn tehokas toimeenpano.

7 §.Muutoksenhaku . Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta. Liikenne- ja viestintäviraston tämän lain nojalla antamaan päätökseen saisi vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään.

8 §.Voimaantulo . Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian, sillä jakeluinfra-asetusta sovelletaan sen 26 artiklan mukaan 13.4.2024 alkaen.

Pykälän 2 momentissa kumottaisiin liikenteessä käytettävien vaihtoehtoisten polttoaineiden jakelusta annettu laki (478/2017) .

7.2Laki rakennusten varustamisesta sähköajoneuvojen latauspisteillä ja latauspistevalmiuksilla sekä automaatio- ja ohjausjärjestelmillä

4 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön . Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan julkisille latauspisteille asetetuista vaatimuksista säädetään jakeluinfralaissa. Viittaus kumottavaksi ehdotettuun lakiin korjattaisiin viittauksella jakeluinfra-asetukseen. Suoraan sovellettavan jakeluinfra-asetuksen 21 artiklassa säädetään yhteisistä teknisistä eritelmistä latausinfrastruktuurille.

Momentissa ehdotetaan käytettäväksi sanayhdistelmää ”yleisesti saatavilla oleva latauspiste” ”julkisen latauspisteen” sijaan. Muutos olisi tarpeen, jotta kansallisessa lainsäädännössä käytettävä terminologia olisi yhdenmukainen suoraan sovellettavan jakeluinfra-asetuksen kanssa.

9 §.Sähköajoneuvojen latauspisteitä ja latauspistevalmiutta koskevat vaatimukset . Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan lain 5–8 §:ssä tarkoitettujen latauspisteiden on oltava teknisiltä ominaisuuksiltaan vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU liitteen II teknisten eritelmien mukaisia normaalitehoisia tai suuritehoisia latauspisteitä. Momentissa mainitut 5–8 § kuuluvat voimassa olevan lain 2 lukuun, jossa säädetään sähköautojen latauspisteistä ja latauspistevalmiuksista rakennuksissa. Luvun 5 §:ssä säädetään uuden rakennuksen ja 6 §:ssä laajamittaisesti korjattavan rakennuksen varustamisesta sähköajoneuvojen latauspisteillä tai latauspistevalmiudella. Lain 5 §:n 1 momentin ja 6 §:n 1 momentin mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennuksen yhteyteen suunnitellaan ja asennetaan sähköajoneuvojen latauspisteet tai latauspistevalmius tämän lain mukaan, jos kyse on 5 §:n mukaan sellaisesta uudesta rakennuksesta tai 6 §:n mukaan laajamittaisesta korjaustyöstä, jonka rakentamiseen on haettava maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n mukainen rakennuslupa. Lain 7 §:ssä säädetään puolestaan olemassa olevan rakennuksen varustamisesta sähköajoneuvojen latauspisteillä. Lain 8 §:ssä säädetään pysäköintitalon varustamisesta sähköajoneuvojen latauspistevalmiudella.

Normaalitehoisella latauspisteellä tarkoitetaan jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 37 alakohdan mukaan sähkön siirtämiseksi sähköajoneuvoon tarkoitettua, antoteholtaan enintään 22 kW:n latauspistettä. Jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 48 alakohdan mukaan latauspisteellä tarkoitetaan sähkön siirtämiseksi sähköajoneuvoon tarkoitettua kiinteää tai liikkuvaa, verkossa tai sen ulkopuolella olevaa rajapintaa, jossa voi olla yksi tai useampi liitin eri liitintyyppejä varten, mutta jolla voidaan ladata vain yksi sähköajoneuvo kerrallaan, lukuun ottamatta antoteholtaan enintään 3,7 kW:n laitteita, joiden ensisijainen tarkoitus ei ole sähköajoneuvojen lataaminen. Normaalitehoisen latauspisteen määritelmä on siten käytännössä sama kuin nykyisen lain perusteluissa. Suuritehoisella latauspisteellä tarkoitetaan jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 31 alakohdan mukaan sähkön siirtämiseksi sähköajoneuvoon tarkoitettua, antoteholtaan yli 22 kW:n latauspistettä. Määritelmä on sama kuin voimassa olevassa kansallisessa laissa, jossa viitataan jakeluinfradirektiiviin.

