GP 137/1994

1.Nykytila ja asian valmistelu

Kansainvälisen tavarakaupan vapautuminen, rajamuodollisuuksien väheneminen ja rajanylityksen nopeutuminen sekä henkilöliikenteen lisääntyminen ovat johtaneet kansainvälisen huume- ja talousrikollisuuden kasvuun. Tämä on ollut syynä eri valtioiden tulliviranomaisten yhteistyön kehittämiseen kansainvälisten sopimusten avulla. Sopimuksilla pyritään tehostamaan kansainväliseen kauppaan liittyvien tullimääräysten asianmukaista soveltamista sekä tullilakien vastaisten tekojen estämistä ja selvittämistä.

Suomi on tehnyt monenvälisen tulliyhteistyösopimuksen Pohjoismaiden kanssa (SopS 43―44/82) ja kahdenväliset sopimukset Puolan (SopS 33/73), Saksan (57―58/76), Alankomaiden (SopS 30―31/85, Amerikan yhdysvaltojen (SopS 29―30/89), Ranskan (SopS 57―58/89), Italian (SopS 8―9/90), Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan (SopS 74―75/91) sekä Viron (SopS 42―43/94) kanssa.

Lisäksi Suomi on allekirjoittanut tulliyhteistyösopimukset Liettuan kanssa helmikuussa 1994 ja Latvian kanssa huhtikuussa 1994. Liettuan kanssa tehtyä sopimusta koskeva hallituksen esitys on annettu eduskunnalle tämän vuoden toukokuussa ja Latvian kanssa tehtyä sopimusta koskeva hallituksen esitys annetaan eduskunnalle samanaikaisesti tämän esityksen kanssa.

Suomi ja Venäjä ovat sopineet heinäkuussa 1992, että maittemme välillä on edelleen voimassa Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuonna 1975 (SopS 40/76) tehty sopimus yhteistyöstä tulliasioissa. Maiden tullihallinnot ovat pitäneet tarpeellisena uuden kahdenvälisen tulliyhteistyösopimuksen tekemistä, joka noudattaisi uusimpia vastaavanlaisia kahdenvälisiä tulliyhteistyösopimuksia ja vastaisi nykyistä kansainvälistä käytäntöä.

Venäjän ja Suomen välinen henkilö- ja tavaraliikenne on kasvanut viime vuosina jatkuvasti. Aikaisemmin maiden välinen kauppavaihto perustui Suomen ja Neuvostoliiton hallitusten välisiin keskitettyihin kauppasopimuksiin ja tavaranvaihtopöytäkirjoihin. Nykyään kauppaa voidaan käydä suoraan yritysten välillä. Tämä on lisännyt yksittäisiä kauppatapahtumia, jolloin myös virka-apuna annettavan ja ulkomailla tapahtuvan selvitystyön tarve maiden välisen kauppatilaston ja veronkannon oikeellisuuden varmistamiseksi on lisääntynyt.

Sopimus vastaa pääosiltaan muita Suomen tekemiä tulliyhteistyösopimuksia. Siinä on määräykset yhteistyöstä tullivalvonnassa ja tullirikosten ehkäisemisessä sekä määräykset tietojen vaihdosta ja virka-avusta (oikeusavusta) tullirikosten tutkinnassa.

Sopimukseen sisältyy myös määräykset huumausaineiden valvotusta läpilaskusta, kuten jo voimaantulleessa sopimuksessa Suomen ja Viron välillä ja allekirjoitetuissa sopimuksissa Suomen ja Latvian ja Suomen ja Liettuan välillä. Tämä Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1988 huumausaineyleissopimukseen perustuva menetelmä tehostaa omalta osaltaan huumausaineiden laittomaan kauppaan osallisten henkilöiden paljastumista.

