GP 30/1997

1.Nykytila ja ehdotetut muutokset

Neuvostoliiton hajottua ja Venäjän federaation perustamisen jälkeen sekä Suomen ja Venäjän välisessä tieliikenteessä esiintyneiden ongelmien vuoksi on osoittautunut tarpeelliseksi tehdä maantieliikennesopimus Suomen ja Venäjän välillä. Sopimus ei sisällä suuria muutoksia nykyisin noudatettavaan, Suomen ja Neuvostoliiton väliseen kansainvälistä autoliikennettä koskevaan sopimukseen (SopS 19/1969).

Sopimuksella on tarkoitus järjestää suomalaisten liikenteenharjoittajien maantiekuljetukset entiseen tapaan samoilla periaatteilla tapahtuvaksi kuin muidenkin Euroopan unionin ulkopuolisten Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden kanssa. Suomella on samankaltaiset sopimukset muiden muassa Puolan (SopS 18/1970), Romanian (SopS 55/1968) ja Unkarin (SopS 26/1968) kanssa. Ukrainan kanssa vastaavanlainen sopimus allekirjoitettiin 5 päivänä kesäkuuta 1995 ja Kazakstanin kanssa 5 ― 7 päivänä helmikuuta 1996. Sopimusluonnokset on neuvoteltu myös Uzbekistanin, Valko-Venäjän, Tsekin, Slovakian, Kroatian ja Slovenian kanssa. Baltian valtioiden kanssa on toistaiseksi solmittu hallinnollinen sopimus asianomaisten liikenneministeriöiden välillä. Neuvottelut kansainvälistä maantieliikennettä koskevasta sopimuksesta Suomen ja Venäjän välillä käytiin Helsingissä ja Moskovassa vuosina 1993 ja 1994. Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 1995.

Sopimuksen määräykset tarjoavat molempien valtioiden kuljetusyrittäjille vastavuoroisen vapauden kuljetuselinkeinon harjoittamiseen valtioiden välisissä ja niistä kolmanteen valtioon tapahtuvissa maantiekuljetuksissa. Sopimuksella luodaan myös järjestyneet menettelytavat maantiekuljetuksia haittaavien esteiden käsittelemiselle valtioiden viranomaisten välillä. Lisäksi sopimuksessa sovitaan valtioiden omien säädösten ja kansainvälisten sopimusten noudattamisesta.

Euroopan unionin piirissä ei ole vireillä vastaavia tieliikennesopimusjärjestelyjä Venäjän kanssa.

2.Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksella ei ole valtion talousarvioon ulottuvia vaikutuksia.

3.Asian valmistelu

Hallituksen esitys on valmisteltu liikenneministeriössä virkatyönä yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa. Valtionvarainministeriötä on kuultu valmistelun yhteydessä.

1.Sopimuksen sisältö

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksen liikenteellinen soveltamisala. Sopimus koskee lähinnä maksua vastaan tapahtuvaa linja- ja kuorma-autoliikennettä joko valtioiden välillä tai niiden kautta kolmanteen valtioon.

2.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Eduskunnan suostumus on tarpeellinen 6 artiklassa liikenneministeriölle annetun valtuuden, 11 artiklassa tarkoitetun asiakirjojen mukanapitämisvelvollisuuden, 13 ja 14 artiklassa tarkoitettujen maksu- ja verovapautusten sekä 19 artiklassa tarkoitetun liikenteenharjoittajiin kohdistuvan sanktiovelvollisuuden vuoksi.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 1995 tehdyn Suomen Tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välillä kansainvälisestä maantieliikenteestä tehdyn sopimuksen määräykset ovat, siltä osin kuin ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

2 artikla

1. Säännöllinen henkilöliikenne linja-autoilla järjestetään sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten siitä sopiessa.

2. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset tekevät hyvissä ajoin toisilleen ehdotuksia tällaisen liikenteen järjestämisestä. Näihin ehdotuksiin on sisällytettävä tiedot liikenteenharjoittajan (toiminimen) nimestä, ajoreitistä, aikataulusta ja pysähtymispaikoista, joilta liikenteenharjoittajat ottavat matkustajat tai jonne heidät jätetään sekä selvitys suunnitellusta liikenteen hoitamisen ajanjaksosta ja säännöllisyydestä.

