GP 179/1997

1.1.Suomen tarkkailija-asema WEU:ssa

Suomen liittyminen Euroopan unioniin (Sopimus Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan välillä Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä Euroopan unioniin, SopS 102―103/1994) edellytti Suomen suhteiden määrittelyä myös WEU:hun nähden, joka on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen J.4 artiklan mukaan Euroopan unionin kehityksen erottamaton osa ja jonka tehtävänä on valmistella ja toteuttaa Euroopan unionin ne päätökset ja toimet, joilla on merkitystä puolustuksen alalla. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitetyssä WEU:n jäsenvaltioiden hyväksymässä julistuksessa numero 30/II Euroopan unionin kaikki jäsenmaat kutsuttiin WEU:n jäseniksi tai halutessaan tarkkailijoiksi.

Käsitellessään Suomen liittymistä Euroopan unioniin eduskunta hyväksyi 31 päivänä lokakuuta 1994 ulkoasiainvaliokunnan mietinnön, jonka mukaan olisi Suomen etujen mukaista hakea tarkkailija-asemaa WEU:ssa. Tarkkailija-aseman hakemisesta annettiin 17 päivänä tammikuuta 1995 pääministerin ilmoitus eduskunnalle. Eduskunnan täysistunnossa käydyssä keskustelussa Suomen tarkkailija-asemaa WEU:ssa tuettiin laajasti. Tasavallan presidentti päätti tarkkailijajäsenyyden hakemisesta ja Suomen tarkkailijajäsenyys WEU:ssa alkoi 3 päivänä helmikuuta 1995.

WEU:n tarkkailija-asemaa koskeva järjestely on samankaltainen poliittisluonteinen järjestely kuin NATO:n rauhankumppanuusohjelmaan (PfP) liittyminen 9 päivänä toukokuuta 1994. Järjestelystä ei aiheudu välittömiä oikeudellisesti sitovia velvoitteita. Tarkkailija-asema tukee Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa varmistamalla tiedon saannin muun muassa WEU:n sisäisistä, Euroopan unionin ja WEU:n välisistä sekä WEU:n ja kolmansien tahojen välisistä keskusteluista sekä mahdollistaa aktiivisen osallistumisen Euroopan kriisinhallintayhteistyöhön.

WEU:n ministerineuvoston 19 päivänä kesäkuuta 1992 antaman Petersbergin julistuksen mukaisesti tarkkailijalla on oikeus osallistua WEU:n neuvoston kokouksiin, ja tarkkailija voidaan kutsua WEU:n työryhmien kokouksiin. Tarkkailijalla on oikeus saada WEU:ssa jaettavaa asiakirja- ja muutakin materiaalia. Tehokas yhteistyö edellyttää erilaisilla salaisuusastemerkinnöillä varustettujen tietojen ja materiaalin vaihtoa. Muun kuin avoimen asiakirjamateriaalin ja tietojen saaminen edellyttää, että tarkkailijat sitoutuvat noudattamaan asiakirjojen ja muussa muodossa olevien tietojen käsittelyssä WEU:n tietoturvallisuusmääräyksiä.

Tietoturvallisuutta koskevan standardisopimuksen WEU:n kanssa ovat tähän mennessä tehneet useat tarkkailijat ja liitännäisjäsenet, muun muassa Itävälta, Ruotsi, Bulgaria, Liettua, Romania ja Puola.

Suomi on 26 päivänä kesäkuuta 1996 allekirjoittanut WEU:lta saatavien tietojen turvaamiseksi yleisluonteisen sitoumuksen, jossa Suomi ilmoitti olevansa tietoinen WEU:n tietoturvallisuusmääräyksistä. Sitoumuksessa Suomi ilmoitti lisäksi aikomuksensa ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin WEU:lta saatujen tietojen suojaamiseksi ja sitoutui myöhemmin tekemään WEU:n kanssa tietoja koskevan turvallisuussopimuksen.

WEU:n turvallisuuskomitea hyväksyi tietoja koskevan turvallisuussopimusluonnoksen Suomen kanssa toukokuussa 1996. Suomen puolelta sopimuksen katsottiin edellyttävän eduskunnan myötävaikutusta ja siksi Suomi ehdotti muutosta sopimuksen voimaantulomääräykseen. Näin muutetun sopimusluonnoksen WEU hyväksyi omasta puolestaan hiljaisuusmenettelyllä 26 päivänä helmikuuta 1997.

Suomen puolesta sopimus on allekirjoitettu 22 päivänä huhtikuuta 1997.

1.2.Suomen lainsäädäntö

WEU:n luokitteleman aineiston käsittely ja käyttö sekä arkistointi olisi sopimuksen mukaan tarkoin säänneltyä. Yleisten asiakirjojen julkisuudesta annetun lain (83/1951) mukaan viranomaisilla ei ole mahdollisuutta määrätä, miten sen julkista asiakirjaa käytetään. Viranomaisten asiakirjojen julkisuutta koskevan lainsäädännön mukaan sopimuksen tarkoittamissa asioissa asiakirjan käyttöä voidaan säännellä vain säätämällä itse asiakirja salassa pidettäväksi.

