Hallituksen esitys Eduskunnalle Venäjän kanssa kansainvälisestä maantieliikenteestä tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä
- Administrative sector
- Liikenne- ja viestintäministeriö
- Date of Issue
- Text of the proposal
- Finnish
- State of processing
- Käsitelty
- Handling information
- Eduskunta.fi 30/1997
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Venäjän kanssa lokakuussa 1995 kansainvälisestä maantieliikenteestä tehdyn sopimuksen. Sopimus on muiden Suomen Euroopan unionin ulkopuolisten valtioiden kanssa tekemien maantieliikennesopimusten kaltainen ja vastaa pienin muutoksin Suomen ja Venäjän välillä noudatettavaa Suomen ja Neuvostoliiton välistä autoliikennesopimusta. Sopimuksen keskeisenä periaatteena on kuljetuslupajärjestelmä maiden välisissä linja-auto- ja kuorma-autokuljetuksissa. Lisäksi sopimuksessa on määräyksiä eräistä vastavuoroisista maksu- ja verovapautuksista.
Sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua siitä päivästä, kun sopimuksen voimaansaattamiselle välttämättömät lainsäädännölliset toimenpiteet on kummassakin valtiossa saatettu loppuun.
Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.
YLEISPERUSTELUT
1.Nykytila ja ehdotetut muutokset
Neuvostoliiton hajottua ja Venäjän federaation perustamisen jälkeen sekä Suomen ja Venäjän välisessä tieliikenteessä esiintyneiden ongelmien vuoksi on osoittautunut tarpeelliseksi tehdä maantieliikennesopimus Suomen ja Venäjän välillä. Sopimus ei sisällä suuria muutoksia nykyisin noudatettavaan, Suomen ja Neuvostoliiton väliseen kansainvälistä autoliikennettä koskevaan sopimukseen (SopS 19/1969).
Sopimuksella on tarkoitus järjestää suomalaisten liikenteenharjoittajien maantiekuljetukset entiseen tapaan samoilla periaatteilla tapahtuvaksi kuin muidenkin Euroopan unionin ulkopuolisten Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden kanssa. Suomella on samankaltaiset sopimukset muiden muassa Puolan (SopS 18/1970), Romanian (SopS 55/1968) ja Unkarin (SopS 26/1968) kanssa. Ukrainan kanssa vastaavanlainen sopimus allekirjoitettiin 5 päivänä kesäkuuta 1995 ja Kazakstanin kanssa 5 ― 7 päivänä helmikuuta 1996. Sopimusluonnokset on neuvoteltu myös Uzbekistanin, Valko-Venäjän, Tsekin, Slovakian, Kroatian ja Slovenian kanssa. Baltian valtioiden kanssa on toistaiseksi solmittu hallinnollinen sopimus asianomaisten liikenneministeriöiden välillä. Neuvottelut kansainvälistä maantieliikennettä koskevasta sopimuksesta Suomen ja Venäjän välillä käytiin Helsingissä ja Moskovassa vuosina 1993 ja 1994. Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 1995.
Sopimuksen määräykset tarjoavat molempien valtioiden kuljetusyrittäjille vastavuoroisen vapauden kuljetuselinkeinon harjoittamiseen valtioiden välisissä ja niistä kolmanteen valtioon tapahtuvissa maantiekuljetuksissa. Sopimuksella luodaan myös järjestyneet menettelytavat maantiekuljetuksia haittaavien esteiden käsittelemiselle valtioiden viranomaisten välillä. Lisäksi sopimuksessa sovitaan valtioiden omien säädösten ja kansainvälisten sopimusten noudattamisesta.
Euroopan unionin piirissä ei ole vireillä vastaavia tieliikennesopimusjärjestelyjä Venäjän kanssa.
2.Esityksen taloudelliset vaikutukset
Sopimuksella ei ole valtion talousarvioon ulottuvia vaikutuksia.
3.Asian valmistelu
Hallituksen esitys on valmisteltu liikenneministeriössä virkatyönä yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa. Valtionvarainministeriötä on kuultu valmistelun yhteydessä.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1.Sopimuksen sisältö
1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksen liikenteellinen soveltamisala. Sopimus koskee lähinnä maksua vastaan tapahtuvaa linja- ja kuorma-autoliikennettä joko valtioiden välillä tai niiden kautta kolmanteen valtioon.
