GP 139/2024

1.1Tausta

Hallituksen esityksen valmisteluun on johtanut Euroopan parlamentin ja neuvoston jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tietojenvaihdosta ja neuvoston puitepäätöksen 2006/960/YOS kumoamisesta annetun direktiivin (EU) 2023/977, jäljempänä tietojenvaihtodirektiivi , edellyttämä kansallinen täytäntöönpano. Tietojenvaihtodirektiivi annettiin 10.5.2023.

Tietojenvaihtodirektiivin antamiseen on johtanut se, että aikaisempi Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välistä tietojenvaihtoa koskeva neuvoston puitepäätös 2006/960/YOS, (jäljempänä Ruotsin puitepäätös ), ei ole ollut riittävän selkeä, eikä sillä ole kyetty varmistamaan riittävää ja nopeaa jäsenvaltioiden välistä asiaankuuluvaa tiedonvaihtoa. Rajat ylittävän rikollisuuden tehokas torjunta kuitenkin edellyttää, että toimivaltaiset lainvalvontaviranomaiset vaihtavat nopeasti tietoja ja tekevät operatiivista yhteistyötä. Tietojenvaihtodirektiivillä vahvistetaan nyt yhdenmukaiset, selkeät ja ajantasaiset säännöt ja oletusarvioinen tiedonvaihtokanava jäsenvaltioiden välisessä tiedonvaihdossa rikosten ennaltaehkäisemiseksi ja paljastamiseksi.

1.2Valmistelu

EU-säädöksen valmistelu

Komissio antoi 8.12.2021 ehdotuksen ( KOM(2021) 782 final ) direktiiviksi jäsenmaiden lainvalvontaviranomaisten välistä tietojenvaihtoa koskeviksi uusiksi säännöiksi, joka kumoaa ja korvaa lainvalvontaviranomaisten tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamista säädelleen neuvoston puitepäätöksen 2006/960/YOS. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa (COM(2021) 782 final – 2021/0411 (COD) ehdotuksesta 18.5.2022. Euroopan tietosuojavaltuutettu antoi lausuntonsa ehdotuksesta 8.4.2022. Euroopan parlamentti esitti kantansa direktiiviehdotukseen 1. käsittelyssä 15.3.2023 (P9_TA(2023)0074). Neuvosto hyväksyi parlamentin kannan 25.4.2023 ( Document ST_8638_2023_INIT ). Tietojenvaihtodirektiivi (EU) 2023/977 annettiin 10.5.2023.

Kansallisesti EU7-jaoston käsittely pidettiin 19.-24.01.2022. U-kirjelmä U 8/2022 vp annettiin 10.2.2022. Perustuslakivaliokunnan U-kirjelmää koskeva lausunto annettiin 10.3.2022 (PeVL 11/2022 vp . Hallintovaliokunnan U-kirjelmää koskeva lausunto annettiin 1.4.2022 HaVL 9/2022 vp (eduskunta.fi) . Suuri valiokunta hyväksyi eduskunnan kannan 6.4.2022 SuVEK 41/2022 vp. Valiokunta yhtyi erikoisvaliokuntien lausuntojen mukaisesti valtioneuvoston kantaan.

Hallituksen esityksen valmistelu

Sisäministeriö asetti 7.6.2023 poikkihallinnollisen työryhmän kaudelle 15.6.2023 – 12.12.2024 (VN/14183/2023). Työryhmässä on sisäministeriön poliisiosaston, hallinto- ja kehittämisosaston, kansallisen turvallisuuden yksikön, Rajavartiolaitoksen, Tullin, Poliisihallituksen, Keskusrikospoliisin ja oikeusministeriön edustajat. Työryhmässä on kuultu valtiovarainministeriön ja Suojelupoliisin edustajia. Työryhmän tehtävänä on tukea tietojenvaihtodirektiivin täytäntöönpanon edellyttämän kansallisen lainsäädännön valmistelua sekä varmistaa tietojenvaihtodirektiivin täytäntöönpanon edellyttämä kehittäminen ja resursointi. Tietojenvaihtodirektiivin edellyttämää järjestelmäkehitystä koskeva poliisin esiselvitys valmistui lokakuussa 2023, ja tätä koskeva julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019, jäljempänä tiedonhallintalaki ) mukainen lausuntomenettely käynnistettiin 31.10.2023. Sisäministeriön poliisin esiselvitystä koskeva lausunto annettiin 30.10.2023 (VN/30478/2023-SM-2). Valtiovarainministeriön tiedonhallintalain mukainen lausunto annettiin 27.11.2023 (VN/30891/2023-VM-4). Sisäministeriö ja Poliisihallitus keskustelivat komission kanssa myös erikseen liittyen kansallisen lainsäädännön valmistelun tilaan, järjestelmäkehitykseen ja sen resursointiin. Komission kanssa on käyty myös erikseen keskustelua tietojenvaihtodirektiivin täytäntöönpanon määräajan velvoittavuudesta direktiivin edellyttämän järjestelmäkehityksen osalta. Komissio vahvisti tällöin täytäntöönpanon ensimmäisen määräajan koskevan myös tietojenvaihtodirektiivin edellyttämän järjestelmäkehityksen implementointia.

Lausuntokierros järjestettiin 7.3. – 5.5.2024.

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat saatavissa julkisessa palvelussa osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella SM029:00/2023.

4.1Keskeiset ehdotukset

Lakiehdotus perustuu täytäntöönpanoa edellyttävän tietojenvaihtodirektiivin säännöksiin. Tietojenvaihtodirektiivi sisältää pääosin yksityiskohtaista, teknistä täysharmonisoivaa sääntelyä. Kun direktiivi sisältää täysharmonisoivaa sääntelyä, se merkitsee sitä, että direktiivissä säädetään EU:ssa noudatettavasta yhdenmukaisesta sääntelystä, josta poikkeavat kansalliset säännökset eivät ole mahdollisia. Tietojenvaihtodirektiivin tavoitteena on luoda selkeät ja yhdenmukaistetut säännöt, joilla voidaan helpottaa eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten välistä riittävää ja nopeaa tietojenvaihtoa ja varmistaa se.

Tietojenvaihtodirektiivi kumoaa ja korvaa Ruotsin puitepäätöksen. Suomessa Ruotsin puitepäätöksen täytäntöönpanosta on säädetty lailla sekä asetuksella (laki 26/2009 ja VNA 58/2009). Tietojenvaihtodirektiivi sisältää pitkälle menevää harmonisoivaa, yksityiskohtaista sääntelyä, jonka sisällyttäminen Ruotsin puitepäätöksen täytäntöönpanolakiin olisi ongelmallista. Kyseinen laki olisi muutettava käytännössä kaikilta osin, eikä lain rakenne mahdollista tietojenvaihtodirektiivin mukaisen sääntelyrakenteen sisällyttämistä siihen loogisena kokonaisuutena, mikä olisi omiaan aiheuttamaan sekaannusta lain soveltamisessa. Näissä olosuhteissa tietojenvaihtodirektiivin täytäntöönpanon tehokkuuden katsotaan edellyttävän uuden täytäntöönpanolain antamista sekä Ruotsin puitepäätöksen täytäntöönpanolain kumoamista.

Lähtökohtaisina täytäntöönpanomenetelminä ovat inkorporaatio ja uudelleen kirjoittaminen. Tietojenvaihtodirektiivin sääntely on kirjoitettu uudelleen silloin, kun uudelleen kirjoittaminen on ollut tarkoituksenmukaista ja kun tietojenvaihtodirektiivin säännöksiä ei ole sellaisenaan voitu inkorporoida kansalliseen lakiin. Suuri osa tietojenvaihtodirektiivin sääntelystä on inkorporoitu sellaisenaan lakiehdotukseen. Tietojenvaihtodirektiivin 3 artiklaan sisältyvät tietojenvaihdon periaatteet (saatavuusperiaate, yhtäläisen pääsyn periaate, luottamuksellisuusperiaate, tietojen omistajuuden periaate, tietojen luotettavuuden periaate) ovat myös sanamuotonsa mukaan edellyttäneet täytäntöönpanoa. Tietojenvaihtodirektiivin 9 artikla ei edellytä Suomessa täytäntöönpanoa. Järjestelmiin liittyvistä artikloista ei ole tapana säätää lain tasolla (16 artiklan 1 kohdan d-e kohta), mutta kyseiset kohdat asettavat kansallisille viranomaisille selkeät velvoitteet niiden täytäntöönpanoon.

Lakiehdotus noudattaa tietojenvaihtodirektiivin lukuja. Sääntelyn tarkoituksena olisi luoda lain soveltajalle ymmärrettävä kokonaisuus. Lakiehdotuksen 1 luku sisältäisi yleiset säännökset, joihin kuuluisi lain soveltamisala (1 §), määritelmät (2 §) sekä kansallisen lainsäädännön vaatimuksista johtuva uusi 3 §, joka koskee tietojen luovuttamisoikeutta salassapitosäännösten estämättä. Määritelmien 3 –kohtaan olisi lisätty uutena määritelmänä keskitetyn yhteyspisteen määritelmä.

Lakiehdotuksen 2 luku koskisi pyynnöstä tapahtuvaa tietojenvaihtoa (4 – 9 §). Lakiehdotuksen 2 luku on kirjoitettu uudelleen siten, että se kattaisi kaiken tietojenvaihtodirektiivin soveltamisalaan kuuluvan Euroopan jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tietojenvaihdon, jota toimivaltaiset lainvalvontaviranomaiset (poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos) tekevät, ml. keskitetyn yhteyspisteen kautta tehty tietojenvaihto. Luvun 4 §:ssä säädettäisiin tietopyynnön esittämisen edellytyksistä silloin, kun tietojen voitaisiin perustellusti olettaa olevan toisen jäsenvaltion toimivaltaisen lainvalvontaviranomaisen saatavissa, tarpeellisia ja oikeasuhtaisia rikosten ennalta estämistä, paljastamista tai selvittämistä varten. Tietopyynnön kiireellisyyden edellytyksistä ja tietopyynnön sisällettävistä tiedoista säädettäisiin tyhjentävästi 5 – 6 §:ssä. Tietojenvaihtodirektiivin sääntelyä pidemmälle mentäisiin 5 §:ssä, jossa säädetään kaikkia toimivaltaisia lainvalvontaviranomaisia koskevista, toisen jäsenvaltion tietopyyntöön vastaamisen määräajoista, kun tietojenvaihtodirektiivin määräaikasääntely (5 artiklassa) koski pelkästään keskitetyille yhteyspisteille esitettyjä tietopyyntöjä. Lakiehdotuksen 7 § koskisi määräaikoja, joiden kuluessa toimivaltaisen lainvalvontaviranomaisen olisi toimitettava pyydetyt tiedot.

Saman luvun 8 – 9 § koskisi tietojen luovuttamisesta kieltäytymistä sekä menettelyä tällaisessa tapauksessa. Kieltäytymisperusteet vastaisivat tietojenvaihtodirektiivin mukaista sääntelyä. Sen sijaan tietojenvaihtodirektiivin sääntelyä pidemmälle mentäisiin säätämällä keskitetyn yhteyspisteen roolista näissä tapauksissa. Selkeyden vuoksi olisi pidetty tärkeänä säätää siitä, että tietojen luovuttamisesta kieltäytyminen tehtäisiin keskitetysti keskitetyn yhteyspisteen kautta. Tietojen luovuttamisesta kieltäytymistä koskevan päätöksen tekisi toimivaltainen lainvalvontaviranomainen.

Lakiehdotuksen 3 luku koskisi muuta tietojenvaihtoa (10 – 11 §). Kyseisessä 10 §:ssä säädettäisiin oma-aloitteisesta tietojenvaihdosta. Kansallista liikkumavaraa käytettäisiin, kun 10 § 1 momentissa säädettäisiin toimivaltaisen lainvalvontaviranomaisen oikeudesta luovuttaa tietoja, jos olisi perusteltua syytä olettaa, että tiedot voisivat olla välttämättömiä kyseisille muille jäsenvaltioille rikosten ennalta estämistä, paljastamista tai selvittämistä varten. Oikeutta tiedonluovutukseen ei olisi, jos kyseiset tiedot olisivat 8 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja tietoja. Velvoitteesta luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti säädettäisiin saman pykälän toisessa momentissa. Vastaavasti velvoitetta tiedonluovutukseen ei olisi, jos kyseiset tiedot olisivat 8 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja tietoja.