Sopimuksessa on lisäksi otettu huomioon maittemme rajanaapuruus. Sopimukseen sisältyy tullimuodollisuuksien helpottamiseen tähtäävä artikla, samoin kuin erityiset määräykset tietojen vaihdosta salakuljetusalttiiden tavaroiden laittoman kaupan vastustamiseksi. Sopimus mahdollistaa yhteistyön myös paikallisten tulliviranomaisten välillä siinä laajuudessa kuin maiden keskustullihallinnot siitä sopimuksen puitteissa erikseen sopivat. Sen sijaan sopimukseen ei sisälly määräyksiä tullien, verojen tai maksujen perinnästä ja niiden täytäntöönpanokelpoisuuden tunnustamisesta.

Esitys on valmisteltu virkatyönä ulkoasiainministeriössä ja tullihallituksessa.

2.Sopimuksen suhde eräisiin kansallisiin lainsäännöksiin

Laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa (4/94) sisältää osittain sopimuksen kanssa yhteneviä säännöksiä. Sopimuksen mukaan sopimuspuolet antavat tulliviranomaisten välityksellä toisilleen apua muun muassa tullilakiensa vastaisten tekojen ehkäisemiseksi ja tutkimiseksi. Myös mainittuun lakiin sisältyy erityiset määräykset tapauksista, joissa Suomi antaa oikeusapua. Lain soveltaminen ei edellytä vastavuoroisuutta, ja sitä sovelletaan tapauksissa, joissa kysymys on oikeusavusta yksittäisen, konkreettisen rikosasian käsittelyä varten. Näin ollen esimerkiksi tullirikosten torjuntaan ja tullivalvontaan liittyvä sellainen tietojen vaihto, joka ei liity yksittäisen rikosasian käsittelyyn, jää lain soveltamisen ulkopuolelle, samoin kuin yksittäistä rikosasiaa tai tullirikoksen valmistelua koskevat tiedonannot, joissa tietoja ei toimiteta vieraan valtion viranomaisen pyynnöstä. Huomattava myös on, että vain sopimuksella voidaan vaikuttaa siihen virka-apuun, jota annetaan Suomen tulliviranomaisille.

Tulliyhteistyösopimuksen mukaista virka-apua annettaessa noudatettava menettely ja ulkomaille toimitettavien tietojen laatu ja laajuus määritellään ensisijaisesti itse sopimuksessa. Sikäli kuin toimitettavat tiedot kuuluvat kansainvälistä oikeusapua rikosasioissa koskevan lain piiriin, voidaan virka-apua antaa mainitun lain mukaisesti ja siten mahdollisesti sopimuksessa edellytettyä laajemmin. Sopimuksen mukaan virka-apua annetaan pyynnön saaneen valtion säännösten ja määräysten mukaisesti, joten virka-avun antamisessa Suomesta Venäjälle noudatetaan Suomen lainsäädännön menettelysäännöksiä siltä osin kuin asiasta ei ole sopimuksessa nimenomaisia määräyksiä.

Suomen tekemissä tulliyhteistyösopimuksissa keskeisenä määräyksenä on erilaisten tietojen luovuttaminen ulkomaille. Suomi on liittynyt yksilöiden suojelua henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen (SopS 35―36/92). Kansallisessa lainsäädännössä henkilötietojen luovuttamista ulkomaille sääntelee myös henkilörekisterilaki, jossa yleissopimuksen vaatimukset on otettu huomioon. Lain mukaisesti henkilötietojen luovuttaminen massaluovutuksena tai arkaluonteisena otantana ulkomaille on mahdollista vain sellaiseen maahan, jonka lainsäädäntö vastaa henkilörekisterilain säännöksiä.

Tulliyhteistyösopimuksen perusteella Suomesta ulkomaille luovutettaviin tietoihin kuuluu myös henkilötietoja, jotka voivat olla arkaluonteisia, mutta tulliyhteistyösopimuksen perusteella tietoja ei kuitenkaan luovuteta massaluovutuksena tai arkaluonteisena otantana, vaan ainoastaan yksittäisissä tapauksissa.

3.Sopimuksen suhde Euroopan talousaluetta koskevaan sopimukseen ja Euroopan unionin yhteisölainsäädännön alaan kuuluvaan tulliyhteistyöhön

Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen 11 pöytäkirjassa on sovittu keskinäisestä avunannosta tulliasioissa. Tämä ei kuitenkaan estä osapuolia tekemästä kahdenvälisiä tulliyhteistyösopimuksia kolmansien maiden kanssa. Pöytäkirjassa ei myöskään edellytetä kolmansien maiden kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten perusteella saatujen tietojen luovuttamista ETA-sopimuksen sopimuspuolille.