Henkilöliikenne
2 artikla. Artiklan mukaan säännöllinen henkilöliikenne linja-autolla järjestetään sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten sopimalla tavalla.
3 artikla. Tilapäiseen henkilöliikenteeseen linja-autoilla tarvitaan artiklan mukaan asianomaisten viranomaisten myöntämä lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita 4 artiklassa tarkoitettuihin kuljetuksiin. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset myöntävät luvan alueellaan suoritettavaa matkaa varten. Lupien määrästä ja vaihtamisjärjestyksestä sopivat niinikään asianomaiset viranomaiset.
4 artikla. Artiklassa on vapautettu luvasta tietyt edellytykset täyttävä tilapäinen henkilöliikenteen hoitaminen linja-autolla.
Tavaraliikenne
5 artikla. Artiklan mukaan tavarankuljetukset suoritetaan kuorma-autoilla perävaunuineen tai ilman niitä tai vetoautoilla puoliperävaunuineen. Tavarankuljetuksiin tarvitaan pääsääntöisesti asianomaisten viranomaisten myöntämä lupa. Jokaiseen tavarankuljetukseen vaaditaan erillinen lupa, joka oikeuttaa yhteen edestakaiseen matkaan, ellei luvassa toisin sanota. Lupien määrästä ja vaihtamisjärjestyksestä sopivat vuosittain sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset.
6 artikla. Artiklassa luetellut, eräät kansainvälisen käytännön mukaiset tavarakuljetukset vapautetaan luvista. Asianomaiset viranomaiset valtuutetaan artiklassa sopimaan muistakin poikkeuksista. Luvanvaraisesta tavaraliikenteestä tiellä annetun lain (342/1991) 5 §:n ja luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain (343/1991) 7 §:n mukaan liikenneministeriö voi saatuaan asianomaisen valtuuden sopia poikkeuksista lupamenettelystä kansainvälisten maantiekuljetusten osalta.
7 artikla. Artiklan mukaan toisen osapuolen alueen lainsäädännön edellyttämät mittojen ja massojen ylittämistä koskevat erikoiskuljetusluvat on hankittava asianomaiselta viranomaiselta. Suomessa asianomainen viranomainen on tielaitos. Jos lupa edellyttää ajoneuvon liikkumista määrätyllä reitillä, kuljetuksen tulee tapahtua tällä reitillä.
8 artikla. Vaarallisten aineiden kuljetuksissa noudatetaan ADR-sopimuksen määräyksiä. Jos lupa edellyttää ajoneuvon liikkumista määrätyllä reitillä, kuljetuksen tulee tapahtua tällä reitillä.
Yleisiä määräyksiä
9 artikla. Artiklan mukaan sopimuksen edellyttämää liikennettä voivat harjoittaa vain sellaiset liikenteenharjoittajat, jotka oman maansa sisäisen lainsäädännön mukaisesti ovat oikeutettuja harjoittamaan kansainvälistä liikennettä. Moottoriajoneuvot, joilla suoritetaan kansainvälisiä kuljetuksia, on varustettava asianomaisen maan tunnusmerkeillä ja kansallisuustunnuksilla.
10 artikla. Artiklan mukaan liikenteenharjoittajalla ei ole oikeutta ryhtyä harjoittamaan henkilö- tai tavaraliikennettä toisen sopimuspuolen alueella sijaitsevan kahden pisteen välillä. Liikenteenharjoittaja voi suorittaa kuljetuksia toisen sopimuspuolen alueelta kolmannen maan alueelle sekä kolmannen maan alueelta toisen sopimuspuolen alueelle, jos hän on saanut siihen erityisen luvan toisen sopimuspuolen asianomaiselta viranomaiselta.
11 artikla. Artiklan mukaan linja- ja kuorma-auton kuljettajalla tulee olla kansallinen tai kansainvälinen ajokortti, joka vastaa hänen ohjaamaansa moottoriajoneuvon luokkaa. Lisäksi kuljettajilla tulee olla kyseisten ajoneuvojen kansalliset rekisteröintiasiakirjat.
Kansallisen tai kansainvälisen ajokortin tulee vastata tieliikennettä koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mallin mukaista ajokorttia. Lupaa ja muita asiakirjoja on säilytettävä moottoriajoneuvossa ja vaadittaessa ne on esitettävä asianomaisille tarkastusviranomaisille.
12 artikla. Artiklan mukaan sopimuksen soveltamisesta johtuvat maksut suoritetaan sopimuspuolten välillä maksupäivänä voimassa olevien maksusopimusten mukaisesti.