Tietojenvaihtodirektiivin sisäisestä logiikasta poiketen 11 § koskisi tietojen luovuttamista Europolille. Tämä johtuu siitä, että tietojenvaihtodirektiivin 3 luvun 8 artikla olisi lakiehdotuksessa yhdistetty yhtäältä 4 §:ään sekä toisaalta uuteen, kopion lähettämistä koskevaan uuteen 16 §:ään. Kun kuitenkin tietojenvaihtodirektiivin lukujen rakenne olisi haluttu lakiehdotuksessa säilyttää selkeyden vuoksi, lukuun 3 lisättäisiin toinen, alun perin tietojenvaihtodirektiivin 4 lukuun sisältynyt 12 artikla, joka sisältönsä puolesta sopii lukuun 3.

Lakiehdotuksen 4 luku sisältäisi tietojen toimittamista koskevat lisäsäännöt (12 – 16 §). Luvun 12 §:ssä säädettäisiin henkilötietoja koskevista lisäsäännöistä aineellisilla viittauksilla yhtäältä Europol-asetuksen liitteen II jaksossa B luokiteltuihin henkilötietoihin ja asettamalla toimitettaville tiedoille välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimus suhteessa tietopyynnön tarkoituksen saavuttamiseen. Toinen aineellinen viitataus koskee rikosasioiden tietosuojalain 9 § - 10 §:n henkilötietojen sääntelyä. Lakiehdotuksen 13 §:ssä säädettäisiin luottamuksellisuuden ja yhtäläisen pääsyn turvaamisesta, joilla täytäntöön pannaan tietojenvaihtodirektiivin periaatteet yhtäläisestä pääsystä ja luottamuksellisuudesta. Tietojenvaihtodirektiivin 1 artiklan 4 kohtaan sisältyvää kansallista liikkumavaraa käytettäisiin säätämällä 14 §:ssä tietoja luovuttavalle toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle mahdollisuus antaa suostumus tietojen käyttöön oikeudenkäynneissä. Ehdotetuilla säännöksillä ei kuitenkaan vaikutettaisi sellaisen lainsäädännön soveltamiseen, jossa nimenomaisesti edellytetään toista menettelyä, erityisesti rikosasioihin sovellettavaa oikeusapumenettelyä tai eurooppalaista tutkintamääräystä. Säännös olisi tarpeen epäselvän oikeustilan vuoksi. Suostumus voitaisiin antaa vain tietoihin, jotka olisivat peräisin viranomaisen ylläpitämästä julkisesta rekisteristä eikä tietojen luovuttamiselle olisi asetettu rajoituksia.

Lakiehdotuksen 15 § koskisi Europolin SIENA- sovelluksen käyttämistä oletusarvoisena viestintäkanavana kaikessa tietojenvaihtodirektiivin ja lakiehdotuksen mukaisessa tietojenvaihdossa. Poikkeukset SIENA-sovelluksen käytöstä olisi lueteltu laissa tyhjentävästi. Lakiehdotuksen 15 §:n täytäntöönpanoaika olisi muista lain säännöksistä poikkeava eli kyseisen pykälän velvoitteet on täytäntöön pantava 12.6.2027 mennessä.

Lakiehdotuksen 16 § koskisi kopion toimittamista. Pykälä koskisi yhtäältä kopion tallentamista 19 §:n mukaiseen keskitettyyn asianhallintajärjestelmään kaikissa tietojenvaihtodirektiivin alaisissa tietojenvaihdon tilanteissa kansallisesti (tietopyynnön esittäminen, tietopyyntöön vastaaminen, tiedon oma-aloitteinen toimittaminen). Samoin se koskisi kopion lähettämistä toisen jäsenvaltion keskitetylle yhteyspisteelle, mikäli tieto toimitetaan suoraan toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle. Pykälässä koottaisiin selventävästi yhteen tietojenvaihtodirektiiviin eri pykäliin siroteltu kopioiden lähettämistä koskeva sääntely. Kansallista liikkumavaraa käytettäisiin, kun kopion toimittamista koskevat poikkeukset säädellään tyhjentävästi 2 momentissa.

Lakiehdotuksen 5 luku koskisi tiedonvaihdon keskitettyä yhteyspistettä (17 – 19 §). Lakiehdotuksen 17 – 18 §:ssä säädettäisiin keskitetystä yhteyspisteestä, sen tehtävistä ja valmiuksista. Keskitettyä yhteyspistettä koskeva sääntely on pitkälle harmonisoivaa. Keskitetty yhteyspiste toimisi keskusrikospoliisissa. Toimivaltaiset lainvalvontaviranomaiset osallistuisivat keskusrikospoliisissa olevan keskitetyn yhteyspisteen toimintaan lain 2-4 luvun mukaisesti.

Lakiehdotuksen 19 §:ssä säädettäisiin keskitetystä sähköisestä asianhallintajärjestelmästä. Myös tämä sääntely on pitkälle harmonisoiva ja tietojenvaihtodirektiivin keskeisin osa, eli suuri osa tietojenvaihtodirektiivin sääntelystä on täytäntöön pantu sellaisenaan tai uudelleen kirjoitettu. Varsinaista järjestelmäkehitystä koskevaa sääntelyä (esimerkiksi tietojen ristiintarkastus) ei ole tapana kansallisesti antaa järjestelmien jatkuvan kehittymisen ja muuttumisen vuoksi, mutta tietojenvaihtodirektiivissä asetetut velvoitteet koskevat kuitenkin kansallisia viranomaisia täysimääräisesti. Suomessa ei ole keskitettyä sähköistä asianhallintajärjestelmää, vaan poliisi vastaa keskitetyn sähköisen asianhallintajärjestelmän käyttöön ottamisesta. Keskitetyn yhteyspisteen olisi käytettävä keskitettyä asianhallintajärjestelmää laissa säädettyjen tehtäviensä hoitamiseksi. Tietojenvaihtodirektiiviä pidemmälle menevää sääntelyä tehtäisiin säätämällä rekisterinpitäjyydestä keskitetystä asianhallintajärjestelmässä selkeyttävästi. Kukin toimivaltainen lainvalvontaviranomainen toimisi asianhallintajärjestelmässä käsiteltyjen henkilötietojensa rekisterinpitäjänä. Lakiehdotuksen 19 § sisältää myös 20 §:n tilastointivelvoitteen täytäntöönpanoa tukevan sääntelyn. Käyttöoikeuksien ja muiden käsittelytoimien kirjaamista koskeva tietojenvaihtodirektiivin sääntely on täytäntöön pantu viittauksella kansalliseen lainsäädäntöön ( rikosasioiden tietosuojalaki ). Henkilötietojen säilyttämistä koskeva tietojenvaihtodirektiivin sääntely on pakottavana inkorporoitu lakiin sellaisenaan.

Lakiehdotuksen viimeinen luku olisi 6 luku (20 – 21§). Luku sisältäisi tietojenvaihdon tilastojen toimittamista koskevat velvoitteet sekä lain voimaantulosäännökset.

4.2Pääasialliset vaikutukset

5.1Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemia tai toteuttamia keinoja

Alankomaat

Alankomaat asetti työryhmän tietojenvaihtodirektiivin täytäntöön panoa selvittämään. Työryhmässä on sekä ministeriön poliittisia ja oikeudellisia asiantuntijoita sekä Alankomaiden keskitetyssä yhteyspisteessä edustettuina olevat poliisi ja syyttäjälaitos. Tässä vaiheessa on arvioitu, että lakimuutokset koskevat alemman tasoista sääntelyä. Operatiivisten muutosten osalta todettiin, että keskitetty yhteyspiste on jo valmistellut keskitetyn sähköisen asianhallintajärjestelmän käyttöön ottoa ja sisällyttää siihen parhaillaan tietojenvaihtodirektiivin vaatimukset. Kyseisen, tietojenvaihtodirektiivin mukaisen käyttöön oton rakenteellisten vaikutusten talous- ja henkilöstövaikutukset ovat parhaillaan analysoitavina.

Bulgaria

Tietojenvaihtodirektiivin täytäntöönpanoa varten Bulgaria on ottanut sisäministeriön vuoden 2024 toimintasuunnitelmaan muutoksen ministeriötä koskevaan lakiin (erityisesti luku VI), joka tällä hetkellä kattaa Ruotsin puitepäätöksen. Lainsäädäntömuutosten jälkeen laaditaan säännöt, ohjeet ja standardit, joilla varmistetaan tiettyjen tietojenvaihtodirektiivien artiklojen selkeä ymmärtäminen ja soveltaminen (artiklat 4, 6-8 sekä 12). Osana tietojenvaihtodirektiivin täytäntöönpanoa tullaan määrittelemään toimivaltaiset lainvalvontaviranomaiset, jotka voivat lähettää tietopyyntöjä toisten jäsenvaltioiden keskitetyille yhteyspisteille. Näitä koskeva luettelo toimitetaan lainsäädäntömuutosten jälkeen. Oikeusministeriötä konsultoidaan mahdollisesti olemassa olevien menettelyjen ja niiden päivitystarpeen osalta sekä tuomioistuimen lupaa koskevan 9 artiklan osalta.

Tietojenvaihtodirektiivin edellyttämän keskitetyn yhteyspisteen hallinnoiman sähköisen asianhallintajärjestelmän osalta Bulgaria toteaa, että sen keskitetyssä yhteyspisteessä toimii jo nyt Ruotsin puitepäätöksen mukainen keskitetty asianhallintajärjestelmä. Parhaillaan arvioidaan tietojenvaihtodirektiivin velvoitteita ja sitä, riittääkö nykyisen asianhallintajärjestelmän päivitys vai olisiko kehitettävä uusi järjestelmä, joka käyttää SIENA-sovellusta oletusarvoisena viestintäkanavana. Toimivaltaisten viranomaisten pääsyn SIENA-sovellukseen tietojenvaihtodirektiivin mukaisesti arvioidaan toteutuvan, kun suora pääsy SIENA-sovellukseen on varmistettu loppukäyttäjille. Bulgaria suunnittelee myös teknisiä konsultaatioita Europolin suuntaan liittyen postilaatikoiden kehittämiseen sekä mahdollisuuksiin saada suora yhteys toisten jäsenvaltioiden keskitettyihin yhteyspisteisiin.

Irlanti

Irlannin poliisissa (An Garda Síochána) toimii keskistetty yhteyspiste, jossa on SIRENE-toimisto, Europolin kansallinen toimisto sekä Interpolin kansallinen toimisto. Tietojenvaihtodirektiivin edellyttämä keskitetty asianhallintajärjestelmä on otettu käyttöön SIRENE-toimistossa jo vuonna 2021. Tällä hetkellä on käynnissä integrointihanke, jonka tarkoituksena on ulottaa keskitetty sähköinen asianhallintajärjestelmä Interpoliin ja Europoliin, jotta kaikki kansainvälisen yhteistyön kanavat toimivat samalla alustalla. Kun tämä on toteutettu, sen arvioidaan täyttävän kaikki keskitetylle yhteyspisteelle tietojenvaihtodirektiivissä asetetut vaatimukset. Tietojenvaihtodirektiivin täytäntöönpano edellyttänee todennäköisesti myös lainsäädäntöä, minkä laajuutta arvioidaan yhdessä oikeusministeriön kanssa vuonna 2024.

Latvia

Tietojenvaihtodirektiivin täytäntöön panemiseksi Latvia on käynnistänyt lainsäädäntöhankkeen, jossa säädetään uusi laki nykyisen voimassa olevan Ruotsin puitepäätöksen täytäntöönpanolain pohjalta. Keskitetyn yhteyspisteen tehtäviä tulee säädettävän lain mukaan hoitamaan valtiollinen poliisi. Tietojenvaihtodirektiivin edellyttämän keskitetyn sähköisen asianhallintajärjestelmän käyttöönotto ja toiminta tulee perustumaan olemassa olevaan asianhallintajärjestelmään ("Workflow"), jota poliisi parhaillaan jo käyttää kansainvälisen yhteistyön kanavana (Interpol-Europol-SIRENE).

