25.5.1989

Kanne Rovaniemen kihlakunnanoikeudessa

A on 2.9.1986 Rova-Rakennus Oy:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla kertonut, että hän oli 1.3.1973 lukien työskennellyt yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n tarkoittamassa työsuhteessa. Yhtiö oli ensin 18.12.1985 suullisesti ja sitten tammikuun puolivälissä 1986 kirjallisesti irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään 18.3.1986. Irtisanomisen perusteiksi oli ilmoitettu taloudelliset ja tuotannolliset syyt sekä A:n toimiminen alkoholin vaikutuksen alaisena vastaavan mestarin tehtävissä. Kumpikaan irtisanomisperusteista ei ollut todellinen. Työsuhteen päättäminen oli tapahtunut, vaikka työt siinä rakennuskohteessa, jossa A oli työssä, eivät olleet päättyneet ja A:n tilalle töitä johtamaan oli otettu toinen henkilö. A ei myöskään ollut koskaan toiminut alkoholin vaikutuksen alaisena vastaavan mestarin tehtävissä. A:n ilmoitettua pitävänsä irtisanomista lainvastaisena erimielisyydestä oli neuvoteltu ensin paikallisesti ja sen jälkeen neuvottelujärjestyksen mukaisesti liittojen välillä 11.4.1986. Asiassa ei kuitenkaan ollut saavutettu yksimielisyyttä. Yhtiön menettelyn seurauksena A oli joutunut työttömäksi.

Tämän vuoksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 19 ja 20 §:n nojalla suorittamaan hänelle korvauksena perusteettomasta työsuhteen irtisanomisesta 12 kuukauden palkkaa vastaavat 102.460 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Yhtiön vastaus

Yhtiö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä A:n velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut. Irtisanomiseen oli ollut erityisen painava syy sekä taloudellisista ja tuotannollisista että A:n alkoholin käyttöön liittyvistä syistä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 26.11.1986

Kihlakunnanoikeus on nyt kysymyksessä olevalta osalta todennut, että A yhtiön lähetettyä hänelle työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 7 §:n mukaiset ohjeet oli 29.1.1986 ilmoittanut yhtiölle katsovansa kanteessa kerrotun irtisanomisen lain vastaiseksi. Asiassa oli käyty paikalliset neuvottelut 12.3.1986 ja järjestöjen väliset neuvottelut 11.4.1986. Neuvottelut, joita ei ollut käyty työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 13 ja 14 §:ssä säädetyssä ajassa, olivat päättyneet tuloksettomina. A:n haaste oli annettu yhtiölle tiedoksi 2.9.1986. Kihlakunnanoikeus on lausumillaan perusteilla katsonut yhtiön näyttäneen, että sillä oli taloudellisista ja tuotannollisista syistä sekä, ottaen huomioon A:n alkoholinkäyttöön liittyvät asiassa ilmenneet seikat, myös A:n käyttäytymisen perusteella ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n työsopimus.

Oikeudenkäyntikulujen määrää harkitessaan kihlakunnanoikeus on ottanut alentavana tekijänä huomioon sen, ettei yhtiö ollut kanteen hylkäämisperusteena vedonnut siihen seikkaan, että A ei ollut pannut kannettaan vireille työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 16 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa. Kihlakunnanoikeudella ei ollut ollut oikeutta ottaa tuota saman lain 10 §:ssä säädetystä työntekijän ilmoituksesta laskettavaa aineellisoikeudellista määräaikaa viran puolesta huomioon.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 3.000 markalla.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 9.12.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja yhtiö olivat saattaneet jutun, on lausunut, että kanteessa oli vaadittu korvausta lainvastaisen irtisanomisen aiheuttamasta vahingosta työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain (irtisanomismenettelylain) nojalla. Kysymyksessä oli siten tuon lain mukaan ratkaistava riita-asia.

A ja yhtiö olivat kuuluneet irtisanomismenettelylain 12 §:ssä tarkoitetun yhdistysten neuvottelumenettelyn piiriin. Irtisanomisen johdosta käydyissä paikallisissa ja järjestöjen välisissä neuvotteluissa ei ollut päästy työntekijän ja työnantajan kesken sovintoon.

Irtisanomismenettelylain 16 §:n 2 momentin mukaan kanne työsopimuksen irtisanomista koskevassa riidassa oli pantava vireille viiden kuukauden kuluessa järjestöjen välisille neuvotteluille saman lain 14 §:ssä säädetyn määräajan päättymisestä. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan järjestöjen väliset neuvottelut oli käytävä kuuden viikon kuluessa siitä, kun työntekijä oli ilmoittanut työnantajalle pitävänsä irtisanomista lainvastaisena.

Edellä mainitun kanteen vireillepanemista koskevan määräajan noudattaminen oli oikeudenkäyntiedellytys, jonka puuttuminen tuomioistuimen oli otettava huomioon, vaikkei siitä olisi tehty väitettä.

A, joka oli 29.1.1986 ilmoittanut yhtiölle pitävänsä irtisanomista lainvastaisena, oli pannut kanteensa vireille 2.9.1986 eli myöhemmin kuin viiden kuukauden kuluessa järjestöjen välisille neuvotteluille säädetyn kuuden viikon määräajan päättymisestä. Kihlakunnanoikeuden ei siten olisi tullut ottaa kannetta tutkittavakseen. Tämän vuoksi hovioikeus on, poistaen kihlakunnanoikeuden kanteesta antaman lausunnon, jättänyt kanteen tutkimatta.

A:n yhtiölle maksettavaksi tuomitun oikeudenkäyntikulujen korvauksen osalta kihlakunnanoikeuden päätös on jätetty pysyväksi. Hovioikeus on määrännyt, että yhtiön oli asian laadun vuoksi pidettävä oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.

Perustelut

Irtisanomismenettelylain 14 §:n mukaan järjestöjen väliset neuvottelut on käytävä kuuden viikon kuluessa siitä, kun työntekijä on ilmoittanut työnantajalle pitävänsä irtisanomista lainvastaisena, jolleivät yhdistykset ole kirjallisesti sopineet pidemmästä määräajasta.

Sopiminen ei kuitenkaan merkitse, että määräaika riidan saattamiseksi tuomioistuimen käsiteltäväksi vastaavasti pitenisi. A:n olisi siten riippumatta siitä, olivatko asianosaisia edustavat yhdistykset sopineet välisilleen neuvotteluille pidemmän määräajan, tullut panna kanteensa vireille viiden kuukauden kuluessa järjestöjen välisille neuvotteluille säädetyn kuuden viikon määräajan päättymisestä.

Irtisanomismenettelylain 16 §:n 2 momentin säännös siitä, että kanne työsopimuksen irtisanomista koskevassa riidassa on pantava vireille määräajassa, koskee oikeudenkäyntimenettelyä. Tuomioistuimen on noudatettava sitä viran puolesta.

Kun A ei ole pannut kannettaan vireille mainitun 16 §:n 2 momentissa säädetyssä ajassa, myös tämä puute koskee oikeudenkäyntimenettelyä eikä hänen oikeuttaan korvaukseen. Kanne on sen vuoksi tuon puutteen johdosta jätettävä tutkimatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Salervo, Ailio, Jalanko, Takala, Ådahl, Portin, Nikkarinen, Mörä, Nybergh, Lehtonen, af Hällström, Ketola (eri mieltä), Haarmann, Roos, Rintala, Paasikoski (eri mieltä), Huopaniemi ja Taipale