Suomen Tasavallan hallituksen ja Ranskan Tasavallan hallituksen välinen sopimus tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen ja veron kiertämisen estämiseksi
- Contractual party
- Ranska
- Date of Issue
YLEISSOPIMUKSEN JA SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA RANSKAN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLISEN, TULON JA OMAISUUDEN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISTÄ KOSKEVAN SOPIMUKSEN SYNTESOITU TEKSTI
Tässä asiakirjassa esitetään syntesoitu teksti tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen ja veron kiertämisen estämiseksi Suomen Tasavallan Hallituksen ja Ranskan Tasavallan Hallituksen välillä 11 päivänä syyskuuta 1970 tehdyn sopimuksen (”sopimus”) soveltamista varten, sellaisena kuin se on mukautettuna Suomen tasavallan ja Ranskan tasavallan 7 päivänä kesäkuuta 2017 allekirjoittamalla monenvälisellä yleissopimuksella, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi (”yleissopimus”).
Tämän asiakirjan on laatinut Suomen toimivaltainen viranomainen kuultuaan Ranskan toimivaltaista viranomaista, ja se edustaa viranomaisten yhteisymmärrystä sopimukseen yleissopimuksella tehdyistä mukautuksista.
Asiakirja on laadittu 25 päivänä helmikuuta 2019 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitetun Suomen tasavallan yleissopimusta koskevan kannanoton ja 26 päivänä syyskuuta 2018 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitetun Ranskan yleissopimusta koskevan kannanoton perusteella. Näitä yleissopimusta koskevia kannanottoja voidaan muuttaa yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Yleissopimusta koskeviin kannanottoihin tehdyt muutokset voivat muuttaa yleissopimuksen vaikutuksia sopimukseen. Asiakirja sisältää myös Suomen tasavallan yleissopimuksen 9 artiklaan tekemän varauman peruuttamisesta johtuvat muutokset (Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva konsolidoitu kannanotto 27 päivänä kesäkuuta 2023).
Sopimuksen ja yleissopimuksen todistusvoimaisia oikeudellisia tekstejä sovelletaan ensisijaisesti, ja ne ovat edelleen sovellettavat oikeudelliset tekstit.
Yleissopimuksen määräykset, joita on sovellettava sopimuksen määräyksiin, sisältyvät tämän asiakirjan tekstissä sopimuksen relevanttien määräysten yhteydessä oleviin laatikoihin. Yleissopimuksen määräykset sisältävät laatikot on lisätty yleensä vuoden 2017 OECD:n malliverosopimuksen määräysten järjestyksessä.
Yleissopimuksen määräysten tekstin muutokset on tehty tarkoituksena mukauttaa yleissopimuksessa käytetty käsitteistö sopimuksessa käytettyyn käsitteistöön (esimerkiksi ”soveltamisalan verosopimus” ja ”sopimus”, ”verosopimusosapuolet” ja ”sopimusvaltiot”) sekä helpottaa yleissopimuksen määräysten ymmärtämistä. Käsitteistömuutosten tarkoituksena on lisätä asiakirjan luettavuutta, eikä niiden tarkoituksena ole muuttaa yleissopimuksen määräysten asiasisältöä. Vastaavasti muutoksia on tehty niihin yleissopimuksen määräysten kohtiin, joissa kuvataan sopimuksen nykyisiä määräyksiä: kuvaileva kielenkäyttö on korvattu luettavuuden helpottamiseksi viittauksilla nykyisiin määräyksiin.
Kaikissa tapauksissa sopimuksen määräyksiin tai sopimukseen kohdistuvat viittaukset on ymmärrettävä viittauksiksi sopimukseen sellaisena kuin se on mukautettuna yleissopimuksen määräyksillä, sikäli kuin kyseiset yleissopimuksen määräykset ovat tulleet voimaan.
Yleissopimuksen määräysten soveltamisen alkaminen
Tähän sopimukseen sovellettavat yleissopimuksen määräykset eivät tule voimaan samoina päivinä kuin sopimuksen alkuperäiset määräykset. Kukin yleissopimuksen määräys voi tulla sovellettavaksi eri päivänä asianomaisten verolajien (lähteellä pidätettävät tai muut kannettavat verot) ja sen mukaan, mitä Suomen tasavalta ja Ranskan tasavalta ovat omissa kannanotoissaan yleissopimukseen päättäneet.