Pohjoismaat

Tietojenvaihtodirektiivin johdanto-osan 40 kappaleen mukaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti tietojenvaihtodirektiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tietojenvaihtodirektiivillä kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tietojenvaihtodirektiivin, saattaako se tietojenvaihtodirektiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tietojenvaihtodirektiivin johdanto-osan 42 kappaleen mukaan Islannin ja Norjan osalta tietojenvaihtodirektiivillä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan H kohdassa tarkoitettuun alaan. Tanska, Islanti ja Norja ovat kaikki ilmaisseet kiinnostuksensa Advania-järjestelmään sekä Liechtensteinin ratkaisuun keskitetyn asianhallintajärjestelmän toteuttamisessa.

Ruotsin poliisilla on jo keskitetyn yhteyspisteen käytössä keskitetty asianhallintajärjestelmä ja SIENA on integroitu järjestelmään. Teknistä työtä tehdään tietopyynnön epäämisen osittaisen automatisoinnin, tietopyynnön määräaikojen sekä asianhallintajärjestelmään tallennettujen henkilötietojen ensimmäisen puolivuosiarvioinnin osalta. Ruotsi on arvioinut, että tietojenvaihtodirektiivin edellyttämä sääntely sisältyy jo sen kansalliseen lainsäädäntöön. Sen sijaan alemman tasoista sääntelyä tullaan päivittämään (asetus ja poliisin ohjeet). Asetus viranomaisten välisestä tiedonvaihdosta (2008:504) ehdotetaan kumottavaksi ja uutta, kansainvälistä poliisiyhteistyötä koskevaa asetusta ehdotetaan muutettavaksi (2017:504). Uudessa asetuksessa säädettäisiin keskitetystä yhteyspisteestä ja toimivaltaisista lainvalvontaviranomaisista, tietopyynnön tekemisen edellytyksistä, tietopyynnön sisällöistä, määräajoista, käytettävistä kielistä, tietopyynnön epäämisen perusteista ja kopion lähettämisestä keskitetylle yhteyspisteelle. Lausuntoaika päättyy syyskuussa, ja säädösmuutokset on tarkoitus saattaa voimaan 12.12.2024 mennessä.

Saksa

Saksa on tässä vaiheessa toteuttanut keskitettyjen yhteyspisteiden asemaa koskevan laajan kyselyn osana tietojenvaihtodirektiivin täytäntöönpanoa.

Tsekki

Tsekki on arvioinut tietojenvaihtodirektiivin täytäntöönpanon edellyttävän lainsäädäntömuutoksia, ja prosessi on hyvässä vauhdissa. Lakiehdotukset ovat parlamentin käsittelyssä. Lähtökohtana on ollut muuttaa olemassa olevia lakeja eikä tehdä uutta lainsäädäntöä. Lakimuutoksia tehdään ainakin kolmeen kansalliseen lakiin. Viranomaiset ennakoivat pitkää parlamenttikäsittelyä, koska poliisilain muutokset ovat haastavia prosesseja.

Unkari

Unkarin sisäministeriö on käynnistänyt lainsäädäntöhankkeen tietojenvaihtodirektiivin täytäntöönpanon edellyttämistä lainsäädäntömuutoksista. Unkarilla on jo käytössä nimetty keskitetty yhteyspiste ja toimivaltaiset lainvalvontaviranomaiset käyttävät jo SIENA-sovellusta kansainvälisen tiedonvaihdon välineenä.

Tietojenvaihtodirektiivin täytäntöönpano edellyttää vielä niiden toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten nimeämistä, jotka voivat esittää tietopyyntöjä toisten jäsenvaltioiden keskitetyille yhteyspisteille, sääntelyä velvoitteesta lähettää kopio keskitetylle yhteyspisteelle, jos se ei ole tiedonvaihdossa mukana, sääntelyn kumoamista Ruotsin puitepäätöksen mukaisten mallipohjien osalta, säädösmuutoksia tietopyynnön sisällön, kiireellisyyden, määräaikojen sekä tiedon toimittamisen kieltäytymisperusteiden osalta ja uutta tietosuojaa koskevaa erityissääntelyä. Lisäksi tarvitaan teknistä kehittämistyötä keskitetyn asianhallintajärjestelmän ja sen SIENA-yhteentoimivuuden varmistamiseksi.

7.1Laki Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tietojenvaihdosta

1 luku Yleiset säännökset

1 § . Soveltamisala. Lakiehdotuksen 1 §:llä täytäntöön pantaisiin tietojenvaihtodirektiivin 1 artikla.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain soveltamisalasta. Laissa ehdotettaisiin säädettäväksi, että lakia sovelletaan tietojenvaihtoon rikosten ennalta estämistä, paljastamista tai selvittämistä varten Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten kanssa, jollei muussa Euroopan unionin lainsäädännössä nimenomaisesti säädetä toisin. Tietojenvaihtodirektiivissä käytetyn käsitteen ”tutkinta” sijasta laissa käytettäisiin poliisilain (872/2011) 1 §:n mukaista käsitettä ”selvittäminen”.

Ehdotetun lain ulkopuolelle jäävät tilanteet, joissa Euroopan unionin muissa säädöksissä on nimenomaisesti säädetty tietojenvaihdosta rikosten ennalta estämistä, paljastamista tai selvittämistä varten Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten välillä. Tietojenvaihtodirektiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan tietojenvaihtodirektiiviä ei sovelleta toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten väliseen tietojenvaihtoon sellaisten rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai tutkimiseksi, joista säädetään nimenomaisesti muissa unionin säädöksissä. Tietojenvaihtodirektiivin 1 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaan jäsenvaltiot voivat hyväksyä tai pitää voimassa säännöksiä, joilla helpotetaan edelleen muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten kanssa tapahtuvaa tietojenvaihtoa, jonka tarkoituksena on rikosten ennalta estäminen, paljastaminen tai tutkinta, myös jäsenvaltioiden tekemien kahden- tai monenvälisten järjestelyjen perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin tai muiden unionin säädösten mukaisten jäsenvaltioiden velvoitteiden soveltamista.

Tietojenvaihtodirektiivin johdanto-osan 10 kappaleessa säädetään, että tietojenvaihtodirektiivissä vahvistetut säännöt eivät saisi vaikuttaa sellaisten unionin sääntöjen soveltamiseen, jotka koskevat tällaista tietojenvaihtoa, kuten Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/794; Schengenin tietojärjestelmän käytöstä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1860; Schengenin tietojärjestelmän (SIS) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä rajatarkastuksissa, Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1987/2006 muuttamisesta ja kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1861; Schengenin tietojärjestelmän (SIS) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä poliisiyhteistyössä ja rikosasioissa tehtävässä oikeudellisessa yhteistyössä, neuvoston päätöksen 2007/533/YOS muuttamisesta ja kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1986/2006 ja komission päätöksen 2010/261/EU kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1862 sekä matkustajarekisteritietojen (PNR) käytöstä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden ennalta estämistä, paljastamista ja tutkintaa sekä tällaisiin rikoksiin liittyviä syytetoimia varten annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/681 ja säännöistä, joilla helpotetaan rahoitus- ja muiden tietojen käyttöä rikosten ennalta estämistä, paljastamista, tutkimista tai niihin liittyviä syytetoimiva varten, ja neuvoston päätöksen 2000/642/YOS kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1153 ja rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi tehty neuvosto päätös 2008/615/YOS ja rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi tehdyn päätöksen 2008/615/YOS täytäntöönpanosta tehty neuvoston päätös 2008/616/YOS. Lakiehdotuksella ei siten vaikuteta näihin säädöksiin perustuvaan tietojenvaihtoon.

Tietojenvaihtodirektiivin johdanto-osan 12 kappaleen mukaan tietojenvaihtodirektiivi ei rajoita Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen (Napoli II) soveltamista.

Kahdenvälinen tietojenvaihto kolmansien maiden kanssa ja kansallista turvallisuutta koskeva tietojenvaihto jäisi lakiehdotuksen ulkopuolelle.

Tietojenvaihtodirektiivi ei edellytä pakkokeinolain (806/2011) , poliisilain, rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksesta annetun lain ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain (623/2015) mukaisten salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että lailla pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tietojenvaihdosta ja neuvoston puitepäätöksen 2006/960/YOS kumoamisesta10 päivänä toukokuuta 2023 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/977.

2 §.Määritelmät. Pykälällä pantaisiin täytäntöön tietojenvaihtodirektiivin 2 artikla. Siinä esitettäisiin säädettäväksi toimivaltaisen lainvalvontaviranomaisen, nimetyn lainvalvontaviranomaisen, keskitetyn yhteyspisteen, vakavan rikoksen, tiedon, suoraan saatavilla olevan tiedon, välillisesti saatavilla olevan tiedon ja henkilötiedon määritelmistä.

Ehdotetun pykälän 1 kohdan mukaan toimivaltaisella lainvalvontaviranomaisella tarkoitettaisiin poliisia, Tullia ja Rajavartiolaitosta, jotka ovat tietojenvaihtodirektiivissä tarkoitettuja rikoksen ennalta estämisessä, paljastamisessa ja selvittämisessä toimivaltaisia viranomaisia. Muut näissä asioissa toimivaltaiset viranomaiset, eli Suojelupoliisi ja Puolustusvoimat, eivät kuulu tietojenvaihtodirektiivin soveltamisalaan.

Ehdotetun pykälän 2 kohdan mukaan nimetyllä lainvalvontaviranomaisella tarkoitettaisiin jäsenvaltion toimivaltaista lainvalvontaviranomaista, jolla on valtuudet esittää tietopyyntöjä toisen jäsenvaltion keskitetyille yhteyspisteille. Tietojenvaihtodirektiivin tarkoituksena on, että jäsenvaltioiden olisi keskitetyn yhteyspisteen kautta tapahtuvan tiedonvaihdon lisäksi voitava nimetä jotkut toimivaltaisista lainvalvontaviranomaistaan nimetyiksi lainvalvontaviranomaisiksi, jotka voivat esittää tietopyyntöjä toisten jäsenvaltioiden keskitetyille yhteyspisteille. Suomessa nimettyjä lainvalvontaviranomaisia olisivat edellä mainitut toimivaltaiset lainvalvontaviranomaiset.

Ehdotetun pykälän 3 kohdan mukaan keskitetyllä yhteyspisteellä tarkoitettaisiin tietojenvaihdon koordinoinnista ja helpottamisesta vastaavaa keskusyksikköä. Määritelmässä tarkoitettu keskitetty yhteyspiste tarkoittaisi sekä Suomen kansallista keskitettyä yhteyspistettä että toisen jäsenvaltion keskitettyä yhteyspistettä. Suomen kansallisen keskitetyn yhteyspisteen toimintaan osallistuvat poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen edustajat.

Ehdotetun pykälän 4 kohdan mukaan vakavalla rikoksella tarkoitettaisiin rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (2003/1286) 3 §:ssä tarkoitettuja rikoksia sekä Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794 (jäljempänä Europol-asetus ) 3 artiklassa tarkoitettuja rikoksia. Tietojenvaihtodirektiivin 2 artiklan 3 alakohdan a-kohdassa mainittu neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS on täytäntöön pantu lailla 2003/1286, ja kyseisen puitepäätöksen 2 artiklan 2 kohdan rikoksia vastaa kansallisen lain 3 §.

Ehdotetun pykälän 5 kohdan mukaan tiedoilla tarkoitettaisiin mitä tahansa sisältöä, joka koskee yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, tosiseikkoja tai olosuhteita, jotka ovat toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten kannalta merkityksellisiä niiden hoitaessa kansallisen lainsäädännön mukaisia tehtäviään rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai tutkimiseksi. Tietojenvaihtodirektiivin ja sen täytäntöönpanolain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi tietojen hankkiminen pakkokeinoin. Sen sijaan pakkokeinoin hankitut, toimivaltaisen viranomaisen saatavilla olevat tiedot voisivat olla ehdotetun lain mukaisen tietojenvaihdon kohteena.

