30.5.1995

Kanne Pietarsaaren kihlakunnanoikeudessa

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y. kertoi Baltic Yachts Oy Ab Ltd:iä vastaan ajamassaan kanteessa ja sitä kehittäessään, että A oli ollut sisäänostajana Baltic Yachts Oy:n palveluksessa. Työnantaja oli touko - kesäkuussa 1991 lomauttanut A:n 14 päivän ilmoitusajalla toistaiseksi. Liikkeen luovutuksen johdosta työnantajan velvoitteet olivat siirtyneet Baltic Yachts Oy Ab Ltd:lle.

A oli 6.5.1992 irtisanonut työsopimuksensa, koska työnantaja ei ollut kyennyt järjestämään hänelle työtä. Pitkästä lomautusajasta ja muista seikoista voitiin päätellä, ettei työnantajalla ollut enää ollut tarkoitustakaan jatkaa A:n työsuhdetta. Lomauttaminen oli tosiasiallisesti muuttunut työntekijän irtisanomiseksi. A:lla oli oikeus saamatta jääneeseen irtisanomisajan palkkaan vuosilomakorvauksineen. Työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus oli työsuhteen päättyessä viivästynyt, joten A:lla oli oikeus myös odotusajan palkkaan.

Tämän vuoksi yhdistys, jolle A oli siirtänyt saatavansa, vaati, että Baltic Yachts Oy Ab Ltd velvoitetaan suorittamaan yhdistykselle irtisanomisajan palkkaa 34 659 markkaa, vuosilomakorvausta irtisanomisajalta 4 261,35 markkaa ja odotusajan palkkaa 1 704,60 markkaa, kaikki 16 prosentin korkoineen, irtisanomisajan palkka 6.11.1991 lukien, vuosilomakorvaus 6.11.1992 lukien ja odotusajan palkka 13.11.1992 lukien.

Vastaus

Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Kysymys ei ollut ollut liikkeen luovutuksesta. A:lla ei ollut työsopimuslain 42 §:n nojalla oikeutta irtisanomisajan palkkaan, koska työnantaja ei ollut irtisanonut hänen työsopimustaan, vaan hän oli itse irtisanoutunut.

Kihlakunnanoikeuden päätös 18.3.1993

Kihlakunnanoikeus lausui selvitetyksi, että Baltic Yachts Oy oli lomauttanut A:n keväällä - kesäkuussa 1991 toistaiseksi ja että työnantajapuolella oli tapahtunut liikkeen luovutus. A oli siirtynyt niin sanottuna vanhana työntekijänä Baltic Yachts Oy Ab Ltd:n palvelukseen ja hän oli irtisanonut työsuhteensa 6.5.1992. Noin vuoden pituisesta lomautusajasta voitiin päätellä, ettei yhtiöllä ollut ollut enää tarkoitustakaan jatkaa A:n työsuhdetta. Lomautus oli siten tosiasiallisesti muuttunut irtisanomiseksi. A:lla oli oikeus saada palkka ja vuosilomakorvaus irtisanomisajalta. Irtisanoutuminen oli muotoutunut vasta oikeudenkäynnin aikana eikä irtisanomisajalle ollut voitu vahvistaa mitään määrättyä päättymispäivää. Irtisanomisajan palkalla ja siihen liittyvällä vuosilomakorvauksella ei siten ollut ollut sellaista erääntymispäivää, että niiden maksamatta jättäminen antaisi oikeuden odotusajan palkkaan. Irtisanomisajan palkka ja vuosilomakorvaus olivat erääntyneet maksettaviksi vasta niitä koskevan vaatimuksen esittämispäivästä 17.12.1992.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus vaatimukset enemmälti hyläten velvoitti yhtiön suorittamaan yhdistykselle A:n irtisanomisajan palkkaa 34 659 markkaa ja vuosilomakorvausta 4 261,35 markkaa, molemmat 16 prosentin korkoineen 17.12.1992 lukien.

