GP 100/1993

2.1.Lainsäädäntö ja käytäntö

2.2.Nykytilan arviointi

Yritystoiminnan aluetuesta annetun lain mukaisia investointi- ja käynnistysavustuksia on suunnattu erityisesti alueen elinkeinorakenteen parantamisen kannalta tärkeisiin ja yrityksen teknistä tasoa olennaisesti parantaviin hankkeisiin ja pidättäydytty erityisesti kolmannella ja neljännellä perusvyöhykkeellä tavanomaisten laajennushankkeitten tukemisesta. Näin on pyritty tehokkaasti vaikuttamaan yritysten kilpailukykyyn ja tekniseen tasoon sekä aikaansaamaan yritysrakenteessa oleellisia ja pysyviä parannuksia. Kehittämisavustus on osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi keinoksi edistää hankkeita, jotka tukevat yrityksen kilpailukykyä ja sen kannattavuutta. Käynnistysavustuksen myöntäminen on katsottu tarkoituksenmukaiseksi rajata koskemaan lähinnä yhtä vuotta ja yrityksille erityistä perehdyttämistarvetta aiheuttaviin hankkeisiin.

Koko maassa lähinnä maaseutualueilla ja erityisalueilla myönnettävä pienyritystoiminnan tuki on koettu joustavaksi ja helppokäyttöiseksi välineeksi pienyritystoiminnan edistämisessä, minkä vuoksi tukimuoto ja sen laajentaminen on koettu entistä tärkeämmäksi.

Euroopan yhdentymiskehityksen mukanaan tuoma kiristyvä kilpailu sekä vallitseva taloudellinen taantuma lisäävät edelleen tarvetta parantaa yritysten pitkän aikavälin kilpailukykyä sekä kehittää yritysten eri osa-alueita ja erityistoimenpiteitä pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan turvaamiseksi.

Myös teknologian nopea kehittyminen, yritysten toimintatapojen ja sijoittumistekijöiden muuttuminen, suurteollisuuden kansainvälistymiskehitys sekä ETA-sopimuksen määräykset ja EY:n valtiontukia koskevat säännökset aiheuttavat muutostarpeita voimassa oleville yritystukia koskeville säännöksille.

3.1.Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi

Lakiehdotuksen keskeisenä yleisenä tavoitteena on parantaa tukea saavien yritysten pitkän aikavälin kilpailukykyä sekä uudistaa ja monipuolistaa aluetalouksien tuotantorakennetta.

Lakiehdotuksen tavoitteena on myös selkeyttää pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistuvaa tukirahoitusta ja lisätä sen joustavuutta. Tämän johdosta eri tukimuotoja on yhdistetty samaan lakiin. Voimassa oleva laki yritystoiminnan aluetuesta ehdotetaan korvattavaksi lailla yritystuesta, joka sisältää kolme erillistä tukimuotoa: kehitysalueen investointituen, pienyritystuen sekä pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistuen. Näistä tukimuodoista kehitysalueen investointituki suunnataan pääsääntöisesti uudelle kehitysalueelle kun taas pienyritystukea ja pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) kehittämistukea voidaan myöntää koko maassa.

Yleisenä tavoitteena on myös se, että tukijärjestelmä eri tukimuotoineen sopeutuisi mahdollisimman hyvin ETA-sopimuksen asettamiin valtion tukia koskeviin puitteisiin.

Maamme vähiten kehittyneillä alueilla on vastaisuudessakin tarpeen myöntää yritystoiminnalle tukea niiden tuotantorakenteen uudistamiseksi ja monipuolistamiseksi sekä pitkän aikavälin kilpailukyvyn parantamiseksi. Tämän takia uudella kehitysalueella myönnettävällä investointituella pyritään tukemaan ensisijaisesti hankkeita, jotka parantavat yritysten kilpailukykyä, paikkakunnan tai alueen työn tuottavuutta, tuotantorakenteeltaan ongelmallisten alueiden elinkeinorakennetta sekä hankkeita, jotka alentavat työllisyystilanteeltaan vaikeiden alueiden työttömyyttä.

Säädettävällä pienyritystuella pyritään edistämään elinkeinorakenteen monipuolistumista ja uudistumista. Tukea suunnataan erityisesti maaseutualueiden ja rakennemuutosalueiden kehittämiseen. Kauppa- ja teollisuusministeriön yhteydessä toimiva pk-yritystoiminnan neuvottelukunnan laatiman pk-yrityspoliittisen ohjelman mukaisesti pienyritystukea suunnataan myös muualla maassa hyvät kasvuedellytykset omaaville pienyrityksille. Tavoitteena on edistää maan teollisen pohjan vahvistamista tällä tavoin. Alueen tai paikkakunnan elinkeinorakenteen edistäminen edellyttää tuen suuntaamista valikoivasti elinkeinopolitiikan tavoitteen mukaiseen pienyritystoimintaan.

Pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistuki on tarkoituksenmukaista kohdistaa pieniin ja keskisuuriin perheyritystyyppisiin yrityksiin. Sen tavoitteena on pienten ja keskisuurten yritysten pitkän aikavälin kilpailukyvyn parantaminen. Tukea suunnattaisiin erityisesti yritysten yhteistyöhankkeisiin.

3.2.Keskeiset ehdotukset

4.1.Taloudelliset vaikutukset

Lakiehdotuksen mukaisten tukien edellyttämiin määrärahoihin vaikuttaa arvio talouden kehityksestä sekä kehitysalueen investointitukea koskevat aluejakopäätökset. Investointihankkeiden käyntiinlähdön arvioidaan lisäävän kehitysalueen investointituen myöntämisvaltuuden tarvetta lähivuosina. Lakiehdotuksen mukaan kehitysalueen investointitukea voidaan myöntää myös käyttöomaisuuden hankintaa vastaavasta vuokraamisesta aiheutuvista kustannuksista. Tämän vaikutus tuen määrään jäänee pieneksi. Toisaalta käynnistystuesta luopuminen muiden kuin pienyritysten osalta supistaa jossain määrin tukea.

Pienyritysten investointi- ja käynnistystukea varten myöntämisvaltuutta arvioidaan tarvittavan nykyiseen pienyritystukeen verrattuna enemmän sen johdosta, että voimassa olevassa yritystoiminnan aluetuesta annetussa laissa tarkoitettujen investointi- ja käynnistysavustusten piirissä olevia hankkeita siirtyy pienyritystuen piiriin sen yksinkertaisemman hakemismenettelyn ja aluejakomuutosten vuoksi. Myös hyvät kasvuedellytykset omaavien pienyritysten nykyistä laajempi tukeminen lisää tämän tuen käyttöä.

Pienten ja keskisuurten yritysten tuotteiden ja toiminnan kehittämishankkeiden määrän kasvun vuoksi kehittämistukeen arvioidaan tarvittavan myöntämisvaltuutta vuoden 1993 tasoa enemmän. Toisaalta tuen määrään vaikuttaa pienentävästi tuettaville yrityksille nyt ehdotetut pk-yritysmääritelmän mukaiset kokorajat.

Lakiehdotuksen edellyttämän tukien myöntämisvaltuuden suuruus määritellään tarkemmin valtion vuoden 1994 talousarvioesityksen yhteydessä.

Myöntämisvaltuuden käytöstä aiheutuva varaintarve tuen maksamiseen jakaantuu myöntämisvuoden ohella useammalle seuraavalle vuodelle.

4.2.Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Lakiehdotus vaikuttaisi kauppa- ja teollisuusministeriön ja sen yrityspalvelun piiritoimistojen nykyiseen työnjakoon tukien myöntämisessä siten, että päätösvalta kehittämistuen osalta siirtyisi kokonaan piiritoimistoille. Muilta osin työnjako pysyisi ennallaan.

Lakiehdotuksen mukaisten tukien käyttöä suunnataan myös aluepoliittisella ohjelmamenettelyllä, josta säädetään alueiden kehittämisestä annetussa laissa. Kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistot osallistuisivat ohjelmamenettelyyn kuuluvien erilaisten alueellisten kehittämisohjelmien suunnitteluun ja rahoitukseen.