Ehdotetun pykälän 6 kohdan mukaan ehdotettaisiin säädettäväksi tietojenvaihtodirektiivin mukaisesta suoraan saatavilla olevan tiedon määritelmästä. Suoraan saatavilla olevilla tiedoilla tarkoitettaisiin tietoja, jotka ovat tietokannassa, johon jäsenvaltion, jolta tietoja on pyydetty, keskitetyllä yhteyspisteellä tai toimivaltaisella lainvalvontaviranomaisella on suora pääsy.

Ehdotetun pykälän 7 kohdan mukaan ehdotettaisiin säädettäväksi tietojenvaihtodirektiivin mukaisesti välillisesti saatavilla olevan tiedon määritelmästä. Välillisesti saatavilla olevilla tiedoilla tarkoitettaisiin tietoja, jotka jäsenvaltion, jolta tietoja on pyydetty, keskitetty yhteyspiste tai toimivaltainen lainvalvontaviranomainen voivat kansallisen lainsäädännön niin salliessa ja sen mukaisesti pakkokeinoja käyttämättä saada muilta viranomaisilta tai kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneilta yksityisiltä osapuolilta. Toimivaltaisille lainvalvontaviranomaisille on kansallisissa henkilötietolaeissa säädetty tiedonsaantioikeuksia muiden rekistereistä ja tietojärjestelmistä. Tieto, jonka toimivaltainen lainvalvontaviranomainen saa laissa säädetyn tiedonsaantioikeuden nojalla, olisi välillisesti saatavilla oleva tietoa.

Tietojenvaihtodirektiivin 3 artiklan a kohdan mukainen saatavuusperiaate edellyttää, että saatavilla olevat tiedot voidaan antaa muiden jäsenvaltioiden keskitetyille yhteyspisteille tai toimivaltaisille viranomaisille. Tiedon käsite on tietojenvaihtodirektiivissä ja siten sen täytäntöönpanolaissa laaja. Käsite on sidottu toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten toimivaltansa puitteissa harjoittamaan toimintaan rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi. Tiedot tarkoittavat mitä tahansa sisältöä, joka koskee yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, tosiseikkoja tai olosuhteita, joka on merkityksellistä rikostorjunnan kannalta. Tietojenvaihtodirektiivi ei kuitenkaan tarkoita, että poliisi, Tulli tai Rajavartiolaitos voisi luovuttaa tietoja toisen jäsenvaltion viranomaiselle laajemmin kuin sillä itsellään on oikeus kansallisen lainsäädännön mukaisesti käyttää niitä. Esimerkiksi poliisilla on suora pääsy passirekisteriin ja henkilökorttirekisteriin, mutta poliisi itse ei saa käyttää kyseisten rekisterien biometrisia tietoja lainvalvontatarkoituksessa, eikä tietoja siten voi luovuttaakaan. Toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten tiedonsaantioikeuksista säädetään erikseen muussa lainsäädännössä yksityiskohtaisesti.

Toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten tiedonsaantioikeuksista säädetään esimerkiksi poliisilain 4 luvun 2 ja 3 §:ssä sekä 5 luvun 40–42 §:ssä, poliisin henkilötietolain 16 §:ssä, rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 2 luvun 14 §:ssä, Tullin henkilötietolain 16 §:ssä, rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 36 §:ssä, Rajavartiolaitoksen henkilötietolain 19, 20 ja 22 §:ssä sekä muissa laeissa ja sopimuksissa. Tiedot voivat olla saatavilla myös, jos ne on alun perin hankittu pakkokeinolain mukaisin pakkokeinoin. Tietojenvaihtodirektiivissä ei kuitenkaan velvoiteta hankkimaan tietoja pakkokeinoin, mutta pakkokeinoin jo hankittuja tietoja voidaan luovuttaa tietojenvaihtodirektiivin ja sen täytäntöönpanolain edellytysten mukaisesti.

Tietojenvaihtodirektiivi sisältää viittauksia rikosasioiden tietosuojadirektiiviin, jonka vaatimuksia noudatetaan silloin, kun vaihdettavat tiedot sisältävät yksittäistä luonnollista henkilöä, kuten epäiltyä, koskevia tietoja. Rikosasioiden tietosuojadirektiivin vaatimukset sen sijaan eivät koske sellaisia salassa pidettäviä tietoja, jotka eivät mahdollista luonnollisen henkilön suoraa tai välillistä tunnistamista, kuten esimerkiksi salassa pidettäviä rikollisuuden uhka-analyysejä. Henkilötiedon määritelmä on kuitenkin laaja ja esimerkiksi verkkotunnistetieto voi mahdollistaa välillisen tunnistamisen. Rikosasioiden tietosuojadirektiivi on pantu täytäntöön pääosin rikosasioiden tietosuojalailla. Henkilötietojen käsittelystä säädetään lisäksi henkilötietojen käsittelystä poliisin henkilötietolaissa, Tullin henkilötietolaissa sekä Rajavartiolaitoksen henkilötietolaissa.

Henkilötiedon määritelmä 8. kohdassa perustuisi rikosasioiden tietosuojalain lain 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettuun määritelmään. Sen mukaan henkilötiedoilla tarkoitettaisiin kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön (rekisteröity) välittömästä tai välillisesti liittyviä tietoja.

3 §.Oikeus luovuttaa tietoja. Pykälän mukaan toimivaltainen lainvalvontaviranomainen saa luovuttaa tietoja salassapitosäännösten estämättä. Pykälä olisi tarpeen kansallisesta lainsäädännöstä johtuvien vaatimusten huomioimiseksi.

Perustuslain tulkintakäytännöstä johtuvat vaatimukset huomioidaan tiedonsaantioikeuksiin sovellettavassa lainsäädännössä, eikä tietojenvaihtodirektiivillä laajenneta kansallisia tiedonsaantioikeuksia.

2 luku Pyynnöstä tapahtuva tietojenvaihto

4 §.Tietopyynnöt toiselle jäsenvaltiolle. Pykälässä säädettäisiin toiselle jäsenvaltioille esitettävistä tietopyynnöistä. Pykälällä täytäntöön pantaisiin tietojenvaihtodirektiivin 4 ja 8 artikla. Pykälän 1 momentissa ehdotettaisiin säädettäväksi, että toimivaltainen lainvalvontaviranomainen voi esittää tietopyynnön toiselle jäsenvaltiolle ainoastaan, jos vodaan perustellusti olettaa, että pyydetyt tiedot ovat saatavilla kyseisessä jäsenvaltiossa. Terminologia on yhdenmukaistettu poliisin henkilötietolaissa käytetyn ilmaisun ”voidaan perustellusti olettaa” kanssa.

Pykälässä ehdotetaan myös säädettäväksi, että pyydettyjen tietojen tulee olla tarpeellisia ja oikeasuhtaisia rikosten ennalta estämistä, paljastamista tai selvittämistä varten.

Pykälällä katettaisiin kaikki tietojenvaihtodirektiivissä tarkoitetut tilanteet, joissa toiselle jäsenvaltiolle esitetään tietopyyntö siten, että tietopyynnön esittäjänä voi olla toimivaltainen viranomainen eli poliisi, Tulli tai Rajavartiolaitos.

Tietojenvaihtodirektiivin 4 artiklan 6 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltio varmistaa, että tietopyynnöt toisen jäsenvaltion keskitetylle yhteyspisteelle esitetään jollakin niistä kielistä, jota sisältyvät luetteloon, jonka kyseinen toinen jäsenvaltio on laatinut 11 artiklan mukaisesti. Suomen keskitetty yhteyspiste hyväksyy suomen, ruotsin ja englannin kielen. Kyseiset tietojenvaihtodirektiivin kohdat eivät edellytä täytäntöön panoa lain tasolla, vaan niistä ilmoitetaan komissiolle notifikaation yhteydessä.

5 §.Tietopyynnön kiireellisyys. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tietopyynnön kiireellisyydestä. Sillä täytäntöön pantaisiin tietojenvaihtodirektiivin 4 artiklan 4 kohta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle tai keskitetylle yhteyspisteelle esitettävässä tietopyynnössä olisi täsmennettävä, onko pyyntö kiireellinen. Tietopyynnön kiireellisyys olisi perusteltava.

Pykälän 2 momentti sisältäisi tietopyynnön kiireellisyyden arvioinnin kriteerit. Tällaisia tietoja voisivat olla tiedot, jotka ovat välttämättömiä yleiseen turvallisuuteen kohdistuvan välittömän ja vakavan uhkan ennalta ehkäisemiseksi (1 kohta); tiedot, jotka ovat tarpeen henkilön henkeen tai ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvan välittömän uhkan ennalta estämiseksi (2 kohta); tiedot, jotka ovat tarpeen sellaisen päätöksen tekemiseksi, johon voi liittyä vapaudenmenetyksenä pidettävien rajoittavien toimenpiteiden jatkaminen (3 kohta); tiedot, jotka ovat vaarassa menettää merkityksensä, jos niitä ei toimiteta kiireellisesti, ja joita pidetään tärkeinä rikosten ennalta estämisen, paljastamisen tai selvittämisen kannalta (4 kohta).

6 §.Tietopyyntöön sisällytettävät tiedot. Pykälässä täytäntöön pantaisiin tietojenvaihtodirektiivin 4 artiklan 5 kohta, joka koskee tietopyyntöön sisällytettäviä tietoja. Tietopyyntöön olisi sisällytettävä kaikki tarvittavat yksityiskohdat sen käsittelemiseksi asianmukaisesti ja nopeasti sekä vähintään seuraavat tiedot:

1) pyydetyt tiedot mahdollisimman yksityiskohtaisesti eriteltyinä; 2) pyydettyjen tietojen käyttötarkoitus sekä kuvaus tosiseikoista ja tieto epäillystä rikoksesta; 3) perustelut sille, miksi pyydettyjen tietojen oletetaan olevan saatavilla pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa; 4) tarvittaessa selvitys tietopyynnön tarkoituksen ja sen kohteena olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tai yhteisön välisestä yhteydestä; 5) tarvittaessa 5 § 2 momentin mukaisesti syyt, joiden vuoksi pyyntöä pidetään kiireellisenä; 6) rajoitukset pyynnön sisältämien tietojen käyttämiselle muihin tarkoituksiin.

7 §.Toisen jäsenvaltion pyyntöön vastaaminen. Pykälässä säädettäisiin toisen jäsenvaltion pyyntöön vastaamisesta. Pykälällä täytäntöön pantaisiin tietojenvaihtodirektiivin 5 artikla.

Direktiivin sääntelystä poiketen kansallisessa lainsäädännössä ehdotetaan mentävän direktiivin sääntelyä pidemmälle siten, että sääntely koskisi kaikkia toisen jäsenvaltion esittämiä pyyntöjä, eikä pelkästään keskitetyille yhteyspisteille esitettyjä pyyntöjä. Vastaavasti pykälä koskisi kaikkia toimivaltaisia viranomaisia (poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos) eikä pelkästään tietojenvaihtodirektiivin 5 artiklassa tarkoitettua keskitettyä yhteyspistettä. Pykälän sääntelyn laajentaminen edellä esitetyllä tavalla on perusteltua selkeyden vuoksi sekä siksi, että määräaikasääntelyllä edistetään tietojenvaihtodirektiivin tavoitteiden tehokasta toteutumista. Asiat myös käsiteltäisiin samassa asianhallintajärjestelmässä riippumatta siitä, mikä yksikkö vastaisi pyyntöön.

Pykälässä säädettäisiin, että toimivaltaisen lainvalvontaviranomaisen olisi toimitettava tämän lain mukaisesti pyydetyt tiedot seuraavien määräaikojen kuluessa siitä, kun tietopyyntö vastaanotetaan:

1) kahdeksan tuntia suoraan saatavilla olevia tietoja koskevien kiireellisten pyyntöjen osalta;

2) kolme kalenterinpäivää välillisesti saatavilla olevia tietoja koskevien kiireellisten pyyntöjen osalta;

3) seitsemän kalenteripäivää muiden kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen pyyntöjen osalta.

Keskitetty yhteyspiste huolehtii tietopyynnön välittämisestä toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle viipymättä, jotta toimivaltainen lainvalvontaviranomainen voi noudattaa lakisääteisiä määräaikoja tietopyyntöihin vastaamisessa.