Ehdotetut teknisten eritelmien viittausmuutokset ovat lakiteknisiä, sillä niillä ei katsota olevan käytännön vaikutusta kansallisesti yleisesti käytössä olevan latausinfrastruktuurin tai sähköautojen teknisiin ominaisuuksiin. Jakeluinfra-asetuksen liitteen II 1.1 ja 1.2 kohdissa edellytetään, että moottoriajoneuvojen latauspisteet on varustettava vähintään luetelmakohdissa mainitut standardit täyttävillä pistorasioilla tai liittimillä. Standardityön tuloksena jakeluinfradirektiivin julkaisun jälkeen onkin julkaistu uusia versioita mainituista standardeista. Jakeluinfradirektiiviin verrattuna uutena asetuksen liitteen II 1.2 kohtaan on lisätty normaalitehoisten tasavirtalatauspisteiden standardi EN 62196-3:2014. Standardista käytetään yleiskielessä myös nimityksiä latausjärjestelmien pistokytkinrakenne FF tai CCS.

Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan edellä 5–7 §:ssä tarkoitetut latauspisteet voivat myös olla liikenteessä käytettävien vaihtoehtoisten polttoaineiden jakelusta annetussa laissa tarkoitettuja julkisia latauspisteitä. Momentin viittaus kumottavaan jakeluinfralakiin korvattaisiin viittauksella jakeluinfra-asetukseen. Jakeluinfra-asetusta vastaavasti momentissa ehdotetaan käytettäväksi sanayhdistelmää ”yleisesti saatavilla oleva latauspiste“ ”julkisen latauspisteen“ sijaan. Muutos olisi tarpeen, jotta kansallisessa lainsäädännössä käytettävä terminologia olisi yhdenmukainen suoraan sovellettavan jakeluinfra-asetuksen kanssa.

7.3Laki ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista

7 §.Kuorma-autoja koskevat vaatimukset . Pykälässä säädetään kuorma-autojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan ympäristöystävällinen ja energiatehokas kuorma-auto on ensimmäisellä ja toisella hankinta-ajanjaksolla ajoneuvo, joka käyttää jakeluinfradirektiivin 2 artiklan 1 ja 2 alakohdassa määriteltyä vaihtoehtoista polttoainetta. Jakeluinfradirektiivin mukaisia vaihtoehtoisia polttoaineita ovat sähkö, vety, biopolttoaineet siten kuin ne on määritelty direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan i alakohdassa, synteettiset ja parafiiniset polttoaineet, maakaasu (mukaan lukien biometaani) kaasumaisessa muodossa (paineistettu maakaasu, CNG) ja nesteytetyssä muodossa (nesteytetty maakaasu, LNG) ja nestekaasu (LPG).

Pykälän 1 momentin viittaus kumoutuvaan jakeluinfradirektiiviin korvattaisiin viittauksella jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 4 alakohtaan. Mainitun alakohdan mukaan vaihtoehtoisilla polttoaineilla tarkoitetaan polttoaineita tai voimanlähteitä, joilla korvataan ainakin osittain fossiilisen öljyn lähteiden käyttö liikenteessä käytetyssä energiassa ja joilla on mahdollista edistää liikenteen irtautumista hiilestä ja parantaa liikenteen alan ympäristötehokkuutta, mukaan lukien: a) päästöttömien ajoneuvojen, junien, alusten tai ilma-alusten vaihtoehtoiset polttoaineet sähkö, vety, ammoniakki; b) uusiutuvat polttoaineet, joita ovat direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 27, 28 ja 33 alakohdassa määritellyt biomassapolttoaineet, mukaan lukien biokaasu, ja biopolttoaineet sekä uusiutuvasta energiasta tuotetut synteettiset ja parafiiniset polttoaineet, mukaan lukien ammoniakki; c) uusiutumattomat vaihtoehtoiset polttoaineet ja siirtymävaiheen fossiiliset polttoaineet, joita ovat maakaasu kaasumaisessa muodossa (paineistettu maakaasu, CNG) ja nesteytetyssä muodossa (nesteytetty maakaasu, LNG), nestekaasu (LPG) ja uusiutumattomasta energiasta tuotetut synteettiset ja parafiiniset polttoaineet.

Ehdotetulla viittausmuutoksella ei olisi vaikutusta voimassa olevan pykälän aineelliseen sisältöön.