Kehitysalueiden investointien tuen enimmäisrajojen edellyttämän eri yritystukien yhteensovittamisen aikaansaamiseksi on myös tarpeen tehostaa yhteistyötä kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistojen ja Kera Oy:n aluekonttoreiden sekä mahdollisten muiden erityisrahoitusyksiköiden välillä. Tämä osaltaan tehostaa aluetason yrityspalvelukeskusten toiminnan yhtenäistämistä.

5.1.Valmisteluvaiheet ja aineisto

Lakiehdotusta on valmisteltu kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman yritystukityöryhmän 18 päivänä helmikuuta 1992 luovuttaman muistion pohjalta. Lakiehdotuksen valmistelun yhteydessä on tarpeelliselta osin otettu huomioon sisäasiainministeriön määräämän aluepoliittisen selvitysmiehen Anssi Paasivirran ehdotus aluepolitiikan uudistamiseksi sekä aluepolitiikan rahoitustoimikunnan (komiteamietintö 1991:8) ehdotukset. Lisäksi lakiehdotuksessa on otettu huomioon Länsi-Suomen taloudellisen tutkimuslaitoksen vuonna 1991 julkaisema tutkimus pienten ja keskisuurten yritysten investointien rahoitusongelmista.

5.2.Lausunnot

Lakiehdotuksesta ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi pyytää lausuntoja erikseen, koska lakiehdotus on sisältynyt laajempaan aluepoliittisen lainsäädännön kokonaisvalmistelusta pyydettyyn lausuntokierrokseen. Aluepoliittisen selvitysmiehen ehdotuksesta aluepolitiikan uudistamiseksi annetut lausunnot on otettu huomioon yritystukilakiehdotuksessa.

Hallituksen esityksen valmistelun loppuvaiheessa järjestettiin sidosryhmien kuulemistilaisuus yhteisesti sekä tämän lakiehdotuksen että alueiden kehittämistä koskevan lakiehdotuksen osalta.

6.1.Riippuvuus muista esityksistä

Lakiehdotus on osa aluepoliittisen lainsäädännön kokonaisuudistusta, jota koskevien lakien on tarkoitus tulla voimaan vuoden 1994 alusta. Samanaikaisesti tämän esityksen kanssa annetaan hallituksen esitys laeiksi alueiden kehittämisestä ja saariston kehityksen edistämisestä annetun lain muuttamisesta. Ensiksi mainitussa laissa määritellään aluepolitiikan yleiset tavoitteet ja säädetään aluepoliittisten tukitoimenpiteiden kohteena olevista alueista. Sekä nämä tavoitteet että muodostettava kehitysalue on otettu asianmukaisin lakiviittauksin huomioon tähän esitykseen sisältyvässä lakiehdotuksessa.

Aluepoliiittisen lainsäädännön kokonaisuudistukseen liittyy lisäksi kuljetusten alueellisesta tukemisesta ja Kera Oy -nimisestä osakeyhtiöstä annettujen lakien muuttaminen. Nämä esitykset annetaan eduskunnalle erikseen.

Esitys liittyy valtion vuoden 1994 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

6.2.Riippuvuus kansainvälisistä sopimuksista ja velvoitteista

Ehdotuksessa yritystuesta annettavaksi laiksi on otettu huomioon ETA-sopimuksen ja EY:n asettamat vaatimukset tukijärjestelmälle. ETA-sopimuksen odotetaan tulevan voimaan vuoden 1993 aikana. Laki voi kuitenkin tulla voimaan ETA-sopimuksen voimaantulosta riippumatta.

ETA-sopimuksen mukaan kansainvälistä kauppaa vinouttavat valtiontuet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä sopimuksen voimaantulon jälkeen. Tuen sopimuksenmukaisuuden kannalta keskeistä on tuen kilpailu- ja kauppavaikutusten arviointi.

Valtiontukien käyttö on EY:n piirissä hyväksytty kuitenkin useissa tapauksissa. Alemman asteisessa normistossa muita tukia sallittavampana pidetään muun muassa pienten ja keskisuurten yritysten tukea ja aluetukea. ETA-sopimuksen mukaan jokainen uusi tukiohjelma joudutaan ilmoittamaan EFTAn valvontaviranomaiselle ESA:lle (EFTA Surveillance Authority). Myös jo käytössä olevat tukiohjelmat on ilmoitettava ESA:lle. Mikäli tukiohjelma täyttää ETA-sopimuksen määräykset, valvontaviranomainen hyväksyy ohjelman ja määrää ohjelmalle tuen enimmäistason.

Koska nyt kysymyksessä olevat yritystuet kohdistuvat nykyistä selkämmin ensisijaisesti pieniin ja keskisuuriin sekä kehitysalueen yrityksiin, on perusteltua olettaa, että yritystuet saavat EFTAn valvontaviranomaisen hyväksynnän.

1luku. Yleiset säännökset

1 §. Lakiehdotuksen mukaan yritystukien kohteena on yritystoiminta. Tuettavaa yritystoimintaa on yksityisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden eli yhtiöiden, osuuskuntien tai muiden yhteisöjen harjoittama elinkeinotoiminta siten kuin kysymykseen tulevat toimialat 2 §:stä tarkemmin ilmenevät. Yritystuki voidaan myöntää myös perustettavaa yritystä varten.

Sivuelinkeinona harjoitettua toimintaa ei edelleenkään tuettaisi, jos toiminta näyttää muodostuvan harrasteluluonteiseksi ja sen toimeentuloa lisäävä vaikutus on hakijan kannalta pitkälläkin ajanjaksolla vähäinen.

2 §. Pykälässä lain soveltamisala ilmaistaan luettelemalla ne toimialat, joille yritystukia ei voida myöntää. Näitä ovat kuten nykyisinkin varsinainen maatalous ja rakennusliiketoiminta sekä vähittäiskauppa ja liikenne, ellei kysymyksessä ole matkailuhanke. Samoin toiminnaltaan alueelliseen tai paikalliseen kysyntään perustuvista palveluyrityksistä tukea voitaisiin myöntää vain yritystoiminnalle tarpeellisia palveluita tuottaville yrityksille, joista esimerkkeinä mainittakoon kirjanpito-, laskentatoimi-, tietojenkäsittely-, yrityskonsultointi-, kone-ja prosessisuunnittelu- sekä varastointialan yritykset. Tuen ulkopuolelle jäävät lähinnä kotitalouksille alueellisesti ja paikallisesti palveluja tuottavat yritykset.

Kuten nykyisinkään yritystukia ei myönnettäisi silloin kun hankkeeseen on myönnetty avustusta maaseutuelinkeinolain (1295/90) nojalla.

2luku. Kehitysalueen investointituki

3 §. Koska on tarkoituksenmukaista keskittää yrityskoosta riippumaton investointituki eniten tuen tarpeessa oleviin osiin maata, 2 luvussa tarkoitettua investointitukea myönnettäisiin alueiden kehittämisestä annetussa laissa tarkoitetulla kehitysalueella. Valtioneuvosto voisi kuitenkin päättää 7 §:n 2 momentin nojalla tuen myöntämisestä myös sanotussa lainkohdassa tarkemmin määritellyillä alueilla.

4 §. Tuen myöntämisen edellytyksenä on yrityksen toimialaa ja sijaintia koskevien edellytysten lisäksi, että hanke edistää alueiden kehittämisestä annetussa laissa säädettyjä päämääriä ja tavoitteita. Yrityksellä tulee voida arvioida olevan myös edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan. Toimivan yrityksen osalta tuettavan hankkeen on oltava yrityksen normaalista toiminnasta 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selkeästi erottuva.

