GP 173/2024

1Asian tausta ja valmistelu

2Nykytila ja sen arviointi

2.1Nykytila

2.1.1Lainsäädäntö

Alkoholilain 1 §:n mukaan lain tavoitteena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeinotoimintaa alkoholin käyttäjilleen, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi.

Alkoholilaissa säädetään erinäisistä luvista, joita alkoholilain mukaiselta toiminnalta edellytetään. Lain 5 §:n mukaan alkoholijuomia ei saa valmistaa eikä myydä ilman lupaa. Väkiviinaa ei saa valmistaa, tuoda maahan, myydä, käyttää eikä pitää hallussa ilman lupaa. Lain 6 §:ssä säädetään kuitenkin eräistä poikkeuksista luvanvaraisuuteen. Esimerkiksi enintään 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien valmistus ja myynti on sallittu 5 §:ssä säädetystä huolimatta.

Kun kuluttaja hankkii alkoholia Suomesta, hän voi hankkia alkoholijuomia joko vähittäismyynnistä tai anniskelusta. Alkoholilain 3 §:n 1 momentin 11 kohdan mukaan alkoholijuoman vähittäismyynnillä tarkoitetaan alkoholijuoman myyntiä nautittavaksi muualla kuin myyjän hallitsemissa tiloissa tai myyjän järjestämässä valvonnassa. Saman pykälän 1 momentin 12 kohdan mukaan alkoholijuoman anniskelulla tarkoitetaan alkoholijuoman myyntiä nautittavaksi myyjän hallitsemissa tiloissa tai myyjän järjestämässä valvonnassa.

Anniskeluluvasta ja sen myöntämisen edellytyksistä säädetään 18 §:ssä. Anniskelulupa koskee anniskelupaikan anniskelualuetta ja se myönnetään majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetussa laissa (308/2006) tarkoitettua ravitsemistoimintaa harjoittavalle hakijalle, mikäli luvan edellytykset täyttyvät. Alkoholijuomien anniskelupaikasta säädetään 36 §:ssä. Sen mukaan alkoholijuomien anniskelua saa harjoittaa vain luovuttamalla niitä asiakkaan nautittaviksi hyväksytyllä anniskelualueella. Anniskelualueella saa nauttia vain anniskeluluvan haltijan myymää alkoholijuomaa. Anniskeltua alkoholijuomaa ei saa kuljettaa anniskelualueen ulkopuolelle eikä nauttia sen ulkopuolella.

Vähittäismyyntiluvasta ja sen myöntämisen edellytyksistä säädetään 17 §:ssä. Pykälän mukaan käymisteitse valmistetun enintään 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän ja muulla tavoin valmistetun enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyyntilupa koskee vähittäismyyntiä yhden vähittäismyyntipaikan sisätiloissa. Myyntipaikkana voi olla joko elintarvikeliike, myymäläauto tai -vene, anniskelupaikka tai valmistuspaikan yhteydessä oleva myymälä.

Alkoholiyhtiöllä on pääsäännön mukaan yksinoikeus enemmän kuin 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän ja muulla tavoin valmistetun enemmän kuin 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuomien vähittäismyyntiin. Pääsäännöstä on poikkeukset 17 §:ssä tilaviinin ja käsityöläisoluen vähittäismyyntilupien osalta. Poikkeukset mahdollistavat sen, että enintään 13 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävää tilaviiniä sekä enintään 12 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävää käsityöläisolutta voidaan myydä niiden vähittäismyyntipaikassa. Tilaviinin ja käsityöläisoluen vähittäismyyntilupa koskee vähittäismyyntiä yhden vähittäismyyntipaikan sisätiloissa ja se myönnetään kyseisten alkoholijuomien valmistajalle sen maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetussa rakennuksessa sijaitsevan valmistuspaikan, jossa alkoholijuoman käyminen on tapahtunut, yhteyteen tai välittömään läheisyyteen. Kyse on rajatusta poikkeuksesta Alkon vähittäismyyntimonopoliin. Sen lisäksi, että vähittäismyynti on sidottu valmistuspaikan välittömään yhteyteen tai läheisyyteen, on tilaviinien ja käsityöläisoluiden tuotantomääriä rajoitettu. Lain 3 §:ssä olevien käsityöläisoluiden ja tilaviinien määritelmien mukaisesti tilaviiniä voidaan valmistaa kalenterivuoden aikana enintään 100 000 litraa ja käsityöläisolutta 500 000 litraa.

Alkoholijuomien vähittäismyyntipaikasta säädetään 35 §:ssä. Sen mukaan alkoholijuomien vähittäismyyntiä saa harjoittaa vain luovuttamalla niitä asiakkaalle hyväksytyssä vähittäismyyntipaikassa. Vähittäismyyntiluvan haltija saa myydä vain luvassa tarkoitettuja alkoholijuomia. Vähittäismyynnissä alkoholijuomat tulee siis myydä ja luovuttaa luvan saaneissa tiloissa. Vähittäismyyntiluvan haltija voi ottaa vastaan tilauksia ja maksuja verkkokaupassaan myös alkoholijuomista, mutta asiakkaan tulee noutaa alkoholijuomat vähittäismyyntipaikasta. Verkkokauppa on näin ollen sallittua siten, että tilaaja noutaa verkkokauppaostokset vähittäismyyntipaikasta.

Alkoholiyhtiön osalta 27 §:ssä säädetään, että siltä ostettuja alkoholijuomia saadaan luovuttaa ostajille myös avoimessa liikehuoneistossa, jonka toiminnanharjoittajan kanssa alkoholiyhtiö on tehnyt luovutuspaikkasopimuksen (ns. noutopiste). Luovutuspaikkaan saadaan toimittaa vain ostajan sinne tilaamia alkoholijuomia. Toimitetut alkoholijuomat saadaan luovuttaa vain niiden ostajalle tai tämän valtuuttamalle henkilölle ja noutamatta jääneet alkoholijuomat on palautettava alkoholiyhtiölle viimeistään kahden viikon kuluttua niiden saapumisesta luovutuspaikkaan. Sääntely ei alkoholiyhtiönkään osalta mahdollista sitä, että alkoholijuomia toimitettaisiin luovutuspaikasta kuluttajan osoittamaan paikkaan. Verkkokauppa on myös alkoholiyhtiön osalta mahdollinen ainoastaan siten, että alkoholiyhtiö ottaa tilauksia ja maksuja vastaan verkkokaupassa, mutta asiakas noutaa juomat itse paikan päältä vähittäismyynti- tai luovutuspaikasta.

Lain 37 §:ssä säädetään vähittäismyynti- ja anniskelukielloista. Pykälän mukaan alkoholijuomaa ei saa myydä eikä muutoin luovuttaa alle 18-vuotiaalle, henkilölle, jonka päihtymys on selvästi havaittavissa tai joka käyttäytyy häiritsevästi eikä silloin, jos on perusteltu syy olettaa alkoholijuoman luvatonta luovuttamista tai välittämistä. Vähittäismyynnissä väkeviä alkoholijuomia ei saa edellä säädetystä poiketen luovuttaa alle 20-vuotiaalle. Alkoholijuomien hallussapitoa ja nauttimista ei puolestaan anniskelupaikassa saa sallia henkilölle, joka on alle 18-vuotias, jonka päihtymys on selvästi havaittavissa tai joka käyttäytyy häiritsevästi.

Edellä mainittujen luovutuskieltojen lisäksi 5 luvussa säädetään erinäisistä rajoituksista ja velvoitteista alkoholijuomien vähittäismyynnissä ja anniskelussa. Luku sisältää muun muassa säännökset vähittäismyynnin ja anniskelun henkilökunnalle asetettavista vaatimuksista, iän todistamisesta alkoholijuomaa luovutettaessa sekä sallituista vähittäismyynti- ja anniskeluajoista.

Lupaviranomaisena sekä vähittäismyynti- että anniskeluluvissa toimii 7 §:n perusteella aluehallintovirasto. Lain 9 luvussa säädetään lisäksi valvonnasta ja ohjauksesta ja 10 luvussa kielloista ja rikkomusten seuraamuksista. Aluehallintovirasto voi muun muassa kieltää luvanhaltijaa jatkamasta elinkeinotoimintaa siltä osin kuin se on olennaisesti lain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla hyvän tavan vastaista eikä kyseistä toimintaa ole korjattu tai lopetettu asetetussa kohtuullisessa määräajassa valvontaviranomaisen kehotuksesta huolimatta. Säännökset mahdollistavat myös uhkasakon asettamisen tai seuraamusmaksun määräämisen muun muassa silloin, kun luvanhaltija on rikkonut 5 luvussa säädettyjä velvollisuuksiaan.

Vähittäismyyntiä ja anniskelua koskevista maksuista säädetään alkoholilain 11 luvussa. Alkoholilain 75 §:n mukaan aluehallintovirasto perii valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi vuotuisen valvontamaksun. Lisäksi lupamaksuista säädetään erikseen valtion maksuperustelaissa.

2.1.2Alkoholin kulutuksen ja haittojen yleinen kehitys

Alkoholilain tarkoituksena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeinotoimintaa alkoholin käyttäjilleen, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi. Alkoholilain mukaan valtion omistamalla alkoholiyhtiöllä, jäljempänä Alko, on nykyisinkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yksinoikeus harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä. Vuonna 2018 voimaan tulleen alkoholilain uudistuksen myötä aiempaa vahvemmat alkoholijuomat tuotiin kuitenkin Alkon myynnistä kauppojen, kioskien ja huoltamoiden vähittäismyyntiin. Lisäksi vuonna 2024 eduskunta hyväksyi lain (305/2024) , jonka mukaan käymisteitse valmistettuja enintään 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia voidaan myydä vähittäismyynnissä.

Suomessa alkoholin kokonaiskulutus kolminkertaistui vuodesta 1960 vuoteen 2005, jolloin alkoholin kokonaiskulutus 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti oli 12,1 litraa sataprosenttista alkoholia. Vuosien 2007 ja 2017 välillä alkoholin kokonaiskulutus laski noin viidenneksellä (kuvio 1). Useat alkoholiveron korotukset ja vuoden 2008 jälkeen pitkään jatkunut talouden laskusuhdanne myötävaikuttivat tähän kehitykseen voimakkaasti. Vuonna 2023 alkoholin kokonaiskulutus 15 vuotta täyttänyttä kohti oli 8,7 litraa 100-prosenttista alkoholia. ^[1]

Samoin työikäisillä sekä humalajuominen että alkoholin riskikulutus vähenivät viime vuosikymmenellä. Eläkeikäisillä humalajuomisen trendi taas pysyi melko tasaisena, mutta riskijuominen lisääntyi. Alaikäisten suomalaisnuorten laskeva alkoholin käyttö on jatkunut vuosituhannen vaihteesta saakka lähes yhtäjaksoisesti.

Alkoholihaittojen kehitys on pääpiirteissään seurannut kokonaiskulutuksen muutoksia. Vuosien 2007 ja 2017 välillä kuolleisuus alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen väheni voimakkaasti, jopa voimakkaammin kuin kokonaiskulutus (kuvio 1). Alkoholikuolleisuuden pitkään jatkunut voimakas laskeva trendi taittui vuonna 2018. Vaikka alkoholin kokonaiskulutus on jatkanut laskuaan myös vuonna 2018 voimaan tulleen uudistuksen jälkeen, eivät alkoholikuolemat ole vähentyneet odotusten mukaisesti samassa suhteessa. Tämä voi viitata siihen, että alkoholia paljon käyttävät, joille alkoholinkulutus on voinut jo aiheuttaa esimerkiksi vaurioita maksassa, ovat lisänneet alkoholijuomien kulutusta muita kuluttajia enemmän uudistuksen jälkeen. Vuoden 2018 alkoholilain uudistuksen lisäksi koronapandemiaan liittyvä alkoholin ongelmien kärjistyminen on voinut lisätä alkoholihaittoja erityisesti vuonna 2020. Vuonna 2021 alkoholikuolleisuus puolestaan laski 4 prosenttia vuoteen 2020 verrattuna, mikä osoittaa, että alkoholikuolleisuudessa on, vuodesta riippuen, vaihtelua. Vuonna 2022 alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen kuoli yhteensä 1 664 henkilöä.

Huolimatta tutkimustuloksesta, jonka mukaan vuonna 2018 voimaan tulleen alkoholilain uudistuksen jälkeen suurituloiset lisäsivät uusien juomien ostoja enemmän kuin pienituloiset, vuosina 2017–2019 alkoholikuolleisuus kasvoi erityisesti miesten kolmessa alimmassa tuloviidenneksessä (+18–19 %). Alkoholikuolleisuuden eriarvoisuus on siis lisääntynyt vuoden 2017 jälkeen.

Kuvio 1. Alkoholiperäisten tautikuolemien ja alkoholimyrkytyskuolemien määrä väestön 100 000 kohti sekä alkoholin kokonaiskulutus vuosina 2000–2021.

Kuva

2.1.3Nykytilan arviointi

Kotimaan lupajärjestelmä

Kuten edellä on todettu, alkoholilain tavoitteena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeinotoimintaa alkoholin käyttäjilleen, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi.

Alkoholilaki rakentuu lupajärjestelmälle, joka mahdollistaa alkoholijuomien kaupan valvomisen niiden valmistuksesta tukkumyynnin kautta vähittäismyyntiin ja anniskeluun saakka. Nykyinen sääntely on mahdollistanut tehokkaan viranomaisvalvonnan sekä sen, että alkoholia ei myydä alkoholilain 37 §:n vastaisesti. Alkoholin myyminen luvan saaneessa vähittäismyyntipaikassa on varmistanut sen, että alkoholia ei myydä esimerkiksi alaikäisille tai vahvasti päihtyneille. Lisäksi alkoholipitoisten aineiden kulutusta on pyritty vähentämään esimerkiksi myyntiaikoja sääntelemällä.

Nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista alkoholijuomien toimitusta kotimaan vähittäismyyntipaikasta tai alkoholiyhtiöstä ostajan osoittamaan paikkaan, vaan vähittäismyyntiä saadaan harjoittaa vain luovuttamalla niitä asiakkaalle hyväksytyssä vähittäismyyntipaikassa.

Vaikka alkoholijuomien luovutustilanteita on tällaisissa tapauksissa haastavampi valvoa, voidaan lupamenettelyllä ja luovutustilanteita koskevalla sääntelyllä vähentää riskejä siitä, että alkoholijuomia luovutettaisiin luovutuskieltojen vastaisesti. Lisäksi alkoholijuomien toimittamiseen voidaan ulottaa vastaavanlaisia rajoituksia ja toiminnan edellytyksiä kuin vähittäismyynnissä ja anniskelussa on jo tällä hetkellä. Näitä ovat esimerkiksi alkoholijuomien toimitusaikaa koskevat säännökset sekä alkoholijuomien toimittajia koskevat vaatimukset.

Suhde EU-oikeuteen

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 34 artiklan mukaan jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä. Kuitenkin SEUT 36 artiklassa määrätään poikkeuksista tähän kieltoon. Sen mukaan 34 artikla ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja muun muassa julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi taikka teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi. Nämä kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.

Kansalliset monopolit ovat erityistapauksia EU-lainsäädännössä, ja monopolin alaisista tuotteista määrätään SEUT 37 artiklassa. Kyseisen artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot mukauttavat kaupallisia valtion monopolejaan niin, että tavaroiden hankintaa tai myyntiä koskevissa ehdoissa ei syrjitä jäsenvaltioiden kansalaisia. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot eivät toteuta uusia toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa 1 kohdan periaatteiden kanssa tai joilla rajoitetaan jäsenvaltioiden välisten tullien ja määrällisten rajoitusten kieltämistä koskevien artiklojen soveltamisalaa. EU-oikeus mahdollistaa siten kansallisen monopolin ylläpitämisen, kunhan tavaroiden myyntiä tai hankintaa koskevissa ehdoissa ei syrjitä jäsenvaltioiden kansalaisia. Monopolin alaisia tuotteita arvioidaan siis SEUT 37 artiklan perusteella ja monopolista tehtyjä poikkeuksia SEUT 34 ja 36 artiklan perusteella.

Alkoholilain systematiikan mukaisesti Alkolla on monopoli alkoholijuomien vähittäismyyntiin lukuun ottamatta 6 §:ssä säädettyjä poikkeuksia. Alkoholilain 6 §:n mukaisesti poikkeuksena Alkon monopolista ovat käymisteitse valmistetut enintään 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävät ja muulla tavoin valmistetut enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävät alkoholijuomat sekä alkoholilaissa määritellyt tilaviinit ja käsityöläisoluet. Lakiehdotuksen mukaan alkoholijuomien toimittaminen sallittaisiin myös tilaviini- ja käsityöläisoluiden vähittäismyyntipaikasta. Tilaviini- ja käsityöläisoluita koskevat poikkeukset eroavat muista Alkon monopoliin tehdyistä vähittäismyynnin poikkeuksista, sillä ne koskevat vain alkoholijuoman valmistajaa. Tilaviini- ja käsityöläisoluiden muista poikkeavat vähittäismyyntiluvat on katsottu mahdolliseksi monopolin ja EU-oikeuden näkökulmasta, sillä poikkeukset ovat rajattuja ja pienimuotoisia. Niin sanotusta tilaviinipoikkeuksesta säädettiin alun perin vuoden 1994 alkoholilaissa (1143/1994) . Poikkeusta Alkon vähittäismyyntimonopoliin merkinnyttä tilaviinien vähittäismyyntioikeutta enintään 13 % asti perusteltiin alun perin erityisesti sillä, että toiminta olisi rajattua ja käsiteollista, ja näiden tuotteiden valmistaminen ja myyminen liittyi läheisesti maaseudun puutarhatuotantoon ja maatilamatkailuun. ^[2]

Käsityöläisoluet puolestaan tuotiin lakiin vuoden 2017 uudessa alkoholilaissa (voimassa oleva laki). Alkoholilain mukaan tilaviinien osalta niiden valmistuksen ja myynnin piti tapahtua maatalouden harjoittamisen yhteydessä. Samanlaista vaatimusta ei ole käsityöläisoluen osalta, mutta alkoholilain 17 §:n mukaisesti vähittäismyyntilupa tilaviineille ja käsityöläisoluille voidaan myöntää kyseisten alkoholijuomien valmistajalle valmistuspaikan, jossa alkoholijuoman käyminen on tapahtunut, yhteyteen tai välittömään läheisyyteen. Lisäksi alkoholilaissa asetetaan toiminnalle vaatimuksia muutoin muun muassa sen osalta, että toiminnan tulee olla tilaviinien tuotannon tapaan rajallista (enintään 500 000 litraa vuodessa), ja se koskee vain perinteisiä ja käsityövaltaisia oluita. Alkoholilain esitöissä ( HE 100/2017 vp ) on myös todettu, että käsityöläisoluiden poikkeus Alkon vähittäismyyntimonopoliin olisi tilaviinipoikkeuksen mukaisesti rajoitettu sellaiseen tuotantomäärään, joka osoittaisi toiminnan olevan rajallista, perinteistä ja käsiteollista. Riittävän rajattuun toimintaan myönnetty vähittäismyyntilupa ei EU:n tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan välttämättä olisi kotimaisen tuotannon suosimista verrattuna tilanteeseen, jossa ulkomaisten panimoiden ainoa myyntikanava on Alko. Lisäksi hallituksen esityksessä todetaan alkoholilain 17 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa, että tilaviinin ja käsityöläisoluen valmistusluvan haltijalla saisi ehdotuksen mukaan olla ainoastaan yhteen vähittäismyyntipaikkaan oikeuttava vähittäismyyntilupa. Käytännössä omien tuotteiden rajattu myynti tarkoittaisi esimerkiksi tuote-esittelyn luonteista myyntiä valmistuspaikan esittelykierroksen päätyttyä.