Ratifioimis- tai hyväksymiskirjojen tallettamispäivät: Suomen tasavallan osalta 25 päivänä helmikuuta 2019 ja Ranskan tasavallan osalta 26 päivänä syyskuuta 2018.
Yleissopimuksen voimaantulo: Suomen tasavallan osalta 1 päivänä kesäkuuta 2019 ja Ranskan tasavallan osalta 1 päivänä tammikuuta 2019.
Täsmälliset tiedot päivämääristä, jolloin tai joiden jälkeen kutakin yleissopimuksen määräystä aletaan soveltaa sopimuksen osalta, annetaan tämän asiakirjan eri osissa läpi tekstin.
Viitteet
Yleissopimuksen todistusvoimaiset oikeudelliset tekstit ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta:
– englanniksi: http://www.oecd.org/tax/treaties/multilateral-convention-to-implement-tax-treaty-related-measures-to-prevent-BEPS.pdf ja
Helmikuun 25 päivänä 2019 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitettu Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva kannanotto, kesäkuun 27 päivänä 2023 tallettajalle toimitettu Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva konsolidoitu kannanotto ja 26 päivänä syyskuuta 2018 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitettu Ranskan tasavallan yleissopimusta koskeva kannanotto ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta: http://www.oecd.org/tax/treaties/beps-mli-signatories-and-parties.pdf
Yleissopimusta koskeva vastaavuustietokanta on yleisesti käytettävissä OECD:n verkkosivustolla: http://www.oecd.org/tax/treaties/mli-matching-database.htm
Laki veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi verosopimuksiin toteuttavista toimenpiteistä tehdystä yleissopimuksesta on julkaistu säädöskokoelmassa 231/2019 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190231
Valtioneuvoston asetus yleissopimuksen voimaantulosta sekä laki ja suomenkielinen yleissopimuksen teksti (käännös) on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 21-22/2019 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190021 ja https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190022
Valtiovarainministeriön ilmoitus yleissopimuksen 9 artiklaan tehdyn varauman peruuttamisesta ja ilmoitusten antamisesta on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 48/2023 https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2023/20230048/20230048_1
Valtiovarainministeriön ilmoitus yleissopimuksen voimaantulosta Ranskan tasavallassa on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 42/2019 https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190042
Syyskuun 11 päivänä 1970 allekirjoitettu Suomen Tasavallan Hallituksen ja Ranskan Tasavallan Hallituksen välinen sopimus tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen ja veron kiertämisen estämiseksi on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 8/1972 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1972/19720008
Ulkoasiainministeriön ilmoitus Ranskan kanssa tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen 19 artiklan soveltamista koskevan sopimuksen tekemisestä on julkiastu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 5/1976 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1976/19760005
Suomen Tasavallan hallituksen ja Ranskan Tasavallan hallituksen välinen sopimus tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen ja veron kiertämisen estämiseksi
Suomen Tasavallan hallitus ja Ranskan Tasavallan hallitus,
KORVATTU yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleella
haluten solmia sopimuksen tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen ja veron kiertämisen estämiseksi,
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 6 ARTIKLA – SOVELTAMISALAN VEROSOPIMUKSEN TARKOITUS
jotka aikovat poistaa kaksinkertaisen verotuksen [ tämän sopimuksen ] soveltamisalaan kuuluvien verojen osalta luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen veron kiertämisellä tai välttämisellä (mukaan lukien sopimuskeinottelujärjestelyt, joilla tähdätään [ sopimuksessa ] määrättyjen huojennusten hankkimiseen kolmansilla lainkäyttöalueilla asuvien henkilöiden välilliseksi hyödyksi),
ovat sopineet seuraavista määräyksistä:
I lukuSopimuksen soveltamisala
1 artiklaHenkilökohtainen soveltamisala
Tätä sopimusta sovelletaan jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa asuviin henkilöihin.
2 artiklaSopimuksen tarkoittamat verot
1. Tätä sopimusta sovelletaan sopimusvaltiolle tai sen julkisoikeudelliselle yhdyskunnalle tulon ja omaisuuden perusteella suoritettaviin veroihin niiden kantotavasta riippumatta.
2. Tulon ja omaisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kokonaistulosta ja kokonaisomaisuudesta tai tulon ja omaisuuden osasta maksettavia veroja, niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton sekä omaisuuden arvonnousun perusteella määrättävät verot.
3. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat tällä hetkellä:
a) Ranskassa:
i) luonnollisten henkilöitten tulovero;
ii) luonnollisten henkilöitten tuloista suoritettava lisävero;
iii) yhtiövero, siihen luettuna kaikki lähteellä pidätettävät verot ja edellä tarkoitettujen verojen ennakkoerät ja ennakot;
(joita jäljempänä kutsutaan nimellä "Ranskan vero").
b) Suomessa:
i) tulo- ja omaisuusvero;
ii) kunnallisvero;
iii) kirkollisvero;
iv) merimiesvero;
(joita jäljempänä kutsutaan nimellä "Suomen vero").
4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samanluonteisiin nykyisten lisäksi tai tilalle säädettäviin veroihin. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädännössään tapahtuneista muutoksista.
5. Jos näyttää aiheelliselta jommankumman sopimusvaltion verolainsäädännössä tapahtuneiden muutosten johdosta muuttaa tämän sopimuksen jotakin artiklaa ilman, että sopimuksen yleisiä periaatteita muutetaan, tarpeelliset muutokset voidaan toteuttaa yhteisin sopimuksin diplomaattiteitse tapahtuvalla noottien vaihdolla tai millä muulla valtiosäännön mukaisella menettelyllä tahansa.
II lukuMääritelmät
3 artiklaYleiset määritelmät
1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu,
a) sanonta "Suomi" tarkoittaa Suomen tasavallan aluetta sekä Suomen aluevesien ulkopuolella olevaa vyöhykettä, jolla Suomi kansainvälisen oikeuden ja oman lainsäädäntönsä mukaan voi käyttää mannermaajalustaan, meren pohjaan ja niiden luonnonvaroihin kohdistuvia oikeuksiaan;
sanonta "Ranska" tarkoittaa Ranskan tasavallan eurooppalaisia ja merentakaisia departementteja (Guadeloupe, Guyane, Martinique ja Réunion) sekä Ranskan aluevesien ulkopuolella olevaa vyöhykettä, jolla Ranska kansainvälisen oikeuden ja oman lainsäädäntönsä mukaan voi käyttää mannermaajalustaan, meren pohjaan ja niiden luonnonvaroihin kohdistuvia oikeuksiaan;
b) sanonnat "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoittavat Suomea ja Ranskaa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;
c) sanonta "henkilö" käsittää luonnolliset henkilöt, yhtiöt ja kaikki muut henkilöyhteenliittymät;
d) sanonta "yhtiö" tarkoittaa kaikkia oikeushenkilöitä ja kaikkia yhteisöjä, joita verotuksessa pidetään oikeushenkilöinä;
e) sanonnat "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoittavat vastaavasti sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;
f) sanonta "asianomainen viranomainen" tarkoittaa:
– Suomen osalta valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa,
– Ranskan osalta talous- ja finanssiministeriä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa.
2. Sopimusta sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota ei ole tässä sopimuksessa toisin määritelty, ja ellei asiayhteydestä muuta johdu, se merkitys, mikä sillä on sanotun valtion tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevassa lainsäädännössä.
4 artiklaVerotuksellinen kotipaikka
1. Tässä sopimuksessa sanonta "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoittaa jokaista henkilöä, joka kysymyksessä olevan valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen asuinpaikan, pysyväisen oleskelun, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen perusteen nojalla.
2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan on kummassakin sopimusvaltiossa asuva, asia ratkaistaan seuraavien sääntöjen mukaan:
a) henkilön katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänellä on käytettävänään pysyvä asunto. Mikäli hänellä on käytettävänään pysyvä asunto kummassakin sopimusvaltiossa, hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänellä on kiinteimmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet (elinetujen keskus);
b) milloin ei voida todeta, kummassa sopimusvaltiossa henkilöllä on elinetujensa keskus tai jollei hänellä ole pysyvää asuntoa käytettävänään kummassakaan sopimusvaltiossa, hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän tavanomaisesti oleskelee;
c) milloin henkilö oleskelee tavanomaisesti kummassakin sopimusvaltiossa tai ei tavanomaisesti oleskele kummassakaan niistä, hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jonka kansalainen hän on;
d) milloin henkilö on kummankin sopimusvaltion kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioitten asianomaisten viranomaisten keskenään sovittava asiasta.
3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan kummassakin sopimusvaltiossa asuva, sen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa sen tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee.