Euroopan unionissa tulliyhteistyötä koskevat säännökset kuuluvat yhteisölainsäädännön alaan. Yhteisölainsäädäntöön sisältyykin tulliyhteistyöstä omat määräykset. Komissiolla ei ole toimivaltaa rikosasioissa, joten jäsenvaltiot ovat tehneet vuonna 1967 sopimuksen tullihallintojen keskinäisestä avusta (Convention between the EEC Member States on the Provision of Mutual Assistance by Customs Administrations). Unionin jäsenmaiden muuta tullihallinnollista yhteistyötä sääntelee neuvoston asetus (ETY) N:o 1468/81 jäsenvaltioiden hallinnollisten viranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä viimeksi mainittujen ja komission välisestä yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön oikean soveltamisen varmistamiseksi. Asetus tullaan korvaamaan uudella asetuksella, joka vahvistaa komission asemaa.

Kukin unionin jäsenvaltio voi tehdä kahdenvälisiä tullivalvontaa ja rikostutkintaa koskevia tulliyhteistyösopimuksia. Nämä sopimukset eivät kuitenkaan saa olla vastoin voimassa olevia yhteisösäädöksiä. Huomioon on myös otettava, että tällaisten sopimusten perusteella saadut tiedot on luovutettava tietyin edellytyksin muille unionin jäsenmaille rikosasioissa saatuja tietoja lukuunottamatta. EU-jäsenyyskään ei siten estäisi Suomea edelleen tekemästä kahdenvälisiä tulliyhteistyösopimuksia. Komissio on jäsenyysneuvottelujen yhteydessä todennut, että Suomen tekemät kahdenväliset tulliyhteistyösopimukset unionin jäsenvaltioiden sekä kolmansien maiden kanssa jäisivät voimaan, mikäli Suomi liittyy EU:n jäseneksi. Suomen mahdollisesti liittyessä EU:n jäseneksi Venäjän ja myös Baltian maiden kanssa tehtävien tullisopimusten merkitys tulee tullivalvonnan tehokkuuden kannalta korostumaan maittemme rajojen ollessa myös unionin ulkoraja.

4.Esityksen taloudelliset ja organisatoriset vaikutukset

Sopimuksella ei ole välittömiä taloudellisia tai organisatorisia vaikutuksia.

1.Sopimuksen sisältö

1 artikla sisältää sopimuksen soveltamisen kannalta keskeiset määritelmät. Tullilait on määritelty laajasti ja määritelmä kattaa käytännössä kaikki tullilaitoksen toimialaan liittyvät säännökset.

2 artiklan 1 kappaleessa määritellään sopimuksen soveltamisala. Sopimuspuolten tulliviranomaiset antavat toisilleen keskinäistä apua tavaroiden liikkumisen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi, tullilakien asianmukaisen noudattamisen varmistamiseksi, tullilakien vastaisten rikosten ehkäisemiseksi ja tutkimiseksi sekä niistä seuraaviin syytetoimiin ryhtymiseksi. Sopimus ei koske tullien, verojen ja muiden maksujen perintää toisen sopimuspuolen pyynnöstä.

Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuksessa tarkoitettua virka-apua annetaan pyynnön saaneen valtion alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Täten virka-apua valvontaan, rikosten ehkäisemiseen tai esitutkintaan annetaan sopimuksen tarkoittamassa laajuudessa ja menettelyin, mutta siltä osin kuin sopimuksessa asiasta ei ole tarkemmin säännelty, virka-avun antamisessa on otettava huomioon muiden kansallisten lakien säännökset ja määräykset. Sikäli kuin virka-apu kuuluu kansainvälistä oikeusapua rikosasioissa koskevan lain piiriin, voidaan virka-apua aina antaa tämän lain määrittelemässä laajuudessa.