Se, mitä toiminnan laajentamisen tai käyttöomaisuuden uudistamisen edellyttämän yrityksen hankkeen kohteena olevan toimintayksikön työpaikkojen, tuotannon jalostusarvon tai palvelusten olennaisella lisääntymisellä tarkoitetaan, määriteltäisiin tarkemmin valtioneuvoston periaateohjeissa. Niissä tapauksissa, joissa yritys uudistaa käyttöomaisuuttaan tekniikaltaan olennaisesti korkeatasoisemmaksi voidaan kasvuvaatimuksista poiketa, jotta yritysten uusiutumista voitaisiin tehokkaasti tukea.

5 §. Kehitysalueen investointitukea myönnettäisiin edelleenkin kiinteistöyhteisölle ja kunnalle, joka tarjoaa toimitiloja yritystoimintaa varten. Investointituki voitaisiin nyt myös erityisestä syystä myöntää myös 4 §:ssä tarkoitetulle yritykselle, joka vuokraa tilojaan tässä laissa tarkoitetuille yrityksille. Tällä halutaan tehdä mahdolliseksi se, että yritys voi vuokrata osan uusista tiloistaan muille yrityksille, jos tiloja tarvitaan omaan käyttöön vasta myöhemmin tai kun yritys ei toimintasuunnitelmien muuttumisen vuoksi tarvitse toimintaansa varten kaikkia tilojaan. Vuokraus ei voisi koskea olennaista osaa tiloista.

6 §. Pykälässä tarkoitettua yritystoimintaa varten tarpeellista käyttöomaisuutta ovat lähinnä yrityksen toiminnassaan tarvitsemat koneet ja laitteet sekä rakennukset ja maa-alueet. Edellytyksenä tuen myöntämiselle on, että näiden suunniteltuun investointikokonaisuuteen liittyvien hankintojen kustannukset kirjataan yleensä kirjanpidossa käyttöomaisuuden hankintamenoksi.

Investointitukea voitaisiin myöntää myös käyttöomaisuuden hankintaa vastaavasta vuokraamisesta aiheutuvista kustannuksista. Tarkoituksena on saattaa vuokraperusteiset kone- ja laitehankinnat (leasinghankinnat) tuen piiriin, jotta tukijärjestelmä ei tarpeettomasti aiheuta muutostarpeita yritysten tapaan rahoittaa hankkeitaan. Tuki myönnettäisiin enintään kolmelta vuodelta syntyvistä menoista, mikä on tarkoituksenmukaista, jotta hankkeesta syntyvät menot ajoittuisivat riittävän samanaikaisesti tuen maksamisen kanssa.

7 §. Hankkeeseen myönnettävä kehitysalueen investointituen markkamäärä määriteltäisiin siten, että se on enintään 45 % tuen myöntämisen tarkoituksen kannalta tärkeiksi katsotuista käyttöomaisuuden hankintamenoista. Siten tuen perusteeksi tulee nykyiseen tapaan vain tuen tavoitteiden kannalta tärkeät käyttöomaisuushankinnat, joten samanaikaisesti toteutettavat tässä suhteessa merkitykseltään toissijaiset hankinnat voidaan jättää tuen ulkopuolelle. Samoin tukea on tarkoitus myöntää edelleen siten valikoivasti, että taloudellisesti muita vahvemmilla alueilla, kuten kehitysalueen kolmannella tukialueella, tukiperusteet ovat muita alueita vaativammat.

Kunkin tukialueen investointituen enimmäis- ja vähimmäismäärästä määrättäisiin valtioneuvoston päätöksellä ottaen huomioon eri tukialueiden kehittyneisyyserot ja kulloisetkin kehittämistarpeet. Tarkoituksena on jatkaa nykyisten periaatteiden soveltamista. Tarkoituksena on myös, että hankkeeseen myönnettävän kehitysalueen investointituen markkamäärä olisi tuen myöntämisen tarkoituksen kannalta tärkeiksi katsottujen käyttöomaisuuden hankintamenojen osalta ensimmäisellä tukialueella enintään 45 %, toisella tukialueella 35 % ja kolmannella tukialueella 25 % näistä menoista. Tuen vähimmäismäärä olisi ensimmäisellä tukialueella 25 % sekä toisella tukialueella 15 % edellä mainituista menoista. Tukirajoja tarkistettaisiin tarvittaessa alueellisen kehityksen muutosten tai esimerkiksi ETA-sopimuksen mahdollisesti aiheuttamien tarkistustarpeiden johdosta.

Investointituen myöntäminen nykyisen käytännön mukaisesti vyöhykkeen prosenttialarajaa pienempänä on edelleen joissakin tapauksissa tarkoituksenmukaista. Näitä tapauksia ovat lähinnä suuret hankkeet, joiden alarajan mukainen tukeminen vähentäisi oleellisessa määrin käytettävissä olevaa myöntämisvaltuutta ja määrärahaa muihin hankkeisiin.

Pykälän 2 momentissa mainituilla maaseutualueilla tarkoitetaan haja-asutusalueita ja pieniä taajamia.

8 §. Pykälässä säädetty kehitysalueen investointituen ja muiden tähän rinnastettavien investointitukien yhteenlasketun 50 %:n enimmäismäärän laskentaperuste poikkeaa 7 §:ssä sovellettavasta laskentaperusteesta siten, että se käsittää koko investointihankkeen menot. Tämä on perusteltua, koska lainojen korkotuen ja veroetuuksien kohdalla ei ole sovellettu vastaavaa hankkeen laadullista valikoivuutta kuin investointituessa.

Ehdotetussa 7 §:ssä tarkoitetun kehitysalueen investointituen määrän ja 8 §:ssä tarkoitetun investointitukien yhteismäärän ero on käytännössä yleensä 5 ― 10 prosenttiyksikköä.

Investointituen enimmäistason määrittely tukien yhteismäärän enimmäistasoa pienemmäksi vähentää investointituen ja muiden tukien yhteismäärän eli kumulaation seurantatarvetta pienten lisätukien osalta.

Samaan hankkeeseen investointituen lisäksi sisältyvää muuta tukea voi olla Kera Oy:n lainoihin mahdollisesti sisältyvä tuki tai kehitysalueiden vapaan poisto-oikeuden käytöstä aiheutuva tuki, jotka tukien enimmäismäärää koskevissa laskelmissa otetaan huomioon.

Kehitysalueella sijaitsevien yritysten vapaa poisto-oikeus ja kehitysalueen investointituki on kuitenkin tarkoitus muuttaa päätöskohtaisilla ehdoilla pääsääntöisesti yritykselle vaihtoehtoisiksi tukimuodoiksi tukijärjestelmän yksinkertaistamiseksi. Tukien yhteismäärässä otetaan vastaavasti huomioon edellä mainittuihin tukiin rinnastettavien tukien osuus.

Tukien yhteismäärän enimmäistasoa koskevien säännösten puitteissa yritys voi hankkeen rahoitustarpeen mukaan tarpeittensa mukaan valita eri tukimuotojen osuuden. Yritys voi tarvittaessa pyytää kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistolta laskelman esimerkiksi siitä, kuinka paljon yritys voi tukien yhteismäärän enimmäistason puitteissa saada hankkeeseen kehitysalueen investointitukea ja tukea Kera Oy:n myöntämän lainan muodossa.

Tarkoituksena on, että investointitukien yhteismäärä on toisella tukialueella enintään 40 % ja kolmannella tukialueella enintään 30 % hankkeen käyttöomaisuusinvestointien yhteismäärästä. Myös näitä tukirajoja tarkistettaisiin tarvittaessa alueellisen kehityksen muutosten tai esimerkiksi ETA-sopimuksen mahdollisesti aiheuttamien tarkistustarpeiden johdosta.