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on arvioinut tilaviinien vähittäismyyntipoikkeuksen hyväksyttävyyttä EU-oikeuden näkökulmasta ratkaisussa C‑198/14 Visnapuu . Ratkaisussaan tuomioistuin katsoi, että tilaviinien vähittäismyyntiä tulee arvioida SEUT 34 ja 36 perusteella. Tuomioistuin totesi, koska tilaviinejä koskevaa poikkeusta voidaan soveltaa vain Suomeen sijoittautuneiden valmistajien hyväksi, kyseinen säännös voisi johtaa käymisteitse valmistettujen enintään 13 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien kotimaisen tuotannon suojelemiseen. Tällaisen vaikutuksen olemassaolo ei kuitenkaan riitä päätelmään, jonka mukaan kansanterveyttä ja yleistä järjestystä koskevien syiden, joihin Suomen viranomaiset ovat vedonneet, varsinainen tarkoitus on sivuutettu ja niitä käytetään siten, että muista jäsenvaltioista peräisin olevia tavaroita syrjitään tai että tiettyä kotimaista tuotantoa välillisesti suojellaan SEUT 36 artiklassa ja edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. ^[3] EUT totesi ratkaisussaan, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on arvioida kaikkien asian kannalta merkityksellisten tosiseikkojen tai oikeudellisten seikkojen perusteella, onko kansanterveyttä ja yleistä järjestystä koskevien syiden, joihin Suomen viranomaiset ovat vedonneet, varsinainen tarkoitus sivuutettu ja käytetäänkö niitä siten, että muista jäsenvaltioista peräisin olevia tavaroita syrjitään tai että tiettyä kotimaista tuotantoa välillisesti suojellaan SEUT 36 artiklassa tarkoitetulla tavalla. EUT myös totesi merkityksellisiin tosiseikastoihin kuuluvan muun muassa sen, että kotimainen tuotanto, jonka hyväksi kyseistä poikkeusta sovelletaan, on luonteeltaan rajallista, perinteistä ja käsiteollista. ^[4] EUT:n ratkaisun perusteella korkein oikeus arvioi tilaviini- ja käsityöläisoluita koskevien poikkeuksien hyväksyttävyyttä ratkaisussa KKO:2018:49. Korkein oikeus totesi perusteluissaan, että tilaviinien tuotantomäärä on pieni, ja niiden myynti tapahtuu suoraan valmistustilalta. Näistä syistä korkein oikeus piti selvänä, että tilaviinejä koskevaa lupajärjestelmää ei ole käytetty siihen, että muista jäsenvaltioista peräisin olevia alkoholijuomia syrjittäisiin ja kotimaista tuotantoa välillisesti suosittaisiin. Korkein oikeus katsoi tuomiossaan lisäksi, että sekä tilaviinien että käsityöläisoluiden vähittäismyynti on alueellisesti rajattua ja suhteellisen pienimuotoista, minkä vuoksi vähittäismyyntipoikkeuksen laajennusta käsityöläisoluisiin ole aihetta pitää myöskään unionin oikeuden kannalta merkityksellisenä muutoksena. ^[5]

Tilaviinien ja käsityöläisoluiden valmistajille sallittu poikkeus myydä tuotteitaan valmistuspaikasta tai sen välittömästä läheisyydestä on edellä kerrotuin tavoin arvioitu EU-oikeuden mukaiseksi. Menettelyn ei ole katsottu syrjivän muita jäsenvaltioita, sillä poikkeukset ovat olleet rajattuja ja ne ovat olleet sidottuja valmistuspaikkaan. Nyt ehdotettavassa lakimuutoksessa myös tilaviinien ja käsityöläisoluiden toimittaminen näiden vähittäismyyntipaikasta suoraan ostajalle tai muulle vastaanottajalle sallittaisiin. Tämä laajentaisi Alkon monopoliin myönnettyä poikkeusta, eivätkä EUT:n tai KKO:n perustelut enää pätisi kaikilta osin. Poikkeusta ei siten voitaisi enää perustella sillä, että myynti olisi sidottu valmistuspaikkaan.

Kun tilaviinin ja käsityöläisoluiden toimittaminen ostajalle tai muulle vastaanottajalle mahdollistettaisiin, olisi todennäköistä, että EU katsoisi sääntelyn syrjivän muita jäsenvaltioita. Suomessa oikeustila on nimittäin epäselvä sen suhteen, onko ulkomaisilla toimijoilla oikeus myydä alkoholijuomia Suomeen vai ei. Alkoholilaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä etäostosta tai etämyynnistä. Voimassa oleva alkoholilain 35 §:n mukaan alkoholijuomien vähittäismyyntiä saa harjoittaa vain luovuttamalla niitä asiakkaalle hyväksytyssä vähittäismyyntipaikassa. Alkoholilain 32 §:ssä puolestaan säädetään, että alkoholijuomia saa tuoda maahan ilman erillistä maahantuontilupaa omaa käyttöä varten sekä kaupalliseen tai muuhun elinkeinotarkoitukseen. Kaupallisessa tai muussa elinkeinotarkoituksessa enemmän kuin 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia käyttävä tarvitsee kuitenkin maahan tuotavan alkoholijuoman osalta toimintaansa tämän lain mukaisen luvan.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja alkoholilain mukainen toimivaltainen lupaviranomainen Valvira ovat tulkinneet, että voimassa olevan alkoholilainsäädännön mukaan alkoholijuomien myyjällä tulisi olla alkoholilaissa tarkoitettu vähittäismyyntilupa ja vähittäismyyntipaikka Suomessa, ja että vaatimus vähittäismyyntiluvasta koskee myös ulkomaille sijoittautuneita alkoholijuomien myyjiä. Edellä viitatussa ratkaisussa KKO:2018:49 korkein oikeus katsoi, että myyjä oli syyllistynyt alkoholirikokseen, kun myyjä oli kuljettanut juomat Virosta Suomeen ilman alkoholilain mukaista lupaa. Kuitenkin keväällä 2022 syyttäjä tiedotti tehneensä syyttämättäjättämispäätökset ns. alkoholin etämyyntiasiassa. Valvira oli 25.9.2020 tehnyt tutkintapyynnön, jossa se oli pyytänyt esitutkintaviranomaisia tutkimaan, olivatko virolaisen ja ranskalaisen yhtiön vastuuhenkilöt ja yhtiöissä määräysvaltaa käyttäneet henkilöt syyllistyneet alkoholijuomia internetin kautta Suomeen myydessään rikokseen. ^[6]

Hyväksyessään alkoholilain vuonna 2017 eduskunta edellytti ponnessaan, että hallitus selvittää etämyyntiä koskevat säännökset ottaen huomioon unionin oikeuden vaatimukset sekä KKO:n tuleva ratkaisu Visnapuu-tapauksessa. Sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla olevassa valmistelussa tulee EU-oikeudellisten reunaehtojen ohella ottaa huomioon erityisesti se, että etämyyntiä koskevat ratkaisut eivät saa vaarantaa laissa säädetyn vahvuusrajan ylittävien alkoholijuomien vähittäismyynnin yksinoikeuden säilyttämistä eivätkä suomalaisen elinkeinoelämän yhdenvertaisuutta ulkomaisiin kilpailijoihinsa nähden. Valmistelussa tulee ottaa huomioon myös valmisteverojen sujuvalle perinnälle asetettavat vaatimukset.

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa on etämyyntiä koskeva kirjaus. Hallitusohjelman mukaan selkiytetään vallitseva epäselvä tulkinta yksiselitteiseksi siten, että suomalaisilla on oikeus ostaa etämyyntimenettelyn kautta alkoholia toisissa EU-maissa toimivilta yrityksiltä. Ulkomailta tapahtuvan etämyynnin selkeyttämistä koskevat säännökset tullaan antamaan erillisellä hallituksen esityksellä.

3Tavoitteet

Hallituksen esityksen tavoitteena on toteuttaa pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaa. Hallitusohjelman mukaisesti hallitus uudistaa alkoholipolitiikkaa vastuullisesti eurooppalaiseen suuntaan ja jatkaa vuonna 2018 tehtyä alkoholilain kokonaisuudistusta. Hallituksen tavoitteena on reilun ja avoimen kilpailun edistäminen.

Esityksessä ehdotetaan hallitusohjelman mukaisesti, että Alkolle ja vähittäismyyntiluvallisille toimijoille mahdollistettaisiin alkoholijuomien verkkokauppa sekä muut jakeluun ja noutoon perustuvat vähittäismyyntikonseptit, kuitenkin ikärajavalvonta turvaten. Esityksellä ei muutettaisi merkittävästi Alkon kansanterveydellistä tehtävää ja asemaa. Esitys ei muuttaisi voimassa olevaa oikeustilaa alkoholijuomien etämyynnin, etäostamisen tai rajat ylittävien toimitusten osalta. Esityksen tavoitteena on luoda edellytyksiä kotimarkkinoiden kasvulle sekä suomalaisten hyvinvoinnin ja vapauden lisääntymiselle.

4Ehdotukset ja niiden vaikutukset

5Muut toteuttamisvaihtoehdot

6Lausuntopalaute

Lausuntoja saatiin 85 kappaletta. Lausunnon antoivat oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, sisäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Opetushallitus, Poliisihallitus, Ruokavirasto, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira, Tasa-arvovaltuutetun toimisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos, Vanhusasiainvaltuutettu, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Etelä-Karjalan hyvinvointialue, Etelä-Savon hyvinvointialue, Kanta-Hämeen hyvinvointialue, Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue Soite, Keski-Uudenmaan hyvinvointialue, Pirkanmaan hyvinvointialue, Pohjois-Karjalan hyvinvointialue Siun sote, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Pohjois-Savon hyvinvointialue, Satakunnan hyvinvointialue, HUS-Yhtymä, Helsingin kaupunki, Hämeenlinnan kaupunki, Kangasniemen kunta, A-kiltojen Liitto ry, A-klinikkasäätiö, Alko Oy, Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry, Delivery Hero Finland Oy, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Päihdeasiamiestoiminta, Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Ensi- ja turvakotien liitto ry, Hermannin Viinitila Oy, Hyvinvointiala HALI ry, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy, Hämeen ammatti-instituutti Oy, International Blue Cross, Kaupan liitto ry, Kehitysvammaliitto, Kesko Oyj, K-kauppiasliitto ry, Kuluttajaliitto ry, Lastensuojelun Keskusliitto, Lidl Suomi, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Mannerheimin lastensuojeluliitto ry, Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry, MIELI Suomen Mielenterveys ry, Olutliitto ry, Oy Hartwall ab, Oy Matkahuolto Ab, Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry, Pienpanimoliitto ry, Päihdelääketieteen yhdistys ry, Päivittäistavarakauppa ry, Sininauhaliitto ry, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Starship Technologies, Suomen Alkoholijuomakauppa ry, Suomen ASH ry, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Luustoliitto ry, Suomen Lääkäriliitto - Finlands Läkarförbund, Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, Suomen Viiniyrittäjät Ry, Suomen Yleislääkärit GPF ry, Syöpäjärjestöt, Tunne rintasi ry, Uudenmaan sosiaalialan osaamiskeskus Socca ja Wolt Enterprises Oy. Lisäksi kaksi yksityishenkilöä antoivat lausunnon asiasta. Maa- ja metsätalousministeriö sekä Tulli totesivat, ettei niillä ole lausuttavaa esityksestä.

Valtaosa lausunnonantajista vastusti esitystä. Lausunnonantajista 23 suhtautui esitykseen myönteisesti, mutta suurin osa myönteisesti esitykseen suhtautuvista lausunnonantajista peräänkuulutti laajojakin muutoksia esitykseen. Osa lausunnonantajista ei tuonut lausunnossaan esille kantaansa muutosehdotukseen, mutta näissäkin lausunnoissa esitettiin useita korjaus- ja kehitysehdotuksia lakiesitykseen. Useissa lausunnoissa tuotiin pykäläkohtaisesti esille erilaisia muutostarpeita ja osin eri lausunnonantajien näkemykset olivat ristiriidassa keskenään.

Useissa lausunnoissa tuotiin esille, että ehdotettu muutos alkoholilainsäädäntöön on ristiriidassa alkoholilain kansanterveyden suojeluun perustuvan tarkoituksen ja tavoitteen kanssa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteaa lausunnossaan, että ehdotetun alkoholin toimittamista koskevan muutoksen voidaan katsoa olevan ristiriidassa alkoholilain tarkoituksen eli alkoholihaittojen vähentämisen kanssa, eikä THL siksi kannata esitettyä lakimuutosta. Ahvenanmaan maakunnan hallitus tuo lausunnossaan esille, että ehdotus vaikuttaisi olevan ristiriidassa alkoholilain 1 §:ssä säädetyn kokonaistavoitteen kanssa, joka on alkoholipitoisten aineiden kulutuksen vähentäminen ja käyttäjille, muille henkilöille sekä koko yhteiskunnalle aiheutuvien haittojen ehkäiseminen. Maakunnan hallitus huomautti lausunnossaan, että mitä enemmän alkoholijuomia on saatavilla, sitä suurempi vaikutus alkoholiveron mahdollisilla tulevilla alennuksilla on kulutukseen, mikä puolestaan lisäisi maakunnan näkemyksen mukaan myös alkoholiin liittyviä haittoja. Maakunnan hallitus suhtautui lausunnossaan epäilevästi erityisesti väkevien alkoholijuomien toimittamisen välttämättömyyteen, vaikka katsoikin, että toimitusaikojen rajallisuus vaikuttaisi osin asiaa lieventävältä seikalta. Myös muun muassa A-kiltojen Liitto ry, A-klinikkasäätiö, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, Hyvinvointialueyhtiö HYVIL Oy, Hämeenlinnan kaupunki, Kangasniemen kunta, Pohjois-Karjalan hyvinvointialue, Pohjois-Savon hyvinvointialue, Sininauhaliitto ry, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry ja Suomen Lääkäriliitto – Finland Läkarförbund toivat lausunnoissaan esille, että esitys on ristiriidassa alkoholilain tarkoituksen ja tavoitteen kanssa.

Useissa lausunnoissa tuotiin esille, että sen lisäksi, että lakiesitys on ristiriidassa alkoholilain tavoitteen ja tarkoituksen kanssa, on se ristiriidassa myös perustuslain ja lasten oikeuksien sopimuksen kanssa. Esimerkiksi Suomen ASH ry tuo lausunnossaan esille, että esitetty lakimuutos on ristiriidassa lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteiden ja päähallituspuolueen omien kirjauksien kanssa sekä lisäksi vastoin perustuslain 19 §:n asettamia velvoitteita yhteiskunnan olosuhteiden kehittämiseen yleisesti terveyttä edistävään suuntaan julkisen vallan eri toimintalohkoilla. Myös esimerkiksi Helsingin kaupunki toteaa lausunnossaan, että julkisen vallan tehtävänä on edistää väestön terveyttä – eikä nyt ehdotettu muutos toteuta tätä velvoitetta, sillä se ei vahvista terveyttä edistäviä rakenteita. Lapsiasiainvaltuutetun toimiston lausunnossa tuodaan esille, että lapsen etu ja lapsen oikeus erityiseen suojeluun ei esitysluonnoksessa toteudu. Lapsiasiainvaltuutetun toimiston lausunnossa tuodaan esille, että YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomelle antamissaan viimeisimmissä loppupäätelmissään suositellut, että Suomi tehostaa pyrkimyksiään estää huumeiden, alkoholin ja tupakan käyttöä nuorten keskuudessa. Hallituksen esitys ei Lapsiasiainvaltuutetun toimiston näkemyksen mukaan edistä YK:n lapsen oikeuksien komitean suositusta vaan päinvastoin on sen kanssa selkeässä ristiriidassa. Myös Lastensuojelun Keskusliitto tuo lausunnossaan esille, että alkoholijuomien toimittamisen salliminen on lapsen edun vastaista. MIELI Suomen Mielenterveys ry toteaa lausunnossaan, että esitys on selkeästi ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, sillä hallitusohjelman mukaan hallitus edistää lapsimyönteisen yhteiskunnan rakentamista.

Useat lausunnonantajat toivat lausunnoissaan esille, että alkoholilakiin hallitusohjelman mukaan tehtävät muutokset tulisi antaa samalla esityksellä – ei erillisillä esityksillä, joiden yhteisvaikutuksia ei voida täysimääräisesti arvioida. Esimerkiksi Sininauhaliitto moittii lausunnossaan hallituksen toimintatapaa vapauttaa alkoholin tarjontaa pienin askelin ja siten rapauttaa kansanterveyttä, hyvinvointivaltiota sekä Alkon asemaa. Sininauhaliiton mukaan nyt ehdotettu lakimuutos on osa useiden esitysten sarjaa ja pilkkomalla alkoholilain uudistukset moneksi osaksi, hallitus voi Sininauhaliiton mukaan väittää jokaisen osan olevan vähämerkityksellinen, vaikka useiden esitysten yhteisvaikutukset tulevat Sininauhaliiton mukaan olemaan tuhoisat. Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto tuo lausunnossaan esille, että se peräänkuulutti jo edellisessä alkoholilain muutoksessa kokonaisarvion tekemistä tulevista muutoksista ja peräänkuuluttaa sitä edelleen. Ensi- ja turvakotien liitto ry ilmaisi lausunnossaan vakavan huolensa siitä, että alkoholilainsäädäntöä uudistetaan paloittain. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue toteaa lausunnossaan, että nykyiseen alkoholilakiin on tämän hallituskauden aikana tarkoitus tehdä useita muutoksia, ja muutoksien vaikutuksia tulisi tarkastella niiden potentiaalisten yhteisvaikutuksien osalta, ei pelkästään erikseen. Lisäksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira, joka ei kannata ehdotettua muutosta, piti kestämättömänä, että alkoholin toimittamisesta säädettäessä jätettäisiin edelleen voimaan alkoholin etämyyntiä koskeva epäselvä oikeustila. Lisäksi esimerkiksi esitystä kannattava työ- ja elinkeinoministeriö piti lausunnossaan erittäin valitettavana, että hallitusohjelmakirjauksen alkoholin verkkokauppaa ja etämyyntiä ja -ostoa koskevia lakimuutoksia ei ole sisällytetty nyt lausunnoilla olevaan lakiesitykseen. Myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto piti yllättävänä sitä, ettei alkoholin etämyynnin oikeustilaa selvennetä samassa yhteydessä, kun alkoholin verkkokauppaa koskevaan sääntelyyn ollaan muutoin tekemässä muutoksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toi lausunnossaan esiin, että alkoholijuomien toimittamista koskevien sääntöjen tulisi olla johdonmukaisesti samat riippumatta siitä, onko alkoholijuomien vähittäismyyjä sijoittautunut Suomeen vai johonkin muuhun Euroopan unionin jäsenvaltioon.

