27.6.1995

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 10.9.1992

Virallisen syyttäjän ja B:n ajamasta syytteestä raastuvanoikeus lausui selvitetyksi, että A oli 28.12.1991 ollessaan matkustajana B:n kuljettamassa henkilövuokraautossa repinyt B:tä puseron hihasta, jolloin auton ohjauspyörä oli kääntynyt oikealle ja ajoneuvo oli tehnyt siihen suuntaan voimakkaan sivuliikkeen ajautuen ajoradan reunassa olleen sulkuviivan ylitse. Raastuvanoikeus oli katsonut A:n menettelyllään vaarantaneen liikenneturvallisuutta ja laiminlyöneen noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Koska A oli tuolloin kuljettanut ajoneuvoa ilman ajo-oikeutta ja A:n veren alkoholipitoisuus ajon aikana oli ollut 1,72 promillea ja olosuhteet olivat olleet sellaiset, että teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta, raastuvanoikeus tuomitsi A:n tieliikennelain 3 §:n, 64 §:n, 98 §:n ja 102 §:n sekä rikoslain 23 luvun 2 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla yksin teoin tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta, ajo-oikeudetta ajosta ja liikenteen vaarantamisesta sekä määrännyt tästä ja eräistä muista rikoksista yhteisen 1 vuoden 1 kuukauden vankeusrangaistuksen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla oli vähennettävä 1 päivä. Raastuvanoikeus määräsi samalla menetetyksi A:n 5.11.1991 alkaneen ehdonalaisen vapauden. Lisäksi A määrättiin ajokieltoon sekä velvoitettiin korvaamaan valtiolle todistelukustannuksia ja päihdetutkimuskuluja.

Helsingin hovioikeuden tuomio 24.5.1994

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli tätä ja erästä muuta rikosta koskevilta osin saattanut jutun, hylkäsi mainittua toista rikosta koskevan syytteen ja alensi tämän vuoksi raastuvanoikeuden A:lle tuomitseman yhteisen vankeusrangaistuksen 1 vuodeksi vankeutta, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla oli tehtävä raastuvanoikeuden määräämä vähennys.

Perustelut

Ollessaan raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin matkustajana henkilövuokra-autossa A on tosin ajon aikana häirinnyt autonkuljettajan ajosuoritusta repimällä tätä oikean käsivarren puseron hihasta sillä seurauksella, että auton ohjauspyörä on kääntynyt ja ajoneuvo on tehnyt voimakkaan sivuliikkeen oikealle sekä ajautunut ajoradan reunassa olleen sulkuviivan ylitse. A ei ole kuitenkaan itse tarttunut ajon aikana auton hallintalaitteisiin eikä hänen näin ollen voida vakiintuneen oikeuskäytännön valossa katsoa osallistuneen auton kuljettamiseen (vrt. KKO:1954-II-59, 1979-II-94 ja 1989:15). A ei ole syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen tai ajo-oikeudetta ajoon. A:n viaksi kuitenkin jää hänen syykseen hovioikeuden tuomiossa luettu liikenteen vaarantaminen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Syytekohta 13 hylätään törkeän rattijuopumuksen ja ajo-oikeudetta ajon osalta. A tuomitaan hänen syykseen tältä osin luetun yksin teoin tehtyjen törkeän rattijuopumuksen, ajo-oikeudetta ajon ja liikenteen vaarantamisen asemesta hänen viakseen jäävästä liikenteen vaarantamisesta.

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

13) Liikenteen vaarantaminen 28.12.1991

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS Syyksi luetut rikokset 7, 11, 12, 14 ja 19 11 kuukautta 15 päivää vankeutta Rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla tehtävä vähennys 1 päivä Vapaudenmenetysaika 28.1.1992

YHTEINEN SAKKORANGAISTUS Syyksi luetut rikokset 3, 13, 16 ja 17 70 päiväsakkoa kukin 20 markkaa = 1 400 markkaa

LAINKOHDAT 13) Tieliikennelaki 3 § Tieliikennelaki 98 §

Koska A:lle määrätyn ajokiellon voimassaoloaika on päättynyt jo 31.12.1992, lausunnon antaminen ajokiellosta raukeaa.

A vapautetaan suorittamasta valtiolle päihdetutkimuskuluja 396 markkaa.