Yleisten asiakirjojen julkisuudesta annetun lain nojalla annetun niin sanotun salassapi toasetuksen 1 §:n 1 momentissa (1558/1994) säädetään salassa pidettäviksi tietyt asiakirjat. Näidenkään säännösten mukaan salassapitovelvollisuus ei ole ehdotonta. Useissa tapauksissa tiedon antaminen asiakirjasta on kiellettyä vain, mikäli siitä aiheutuisi säännöksessä määritelty seuraus.

Vuonna 1995 voimaan tulleen hallitusmuodon perusoikeussäännöksiä koskevan muutoksen mukaan oikeus saada tietoja viranomaisten asiakirjoista on perusoikeus. Hallitusmuodon 10 §:n 2 momentin (969/1995) mukaan viranomaisen asiakirjan julkisuutta voidaan rajoittaa vain välttämättömistä syistä. Rajoitusten tulee perustua lakiin.

1.1.Sopimuksen sisältö

1 artikla. Sopimuksen 1 artiklan 1 kohta sisältää määräyksen sopimuspuolten velvollisuudesta suojella ja turvata toistensa antamaa tai tuottamaa tai sopimuksen perusteella tuotettavaa salassapidettävää tietoa ja materiaalia. Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolten on säilytettävä toisen osapuolen määräämä salaisuusasteluokitus sekä suojeltava sellaista tietoa ja materiaalia asianmukaisesti.

Suomessa yleisten asiakirjojen turvaluoki- tus perustuu valtioneuvoston eräiden salaisten asiakirjojen käsittelystä valtionhallinnossa antamaan päätökseen (1043/140/75 VK). Päätöksen mukaan salassa pidettävät asiakirjat jaetaan kahteen eri salaisuusluokkaan. Koska päätös ei perustu julkisuuslainsäädännön nimenomaiseen valtuutukseen, siitä poikkeavankaan luokituksen käytölle ei ole estettä.

Artiklan 3 kohdan mukaan tiedon ja materiaalin käyttö muuhun kuin luovuttajan määräämään tarkoitukseen tai tarkoitukseen, johon tieto on vaihdettu, on kielletty. Sopimuspuolet eivät 4 kohdan mukaan saa antaa tietoja eteenpäin kolmannelle osapuolelle ilman tietojen luovuttajan suostumusta.

Suomen julkisuuslainsäädännön (laki yleisten asiakirjain julkisuudesta, 83/1951, 4 luku) mukaan tulevat myös salaisuusastemerkinnällä varustetut asiakirjat tietyn määräajan kuluttua julkisiksi. WEU:n turvallisuusssopimuksen määräyksiin ei kuitenkaan sisälly tällaista mahdollisuutta. WEU:n salaisuusastemerkinnällä varustetut asiakirjat ovat lähtökohtaisesti aina salassa pidettäviä.

2 artikla. Sopimuksen 2 artiklan mukaan Suomi sitoutuu nimeämään sopimuksen tarkoituksia varten kansallisen turvallisuusviranomaisen. Sopimusta edeltävän sitoumuksen perusteella kansallisena turvallisuusviranomaisena on toiminut ulkoasiainministeriön hallinnollinen alivaltiosihteeri.

Artiklassa 2 tarkoitetun kansallisen turvallisuusviranomaisen ja WEU:n turvallisuusmääräyksissä tarkoitetut määrätyt turvallisuusviranomaiset on Suomi ilmoittanut WEU:lle sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä. Kansalliseksi turvallisuusviranomaiseksi Suomi nimesi ulkoasiainministeriön. Määrätyiksi turvallisuusviranomaisiksi nimettiin yhteistyössä asianomaisten ministeriöiden kanssa puolustusministeriö, sisäasiainministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriö, jotka vastaavat omien toimialojensa tietoturvallisuudesta allekirjoitetun turvallisuussopimuksen ja WEU:n tietoturvallisuusmääräysten edellyttämällä tavalla.

Artiklan 2 mukaan Suomi sitoutuu lisäksi ryhtymään muihinkin järjestelyihin WEU:n yksityiskohtaisten tietoturvallisuusmääräysten noudattamiseksi. WEU:n turvallisuusmääräykset sisältävät yksityiskohtaisia määräyksiä turvallisuussopimuksen velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi. Teknisluonteisissa turvallisuusmääräyksissä yksilöidään sopimuksessa sovittujen periaatteiden toteuttaminen käytännön tasolla.

3 artikla. Sopimuksen 3 artikla sisältää velvoitteen tarkastaa WEU:n salassapidettäviä tietoja käsittelevien henkilöiden luotettavuus. Näille henkilöille on myös ilmoitettava asiakirjojen käsittelyyn liittyvistä velvoitteista. Turvatarkastusmenettely tulee luoda sen selvittämiseksi, voidaanko jollekin henkilölle myöntää pääsy salaisuusastemerkinnällä varustettuun tietoon ilman, että tästä aiheutuisi WEU:n tietoturvallisuusmääräysten mukainen turvallisuusriski.