Useat esitystä vastustavista lausunnonantajista toi esiin huolensa erityisesti lasten ja nuorten asemasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan alkoholijuomien toimittaminen kotiympäristöihin voi lisätä erityisesti lasten ja nuorten haitallisia kokemuksia perheissä, kuten vanhempien alkoholinkäytöstä johtuvaa turvattomuutta, hoidon ja huolenpidon laiminlyöntiä, altistumista tapaturmille ja mielenterveyshäiriöille sekä väkivallan todistamista ja uhriksi joutumista. Kehitysvammaliitto toteaa ehdotetun muutoksen lisäävän riskiä sikiöaikaisten alkoholivaurioiden syntymiselle ja muistuttaa lausunnossaan, että Suomessa syntyy vuosittain 600–3000 alkoholin sikiöaikana vaurioittamaa lasta. Kehitysvammaliitto toteaa, että raskaudenaikainen alkoholinkäyttö on merkittävin kehitysvammaisuuden aiheuttaja länsimaissa ja ainoa, joka olisi täysin estettävissä. Lastensuojelun Keskusliiton näkemyksen mukaan alkoholijuomien toimitusten mahdollistaminen lisää täysin uudella tavalla alkoholin saatavuutta, heikentää ikärajavalvontaa ja siirtää kulutusta yhä enemmän koteihin. Keskusliitto katsoo, että esitetyt muutokset – varsinkin yhdessä hallituksen kaavailemien muiden lasten ja perheiden tilannetta heikentävien toimien kanssa – heikentävät lasten hyvinvointia. Keskusliitto esittääkin lausunnossaan vakavan huolensa siitä, että turvallinen lapsuus vaarantuu alkoholin saatavuutta lisäämällä. Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry vastustaa lakiesitystä ja pitää sitä erityisen ongelmallisena lapsen oikeuksien toteutumisen ja lasten hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi Mannerheimin lastensuojeluliitto ry katsoo, että lakiehdotus on huono sosiaalisten ja terveydellisten haittojen lisääntymisen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen ja julkisen talouden lisääntyvän kuormituksen vuoksi.

Muista lausunnonantajista myös Opetushallitus esitti lausunnossaan huolensa alkoholilain muutoksen vaikutuksista lapsiin ja nuoriin ja heidän perheisiinsä. Oikeusministeriön mukaan esityksen säätämisjärjestysperusteluissa tulisi tuoda nimenomaisesti esille se, merkitsevätkö ehdotettavat muutokset olennaista heikennystä lapsiperheiden tilanteeseen ja muodostuvatko eri uudistusten yhteisvaikutukset näiden lapsiperheiden asemaan kokonaisuutena arvioiden kohtuuttomiksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan alkoholin toimittamisen vapautuessa lasten ja nuorten hyvinvoinnin varmistaminen tulee olla erityisessä keskiössä.

Iso osa lausunnonantajista oli huolissaan myös siitä, että ehdotettu muutos kasvattaisi alkoholin kulutusta ja sitä kautta lisäisi myös alkoholista aiheutuvia haittoja sekä aiheuttaisi jo muutoinkin kuormittuneiden sosiaali- ja terveyspalvelujen kuormittumista entisestään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan alkoholin kotiinkuljetus tekee helpommaksi myös ikääntyneen ja huonokuntoisen väestönosan alkoholiostot, mikä todennäköisesti siten lisäisi myös heidän alkoholinkäyttöään, sillä alkoholinkäyttö heikentää ikääntyneiden toimintakykyä ja lisää tapaturmariskiä, mikä näkyy muun muassa lonkkamurtumina päivystyspoliklinikoilla ja ortopedisessa hoidossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteaa, että haavoittuvien väestöryhmien alkoholinkäyttö voisi kasvattaa palvelujärjestelmän kuormitusta niin lastensuojelussa, kotihoidossa, päihde- ja riippuvuuspalveluissa, päivystyspoliklinikoilla kuin muuallakin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, mikä heikentäisi entisestään hyvinvointialueiden vaikeaa taloudellista tilannetta ja muun hoidon ja palveluiden saatavuutta. Hämeenlinnan kaupunki tuo lausunnossaan esille, että alkoholijuomien toimitusmahdollisuus saattaa helpottaa alkoholin saantia ja sitä kautta lisätä alkoholista johtuvia haittoja käyttäjälleen, kotona mahdollisesti oleville lapsille tai muille perheenjäsenille sekä yhteiskunnalle. Kanta-Hämeen hyvinvointialue pitää erittäin suurena riskinä sitä, että ehdotettu muutos kasvattaa alkoholin kokonaiskulutusta, riskiryhmien alkoholin kulutusta, alkoholihaittoja ja -sairauksia, kasvattaa hyvinvointialueella sekä sosiaali- että terveyspalveluiden kustannuksia ja siksi osaltaan heikentää hyvinvointialueiden taloutta sekä asukkaiden hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Pirkanmaan hyvinvointialue esitti lausunnossaan suuren huolensa esityksen tuomista mahdollisista haittavaikutuksista terveyteen ja yleiseen hyvinvointiin. Pohjois-Savon hyvinvointialueen mukaan on olemassa riski, että uudistus kasvattaa alkoholin kokonaiskulutusta, riskiryhmien alkoholin kulutusta, alkoholihaittoja ja -sairauksia sekä kasvattaa sosiaali- että terveyspalveluiden kustannuksia. International Blue Cross toteaa lausunnossaan, että alkoholin verkkomyynti edistää alkoholin helppoa saatavuutta ja lisää kulutusta ja siihen liittyviä haittoja. International Blue Cross tuo esille, että alkoholista aiheutuvia haittoja ovat yhteisöjen turvallisuuden vaarantuminen, nuorison suojelun heikentyminen, alkoholin käytöstä aiheutuvien haittojen lisääntyminen sekä lähisuhdeväkivallan ja – kuolemien lisääntyminen.

Poliisihallitus tuo lausunnossaan esille, että esitetyn kaltaisena lakimuutos ei ole poliisin näkökulmasta toteuttamiskelpoinen, vaan tulisi aiheuttamaan mittavan määrän lisätehtäviä poliisille erilaisten häiriöiden muodossa. Myös sisäministeriön arvion mukaan esityksellä voisi olla vaikutuksia poliisin tehtäviin: poliisin tehtävät lisääntyvät, jos alkoholijuomien toimittamisen seurauksena häiriökäyttäytyminen ja rikokset lisääntyvät. Lisäksi sisäministeriö tuo esille, että on olemassa riski, että alkoholijuoman toimittajaan kohdistuisi väkivaltaa, jos toimittaja ei luovuta tilattuja ja maksettuja alkoholijuomia esitetyn 37 §:n toimituskieltojen takia – myös tämä lisäisi poliisin tehtäviä. Sisäministeriö katsoi lausunnossaan, että alkoholin toimittamisen ja luovuttamisen ei tulisi olisi mahdollista yleisillä paikoilla ja paikoissa, joissa sen nauttiminen tai hallussapito olisi muutoin kiellettyä. Sisäministeriö myös katsoo, että poliisin virka-avun ei tulisi olla esityksessä ehdotetulla tavalla maksutonta, mutta jos se säädettäisiin maksuttomaksi, tulisi poliisin toimintamenomomentille siirtää tehtävien aiheuttamat kustannukset. Oikeusministeriö korosti lausunnossaan kotioloissa tapahtuvan alkoholinkulutuksen ja väkivallan yhteyttä, sillä väkivaltarikollisuus ja muu aggressiivinen käyttäytyminen lisääntyvät alkoholinkäytön yhteydessä. Oikeusministeriön mukaan tämä näkyy esimerkiksi lähisuhdeväkivallassa, jonka taustalla on usein sekä humalahakuista käyttöä että pitkäaikaista alkoholin ongelmakäyttöä. Oikeusministeriö kiinnitti huomiota siihen, että suomalainen henkirikollisuus on viime vuosikymmeninä keskittynyt yksityisasuntoihin, ja että suomalaiset henkirikokset liittyvät läheisesti alkoholin käyttöön ja alkoholinkäyttötilanteisiin.

Osa esitystä vastustavista lausunnonantajista kuitenkin toi esiin myös esityksen sisältämiä mielestään hyviä ehdotuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos katsoi, että mikäli alkoholijuomien kotiinkuljetus ja julkisille paikoille toimittaminen toteutetaan, valittava sääntelymalli ja erityisesti myynnin valvontamahdollisuudet vaikuttavat lakimuutoksen negatiivisten vaikutusten määrään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lakiehdotuksessa on tehty useita kannatettavia ja oikeansuuntaisia ratkaisuja alkoholihaittojen vähentämisen näkökulmasta. Näitä ovat THL:n mukaan muun muassa lupajärjestelmän käyttöönotto, samat toimittamisen aikarajat kuin vähittäismyynnissä, juomien henkilökohtainen toimittaminen, ikärajan tarkastaminen sekä myyntitapahtumassa että toimituksen yhteydessä ja viranomaisen koeostojen mahdollistaminen.

Useat esitystä kannattavista lausunnonantajista peräänkuulutti lausunnoissaan tasapuolisia kilpailunedellytyksiä. Esimerkiksi Kaupan liitto ry ja Päivittäistavarakauppa ry katsoivat, että ehdotetussa muutoksessa kilpailutilanne jatkuisi edelleen epäreiluna kotimaiselle juomien vähittäiskaupalle, ellei ulkomaisille toimijoille asetettaisi samoja vaatimuksia kuin kotimaisille toimijoille. Kaupan liitto ry ja Päivittäistavarakauppa ry kuitenkin kannattavat alkoholijuomien toimituksen sallimista ja alkoholipolitiikan uudistamista hallitusohjelman mukaisesti. Kilpailu- ja kuluttajavirasto pitää esityksen puutteena sitä, että hallituksen esityksen nykytilan arvioinnissa ei ole lainkaan kuvattu, mikä on vallitseva oikeustila alkoholin verkkokaupan suhteen, kun alkoholia ostetaan ulkomaisilta yrityksiltä, eikä esityksessä ole arvioitu, mikä on tämän vallitsevan oikeustilan suhde EU-oikeuteen. Kotimaisten ja ulkomaisten alkoholimyyjien välisen kilpailuasetelman tasapuolisuutta on Kilpailu- ja kuluttajaviraston näkemyksen mukaan vaikea arvioida, kun esityksestä ei käy ilmi, mikä on vallitseva oikeustila silloin kun alkoholia ostetaan ulkomaisista verkkokaupoista. Lidl Suomi toteaa lausunnossaan, että muutoksesta huolimatta kotimaisen ja ulkomaisen etämyynnin kilpailuedellytysten välillä olisi edelleen huomattava epäsuhta, sillä ehdotetussa muutoksessa esitetyt vaatimukset kohdistuisivat vain kotimaisiin toimijoihin. Oy Hartwall Ab kannattaa lausunnossaan alkoholikaupan vastuullista ja elinkeinonharjoittajia tasa-arvoisesti kohtelevaa vapauttamista. Oy Hartwall Ab toteaa kuitenkin, että ehdotettujen muutosten tulisi kohdella kotimaisia toimijoita tasavertaisesti toimituslupien sekä verotuksen osalta myös suhteessa ulkomaisten toimijoiden etämyyntiin nähden. Myös Panimoliitto esittää, että tilattaessa alkoholia ulkomaisesta verkkokaupasta, tulisi suomalaisia toimijoita koskevia säännöksiä soveltaa myös ulkomailta Suomeen tuleviin alkoholikuljetuksiin. Panimoliiton mukaan tilanteessa, jossa asetetaan kotimaisille yrityksille vaatimuksia, jotka eivät koske ulkomailta tulevia toimituksia, suositaan ulkomaisia toimijoita kotimaisten toimijoiden kustannuksella. Panimoliitto ei pidä hyväksyttävänä, että Suomen lainsäädäntö syrjii kotimaisia vastuullisesti toimivia yrityksiä.

Lausuntopalaute oli osin ristiriitaista sen suhteen, tulisiko alkoholijuomien toimituksessa olla erillinen toimituslupa vai ei. Osa lausunnonantajista katsoi, että erillinen toimituslupa olisi hyvä asia, kun taas osan mielestä alkoholijuomien toimitusten tulisi olla sidottuna alkoholijuomien vähittäismyyntilupaan. Myös ikärajavalvonnan turvaamisen osalta lausunnonantajien näkemykset poikkesivat osin toisistaan. Osa lausunnonantajista katsoi, että alkoholijuoman ostamisen verkkokaupasta tulisi olla mahdollista ilman vahvaa sähköistä tunnistautumista kun taas osa katsoi, että vahva sähköinen tunnistautuminen olisi hyvä asia ja turvaisi osaltaan ikärajavalvonnan turvaamista. Osa lausunnonantajista katsoi, että alkoholijuoman vastaanottajan tulisi myös luovutustilanteessa aina todistaa ikänsä. Esimeriksi Delivery Hero Finland Oy, Foodora katsoo, että ostajan iän tarkistaminen tulee toteuttaa luotettavalla vahvalla tunnistautumisella ostotapahtuman yhteydessä. Myös Kuluttajaliitto kannattaa ehdotettua sääntelyä, jonka mukaisesti tilattaessa alkoholia etäyhteyksin tilaajalta vaadittaisiin vahvaa sähköistä tunnistautumista. Suomen Osuuskauppojen keskuskunta SOK sen sijaan katsoo, että alkoholin nouto miehitetyistä noutopisteistä toimii jo nykyisellään, eikä tätä tule vaikeuttaa uudella lailla. Suomen Osuuskauppojen keskuskunta SOK katsoo, että ehdotettu kaksivaiheinen tunnistautuminen on ristiriidassa iän tarkastamiseen liittyvän nykyisen käytännön kanssa. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry esitti lausunnossaan, että alkoholin luovutustilanteessa luovutuksen vastaanottajan tulisi aina todistaa henkilöllisyytensä. Henkilöllisyyden tarkistaminen muuttaa Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n näkemyksen mukaan luovutustilannetta lähetin näkökulmasta turvallisemmaksi ja antaa tälle selkeämpää juridista selkänojaa, jos esimerkiksi kohteen iän arvioiminen on epäselvää. Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry piti hyvänä, että toimituksissa tulisi noudattaa vastuullisuutta, ja ostajan ja vastaanottajan ikä ja kunto tarkistettaisiin.

Osa lausunnonantajista toi esille, että ehdotettu toimituspassikoulutus ei sovellu suoraan mihinkään nykyisistä ammatillisista tutkinnoista, mikä tarkoittaa, etteivät koulutuksen järjestäjät saisi tutkintojen järjestämiseen ammatillisen koulutuksen järjestämiseen tarkoitettua rahoitusta. Esimerkiksi Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry toi lausunnossaan esille, että toimituspassikoulutuksen ja –kokeenjärjestämisen tulisi ammatillisen koulutuksen järjestäjille samalla tavalla maksullista palvelutoimintaa kuin anniskelupassi ja hygieniapassi ovat. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa lausunnossaan, että toimituspassin suorittamisen kaikki kustannukset tulisi voida määrittää liiketaloudellisin perustein ja täysimääräisesti laskuttaa suorittajilta tai heidän edustamiltaan organisaatioilta. Opetushallituksen lausunnon mukaan toimituspassikoulutukseen sekä toimituspassiin liittyviin käytäntöihin ja lupiin tulisi olla suunniteltuna valtakunnalliset vastuutahot ja toimintatavat ennen toiminnan aloittamista. Suomen Osuuskauppojen keskuskunta SOK ymmärsi vaateen toimituspassista, mutta totesi, että toimituspassista ei kuitenkaan saisi tulla kallista ja byrokraattista järjestelmää, jotta koulutuksista aiheutuvat kustannukset eivät valuisi kuljetusliikkeiden kautta kuluttajien kannettavaksi korotettujen toimitusmaksujen muodossa. Osa lausunnonantajista katsoi, että toimituspassikoulutus tulisi yhdistää anniskelupassikoulutukseen. Esimerkiksi Hämeen ammatti-instituutti Oy esittää lausunnossaan, että luotaisiin yksi yhtenäinen alkoholipassi, joka kattaisi kaikki alkoholin myyntiin ja toimitukseen liittyvät osa-alueet, mukaan lukien valmistuksen, vähittäismyynnin, anniskelun ja toimitusmyynnin.

Ahvenanmaan maakunnan hallitus toi lausunnossaan esille, että esityksen perusteella Ahvenanmaalla toimivilla oppilaitoksilla ei olisi oikeudellista perustaa järjestää ja myöntää ehdotettua toimituspassia, sillä opetus kuuluu itsehallintolain 18 §:n 14 kohdassa säädetyn mukaisesti maakunnan toimivaltaan. Maakunnan hallitus edellyttää lausunnossaan mainittujen säännösten tarkistamista ja jatkovalmistelua siten, että Ahvenanmaan elinkeinonharjoittajille voidaan myöntää toimituspassi.

Osa lausunnonantajista toi esille, että esitys on itsessään kannatettava, mutta se ei ole teknologianeutraali ja tämä tulisi korjata esitykseen. Esimerkiksi Kaupan liitto ry ja Päivittäistavarakauppa ry toivat lausunnoissaan esille, että erilaiset teknologiset ratkaisut alkoholin toimituksen ja noudon osalta tulisi sallia ja joka tapauksessa varmistaa lainsäädännön teknologianeutraalisuus tulevaisuutta silmällä pitäen. Starship Technologies tuo lausunnossaan esille, että lainsäädännön tulisi olla teknologianeutraalia. Tämä käytännönläheinen lähestymistapa varmistaisi Starship Technologiesin mukaan, että vastuulliset vähittäiskauppiaat ja robottitoimitusten tarjoajat eivät joutuisi epäedulliseen asemaan ja että Suomi olisi jatkossakin edelläkävijä autonomisten toimitusten alalla. Starship Technologies korostaa, että jos ratkaisu vastaa lainsäädännön tavoitteita, ei tulisi olla väliä sillä, toteuttaako tavoitteen varmistumisen ihminen vai teknologia - tärkeintä tulisikin olla, että tavoitteet saavutetaan.