3 artikla

1. Tilapäiseen henkilöliikenteeseen linja-autoilla kummankin valtion välillä tai niiden alueiden kautta, lukuunottamatta tämän sopimuksen 4 artiklassa mainittuja kuljetuksia, vaaditaan sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten myöntämä lupa.

2. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset myöntävät luvan alueellaan suoritettavaa matkaa varten.

3. Jokaista linja-autolla suoritettavaa tilapäistä henkilökuljetusta varten vaaditaan erillinen lupa, joka oikeuttaa yhteen edestakaiseen matkaan, ellei luvassa toisin sanota.

4. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset toimittavat toisilleen kunakin vuonna keskenään sopimansa määrän lupalomakkeita tilapäisiä henkilökuljetuksia varten. Nämä lomakkeet on varustettava luvan myöntäneen asianomaisen viranomaisen leimalla ja allekirjoituksella.

5. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään lupalomakkeiden vaihtamisjärjestyksestä.

4 artikla

1. Tilapäisen henkilöliikenteen harjoittamiseen linja-autolla ei tarvita lupaa, jos samalla linja-autolla kuljetetaan koko matkan ajan samaa henkilöryhmää

a) matkalla, joka alkaa ja päättyy sen sopimuspuolen alueella, jossa linja-auto on rekisteröity;

b) matkalla, joka alkaa sen sopimuspuolen alueella, jossa linja-auto on rekisteröity, ja päättyy toisen sopimuspuolen alueella edellyttäen, että ajoneuvo lähtee tyhjänä alueelta.

2. Lupaa ei vaadita vaihdettaessa epäkuntoon joutunut linja-auto toiseen.

3. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua liikennettä harjoitettaessa tulee kuljettajalla olla matkustajaluettelo.

5 artikla

1. Tavarankuljetukset molempien maiden välillä tai niiden alueiden kautta, lukuunottamatta tämän sopimuksen 6 artiklan mukaisia kuljetuksia, suoritetaan kuorma-autoilla varsinaisine perävaunuineen tai ilman niitä tai vetoautoilla puoliperävaunuineen sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten antamien lupien nojalla.

2. Jokaiseen tavarankuljetukseen vaaditaan erillinen lupa, joka oikeuttaa yhteen edestakaiseen matkaan, ellei luvassa toisin sanota.

3. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset toimittavat toisilleen kunakin vuonna keskenään sopimansa määrän lupalomakkeita tavarankuljetuksia varten. Nämä lomakkeet on varustettava luvan myöntäneen asianomaisen viranomaisen leimalla ja allekirjoituksella.

4. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään lupalomakkeiden vaihtamisjärjestyksestä.

6 artikla

Tämän sopimuksen 5 artiklassa mainittuja lupia ei kuitenkaan vaadita seuraaviin kuljetuksiin:

a) messu- ja näyttelytavaroiden, -varusteiden ja -tarvikkeiden kuljetuksiin;

b) urheilutilaisuuksiin tarkoitettujen ajoneuvojen, eläinten, muiden varusteiden ja kaluston kuljetuksiin;

c) teatterilavasteiden ja -tarvikkeiden sekä soitinten kuljetuksiin ja elokuvaesitysten valmistamiseen, radio-tai televisioesityksiin tarvittavien välineiden kuljetuksiin;

d) ruumiiden ja vainajien tuhkan kuljetuksiin;

e) postin kuljetuksiin;

f) rikkoontuneiden ajoneuvojen kuljetuksiin;

g) muuttotavaroiden kuljetuksiin;

h) kuljetettaessa sairaalavälineistöä ensiavun järjestämiseksi suuronnettomuuksissa.

Lupaa ei myöskään vaadita tiepalvelun autoille.