Määräys ei edellytä suuria muutoksia nykyiseen käytäntöön verrattuna. Suomessa toimivaltasäännökset luotettavuuslausuntojen pyytämiselle sisältyvät poliisin hallinnosta annetun asetuksen 8 §:ään (158/1996) , poliisin henkilörekistereistä annetun lain 23 §:ään (509/1995) sekä poliisin henkilörekistereistä annetun asetuksen 9 §:ään (1116/1995) sekä lakiin poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa (1251/1995) .

Todettakoon luotettavuuslausuntoja annettavan vain suomalaisille viranomaisille.

4 artikla. Sopimuksen 4 artiklassa määrätään molemminpuolisesta avusta molempia kiinnostavissa turvakysymyksissä.

5 artikla. Sopimuksen 5 artiklan mukaan WEU:n neuvoston ja Suomen hallituksen tulee huolehtia siitä, että WEU ja Suomi noudattavat sopimuksen määräyksiä. WEU:n pääsihteeri on WEU:n neuvoston puolesta ja Suomen kansallinen turvallisuusviranomainen Suomen hallituksen puolesta vastuussa sopimuksen perusteella vaihdetun salaisuusastemerkinnällä varustetun tiedon ja materiaalin turvallisuusjärjestelyistä.

Artiklan 4 kohdan mukaan sopimuspuolten tulee sopia turvallisuusstandardeista, joita molemmat sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan. Suomen ja WEU:n tulee laatia vastavuoroisia järjestelyjä vaihdettavien salassa pidettävien tietojen turvatasojen määrittelemiseksi sekä Suomen ja WEU:n välisten yhteyksien määrittelemiseksi.

WEU:ssa ja Suomessa käytettävät salaisuusasteluokitukset edellyttävät yhteensovittamista. Turvallisuussopimukseen liittyykin myöhemmin erikseen tehtävä suomalaisia ja WEU-asiakirjoja koskeva turvallisuusluokitusten vastaavuusjärjestely.

Sopimuksen 5 artiklan nojalla WEU:n turvallisuustoimisto voi suorittaa ajoittain WEU:n salaisuusasteella merkittyjen Suomelle annettujen tietojen ja materiaalin suojelutoimenpiteiden tehokkuuden arvioinnin. Arviointiin sisältyy mahdollisuus WEU:n salaisuusasteella merkittyjen asiakirjojen suojaamisen tarkastukseen WEU:n turvatoimiston ja Suomen kansallisen turvallisuusviranomaisen toimesta.

6 artikla. Sopimuksen 6 artiklassa todetaan, ettei sopimus ole esteenä kahdenvälisten samaa tarkoitusta varten tehtävien sopimusten tekemiselle. Sopimus ei myöskään vaikuta jo olemassaoleviin sopimuksiin.

7 artikla. Sopimus tulee sen 7 artiklan mukaan voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen kuukauden jälkeen, kun molemmat sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen kirjallisesti ja diplomaattiteitse, että valtionsisäiset vaatimukset sopimuksen voimaantulolle on täytetty.

8 artikla. Sopimuksen 8 artikla sisältää määräyksen sopimuksen irtisanomisesta. Kumpi tahansa sopimuspuolista voi irtisanoa sopimuksen ilmoittamalla siitä toiselle sopimuspuolelle kirjallisesti. Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua irtisanomisilmoituksen vastaanottamisesta. Irtisanominen ei kuitenkaan vaikuta sellaisiin velvoitteisiin, joista on jo sovittu sopimuksen määräysten nojalla.

1.2.Voimaansaattamislaki

1 §. Sopimuksen voimaansaattaminen. Pykälä sisältää tavanomaisen valtiosopimuksen voimaansaattamissäännöksen.

2 §. Salassapidettävien tietojen luovutus. Pykälä sisältää salassapidettävien tietojen ja tietoaineistojen luovuttamista puolin ja toisin koskevat edellytykset.

1 momentin mukaan sopimuspuolten välisessä yhteistyössä salaisuusastemerkinnöin varustetut laaditut ja annetut asiakirjat ja muu tietoaineisto ovat salassa pidettäviä. Suomen viranomaiselle annettuja asiakirjoja ja tietoja saa käyttää ja luovuttaa vain siihen tarkoitukseen, jota varten ne on annettu, jollei asiakirjan laatija ole antanut muuhun suostumustaan.

2 momentin mukaan on taas Suomen viranomaisilla oikeus antaa sopimuksessa tarkoitettua toimintaa varten asiakirjoja ja tietoja sen estämättä, mitä asiakirjojen ja tietojen salassapidosta on Suomen lainsäädännössä säädetty tai lain nojalla määrätty.

3 §. Voimaantulo. Pykälän mukaan sopimus tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

että Eduskunta hyväksyisi ne Suomen ja Länsi-Euroopan unionin välillä Brysselissä 22 päivänä huhtikuuta 1997 tehdyn turvallisuussopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.