Useat lausunnonantajista toivat esille, että esityksen vaikutustenarviointeja tulisi täydentää. Aluehallintovirastot katsoivat yhteisessä lausunnossaan, että myös esityksen säätämisjärjestysperusteluja tulisi täydentää erityisesti koeostoihin liittyvien perusoikeusnäkökohtien osalta. Osa lausunnonantajista katsoi, että säännöskohtaisiin perusteluihin tarvittaisiin joiltain osin täydennystä ja myös nykytilan arviointeja olisi osin syytä täydentää. Useissa lausunnoissa katsottiin, että myös pykäliä tulisi korjata ennen esityksen antamista eduskunnalle. Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto ry katsoi, että esityksen vaikutustenarviointeja tulisi täydentää erityisesti taloudellisten vaikutusten sekä lasten oikeuksien näkökulmasta. Suomen Luustoliitto ry ja Vanhusasiainvaltuutettu katsoivat, että vaikutustenarvioinnit ovat ikääntyneiden ja vanhusten osalta puutteelliset. Oikeusministeriö kiinnitti huomiota esityksen suhteesta perusoikeutena turvattuun oikeuteen työhön ja elinkeinovapauteen siihen, että ehdotetut muutokset ainakin pääosin vähentävät alkoholielinkeinoon liittyviä rajoituksia. Oikeusministeriö piti nyt laadittujen muutosehdotusten sekä muiden valmistelussa olevien ja viime aikoina tehtyjen alkoholilakiin tai alkoholin haittavaikutuksiin liittyvien muutosten yhteisvaikutusten arviointia kuitenkin tärkeänä. Oikeusministeriön mukaan yhteisvaikutusten arvioinnin puuttuminen esityksestä vaikutti jossain määrin mahdollisuuksiin arvioida ehdotettujen muutosten perustuslainmukaisuutta. Opetushallitus ehdotti lausunnossaan, että jatkovalmistelussa vielä tarkemmin selvitettäisiin ehdotetun alkoholilain muutoksen vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin sekä kokonaisvaikutukset lapsiin ja nuoriin huomioiden myös aiemman selvitystyön jälkeen julkaistut tutkimustiedot. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan hallituksen esitykseen tulisi sisällyttää arvio uuden toimitusmyyntiä koskevan lupajärjestelmän EU-oikeuden mukaisuudesta mukaan lukien sen syrjimättömyys, oikeasuhtaisuus ja välttämättömyys. Työ- ja elinkeinoministeriö huomauttaa, että hallituksen esitysluonnokseen ei sisälly arvioita siitä, miten esitys vaikuttaisi toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin palveluntarjoajiin tai kuvausta muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin palveluntarjoajiin sovellettavasta lainsäädännöstä. Valtiovarainministeriö katsoo, että ehdotettujen pykälien 74 ja 75 säännöskohtaisia perusteluja tulisi tarkentaa. Lisäksi valtiovarainministeriö katsoo, että esityksen taloudellisia vaikutuksia koskevassa osiossa olisi syytä selkeästi osoittaa esimerkiksi taulukkomuodossa, miltä osin alkoholihallinnon kokonaiskustannuksia ja nyt esitettyjen tehtävien hoitamisesta johtuvia kustannuksia rahoitettaisiin veroluonteisen valvontamaksun tuotolla, julkisoikeudellisin suoritemaksuin ja miltä osin niitä rahoitettaisiin virastojen toimintamenoista. Lisäksi valtiovarainministeriö tuo lausunnossaan esille, että luonnoksessa ei myöskään missään kohden viitata valtion aluehallinnon uudistukseen.

Lisäksi Ruokavirasto totesi, ettei sillä varsinaisesti ole lausuttavaa lakimuutoksen pääasiasta, eli siitä, että sekä Alkolle että kotimaisille vähittäismyyntiluvallisille toimijoille mahdollistettaisiin alkoholijuomien verkkokauppa sekä muut jakeluun ja noutoon perustuvat vähittäismyyntikonseptit, kuten alkoholijuomien toimitus. Ruokavirasto kuitenkin esitti lausunnossaan, että säädettäessä alkoholijuomien verkkokaupan mahdollistamisesta sekä muusta jakeluun ja noutoon perustuvista vähittäismyyntikonsepteista, kuten alkoholijuomien toimituksesta, tulisi samalla harkita vastaavanlaista säätelyä nestemäisille elintarvikkeena markkinoitaville alkoholivalmisteille.

Yksityishenkilöistä toinen kannatti lausuntonsa perusteella ehdotettua muutosta. Molemmissa yksityishenkilöiden lausunnoissa tuotiin kuitenkin esille, että esitysluonnosta tulisi tarkentaa siten, että yksityiskäyttöön tapahtuvan alkoholijuomien tuonnin sallittavuus ilmenisi selkeämmin laista. Toisen yksityishenkilön mukaan esityksen merkittävin puute liittyi siihen, ettei esityksessä riittävän täsmällisesti tuoda esille, etteivät uudet vaatimukset koskisi muualle kuin Suomeen sijoittautuneita toimijoita. Lausuntopalautteen perusteella esityksen vaikutustenarviointeja, nykytilan arviointia, säännöskohtaisia perusteluja sekä säätämisjärjestysperusteluja on täydennetty. Lisäksi ehdotettavia pykäliä ja niiden sisältöä on korjattu lausuntopalautteen perusteella monin osin.

7Säännöskohtaiset perustelut

2 § . Lain soveltamisala . Pykälän 1 momentin soveltamisalan piiriin lisättäisiin alkoholijuomien toimitus. Alkoholijuomien toimitukseen sovellettaisiin alkoholilain säännöksiä samoin kuin muihin lain soveltamisalan piiriin kuuluviin asioihin.

Pykälän 2 momentissa muutettaisiin viittaus ajantasaiseen elintarvikelakiin kumotun elintarvikelain asemasta.

3 §.Määritelmät. Pykälän 1 momentin 11 kohtaan lisättäisiin alkoholin vähittäismyynnin määritelmään alkoholijuoman luovuttaminen kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä suoraan alkoholijuoman ostajalle, toimitusluvan haltijalle tai toimitusluvan haltijan järjestämän toimituksen suorittavalle alkoholijuoman toimittajalle toimitettavaksi ostajalle tai muulle vastaanottajalle. Määritelmää olisi tarpeellista täydentää, sillä aikaisemmin alkoholijuoman luovuttaminen toimitukseen ei ole ollut mahdollista.

Pykälän 1 momentin 14 kohdassa tilaviinin määritelmää muutettaisiin siten, että se vastaisi käsityöläisoluen määritelmää sen suhteen, että myös tilaviinin osalta fyysistä erillisyyttä tarkasteltaisiin jatkossa suhteessa muihin valmistajiin eikä valmistuspaikkoihin. Lisäksi tuotantomääräraja muutettaisiin koskemaan kyseisen valmistajan tuottamia alkoholijuomia kaikissa valmistajan valmistuspaikoissa.

Pykälän 1 momentin 15 kohtaan lisättäisiin käsityöläisoluen valmistuksen määritelmään, että sillä tarkoitetaan hiivalla käymisteitse valmistettua juomaa. Ongelmana nykyisessä säännöksessä on se, että käsityöläisoluen valmistuksessa käytetään hiivaa ja hiiva ei ole nykyisen muotoilun mukaan periaatteessa ollut sallittu ainesosa. Käsityöläisoluen määritelmää yhtenäistettäisiin vastaamaan alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain (1471/1994) 9 §:n säännöstä alkoholijuomaveron suurimmasta alennuksesta panimolle. Jatkossa oikeudellista ja taloudellista riippumattomuutta sekä fyysistä erillisyyttä arvioitaisiin suhteessa toisiin panimoihin. Verotuskäytäntöä vastaavalla tavalla panimolla tarkoitettaisiin myös alkoholilaissa sellaista valmistajaa (yritystä), jolla on alkoholilain mukainen valmistuslupa oluelle.

Pykälän 1 momenttiin 16 kohtaan tehtäisiin uuden 17 kohdan lisäämisestä johtuva tekninen muutos. Pykälään lisättäisiin uusi 17 kohta, jossa määriteltäisiin alkoholijuoman toimituksen käsite. Alkoholijuoman toimitusta olisi kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä myytävän alkoholijuoman kuljettaminen ja luovutus kaupallisessa tarkoituksessa myyjältä ostajalle tai muulle vastaanottajalle. Määritelmä pitää sisällään sen, että alkoholijuoman luovutus voisi tapahtua 17 §:n mukaisesti joko vähittäismyyntipaikasta tai vähittäismyyntiluvassa määritellystä vähittäismyyntipaikan noutopisteistä. Alkoholijuoman toimittaminen tapahtuisi kaupallisessa tarkoituksessa. Näin ollen toimittamiseksi ei katsottaisi esimerkiksi sitä, jos kuluttaja ostaisi alkoholijuomia vähittäismyynnistä ja toimittaisi niitä vastikkeetta tuttavalleen. Tällainen toiminta olisi sallittua kuten tähänkin saakka. Alkoholijuoman toimittamiseksi ei katsottaisi myöskään alkoholijuomien rajat ylittävää etämyyntiä tai etäostamista, joita tämä hallituksen esitys ei koske.

Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 18 kohta, jossa määriteltäisiin alkoholijuoman toimittajan käsite. Alkoholijuoman toimittajalla tarkoitettaisiin alkoholijuoman toimitusluvan haltijaa tai toimitusluvan haltijan järjestämän toimituksen suorittajaa, joka luovuttaisi kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä kuljetettavaksi tilatun juoman vastaanottajalle. Alkoholijuoman toimittaja olisi siis nimenomaisesti se henkilö, joka luovuttaisi alkoholijuoman vastaanottajalle, eli pelkkää alkoholijuoman kuljetusta ilman, että juomaa luovutetaan vastaanottajalle ei pidettäisi alkoholijuoman toimittamisena.

Kaikilla tässä tarkoitetuilla alkoholijuoman toimittajilla – eli henkilöillä, jotka luovuttaisivat kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä kuljetuksella tilatun juoman vastaanottajalle, tulisi olla lain 57 §:n 3 momentissa tarkoitettu toimituspassi.

4 § . Hyvän tavan vastaisten toimien kielto . Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, ettei alkoholijuomien toimituksessa saa toimia hyvän tavan vastaisesti. Vastaavanlainen kielto on säädetty alkoholin valmistuksen, maahantuonnin, myynnin ja markkinoinnin osalta, ja olisi tarkoituksenmukaista lisätä vastaavanlainen kielto myös toimituksen osalta.

5 §.Luvanvarainen toiminta. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, että alkoholijuomia ei saisi toimittaa kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä ilman lupaa. Alkoholijuomien toimitukseen myyntipaikasta kuljetusta tarjoavan yrityksen tai vastaavan välityksellä tarvittaisiin jatkossa erillinen tämän esityksen 17 a § mukainen toimituslupa.

6 §.Poikkeukset luvanvaraisuudesta. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa muutettaisiin siten, että siihen lisättäisiin mahdollisuus enintään 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien toimitukseen ilman alkoholijuomien toimituslupaa. Enintään 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien valmistus ja myynti on voimassa olevan lainsäädännön mukaan mahdollista ilman lupaa ja sääntelyn yhdenmukaisuuden näkökulmasta olisi perusteltua, että myös niiden toimitus olisi mahdollista ilman toimituslupaa.

7 §.Lupaviranomaiset. Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan. Pykälän 1 momentti säilyisi ennallaan.

Pykälän 2 momentti muutettaisiin kokonaan. Uudessa 2 momentissa säädettäisiin luvan myöntävästä lupaviranomaisesta silloin, kun kyseessä olisi anniskelulupa sellaiseen anniskeluun, jota ei ole sidottu tiettyyn anniskelupaikkaan tai alkoholijuomien toimituslupa. Anniskeluluvan sellaiseen anniskeluun, jota ei ole sidottu tiettyyn anniskelupaikkaan ja alkoholijuomien toimitusluvan myöntäisi hakemuksesta hakijan toimipaikan aluehallintovirasto. Jos hakijalla ei olisi toimipaikkaa Suomessa, luvan myöntäisi hakijan kotipaikan aluehallintovirasto tai, jos hakijalla ei olisi kotipaikkaa Suomessa, Etelä-Suomen aluehallintovirasto.

Alkoholilain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen (151/2018) 8 §:n mukaan anniskelulupahakemuksessa on oltava anniskelupaikan tai, jos anniskelupaikkaa ei ole, hakijan toimipaikan sijainti- ja yhteystiedot. Olisi siten luontevaa, että ilman toimipaikkaa olevan anniskelulupaa koskevan hakemuksen käsittelevä aluehallintovirasto määräytyisi hakijan toimipaikan sijainnin mukaan. Toimipaikalla tarkoitettaisiin paikkaa, josta käsin anniskelutoimintaa harjoitetaan, esimerkiksi varastoa. Säännöksessä ei ole aikaisemmin ollut mainintaa näistä tapauksista. Muutoksella tehtäisiin tekninen korjaus ja täsmennys nykytilaan.

Aluehallintovirastot myöntävät luvat myös alkoholijuomien vähittäismyyntiin ja anniskeluun, joten sääntelyn yhdenmukaisuuden vuoksi olisi tarkoituksenmukaista, että aluehallintovirasto tutkisi myös alkoholijuomien toimitusta koskevan luvan myöntämisen edellytykset ja myöntäisi luvan toimijoille, jotka täyttävät alkoholijuomien toimitusta koskevat lakisääteiset edellytykset.

Pykälän nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi . Momenttiin tarkennettaisiin viittaus 1 ja 2 momenttiin, mutta sisällöllisesti se ei muuttuisi nykyisestä.

Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti , jonka mukaan laissa tarkoitetut ilmoitukset ja hyväksymishakemukset käsittelevä aluehallintovirasto määräytyisi 1 momentissa säädetyn mukaisesti. Näin ollen alkoholilaissa tarkoitetut muut ilmoitukset ja hyväksymishakemukset käsittelisi se aluehallintovirasto, jonka toimialueella sijaitsee se vähittäismyynti- tai anniskelupaikka, jossa ilmoituksen tai hyväksymishakemuksen mukaista toimintaa on tarkoitus harjoittaa. Toimivallanjako koskisi siis hakemusten lisäksi erilaisia alkoholilaissa tarkoitettuja ilmoituksia, toiminnan raportointia, muutoksia ja hyväksyntöjä. Käytännössä näin toimitaan nykyisenkin säännöksen perusteella. Muutoksella on tarkoitus täsmentää säännös nykytilannetta vastaavaksi.

11 § . Muutosten ilmoittaminen . Teknisistä syistä pykälä muutettaisiin kokonaan. Nykyinen, voimassa olevan lain 1 momentti kumottaisiin tarpeettomana, sillä siinä mainitut tiedot saadaan Patentti- ja rekisterihallitukselta suoraan eikä erillistä ilmoitusta oikeushenkilöiltä tarvita.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 2 momenttia vastaavalla tavalla, että luvanhaltijan tulisi hakea luvan muuttamista ennen oleellisten muutosten toteuttamista. Muutosta ei saisi toteuttaa ennen kuin lupaviranomainen olisi hyväksynyt luvan muuttamisen. Momentti vastaisi voimassa olevan lain sanamuotoa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin luvanhaltijoille velvollisuus ilmoittaa lupaviranomaiselle, jos toimintaa supistettaisiin tai se lopetettaisiin muutoin kuin tilapäisesti. Velvollisuus ilmoittaa toiminnan lopettamisesta tai supistamisesta koskisi vain pysyväisluonteisia muutoksia. Esimerkiksi kausiravintoloiden olisi edelleen halutessaan mahdollisuus pitää lupansa voimassa ympäri vuoden eikä toiminnan kausittaisesta keskeytyksestä tarvitsisi ilmoittaa lupaviranomaiselle. Samoin anniskelun jatkoaika olisi mahdollista pitää voimassa, vaikka sitä ei jatkuvasti käytettäisikään.

Lisäys olisi tarpeellinen, sillä nykyisellään viranomaisen rekistereihin jää roikkumaan turhaan jo lopettaneiden toimijoiden rekisteritietoja. Muutos auttaisi viranomaisia pitämään rekisteritietonsa ajan tasalla. Ilmoitus tulisi tehdä kuukauden kuluttua toiminnan lopettamisesta tai supistamisesta. Kuukausi olisi kohtuullinen aika luvanhaltijalle ilmoittaa muutoksesta. Muutoksella varmistettaisiin rekisteritietojen ajantasaisuus ja oikeellisuus.

Pykälän uuden 3 momentin mukaan 1 ja 2 momentissa säädetyt velvollisuudet luvan muutoksen hakemisesta tai ilmoittamisesta, koskisivat myös muita alkoholilaissa tarkoitettuihin ilmoituksiin ja hyväksymisiin liittyviä muutoksia.

Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti , jonka mukaan 1-3 momentissa tarkoitettuun lupahakemukseen, ilmoitukseen ja hyväksyntää koskevaan hakemukseen on liitettävä 13–20 §:ssä tarkoitettujen edellytysten arvioimiseksi tarpeellinen selvitys hakijasta, toiminnasta ja sen vaikutuksista sekä muista merkityksellisistä seikoista, jotka eivät jo ole asiaa käsittelevän viranomaisen käytössä.

Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti , jossa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset luvan ja hyväksyntöjen muuttamista koskevaan hakemukseen sekä muutosilmoitukseen vaadittavista tiedoista. Alkoholilain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen (151/2018) 13 §:ssä säädetään jo muutosilmoituksen sisällöstä, mutta voimassa olevasta laista on puuttunut tätä koskeva asetuksenantovaltuus.

12 § . Luvan myöntämisen yleiset edellytykset . Pykälään lisättäisiin alkoholijuomien toimituslupa muiden alkoholilain mukaisten lupien lisäksi. Pykälässä säädettäisiin, että myös alkoholijuomien toimitusluvan myöntämisen edellytyksenä olisi, että alkoholilaissa säädetyt luvan myöntämisen yleiset edellytykset täyttyisivät toimitusluvan hakijan kohdalla. Jos luvan edellytykset hakijan kohdalla täyttyisivät, myönnettäisiin hakijalle ehdotetun 17 a §:n mukainen alkoholijuomien toimituslupa.

17 §.Alkoholijuomien vähittäismyyntilupa ja sen myöntämisen edellytykset. Pykälän 1 momentin 1 kohdasta muutettaisiin viittaus maankäyttö- ja rakennuslaista alueidenkäyttölakiin, sillä maankäyttö- ja rakennuslain nimike muuttuu 1.1.2025. Sama päivitys tehtäisiin pykälän 2 momenttiin.

Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti , jonka mukaan vähittäismyyntiluvassa voitaisiin määritellä noutopisteitä, joiden sisätiloista alkoholijuomia voitaisiin luovuttaa toimitukseen. Voimassa olevan lain mukaan vähittäismyyntilupa koskee ainoastaan vähittäismyyntiä yhden vähittäismyyntipaikan sisätiloissa. Muutos mahdollistaisi sen, että vähittäismyyjä voisi liiketoiminnassaan järjestää luovutuksen toimitusluvanhaltijalle siellä, missä se olisi toiminnan järjestämisen kannalta tehokkainta ja tarkoituksenmukaisinta. Luovutus voisi tapahtua esimerkiksi varastolta, kunhan kyseinen varasto olisi määritelty noutopisteeksi luvanhaltijan vähittäismyyntiluvassa. Tällä menettelyllä voitaisiin turvata se, että luovutuspaikat olisivat lupaviranomaisten tiedossa ja siten valvonnan piirissä.