Kuten kehitysalueen investointituenkin enimmäismääristä päättäminen kehitysalueen tukialueilla myös tukien yhteismäärän enimmäistasosta määrääminen näillä alueilla kuuluisi valtioneuvostolle. Näin mahdollistettaisiin yhtäaikainen samantasoisten säännösten valmistelu toisaalta sisäasiainministeriölle kuuluvan kehitysalueen tukialuejaon ja toisaalta kauppa- ja teollisuusministeriölle kuuluvan kehityslueen tukialueiden tukitason osalta. Kunkin alueen ongelmien hoitamisen edellyttämät toimenpiteet voidaan tällöin parhaiten yhteensovittaa yhteistoiminnassa mainittujen ministeriöiden kesken.

Yhdenmukaisuuden vuoksi on tarkoituksenmukaista, että valtioneuvosto määräisi investointitukien yhteismäärän enimmäistasosta myös rakennemuutos-, maaseutu- ja saaristoalueilla. Tarkoitus on, että rakennemuutosalueella ja maaseututukialueella yrityksille voidaan myöntää kehitysalueen toisen tukialueen tasoa vastaavaa tukea. Saariston kehityksen edistämisestä annetussa laissa tarkoitetuissa saaristokunnissa ja ilman kiinteää tieyhteyttä olevissa saarissa voitaisiin yrityksille myöntää ensimmäisen ja toisen tukialueen tasoa vastaavaa tukea alueelliset erot huomioon ottaen.

Koska ilman selkeitä määräyksiä olisi epäselvää, mitä valtiontukia pykälässä tarkoitettu yhteensovittaminen koskisi, on tarpeen, että valtioneuvosto päättää niistä sekä sovellettavista laskentaperusteista.

3luku. Pienyritystuki

9 §. Kannattavan toiminnan edellytyksien lisäksi pienyritystukea saavien hankkeiden tulee edistää kilpailukykyisen yritystoiminnan kehitystä. Tämä on tarpeen, jotta myös pienimuotoiselle yritystoiminnalle asetettaisiin riittävä laadullisen tason vaatimus.

Maaseutualueella voitaisiin 2 §:n 1 ja 2 momentissa säädetystä toimialarajoituksesta poiketen myöntää tukea kyseisen alueen palvelujen saatavuuden kannalta tärkeille yrityksille. Lainkohdan perusteella pienyritystukea voi myöntää esimerkiksi haja-asutusalueiden vähittäiskauppojen investointihankkeisiin, jos tämä katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.

Pienten ja keskisuurten yritysten lisäämiseksi on pykälän 3 momentin mukaisesti tarpeen myöntää tukea niin sanottuihin yrityshautomoihin sijoittuvien pienyritysten perustamisen helpottamiseen. Yrityshautomoilla tarkoitetaan lähinnä oppi- ja tutkimuslaitosten ja teknologiakylien yhteydessä toimivia aloittaville pienyrityksille tarkoitettuja järjestelyitä, joissa yrityksille tarjotaan tiloja ja palveluja. Pykälän 3 momentissa sekä 12 ja 13 §:ssä pienyritystuki on määritelty siten, että se mahdollistaisi pienyritystuen myöntämisen vastaavanlaisena kuin niin sanottua yrityshautomotukea nykyisin myönnetään kauppa- ja teollisuusministeriön pienyritysten perustamisen edistämiseksi myönnettävästä tuesta antaman päätöksen nojalla.

Tukea voitaisiin myöntää myös kunnalle tai kunnalliselle yhteisölle, joka myöntää tuen edelleen yritykselle tämän lain mukaisesti. Kunnalla tai kunnallisella yhteisöllä olisi itsenäinen ratkaisuvalta, mille yrityksille se tuen myöntäisi.

10 §. Pienyritystukea suunnattaisiin nykyiseen tapaan erityisesti maaseutualueiden ja rakennemuutosalueiden kehittämiseen. Maaseutualueella tarkoitetaan haja-asutusalueita ja pieniä taajamia. Saaristoalueet sisältyisivät nykyiseen tapaan pienyritystuen piiriin.

Kauppa- ja teollisuusministeriön yhteydessä toimivan pk-yritystoiminnan neuvottelukunnan pk-yrityspoliittisen ohjelman suosituksen mukaisesti ehdotetaan, että tukea suunnataan lisäksi muualla maassa sellaiseen pienyritystoimintaan, jolla on hyvät kasvuedellytykset. Tavoitteena on tuotannollisten pk-yritysten osuuden vahvistaminen taloudessa.

11 §. Pienyritystukea voitaisiin myöntää nykyistä suuremmille yrityksille. Nykyisten säännösten mukaan tuettava hanke saa työllistää yrittäjän lisäksi muita henkilöitä enintään kahta henkilötyövuotta vastaavasti. Tarkoitus on edelleen suunnata näille aivan pienille yrityksille tukea nykyisten periaatteiden mukaisesti. Samalla lakiehdotus mahdollistaa kuitenkin kehitysalueella toimiville määritelmän mukaisille pienille yrityksille tämän hallinnollisesti kehitysalueiden investointitukea yksinkertaisemman järjestelmän käyttämisen ja muualla maassa tuen myöntämisen vastaaville kasvaville pienyrityksille.

Tuen suuntaamiseksi perheyrityksiin voisi enintään 1/4 yrityksestä olla määriteltyjä rajoja suurempien yritysten omistuksessa. Tästä voitaisiin kuitenkin poiketa pykälän 2 momentissa tarkoitettujen tapauksien lisäksi myös silloin, kun poikkeuksen myöntäminen muutoin on erityisestä syystä perusteltua kuten esimerkiksi silloin, kun omistamisen ensisijainen tarkoitus on edistää uuden teknologian käyttöönottoa tai markkinointiin tähtäävää yhteistyötä.

12 §. Lakiehdotuksen mukaan myönnettävän pienyritysten investointituen markkamäärä määriteltäisiin kehitysalueen investointuen tapaan tuen myöntämisen tarkoituksen kannalta tärkeiksi katsottujen käyttöomaisuuden hankintamenojen perusteella. Yrityshautomoissa tuen perusteena olevat menot on määritelty nykyisenkaltaisen yrityshautomotuen mahdollistamiseksi.

13 §. Käynnistystuki lasketaan nykyiseen tapaan ennakonpidätyksen alaisten palkkojen perusteella. Käynnistystuen piiriin voidaan hyväksyä myös yrittäjän laskennalliset palkkamenot siinä tapauksessa, mikäli ne hankkeen toteuttamisen kannalta ovat tärkeitä. Tarkoituksena on jatkaa nykyistä käytäntöä, jossa aivan pienet yritykset voivat olla tarvittaessa tämän tuen piirissä.

14 §. Pienyritysten investointituen myöntämistasosta eri alueilla määrättäisiin nykyisen käytännön mukaisesti valtioneuvoston päätöksellä. Tarkoitus on se, että pienyritystuen myöntämisessä noudatetaan kehitysalueen investointituen myöntämisperiaatetta ja tukitasoja yhteensovitetaan myös maaseutuelinkeinolain perusteella myönnettävän tuen kanssa. Siten pienyritystuki olisi kehitysalueen ensimmäisellä tukialueella enintään 45 % hankkeen käyttöomaisuusinvestointien määrästä, toisella tukialueella enintään 35 % ja kolmannella tukialueella enintään 25 %.

Tarkoituksena on, että valtioneuvoston päätöksellä pienyrityksen investointi- ja käynnistystuen yhteiseksi enimmäismääräksi päätetään 300 000 markkaa kolmen vuoden kuluessa ilman muuta tukea. Tämän lisäksi pienyritykselle voidaan myöntää muuta kuin investointiin liittyvää tukea. Tämä vastaa ETA-sopimuksen nojalla todennäköisesti sovellettavaksi tulevaa niin sanottua pienten valtiontukien käytäntöä. Koska kuitenkin etenkin kasvavien pienyritysten investointeihin voi joissain tapauksissa olla tarpeen soveltaa myös yli 300 000 markan tukitasoa, annettaisiin myös tästä säännökset valtioneuvoston päätöksellä. Tällöin kuitenkin tukitaso tulisi säädettäväksi verraten alhaiseksi, esimerkiksi 15 % käyttöomaisuuden hankintamenoista.