5 artiklaKiinteä toimipaikka
1. Tässä sopimuksessa sanonta "kiinteä toimipaikka" tarkoittaa kiinteätä liikepaikkaa, jossa yrityksen liiketoimintaa yksinomaisesti tai osaksi harjoitetaan.
2. Kiinteäksi toimipaikaksi katsotaan erityisesti:
a) liikkeen johtopaikka;
b) sivuliike;
c) toimisto;
d) tuotantolaitos;
e) työpaja;
f) kaivos, louhos tai muu luonnonvarojen irroittamispaikka;
g) rakennus- tai asennustyömaa, milloin työ kestää yli kahdentoista kuukauden ajan.
3. Kiinteää toimipaikkaa ei katsota olevan olemassa, jos
a) tiloja käytetään yksinomaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimiseen, näytteillä pitämiseen tai lähettämiseen;
b) yritykselle kuuluvaa tavaravarastoa pidetään yksinomaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai lähettämistä varten;
c) yritykselle kuuluvaa tavaravarastoa pidetään yksinomaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa jalostamista tai muokkaamista varten;
d) kiinteää liikepaikkaa pidetään yksinomaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;
e) kiinteää liikepaikkaa pidetään yksinomaan yrityksen lukuun tapahtuvaa mainontaa, tietojen hankkimista, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa toimintaa varten.
4. Henkilön, joka toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen lukuun olematta 6 kappaleessa tarkoitettu itsenäinen edustaja, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa valtiossa, jos hänellä on tässä valtiossa valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän sitä siellä tavanomaisesti käyttää, paitsi jos hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen lukuun.
5. Sopimusvaltiossa olevalla vakuutusyrityksellä katsotaan olevan kiinteä toimipaikka toisessa sopimusvaltiossa siitä alkaen, jolloin se edustajan välityksellä kantaa vakuutusmaksuja viimeksi mainitussa valtiossa tai myöntää vakuutuksia tämän valtion alueella oleville riskeille.
6. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se siellä harjoittaa toimintaa välittäjän, yleisen kaupinta-agentin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin nämä henkilöt toimivat säännöllisen liiketoimintansa rajoissa.
7. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta toisessa sopimusvaltiossa asuvassa tai siellä toimintaansa harjoittavassa yhtiössä (harjoitettiinpa toimintaa kiinteästä toimipaikasta tai ei), tai että ensiksi mainittu yhtiö on tällaisen yhtiön määräämisvallan alainen, ei yksinään tee kummastakaan yhtiöstä toisen yhtiön kiinteää toimipaikkaa.
III lukuTulon verottaminen
6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo
1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus sijaitsee.
2. Sanonnalla "kiinteä omaisuus" on se merkitys, mikä sillä on sen sopimusvaltion lainsäädännössä, jossa sanottu omaisuus sijaitsee. Sanonta käsittää aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maa- ja metsätalousyrityksen elottoman ja elävän irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yleisen lainsäädännön kiinteää omaisuutta koskevia säännöksiä, kiinteistön käyttöoikeuden samoinkuin oikeuden kivennäislöydösten, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä saataviin määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin.
Tätä sopimusta sovellettaessa tällä sanonnalla tarkoitetaan myös sellaisen kiinteistön omistavan yhteisön osakkeita tai osuuksia, jotka tuottavat oikeuden kiinteistön osan hallintaan.
Aluksia ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.
3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, vuokralleannosta samoin kuin mistä muusta hyväksikäytöstä tahansa saatuun tuloon.
4. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen kiinteästä omaisuudesta saamaan tuloon samoin kuin vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.
7 artiklaLiiketulo
1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuottamasta tulosta verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa toimintaansa edellä sanotuin tavoin, yrityksen tulosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa, mutta vain sanottuun kiinteään toimipaikkaan kuuluvasta tulon osasta.
2. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta katsotaan kummassakin sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta saaduksi se tulo, jonka toimipaikka olisi voinut tuottaa, jos se olisi ollut samalla tai samanlaisella alalla, samojen tai samanlaisten edellytysten vallitessa toimiva itsenäinen ja erillinen yritys ja täysin riippumattomana päättänyt liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.
3. Kiinteän toimipaikan tuloa määritettäessä on hyväksyttävä vähennykseksi kaikki tämän kiinteän toimipaikan tarkoituksen hyväksi suoritetut menot, niihin luettuina myös johdon ja yleishallinnon menot riippumatta siitä, onko ne suoritettu siinä valtiossa, missä kiinteä toimipaikka sijaitsee, vai muualla.