8 §.Tietojen luovuttamisesta kieltäytyminen. Pykälässä säädettäisiin tietojen luovuttamisesta kieltäytymisestä. Sillä täytäntöön pantaisiin tietojenvaihtodirektiivin 6 artiklan 1 kohta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että toimivaltainen lainvalvontaviranomainen päättäisi tietojen luovuttamisesta kieltäytymisestä. Tietojen luovuttamisesta kieltäytyminen tehtäisiin keskitetyn yhteyspisteen kautta. Ehdotetun kaltainen sääntely ei sisälly tietojenvaihtodirektiivin sääntelyyn, mutta se on tarpeen kansallisesti menettelyn selkiyttämisen vuoksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tietojen luovuttamisesta saa kieltäytyä ainoastaan, jos

1) pyydetyt tiedot eivät ole keskitetyn yhteyspisteen tai toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten saatavilla;

2) tietopyyntö ei täytä 6 §:ssä säädettyjä vaatimuksia;

3) pyydetyt tiedot ovat muita henkilötietoja kuin Europol-asetuksen liitteen II jaksossa B lueteltuihin luokkiin sisältyviä henkilötietoja;

4) pyydettyjen tietojen on todettu olevan virheellisiä, epätäydellisiä tai vanhentuneita eikä niitä voida toimittaa rikosasioiden tietosuojalain 9 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti;

5) pyydettyjen tietojen toimittaminen:

a) olisi keskeisten kansallisten turvallisuusetujen vastaista tai vahingoittaisi niitä;

b) vaarantaisi rikoksen ennalta estämisen, paljastamisen tai selvittämisen taikka yksilön turvallisuuden; taikka

c) vahingoittaisi perusteettomasti oikeushenkilön tärkeitä suojattuja etuja;

6) pyynnön perusteena oleva teko on sellainen rikos, josta Suomen lain mukaan säädetty ankarin rangaistus on enintään yksi vuosi vankeutta tai pyyntö liittyy tekoon, joka ei ole Suomen lain mukaan säädetty rangaistavaksi;

7) pyydetyt tiedot on alun perin saatu toiselta jäsenvaltiolta tai kolmannelta maalta, eikä kyseinen jäsenvaltio tai kolmas maa ole antanut suostumustaan tietojen toimittamiseen.

Kyseisen momentin 1 – 7 kohtaan liittyvä yksityiskohtainen sääntely ei ole uutta, vaan Ruotsin puitepäätöksen kansallisen täytäntöönpanolain 7 § sisälsi osin samankaltaisia perusteita tietojen luovuttamisesta kieltäytymiselle. Ehdotetun 8 § 1 momentin 1 kohta merkitsee niin sanotun saatavuusperiaatteen täytäntöönpanoa (tietojenvaihtodirektiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohta). Tietojenvaihtodirektiivillä perustetun järjestelmän tehokas toiminta edellyttää, että kieltäytymisperusteet olisi määriteltävä tyhjentävästi ja niitä olisi tulkittava suppeasti. Samanaikaisesti kieltäytymisperusteissa painotetaan voimakkaasti tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatetta, mikä tarjoaa takuita tietopyyntöjen väärinkäytön estämiseksi myös silloin, kun se johtaisi ilmeisiin perusoikeuksien loukkauksiin. Siten tietopyyntöjen osalta on yleisen huolellisuusvelvoitteen mukaisesti aina varmistuttava siitä, että pyynnöt ovat tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että jos kyseinen jäsenvaltio tai kolmas maa on asettanut kyseisten tietojen käytölle ehtoja, tiedot voitaisiin toimittaa vain, jos se olisi asetettujen ehtojen mukaan mahdollista. Momentissa olisi kyse eri asiasta kuin 2 momentin 7 kohdan mukaisessa kieltäytymisperusteessa, jonka mukaan tietoja ei luovutettaisi, kun jäsenvaltio tai kolmas maa ei ole antanut suostumustaan tietojen toimittamiseen. Ehtojen asettaminen tiedonluovutukselle ei olisi kieltäytymisperuste, vaan tarvittaessa luovutettaville tiedoille asetettaisiin käyttörajoituksia, kun luovutettavat tiedot olisivat peräisin toiselta EU:n jäsenvaltiolta tai kolmannelta maalta.

9 §.Menettely tietojen luovuttamisesta kieltäydyttäessä. Pykälässä säädettäisiin menettelystä, jota noudatettaisiin, kun tietojen luovuttamisesta kieltäydytään 8 §:n perusteilla. Sillä täytäntöön pantaisiin tietojenvaihtodirektiivin 6 artiklan 2 – 3 kohta.

Pykälän 1 momentin mukaan keskitetyn yhteyspisteen olisi ilmoitettava pyynnön esittäneen jäsenvaltion keskitetylle yhteyspisteelle tai nimetylle lainvalvontaviranomaiselle tietojen luovuttamisesta kieltäytymisestä ja sen perusteluista 7 §:n määräaikoja noudattaen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että toimivaltainen lainvalvontaviranomainen voisi tarvittaessa pyytää pyynnön esittäneen jäsenvaltion keskitetyltä yhteyspisteeltä tai nimetyltä lainvalvontaviranomaiselta lisäselvityksiä. Tietojenvaihtodirektiivin 6 artiklan 3 kohdasta poiketen on tarkoituksenmukaisempaa käytännön kannalta säätää keskitetyn yhteyspisteen sijasta toimivaltaisesta lainvalvontaviranomaisesta, joka voi tarvittaessa pyytää lisäselvityksiä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että edellä 7 §:ssä säädettyjen määräaikojen kuluminen keskeytettäisiin, kun pyynnön esittäneen jäsenvaltion keskitetty yhteyspiste tai nimetty lainvalvontaviranomainen vastaanottaisi lisäselvityspyynnön.

3 luku Muu tietojenvaihto

10 §.Tietojen oma-aloitteinen luovuttaminen. Pykälässä säädettäisiin tietojen oma-aloitteisesta luovuttamisesta. Sillä täytäntöön pantaisiin tietojenvaihtodirektiivin 7 artikla.

Pykälässä säädettäisiin siitä, että toimivaltaisella lainvalvontaviranomaisella olisi oikeus luovuttaa omasta aloitteestaan sen saatavilla olevia tietoja muiden jäsenvaltioiden keskitetyille yhteyspisteille tai nimetyille lainvalvontaviranomaisille, jos voidaan perustellusti olettaa, että tällaiset tiedot voisivat olla välttämättömiä kyseisille muille jäsenvaltioille rikosten ennalta estämistä, paljastamista tai selvittämistä varten.

Tietojenvaihtodirektiivi edellyttää oma-aloitteista tietojen luovuttamista vakavien rikosten osalta, mutta sallii sen myös muiden rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi. Suomen toimivaltaisilla viranomaisilla on rajat ylittävää tiedonvaihtoa tyypillisesti vakavien rikosten lisäksi esimerkiksi liikkuvien rikollisryhmien tekemien omaisuuteen kohdistuvien rikosten tai lievempien huumausainerikosten selvittämiseksi, jolloin oma-aloitteisen tiedon luovuttamisoikeuden rajaamisella vakaviin rikoksiin voisi olla kokonaisuutena rikosten selvittämistä haittaavaa vaikutusta. Lainvalvontaviranomaiset voivat tehtäviään suorittaessaan saada tietoa, joka voi olla muiden EU-jäsenvaltioiden rikostorjunnan kannalta relevanttia.

Ehdotetussa pykälässä käytettäisiin kansallista liikkumavaraa tietojenvaihdon tehokkuuden ja sen oikeusperustan turvaamiseksi, kun toimivaltainen lainvalvontaviranomainen voisi harkintansa mukaan toimittaa sen saatavilla olevia tietoja silloin, kun voitaisiin perustellusti olettaa, että tiedot voivat olla välttämättömiä muiden jäsenvaltioiden rikostorjunnan kannalta. Tietojenvaihtodirektiivissä käytetty ”objektiivisia perusteita uskoa” on uudelleen kirjoitettu muotoon ”voidaan perustellusti olettaa”. Liikkumavaran käytöllä olisi vaikutusta tiedonvaihdon kohteena olevien henkilöiden henkilötietojen suojaan, mutta henkilötietojen suojan rajoittamisessa noudatettaisiin tietojenvaihtodirektiivin mukaisesti tarpeellisuus- ja oikeasuhteisuusvaatimuksia. Tietojenvaihtodirektiivin artikla on uudelleen kirjoitettu vastaamaan samaa kirjoitustapaa kuin kansallisessa lainsäädännössä (poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen henkilötietolait).

Tiedonluovutuksen oikeuden puuttumista koskevaa 2. virkettä on täsmennetty. Pykälän toisessa virkkeessä säädettäisiin, ettei oikeutta tietojen luovutukseen olisi, jos kysymyksessä ovat tiedot olisivat 8 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja tietoja. Kysymyksessä ovat tilanteet, joissa tietojen toimittaminen olisi keskeisten kansallisten turvallisuusetujen vastaista tai vahingoittaisi niitä, tai vaarantaisi rikoksen ennalta estämisen, paljastamisen tai selvittämisen tai yksilön turvallisuuden tai vahingoittaisi perusteettomasti oikeushenkilön tärkeitä suojattuja etuja. Oma-aloitteisen tietojen luovuttamisoikeuden rajaaminen tällä tavoin on linjassa korkeimman oikeuden tietojen oma-aloitteista luovuttamista koskevan ratkaisun kanssa, jossa tietojen oma-aloitteista luovuttamista yleisluontoisen säädöksen perusteella ei pidetty mahdollisena (KKO 2023:24).

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimivaltaisen lainvalvontaviranomaisen velvollisuudesta luovuttaa omasta aloitteestaan sen saatavilla olevat tiedot muiden jäsenvaltioiden keskitetyille yhteyspisteille tai nimetyille lainvalvontaviranomaisille, jos voidaan olettaa, että tällaiset tiedot voisivat olla merkityksellisiä kyseisille jäsenvaltioille vakavien rikosten ennalta estämistä, paljastamista ja selvittämistä varten. Velvoitetta tiedonluovutukseen ei kuitenkaan olisi, jos kyseiset tiedot ovat 8 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja tietoja.

Momentilla pantaisiin täytäntöön tietojenvaihtodirektiivin 7 artiklan 2 kohta, joka ei sisällä kansallista liikkumavaraa. Tietojenvaihtodirektiivissä edellytetään jäsenvaltioita varmistamaan, että tiedot luovutetaan oma-aloitteisesti säännöksen kriteerien täyttyessä. Poikkeus luovutusvelvollisuudesta koskee tilanteita, joissa pyydettyjen tietojen toimittaminen olisi keskeisten kansallisten turvallisuusetujen vastaista tai vahingoittaisi niitä, tai vaarantaisi rikoksen ennalta estämisen, paljastamisen tai selvittämisen tai yksilön turvallisuuden tai vahingoittaisi perusteettomasti oikeushenkilön tärkeitä suojattuja etuja.

11 §. Tietojen luovuttaminen Europolille. Pykälässä säädettäisiin tietojen luovuttamisesta Europolille. Pykälällä täytäntöön pantaisiin tietojenvaihtodirektiivin 12 artikla.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta arvioida tarvetta luovuttaa tiedoista kopio Europolille, kun lainvalvontaviranomaiset lähettävät tietopyynnön toisen jäsenvaltion keskitetylle yhteyspisteelle tai nimetylle lainvalvontaviranomaiselle, toimittavat tietoja toisen jäsenvaltion keskitetyn yhteyspisteen tai nimetyn lainvalvontaviranomaisen pyynnön perusteella taikka omasta aloitteestaan tämän lain mukaisesti. Pykälään on lisätty virke toimivaltaisten viranomaisten tapauskohtaisesta harkinnasta. Tässä tapauskohtaisessa harkinnassa niiden on noudatettava Europol-asetuksen (EU) 2016/794 3 artiklaa ja 7 artiklan 7 kohtaa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tietojen luovuttamisesta Europolille säädettäisiin lisäksi Europol-asetuksessa ja Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta annetussa laissa (214/2017) . Tietojenvaihtodirektiivin 12 artiklan 1 ja 2 kohdassa on erityisesti viitattu tältä osin mainitun Europol-asetuksen 3 artiklan tavoitteisiin, sen 7 artiklan 7 kohtaan sekä 19 artiklaan.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että toimivaltainen lainvalvontaviranomainen voi luovuttaa toiselta jäsenvaltiolta tai kolmannelta maalta saadut tiedot Europolille 1 momentin mukaisesti ainoastaan, jos toinen jäsenvaltio tai kolmas maa on antanut suostumuksensa siihen. Tiedot voidaan luovuttaa Europolille vain kyseisen jäsenvaltion tai kolmannen maan kyseisten tietojen käytölle asettamien ehtojen mukaisesti. Kysymyksessä on ns. tietojen omistajuuden periaate, josta säädetään tietojenvaihtodirektiivin 3 artiklan d alakohdassa. Tämä periaate on myös yhdenmukainen henkilötietojen suojaan liittyvien rekisterinpitäjän velvoitteiden kanssa.