Vaasan hovioikeuden tuomio 22.11.1993

Yhdistys ja yhtiö valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus lausui perusteluinaan, että A oli ollut lomautettuna toistaiseksi. Kun työntekijä voi lomautusajaksi ottaa muuta työtä ja kun hänellä oli oikeus työsopimuslain 42 §:ssä säädettyyn poikkeukselliseen irtisanomiseen lomautusaikana, lomautukselle ei ollut katsottu tarpeen laissa säätää enimmäispituutta (Komiteamietintö 1969:A 25).

Työntekijällä oli katsottava olevan työsopimuslain 43 §:n 3 momentin nojalla oikeus purkaa sopimus, milloin lomautus oli jatkunut kohtuuttoman kauan eikä työtä ollut lähiaikoina tiedossa. Tällöin hänen oikeutensa mahdolliseen korvaukseen irtisanomisajalta, mikäli työehtosopimuksen määräyksistä ei muuta johtunut, määräytyi työsopimuslain 51 §:n 2 momentin mukaan, jos purkaminen oli johtunut työnantajan tahallisesta tai huolimattomasta menettelystä. Yhdistys ei ollut tätä näyttänyt. Yhdistys ei ollut myöskään näyttänyt, että työntekijän lomautuksella olisi kierretty hänen irtisanomissuojaansa. Yhtiö ei ollut velvollinen suorittamaan irtisanomisajan palkkaa eikä vuosilomakorvausta irtisanomisajalta.

Näillä perusteilla hovioikeus muutti kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että yhtiö vapautettiin velvollisuudesta korvata yhdistykselle maksettavaksi tuomittua irtisanomisajan palkkaa ja vuosilomakorvausta korkoineen.

Perustelut

Työnantaja on touko - kesäkuussa 1991 työn vähyyden perusteella lomauttanut A:n 14 päivän ilmoitusajalla toistaiseksi. Lomautuksen jatkuessa A on 6.5.1992 irtisanonut työsopimuksensa.

Lomauttaminen on tarkoitettu väliaikaiseksi toimenpiteeksi. Työnantajalla ei ole oikeutta käyttää sitä pysyvänä ratkaisuna irtisanomisen asemesta. A:n lomautus oli hänen irtisanoutumiseensa mennessä jatkunut yhtäjaksoisesti noin vuoden. Hänelle ei ole lomauttamisen alkamisen jälkeen tarjottu työtä. Yhtiön toiminta oli tilauskannan heikentymisen vuoksi ensin hiljentynyt ja myöhemmin jatkunut aikaisempaa vähäisempänä. Yhtiö ei ole näyttänyt, että se olisi kohtuullisen ajan kuluessa kyennyt vielä tarjoamaan A:lle työtä. On siten pääteltävissä yhtiön tosiasiallisesti tarkoittaneen, että A:n työsuhde siihen oli päättynyt.

Yhtiö on velvollinen suorittamaan yhdistykselle korvausta A:n irtisanomisajan palkan menetyksestä vuosilomakorvauksineen. Yhtiö on määrällisesti hyväksynyt yhdistyksen vaatimukset. Yhdistys on tyytynyt kihlakunnanoikeuden päätökseen siltä osalta kuin viivästyskorko irtisanomisajan palkan menetyksestä ja vuosilomakorvauksesta tuomitulle korvaukselle oli määrätty laskettavaksi vaatimuksen esittämispäivästä 17.12.1992 lukien.

A:n työsuhteen päättyminen on muotoutunut vasta oikeudenkäynnin aikana, joten työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus ei ole voinut työsuhteen päättyessä viivästyä työsopimuslain 22 §:n 5 momentissa edellytetyllä tavalla. Yhtiö ei siten ole velvollinen suorittamaan yhdistykselle odotusajan palkkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Baltic Yachts Oy Ab Ltd velvoitetaan suorittamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y:lle A:n osalta korvausta irtisanomisajan palkan menetyksestä 34 659 markkaa ja vuosilomakorvausta irtisanomisajalta 3 750 markkaa, molemmat 16 prosentin korkoineen vaatimuksen esittämispäivästä 17.12.1992 lukien. Odotusajan palkan osalta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.