Yhdenmukaisesti sen mukaan miten valtioneuvosto voi päättää kehitysalueen investointituen enimmäis- ja vähimmäismääristä rakennemuutosalueilla, maaseutualueilla ja saaristoalueilla se voisi päättää pienyritystuen myöntämismääristä mainituilla alueilla sekä myös muualla maassa.

4luku. Kehittämistuki pienille ja keskisuurille yrityksille

15 §. Kehittämistukea voitaisiin nykyisten säännösten tapaan myöntää koko maassa. Voimassa oleviin säännöksiin verrattuna se suunnattaisiin entistä selkeämmin pienille ja keskisuurille yrityksille pitkän aikavälin kilpailukykyä tai kansainvälistymistä parantaviin hankkeisiin.

16 §. Voimassa olevasta lainsäädännöstä poiketen tuettavien yritysten määrittelyssä on lähtökohdaksi katsottu soveltuvan EY:ssä käyttöön otettava pienten ja keskisuurten yritysten määritelmä. Säännöksellä tuki suunnataan perheyritystyyppisiä yrityksiä koskevaksi.

17 §. Lakiehdotuksen mukaan yritysten yhteishankkeiden rahoitusmahdollisuuksia parannetaan siten, että yhteishankkeiden merkittävyyttä voidaan tarkastella hankkeen kokonaismerkityksen kannalta. Tällöin hanketta voidaan rahoittaa, vaikka joidenkin mukana olevien yritysten osalta erikseen tarkasteltuna hanke olisi merkitykseltään pieni tai hankkeessa on mukana suurempi yritys kuin kehittämistuen saajat yleensä.

Kehittämistukea voidaan nykyisten säännösten tapaan myöntää yrityksen perustamisedellytysten selvittämiseen. Kehittämistukea tulisi voida myöntää myös yrityksen toimintaedellytysten selvittämiseen, mikä on tarpeen toteuttamisedellytyksiltään vaikeasti arvioitavissa yritysten kehittämishankkeissa.

18 §. Tarkoituksena on, että kehittämistuen kohteena olevien menojen piiri on mahdollisimman laaja, kattaen 18 §:ssä luetellun mukaisesti kaikki ne menotyypit, jotka yleensä ovat tarpeen kehittämishankkeen toteuttamiseksi. Menoja, joita ei hyväksyttäisi kehittämistuen piiriin, olisivat kuten nykyisinkin esimerkiksi menot, jotka aiheutuvat rakennusten ja kiinteistöjen hankkimisesta.

Koneiden ja laitteiden hankintamenojen kehittämistuen piiriin hyväksyminen supistuisi nykyiseen verrattuna siten, että edellytyksenä kehittämistuelle on, että näiden hankintojen arvioidaan kohdistuvan kehittämishankkeen toteuttamiseen. Nykyisin on tällaisiin hankintoihin voitu myöntää kehittämistukea myös siltä osin, kuin koneita ja laitteita on käytetty kehittämishankkeen lisäksi varsinaisessa tuotannollisessa toiminnassa. Näin ollen tuotannolliseen toimintaan tarvittavat koneet ja laitteet voivat tulla tässä laissa tarkoitetun tuen piiriin ainoastaan kehitysalueen investointituen tai pienyritykselle myönnettävän investointituen osalta.

19 §. Alueellisten kehittyneisyyserojen huomioon ottamiseksi tukea on tarkoitus myöntää nykyiseen tapaan kehitysalueella korkeampana kuin muualla maassa siten kuin valtioneuvosto asiasta päättää. Tuen enimmäistaso olisi kehitysalueella 10 prosenttiyksikköä muuta maata korkeampi.

Kehittämishankkeeseen myönnettävä tuki voisi olla yleensä enintään miljoona markkaa. Tarkoituksena on, että tätä tukitasoa suuremmat hankkeet käsittelisi muun muassa teknologiatukien osalta teknologian kehittämiskeskus. Kehittämistuen määrää harkittaessa huomiota kiinnitettäisiin muun muassa kehittämishankkeen uutuusarvoon ja hankkeeseen sisältyvään riskiin.

20 §. Pykälässä säädetään kehittämistuen myöntämiselle kaksi rajoitusta. Toisaalta toisen valtionavustuksen myöntäminen hankkeeseen estäisi pääsääntöisesti kehittämistuen myöntämisen ja toisaalta valtionavustusten tai muun niihin verrattavissa olevan tuen enimmäisosuus yhdessä kehittämistuen kanssa rajoitettaisiin 19 §:ssä säädettyyn enimmäismäärään. Muita valtiontukia ovat esimerkiksi teknologian kehittämiskeskuksen tuotekehitykseen tai kauppa- ja teollisuusministeriön yritysten kansainvälistymiseen myöntämät avustukset. Muuta valtionavustukseen verrattavissa olevia tukia voivat olla valtion ja Kera Oy:n myöntämät korkotukilainat sekä kuntien myöntämät avustukset. Korkotukilainojen osalta edellytettäisiin silloin sitä, että korkotuen määrä olisi suuruutensa puolesta tulkittava tueksi.

5luku. Tuen hakeminen ja maksaminen

21 §. Pykälän mukaan yritystukia koskevia asioita käsittelevät kauppa- ja teollisuusministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistot.

Kauppa- ja teollisuusministeriön apuna on toiminut valtioneuvoston asettama yritystoiminnan aluetukineuvottelukunta. Lakiehdotuksen mukaan sen nimeksi tulee yritystukineuvottelukunta. Neuvottelukunnan kokoonpano säilyisi ennallaan.

22―24 §. Pykälien yritystukien myöntämistä, hakemista ja maksamista koskevat säännösehdotukset vastaavat pääosin voimassa olevia säännöksiä.

25 §. Lakiehdotuksen mukaan yritystukea voitaisiin edelleen myöntää myös hankkeisiin, joiden toteuttamiseen osallistuu useampi kuin yksi yritys tai yritystoimintaa harjoittamaton yhteisö. Tällaisten hankkeiden merkitys on jatkuvasti kasvanut. Erityisesti useiden yritysten yhteistyöhön perustuvat ja niiden kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävien kehittämishankkeiden määrä on kasvanut.

6luku. Erinäiset säännökset

Luku sisältää yritystuen käytön valvontaa, tuelle asetettavia mahdollisia ehtoja, tuen takaisinperimistä, tuen käsittelyä koskevaa salassapitovelvollisuutta, muutoksenhakua ja annettavia tarkempia määräyksiä koskevat säännökset.

Säännöksiä on voimassa oleviin säännöksiin nähden tarpeellisilta osiltaan tarkistettu ja täydennetty.

Kauppa- ja teollisuusministeriön ja sen yrityspalvelun piiritoimiston yritystukilain nojalla tekemään hallintopäätökseen, lukuun ottamatta 28―31 §:ssä tarkoitettua takaisinperintäpäätöstä, ei saa voimassa olevista säännöksistä poiketen hakea muutosta.

Ehdotetussa 29 §:n 1 momentissa tarkoitetulla käyttöomaisuuden myynnillä tai muulla luovuttamisella tarkoitetaan lähinnä tuen saajan tekemää vapaaehtoista myyntiä eikä pakkotäytäntöönpanoa, joka pannaan toimeen velkojan lukuun. Näissä tapauksissa tuen takaisinperimiselle ei ole siten perustetta. Yrittäjän työkyvyn menetykseen verrattavana muuna pakottavana syynä voi käytännössä olla yrittäjän kuolema. Säännöksen 2 momentissa tarkoitetulla tuen takaisinperimistä koskevalla tuen käyttöön liittyvällä erityisellä syyllä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että tukea on haettu keinottelumielessä.

Erinäisiin säännöksiin sisältyy myös säännös niitä tapauksia varten, joissa investointituen kohteena oleva vakuutettu käyttöomaisuus tuhoutuu. Edellytyksenä pykälässä tarkoitetulle tuen takaisinperimiselle olisi se, ettei tuhoutuneen käyttöomaisuuden tilalle hankittaisi uutta vastaavaa käyttöomaisuutta. Käyttöomaisuuden arvona käytettäisiin sen hankintahintaa.