17 a §.Alkoholijuomien toimituslupa ja sen myöntämisen edellytykset. Alkoholilakiin lisättäisiin pykälä, jossa määriteltäisiin alkoholijuomien toimitusluvan myöntämisen erityiset edellytykset. Mikäli hakija täyttäisi alkoholilain 12 ja 13 §:ssä säädetyt luvan myöntämisen yleiset edellytykset sekä 17 a §:ssä säädetyt alkoholijuomien toimitusluvan myöntämisen erityiset edellytykset, hänelle myönnettäisiin pykälän mukainen alkoholijuomien toimituslupa.

Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin alkoholijuomien toimitusluvan myöntämisen edellytykset. Toimituslupa koskisi kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä myydyn alkoholijuoman kuljetusta ostajalle tai muulle vastaanottajalle tämän haluamaan paikkaan sekä alkoholijuoman luovutusta vastaanottajalle huomioiden lain 37 §:ssä säädetyt toimituskiellot. Momentissa olevien 1 ja 2 kohtien lisäksi luvan saannin edellytyksenä olisi se, että hakija pystyisi varmistamaan alkoholilain mukaisten velvollisuuksien täyttymisen. Luvanhakijan tulisi vähittäismyyntiluvan ja anniskeluluvan tavoin täyttää 13 §:n mukaiset luvansaannin yleiset edellytykset. Kriteerit tälle olisivat samat kuin nykyisessä lainsäädännössä ja sen perusteluissa.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaisesti hakijalla tulisi olla laadittuna 56 §:ssä tarkoitettu omavalvontasuunnitelma. Lisäksi pykälän 1 momentin 2 kohdan perusteella luvan saannin edellytyksenä olisi se, että luvanhakija toimittaisi selvityksen siitä, miten hakija varmistuu, että sen lukuun toimivilla alkoholijuomien toimittajilla on 57 §:n 3 momentissa tarkoitettu toimituspassi. Kaikilla tässä tarkoitetuilla alkoholijuoman toimittajilla – eli henkilöillä, jotka luovuttaisivat kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä kuljetuksella tilatun juoman vastaanottajalle, tulisi olla lain 57 §:n 3 momentissa tarkoitettu toimituspassi. Luvanhaltijalla olisi kaikissa tilanteissa velvollisuus varmistua siitä, että alkoholijuomia toimittavilla henkilöillä on toimituspassi. Koska alkoholijuomien toimittajat voisivat vaihtua eikä vielä luvan hakemisen vaiheessa välttämättä olisi tietoa siitä, ketkä kaikki toimisivat alkoholijuomien toimittajina, luvanhakijalta ei luvan hakemisen yhteydessä edellytettäisi yksityiskohtaista listausta siitä, ketkä alkoholijuomien toimittajista olisivat suorittaneet toimituspassin. Hakijan tulisi kuitenkin jo luvan hakemisen vaiheessa selvittää, miten hakija huolehtii siitä, että alkoholijuomien toimittajilla olisi toimituspassi suoritettuna.

Sääntelyllä pyrittäisiin varmistamaan, että luvanhakijan lukuun toimivilla alkoholijuomien toimittajilla olisi kaikilla suoritettuna toimituspassi ja siten heillä olisi riittävät tiedot alkoholijuomien toimituksia koskevista säännöksistä, määräyksistä ja ohjeista sekä tarvittava tietotaito toimia myös mahdollisissa haastavissa alkoholijuomien luovutustilanteissa. Sääntelyllä varmistettaisiin, että alkoholijuomien toimituksiin ja erityisesti juomien luovutustilanteisiin osallistuvilla henkilöillä olisi lain mukaiset edellytykset sekä tietämys hoitaa alkoholijuomien kuljetus ja luovutustilanteet turvallisesti ja laissa edellytetyllä tavalla.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lupaviranomaiselle oikeus määrätä alkoholijuomien toimituslupaan ehtoja ja rajoituksia. Nämä ehdot katsottaisiin hakija- ja tapauskohtaisesti. Ehdot voisivat koskea luovutukseen liittyviä tilanteita ja luovutuksessa käytettäviä ikärajavalvonnan ja päihtymistilan seurantaa, luovutettavien alkoholijuomien määrää, omavalvontaa, valvontaviranomaiselle toimitettavia tietoja taikka toiminnan sisältöä ja menettelytapoja. Edellytyksenä ehtojen asettamiselle olisi se, että ehdot olisivat välttämättömiä valvonnan turvaamiseksi tai turvallisuuden varmistamiseksi.

Lupaehtojen asettaminen koskisi erityisesti luovutustilanteita ja niissä noudatettavia menettelytapoja. Alkoholijuomien toimituksessa erityisesti luovutustilanteet voivat olla haastavia. Luovutustilanteiden valvonta on myös hankalasti toteutettavissa, sillä valvontaviranomainen ei voi tietää, missä alkoholijuomia luovutetaan ja mitä luovutustilanteissa tapahtuu. Toisaalta luovutustilanteiden valvonta voi olla vaikeaa myös luvanhaltijalle silloin, kun hän ei itse toimita alkoholijuomia, vaan käyttää alkoholijuomien toimittajia. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että valvovalla viranomaisella olisi mahdollisuus tarpeen vaatiessa asettaa erityisesti luovutustilanteita koskevia lupaehtoja. Lupaehtojen tarkoituksena olisi varmistaa toiminnan lainmukaisuus silloin, kun lupaviranomainen ei muutoin voisi varmistua luvan myöntämisen edellytysten täyttymisestä.

Luvanhaltija toimittaisi lupahakemuksen liitteenä 56 §:ssä tarkoitetun omavalvontasuunnitelman, jossa tulee kuvata muun muassa sitä, miten lain noudattamista seurataan, miten kriittisten tilanteiden riskien hallinta toteutetaan ja miten havaitut puutteellisuudet korjataan. Lupaehtoja voisi olla perusteltua asettaa esimerkiksi silloin, kun luvanhaltijan omavalvontasuunnitelman perusteella ei kävisi riittävän tarkasti ilmi, miten luvanhaltija varmistaa toiminnassaan sen, että luovutustilanteissa noudatetaan luovutuskieltoja. Koska eri luvanhakijoiden toimitustoiminta voi poiketa niin laajuudeltaan kuin toteutustavoiltaan, omavalvontasuunnitelmassa esitetyt toiminnan riskienhallintatoimenpiteetkin voivat olla erilaisia. Tämän vuoksi lupaehtoja harkittaisiin tapaus- ja hakijakohtaisesti. Lupaehdoissa voitaisiin esimerkiksi edellyttää, että luvanhaltija pitäisi kirjaa toimituksista, joissa on kieltäydytty luovuttamasta alkoholijuomia tai esimerkiksi omavalvonnassaan huolehtisi siitä, että alkoholijuomien toimittamisessa on laadittu menettelysäännöt luovutustilanteisiin liittyviin ongelmatapauksiin.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että 2 momentissa tarkoitetut ehdot ja rajoitukset olisi mitoitettava siten, että ne eivät estäisi eivätkä kohtuuttomasti vaikeuta luvanhaltijan toiminnan harjoittamista. Jos ehtoja ja rajoituksia asetettaisiin luvanhaltijan käynnissä olevaan toimintaan, ne saataisiin määrätä tulemaan voimaan aikaisintaan 30 päivän kuluttua päätöksen tiedoksiannosta. Lupaviranomaisen olisi luvanhaltijan hakemuksesta muutettava lupaan liitettyjä ehtoja ja rajoituksia tai poistettava ne viipymättä, jos toiminnan luonne tai muut erityiset olosuhteet olisivat muuttuneet siten, etteivät ehdot ja rajoitukset enää olisi välttämättömiä. Sääntely olisi vastaava, mitä anniskeluluvan ehdoista säädetään 22 §:n 4 momentissa.

28 §.Alkoholijuomien muu myynti. Pykälän 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Voimassa olevassa pykälässä säädetään, että alkoholiyhtiölle saadaan myöntää tukkumyyntilupa. Lisäksi pykälässä säädetään, että alkoholiyhtiö saa toimittaa alkoholijuomia luvanhaltijoille ja muille elinkeinonharjoittajille lähettämällä ne ostajalle. Alkoholiyhtiöllä olisi jatkossa samanlainen oikeus luovuttaa alkoholijuomia toimitettavaksi kuin kaikilla vähittäismyyntiluvanhaltijoillakin. Lisäksi alkoholiyhtiölle voidaan joka tapauksessa myöntää kaikkia muitakin alkoholilain mukaisia lupia, mikäli lain edellytykset täyttyvät. Näin ollen erillistä säännöstä alkoholiyhtiön luvista ei tarvittaisi jatkossa.

5 luku. Luvun otsikko muutettaisiin muodosta Alkoholijuomien vähittäismyynti ja anniskelu muotoon Alkoholijuomien vähittäismyynti, toimitus ja anniskelu , jotta luvun otsikko sisältäisi jatkossa myös lukuun ehdotettavan uuden sääntelyn ja kuvaisi siten luvun sisältöä tarkemmin.

35 §.Alkoholijuomien vähittäismyyntipaikka. Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin siten, että säännös koskisi yli 2,8 prosenttia sisältäviä alkoholijuomia. Pykälässä ei ole ollut aiemmin mainintaa siitä, että vaatimus alkoholijuomien myynnistä hyväksytyssä myyntipaikassa koskee yli 2,8 prosenttisia juomia. Prosenttirajan puuttuminen on aiheuttanut ristiriitaisia tulkintoja. Enintään 2,8 prosenttisten alkoholijuomien myymiseen ei lain 6 §:n mukaan tarvita lupaa. Kuitenkin nykyistä säännöstä on tulkittu siten, että vähittäismyyntiluvanhaltijat saavat luovuttaa 1,2–2,8 prosenttisia juomia vain hyväksytyssä vähittäismyyntipaikassa, kun taas ilman vähittäismyyntilupaa näitä juomia on saanut myydä missä vain.

Lisäksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että vähittäismyyntiä saisi harjoittaa luovuttamalla alkoholijuomia asiakkaalle tai alkoholijuoman toimittajalle kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä. Nykyisin laissa mahdollistetaan alkoholijuoman luovuttaminen vain asiakkaalle. Koska alkoholijuomien toimituslupa koskee vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä myydyn alkoholijuoman kuljetusta, olisi tarpeellista lisätä pykälään mahdollisuus luovuttaa alkoholijuomia alkoholijuoman toimittajalle. Lisäksi momentissa säädettäisiin vähittäismyyjän velvollisuudesta alkoholijuoman kuljetukseen luovutuksen yhteydessä tarkastaa alkoholijuoman toimittavan toimitusluvanhaltijan nimi sekä lupanumero siten, että ne voitaisiin tarvittaessa myös jälkikäteen todentaa. Vaatimus lisäisi alkoholijuomien toimitustoiminnan läpinäkyvyyttä sekä edistäisi sen valvontaa. Mikäli esimerkiksi lupaviranomaisella olisi myöhemmin tarve saada alkoholijuoman toimittajan tiedot, ne olisivat saatavissa vähittäismyyjältä tai alkoholiyhtiöltä.

Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin sama täsmennys yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia koskien kuin 1 momentissa. Lisäksi momentissa täsmennettäisiin alkoholijuoman nauttimiskieltoa vähittäismyyntipaikassa siten, että nauttimiskielto olisi voimassa, ellei laissa toisin säädetä. Tämä täsmennys koskee niitä tilanteita, joissa vähittäismyyntipaikalla on myös anniskelulupa. Ehdotetulla lisäyksellä täsmennettäisiin nykytilannetta.

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti vähittäismyyntiluvanhaltijan velvollisuudesta varmistaa vahvalla sähköisellä tunnistautumisella asiakkaan ikä verkko-ostosten yhteydessä. Tällä varmistettaisiin se, että alaikäisillä ei olisi mahdollista tilata itselleen tai muille internetin välityksellä alkoholijuomia. Velvollisuus varmistaa vahvalla tunnistautumisella tilaajan ikä ostettaessa alkoholijuomia tietoverkossa olevan myyntialustan tai sovelluksen välityksellä olisi perusteltua, sillä toisin kuin vähittäismyynti- tai anniskelutilanteessa, myyjä ei voi tilauksen yhteydessä esimerkiksi ulkonäön perusteella arvioida, tulisiko ostajan ikä tarkastaa.

Vahvasta sähköisestä tunnistamisesta säädetään laissa vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista (617/2009) . Velvollisuus todistaa ikänsä olisi perusteltua, sillä pääsääntöisesti ostaminen tapahtuisi tietoverkossa olevan myyntialustan tai sovelluksen välityksellä. Toisin kuin vähittäismyynti- tai anniskelutilanteessa, tietoverkon välityksellä tapahtuvassa myyntitilanteessa myyjän ei olisi mahdollista esimerkiksi ulkonäön perusteella arvioida, tulisiko ostajan ikä tarkastaa. Säännös turvaisi ikärajavalvontaa.

Velvollisuudessa tunnistautua vahvan sähköisen tunnistamisen avulla on kyse henkilötietojen käsittelystä ja siihen sovelletaan tietosuoja-asetusta. Pykälässä säädetty toiminnanharjoittajan oikeus käsitellä henkilötietoja perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, eli käsittely olisi tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen – eli iän tarkastamisen ja alaikäiselle myymisen kiellon – noudattamiseksi. Ehdotetusta muutoksesta säädettäisiin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä ja käsittelyn perustana olisi nimenomaisesti ostajan iän tarkastaminen ja alkoholilaissa säädettyjen velvoitteiden noudattaminen.

35 a §.Alkoholijuomien toimitus. Ehdotettavassa uudessa pykälässä säädettäisiin keskeisistä säännöistä, jotka koskisivat kaikkia alkoholijuomien toimitusluvanhaltijoita. Alkoholijuoman toimitus olisi siis mahdollista vain kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä. Toimitukseen voitaisiin ottaa vain sellaisia alkoholijuomia, joita vähittäismyyntiluvanhaltija tai alkoholiyhtiö saisi luvan tai lain nojalla myydä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että alkoholijuomien toimitus olisi sallittua vain, jos alkoholijuoma olisi ostettu ja noudettu vähittäismyyntiluvanhaltijalta tai alkoholiyhtiöstä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että alkoholijuomien luovuttamisen yhteydessä tulisi todennettavasti tarkastaa alkoholijuoman vastaanottavan henkilön ikä 40 §:n 1 momentissa tarkoitetusta asiakirjasta. Alkoholijuomia ei saisi luovuttaa, jos vastaanottaja kieltäytyisi todistamasta ikänsä.

Toisin kuin vähittäismyynnissä tai anniskelussa, alkoholijuomien toimituksessa vastaanottajan ikä tulisi tarkistaa joka kerta todennettavasti. Iän tarkistamista olisi perusteltua edellyttää joka kerta, sillä luovutustilanteita on huomattavasti haastavampi kontrolloida kuin vähittäismyynnissä tai anniskelussa. Tämän vuoksi säännöksellä turvattaisiin ikärajavalvonnan toteutuminen kaikissa tilanteissa. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että alkoholijuoman toimituksessa juoman luovutus tapahtuisi aina suoraan kuljettajalta vastaanottajalle henkilökohtaisesti. Alkoholijuomia ei siten saisi jättää esimerkiksi juomatilauksen vastaanottajan ovelle, vaan luovutus edellyttäisi aina kuljettajan ja vastaanottajan yhtäaikaista läsnäoloa alkoholijuomien luovutustilanteessa. Iän tarkastaminen tulisi tehdä todennettavasti. Tiedot todennettavasta tarkastuksesta tulisi säilyttää luvanhaltijan rekisterissä kahden vuoden ajan tarkastuksen suorittamisesta, minkä jälkeen ne olisi poistettava. Todennettavuus olisi tärkeää sen vuoksi, että valvova viranomainen voisi toiminnassaan tarkastaa, että luovuttamiskieltoja olisi ikärajakieltojen osalta noudatettu ja toisaalta tarkastaa, että alkoholijuomien toimitusta harjoittava taho on myös tarkastanut vastaanottajan iän. Henkilötietojen tarkastus olisi mahdollista toteuttaa erilaisia teknisiä apuvälineitä käyttäen. Tällä tavoin voitaisiin turvata alkoholilainsäädäntöön liittyvä ikärajavalvonnan toteutuminen.

Iän tarkastamisessa todennettavasti on kyse henkilötietojen käsittelystä ja siihen sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus), jäljempänä tietosuoja-asetusta. Pykälässä säädetty oikeus käsitellä henkilötietoja perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, eli käsittely olisi tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen – eli iän tarkastamisen ja alaikäiselle luovuttamisen kiellon – noudattamiseksi. Ehdotetusta muutoksesta säädettäisiin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä ja käsittelyn perustana olisi nimenomaisesti ostajan iän tarkastaminen todennettavasti, jotta myös valvontaviranomaisen mahdollisuus puuttua lainvastaiseen toimintaan olisi varmistettu lain tasolla.

Pykälässä säädettäisiin lisäksi, että alkoholijuomien luovuttamisen yhteydessä tulisi tarkastaa, ettei luovuttamiselle ole 37 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyjä esteitä. Säännös korostaisi alkoholijuoman toimittajan velvollisuutta varmistua siitä, ettei luovutukselle olisi olemassa alkoholilaissa säädettyjä esteitä. Tällä tavoin voitaisiin osaltaan turvata alkoholilakiin sisältyvien ikärajojen noudattamisen lisäksi esimerkiksi päihtymystilavalvonnan toteutuminen myös alkoholijuomien toimituksessa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että jos alkoholijuomaa ei saisi luovuttaa 2 momentin tai 37 §:n 1 tai 2 momentissa säädetyn toimituskiellon vuoksi, palautettaisiin alkoholijuoma myyjälle.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että toimitusluvanhaltija ei saisi kohdistaa alkoholijuomaa toimittavaan taloudellisia tai työnjohdollisia seuraamuksia, jos tämä kieltäytyisi 2 momentin tai 37 §:n nojalla luovuttamasta alkoholijuomaa. Esimerkiksi erilaisissa lähettipalveluissa kuljettajan ansiot voivat perustua hänen toimittamiensa tilausten määrään. Ehdotettavalla säännöksellä varmistettaisiin se, ettei työntekijällä tai toimeksiantosuhteessa olevalla olisi taloudellista motivaatiota luovuttaa alkoholijuomaa, vaikka alkoholin ostaja olisi esimerkiksi päihtynyt tai ei kykenisi todistamaan ikäänsä.

37 §.Vähittäismyynti-, toimitus- ja anniskelukiellot. Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan. Pykälän otsikkoon ja 1 momenttiin lisättäisiin, että pykälässä säädettyjä kieltoja sovellettaisiin alkoholijuomien toimitukseen. Alkoholijuomia ei saisi toimittaa eikä luovuttaa alaikäiselle, liian päihtyneelle, häiritsevästi käyttäytyvälle tai mikäli epäiltäisiin alkoholijuoman päätyvän luovutettavaksi tai välitettäväksi lainvastaisesti.

Pykälän 2 momenttia muutettaisiin 1 momentin tavoin siten, että momenttiin lisättäisiin viittaus myös alkoholijuomien toimitukseen. Siten väkevää alkoholijuomaa ei saisi myydä tai muutoin luovuttaa vähittäismyynnissä tai alkoholijuomien toimituksessa alle 20-vuotiaalle.

