25.5.1989

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A on 29.7.1986 Signaali Oy:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla kertonut, että yhtiö oli 13.1.1986 päivätyllä kirjeellä irtisanonut hänen työsopimuksensa. Irtisanomiseen ei kuitenkaan ollut ollut riittäviä syitä. Sen vuoksi ja kun hän oli 22.1.1986 riitauttanut työsopimuksensa irtisanomisen, A on muun ohessa vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena työsopimuksen laittomasta irtisanomisesta 12 kuukauden palkkaa vastaavat 48.000 markkaa korkoineen.

Vastine

Yhtiö on kiistänyt kanteen perusteettomana ja vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut raastuvanoikeudessa.

Raastuvanoikeuden päätös 25.3.1987

Raastuvanoikeus, joka oli myöntänyt A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin korvausvelvollisuudetta valtiolle ja määrännyt hänen oikeudenkäyntiavustajakseen Helsingin kaupungin yleisen oikeusavustajan asianajaja X:n, on katsonut selvitetyksi, että A oli ollut 1.2.1985 alkaen työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Signaali Oy:n palveluksessa. Yhtiö oli 13.1.1986 kirjallisesti irtisanonut hänen työsuhteensa. A oli 22.1.1986 ilmoittanut pitävänsä työsopimuksensa irtisanomista lainvastaisena.

Asiassa ei ollut selvitetty, kuuluivatko osapuolet työnantaja- ja työntekijäyhdistysten välisen neuvottelumenettelyn piiriin. Työnantaja ei kuitenkaan ollut antanut asianmukaisia menettelyohjeita työntekijälle, koska pelkästään ilmoitusta, että riitauttamisen tuli tapahtua kahden viikon kuluessa, ei voitu pitää riittävänä. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on yhtiön tekemättä asiasta väitettä katsonut, ettei A ollut menettänyt puhevaltaansa asiassa, vaikka haaste oli annettu tiedoksi yli kuuden kuukauden kuluttua riitauttamisesta.

Mainitsemillaan perusteilla raastuvanoikeus on velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen laittomasta irtisanomisesta.

Lisäksi yhtiö on velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista A:lle suoritettu kulukorvaus 233 markkaa 95 penniä ja todistajanpalkkio 138 markkaa 60 penniä sekä Helsingin kaupungille A:lle annetusta oikeusavusta 4.000 markkaa.

Vaatimukset hovioikeudessa

Yhtiö on, huomauttaen, ettei kannetta ollut pantu vireille työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain säätämässä määräajassa, vaatinut, että kanne hylätään tai että A:lle maksettavaksi tuomittua korvausta ainakin alennetaan ja yhtiö vapautetaan korvaamasta Helsingin kaupungille yleisen oikeusavustajan palkkiota A:n avustamisesta. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan asiassa yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

Helsingin hovioikeuden päätös 21.10.1987

Hovioikeus, jossa A oli vastannut valitukseen, on lausunut, että yhtiö oli, irtisanottuaan A:n työsopimuksen, toimittanut A:lle 13.1.1986 allekirjoitetun seuraavan ilmoituksen: "Mikäli katsot irtisanomisen tapahtuneen lain vastaisesti. Sinun pitää ilmoittaa tästä meille 2- viikon kuluessa tämän vastaanottamisesta." Ilmoitus täytti työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 7 §:n vaatimukset ohjeiden antamisesta irtisanomisen aiheuttamista toimenpiteistä. A oli tehnyt edellä tarkoitetun ilmoituksen yhtiölle 22.1.1986. Koska A oli pannut kanteen vireille vasta 29.7.1986 eli myöhemmin kuin kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun yhtiö oli saanut hänen ilmoituksensa irtisanomisen lain vastaisuudesta, A oli työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 16 §:n 2 momentin nojalla menettänyt puhevaltansa asiassa.

Sen vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja jättänyt kanteen tutkimatta.

Yhtiö on vapautettu velvollisuudesta korvata valtiolle kulukorvausta 233 markkaa 95 penniä ja todistajanpalkkiota 138 markkaa 60 penniä sekä Helsingin kaupungille 4.000 markan korvausta A:lle annetusta oikeusavusta. Nämä rahamäärät ovat siten jääneet valtion ja kaupungin vahingoksi.

A on velvoitettu suorittamaan yhtiölle korvaukseksi välttämättömistä oikeudenkäyntikuluista asiassa 4.500 markkaa.

Perustelut

Työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 16 §:n 2 momentin säännös siitä, että kanne työsopimuksen irtisanomista koskevassa riidassa on pantava vireille määräajassa, koskee oikeudenkäyntimenettelyä. Tuomioistuimen on noudatettava sitä viran puolesta.

Kun A ei ole pannut kannettaan vireille mainitun 16 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa, myös tämä puute koskee oikeudenkäyntimenettelyä eikä hänen oikeuttaan korvaukseen. Kanne on sen vuoksi tuon puutteen johdosta jätettävä tutkimatta.

Näillä ja muutoin hovioikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta pääasian osalta.

Koska raastuvanoikeus ja hovioikeus ovat eri tavoin arvioineet jutun pääasiakysymystä eikä asiassa ole sellaisia erityisiä seikkoja, joiden nojalla A:n on tullut korvata Signaali Oy:n välttämättömiäkään oikeudenkäyntikuluja asiassa, A oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan, sellaisena kuin lainkohta oli 13.3.1964 annetussa laissa, vapautetaan suorittamasta yhtiölle hovioikeuden tuomitsemaa oikeudenkäyntikulujen korvausta 4.500 markkaa. A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle korvaukseksi vastauksen antamisesta täällä aiheutuneista kuluista 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen antamisesta lukien.