7luku. Voimaantulosäännökset

36 §. Voimaantulo. Lakiehdotukset 36 §:ään on otettu tavanomainen voimaantulosäännös.

37 §. Siirtymäsäännös. Siirtymäsäännös on voimassa olevan yritystoiminnan aluetuesta annetun lain siirtymäsäännöksen mukainen. Sen mukaan tukien myöntäminen tapahtuu tämän lain voimaantulon jälkeen sen nojalla riippumatta siitä, onko hakemus toimitettu tai käynnistyykö hakemuksessa tarkoitettu hanke ennen tämän lain voimaantuloa vai sen jälkeen.

Siirtymäsäännöksen 2 momentti on tarpeen, jotta sellaiset hakemukset, jotka on jätetty ja joita koskeva hanke on käynnistynyt ennen tämän lain voimaantuloa, voitaisiin käsitellä yhtäläisten myöntämisedellytysten vallitessa riippumatta siitä, ehditäänkö tuen myöntämistä koskeva päätös tehdä ennen tämän lain voimaantuloa. Näin voidaan välttää se, että hakijat joutuvat eriarvoiseen asemaan sen johdosta, ettei kaikkia ennen tämän lain voimaantuloa jätettyjä edellä mainitut ehdot täyttäviä hakemuksia ehditä käsitellä yritystoiminnan aluetuesta annetun lain voimassaoloaikana.

Valtionavustuksena voidaan yritystoimintaan myöntää kehitysalueen investointitukea, pienyritystukea sekä pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistukea siten kuin tässä laissa säädetään.

Valtion talousarvioon otetaan vuosittain tarpeellinen määräraha myönnettyjen tukien maksamista varten. Tukea voidaan myöntää enintään valtion talousarviossa hyväksyttyyn enimmäismäärään saakka.

Palveluyritykselle, jonka toiminta perustuu alueelliseen tai paikalliseen kysyntään, voidaan tukea myöntää vain, jos yritys tuottaa yritystoiminnalle tarpeellisia palveluita.

Tässä laissa tarkoitettua tukea ei kuitenkaan myönnetä varsinaiseen maatilatalouteen eikä rakennusliiketoimintaan. Vähittäiskauppaan ja liikenteeseen voidaan tukea myöntää vain siltä osin, kuin kysymyksessä on matkailuhanke.

Hankkeeseen, johon on myönnetty maaseutuelinkeinolaissa (1295/90) tarkoitettua avustusta, ei voida myöntää tässä laissa tarkoitettua tukea.

Kehitysalueella, jota tarkoitetaan alueiden kehittämisestä annetun lain ( /) 7 §:ssä, voidaan yrityksille myöntää investointitukea ( kehitysalueen investointituki ).

Kehitysalueen investointituen myöntämisen edellytyksenä on, että:

Lisäksi edellytetään, että laajentamisella tai uudistamisella arvioidaan saavutettavan hankkeen kohteena olevan toimintayksikön työpaikkojen, tuotannon jalostusarvon tai palvelusten olennainen lisäys. Tästä voidaan poiketa, jos yritys uudistaa käyttöomaisuuttaan tekniikaltaan olennaisesti korkeatasoisemmaksi.

Kehitysalueen investointitukea voidaan myöntää myös sellaiselle kiinteistöyhteisölle tai kunnalle, joka tarjoaa toimitiloja tässä laissa tarkoitettua yritystoimintaa varten. Erityisestä syystä tuki voidaan myöntää myös 4 §:ssä tarkoitetulle yritykselle, joka vuokraa sellaisia toimitilojaan tässä laissa tarkoitetuille yrityksille, joita se ei tarvitse omaan käyttöönsä.

Tuen saajan on siirrettävä tuki vuokran tai muun vastikkeen perimisen yhteydessä kiinteistössä toimivalle taikka kiinteistön tai sen osan lunastaneelle yritykselle.

Kehitysalueen investointitukea voidaan myöntää yritystoimintaa varten tarpeellisen käyttöomaisuuden hankkimiseen taikka sen muutos- tai parannustöihin. Investointitukea voidaan myöntää myös käyttöomaisuuden hankintaa vastaavasta vuokraamisesta aiheutuvista enintään kolmelta vuodelta kertyvistä menoista.

Myönnettävän kehitysalueen investointituen markkamäärä päätetään tuen myöntämisen tarkoituksen kannalta tärkeiksi katsottujen käyttöomaisuuden hankintamenojen perusteella siten, että tuki on enintään 45 prosenttia näistä menoista. Kehitysalueen kullakin tukialueella sovellettavasta kehitysalueen investointituen enimmäis- ja vähimmäismäärästä määrätään valtioneuvoston päätöksellä ottaen huomioon eri tukialueiden kehittämistarpeet.

Valtioneuvosto voi myös antaa määräykset kehitysalueen investointituen myöntämisestä sekä enimmäis- ja vähimmäismääristä alueiden kehittämisestä annetun lain 7 §:ssä tarkoitetuilla rakennemuutosalueilla ja saariston kehityksen edistämisestä annetussa laissa (494/81) tarkoitetuilla saaristoalueilla sekä maaseutualueilla.

Kehitysalueen investointituen ja muiden siihen rinnastettavien investointitukien yhteenlaskettu enimmäismäärä voi olla enintään 50 prosenttia hankkeen käyttöomaisuusinvestointien yhteismäärästä. Kullakin tukialueella sovellettavista investointitukien yhteenlasketuista enimmäismääristä määrää valtioneuvosto ottaen huomioon eri tukialueiden kehittämistarpeet. Valtioneuvosto voi määrätä myös investointitukien yhteenlasketuista enimmäismääristä 7 §:n 2 momentissa tarkoitetuilla alueilla.

Valtioneuvosto antaa määräykset siitä, mitä valtiontukia pidetään 1 momentissa tarkoitettuina muina investointitukina, sekä perusteista, joiden mukaan niihin sisältyvä valtiontuki lasketaan.

Pienyritysten hankkeisiin, jotka edistävät kilpailukykyisen yritystoiminnan kehitystä, voidaan myöntää investointi- ja käynnistystukea ( pienyritystuki ). Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yrityksellä katsotaan olevan edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan.

Maaseutualueella pienyritystukea voidaan 2 §:n 1 ja 2 momentin säännöksistä poiketen myöntää myös kyseisen alueen palvelujen saatavuuden kannalta tärkeille yrityksille.

Yhteisölle, joka tarjoaa pienyrityksille toimitiloja sekä toimisto-, materiaali- ja asiantuntijapalveluja ( yrityshautomo ), voidaan pienyritystuki myöntää myönnettäväksi edelleen yhteisön hallitsemissa toimitiloissa toimivalle pienyritykselle.

Pienyritystuki voidaan myöntää myös kunnalle tai kunnalliselle yhteisölle myönnettäväksi edelleen yritykselle tämän lain mukaisesti.

Pienyritystukea suunnataan erityisesti maaseutualueiden ja rakennemuutosalueiden kehittämiseen. Muualla maassa tukea suunnataan pienyritystoimintaan, jolla on hyvät kasvu-edellytykset.

Pienyrityksellä tarkoitetaan tässä laissa yritystä, jonka henkilökunta on enintään 50 henkilöä ja jonka vuotuinen liikevaihto on enintään 30 miljoonaa markkaa tai taseen loppusumma enintään 12 miljoonaa markkaa.