4 luku Tietojen toimittamista koskevat lisäsäännöt

12 §.Henkilötietojen luovuttaminen. Pykälässä säädettäisiin henkilötietoja sisältäviin tietoihin sovellettavista lisäsäännöistä.

Tietojenvaihtodirektiivin lähtökohtana on ollut varmistaa unionin oikeuden mukainen henkilötietojen suoja kaikessa tietojenvaihtodirektiivin nojalla tapahtuvassa tietojenvaihdossa (tietojenvaihtodirektiivin johdanto-osan 23 kappale). Kaikessa henkilötietojen käsittelyssä olisi siten noudatettava kaikilta osin rikosasioiden tietosuojadirektiiviä ja rikosasioiden tietosuojalakia. Europol puolestaan käsittelee henkilötietoja Europol-asetuksen mukaisesti. Tietojenvaihtodirektiivissä lisäksi edellytetään, että keskitettyjen yhteyspisteiden ja toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten vaihtamat henkilötiedot rajoittuvat Europol-asetuksen liitteen II jaksossa B tarkoitettuihin tietoluokkiin rekisteröityjen ryhmää kohti. Epäiltyjä koskevat tiedot ja todistajia, uhreja tai muihin ryhmiin kuuluvia koskevat tiedot, joihin sovelletaan tiukempia rajoituksia, olisi erotettava selvästi toisistaan. Tällaiset henkilötiedot olisi myös mahdollisuuksien mukaan erotettava toisistaan niiden paikansapitävyyden ja luotettavuuden perusteella. Toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten olisi käsiteltävä lain mukaiset tietopyynnöt mahdollisimman nopeasti, jotta voidaan varmistaa tietopyyntöjen paikkansapitävyys ja luotettavuus, välttää tietojen tarpeeton päällekkäisyys ja vähentää riskiä, että tiedot vanhentuvat tai eivät ole enää niiden saatavilla. Jos käy ilmi, että henkilötiedot ovat virheellisiä, ne olisi oikaistava tai poistettava tai niiden käsittelyä rajoitettava viipymättä. Pykälällä täytäntöön pantaisiin tietojenvaihtodirektiivin 10 artikla tarvittavin osin sekä 3 artiklan e alakohta.

Pykälä koskisi kaikkea lain 2 ja 3 luvun mukaista tietojenvaihtoa, ml. 10 §:n mukainen tietojenvaihto.

Tietojenvaihtodirektiivin 10 artiklan b alakohta on tarpeen panna täytäntöön, koska se poikkeaa yleisesti sovellettavista rikosasioiden tietosuojalain säännöksistä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sen mukaisesti, että jos 2 tai 3 luvun mukaisesti luovutettavat tiedot sisältävät henkilötietoja, yksittäisiä rekisteröityjä koskevien henkilötietojen on rajoituttava Europol-asetuksen liitteen II jaksossa B lueteltuihin luokkiin, ja niiden on oltava välttämättömiä ja oikeassa suhteessa pyynnön tarkoituksen saavuttamiseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että henkilötietoja luovutettaessa on lisäksi noudatettava rikosasioiden tietosuojalain 9 ja 10 §:ä. Aineellisella viittaussäännöksellä rikosasioiden tietosuojalakiin pantaisiin täytäntöön tietojenvaihtodirektiivin 10 artiklan a ja c alakohta sekä 3 artiklan e alakohta. Rikosasioiden tietosuojalain 9 §:ssä säädetään tietojenvaihtodirektiivin 10 artiklan a ja c kohdassa tarkoitetusta vaatimuksesta varmistua henkilötietojen virheettömyydestä, kun niitä siirretään, sekä velvollisuudesta lisätä sellaiset tiedot, joiden avulla vastaanottava toimivaltainen viranomainen voi arvioida henkilötietojen paikkansapitävyyttä, täydellisyyttä, luotettavuutta ja ajantasaisuutta. Tietojenvaihtodirektiivin 3 artiklan e kohdan mukaisesti rikosasioiden tietosuojalain 9 § myös edellyttää ilmoittamaan tietojen vastaanottajalle, jos ilmenee, että on siirretty virheellisiä henkilötietoja tai että henkilötietoja on siirretty lainvastaisesti. Vastaanottajan on asiasta tiedon saatuaan oikaistava tai poistettava henkilötiedot tai rajoitettava niiden käsittelyä.

Ehdotetun pykälän 2 momentissa viitattaisiin lisäksi rikosasioiden tietosuojalain 10 §:ään selkeyden vuoksi, koska myös sitä on noudatettava joka tapauksessa tiedonsiirtojen yhteydessä. Rikosasioiden tietosuojalain 10 §:ssä säädetään käsittelyn erityisiä edellytyksiä koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta. Jos henkilötietojen käsittelyyn liittyy laissa säädettyjä erityisiä edellytyksiä, toimivaltaisen viranomaisen on henkilötietojen luovutuksen tai siirron yhteydessä ilmoitettava henkilötietojen vastaanottajalle kyseisistä edellytyksistä sekä velvollisuudesta noudattaa niitä. Mainittu pykälä sisältää lisäksi säännön, jonka mukaan EU:ssa sijaitsevalle vastaanottajalle ei aseteta tiukempia henkilötietojen käsittelyn edellytyksiä kuin mitä sovelletaan kansallisesti samankaltaisiin tiedonsiirtoihin. Viimeksi mainittu sääntö on yhdenmukainen täytäntöön pantavan tietojenvaihtodirektiivin saatavuusperiaatteen kanssa.

Lisäksi henkilötietojen luovuttamiseen sovellettaisiin, mitä henkilötietojen käsittelystä säädetään poliisin henkilötietolaissa, Tullin henkilötietolaissa sekä Rajavartiolaitoksen henkilötietolaissa, mikäli tässä ehdotettavassa laissa ei toisin säädetä. Ehdotettava täytäntöönpanolaki olisi siis erityissäädös edellä mainittuihin henkilötietolakeihin nähden.

13 §. Luottamuksellisuus ja yhtäläinen pääsy. Pykälässä säädettäisiin tietojenvaihtoa koskevista yhtäläisen pääsyn ja luottamuksellisuuden periaatteista. Pykälällä täytäntöön pantaisiin tietojenvaihtodirektiivin 3 artiklan b – c alakohta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin luottamuksellisuuden periaatteesta siten, että toimivaltaisille lainvalvontaviranomaisille toimitettuja luottamuksellisiksi merkittyjä tietoja on suojattava tiedonhallintalain 4 luvun sekä mainitun lain 18 §:n 4 momentin nojalla annettujen säädösten sekä rikosasioiden tietosuojalain mukaisesti. Tällainen 18 §:n 4 momentin mukainen säädös on esimerkiksi asiakirjojen turvallisuusluokittelusta valtionhallinnossa annettu valtioneuvoston asetus 1101/2019. Kyseinen sääntely tarjoaa samanlaisen luottamuksellisuuden tason kuin tiedot toimittaneen jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö, ja siihen sisältyviä kansainvälisiä vastaavuustaulukoita viranomaiset noudattavat vakiintuneesti tietojenvaihdossa ( luottamuksellisuusperiaate ).

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tietojen pyytämisen muiden jäsenvaltioiden keskitetyiltä yhteyspisteiltä ja toimivaltaisilta lainvalvontaviranomaisilta sekä tietojen toimittamisen niille on vastattava niitä edellytyksiä, joita sovelletaan vastaavien tietojen pyytämiseen ja toimittamiseen kansallisesti ( yhtäläisen pääsyn periaate ).

14 §.Suostumus tietojen käyttämiseen todistusaineistona oikeudenkäynneissä. Pykälässä säädettäisiin suostumuksesta antamisesta tietojen käyttämiseen todistusaineistona oikeudenkäynnissä.

Pykälällä pantaisiin täytäntöön tietojenvaihtodirektiivin 1 artiklan 4 kohta. Täytäntöön pantava tietojenvaihtodirektiivi nimenomaisesti toteaa, ettei siinä velvoiteta antamaan muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille lainvalvontaviranomaisille tietoja käytettäväksi todistusaineistona oikeudenkäynneissä (1 artiklan 3 kohdan c alakohta). Tietojenvaihtodirektiivissä ei myöskään säädetä oikeudesta käyttää sen mukaisesti toimitettuja tietoja todistusaineistona oikeudenkäynneissä (4 artiklan 1 virke). Tietojenvaihtodirektiivissä kuitenkin annetaan jäsenvaltioille oikeus antaa suostumus tietojen käyttöön todistusaineistona oikeudenkäynneissä samalla, kun tietoja luovutetaan rikoksen ennalta estämistä, paljastamista tai selvittämistä varten, jos kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa sen.

Tietojenvaihtodirektiivin johdanto-osan 14 kappaleen mukaan tietojenvaihtodirektiivillä ei ole vaikutusta todistusaineistoa koskeviin unionin säädöksiin, kuten eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2014/41/EU. Siksi tietojenvaihtodirektiivin nojalla tietoja toimittavien jäsenvaltioiden olisi tietoja toimittaessaan tai sen jälkeen voitava antaa suostumus käyttää kyseisiä tietoja todistusaineistona oikeudenkäynneissä, vaikka sitä ei niiltä tietojenvaihtodirektiivin nojalla vaadita, myös jos kansallisessa lainsäädännössä näin edellytetään, käyttämällä jäsenvaltioiden välisiä voimassa olevia oikeudellista yhteistyötä koskevia välineitä. Johdanto-osan 14 kappaleen mukaan suostumus voidaan antaa myös jälkeenpäin. Lisäksi sen mukaan suostumus tulisi antaa voimassa olevien säädösten nojalla. Esimerkiksi todisteiden pyytämisestä ja luovuttamisesta jäsenvaltioiden välillä säädetään mainitussa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevassa direktiivissä, jota tulisi yksinomaisesti käyttää tähän tarkoitukseen.

Pykälässä käytettäisiin kansallista liikkumavaraa säätämällä tietoja luovuttavalle toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle mahdollisuus antaa suostumus tietojen käyttöön oikeudenkäynneissä mutta vain siltä osin kuin kyse on viranomaisen ylläpitämässä julkisessa rekisterissä olevista tiedoista eikä tietojen luovuttamiselle ole asetettu rajoitteita.

Kansallisen liikkumavaran käytöllä luodaan sääntelypohja nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Vaikka kyse olisi tietojen käytöstä todisteena, jonka osalta edellä mainituin tavoin tulisi käyttää eurooppalaista tutkintamääräystä, koska ehdotettujen säännösten nojalla suostumus voitaisiin antaa, jos kyse on julkisista tiedoista, jotka myös toisen jäsenvaltion viranomainen voisi itse suoraan hankkia. Vaikka tietojen käyttö todisteena ehdotetaan mahdollistettavaksi pykälässä ehdotetussa laajuudessa, mahdollista on, että tiedot saanut jäsenvaltio pyytää niitä luovuttamaan eurooppalaisen tutkintamääräyksen nojalla.