3 artikla sisältää tullimuodollisuuksien helpottamiseen tähtäävät määräykset. Tulliviranomaiset yhdenmukaistavat yhteisellä rajalla sijaitsevien tullitoimipaikkojen aukioloajat ja toiminnot sekä tunnustavat pääsääntöisesti toisen tulliviranomaisen sinetit. Ellei erityistä syytä perusteellisempaan tarkastukseen ole, kohdistetaan kauttakuljetuksessa oleviin tavaroihin ja kulkuneuvoihin yleensä vain pintapuolinen tarkastus. Tulliviranomaiset voivat myös yhteisellä järjestelyllä hyväksyä käytössään olevat suomen- tai venäjänkieliset tulliasiakirjalomakkeet.

4 artiklan mukaan tietojenvaihtovelvollisuus koskee erityisesti tullilakien vastaisissa rikoksissa käytettäviä tapoja ja menetelmiä. Tulliviranomaiset antavat myös toisilleen tietoja tullilaeistaan, mukaan lukien kaikki niiden olennaiset muutokset, sekä teknisistä tarkastusvälineistään ja niiden käyttömenetelmistä.

5 artikla velvoittaa tulliviranomaisia valvomaan oma-aloitteisesti tai toisen tulliviranomaisen pyynnöstä sellaisia henkilöitä, tavaroita, kulkuneuvoja ja paikkoja, joiden tiedetään tai epäillään liittyvän tullilakien vastaisiin rikoksiin.

6 artiklassa määrätään huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden valvotun läpilaskun menetelmästä, joka perustuu Wienissä vuonna 1988 huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehtyyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen (SopS 44/94).

Suomen ja Venäjän tulliviranomaiset voivat kansallisen oikeusjärjestelmän periaatteiden sallimissa rajoissa yhteisellä sopimuksella ja järjestelyllä huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden kauppaan sekaantuneiden henkilöiden tunnistamiseksi soveltaa kansainvälisellä tasolla valvotun läpilaskun menetelmää. Laittomat lähetykset, joiden valvotusta läpilaskusta on tapauskohtaisesti sovittu, voidaan maahan tuotaessa pysäyttää rajalla ja laskea eteenpäin joko koskematta lähetykseen tai sitten, kun lähetys on poistettu tai korvattu kokonaan tai osaksi.

7 artiklan mukaan tulliviranomaiset toimittavat viipymättä toisilleen oma-aloitteisesti tai pyynnöstä kaikki tiedot toimista, jotka ovat tai näyttävät olevan jommankumman sopimuspuolen alueella voimassa olevien tullilakien vastaisia rikoksia ja jotka koskevat muun muassa aseiden, ammuksien, räjähdysaineiden, taide- ja antiikkiesineiden, myrkyllisten ja ympäristölle vaarallisten aineiden, rajoitusten alaisten arkaluonteisten ja strategisten tavaroiden liikkumista, sekä sellaisten tavaroiden liikkumista, joita epäillään olevan toisen sopimuspuolen alueelle suuntautuvan huomattavan laittoman kaupan kohteena.

8 artikla koskee sopimuspuolten keskinäistä tietojen välittämistä. Tulliviranomaisten on joko oma-aloitteisesti tai pyynnöstä toimitettava toisilleen tietoja, jotka helpottavat tullien tai muiden maksujen kantamista, tullausarvon ja tariffinimikkeen määritystä ja kieltojen, rajoitusten tai muihin esimerkiksi vapaakauppajärjestelyihin kuulumattomien alkuperäsääntöjen soveltamista.

9 artiklan mukaan tulliviranomaiset vaihtavat myös tietoja, jotka ovat tarpeen tavaraerän maastaviennin ja maahantuonnin laillisuuden varmistamiseksi.

10 artiklan mukaan tietojenvaihtovelvollisuus koskee kaikkia tietoja tullilakien vastaisista rikoksista ja erityisesti tietoja sellaisista henkilöistä, tavaroista, kulkuneuvoista, tavoista ja menetelmistä, joiden tiedetään tai epäillään liittyvän tullilakien vastaisiin tekoihin. Tietoja voidaan antaa myös oma-aloitteisesti.