13 artikla. Artiklassa on sovittu vastavuoroisista vapautuksista eräistä maksuista ja veroista. Veroista ja maksuista vapauttamista koskevat määräykset kuuluvat hallitusmuodon 61 §:n mukaan lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan hyväksymistä. Vastavuoroisuuteen perustuvasta vapautuksesta Suomessa on määrätty eräiden ulkomailla rekisteröityjen ajoneuvojen vapauttamisesta moottoriajoneuvoverosta tai veron alentamisesta annetussa valtiovarainministeriön päätöksessä (82/1996) . Päätös perustuu moottoriajoneuvoverosta annetun lain 34 §:n 2 momenttiin (486/1981) ja moottoriajoneuvoverosta annetun asetuksen (1758/1995) 16 §:ään. Artiklan määräykset eivät ole ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa.
14 artikla. Artiklassa on sovittu eräistä kuljetusajoneuvoon liittyvistä tullimaksuista ja luvista vapauttamisesta. Tulleja ja tullittomuuksia koskevat määräykset ovat nykyisin Euroopan yhteisön tullilainsäädännön alaisia. Tullittomuuksista säädetään muun muassa yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 918/1983. Asetus ei estä jäsenvaltioita myöntämästä tullittomuutta, joka kuuluu kansainvälisen sopimuksen nojalla tavanomaisesti kuuluviin etuoikeuksiin. Artiklan määräykset eivät ole ristiriidassa yhteisön voimassa olevan lainsäädännön kanssa.
15 artikla. Artiklan mukaan sopimuksen tarkoittamaan henkilö- ja tavaraliikenteeseen tarvitaan pakollinen liikennevakuutus. Liikenteenharjoittaja on velvollinen etukäteen vakuuttamaan jokaisen mainittuja kuljetuksia suorittavan ajoneuvon.
16 artikla. Artiklan mukaan raja-, tulli- ja terveystarkastuksissa noudatetaan joko molempien valtioiden allekirjoittamia kansainvälisiä sopimuksia tai niiltä osin kuin sopimukset eivät kata asianomaisten valtioiden omaa lainsäädäntöä.
17 artikla. Artiklan mukaan etuoikeus raja-, tulli- ja terveydenhoidollisessa tarkastuksessa on kuljetettaessa vaikeasti sairaita henkilöitä sekä harjoitettaessa säännöllistä henkilöliikennettä linja-autolla.
18 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolten liikenteenharjoittajien on noudatettava sen valtion liikennesääntöjä ja lain määräyksiä, jonka alueella ajoneuvo on.
19 artikla. Artiklassa määrätään toimenpiteistä, joihin voidaan ryhtyä sopimuksen määräyksiin kohdistuneiden rikkomusten johdosta. Sopimusosapuolen asianomaisille viranomaisille on ilmoitettava niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty.
20 artikla. Artiklan mukaan sopimuksen osapuolet toimivat sopimuksen täytäntöönpanossa yhteistyössä ja vaihtavat sekä tietoja että kokemuksia.
21 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet ratkaisevat kaikki tämän sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat mahdolliset erimielisyydet neuvotteluteitse.
22 artikla. Tämä maantieliikennesopimus ei artiklan mukaan vaikuta muiden kansainvälisten sopimusten johdosta syntyneisiin sopimuspuolten velvollisuuksiin ja oikeuksiin.
23 artikla. Artiklassa määritellään tämän sopimuksen voimaantulo. Sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua sen jälkeen, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet diplomaattiteitse toisilleen, että sopimuksen voimaantulolle tarpeelliset oikeudelliset edellytykset on täytetty kummassakin maassa.
Sopimus on tehty määräämättömäksi ajaksi ja sen voimaantulo jatkuu kunnes 90 päivää on kulunut siitä päivästä, jona toinen sopimuspuoli ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle aikomuksestaan irtisanoa se.
2.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Eduskunnan suostumus on tarpeellinen 6 artiklassa liikenneministeriölle annetun valtuuden, 11 artiklassa tarkoitetun asiakirjojen mukanapitämisvelvollisuuden, 13 ja 14 artiklassa tarkoitettujen maksu- ja verovapautusten sekä 19 artiklassa tarkoitetun liikenteenharjoittajiin kohdistuvan sanktiovelvollisuuden vuoksi.
Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,
että Eduskunta hyväksyisi ne Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 1995 Suomen Tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välillä kansainvälisestä maantieliikenteestä tehdyn sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.
Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
1Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 1995 tehdyn Suomen Tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välillä kansainvälisestä maantieliikenteestä tehdyn sopimuksen määräykset ovat, siltä osin kuin ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.
3 §
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Helsingissä 26 päivänä maaliskuuta 1997
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARIMinisteri Ole Norrback
SOPIMUS
Suomen Tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välillä kansainvälisestä tieliikenteestä
Suomen Tasavallan hallitus ja Venäjän hallitus, joista alempana käytetään nimitystä "sopimuspuolet",
haluten pyrkiä täyttämään Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen Helsingissä 1. elokuuta 1975 allekirjoitetun päätösasiakirjan liikenteen kehitystä koskevat asetukset,
haluten tasapuolisuuden perusteella kehittää henkilö- ja tavaraliikennettä tiellä kummankin valtion välillä ja niiden alueiden kautta kolmansiin maihin, sekä haluten helpottaa tätä liikennettä,
ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
Säännöllistä ja tilapäistä henkilö- ja tavaraliikennettä molempien valtioiden välillä ja niiden alueiden kautta harjoitetaan tämän sopimuksen mukaisesti kansainväliselle tieliikenteelle avattuja teitä käyttäen Suomessa tai Venäjällä rekisteröidyillä moottoriajoneuvoilla.
Henkilöliikenne
2 artikla
1. Säännöllinen henkilöliikenne linja-autoilla järjestetään sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten siitä sopiessa.
2. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset tekevät hyvissä ajoin toisilleen ehdotuksia tällaisen liikenteen järjestämisestä. Näihin ehdotuksiin on sisällytettävä tiedot liikenteenharjoittajan (toiminimen) nimestä, ajoreitistä, aikataulusta ja pysähtymispaikoista, joilta liikenteenharjoittajat ottavat matkustajat tai jonne heidät jätetään sekä selvitys suunnitellusta liikenteen hoitamisen ajanjaksosta ja säännöllisyydestä.
3 artikla
1. Tilapäiseen henkilöliikenteeseen linja-autoilla kummankin valtion välillä tai niiden alueiden kautta, lukuunottamatta tämän sopimuksen 4 artiklassa mainittuja kuljetuksia, vaaditaan sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten myöntämä lupa.
2. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset myöntävät luvan alueellaan suoritettavaa matkaa varten.
3. Jokaista linja-autolla suoritettavaa tilapäistä henkilökuljetusta varten vaaditaan erillinen lupa, joka oikeuttaa yhteen edestakaiseen matkaan, ellei luvassa toisin sanota.
4. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset toimittavat toisilleen kunakin vuonna keskenään sopimansa määrän lupalomakkeita tilapäisiä henkilökuljetuksia varten. Nämä lomakkeet on varustettava luvan myöntäneen asianomaisen viranomaisen leimalla ja allekirjoituksella.
5. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään lupalomakkeiden vaihtamisjärjestyksestä.
4 artikla
1. Tilapäisen henkilöliikenteen harjoittamiseen linja-autolla ei tarvita lupaa, jos samalla linja-autolla kuljetetaan koko matkan ajan samaa henkilöryhmää
a) matkalla, joka alkaa ja päättyy sen sopimuspuolen alueella, jossa linja-auto on rekisteröity;
b) matkalla, joka alkaa sen sopimuspuolen alueella, jossa linja-auto on rekisteröity, ja päättyy toisen sopimuspuolen alueella edellyttäen, että ajoneuvo lähtee tyhjänä alueelta.
2. Lupaa ei vaadita vaihdettaessa epäkuntoon joutunut linja-auto toiseen.
3. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua liikennettä harjoitettaessa tulee kuljettajalla olla matkustajaluettelo.
Tavaraliikenne
5 artikla
1. Tavarankuljetukset molempien maiden välillä tai niiden alueiden kautta, lukuunottamatta tämän sopimuksen 6 artiklan mukaisia kuljetuksia, suoritetaan kuorma-autoilla varsinaisine perävaunuineen tai ilman niitä tai vetoautoilla puoliperävaunuineen sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten antamien lupien nojalla.
2. Jokaiseen tavarankuljetukseen vaaditaan erillinen lupa, joka oikeuttaa yhteen edestakaiseen matkaan, ellei luvassa toisin sanota.
3. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset toimittavat toisilleen kunakin vuonna keskenään sopimansa määrän lupalomakkeita tavarankuljetuksia varten. Nämä lomakkeet on varustettava luvan myöntäneen asianomaisen viranomaisen leimalla ja allekirjoituksella.
4. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään lupalomakkeiden vaihtamisjärjestyksestä.
6 artikla
Tämän sopimuksen 5 artiklassa mainittuja lupia ei kuitenkaan vaadita seuraaviin kuljetuksiin:
a) messu- ja näyttelytavaroiden, -varusteiden ja -tarvikkeiden kuljetuksiin;
b) urheilutilaisuuksiin tarkoitettujen ajoneuvojen, eläinten, muiden varusteiden ja kaluston kuljetuksiin;
c) teatterilavasteiden ja -tarvikkeiden sekä soitinten kuljetuksiin ja elokuvaesitysten valmistamiseen, radio-tai televisioesityksiin tarvittavien välineiden kuljetuksiin;
d) ruumiiden ja vainajien tuhkan kuljetuksiin;
e) postin kuljetuksiin;
f) rikkoontuneiden ajoneuvojen kuljetuksiin;
g) muuttotavaroiden kuljetuksiin;
h) kuljetettaessa sairaalavälineistöä ensiavun järjestämiseksi suuronnettomuuksissa.
Lupaa ei myöskään vaadita tiepalvelun autoille.
2. Tämän artiklan a), b) ja c)-kohdissa mainittuja poikkeuksia sovelletaan vain sillä ehdolla, että tavarat palautetaan ajoneuvon rekisteröintimaahan tai ne kuljetetaan kolmannen maan alueelle.
3. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset voivat laajentaa tämän artiklan 1 kohdassa olevaa niiden kuljetusten luetteloa, joihin ei vaadita lupaa.
7 artikla
1. Milloin tyhjänä kulkevan tai kuormatun ajoneuvon päämitat tai paino ylittävät toisen sopimuspuolen alueella sallitut päämitat tai suurimman painon, tulee liikenteenharjoittajan hankkia toisen sopimuspuolen asianomaiselta viranomaiselta erityinen lupa.
2. Jos tämän artiklan 1 kohdassa mainittu lupa edellyttää ajoneuvon liikkumista määrätyllä reitillä, kuljetuksen tulee tapahtua tällä reitillä.
8 artikla
1. Vaarallisten aineiden kuljetuksissa noudatetaan ADR-sopimuksen määräyksiä.
2. Jos tämän artiklan 1 kohdassa mainittu lupa edellyttää ajoneuvon liikkumista määrätyllä reitillä, kuljetuksen tulee tapahtua tällä reitillä.
Yleisiä määräyksiä
9 artikla
1. Tämän sopimuksen edellyttämää liikennettä voivat harjoittaa vain sellaiset liikenteenharjoittajat, jotka oman maansa sisäisen lainsäädännön mukaisesti on oikeutettu harjoittamaan kansainvälistä liikennettä.
2. Moottoriajoneuvot, joilla suoritetaan kansainvälisiä kuljetuksia, on varustettava asianomaisen maan tunnusmerkeillä ja kansallisuustunnuksilla.
10 artikla
1. Liikenteenharjoittajalla ei ole oikeutta ryhtyä harjoittamaan henkilö- eikä tavaraliikennettä toisen sopimuspuolen alueella sijaitsevan kahden pisteen välillä.
2. Liikenteenharjoittaja voi suorittaa kuljetuksia toisen sopimuspuolen alueelta kolmannen maan alueelle, sekä kolmannen maan alueelta toisen sopimuspuolen alueelle, jos hän on saanut siihen erityisen luvan toisen sopimuspuolen asianomaiselta viranomaiselta.
11 artikla
1. Linja-auton ja kuorma-auton kuljettajalla tulee olla kansallinen tai kansainvälinen ajokortti, joka vastaa hänen ohjaamansa moottoriajoneuvon luokkaa, ja kyseisten ajoneuvojen kansalliset rekisteröintitunnukset.
2. Kansallisen tai kansainvälisen ajokortin tulee vastata tieliikennettä koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mallin mukaista ajokorttia.
3. Tämän sopimuksen mukaisesti vaadittavaa lupaa ja muita asiakirjoja on säilytettävä moottoriajoneuvossa, johon ne kuuluvat, ja vaadittaessa ne on esitettävä asianomaisille tarkastusviranomaisille.