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 3 momenttia.

Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti alkoholijuoman toimituskielloista. Alkoholijuomia ei saisi toimittaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluyksikköön eli esimerkiksi sairaalaan tai terveyskeskukseen tai sosiaalihuollon palveluasumisen toimintayksiköihin. Alkoholijuomia ei saisi myöskään kuljettaa esimerkiksi ensi- ja turvakoteihin, lastensuojelulaitoksiin eikä päihdekuntoutujien yksikköön. Kuljetuskielto näihin olisi tarpeellinen lain 4 §:n mukaisen hyvän tavan vastaisen toiminnan kiellon vuoksi eikä tällaisiin yksikköihin olisi tarpeellista saada tilattua alkoholijuomia ottaen huomioon näiden yksiköiden luonteen. Alkoholijuomia ei myöskään saisi toimittaa varhaiskasvatuksen järjestämispaikkaan, esi- tai perusopetuksen järjestämispaikkaan eikä pääosin lasten ja nuorten kokoontumiseen liittyvän toiminnan järjestämispaikkaan. Lasten ja nuorten järjestämispaikalla tarkoitettaisiin esimerkiksi kerhotiloja, harrastuspaikkoja, kesäleirejä, nuorisotaloja tai muita vastaavia tiloja ja alueita, joita käytettäisiin pääasiallisesti lasten ja nuorten toiminnan järjestämiseen. Ottaen huomioon, ettei alaikäinen saa nauttia alkoholijuomia olisi perusteltua kieltää alkoholijuomien toimitus lasten ja nuorten toimintaan ja tiloja koskeviin paikkoihin. Alkoholijuomien toimitus olisi kielletty myös alkoholilain 85 §:ssä tarkoitettuun paikkaan, jossa ei saa nauttia alkoholia sekä tilaan tai paikkaan, joka olisi hyväksytty anniskelualueeksi.

Alkoholilain 85 §:ssä tarkoitettu alkoholijuomien nauttimiskielto koskee, ellei laissa toisin säädetä, ravitsemisliikettä ja muuta paikkaa, jossa yleisölle maksusta pidetään saatavana ruokaa tai virvokkeita sekä kokoontumislaissa tarkoitettua yleisötilaisuutta. Edellä mainittu tarkoittaa, että ensinnäkin ravitsemisliikkeessä ja muussa paikassa, jossa yleisölle maksusta pidetään saatavana ruokaa tai virvokkeita, ei saa nauttia alkoholijuomia ilman anniskelulupaa. Anniskelulupa koskee anniskelupaikan anniskelualuetta, ja anniskelualueella saa nauttia vain anniskeluluvan haltijan myymää alkoholijuomaa. Myöskään kokoontumislaissa tarkoitetussa yleisötilaisuudessa ei saa nauttia alkoholijuomia ilman anniskelulupaa. Yleisötilaisuudella tarkoitetaan kokoontumislain (530/1999) 2 §:n 3 momentin mukaan yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia, joita ei ole pidettävä yleisinä kokouksina.

Järjestyslain (612/2003) 4 §:n 1 momentin mukaan päihdyttävän aineen nauttiminen julkisella paikalla ei ole sallittua. Poikkeuksena nauttimiskieltoon on sen 2 momentin mukaisesti puistot ja siihen verrattavat julkiset paikat. Vaikka alkoholijuomia saisi toimittaa julkisiin paikkoihin, niitä ei saisi nauttia niissä, ellei järjestyslaissa olisi sallittu tätä. Samoin alkoholilain 85 §:n mukaan alkoholijuomaa ei saa nauttia, ellei laissa toisin säädetä, ravitsemisliikkeessä eikä muussa paikassa, jossa yleisölle maksusta pidetään saatavana ruokaa tai virvokkeita eikä kokoontumislaissa tarkoitetussa yleisötilaisuudessa. Lisäksi poliisi saa, jos yleisen järjestyksen ylläpitäminen sitä edellyttää, kieltää alkoholijuomien nauttimisen yleisellä paikalla. Alkoholijuomien toimituskielto myös tällaisiin tiloihin tai alueille olisi perusteltua, sillä niissä ei muutoinkaan saisi nauttia omia alkoholijuomia.

38 §.Vähittäismyynnin, alkoholijuomien toimituksen ja anniskelun henkilökunta. Pykälä muutettaisiin kokonaisuudessaan. Pykälän otsikkoa muutettaisiin muodosta Vähittäismyynnin ja anniskelun henkilökunta muotoon Vähittäismyynnin, alkoholijuomien toimituksen ja anniskelun henkilökunta , jotta pykälän otsikko vastaisi paremmin myös pykälään lisättäväksi ehdotettavaa uutta sääntelyä.

Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että vähittäismyynti- ja anniskelupaikkojen lisäksi myös alkoholijuomien toimitusta koskevassa toiminnassa tulisi olla toiminnan laajuus ja laatu huomioon ottaen riittävästi henkilökuntaa tehokkaan valvonnan ja järjestyksenpidon toteuttamiseksi. Momentissa säädetyt henkilökuntaa koskevat säännökset eivät alkoholijuomien toimituksenkaan osalta kuuluisi luvan myöntämisen edellytyksiin, mutta luvanhaltija vastaisi lain velvoitteiden toteuttamisesta osana 56 §:ssä tarkoitettua omavalvontasuunnitelmaa.

Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että jatkossa vähittäismyynti- ja anniskelupaikassa tulisi olla paikalla luvanhaltijan määräämä luvanhaltijan edustaja, kun paikassa saisi myydä tai nauttia yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia ja paikka olisi avoinna asiakkaille. Voimassa olevan säännöksen mukaan henkilökuntaa tulee olla paikalla aina, kun paikka on avoinna asiakkaille siitä riippumatta, myykö luvanhaltija alkoholia kyseisellä hetkellä paikassa vai ei. Uuden säännöksen perusteella lupa voitaisiin myöntää sille ajalle, kun henkilökunta on paikalla ja alkoholia myydään tai nautitaan. Esimerkiksi itsepalvelukaupoissa henkilökuntaa saattaa olla paikalla muutaman tunnin päivässä, ja lupa voitaisiin hakea tälle aikavälille.

Pykälän 2 momentissa sekä myös jäljempänä pykälässä korvattaisiin voimassa olevassa laissa oleva termi ”vastaava hoitaja tai muu luvanhaltijan tähän tehtävään nimeämä henkilö” luvanhaltijan määräämällä luvanhaltijan edustajalla. Muutoksella yksinkertaistettaisiin ja selkeytettäisiin pykälän sanamuotoa. Selvyyden vuoksi valvontaviranomaiset ovat katsoneet, että alkoholilain termeistä vastaava hoitaja tai muu luvanhaltijan tähän tehtävään nimeämä henkilö olisi tarkoituksenmukaista korvata termillä luvanhaltijan määräämä luvanhaltijan edustaja.

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti , ja samalla voimassa olevan lain 3 momentti siirtyisi 4 momentiksi. Uudessa 3 momentissa säädettäisiin, että 3 §:n 1 momentin 18 kohdassa tarkoitetuilla alkoholijuomien toimittajilla tulisi olla 57 §:n 3 momentissa tarkoitettu alkoholijuomien toimituspassi.

Jäljempänä 57 §:ssä säädettäisiin erikseen siitä, että alkoholijuomien toimittajilla tulisi olla suoritettuna alkoholilain toimitusta koskevan sääntelyn ja toimitusta koskevien toimintaohjeiden tuntemista osoittava toimituspassi.

Pykälän 4 momentti vastaisi pääosin voimassa olevan lain 3 momenttia. Momenttia täydennettäisiin siten, että henkilö, joka ei olisi täyttänyt 18 vuotta, ei saisi kuljettaa eikä luovuttaa alkoholijuomia asiakkaalle. Lisäyksen tarkoituksena olisi turvata ikärajavalvonnan toteutuminen kaikissa tilanteissa. Alkoholilain 37 § :ssä säädetään, ettei alkoholijuomaa saa myydä eikä muutoin luovuttaa vähittäismyynnissä eikä anniskelussa alle 18-vuotiaalle. Alkoholijuoman toimittajan iästä olisi perusteltua säätää vastaavalla tavalla, sillä toimitettava juoma haettaisiin pääsääntöisesti sellaisesta vähittäismyyntipaikasta, jossa alkoholijuomia ei saisi lain mukaan luovuttaa alle 18-vuotiaalle.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin vastaavasti kuin voimassa olevan lain 4 momentissa, että alkoholijuomia myyvä ja vähittäismyynnin tai anniskelun valvontaan osallistuva henkilö ei tehtävässään saisi olla alkoholin eikä muun päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena. Momenttia muutettaisiin kuitenkin siten, että myöskään alkoholijuomia toimittava sekä toimituksen valvontaan osallistuva henkilö ei saisi olla alkoholin eikä muun päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena.

39 §.Yleinen valvonta. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti . Uudessa 3 momentissa säädettäisiin, että alkoholijuoman toimitusluvan haltijan ja alkoholijuomien toimittajan tulisi valvoa 35 a, 37 ja 38 §:ssä säädettyjen kieltojen ja velvoitteiden noudattamista. Toimituksen valvontaa koskisivat samat yleiset valvontaan liittyvät säännökset ja velvoitteet kuin vähittäismyyntiä ja anniskelua.

40 §.Iän todistaminen. Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että momentissa lueteltaisiin tyhjentävästi asiakirjat, joiden avulla alkoholijuomien ostaja ja anniskelualueella oleskeleva voisivat todistaa ikänsä. Jatkossa ikä voitaisiin todistaa vain voimassa olevalla viranomaisen myöntämällä kuvallisella henkilökortilla, ajokortilla tai passilla. Voimassa olevan sääntelyn mukaan ikä voidaan todistaa myös viranomaisen myöntämällä muulla luotettavalla kuvallisella asiakirjalla. Säännös on ollut tulkinnanvarainen sen suhteen, mitkä kaikki tahot ovat pykälässä tarkoitettuja viranomaisia ja mikä on luotettava kuvallinen asiakirja. Erityisesti ulkomaiset asiakirjat ovat aiheuttaneet tulkintavaikeuksia. Ehdotetulla muutoksella selkeytettäisiin nykytilaa.

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti , jossa säädettäisiin alkoholijuoman toimituksen ostajan velvollisuudesta todistaa ikänsä ennen alkoholijuoman ostamista. Jos alkoholijuoman osto tapahtuisi etäyhteyden välityksellä, olisi alkoholijuoman ostaja velvollinen todistamaan ikänsä 35 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla. Iän todistaminen tapahtuisi siten vahvan sähköisen tunnistamisen avulla. Vahvasta sähköisestä tunnistamisesta säädetään laissa vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista (617/2009) . Velvollisuus todistaa ikänsä olisi perusteltua, sillä pääsääntöisesti ostaminen tapahtuisi tietoverkossa olevan myyntialustan tai sovelluksen välityksellä. Toisin kuin vähittäismyynti- tai anniskelutilanteessa, tietoverkon välityksellä tapahtuvassa myyntitilanteessa myyjän ei olisi mahdollista esimerkiksi ulkonäön perusteella arvioida, tulisiko ostajan ikä tarkastaa. Säännös turvaisi ikärajavalvontaa.

Velvollisuudessa tunnistautua vahvan sähköisen tunnistamisen avulla on kyse henkilötietojen käsittelystä ja siihen sovelletaan tietosuoja-asetusta. Pykälässä säädetty toiminnanharjoittajan oikeus käsitellä henkilötietoja perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, eli käsittely olisi tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen – eli iän tarkastamisen ja alaikäiselle myymisen kiellon – noudattamiseksi. Ehdotetusta muutoksesta säädettäisiin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä ja käsittelyn perustana olisi nimenomaisesti ostajan iän tarkastaminen ja alkoholilaissa säädettyjen velvoitteiden noudattaminen.

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti , jossa säädettäisiin, että alkoholijuoman toimituksen vastaanottajalla olisi velvollisuus todistaa ikänsä 1 momentissa tarkoitetulla asiakirjalla alkoholijuoman toimittavalle henkilölle. Tämä olisi perusteltua, jotta voitaisiin varmistua siitä, ettei ostaja tai juoman vastaanottaja olisi alaikäinen. Sääntely mahdollistaisi myös sen, että alkoholijuoman voisi tilata lahjaksi toiselle henkilölle, jolloin kuitenkin varmistettaisiin, että sekä alkoholijuoman ostaja että juoman vastaanottaja täyttäisi laissa säädetyn ikärajan. Tällöin toimitus olisi mahdollista ikärajavalvonta turvaten.

42 a §.Toimitusaika. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin alkoholijuomien toimitusajasta. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin, että alkoholijuomien toimituksessa alkoholijuoman luovuttaminen vastaanottajalle olisi sallittua samana aikana kuin sen vähittäismyynti eli kello 9 ja 21 välillä. Alkoholijuomien luovutuksen tulisi tapahtua tämän sallitun ajan sisällä, vaikka alkoholijuomien kuljetus voisi tapahtua muuna aikana.

Pykälän 2 momentissa tarkennettaisiin alkoholiyhtiöltä hankittujen juomien toimitusaikaa. Näiden osalta alkoholijuoman luovutuksessa vastaanottajalle noudatettaisiin, mitä 42 §:n 2 momentissa säädetään alkoholiyhtiön vähittäismyyntiajoista.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, mitä alkoholijuomille tapahtuisi, jos alkoholijuomaa ei voitaisi luovuttaa 1 tai 2 momentissa määritellyn ajan sisällä. Alkoholijuomien toimittajan tulisi tällöin palauttaa alkoholijuomat takaisin myyjälle tai toimittaa ne asiakkaalle myöhemmin 1 tai 2 momentissa määriteltynä toimitusaikana, ellei luovuttamatta jättäminen olisi johtunut 37 §:ssä tarkoitetusta syystä. Mikäli alkoholijuomia ei voitaisi luovuttaa 37 §:ssä säädetyn luovutuskiellon vuoksi, alkoholijuoma tulisi kuitenkin aina palauttaa suoraan myyjälle. Jos toimitus sen sijaan olisi epäonnistunut muusta syystä, voisi alkoholijuoman toimittaja yrittää toimitusta asiakkaalle myöhemmin. Alkoholijuomien toimittaminen uudestaan olisi mahdollista vasta seuraavana mahdollisena sallittuna ajankohtana, jonka kuljetuksen tilaaja ja toimittaja sopivat keskenään. Jos alkoholijuoman toimittaja ei suoraan palauttaisi juomia takaisin myyjälle, tulisi toiminnassa huomioida kuitenkin elintarvikelain (297/2021) säännökset.

45 §. Anniskelun valvonta eräissä tapauksissa . Voimassa olevan pykälän 3 momentissa säädetyn asetuksenantovaltuuden sanamuotoa muutettaisiin siten, että jatkossa alkoholijuomien määrän rajoittamisesta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan alkoholijuomien määrän rajoittamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Alkoholilain nojalla annettu valtioneuvoston asetus alkoholilain täytäntöönpanosta ei kuitenkaan sisällä tarkempia säännöksiä alkoholijuomien määrän rajoittamisesta.

Lisäksi asetuksenantovaltuus erotettaisiin omaksi momentikseen, eli pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti .

46 § . Alkoholijuomien hankkiminen . Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin koskemaan yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia. Täsmennyksellä selkeytettäisiin nykytilaa.

51 §.Hinnoittelu ja hinnan ilmoittaminen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, että kahden tai useamman alkoholijuomapakkauksen tai -annoksen tarjoaminen alennettuun yhteishintaan olisi kiellettyä myös alkoholijuoman toimituksessa. Alkoholijuoman hinta yksittäin myytynä ja toimitettuna ei saisi olla korkeampi kuin yksittäisen juoman hinta olisi monipakkauksessa tai yhdessä myytynä ja toimitettuna. Sääntely vastaisi sitä, mitä säädetään alkoholijuomien vähittäismyynnin ja anniskelun hinnoittelusta.

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin, että alkoholijuoman hinnasta annettavan hyvityksen, joka laskettaisiin alkoholijuomien tai muiden kulutushyödykkeiden ja palveluiden ostojen perusteella, tarjoaminen ja maksaminen myös toimituksessa olisi kiellettyä. Ehdotetun säännöksen mukaan alkoholijuomien myyntiä ei saisi edistää myöskään toimituksen kanta-asiakaskorttien tai etuohjelmien yhteydessä siten, että alkoholijuomien ostaminen ja toimittaminen olisi ostohyvitysten johdosta sitä halvempaa, mitä enemmän niitä tai muita kulutushyödykkeitä ostaisi. Tällaisen hyvityksen tarjoamisen lisäksi myös sen maksaminen olisi kielletty. Suomessa toimivan etuohjelman yhteydessä ei siten saisi maksaa ostohyvityksiä edes niistä alkoholijuomien ostoista ja kuljetuksista, jotka ovat tapahtuneet ulkomailla – esimerkiksi Virossa. Sääntely vastaisi sitä, mitä säädetään alkoholijuomien vähittäismyynnin ja anniskelun hinnoittelusta.

57 §.Henkilökunnan osaaminen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin toimitusluvanhaltijan lukuun toimiva alkoholijuoman toimittaja, jonka osalta toimitusluvanhaltijan tulisi huolehtia siitä, että alkoholijuoman toimittaja tuntee tässä laissa säädetyt ja omavalvontasuunnitelmassa määrätyt velvoitteensa.

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin maininta anniskelupassista. Nykyisessä säännöksessä viitataan anniskelupassiin alkoholilain tuntemista osoittavana todistuksena. Esityksen mukaisesti kuitenkin säädettäisiin uudesta alkoholijuomien toimituspassista, joten tarkoituksenmukaista on selvyyden vuoksi lisätä momenttiin anniskelupassi nimenomaisesti. Alkoholilain tuntemista osoittavan todistuksen nimitys on jo vakiintuneesti ollut anniskelupassi ja sääntelyn selkeyden vuoksi olisi hyvä käyttää myös pykälissä vastaavaa nimitystä. Vastaavasti elintarvikelaissa (297/2021) on nimenomainen maininta hygieniapassista.

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti toimituspassista. Toimitusluvanhaltijan olisi huolehdittava siitä, että sen lukuun toimivilla alkoholijuomien toimittajilla olisi alkoholilain toimitusta koskevan sääntelyn ja toimitusta koskevien toimintaohjeiden tuntemista osoittava Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston hyväksymän mallin mukainen todistus ( toimituspassi ). Kaikilla tässä tarkoitetuilla alkoholijuoman toimittajilla – eli henkilöillä, jotka luovuttaisivat kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä kuljetuksella tilatun juoman vastaanottajalle, tulisi olla lain 57 §:n 3 momentissa tarkoitettu toimituspassi.

