KKO:1993:104
- Keywords
- Lapsen elatus
- Year of case
- 1993
- Date of Issue
- Register number
- S 92/1258
- Archival record
- 2905
- Date of presentation
Ään.
Kertamaksuna suoritettu elatusapu voitiin lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 1 momentin estämättä määrätä palautettavaksi sillä perusteella, että lapsi olikin pian kertamaksun jälkeen asettunut pysyvästi asumaan maksun suorittaneen vanhemman luokse.
Ks. KKO:1996:29
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Ylöjärven kihlakunnanoikeudessa
A on B:lle 21.2.1991 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla lausunut, että Ylöjärven kihlakunnanoikeus oli 21.8.1989 asianosaisten avioeroa koskevassa asiassa julistamallaan päätöksellä määrännyt, että heidän 10.10.1979 syntyneen lapsensa C:n huolto edelleen oli oleva molemmilla vanhemmilla yhteisesti ja että lapsen tuli asua B:n luona, sekä velvoittanut A:n maksamaan elatusapua lapselle kertamaksuna 80 000 markkaa. Tämän määrän A oli suorittanut 8.8.1989. Avioeroasia oli sittemmin rauennut, koskei kumpikaan puolisoista ollut hakenut avioeroa harkinta-ajan päätyttyä.
Lapsen asumista koskevasta päätöksestä huolimatta C oli asunut äitinsä luona vain tammi-helmikuussa 1990 noin seitsemän viikon ajan. Muutoin hän oli asunut isänsä luona. A oli siten aiheetta suorittanut C:lle kerrotun elatusavun.
Tämän vuoksi A on vaatinut, paitsi asianosaisten tuomitsemista avioeroon harkinta-ajan jälkeen, C:n uskomista A:n huoltoon ja B:n velvoittamista palauttamaan A:lle hänen aiheetta suorittamansa elatusapu 80 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.
Vastaus
B on vaatinut, että lapsen huolto pysytetään edelleen yhteisenä ja lapsen tulee asua hänen luonaan, sekä vastustanut elatusavun palauttamista koskevaa vaatimusta perusteettomana.
Oikeuskäsittelyn aikana asianosaiset ovat sopineet Ylöjärven sosiaalilautakunnan 25.6.1991 vahvistamassa sopimuksessa, että lapsen huolto oli edelleen oleva molemmilla vanhemmilla yhteisesti, lapsen tuli asua isänsä luona ja hänellä oli oikeus pitää yhteyttä ja tavata B:tä. Tämän vuoksi asianosaiset ovat luopuneet lapsen huoltoa koskevasta vaatimuksestaan.
Kihlakunnanoikeuden päätös 9.7.1991
Kihlakunnanoikeus oli päätöksellään 21.8.1989 asianosaisten sopimuksesta vahvistanut A:n suoritettavaksi elatusavuksi kertamaksuna 80 000 markkaa, minkä B oli 8.8.1989 kuitannut vastaanottaneensa. B:n myöntämän mukaan lapsi oli asunut isänsä luona kanteessa kerrotulla tavalla.
Kun Ylöjärven sosiaalilautakunta oli 25.6.1991 asianosaisten lapsen huollon osalta vahvistanut sopimuksen, jonka mukaan lapsen tuli asua isänsä luona, oli A vapautunut mainitun lapsen elatusavun maksamisvelvollisuudesta. A oli maksanut elatusavun 80 000 markkaa B:lle kertamaksuna. Maksaminen oli perustunut asianosaisten sopimukseen, jonka kihlakunnanoikeus oli 21.8.1989 vahvistanut. Maksamista ei siten ollut suoritettu aiheettomasti, vaikka B:n luokse asumaan määrätty lapsi olikin asunut A:n luona helmikuun lopusta 1990 alkaen.
Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on lykätessään asian jatkokäsittelyyn avioeron osalta hylännyt maksetun elatusavun palauttamista koskevan vaatimuksen.
Turun hovioikeuden tuomio 1.7.1992
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut asian, on katsonut, että kysymyksessä ollut kertamaksuna suoritettavaksi vahvistettu elatusapu oli kokonaisuudessaan suoritettu ennen kanteen vireillepanoa. Elatusapua ei siten voitu, huomioon ottaen lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 1 momentin säännös, määrätä palautettavaksi. A:n vaatimus elatusavun palauttamisesta oli siten hylättävä.
Hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 8.1.1993.