12 artikla
Tämän sopimuksen soveltamisesta johtuvat maksut suoritetaan sopimuspuolten välillä maksupäivänä voimassa olevien maksusopimusten mukaisesti.
13 artikla
Henkilö- ja tavaraliikennettä, jota harjoitetaan toisen sopimuspuolen alueella tämän sopimuksen nojalla, sekä moottoriajoneuvot, jotka suorittavat tällaisia kuljetuksia, ovat vastavuoroisuuden perusteella vapaat tämän sopimuksen tarkoittamiin lupiin ja teiden käyttöön liittyvistä veroista ja maksuista sekä veroista ja maksuista, jotka määrätään erikseen kullekin kuljetukselle.
14 artikla
1. Harjoitettaessa tämän sopimuksen mukaista liikennettä ei tullimaksuja peritä eikä lupia vaadita toisen osapuolen alueelle tuotavista:
a) polttoaineista, jotka sisältyvät ajoneuvon moottorin polttoainejärjestelmään toiminnallisesti ja rakenteellisesti kuuluviin polttoainesäiliöihin, sellaisina kun ne on kyseiseen ajoneuvomalliin suunniteltu
b) voiteluaineista siinä määrin, kuin kuljetuksen aikana on tarpeen;
c) varaosista ja laitteista, jotka on tarkoitettu kansainvälisessä liikenteessä olevan moottoriajoneuvon korjaukseen.
2. Käyttämättömät varaosat on vietävä maasta ja korvatut varaosat joko vietävä maasta tai hävitettävä tai luovutettava tämän sopimuspuolen alueella voimassa olevien määräysten mukaisesti.
15 artikla
Tämän sopimuksen mukaiseen henkilö- ja tavaraliikenteeseen vaaditaan pakollinen liikennevakuutus. Liikenteenharjoittaja on velvollinen etukäteen vakuuttamaan jokaisen mainittuja kuljetuksia suorittavan ajoneuvon.
16 artikla
Raja-, tulli- ja terveydenhoidollinen tarkastus suoritetaan niitten kansainvälisten sopimusten mukaisesti, joihin molemmat osapuolet ovat liittyneet, ja kysymyksiin, joita nämä sopimukset eivät koske, sovelletaan kummankin sopimuspuolen sisäistä lainsäädäntöä.
17 artikla
Raja-, tulli- ja terveydenhoidollinen tarkastus kuljetettaessa vaikeasti sairaita henkilöitä sekä harjoitettaessa säännöllistä henkilöliikennettä linja-autoilla tapahtuu etuoikeutetusti.
18 artikla
Sopimuspuolten liikenteenharjoittajien on noudatettava sen valtion liikennesääntöjä ja muita lain määräyksiä, jonka alueella ajoneuvo on.
19 artikla
Siinä tapauksessa, että tämän sopimuksen määräyksiä rikotaan, on ajoneuvon rekisteröintimaan asianomaisten viranomaisten sen maan asianomaisten viranomaisten pyynnöstä, jossa rikkomus on tapahtunut, riippumatta maassaan voimassa olevista lain säännöksistä ryhdyttävä johonkin seuraavista toimenpiteistä:
a) antaa rikkomukseen syyllistyneelle liikenteenharjoittajalle varoitus;
b) antaa rikkomukseen syyllistyneelle liikenteenharjoittajalle varoitus ilmoituksin, että mikäli rikkomuksia vielä tapahtuu, lupa kuljetusten suorittamiseen peruutetaan joko määräajaksi tai kokonaan c)-kohdan mukaisesti;
c) peruuttaa tämän sopimuksen mukainen lupa joko määräajaksi tai kokonaan.
Toisen sopimuspuolen asianomaisille viranomaisille on ilmoitettava niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty.
20 artikla
Tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset ovat keskenään välittömässä yhteydessä, pitävät toisen sopimuspuolen ehdotuksesta kokouksia henkilö- ja tavaraliikenteen lupajärjestelmää koskevien kysymysten ratkaisemiseksi ja vaihtavat kokemuksia ja tietoja myönnettyjen lupien käytöstä.
21 artikla
Sopimuspuolet ratkaisevat kaikki tämän sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat mahdolliset erimielisyydet neuvotteluteitse tai muuten toiseen sopimuspuoleen yhteyttä ottamalla.
22 artikla
Tämä sopimus ei vaikuta niihin sopimuspuolten oikeuksiin ja velvoituksiin, jotka johtuvat muista niiden tekemistä kansainvälisistä sopimuksista.