Milloin 1 momentissa tarkoitetun yrityksen omistajana on yritys, joka ei ole 1 momentissa tarkoitettu pieni yritys, voi tällaisen yrityksen omistusosuus tai, jos tällaisia yrityksiä on useampia, näiden yritysten omitusosuus yhteensä olla osakeyhtiömuotoisen yrityksen osakepääomasta enintään 1/4. Tästä voidaan kuitenkin poiketa, jos omistava yritys on riskisijoitustoimintaa harjoittava yritys tai jos poikkeuksen myöntäminen on muutoin erityisistä syistä perusteltua. Jos omistettava yritys on avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö, jonka yhtiömiehenä tai vastuunalaisena yhtiömiehenä on muu yritys kuin pienyritys, omistettavaa yritystä ei pidetä pienyrityksenä.

Myönnettävän pienyritysten investointituen markkamäärä päätetään tuen myöntämisen tarkoituksen kannalta tärkeiksi katsottujen käyttöomaisuuden hankintamenojen perusteella.

Yrityshautomossa toimivien pienyritysten hyväksyttäviä menoja voivat olla myös toimitilojen ja laitteiden vuokrista sekä toimistopalvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä syntyvät menot.

Pienyritysten käynnistystukea voidaan myöntää yritystoiminnan aloittamisen tai laajentamisen aiheuttamien ennakonpidätyksen alaisten palkkojen ja välillisten työvoimamenojen yhteismäärän perusteella. Välillisten työvoimamenojen määräksi katsotaan 25 prosenttia mainituista palkoista. Käynnistystukea voidaan myöntää 12 kuukaudelta. Erityisestä syystä tukea voidaan kuitenkin myöntää enintään 24 kuukaudelta.

Käynnistystuen piiriin voidaan hyväksyä lisäksi yrittäjän laskennalliset palkkamenot edellyttäen, että ne ovat hankkeen toteuttamisen kannalta tärkeät.

Kehitysalueen kullakin tukialueella sovellettavasta pienyritystuen enimmäis- ja vähimmäismäärästä määrätään valtioneuvoston päätöksellä ottaen huomioon eri tukialueiden kehittämistarpeet.

Valtioneuvosto voi myös antaa määräyksiä pienyritystuen enimmäis- ja vähimmäismääristä 7 §:n 2 momentissa tarkoitetuilla rakennemuutosalueilla, maaseutualueilla ja saaristoalueilla sekä muualla maassa.

Pienten ja keskisuurten yritysten pitkän aikavälin kilpailukykyä tai kansainvälistymistä parantaviin kehittämishankkeisiin voidaan myöntää tukea ( kehittämistukea ).

Pienellä ja keskisuurella yrityksellä tarkoitetaan tässä laissa yritystä, jonka henkilökunta on enintään 250 henkilöä ja jonka vuotuinen liikevaihto on enintään 120 miljoonaa markkaa tai taseen loppusumma enintään 60 miljoonaa markkaa.

Milloin 1 momentissa tarkoitetun yrityksen omistajana on yritys, joka ei ole 1 momentissa tarkoitettu pieni tai keskisuuri yritys, on yrityksen omistusosuudesta vastaavasti voimassa mitä 11 §:n 2 momentissa säädetään.

Kehittämistuki myönnetään yrityksen esittämän suunnitelman mukaisesti rajattuun kehittämishankkeeseen. Kehittämishankkeen on oltava yrityksen toiminnan laajuus huomioon ottaen merkittävä. Yritysten yhteishankkeen merkittävyyttä voidaan kuitenkin tarkastella sen kokonaismerkityksen kannalta.

Kehittämistukea voidaan myöntää myös yrityksen perustamis- tai toimintaedellytysten selvittämiseen.

Kehittämistuen perusteena voivat olla yritykselle suunnitelman mukaisesta hankkeesta aiheutuvat ulkopuolisten palveluiden ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvat menot ja menot, jotka aiheutuvat kone- ja laitehankinnoista, raaka-aine- ja puolivalmistehankinnoista, käyttö- ja valmistusoikeusmaksuista ja palkka- ja matkakustannuksista sekä kohtuullisista yleiskustannuksista.

Kone- ja laitehankintamenot voivat olla tuen perusteena siltä osin kuin niiden hankintamenojen arvioidaan kohdistuvan kehittämishankkeen toteuttamiseen.

Myönnettävän kehittämistuen markkamäärä päätetään hankkeen toteuttamisen kannalta tärkeiksi katsottujen kehittämismenojen perusteella siten, että se on enintään 50 prosenttia näistä menoista. Jos kysymyksessä on yritysten yhteishanke tai jos siihen on muutoin erityistä syytä, tuki voi olla tätä korkeampi, kuitenkin enintään 75 prosenttia edellä tarkoitetuista menoista. Kehittämistuki voi olla enintään miljoona markkaa.

Valtioneuvosto päättää kehittämistuen enimmäis- ja vähimmäismääristä kehitysalueella ja muualla maassa.

Kehittämistukea ei myönnetä, jos hanketta rahoitetaan muulla valtion avustuksella. Tästä voidaan kuitenkin poiketa, milloin rahoituksen jakaminen useamman rahoittajan kesken on perusteltua hankkeen laajuuden vuoksi. Valtion avustuksen tai muun siihen verrattavissa olevan tuen enimmäisosuudesta yhdessä kehittämistuen kanssa on voimassa, mitä kehittämistuen enimmäisosuudesta säädetään 19 §:n 1 momentissa.

Tässä laissa tarkoitettuja tukia koskevia asioita käsittelee kauppa- ja teollisuusministeriö sekä, siten kuin jäljempänä säädetään, kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistot.

Periaatteellisesti tärkeissä tai huomattavia tukia koskevissa asioissa toimii kauppa- ja teollisuusministeriön apuna neuvoa-antavana elimenä valtioneuvoston asettama yritystukineuvottelukunta. Neuvottelukunnassa ovat kauppa- ja teollisuusministeriön ohella edustettuina sisäasiainministeriö, valtiovarainministeriö ja työministeriö.

Tuen myöntää kauppa- ja teollisuusministeriö tai kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto. Kehitysalueen investointituen myöntää kauppa- ja teollisuusministeriö, jos tuen perusteena olevien menojen määrä ylittää 10 miljoonaa markkaa, ja muissa tapauksissa piiritoimisto, jollei ministeriö erityisestä syystä katso aiheelliseksi pidättää päätösvaltaa. Piiritoimisto myöntää pienyritystuen ja kehittämistuen.

Tukien maksamisesta päättää kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto, jollei ministeriö erityisestä syystä katso aiheelliseksi pidättää itselleen päätösvaltaa.

Tuen myöntämistä tai maksamista koskeva hakemus on toimitettava kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiri- tai paikallistoimistoon.

Investointitukea on haettava ennen käyttöomaisuuden hankkimista taikka tuella rahoitettavan rakentamis-, muutos- tai parannustyön aloittamista.

Käynnistystukea on haettava ennen tuotantotoiminnan aloittamista.

Kehittämistukea on haettava ennen kehittämishankkeen aloittamista.

Tukihakemus, joka on toimitettu kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiri- tai paikallistoimistolle myöhemmin kuin 1―3 momentissa edellytetään, voidaan ottaa käsiteltäväksi, jos kauppa- ja teollisuusministeriö tai kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto sen päätettäväksi kuuluvan tuen osalta erityisistä syistä niin päättää.

Kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto maksaa tuen hankkeen edistymisen mukaan myöntämispäätöksessä asetettavien tarkempien ehtojen ja hyväksyttävän selvityksen perusteella.

Mikäli toteutuneiden tuen myöntämisen perusteena olleiden menojen määrä on arvioituja menoja pienempi siten, että myönnetty tuki ylittää päätöksessä mainitun osuuden toteutuneista menoista, tuki tulee alentaa tätä vastaavaksi.

Jos hankkeen toteuttamiseen osallistuu useampi kuin yksi yritys tai yrityksen ohella myös yritystoimintaa harjoittamaton yhteisö, tuki voidaan myöntää ja maksaa yritykselle tai yhteisölle, joka on sitoutunut vastaamaan tuen käytöstä koko hankkeeseen.