Olisi tärkeä varmistaa, että alkoholijuomien toimitusluvanhaltija tai toimitukseen osallistuva ymmärtäisi alkoholilain mukaiset ikärajatarkastukseen liittyvät velvollisuutensa ja osaisi toimia mahdollisissa haastavissakin tilanteissa lain mukaisesti. Pykälän 1 momentissa säädetty velvollisuus huolehtia siitä, että henkilökunta ja toimitusluvanhaltijan lukuun toimiva alkoholijuoman toimittaja tuntee laissa säädetyt ja omavalvontasuunnitelmassa määrätyt velvoitteensa sekä pitää kirjaa henkilöiden koulutuksesta ja osaamisesta, koskee myös toimitusluvanhaltijoita. Toimituspassia koskeva sääntely osaltaan turvaisi tätä tavoitetta. Toimitustilanteissa kuljettaja toimisi todennäköisesti yksin ja luovutustilanteet voisivat tapahtua yksityisissä tiloissa. Tilanne toimituksessa on varsin erilainen kuin myymälässä, jossa paikalla on muita kollegoita ja mahdollisesti myös vartijoita. Näissä tilanteissa voi esiintyä alkoholijuomien toimittajaa kohtaan hankalia ja mahdollisia työturvallisuuteen liittyviä uhkia. Juomien luovutuksesta on paljon hankalampi kieltäytyä asiakkaan kotiovella esimerkiksi iän puuttumisen tai päihtymystilan takia. Tämän vuoksi kaikilla alkoholijuomien toimittajilla tulisi olla toimituspassi.

58 §.Alkoholilain tuntemista osoittavan todistuksen myöntäminen. Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että alkoholilain tuntemista osoittava todistus nimettäisiin anniskelupassiksi. Alkoholilain tuntemista osoittavan todistuksen nimitys on jo vakiintuneesti ollut anniskelupassi ja sääntelyn selkeyden vuoksi olisi hyvä käyttää myös pykälissä vastaavaa nimitystä. Myös elintarvikelaissa (297/2021) säädetään elintarvikehygieenistä osaamista osoittavasta todistuksesta, joka on laissa nimetty vastaavasti hygieniapassiksi.

Lisäksi pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että luvanhaltijan edustajan pätevyys voitaisiin todistaa todistuksella anniskelupassista tai todistuksella tutkinnosta, joka olisi sisältänyt vastaavat tiedot kuin anniskelupassikoe. Anniskelupassi myönnettäisiin henkilölle, joka olisi suorittanut hyväksyttävästi anniskelupassikokeen. Voimassa olevan lain mukaan todistus myönnetään henkilölle, joka on suorittanut hyväksyttävästi alkoholilain ja sen valvonnan toimintatapojen tuntemista arvioivan kokeen tai saanut vastaavat tiedot sisältävän koulutuksen taikka suorittanut tutkinnon, johon vastaavat tiedot sisältyvät. Momentista poistettaisiin tarpeettomana maininta vastaavista tiedoista sisältävästä koulutuksesta, sillä alkoholilain valvonnasta annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (158/2018) 7 §:ssä ei ole sen otsikosta huolimatta säädetty, että mikään koulutus vastaisi anniskelupassikoetta. Lisäksi tutkinnon suorittajille ei momentin sananmuodosta huolimatta ole käytännössä myönnetty Valviran mallipohjan mukaista todistusta. Tämän vuoksi sääntelyä olisi tarpeen tarkentaa siten, että luvanhaltijan edustajan pätevyyden voisi osoittaa anniskelupassikokeen hyväksytystä suorittamisesta annettavan todistuksen lisäksi myös tutkintotodistuksella, josta ilmenee, että tutkintoon on sisältynyt sosiaali- ja terveysministeriön alkoholilain valvonnasta annetun asetuksen (158/2018) 6 §:n 1 momentissa lueteltujen aihealueiden osaamista.

Pykälän sanamuotoa selkeytettäisiin myös siten, että todistus anniskelupassista myönnettäisiin henkilölle, joka on suorittanut hyväksyttävästi anniskelupassikokeen. Säännöksellä ei muutettaisi nykytilaa. Muilta osin alkoholilain 58 §:n 1 momentin sääntely säilyisi ennallaan ja todistuksen myöntäisi jatkossakin valtioneuvoston toimiluvan tai opetus- ja kulttuuriministeriön järjestämisluvan nojalla ravintolapalvelun koulutusta antava oppilaitos.

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti , jossa säädettäisiin anniskelupassia vastaavasti toimitusta koskevan sääntelyn tuntemista osoittavasta todistuksesta, toimituspassista. Alkoholijuoman toimittajan pätevyys voitaisiin todistaa todistuksella toimituspassista. Toimituspassin myöntäisi oppilaitos, jolla olisi ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) tarkoitettu tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupa tai oppilaitos, jolla on ammattikorkeakoululaissa (932/2014) tarkoitettu toimilupa. Todistus myönnettäisiin anniskelupassia vastaavasti henkilölle, joka olisi suorittanut hyväksyttävästi toimituspassikokeen. Anniskelupassia koskevasta sääntelystä poiketen alkoholijuomien toimituspassin voisi myöntää muukin ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu oppilaitos kuin ravintolapalvelun koulutusta antava oppilaitos. Tämä olisi tarkoituksenmukaista, sillä alkoholijuomien toimitus- ja luovutustoiminta ei olisi sidottu ravintolapalveluja tarjoaviin yrityksiin, vaan alkoholijuomien toimitusta voisivat tarjota myös muut toimijat, joilla olisi alkoholilaissa tarkoitettu alkoholijuomien toimituslupa. Oppilaitosten, jotka tarjoaisivat toimituspassikokeita, tulisi mahdollistaa kokeen suorittaminen suomen, ruotsin ja englannin kielellä.

Voimassa olevan pykälän 2 momentti siirtyisi uudeksi 3 momentiksi. Kyseisestä momentista muutettaisiin viittaus ajantasaiseen elintarvikelakiin kumotun elintarvikelain asemasta sekä viittaus muutettaisiin koskemaan voimassa olevassa elintarvikelaissa kyseistä asiaa sääntelevään 19 pykälää. Samalla muutettaisiin elintarvikelaissa tarkoitetun osaamistodistuksen nimitys hygieniapassiksi ja alkoholilain tuntemista osoittavan todistuksen nimitys muotoon anniskelupassi. Oppilaitoksella olisi oikeus periä anniskelupassikokeesta maksu, joka vastaisi enintään kokeen järjestämisestä aiheutuvia todellisia kustannuksia. Toimituspassikokeen järjestämisestä ja toimituspassin myöntämisestä oppilaitoksella olisi oikeus periä maksu. Maksun perimisen mahdollistaminen olisi tarkoituksenmukaista, jotta oppilaitokset tosiasiallisesti järjestäisivät näitä kokeita, joiden järjestäminen ei kuulu niiden perustehtäviin. Oppilaitokset voisivat hinnoitella kokeen liiketaloudellisin perustein.

Voimassa olevan pykälän asetuksenantovaltuutta koskeva 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi . Asetuksenantovaltuutta muutettaisiin siten, että sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkemmat säännökset myös 2 momentissa tarkoitetun toimituspassia koskevan kokeen sisällöstä ja arvioinnista.

60 §.Valvonta ja siihen liittyvä ohjaus. Voimassa olevan alkoholilain pykälässä määritellään alkoholilakia valvovat viranomaiset ja niiden toimivalta. Pykälään lisättäisiin alkoholijuomien toimituksen valvontavastuut. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, että aluehallintovirastot valvoisivat alkoholijuomien vähittäismyynnin ja anniskelun lisäksi myös alkoholijuomien toimitusta kukin alueellaan.

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin, että Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto valvoisi alkoholijuomien toimitusta koko maassa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto toimisi jatkossakin alkoholilain valvonnan ohjaavana viranomaisena eli sen tehtäviin kuuluisivat myös aluehallintovirastojen lupahallinnon ja valvonnan ohjaus, yhteensovittaminen ja kehittäminen, alkoholihallinnon tieto-, tilastointi- ja viestintäpalveluiden tuottaminen sekä tässä laissa säädetyt muut tehtävät. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtäviin kuuluisi siis myös alkoholijuomien toimitusta koskevan aluehallintovirastojen lupahallinnon ja valvonnan ohjaus, yhteensovittaminen ja kehittäminen, sekä toimitukseen liittyvien tieto-, tilastointi- ja viestintäpalveluiden tuottaminen sekä tässä laissa säädetyt muut tehtävät.

Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin uusi 5 kohta anniskelupassi- ja toimituspassikokeeseen liittyvästä oppilaitosten ohjaamisesta. Alkoholilain 57 §:n 2 momentin perusteella Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto hyväksyy anniskelupassikokeita koskevan todistusmallin. Käytännössä tämän lisäksi virasto on ohjeistanut anniskelupassikokeita järjestäviä oppilaitoksia. Oppilaitosten ohjausta anniskelupassikokeisiin liittyen ei ole kuitenkaan määritelty kenenkään viranomaisen tehtäväksi, joten tästä tulisi sisällyttää tarvittavat toimivaltuussäännökset lakiin samalla kun lakiin lisätään toimituspassikoetta koskeva säännös.

Pykälän 3 momentin voimassa oleva 5 kohta siirtyisi uudeksi 6 kohdaksi.

61 §.Valvontaohjelma. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, että valvontaviranomaisten tulee valvontaohjelmassaan ottaa huomioon myös alkoholijuomien toimitus. Valvonnallisesta näkökulmasta olisi tärkeää ottaa anniskelun ja vähittäismyynnin lisäksi myös toimitus valvontaohjelmaan mukaan, jotta tätä toimintaa voidaan ohjata ja valvoa yhdenmukaisesti.

62 §.Tarkastus- ja tiedonsaantioikeus. Pykälän 4 momentti muutettaisiin kokonaan. Uudessa 4 momentissa säädettäisiin viranomaisen oikeudesta tehdä alkoholijuomien koeostoja, jos se olisi tarpeellista alkoholijuoman toimitusta koskevan valvontatehtävän hoitamiseksi. Toimivaltaisella viranomaisella olisi myös oikeus hyödyntää täysi-ikäisiä vapaaehtoisia koeostojen suorittamisessa, jos viranomaisella olisi aihetta olettaa, ettei alkoholijuoman toimitusluvan haltija tai sen lukuun toimiva alkoholijuoman toimittaja noudata laissa säädettyjä velvollisuuksiaan alkoholijuomien toimituksessa ja luovutuksessa.

Keskeinen osa alkoholijuomien vähittäismyynnin viranomaisvalvonnasta perustuu nykyisin ennalta ilmoittamattomiin tarkastuskäynteihin, joiden yhteydessä seurataan muun muassa, miten vähittäismyyntiluvanhaltijat täyttävät iän tarkistamista koskevan velvollisuutensa. Tällainen konkreettisten luovutustapahtumien valvonta ei olisi alkoholijuoman toimituksessa käytännössä mahdollista, koska viranomaisella ei olisi tietoa, milloin ja missä luovutukset tapahtuvat. Lisäksi suurin osa luovutuksista tapahtuisi todennäköisesti kotirauhan piirissä, jossa tarkastusten tekemiseen on lainsäädännössä asetettu erittäin korkea kynnys. Ikärajavalvonnan turvaamiseksi alkoholivalvontaviranomaisille säädettäisiin oikeus tehdä tai teettää koeostoja sen selvittämiseksi, noudatetaanko alkoholijuomien toimituksissa alkoholilaissa säädettyjä luovutuskieltoja. Suomessa esimerkiksi kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annetun lain (658/2013, jäljempänä kuittilaki) mukaan valvonnassa oikeus tehdä koeostoja on Verohallinnolla ja poliisilla sekä myös aluehallintovirastoilla alkoholijuomien anniskelupaikoissa. Samoin kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetun lain (566/2020) perusteella kuluttaja-asiamiehellä on toimivalta tehdä koeostoja tietyissä tilanteissa sekä myös oikeus käyttää valehenkilöllisyyttä, jos se on välttämätöntä koeoston paljastumisen estämiseksi. Selkeyden vuoksi pykälässä säädettäisiin erikseen siitä, että toimivaltaisella viranomaisella on oikeus saada vähittäismyyntiluvanhaltijalta tieto, kuka on toimittanut alkoholijuomat koeoston yhteydessä.

Voimassa olevan pykälän 4 momentti siirtyisi pykälän 5 momentiksi . Sisällöllisesti momenttiin ei kuitenkaan tehtäisi muutoksia.

63 §.Tiedonsaantioikeus . Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos, sillä Työttömyysvakuutusrahasto on nykyisin Työllisyysrahasto, joten nimi muutettaisiin vastaamaan nykytilaa. Säännöksen perusteella valvontaviranomaisilla olisi oikeus saada samat tiedot kuin voimassa olevassa laissa, muun muassa rikosrekisteriote Oikeusrekisterikeskukselta.

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti , jossa säädettäisiin valvontaviranomaisten oikeudesta saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä tietoja sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 46 §:ssä tarkoitetusta sakkorekisteristä. Tiedonsaantioikeus rajoittuisi tietoihin, jotka olisivat välttämättömiä luvanhakijan tai -haltijan yleisten luvan edellytysten selvittämistä varten tai seuraamusmaksutilanteissa kaksoisrangaistavuuden kiellon selvittämiseksi. Nykyään ongelmana on ollut, että valvontaviranomaiset eivät ole saaneet tietoja suoraan sakkorekisteristä, sillä tietojen luovuttamisesta ei ole säädetty erikseen lailla. Muutoksella nopeutettaisiin ja sujuvoitettaisiin luvan myöntämisprosessia sekä parannettaisiin tiedonsaantioikeutta seuraamuksia määrättäessä.

Sakkorekisterin tietojen käsittelyssä on kyse henkilötietojen käsittelystä ja siihen sovelletaan tietosuoja-asetusta. Pykälässä säädetty oikeus käsitellä henkilötietoja perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, eli käsittely olisi tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen – eli luvanhakijan tai -haltijan luvansaannin edellytysten tarkastamisen – noudattamiseksi. Ehdotetusta muutoksesta säädettäisiin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä ja käsittelyn perustana olisi nimenomaisesti luvanhakijan tai -haltijan luvansaannin edellytysten arvioiminen.

71 §.Seuraamusmaksu. Pykälän 1 momentissa seuraamusmaksun yläraja nostettaisiin 20 000 euroon. Nykyinen 1000 euron maksimimäärä on käytännössä todettu varsin mitättömäksi summaksi. Joissain tapauksissa luvanhaltijalle saattaa olla taloudellisesti kannattavampaa rikkoa nykyisiä pykälässä määriteltyjä seikkoja, sillä taloudellisesti on järkevämpää ottaa nykyisen tasoinen seuraamusmaksu kuin korjata toimintaansa alkoholilain mukaisesti. Näin ollen nykyistä seuraamusmaksua olisi järkevää korottaa tuntuvasti, jotta sillä olisi samalla toimijoille myös jonkin asteista pelotevaikutusta noudattaa alkoholilain säännöksiä asianmukaisesti. Seuraamusmaksun määrän arvioinnissa tulisi kuitenkin nykyistä vastaavalla tavalla ottaa huomioon menettelyn laatu, vahingollisuus ja toistuvuus. Lisäksi seuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa tulisi jatkossa ottaa huomioon myös luvanhaltijan taloudellinen asema.

Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin myös uusi 8 kohta alkoholijuomien toimituksen seuraamusmaksun määräytymisperusteista. Toimitusluvanhaltija voisi saada seuraamusmaksun, mikäli tämä rikkoisi laissa säädettyjä velvollisuuksiansa, lupaehtojansa tai luvanhaltijan lukuun toimivien alkoholijuomien toimittajien osaamiseen liittyviä säännöksiä.

72 § . Luvan peruuttaminen . Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan niin, että se rakentuisi jatkossakin seuraamusten asteittaiselle koventumiselle, jolloin luvan määräaikainen tai pysyvä peruuttaminen edellyttäisi pääsääntöisesti aiemmin määrättyä seuraamusta. Luvan peruuttamisen edellytyksiä kuitenkin osittain lievennettäisiin nykyisestä, jotta sääntely tukisi paremmin vaikuttavaa viranomaisvalvontaa. Pykälän rakennetta selkeytettäisiin siten, että määräaikaisesta ja pysyvästä peruuttamisesta säädettäisiin erillisissä momenteissa.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan luvan määräaikainen peruuttaminen voisi tulla kyseeseen silloin, jos toiminnanharjoittaja huomautuksen antamisen tai seuraamusmaksun määräämisen jälkeen jatkaisi 71 §:n 1 momentissa tarkoitettua velvollisuutensa rikkomista tai laiminlyöntiä. Jatkossa myös 71 §:n 1 momentin 7 kohdassa sekä uudessa 8 kohdassa säädettyjen velvollisuuksien rikkominen tai laiminlyönti voisi johtaa luvan määräaikaiseen peruuttamiseen pykälän 1 momentin 1 kohdan edellytysten täyttyessä. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan lupaviranomainen voisi peruuttaa luvan määräajaksi ilman aiemmin määrättyä seuraamusta silloin, jos toiminnanharjoittaja rikkoisi tai laiminlöisi tässä laissa säädettyä olennaista velvollisuuttaan. Olennaisen velvollisuuden rikkomisena voitaisiin pitää tapauskohtaisesti esimerkiksi alkoholijuoman myyntiä tai luovuttamista alle 18-vuotiaalle tai henkilölle, jonka päihtymys on selvästi havaittavissa. Näin voisi esimerkiksi silloin, jos henkilöpapereita ei ole tarkistettu ollenkaan nuorilta henkilöiltä. Jatkossakin pykälän 2 momentin mukaan määräajan pituudesta määrättäessä otettaisiin huomioon erityisesti peruuttamisen perusteena olevan toiminnan vakavuus ja teko-olosuhteet.

Pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan luvan pysyvä peruuttaminen voisi tulla kyseeseen silloin, jos toiminnanharjoittaja määräaikaisen luvan peruuttamisen jälkeen jatkaisi velvollisuutensa rikkomista tai laiminlyöntiä. Pykälän 3 momentin 2 kohta vastaisi sisällöltään voimassa olevaa sääntelyä ja tulisi jatkossakin sovellettavaksi vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Pykälän 3 momentin 3 kohdan mukaan lupaviranomainen voisi peruuttaa luvan tai hyväksymisen pysyvästi, jos luvan tai hyväksymisen edellytykset eivät olisi voimassa. Peruuttamisen edellytyksenä ei enää jatkossa olisi määräajan asettaminen, sillä luvan tai hyväksymisen edellytyksissä olevaa puutetta ei aina ole mahdollista korjata määräajassa. Lupaviranomaisen olisi kuitenkin jatkossakin hallintolain mukaisesti kuultava luvan tai hyväksynnän haltijaa ennen luvan tai hyväksymisen pysyvää peruuttamista. Lupaviranomaisen tulisi peruuttaa lupa tai hyväksyminen pysyvästi, jos luvan tai hyväksymisen edellytyksissä oleva puute ei olisi korjaantunut kuulemisaikana.

72 a § . Luvan lopettaminen . Lakiin lisättäisiin selvyyden vuoksi uusi pykälä koskien luvan ja toiminnan lopettamista. Uudella jaottelulla korostettaisiin sitä, että toiminnan lopettamisessa ei ole kyse luvan peruuttamisesta, eikä toiminnan lopettamisesta aiheudu uuden luvan myöntämisen estävää 13 §:n 4 momentin 3 kohdan mukaista karenssia.