23 artikla
1. Tämä sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua sen jälkeen, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet diplomaattiteitse toisilleen, että sopimuksen voimaantulolle tarpeelliset oikeudelliset edellytykset on täytetty kummassakin maassa.
2. Tämä sopimus on tehty määräämättömäksi ajaksi ja sen voimassaolo jatkuu, kunnes 90 päivää on kulunut siitä päivästä, jona toinen sopimuspuoli ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle aikomuksestaan irtisanoa se.
Tehty Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 1995 kahtena alkuperäisenä suomen- ja venäjänkielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.
Suomen Tasavallan hallituksen puolesta
Tuula Linnainmaa
Venäjän federaation hallituksen puolesta
W.B. Efimow
PÖYTÄKIRJA
Venäjän federaation ja Suomen tasavallan hallitusten välillä kansainvälisen tieliikennesopimuksen soveltamisesta
Venäjän federaation ja Suomen tasavallan hallitusten välisen kansainvälisen Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 1995 allekirjoitetun tieliikennesopimuksen soveltamisesta on sovittu seuraavaa:
1. Tässä sopimuksessa asianomaisilla viranomaisilla tarkoitetaan:
Venäjällä:
Venäjän federaation liikenneministeriötä;
Suomessa:
Suomen tasavallan liikenneministeriötä
ja 7 artiklan osalta Tielaitosta.
2. Tämän sopimuksen tarkoittamassa mielessä:
a) termillä "moottoriajoneuvo" tarkoitetaan:
tavaraliikenteessä kuorma-autoa, kuorma-autoa ja perävaunua, vetoautoa tai vetoautoa ja puoliperävaunua;
henkilöliikenteessä linja-autoa eli moottoriajoneuvoa, joka on tarkoitettu matkustajien kuljetukseen ja jossa on vähintään 8 istumapaikkaa kuljettajan istuimen lisäksi, sekä matkatavaran kuljetukseen tarkoitettua perävaunua;
b) "säännöllisellä liikenteellä" tarkoitetaan liikennettä, jota harjoitetaan sopimuspuolten moottoriajoneuvoilla edeltä käsin sovitun aikataulun ja reitin mukaisesti sekä ja jossa osoitetaan liikenteen alku- ja päätös- sekä pysähtymispaikat;
c) "tilapäisillä kuljetuksilla" tarkoitetaan kaikkea muuta liikennettä.
3. Tämän sopimuksen 3 ja 5 artiklojen mukainen kahdenkeskistä ja edestakaista transitoliikennettä koskeva lupa on voimassa ilman poikkeuksia.
Tämän sopimuksen 5 artiklan mukaiset luvat eivät vapauta liikenteenharjoittajia ja tavaranomistajia maiden sisäisen lainsäädännön edellyttämistä (tullissa tarkastetut luvat) tavaroiden tulli- ja transitoluvista.
4. Sopimuksen 9 artiklan 2 kohdan mukaan perävaunuilla ja puoliperävaunuilla voi olla jonkun toisen maan rekisteri- tai tunnuskilvet edellyttäen, että kuorma-autoilla tai vetoautoilla on Suomen tai Venäjän rekisteri- ja tunnuskilvet.
5. Kumpikin sopimuspuoli avustaa sopimuksen mukaista liikennettä harjoittavien ajoneuvojen kuljettajien ja muiden miehistön jäsenten viisumien saamisessa hyvissä ajoin.
6. Sopimuksen 14 artiklan 1a kohdan ehto koskee vain polttoainetta valmistajan autoihin ja vetoautoihin asentamissa polttoainesäiliöissä, sekä polttoainetta perävaunuihin ja puoliperävaunuihin asennetuissa polttoainesäiliöissä, sekä joka on tarkoitettu jäähdytyslaitteistojen käyttöön.
7. Sopimuksen 16 ja 17 artikloissa "terveydenhoidollisella tarkastuksella" tarkoitetaan terveydenhoidollista, eläinlääkärin tai kasvitutkimukseen liittyvää tarkastusta.
Tämä pöytäkirja, joka on erottamaton osa sopimusta, on tehty Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 1995 kahtena suomen- ja venäjänkielisenä alkuperäiskappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.
Suomen Tasavallan hallituksen puolesta
Tuula Linnainmaa
Venäjän federaation hallituksen puolesta
W.B. Efimow