2. Tämän artiklan a), b) ja c)-kohdissa mainittuja poikkeuksia sovelletaan vain sillä ehdolla, että tavarat palautetaan ajoneuvon rekisteröintimaahan tai ne kuljetetaan kolmannen maan alueelle.

3. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset voivat laajentaa tämän artiklan 1 kohdassa olevaa niiden kuljetusten luetteloa, joihin ei vaadita lupaa.

7 artikla

1. Milloin tyhjänä kulkevan tai kuormatun ajoneuvon päämitat tai paino ylittävät toisen sopimuspuolen alueella sallitut päämitat tai suurimman painon, tulee liikenteenharjoittajan hankkia toisen sopimuspuolen asianomaiselta viranomaiselta erityinen lupa.

2. Jos tämän artiklan 1 kohdassa mainittu lupa edellyttää ajoneuvon liikkumista määrätyllä reitillä, kuljetuksen tulee tapahtua tällä reitillä.

8 artikla

1. Vaarallisten aineiden kuljetuksissa noudatetaan ADR-sopimuksen määräyksiä.

2. Jos tämän artiklan 1 kohdassa mainittu lupa edellyttää ajoneuvon liikkumista määrätyllä reitillä, kuljetuksen tulee tapahtua tällä reitillä.

9 artikla

1. Tämän sopimuksen edellyttämää liikennettä voivat harjoittaa vain sellaiset liikenteenharjoittajat, jotka oman maansa sisäisen lainsäädännön mukaisesti on oikeutettu harjoittamaan kansainvälistä liikennettä.

2. Moottoriajoneuvot, joilla suoritetaan kansainvälisiä kuljetuksia, on varustettava asianomaisen maan tunnusmerkeillä ja kansallisuustunnuksilla.

10 artikla

1. Liikenteenharjoittajalla ei ole oikeutta ryhtyä harjoittamaan henkilö- eikä tavaraliikennettä toisen sopimuspuolen alueella sijaitsevan kahden pisteen välillä.

2. Liikenteenharjoittaja voi suorittaa kuljetuksia toisen sopimuspuolen alueelta kolmannen maan alueelle, sekä kolmannen maan alueelta toisen sopimuspuolen alueelle, jos hän on saanut siihen erityisen luvan toisen sopimuspuolen asianomaiselta viranomaiselta.

11 artikla

1. Linja-auton ja kuorma-auton kuljettajalla tulee olla kansallinen tai kansainvälinen ajokortti, joka vastaa hänen ohjaamansa moottoriajoneuvon luokkaa, ja kyseisten ajoneuvojen kansalliset rekisteröintitunnukset.

2. Kansallisen tai kansainvälisen ajokortin tulee vastata tieliikennettä koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mallin mukaista ajokorttia.

3. Tämän sopimuksen mukaisesti vaadittavaa lupaa ja muita asiakirjoja on säilytettävä moottoriajoneuvossa, johon ne kuuluvat, ja vaadittaessa ne on esitettävä asianomaisille tarkastusviranomaisille.

12 artikla

Tämän sopimuksen soveltamisesta johtuvat maksut suoritetaan sopimuspuolten välillä maksupäivänä voimassa olevien maksusopimusten mukaisesti.

13 artikla

Henkilö- ja tavaraliikennettä, jota harjoitetaan toisen sopimuspuolen alueella tämän sopimuksen nojalla, sekä moottoriajoneuvot, jotka suorittavat tällaisia kuljetuksia, ovat vastavuoroisuuden perusteella vapaat tämän sopimuksen tarkoittamiin lupiin ja teiden käyttöön liittyvistä veroista ja maksuista sekä veroista ja maksuista, jotka määrätään erikseen kullekin kuljetukselle.

14 artikla

1. Harjoitettaessa tämän sopimuksen mukaista liikennettä ei tullimaksuja peritä eikä lupia vaadita toisen osapuolen alueelle tuotavista:

a) polttoaineista, jotka sisältyvät ajoneuvon moottorin polttoainejärjestelmään toiminnallisesti ja rakenteellisesti kuuluviin polttoainesäiliöihin, sellaisina kun ne on kyseiseen ajoneuvomalliin suunniteltu

b) voiteluaineista siinä määrin, kuin kuljetuksen aikana on tarpeen;

c) varaosista ja laitteista, jotka on tarkoitettu kansainvälisessä liikenteessä olevan moottoriajoneuvon korjaukseen.