Pykälän 1 momentin mukaan lupaviranomaisen olisi merkittävä rekisteriin tämän lain mukainen lupa tai hyväksyminen päättyneeksi, jos toiminnanharjoittaja olisi lopettanut toimintansa muutoin kuin tilapäisesti. Säännöstä sovellettaisiin lähtökohtaisesti vain silloin, kun toiminnanharjoittaja itse ilmoittaisi toimintansa lopettamisesta. Säännös kuitenkin mahdollistaisi voimassa olevasta laista poiketen myös viranomaisaloitteisen rekisterimerkinnän luvan tai hyväksymisen päättymisestä silloin, kun toiminnanharjoittaja olisi laiminlyönyt 11 §:ään lisättyä velvollisuutta ilmoittaa toiminnan lopettamisesta. Säännös olisi tarpeellinen esimerkiksi tilanteessa, jossa luvanhakija olisi hakemassa anniskelulupaa sellaiseen paikkaan, jossa toisella toimijalla olisi voimassa oleva anniskelulupa, mutta tämä toinen toimija olisi lopettanut toimintansa muutoin kuin tilapäisesti kyseisessä paikassa. Viranomaisaloitteinen luvan merkitseminen päättyneeksi edellyttäisi selvitystä, jonka mukaan toiminnanharjoittaja olisi lopettanut toimintansa muutoin kuin tilapäisesti esimerkiksi siten, että toiminnanharjoittajalla ei enää olisi käyttöoikeutta toimipaikan tiloihin taikka toiminta olisi merkitty lopetetuksi muun viranomaisen elinkeinotoimintaa koskevaan rekisteriin. Jatkossa tällaisessa tilanteessa lupaviranomainen voisi luvanhaltijalle tehdyn kuulemisen jälkeen merkitä luvan päättyneeksi rekisteriin ja myöntää uudelle luvanhakijalle anniskeluluvan kyseiseen anniskelupaikkaan.

Voimassa olevassa laissa ei ole nykyisin säännöksiä siitä, miten toimitaan hyväksynnän haltijan tai määräaikaisen luvan haltijan mennessä konkurssiin taikka luvan tai hyväksynnän haltijana toimivan yksityisen elinkeinonharjoittajan kuollessa. Lakiin sisältyy ainoastaan säännös, jonka mukaan luvanhaltijan konkurssipesällä on oikeus jatkaa lupaa edellyttävää toimintaa enintään yhden vuoden ajan konkurssin alkamisesta. Pykälän 2 momentissa laajennettaisiin vastaava oikeus koskemaan myös luvanhaltijan kuolinpesää sekä hyväksynnän haltijan konkurssipesää tai kuolinpesää. Lisäksi säännöksessä täsmennettäisiin, kuinka pitkään toimintaa olisi mahdollista enintään jatkaa, jos lupa tai hyväksyntä olisi ollut voimassa määräaikaisena. Säännökseen lisättäisiin myös edellytys, jonka mukaan toiminnan jatkamisesta olisi ilmoitettava lupaviranomaiselle viipymättä konkurssiin asettamisen tai kuoleman jälkeen. Pääsääntöisesti voitaisiin edellyttää, että ilmoitus tulisi tehdä kuukauden kuluessa konkurssiin asettamisesta tai kuolemasta.

75 §.Aluehallintoviraston perimät maksut. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 3 kohta alkoholijuomien toimituksen valvontamaksusta. Valvontamaksu perittäisiin toimitusluvan haltijalta. Vastaavaa valvontamaksua peritään vähittäismyynti- ja anniskeluluvanhaltijalta. Pykälän 2 momentin 2 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos uuden 3 kohdan lisäämisen johdosta.

84 § . Alkoholijuoman välittäminen ja luovuttaminen . Pykälään tehtäisiin täsmennys kielletyn välittämisen osalta. Pykälän mukaan alkoholijuomaa ei saisi välittää eikä luovuttaa palkkiota vastaan, ellei laissa toisin säädettäisi. Alkoholijuomien välittäminen ja luovuttaminen palkkiota vastaan ei olisi kiellettyä, mikäli kyseessä on alkoholilain mukainen toimitusluvanhaltijan harjoittama toimitus. Pykälän tarkoittama kielto ei koskisi tätä luvanvaraista toimintaa.

85 § . Kielto nauttia alkoholijuomia . Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin koskemaan yli 2,8 prosenttisia alkoholijuomia. Täsmennyksellä selkeytettäisiin nykytilannetta.

90 § . Rangaistussäännökset . Pykälän 5 momentin 1 kohta muutettaisiin siinä viitatun 37 §:ään ehdotettavien muutosten johdosta. Samalla alkoholirikkomuksena rangaistavien tekojen alaa täsmennettäisiin. Alkoholirikkomuksesta tuomittaisiin myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoisi 37 §:n 1–3 momentissa säädettyä vähittäismyynti-, toimitus- tai anniskelukiellon. Näin ollen, mikäli alkoholijuomien toimittaja luovuttaisi alkoholijuoman esimerkiksi alaikäiselle tai vahvasti päihtyneelle henkilölle, olisi tämä rangaistava teko ehdotettavassa 90 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Voimassa olevassa pykälässä alkoholijuoman myyminen tai muu luovuttaminen vähittäismyynnissä ja anniskelussa esimerkiksi alaikäiselle tai vahvasti päihtyneelle on jo kriminalisoitu, joten kriminalisoinnin ulottaminen myös toimitustoiminnassa tapahtuvaan alkoholijuoman luovuttamiseen olisi perusteltua.

Pykälän 5 momentin 2 kohta muutettaisiin siinä viitatun 38 §:ään ehdotettavien muutosten johdosta. Voimassa olevan lain 38 §:ssä tarkoitettu vastaava hoitaja tai muu tehtävään nimetty henkilö muutettaisiin ehdotettavan 38 §:n mukaisesti luvanhaltijan edustajaksi. Näin ollen alkoholirikkomuksesta tuomittaisiin myös se, joka 90 §:n 5 momentin 2 kohdan mukaan tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vähittäismyynti- tai anniskeluluvan haltijana taikka 38 §:ssä tarkoitettuna luvanhaltijan edustajana rikkoisi 35 tai 36 §:ssä säädettyä vähittäismyyntipaikan ja anniskelupaikan järjestyksen valvontaa koskevaa velvoitetta.

Edellä pykälän 5 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen alkoholilaissa sakkorangaistuksella sanktioitujen alkoholirikkomusten lisäksi rikoslain (39/1889) 50 a luvussa säädetään alkoholirikoksista. Voimassa olevan rikoslain 50 a luvun 1 pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan joka alkoholilain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti myy, välittää tai muutoin toiselle luovuttaa alkoholijuomaa tai väkiviinaa, on tuomittava alkoholirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Kyseinen rikoslain säännös voisi tulla sovellettavaksi alkoholijuomien toimituksiin liittyvissä luovutustilanteissa.

Liite . Liitteeseen lisättäisiin uusi 6 a kohta , joka koskisi alkoholijuomien toimituksen valvontamaksua ja sen määräytymistä. Liitteen 6 a-kohdan mukaan aluehallintovirasto perisi toistaiseksi voimassa olevien alkoholijuomien toimituslupien haltijoilta vuotuisen valvontamaksun. Valvontamaksukausi olisi kalenterivuosi. Maksu muodostuisi kiinteästä perusmaksusta ja toiminnan laajuudesta riippuvasta lisämaksusta siten, että luvanhaltijakohtainen perusmaksu olisi 100 euroa.

Toiminnan laajuudesta riippuvan lisämaksun suuruus määräytyisi valvontamaksukauden ai-kana lupaviranomaiselle vuosittain raportoitujen alkoholijuomien toimitusmäärien perusteella. Yhdellä toimituksella tarkoitetaan yhteen tilaukseen perustuvaa toimitusta. Toimitukseksi lasketaan myös sellainen toimitus, jossa alkoholijuomia ei ole voitu luovuttaa esimerkiksi 37 §:ssä säädetyn toimituskiellon vuoksi. Merkitystä ei olisi sillä, kuinka monta alkoholijuomaa toimituksen yhteydessä on kerralla luovutettu, vaan valvontamaksu määräytyisi tehtyjen toimitusten määrän perusteella. Toimitusmääräkohtainen valvontamaksu olisi perusmaksun lisäksi 0,10 euroa toimitukselta vuodessa 1 000 kuljetuksen ylittävältä osalta. Edellä mainituin perustein määrätty valvontamaksu pyöristettäisiin alaspäin lähimpään kymmeneen euroon.

Luvanhaltija olisi velvollinen ilmoittamaan lupaviranomaiselle tekemiensä toimitusten kokonaismäärän vuosittain. Mikäli luvanhaltija ei tekisi ilmoitusta määräajassa, lupaviranomaisella olisi oikeus velvoittaa luvanhaltija 70 §:ssä säädetyn uhkasakon uhalla ilmoittamaan toimitusten kokonaismäärä. Lupaviranomaisen olisi kuitenkin esitettävä luvanhaltijalle muistutus ja annettava kohtuullinen aika edellä mainittujen tietojen ilmoittamiseksi ennen uhkasakon asettamista. 80 §:n mukaiset oikeussuojakeinot koskisivat myös toimituksen valvontamaksua, eli valvontamaksuun saa vaatia oikaisua maksun määränneeltä viranomaiselta, ja oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Alkoholilain 80 §:n 4 momentin mukaisesti valvontamaksu on oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta huolimatta suoritettava säädetyssä ajassa.

Liitteen 7 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös toimituksen valvontamaksujen perimisestä. Maksut laskutettaisiin jälkikäteen viimeistään 30.4. siten, että määriin perustuva laskenta-aika on edellinen kalenterivuosi.

8Lakia alemman asteinen sääntely

Ehdotetun lain 11 pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, joka koskisi valtioneuvostolle osoitettua asetuksenantovaltuutta tarkempien säännösten antamiseksi 11 §:ssä tarkoitettujen toiminnan muutosten johdosta tehtävän hakemuksen tai ilmoituksen sisällöstä. Alkoholilain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen (151/2018) 13 §:ssä säädetään jo luvan muuttamista koskevan hakemuksen sisällöstä, mutta voimassa olevasta laista on puuttunut tätä koskeva asetuksenantovaltuus. Nyt ehdotettavan lain sisältämien muutosten johdosta valtioneuvoston asetukseen tehtäisiin tarvittavat muutokset muutosasetuksella. Lisäksi alkoholilain nojalla annettuun sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen alkoholilain valvonnasta (158/2018) valmistellaan tarvittavia muutoksia muutosasetuksella. Kyseisten muutosasetusten on tarkoitus tulla voimaan yhtä aikaa lakiehdotuksen kanssa.

Voimassa olevan lain 45 §:n 3 momentissa tarkoitetun asetuksenantovaltuuden sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että kyseisessä pykälässä tarkoitetusta alkoholijuomien määrän rajoittamisesta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Asetuksenantovaltuus erotettaisiin samalla omaksi 4 momentikseen. Voimassa olevan lain sanamuodon perusteella alkoholijuomien määrän rajoittamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella, mutta voimassa olevassa valtioneuvoston asetuksessa ei ole säännöksiä koskien alkoholijuomien määrän rajoittamista. Valmisteilla olevassa valtioneuvoston muutosasetuksessa ei myöskään säädettäisi alkoholijuomien määrän rajoittamisesta, mutta lakiin tehtävällä asetuksenantovaltuutta koskevalla muutoksella mahdollistettaisiin tarkempien säännösten antaminen valtioneuvoston asetuksella tarvittaessa.

9Voimaantulo

Ehdotetaan, että laki tulisi voimaan 1.1.2025. Ehdotetaan, että lain 2 §:n 1 ja 2 momentti, 3 § §:n 1 momentin 11, 17 ja 18 kohta, 4 §:n 1 momentti, 5 §:n 1 momentti, 7, 12, 17 ja17 a §:ä, 28 §:n 3 momentti, 35,35 a, 37 ja 38 §, 39 §:n 3 momentti, 40, 42 a §, 62 §:n 4 momentti, 75 §:n 2 momentti, 84 §, 90 §:n 5 momentti ja liitteen 6 a kohta tulevat kuitenkin voimaan viiden kuukauden kuluttua lain voimaantulosta.

Voimaantulon porrastaminen olisi perusteltu, jotta lupa- ja valvontaviranomaisilla olisi riittävä aika laatia prosessit ja tietojärjestelmämuutokset, joita uusi alkoholilakiin otettava lupamuoto edellyttäisi. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralla tulisi myös olla riittävästi aikaa laatia ehdotettuun toimituspassikoulutukseen tarvittava materiaali suomen, ruotsin ja englannin kielellä. Samoin porrastaminen olisi tarpeellinen, jotta niillä oppilaitoksilla, jotka aikoisivat järjestää toimituspassikoulutuksia ja -kokeita, olisi mahdollisuus suunnitella ja organisoida koulutusten ja kokeiden järjestäminen asianmukaisella tavalla. Porrastaminen olisi perusteltua säätää myös, jotta alkoholijuomien toimitustoimintaa harjoittavalla henkilöstöllä olisi tosiasiallisesti mahdollisuus hankkia ehdotetun lain edellyttämä toimituspassikoulutus ennen kuin toimintaa käynnistettäisiin.

Voimaantulon porrastaminen olisi perusteltua myös siksi, että ehdotetun muutoksen myötä alkoholiyhtiö Alko Oy:n tulisi hakea alkoholijuomien toimituslupaa yritystoimituksiin yritysosoitteisiin. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan tämä on Alko Oy:lle mahdollista ilman erillistä alkoholijuomien toimituslupaa. Alko Oy:n yritystoimitukset yritysosoitteisiin on toisin sanoen toteutettu voimassa olevan lain pykälällä, joka kumottaisiin nyt uuden lupamuodon myötä tarpeettomana. Jos kumottavaa sääntelyä ei porrastettaisi, ei Alko Oy:llä olisi enää mahdollista ilman alkoholijuomien toimituslupaa ja henkilöstön toimituspasseja kuljetuttaa alkoholijuomia yrityksiin. Tämä voisi hankaloittaa Alko Oy:n toiminnan lisäksi myös toimintaa niissä yrityksissä, jotka voimassa olevan lain mukaisesti ovat voineen tilata alkoholijuomia Alko Oy:stä kuljetettuna ja toimitettuna yritysosoitteisiin.

10Toimeenpano ja seuranta

Uudistuksen taloudellisia sekä sosiaali- ja terveysvaikutuksia seurataan yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston, aluehallintovirastojen ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa. Virastojen lisäresursointitarvetta ja valvontamaksujen tasoa on tarpeen tarkastella muutoksen voimaan tulon jälkeen huomioiden toimitusluvanhaltijoiden lopullinen lukumäärä ja saadut kokemukset valvontatyön käytännön toteuttamisesta.

Hallitusohjelmassa on sovittu, että puoliväliriiheen mennessä tehdään sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyössä selvitys 15 prosentin vahvuisten viinien myynnin vapauttamisesta.

11Suhde muihin esityksiin

Esitys liittyy valtion vuoden 2025 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Esityksen mukaisiin uusiin tehtäviin esitetään lisämäärärahoja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle. Esityksellä olisi näin vaikutuksia Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran toimintamenomomentille (mom. 33.02.05).

12Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Ponsi

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

2 §Lain soveltamisala

3 §Määritelmät

4 §Hyvän tavan vastaisten toimien kielto

5 §Luvanvarainen toiminta

6 §Poikkeukset luvanvaraisuudesta

7 §Lupaviranomaiset

11 §Muutosten ilmoittaminen

12 §Luvan myöntämisen yleiset edellytykset

17 §Alkoholijuomien vähittäismyyntilupa ja sen myöntämisen edellytykset

17 a §Alkoholijuomien toimituslupa ja sen myöntämisen edellytykset

5 lukuAlkoholijuomien vähittäismyynti, toimitus ja anniskelu

6 a. Alkoholijuomien toimituksen valvontamaksu

Aluehallintovirasto perii toistaiseksi voimassa olevien alkoholijuomien toimituslupien haltijoilta vuotuisen valvontamaksun. Valvontamaksukausi on kalenterivuosi. Maksu muodostuu kiinteästä perusmaksusta ja toiminnan laajuudesta riippuvasta lisämaksusta seuraavasti:

Luvanhaltijakohtainen perusmaksu on 100 euroa.

Toiminnan laajuudesta riippuvan lisämaksun suuruus määräytyy valvontamaksukauden aikana lupaviranomaiselle vuosittain raportoitujen alkoholijuomien toimitusmäärien perusteella. Toimitusmääräkohtainen valvontamaksu on perusmaksun lisäksi 0,10 euroa toimitukselta vuodessa 1 000 kuljetuksen ylittävältä osalta. Maksu pyöristetään alaspäin lähimpään kymmeneen euroon.

Luvanhaltija on velvollinen ilmoittamaan lupaviranomaiselle tekemiensä toimitusten kokonaismäärän vuosittain 31.1. mennessä. Mikäli luvanhaltija ei tee ilmoitusta määräajassa, lupaviranomaisella on oikeus velvoittaa luvanhaltija 70 §:ssä säädetyn uhkasakon uhalla ilmoittamaan toimitusten kokonaismäärä. Lupaviranomaisen on esitettävä luvanhaltijalle muistutus ja annettava kohtuullinen aika edellä mainittujen tietojen ilmoittamiseksi ennen uhkasakon asettamista.

7. Valvontamaksujen perintä

Edellä 1–3 kohdassa tarkoitetut valvontamaksut laskutetaan jälkikäteen viimeistään 30.11. siten, että määriin perustuva laskenta-aika on 1.9.–31.8. Luvanhaltijalta ei peritä valvontamaksua, jos hänen toimintansa on loppunut viimeistään 31.3. ja jos hän on tehnyt siitä kirjallisen ilmoituksen säädetyssä ajassa. 4 kohdassa tarkoitetut valvontamaksut laskutetaan kalenterivuosittain etukäteen, kuitenkin viimeistään 31.3. Luvanhaltijalta ei peritä valvontamaksua sen kalenterivuoden osalta, jolloin hänen toimintansa on loppunut viimeistään 31.3., jos hän on tehnyt siitä kirjallisen ilmoituksen säädetyssä ajassa.

Uudelta vähittäismyynnin tai anniskelun luvanhaltijalta taikka uudesta anniskeluajan jatkamista koskevasta ilmoituksesta ei peritä valvontamaksua ensimmäisenä kalenterivuotena. Vähittäismyynnin, anniskelun ja anniskeluajan jatkamisen valvontamaksut laskutetaan kalenterivuosittain viimeistään 30.4., kun luvanhaltijalla on voimassa oleva lupa 1.4.

Edellä 6 a kohdassa tarkoitetut valvontamaksut laskutetaan jälkikäteen viimeistään 30.4. siten, että määriin perustuva laskenta-aika on edellinen kalenterivuosi.