A on toistanut vaatimuksensa, että B velvoitetaan palauttamaan hänelle aiheetta suoritettu kertakaikkinen elatusapu korkoineen 21.2.1991 lukien. Lisäksi hän on vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.
B on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 31.8.1993
Perustelut
Lapsen elatuksesta annetun lain nojalla lapsella on oikeus elatukseen vanhemmiltaan. Jos lapsi ei asu vanhempansa luona, tämä voidaan lain 4 §:n 1 momentin mukaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, joka saman pykälän 2 momentin mukaan vahvistetaan sopimuksella tai tuomiolla. Elatusapu voidaan 6 §:n 3 momentin mukaan vahvistaa suoritettavaksi myös kertamaksuna.
Ylöjärven kihlakunnanoikeudessa vireillä olleessa asianosaisten avioeroasiassa kihlakunnanoikeus on 21.8.1989 asianosaisten sopimuksen mukaisesti velvoittanut A:n maksamaan lapselleen C:lle, jonka huolto oli uskottu edelleen molemmille vanhemmille yhteisesti ja jonka tuli asua äitinsä B:n luona, kertakaikkisena elatusapuna 80 000 markkaa. B on 8.8.1989 kuitannut vastaanottaneensa tuon määrän. Kihlakunnanoikeuden päätöksestä ja asianosaisten sopimuksesta poiketen C on helmikuun lopulla asuttuaan vain noin kaksi kuukautta B:n luona muuttanut pysyvästi asumaan isänsä luokse. Ylöjärven sosiaalilautakunta on 25.6.1991 vahvistanut asianosaisten solmiman uuden, lapsen huoltoa koskevan sopimuksen, jonka mukaan lapsen huolto edelleen oli oleva molemmilla vanhemmilla yhteisesti lapsen asuessa isänsä luona.
A on jutussa vaatinut kertamaksuna suorittamansa elatusavun palauttamista sillä perusteella, että lapsi, toisin kuin oli edellytetty, oli muuttanut vakituisesti asumaan hänen luokseen ja, että hän näin ollen tosiasiallisesti vastasi C:n elatuksesta. Kysymyksessä ei siten ole lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:ssä tarkoitetusta elatusavun muuttamisesta eikä saman lain 12 §:n 1 momentin säännös ole esteenä A:n vaatimukselle.
A on suorittanut kyseessä olevat 80 000 markkaa C:lle tulevana elatusapuna. B on vastaanottanut rahat C:n puolesta. Kysymyksessä on siis C:tä varten käytettävät varat. Koska C ei enää pysyvästi asu B:n luona eikä B siten enää mainitulla tavalla huolehdi C:n elatuksesta, on hän velvollinen palauttamaan varat, joita ei ole käyttänyt lapsen huoltoon tai muutoin asianosaisten edellyttämällä tavalla.
Samana päivänä 8.8.1989, kun B on kuitannut saaneensa puheena olevat 80 000 markkaa, A on puolestaan kuitannut osituksen yhteydessä saaneensa B:ltä 40 000 markkaa lunastuksena henkilöautosta. Viimeksi mainittua määrää on niin ollen asianosaisten sopimuksen mukaisesti käytetty muuhun kuin C:n elatukseen eikä B ole hakemuksessa mainitulla perusteella velvollinen palauttamaan tuota määrää. Eräänä syynä siihen, että elatusapu on sovittu suoritettavaksi kertamaksuna, on ollut suoda B:lle mahdollisuus kohentaa C:n ja hänen yhteistä kotiaan. Niin ollen suoritettua määrää ei ole enää jäljellä eikä B ole velvollinen realisoimaan koti-irtaimistoaan pojan poismuuton johdosta. Näin ollen B ei ole velvollinen palauttamaan varoja miltään osalta.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
A velvoitetaan korvaamaan B:n vastauksen antamisesta täällä aiheutuneet kulut 1 600 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta lukien.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Pellinen: Lapsen elatuksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempansa luona. Lain 6 §:n 3 momentin mukaan elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi myös kertamaksuna. Elatusapu C:lle on vahvistettu näin ja B on 8.8.1989 vastaanottanut 80 000 markan kertamaksun.
Lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin saa määrätä palautettavaksi vain kanteen vireille panon jälkeen suoritettuja elatusapuja, kun se määrää elatusvelvollisuuden lakkaamaan tai vähenemään muuttuneiden olosuhteiden perusteella. Tuo säännös ei estä aviolapselle kertamaksuna suoritetun elatusavun palauttamista kokonaan sillä perusteella, että elatusmaksu on alusta alkaen ollut perusteeton.