8 §.Linja-autoja koskevat vaatimukset . Pykälässä säädetään M3-luokan linja-autojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista sekä päästöttömästä linja-autosta. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan ympäristöystävällinen ja energiatehokas M3-luokan linja-auto on ensimmäisellä ja toisella hankinta-ajanjaksolla ajoneuvo, joka käyttää jakeluinfradirektiivin 2 artiklan 1 ja 2 alakohdassa määriteltyä vaihtoehtoista polttoainetta.

Pykälän 1 momentin viittaus kumoutuvaan jakeluinfradirektiiviin korvattaisiin viittauksella jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 4 alakohtaan samoin perustein kuin edellä 7 §:ssä.

Ehdotetulla viittausmuutoksella ei olisi vaikutusta voimassa olevan pykälän aineelliseen sisältöön.

Tällä lailla täsmennetään ja täydennetään vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta ja direktiivin 2014/94/EU kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2023/1804 (jakeluinfra-asetus) ja sen kansallista soveltamista.

Jos jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 40 alakohdassa tarkoitettu tankkauspisteen ylläpitäjä näyttää polttoaineiden hintoja niitä vertailemalla, vertailussa tulee noudattaa jakeluinfra-asetuksen liitteen II 10.3 kohdassa tarkoitettua yhteistä menetelmää.

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitettujen vertailuhintojen määrittelystä ja näyttämisestä.

Jakeluinfra-asetuksen 5 artiklan 1–5, 7, 8, 10 ja 11 kohdan, 6 artiklan 3 kohdan, 7, 19 ja 21 artiklan sekä niiden nojalla annettujen Euroopan unionin säädösten mukaisten velvoitteiden noudattamista valvoo Liikenne- ja viestintävirasto.

Tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista valvoo Liikenne- ja viestintävirasto.

Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada pyynnöstä tämän lain mukaisten valvontatehtäviensä suorittamiseksi välttämättömät tiedot maksutta niiltä toimijoilta, joiden velvollisuuksista säädetään tässä laissa tai siinä tarkoitettua toimintaa koskevissa Euroopan unionin säädöksissä taikka määrätään tämän lain nojalla annetuissa määräyksissä.

Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus päästä alueelle, huoneistoon ja muuhun sellaiseen tilaan, jonne pääsy on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen, tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Tarkastusta ei kuitenkaan saa toimittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa.

Tarkastuksissa on noudatettava, mitä hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädetään.

Liikenne- ja viestintävirasto voi velvoittaa sen, joka toimii vastoin tämän lain säännöksiä tai siinä tarkoitettua toimintaa koskevia Euroopan unionin säännöksiä taikka tämän lain nojalla annettuja määräyksiä, korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä. Päätöksen tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko tai uhka, että toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan taikka että tekemättä jätetty toimenpide teetetään asianomaisen kustannuksella.

Liikenne- ja viestintäviraston tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003) . Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) .

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan liikenteessä käytettävien vaihtoehtoisten polttoaineiden jakelusta annettu laki (478/2017) .

Yleisesti saatavilla oleville latauspisteille asetetuista vaatimuksista säädetään vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta ja direktiivin 2014/94/EU kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2023/1804 ( jakeluinfra-asetus).

Edellä 5–8 §:ssä tarkoitettujen latauspisteiden on oltava teknisiltä ominaisuuksiltaan jakeluinfra-asetuksen liitteessä II tarkoitettujen teknisten eritelmien mukaisia normaalitehoisia tai suuritehoisia latauspisteitä.

Edellä 5–7 §:ssä tarkoitetut latauspisteet voivat myös olla jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 45 alakohdassa tarkoitetulla tavalla yleisesti saatavilla olevia latauspisteitä.

Ympäristöystävällinen ja energiatehokas kuorma-auto on ensimmäisellä ja toisella hankinta-ajanjaksolla ajoneuvo, joka käyttää vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta ja direktiivin 2014/94/EU kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1804 2 artiklan 4 alakohdassa määriteltyä vaihtoehtoista polttoainetta.

Ympäristöystävällinen ja energiatehokas linja-auto (M3) on ensimmäisellä ja toisella hankinta-ajanjaksolla M3-luokan linja-auto, joka käyttää vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta ja direktiivin 2014/94/EU kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1804 2 artiklan 4 alakohdassa määriteltyä vaihtoehtoista polttoainetta.