Tukien käyttöä valvoo kauppa- ja teollisuusministeriö apunaan kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistot. Ministeriöllä ja kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistoilla sekä niiden valtuuttamilla on oikeus tarkastaa hakijan liiketoimintaa tuen hakemisen ja käytön valvonnan edellyttämässä laajuudessa sekä saada tarkastuksen edellyttämät asiakirjat ja muun aineiston käyttöönsä tuen saajalta. Tuen saaja on muutoinkin velvollinen avustamaan tarkastuksessa.

Kauppa- ja teollisuusministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto voivat liittää ehtoja myöntämäänsä tukeen edellyttäen, että ehdot ovat tarpeen lain tavoitteiden vastaisten vaikutusten estämiseksi.

Milloin muu kuin 29 §:ssä tarkoitettu yritys 3 tai 9 §:ssä tarkoitetun investointituen maksamista seuraavien viiden vuoden aikana tai tuesta päätettäessä erikseen erityisestä syystä asetetussa pidemmässä määräajassa, joka voi olla enintään 10 vuotta, ilman pakottavaa syytä lopettaa tuen myöntämisen perusteena olleen toimintansa tai supistaa sitä olennaisesti, investointituki on määrättävä maksettavaksi takaisin osaksi tai kokonaan, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

Milloin 1 momentissa tarkoitetun investointituen kohteena oleva muun kuin kiinteistöyhteisön omistama käyttöomaisuus tai sen osa taikka yritys tai sen huomattava osa luovutetaan 1 momentissa tarkoitettuna aikana toiselle, tuki on määrättävä maksettavaksi takaisin osaksi tai kokonaan. Takaisinperimisestä voidaan kuitenkin luopua, jos tuen on katsottava siirtyneen toiselle yritykselle ja jos tuen siirtoa on pidettävä tarkoituksenmukaisena.

Jos kehitysalueen investointituen kohteena oleva kiinteistöyhteisön omistama käyttöomaisuus luovutetaan 1 momentissa tarkoitettuna aikana muulle kuin tässä laissa tarkoitetun tuen piiriin kuuluvalle yritykselle, investointituki on maksettava takaisin kuuden kuukauden kuluessa luovutuksesta. Milloin tässä momentissa tarkoitetun tuen myöntämisen perusteena olleissa olosuhteissa tapahtuu muu olennainen muutos sanottuna aikana, tuki voidaan määrätä maksettavaksi takaisin osaksi tai kokonaan.

Takaisin maksettavalle tuelle voidaan määrätä maksettavaksi tuen maksamispäivästä vuotuinen korko, joka kulloinkin vastaa Suomen Pankin peruskorkoa lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä. Jollei takaisin maksettavaa tukea makseta viimeistään asetettuna eräpäivänä, on sille maksettava vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia.

Jos yrityksen, jonka 3 tai 9 §:ssä tarkoitettua investointitukea sille myönnettäessä arvioidaan työllistävän yrittäjän lisäksi muita henkilöitä enintään kahta henkilötyövuotta vastaavasti ja jolle myönnettävä investointituki on enintään 300 000 markkaa, investointituen kohteena ollutta käyttöomaisuutta myydään tai muutoin luovutetaan tai käyttöomaisuus muutoin siirtyy toiselle tuen maksamista seuraavien viiden vuoden aikana, eikä tilalle hankita uutta vastaavaa käyttöomaisuutta, investointituki on määrättävä kokonaan tai osaksi maksettavaksi takaisin. Tuki voidaan jättää perimättä takaisin, jos käyttöomaisuuden myynti on aiheutunut yrittäjän työkyvyn menetyksestä tai muusta siihen verrattavasta pakottavasta syystä.

Jos 1 momentissa tarkoitetun investointituen kohteena ollut toiminta lopetetaan sanotussa momentissa tarkoitettuna aikana, voidaan tuki määrätä maksettavaksi takaisin kokonaan tai osaksi, mikäli se tuen käyttöön liittyvän erityisen syyn johdosta on aiheellista.

Takaisin maksettavalle määrälle on maksettava käyttöomaisuuden luovutuspäivästä tai toiminnan lopettamispäivästä 28 §:n 4 momentin mukainen korko.

Tuki on joko kokonaan tai osaksi määrättävä maksettavaksi takaisin, jos tuen saaja on:

Takaisin maksettavalle tuelle on maksettava 28 §:n 4 momentin mukainen korko, minkä lisäksi voidaan määrätä maksettavaksi lisäkorkoa, jonka suuruus on 16 prosentin ja mainitun koron erotus.

Jos 28 tai 29 §:ssä tarkoitetun investointituen kohteena ollut käyttöomaisuus tuhoutuu vahinkotapahtuman yhteydessä sanotuissa pykälissä tarkoitettuna aikana, on mahdollisesta vakuutuskorvauksesta määrättävä maksettavaksi kauppa- ja teollisuusministeriölle se osa, joka vastaa tuen osuutta käyttöomaisuudesta sen hankintahetkellä. Maksuvelvollisuus voi kuitenkin olla enintään tuen suuruinen. Maksuvelvollisuudesta voidaan vapauttaa, jos tuhoutuneen käyttöomaisuuden tilalle hankitaan uutta vastaavaa käyttöomaisuutta. Tuelle asetetut ehdot koskevat tällöin tilalle hankittua omaisuutta.

Tuen takaisin maksamista koskevan päätöksen tekee 28 ja 30 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa kauppa- ja teollisuusministeriö ja 29 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa tuen myöntänyt kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto. Siltä osin, kuin 31 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa vahinkotapahtuman kohteena on 29 §:ssä tarkoitetun yrityksen käyttöomaisuus, tuen takaisinmaksamista koskevan päätöksen tekee tuen myöntänyt kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto ja muissa tapauksissa kauppa- ja teollisuusministeriö.

Joka luvattomasti ilmaisee, mitä hän tämän lain mukaisesti asioita käsitellessään on saanut tietää yhteisön tai yksityisen henkilön taloudellisesta asemasta taikka liike- tai ammattisalaisuudesta, on tuomittava yritystuesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon, jollei teosta ole muualla säädetty ankarampaa rangaistusta.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa mainitusta rikoksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.

Kauppa- ja teollisuusministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimiston tämän lain nojalla tekemään hallintopäätökseen, lukuun ottamatta 28―31 §:ssä tarkoitettua päätöstä, ei saa hakea muutosta.

Valituksesta huolimatta voidaan 28―31 §:ssä tarkoitettu päätös panna täytäntöön.

Tarkemmat määräykset tuen myöntämisestä annetaan valtioneuvoston päätöksellä. Kauppa- ja teollisuusministeriö voi antaa kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistoille tässä momentissa tarkoitettujen tukien tasapuolisen ja yhtenäisen käsittelyn kannalta tarpeellisia määräyksiä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1994.

Tällä lailla kumotaan

Edellä 1 momentissa mainittuja kumottuja päätöksiä sovelletaan kuitenkin edelleen niiden nojalla myönnettyihin avustuksiin.

Tätä lakia sovelletaan kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiri- ja paikallistoimistoille ennen lain voimaantuloa tai sen jälkeen tulleiden hakemusten nojalla tämän lain voimaan tultua myönnettäviin tukiin, joiden perusteena on ennen lain voimaantuloa tai sen jälkeen alkava investointi-, tuotanto- tai kehittämistoiminta.

Tuki, jota koskeva hakemus on toimitettu kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiri- tai paikallistoimistolle ennen tämän lain voimaantuloa ja jota koskeva hanke on niin ikään käynnistynyt ennen tämän lain voimaantuloa, voidaan kuitenkin edelleen myöntää yritystoiminnan aluetuesta annetussa laissa säädetyn määräisenä, jos tukea ei enää tämän lain mukaan voitaisi myöntää tai jos se olisi myönnettävä määrältään pienempänä kuin yritystoiminnan aluetuesta annetun lain mukaan.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen tässä laissa tarkoitetun toiminnan aloittamiseksi lain tullessa voimaan.