11 artiklan mukaan tullilakien vastaisia rikoksia koskevia tietoja voidaan toimittaa selontekojen, pöytäkirjatun todistusaineiston tai oikeaksi todistettujen asiakirjajäljennösten muodossa.

12 artiklan mukaan sopimuksessa tarkoitetut asiakirjat voidaan korvata tietokoneella tuotetulla tiedolla. Tällöin tiedon käyttöä koskevat samat määräykset kuin asiakirjamuodossakin annettua tietoa.

13 artiklan mukaan alkuperäisiä asiakirjoja saa pyytää vain, jos oikeaksi todistetut jäljennökset ovat riittämättömiä. Lähetetyt alkuperäiset asiakirjat on palautettava mahdollisimman pian.

14 artiklan mukaan tulliviranomainen on toisen sopimuspuolen tulliviranomaisen pyynnöstä velvollinen ryhtymään tullilakien vastaisia rikoksia koskeviin tutkimuksiin ja ilmoittamaan näiden tutkimusten tuloksista pyynnön esittäneelle viranomaiselle. Artiklassa mainittuja toimenpiteitä suorittava viranomainen voi suostua siihen, että toisen sopimuspuolen tullilaitoksen virkamiehet ovat läsnä toimenpiteitä suoritettaessa. Tutkimuksissa läsnä olevat toisen sopimuspuolen tullivirkamiehet eivät kuitenkaan saa itse osallistua toimenpiteisiin. Tutkimuksissa on noudatettava pyynnön saaneen sopimuspuolen lainsäädännön mukaista menettelyä.

15 artiklan mukaan toisen sopimuspuolen virkamiesten ollessa läsnä toisen valtion alueella heidän on aina todistettava virka-asemansa. Virkamiehiä kohdellaan samoin kuin isäntämaan viranomaisia, mutta he eivät saa käyttää virkapukua eivätkä kantaa asetta. Määräyksellä korostetaan sopimuspuolen suvereniteettia.

16 artiklan mukaan asianmukaisesti valtuutettu sopimuspuolen tullilaitoksen virkamies voi pyynnöstä toimia todistajana tai asiantuntijana tulliasioissa toisessa sopimusvaltiossa vireille pannussa oikeudenkäynnissä tai hallinnollisessa menettelyssä vireillä olevassa asiassa. Virkamiehellä on kuitenkin oikeus kieltäytyä todistamasta tai antamasta lausuntoa, jos hänellä on tähän oikeus tai velvollisuus oman valtionsa tai pyynnön esittäneen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan. Vastaavantyyppinen säännös sisältyy ETA-sopimuksen 11 pöytäkirjan 12 artiklaan.

17 artiklan mukaan sopimuksen perusteella saatuja tietoja ja asiakirjoja voidaan käyttää yksinomaan sopimuksen edellyttämiin tarkoituksiin. Määräystä ei kuitenkaan sovelleta tietoihin, jotka koskevat huumausaineisiin tai psykotrooppisiin aineisiin liittyviä rikoksia. Tällaisia tietoja saadaan luovuttaa muille sellaisille viranomaisille, jotka ovat suoranaisesti mukana laittoman huumausainekaupan vastustamisessa. Suomessa näitä viranomaisia ovat erityisesti poliisi- ja rajavartioviranomaiset, jotka yhdessä tullilaitoksen kanssa niin sanottuina poliisi-, tulli- ja rajavartioyhteistyöviranomaisina (PTR) suorittavat yhteistoimin tai toistensa lukuun muun muassa valvontatehtäviä.

Kaikki sopimuksen perusteella saadut tiedot ja asiakirjat ovat vastaanottavassa valtiossa saman salassapitosuojan alaisia kuin samanlaiset asiakirjat ja tiedot kyseisen valtion kansallisen lainsäädännön mukaan.