Suostumuksen antaminen olisi perusteltua silloin, kun luovutettava tieto olisi peräisin luotettavasta viranomaisrekisteristä, eikä tietojen luovuttaja ole asettanut niiden käytölle rajoituksia. Tällaisia rekisteritietoja olisivat muun muassa väestörekisteritiedot, ajokorttitiedot, kaupparekisteritiedot ja ajoneuvojen haltija- ja omistajatiedot. Ehdotetuilla säännöksillä ei siten vaikuteta sellaisen lainsäädännön soveltamiseen, jossa nimenomaisesti edellytetään toista menettelyä, erityisesti rikosasioihin sovellettavaa oikeusapumenettelyä tai eurooppalaista tutkintamääräystä. Suostumuksen antaminen ei olisi velvoite, vaan mahdollisuus, ja se perustuisi tapauskohtaiseen harkintaan.

15 §.Suojattu viestintäkanava. Pykälässä säädettäisiin suojatusta viestintäkanavasta. Sillä täytäntöön pantaisiin tietojenvaihtodirektiivin 13 artikla.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten on käytettävä tietojenvaihtodirektiivin 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua Europolin suojatun tiedonvaihdon verkkosovellusta ( SIENA-sovellus ), kun ne lähettävät tietopyyntöjä tai toimittavat tietoja pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tämän lain 2 tai 3 luvun nojalla.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tyhjentävästi tilanteista, joissa toimivaltainen lainvalvontaviranomainen voi olla käyttämättä SIENA-sovellusta. SIENA-sovellusta ei olisi tarpeen käyttää, jos:

1) tietojenvaihdon voidaan olettaa myöhemmin edellyttävän kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen osallistumista Interpolin viestintäkanavan kautta tai muulla tavalla; 2) tietopyynnön kiireellisyys edellyttää toisen viestintäkanavan väliaikaista käyttöä; 3) odottamaton tekninen tai operatiivinen häiriö estää keskitettyä yhteyspistettä tai toimivaltaisia lainvalvontaviranomaisia käyttämästä SIENA-sovellusta tietojenvaihtoon.

16 §.Tiedon tallentaminen ja kopion toimittaminen. Pykälässä säädettäisiin velvollisuudesta varmistua siitä, että keskitetty yhteyspiste saa kopion lähetettävistä tietopyynnöistä tai luovutettavista tiedoista. Käytännössä velvollisuuden noudattaminen varmistettaisiin sillä, että tieto tallentuu automatisoidusti keskitettyyn asiainhallintajärjestelmään, josta ehdotetaan säädettäväksi 19 §:ssä. Pykälällä täytäntöön pannaan tietojenvaihtodirektiivin 4 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta, 4 artiklan 2 kohta, 5 artiklan 3 kohdan 3 alakohta, 7 artiklan 3 kohdan 2-3 alakohta, 7 artiklan 4 kohta sekä 8 artiklan 2 -3 kohta. Se sisältää kolme momenttia. Tallentamista, kopion lähettämistä ja näitä koskevia poikkeuksia koskevien velvoitteiden kokoaminen yhteen pykälään tekee sääntelyn ymmärrettäväksi ja hallittavaksi kokonaisuudeksi lain soveltajan kannalta.

Pykälän 1 momentin mukaan, kun toimivaltainen lainvalvontaviranomainen esittää laissa tarkoitetun tietopyynnön, antaa vastauksen tietopyyntöön tai toimittaa tietoja omasta aloitteestaan toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle, sen olisi samanaikaisesti varmistettava, että toimitettu tietopyyntö, vastaus tai tieto tallentuu 19 §:ssä tarkoitettuun keskitettyyn asianhallintajärjestelmään.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että edellä 1 momentissa säädetystä velvoitteesta voidaan poiketa, jos tiedon tallentaminen asiainhallintajärjestelmään vaarantaisi:

1) vireillä olevan erittäin arkaluontoisen rikosasian selvittämisen, jossa tietojen käsittely edellyttää asianmukaista luottamuksellista tasoa;

2) terrorismirikostapausten selvittämisen, joihin ei liity hätä- tai kriisinhallintatilanteita;

3) yksilön turvallisuuden.

Edeltävän momentin säännöksillä varmistettaisiin se, että erityisen sensitiivisiä tietoja ei luovuteta SIENA-järjestelmässä ja että tieto ei tallennu keskitettyyn asiainhallintajärjestelmään. Käytännössä kyse voi olla esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen liittyvien, rikosasiaa koskevien tietojen luovuttamisesta, joihin liittyy tavanomaisesta poikkeavia suojausvelvoitteita, tai tiedoista, jotka on hankittu tietolähdetoiminnassa. Tietojenvaihtodirektiivin ja lain sääntely ei koske kansallisen turvallisuuden viranomaisia vaan rikosasioissa toimivaltaisia lainvalvontaviranomaisia. Vaikka SIENA on lähtökohtaisesti salattu järjestelmä, pykälässä tarkoitettuja rikoksia koskevalta tiedonvaihdolta voidaan edellyttää vielä vahvempaa suojaustasoa. Pykälän 2 momentissa käytetään kansallista liikkumavaraa säätämällä poikkeuksista kopion toimittamista koskeviin velvoitteisiin.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että jos tiedot toimitetaan toisen jäsenvaltion nimetylle lainvalvontaviranomaiselle, pyydetyistä tiedoista on lähetettävä samanaikaisesti kopio kyseisen jäsenvaltion keskitetylle yhteyspisteelle. Kopion lähettämisestä voidaan poiketa 2 momentissa säädetyillä perusteilla.

5 luku Tiedonvaihdon keskitetty yhteyspiste

17 §.Keskitetty yhteyspiste ja sen tehtävät. Pykälässä säädettäisiin keskitetyn yhteyspisteen tehtävistä. Sillä täytäntöön pantaisiin tietojenvaihtodirektiivin 14 artiklan 2 – 3 kohta.

Ensimmäisessä momentissa säädettäisiin, että keskitetty yhteyspiste toimii Keskusrikospoliisissa. Toimivaltaiset lainvalvontaviranomaiset osallistuvat Keskusrikospoliisissa olevan keskitetyn yhteyspisteen toimintaan tämän lain 2 - 4 luvun mukaisesti. Kukin toimivaltainen lainvalvontaviranomainen toimittaa keskitetyn yhteyspisteen käyttöön sen tarvitsemat tiedot.

Toisessa momentissa säädettäisiin, että keskitetyn yhteyspisteen tehtävänä olisi

1) vastaanottaa ja arvioida toisen jäsenvaltion toimivaltaisen lainvalvontaviranomaisen sille esittämät tietopyynnöt;

2) toimittaa tietopyynnöt asiassa toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle ja, jos pyyntö koskee useampaa kuin yhtä toimivaltaista lainvalvontaviranomaista, koordinoida pyynnön käsittely sekä pyydettyjen tietojen toimittaminen;

3) koordinoida pyydettyjen tietojen analysointi ja jäsentely niiden toimittamiseksi toisen jäsenvaltion keskitetylle yhteyspisteelle tai toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle;

4) toimittaa tiedot toiselle jäsenvaltiolle 7 ja 10 §:n mukaisesti;

5) kieltäytyä tietojen toimittamisesta 8 §:n mukaisesti ja ilmoittaa asiasta 9 §:n 1 momentin mukaisesti sekä pyytää tarvittaessa selvennyksiä tai täsmennyksiä 9 §:n 2 momentin mukaisesti;

6) lähettää tietopyynnöt toisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille lainvalvontaviranomaisille tämän lain mukaisesti ja antaa tarvittaessa selvennyksiä tai täsmennyksiä 9 §:n 2 momentin mukaisesti.

Keskitetyn yhteyspisteen rooli määräytyy tiedonhallintalain 2 §:n mukaan, eli tiedonhallintayksiköllä tarkoitetaan viranomaista, jonka tehtävänä on järjestää tiedonhallinta tiedonhallintalain mukaisesti. Keskitetty yhteyspiste ei ole itsenäinen tiedonhallintayksikkö, vaan sen toimintaan osallistuvat lainvalvontaviranomaiset (poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos) ovat kukin tiedonhallintayksikköjä.

18 § . Keskitetyn yhteyspisteen valmiudet. Pykälässä säädettäisiin keskitetyn yhteyspisteen valmiuksista. Siinä täytäntöön pantaisiin tietojenvaihtodirektiivin 14 artiklan 3 kohdan a alakohta sekä 15 artikla.

Pykälässä säädettäisiin, että keskitetyn yhteyspisteen olisi hoidettava tehtäviään vuorokauden jokaisena päivänä 7 §:n määräaikoja noudattaen.

Rajat ylittävään lainvalvontayhteistyöhön liittyy erityisvaatimuksia muun muassa vaihdettavien tietojen arkaluonteisuudesta johtuen, minkä vuoksi keskitettyjen yhteyspisteiden ja toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten henkilöstöllä on oltava tarvittavat tiedot ja taidot, jotta ne voivat hoitaa tämän lain mukaiset tehtävänsä laillisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti. Tietojenvaihtodirektiivin johdanto-osan 30 perustelukappaleessa annetaan esimerkkejä erityisesti keskitettyjen yhteyspisteiden henkilöstölle tarjottavasta koulutuksesta, jota pitäisi tarjota tietojenkäsittelyvälineiden ja tietoteknisten järjestelmien asianmukaisesta käytöstä, oikeus- ja sisäasioiden alan asiaankuuluvia unionin ja kansallisia oikeudellisia kehyksiä koskevista seikoista, joissa olisi keskityttävä erityisesti henkilötietojen suojaan, lainvalvontayhteistyöhön ja luottamuksellisen tiedon käsittelyyn, sekä eri kieliä koskevaa koulutusta.

19 §.Keskitetty sähköinen asianhallintajärjestelmä Pykälässä säädettäisiin keskitetystä sähköisestä asianhallintajärjestelmästä. Tietojenvaihtodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden keskitetyt yhteyspisteet ottavat käyttöön keskitetyn sähköisen asianhallintajärjestelmän rekisteriksi, jonka avulla keskitetty yhteyspiste voi hoitaa tietojenvaihtodirektiivin mukaisia tehtäviään, ja käyttävät sitä. Poliisi huolehtisi asianhallintajärjestelmän käyttöönotosta. Keskitetty sähköinen asianhallintajärjestelmä sisältäisi tietyt vähimmäistoiminnot ja -valmiudet, jotta keskitetty yhteyspiste voi hoitaa kaikki ehdotetun täytäntöönpanolain mukaiset tietojenvaihtoa koskevat tehtävänsä tuloksellisesti ja tehokkaasti. Pykälässä täytäntöön pantaisiin tietojenvaihtodirektiivin 16 artikla sekä osittain 18 artikla.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että poliisi vastaisi tietojenvaihtodirektiivin 16 artiklan mukaisen keskitetyn asianhallintajärjestelmän käyttöön ottamisesta. Poliisi nimetään vastuutahona keskitetyn asianhallintajärjestelmän käyttöön otossa. Keskitetyn yhteyspisteen olisi käytettävä keskitettyä asianhallintajärjestelmää tehtäviensä hoitamiseksi. Keskitetty asianhallintajärjestelmä ja sen käyttöönotto kaikessa tietojenvaihtodirektiivin mukaisessa tietojenvaihdossa on tietojenvaihtodirektiivin sääntelyn ydin. Toimivaltaisilla viranomaisilla on siten velvoite käyttää kaikkea keskitettyä asianhallintajärjestelmää kaikessa tietojenvaihtodirektiivin mukaisessa tietojenvaihdossaan.

Samassa 1 momentissa säädettäisiin lisäksi siitä, että kukin toimivaltainen lainvalvontaviranomainen toimii asianhallintajärjestelmässä käsiteltyjen henkilötietojensa rekisterinpitäjänä.

Käsittelyllä tarkoitettaisiin kaikkia henkilötietojen käsittelytoimia, kuten tietojen tallentamista järjestelmään ja tietojen luovuttamista järjestelmän välityksellä. Säännöksellä huomioitaisiin se, että keskitetyssä asianhallintajärjestelmässä käsiteltävät tietopyynnöt ja luovutettavat tiedot sisältäisivät usein henkilötietoja. Poliisi toimii rikosasioiden tietosuojalain 3 §:n 6 kohdassa tarkoitettuna rekisterinpitäjänä asianhallintajärjestelmän teknisen ylläpidon, toimivuuden, tietoturvallisuuden ja kehittämisen osalta. Kukin lainvalvontaviranomainen vastaa asianhallintajärjestelmässä käsiteltyjen henkilötietojensa rekisteröinnistä, vastaanottamisesta ja luovuttamisesta sekä muista rekisterinpitäjälle säädetyistä velvollisuuksista ja rekisteröidyn oikeuksien toteuttamisesta.