Kertamaksuna lapselle suoritettu elatusapu on lapsen varallisuutta ja siitä on huolehdittava holhouslain mukaisesti. Kertamaksun suorittanut vanhempi vapautuu rahavaroin osallistumasta lapsen elatukseen, ellei elatusapua myöhemmin sopimuksella tai tuomiolla muuteta. Lapselle maksettu elatusapu on käytettävä hänen elatukseensa riippumatta siitä, kumman vanhemman luona hän asuu.
A:n kertamaksuna suorittamaa elatusapua on käytettävä C:n elatukseen senkin jälkeen, kun hän on muuttanut asumaan A:n luokse, ja Turun hovioikeus onkin 1.7.1992 antamassaan elatusaputuomiossa ottanut tuon kertamaksun huomioon B:n maksettavan elatusavun määrää korottavana tekijänä. A:n elatusapusuoritus ei siten ole ollut perusteeton eikä hänellä ole oikeutta saada sitä palautetuksi itselleen.
Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.
Oikeusneuvos Tulokas: Elokuun 4 päivänä 1989 solmittuun ositussopimukseen liittyen B on 8.8.1989 kuitannut vastaanottaneensa A:lta 10.10.1979 syntyneen C:n kertakaikkisena elatusapuna 80 000 markkaa. Kihlakunnanoikeus on 21.8.1989 lykätessään puolisoiden avioeron osalta asian harkinta-aikaa varten määrännyt lapsen huollon molemmille vanhemmille yhteisesti siten, että lapsen tuli asua B:n luona sekä määrännyt elatusavusta puolisoiden sopimalla tavalla. Puolisot ovat vielä osituskirjaan 25.8.1989 tehdyllä merkinnällä vahvistaneet sopimuksen sitovaksi ja suoritukset puolin ja toisin saaduiksi.
Asianosaisten ilmoituksen mukaan C on helmikuun lopulla 1990 muuttanut asumaan isänsä luokse ja siitä alkaen siellä asunut. Ylöjärven sosiaalilautakunta on 25.6.1991 vahvistanut lapsen huoltoa koskevan sopimuksen, jonka mukaan huolto kuuluu molemmille vanhemmille yhteisesti lapsen asuessa isänsä luona. Päätöksellään 5.11.1991 kihlakunnanoikeus, jonka lopputuloksen Turun hovioikeus on 1.7.1992 pysyttänyt, on A:n kanteesta velvoittanut B:n suorittamaan lasta varten elatusapua 600 markkaa kuukaudessa 5.11.1991 lukien. Elatusavun määrää harkitessaan hovioikeus, jonka tuomio on lainvoimainen, on ottanut huomioon B:n vastaanottaman kertakaikkisen elatusavun.
Puolisoiden sopimus kertakaikkisesta elatusavusta on ollut pätevä ja maksulla, jonka tuli kattaa A:n elatusvelvollisuus kunnes lapsi täytti 18 vuotta, on ollut asianmukainen oikeusperuste. Lapsen muutettua asumaan A:n luokse suoritettu kertakaikkinen elatusapu on kuitenkin muuttunut perusteettomaksi siltä osin kuin se oli tarkoitettu kattamaan tuon ajankohdan jälkeistä elatusta. Kun B ei ole edes väittänyt, että se osa kertakaikkisesta maksusta, joka kohdistuu asumista koskevan muutoksen jälkeiseen aikaan, olisi käytetty lapsen hyväksi, hän on velvollinen palauttamaan maksun perusteettomaksi jääneeltä osalta. Lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 1 momentin säännös ei ole esteenä palautuspäätökselle, kun jutussa ei ole kysymys elatusavun muuttamisesta. Palautettavaa määrää harkitessani olen ottanut huomioon myös sen, että hovioikeus oli B:n maksettavaksi määrättyä elatusapua määrätessään lukenut kertakaikkisen maksun B:n varoiksi. Tämän vuoksi kumoan valituksenalaisen hovioikeuden tuomion ja velvoitan B:n palauttamaan A:lle suoritetusta kertakaikkisesta elatusavusta 60 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 21.2.1991 lukien. Asian laatuun nähden A saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Oikeusneuvos Roos: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Pellinen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Lindholm, Roos (eri mieltä), Tulokas (eri mieltä) ja Pellinen (eri mieltä)