2. Käyttämättömät varaosat on vietävä maasta ja korvatut varaosat joko vietävä maasta tai hävitettävä tai luovutettava tämän sopimuspuolen alueella voimassa olevien määräysten mukaisesti.

15 artikla

Tämän sopimuksen mukaiseen henkilö- ja tavaraliikenteeseen vaaditaan pakollinen liikennevakuutus. Liikenteenharjoittaja on velvollinen etukäteen vakuuttamaan jokaisen mainittuja kuljetuksia suorittavan ajoneuvon.

16 artikla

Raja-, tulli- ja terveydenhoidollinen tarkastus suoritetaan niitten kansainvälisten sopimusten mukaisesti, joihin molemmat osapuolet ovat liittyneet, ja kysymyksiin, joita nämä sopimukset eivät koske, sovelletaan kummankin sopimuspuolen sisäistä lainsäädäntöä.

17 artikla

Raja-, tulli- ja terveydenhoidollinen tarkastus kuljetettaessa vaikeasti sairaita henkilöitä sekä harjoitettaessa säännöllistä henkilöliikennettä linja-autoilla tapahtuu etuoikeutetusti.

18 artikla

Sopimuspuolten liikenteenharjoittajien on noudatettava sen valtion liikennesääntöjä ja muita lain määräyksiä, jonka alueella ajoneuvo on.

19 artikla

Siinä tapauksessa, että tämän sopimuksen määräyksiä rikotaan, on ajoneuvon rekisteröintimaan asianomaisten viranomaisten sen maan asianomaisten viranomaisten pyynnöstä, jossa rikkomus on tapahtunut, riippumatta maassaan voimassa olevista lain säännöksistä ryhdyttävä johonkin seuraavista toimenpiteistä:

a) antaa rikkomukseen syyllistyneelle liikenteenharjoittajalle varoitus;

b) antaa rikkomukseen syyllistyneelle liikenteenharjoittajalle varoitus ilmoituksin, että mikäli rikkomuksia vielä tapahtuu, lupa kuljetusten suorittamiseen peruutetaan joko määräajaksi tai kokonaan c)-kohdan mukaisesti;

c) peruuttaa tämän sopimuksen mukainen lupa joko määräajaksi tai kokonaan.

Toisen sopimuspuolen asianomaisille viranomaisille on ilmoitettava niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty.

20 artikla

Tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset ovat keskenään välittömässä yhteydessä, pitävät toisen sopimuspuolen ehdotuksesta kokouksia henkilö- ja tavaraliikenteen lupajärjestelmää koskevien kysymysten ratkaisemiseksi ja vaihtavat kokemuksia ja tietoja myönnettyjen lupien käytöstä.

21 artikla

Sopimuspuolet ratkaisevat kaikki tämän sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat mahdolliset erimielisyydet neuvotteluteitse tai muuten toiseen sopimuspuoleen yhteyttä ottamalla.

22 artikla

Tämä sopimus ei vaikuta niihin sopimuspuolten oikeuksiin ja velvoituksiin, jotka johtuvat muista niiden tekemistä kansainvälisistä sopimuksista.

23 artikla

1. Tämä sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua sen jälkeen, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet diplomaattiteitse toisilleen, että sopimuksen voimaantulolle tarpeelliset oikeudelliset edellytykset on täytetty kummassakin maassa.

2. Tämä sopimus on tehty määräämättömäksi ajaksi ja sen voimassaolo jatkuu, kunnes 90 päivää on kulunut siitä päivästä, jona toinen sopimuspuoli ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle aikomuksestaan irtisanoa se.

Tehty Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 1995 kahtena alkuperäisenä suomen- ja venäjänkielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.