Keskitetty asianhallintajärjestelmä olisi yhteiskäyttöinen järjestelmä.

Käytännössä rekisterinpitäjä määrittyisi sen mukaisesti, mikä toimivaltainen lainvalvontaviranomainen on tehnyt henkilötietoja sisältävän tietopyynnön tai luovuttanut henkilötietoja.

Keskitetty yhteyspiste toimittaa toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten käyttöönsä asettamat tiedot toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle. Keskitetty yhteyspiste toimisi tällöin henkilötietojen käsittelijänä näiden henkilötietojen osalta.

Tätä tarkoitusta varten toimivaltaisen viranomaisen on rekisterinpitäjänä ohjeistettava keskitettyä yhteyspistettä henkilötietojen käsittelystä. Rekisterinpitäjän vastuusta säädetään rikosasioiden tietosuojalain 14 §:ssä ja henkilötietojen käsittelijästä 17 §:ssä.

Toisessa momentissa säädettäisiin asianhallintajärjestelmään rekisteröitävistä tiedoista sen 1 – 4 kohdassa, seuraavasti:

1. 7 §:n mukaiset tietopyynnöt sekä kaikki muu tällaisiin tietopyyntöihin liittyvä muiden jäsenvaltioiden keskitettyjen yhteyspisteiden ja toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten kanssa toteutettava viestintä, sekä 9 §:n 1 momentin mukaisten tietojen luovuttamisesta kieltäytymistä koskevat tiedot ja mainitun pykälän 2 momentin mukaisia selvennys- ja täsmennyspyyntöjä ja selvennysten tai täsmennysten antamista koskevat tiedot;

2. keskitetyn yhteyspisteen ja toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten välinen 17 §:n 2 kohdan mukainen viestintä;

3. muiden jäsenvaltioiden keskitetyille yhteyspisteille ja toimivaltaisille lainvalvontaviranomaisille 7 ja 10 §:n mukaisesti toimitetut tiedot;

4. 16 §:n mukaiset tiedot. Kysymyksessä ovat lähetettäviä tietopyyntöjä tai luovutettavia tietoja koskevat tiedot, joiden tulisi tallentua automaattisesti keskitettyyn asianhallintajärjestelmään.

Tietojenvaihtodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan d – e f alakohdan sääntely (ristiintarkastus, jatkotoimet tietojen toimittamista koskevien määräaikojen noudattamiseksi sekä yhteentoimivuus SIENA-sovelluksen kanssa) sisältävät olennaisesti järjestelmäkehitystä, eikä järjestelmäkehityksestä sinänsä ole ollut tapana säätää kansallisessa lainsäädännössä järjestelmäkehitykseen sisältyvän jatkuvan kehittämisnäkökulman vuoksi. Mainittu sääntely on kuitenkin keskeinen osa sähköistä keskitettyä asianhallintajärjestelmää ja sisältyy tietojenvaihtodirektiivin harmonisoivaan sääntelyyn. Sellaisena sääntelyn täytäntöönpano koskee kansallisia viranomaisia täysimääräisesti, ja täytäntöönpanotoimet raportoidaan komissiolle tehtävän notifikaation osana.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin 20 §:n tilastointivelvoitteen täytäntöön panemiseksi, että asianhallintajärjestelmällä on oltava kyky tuottaa tämän lain mukaista tietojenvaihtoa koskevat tilastot 20 §:n mukaisesti.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että asianhallintajärjestelmään sisältyviin tietoihin liittyvien käyttöoikeuksien ja muiden käsittelytoimien kirjaamiseen sovelletaan rikosasioiden tietosuojalain 19 §:n sääntelyä. Nimenomainen viittaus rikosasioiden tietosuojalakiin on tarpeen, sillä tietojenvaihtodirektiiviin sisältyy vastaava viittaus rikosasioiden tietosuojadirektiivin 25 artiklaan, ja kyseessä on nimenomaista täytäntöönpanoa edellyttävä säännös. Rikosasioiden tietosuojadirektiivin 25 artikla on myös eri sisältöinen kuin yleisesti sovellettavat tiedonhallintalain säännökset.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että asianhallintajärjestelmän sisältämät henkilötiedot saa säilyttää sellaisessa muodossa, jossa rekisteröity on tunnistettavissa, vain niin kauan kuin on tarpeen henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kannalta, jonka jälkeen henkilötiedot on poistettava peruuttamattomasti asianhallintajärjestelmästä. Tietojenvaihtodirektiivin kyseinen säännös on tiukempi kuin rikosasioiden tietosuojalain sääntely, ja sen vuoksi siitä on nimenomaisesti säädettävä kansallisessa täytäntöönpanolaissa. Selkeyden vuoksi rikosasioiden tietosuojadirektiivin 4 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 5 artiklan vaatimukset pantaisiin kokonaisuudessaan täytäntöön. Henkilötietojen säilyttämisen tarpeellisuutta on arvioitava ensimmäisen kerran viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun tietojenvaihto on päättynyt.

Tietojenvaihtodirektiivi ja sen kansallinen täytäntöönpanolaki koskevat pelkästään asianhallintajärjestelmän sisältämiä henkilötietoja, eikä sillä vaikuteta muuhun kansalliseen sääntelyyn. Siltä osin kuin täytäntöönpanolaki ei sisältäisi erityissäännöksiä, henkilötietojen käsittelyyn asiainhallintajärjestelmässä sovellettaisiin rikosasioiden tietosuojalakia. Tietojenvaihtodirektiivi sisältää erityissääntelyä ensimmäisen henkilötietojen säilyttämisen tarpeen arvioinnin osalta ja poikkeaa rikosasioiden tietosuojalaista tältä osin. Muuhun henkilötietojen säilyttämistarpeen arviointiin sovelletaan rikosasioiden tietosuojalain edellyttämää, vähintään viiden vuoden välein toteutettavaa säilytystarpeen arviointia tai sen sijasta erityislakeina poliisin, Tullin tai Raja-vartiolaitoksen henkilötietolakien säännöksiä säilytysajoista.

Asianhallintajärjestelmän sisältämät henkilötiedot on poistettava peruuttamattomasti asian-hallintajärjestelmästä. Vaatimus tietojen poistamisesta kytkeytyy tietojenvaihdon päättymiseen. Asianhallintajärjestelmässä määritetään säilytysajat. Säilytysajat asianhallintajärjestelmään määrittäisi käytännössä rekisterinpitäjä. Tietojenvaihtodirektiivin vaatimus henkilötietojen peruuttamattomasta poistamisesta tietojenvaihdon päättyessä koskee asianhallintajärjestelmän sisältämiä tietoja erityissäännöksenä, eikä sillä vaikuteta tietojen säilyttämiseen muissa tieto-järjestelmissä tai rekistereissä, joihin sovelletaan poliisin, Tullin tai Rajavartiolaitoksen henkilötietolakeja tai rikosasioiden tietosuojalakia, eikä arkistolain (831/1994) mukaisiin arkistointivelvoitteisiin.

6 luku Erinäiset säännökset

20 §.Tilastointivelvoite. Pykälässä säädettäisiin tilastointivelvoitteesta. Tilastointivelvoitetta koskeva sääntely on tarpeen erityisesti sen vuoksi, että sillä korjataan sellaisten vertailukelpoisten tietojen puute, joilla kuvataan määrällisesti asiaankuuluvaa rajat ylittävää tietojenvaihtoa toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten välillä, minkä lisäksi sillä helpotetaan tietojenvaihtodirektiivin täytäntöönpanoa koskevan komission raportointivelvollisuuden noudattamista. Asianhallintajärjestelmän ja SIENA-sovelluksen olisi automaattisesti tuotettava tähän tarkoitukseen tarvittavat tiedot (tietojenvaihtodirektiivin johdanto-osan 36 perustelukappale).

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että poliisi toimittaa sisäministeriölle kunkin vuoden maaliskuun 1 päivään mennessä tilastot edellisenä kalenterivuonna toteutuneesta tämän lain mukaisesta tietojenvaihdosta muiden jäsenvaltioiden kanssa. Sisäministeriö toimittaisi tiedot komissiolle.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että edellä 1 momentissa tarkoitettujen tilastojen olisi sisällettävä ainakin seuraavat tiedot:

a) keskitetyn yhteyspisteen ja toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten esittämien tietopyyntöjen lukumäärä;

b) keskitetyn yhteyspisteen ja toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten vastaanottamien tietopyyntöjen ja vastattujen tietopyyntöjen lukumäärä, eriteltyinä kiireellisiin ja muihin kuin kiireellisiin pyyntöihin sekä tietopyynnön esittäneiden jäsenvaltioiden mukaan;

c) 8 §:n mukaisesti evättyjen tietopyyntöjen lukumäärä eriteltynä pyynnön esittäneen jäsenvaltion ja epäämisperusteen mukaan

21 §.Voimaantulo. Pykälä sisältäisi lain voimaantulosäännökset.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain voimaantulosta siten, että laki tulisi voimaan päivänä kuuta 20. Lain voimaantulo on porrastettu 15 §:n osalta (SIENA-sovellus), jonka osalta laki tulisi voimaan 1. päivänä kesäkuuta 2027.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tällä lailla kumotaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamisesta tehdyn neuvoston puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta annettu laki (26/2009) .

7.2Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa

Pykälän 4 momentin informatiivista viittausta muutettaisiin siten, että säännöksessä viitattaisiin kumottavan Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamisesta tehdyn neuvoston puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta annetun lain sijaan 1. lakiehdotukseen.

7.3Laki henkilötietojen käsittelystä Tullissa

Pykälän 4 momentin informatiivista viittausta muutettaisiin siten, että säännöksessä viitattaisiin kumottavan Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamisesta tehdyn neuvoston puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta annetun lain sijaan 1. lakiehdotukseen.

7.4Laki henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa

Pykälän 4 momentin informatiivista viittausta muutettaisiin siten, että säännöksessä viitattaisiin kumottavan Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamisesta tehdyn neuvoston puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta annetun lain sijaan 1. lakiehdotukseen.

1 §Soveltamisala

2 §Määritelmät

3 §Oikeus luovuttaa tietoja

4 §Tietopyynnöt toiselle jäsenvaltiolle

5 §Tietopyynnön kiireellisyys

6 §Tietopyyntöön sisällytettävät tiedot

7 §Toisen jäsenvaltion pyyntöön vastaaminen

8 §Tietojen luovuttamisesta kieltäytyminen

9 §Menettely tietojen luovuttamisesta kieltäydyttäessä

10 §Tietojen oma-aloitteinen luovuttaminen

11 §Tietojen luovuttaminen Europolille

12 §Henkilötietojen luovuttaminen

13 §Luottamuksellisuus ja yhtäläinen pääsy

14 §Suostumus tietojen käyttämiseen todistusaineistona oikeudenkäynneissä

15 §Suojattu viestintäkanava

16 §Tiedon tallentaminen ja kopion toimittaminen

17 §Keskitetty yhteyspiste ja sen tehtävät

18 §Keskitetyn yhteyspisteen valmiudet

19 §Keskitetty sähköinen asianhallintajärjestelmä

20 §Tilastointivelvoite

21 §Voimaantulo

Sen lisäksi, mitä tässä laissa ja rikosasioiden tietosuojalaissa säädetään, henkilötietojen luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle säädetään Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tiedonvaihdosta annetussa laissa ( / ).

Sen lisäksi, mitä tässä laissa ja rikosasioiden tietosuojalaissa säädetään, henkilötietojen luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle säädetään Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tiedonvaihdosta annetussa laissa ( / ).

Sen lisäksi, mitä tässä laissa ja rikosasioiden tietosuojalaissa säädetään, henkilötietojen luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle säädetään Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tiedonvaihdosta annetussa laissa ( / ).