18 artiklan mukaan sopimuksen perusteella saatuja tietoja ja asiakirjoja voidaan käyttää todistusaineistona, selonteoissa, todistajanlausunnoissa ja tuomioistuimissa ne vastaanottaneen sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

19 artikla sisältää poikkeuksia avunantovelvollisuudesta. Sopimuspuoli voi kieltäytyä avunannosta tai se voi antaa sitä vain tietyin ehdoin, jos avun antaminen saattaisi vahingoittaa valtion täysivaltaisuutta, turvallisuutta, yleistä järjestystä tai muita olennaisia etuja. Jos toinen sopimuspuoli pyytää sellaista apua, jota se ei itse voisi antaa, on tästä huomautettava pyynnössä. Avunpyyntöön suostuminen on tällöin pyynnön saaneen tulliviranomaisen harkinnassa.

20 artiklassa on määrätty hallintoviranomaisten toimenpiteiden ja päätösten tiedoksiantamisesta asianosaisille. Tiedoksiannot toimitetaan pyynnön saaneen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, mutta menettelyssä voidaan kuitenkin noudattaa pyynnössä esitettyä erityistä muotoa, jos tätä ei voida pitää pyynnön saaneen sopimuspuolen lainsäädännön vastaisena.

21 artiklassa määritellään avunpyyntöjen muotoa ja sisältöä. Pyynnöt tehdään kirjallisesti. Suulliset pyynnöt voidaan hyväksyä kiireellisissä tapauksissa, mutta ne on välittömästi vahvistettava kirjallisesti. Pyynnöt tehdään jollakin pyynnön saaneen sopimuspuolen kielellä, englannin kielellä tai muulla pyynnön saaneen tulliviranomaisen hyväksymällä kielellä.

22 artiklan mukaan kumpikin sopimuspuoli vastaa itse sille sopimuksen täytäntöönpanosta aiheutuvista kustannuksista lukuun ottamatta 16 artiklassa tarkoitetuista asiantuntijoista tai todistajista aiheutuneita kustannuksia.

23 artiklan mukaan sopimuksessa tarkoitettu tietojenvaihto tapahtuu suoraan tulliviranomaisten välillä. Sopimuksen 1 artiklan mukaan tulliviranomaisella tarkoitetaan Suomessa tullihallitusta ja Venäjällä Venäjän federaation valtiollista tullikomiteaa. Virka-apua ei kuitenkaan voida aina antaa keskushallintojen välityksellä riittävän nopeasti. Suomen ja Venäjän maantieteellisen läheisyyden ja hyvien liikenneyhteyksien vuoksi artiklassa on määrätty, että sopimuspuolten tulliviranomaiset voivat myös erikseen sovittavalla tavalla valtuuttaa paikallishallinnon viranomaiset olemaan suoraan yhteydessä keskenään sopimuksen mainitsemissa asioissa.

24 artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalueesta.

25 artikla sisältää sopimuksen voimaantuloa ja päättymistä koskevat määräykset. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun sopimuspuolet ovat vaihtaneet valtionsisäistä hyväksymistä koskevat ilmoitukset. Irtisanomisaika on kuusi kuukautta. Sopimuksen tullessa voimaan lakkaa Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuonna 1975 yhteistyöstä tulliasioissa tehty sopimus (SopS 40/76) olemasta voimassa Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa.

2.Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen valtiosäännön mukaisten edellytysten täyttymisestä. Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa. Sekä sopimus että laki ehdotetaan tulevaksi voimaan ensi tilassa.

3.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Suomen viranomaiset voivat luovuttaa tietoja ja asiakirjoja vieraan valtion viranomaisen pyynnöstä kansainvälistä oikeusapua rikosasioissa koskevan lain (4/94) mukaisesti yksittäisen rikosasian käsittelyä varten. Tämä koskee myös salassapidettäviä tietoja ja asiakirjoja. Sopimuksen 8―13 artiklan tietojenvaihtoa koskevien määräysten mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin luovuttaa tietoja ja asiakirjoja myös oma-aloitteisesti sekä muuten kuin yksittäiseen rikosasiaan liittyen. Nämä määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan siltä osin, kun niiden perusteella voidaan luovuttaa salassapidettäviä asiakirjoja muissa kuin edellä mainitun lain tarkoittamissa tapauksissa.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1994 Venäjän kanssa yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa tehdyn sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1994 Suomen ja Venäjän välillä yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa tehdyn sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.