4. Milloin kiinteästä toimipaikasta saaduksi katsottava tulo sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan määritetään jakamalla yrityksen kokonaistulo sen eri osien kesken, tämän artiklan 2 kappaleen määräykset eivät estä tätä sopimusvaltiota määrittämästä verotettavaa tuloa sanottua jakomenettelyä noudattaen. Käytettävän jakamistavan on kuitenkin johdettava tämän artiklan sisältämien periaatteiden mukaiseen tulokseen.
5. Kiinteästä toimipaikasta ei ole katsottava saaduksi mitään tuloa yksinomaan sillä perusteella, että se on ostanut tavaroita yrityksen lukuun.
6. Edellä olevien kappaleiden määräyksiä sovellettaessa kiinteän toimipaikan tulo on määrättävä vuodesta toiseen samaa menetelmää noudattaen, jollei ole pätevää ja riittävää syytä menetellä toisin.
7. Mikäli tuloon sisältyy tuloeriä, joita käsitellään tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät saa vaikuttaa sanottujen artiklain määräyksiin.
8 artiklaMeri- ja ilmakuljetus
1. Kansainvälisessä liikenteessä käytetyistä aluksista ja ilma-aluksista saadusta tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.
2. Jos meriliikennettä harjoittavan yrityksen tosiasiallinen johto on aluksessa, johdon katsotaan olevan siinä sopimusvaltiossa, jossa sanotun aluksen kotisatama on, tai kotisataman puuttuessa, siinä sopimusvaltiossa, jossa liikenteen harjoittaja asuu.
9 artiklaKiinteässä yhteydessä keskenään olevat yritykset
Milloin
a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka
b) samat henkilöt osallistuvat välittömästi tai välillisesti kummassakin sopimusvaltiossa olevien yritysten johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,
ja milloin tällaisten yritysten kesken on niiden kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovittu ehdoista tai noudatettu ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien yritysten kesken olisi sovittu, voidaan tulo, jonka toinen yrityksistä olisi voinut saada, jollei sanottuja ehtoja olisi ollut, lukea sanotun yrityksen tuloon ja verottaa tämän mukaisesti.
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 17 ARTIKLA – VASTAOIKAISUT
Milloin [ sopimusvaltio ] tämän [ sopimusvaltion ] yrityksen tuloon lukee – ja tämän mukaisesti verottaa – tulon, josta toisessa [ sopimusvaltiossa ] olevaa yritystä on verotettu tässä toisessa [ sopimusvaltiossa ], ja siten mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt ensiksi mainitussa [ sopimusvaltiossa ] olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, tämän toisen [ sopimusvaltion ] on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siellä määrätyn veron määrä. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava asianmukaisesti huomioon [ sopimuksen ] muut määräykset, ja [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.
10 artiklaOsingot
1. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksamista osingoista verotetaan vain tässä toisessa valtiossa.
2. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön jakamat osingot toisessa sopimusvaltiossa asuvalle yhtiölle vapautetaan verosta viimeksi mainitussa valtiossa ikäänkuin molemmilla yhtiöillä olisi kotipaikkansa siellä, mikäli maan sisäinen lainsäädäntö sallii sellaisen vapauttamisen kotimaisten yhtiöiden välisissä suhteissa.
3. a) Milloin Ranskassa asuvan yhtiön maksama osinko, joka Ranskassa asuvan henkilön saamana antaisi oikeuden veronhyvitykseen (avoir fiscal), maksetaan Suomessa asuvalle luonnolliselle tai oikeushenkilöille, se tuottaa tälle oikeuden saada Ranskan valtionrahastosta (Trésor) suorituksen, jonka määrä vastaa sanotun veronhyvityksen määrää vähennettynä 1 kappaleen määräysten estämättä 15 %:n suuruisella verolla. Tämä vero lasketaan jaetun osingon ja edellä tarkoitetun suorituksen yhteismäärästä.
b) Edellä olevan a-kohdan määräyksiä sovelletaan seuraaviin Suomessa asuviin henkilöihin:
1) luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat Suomessa verovelvollisia Ranskassa asuvan yhtiön jakaman osingon kokonaismäärästä samoin kuin edellä a-kohdassa tarkoitetun tähän osinkoon liittyvän suorituksen bruttomäärästä;
2) yhtiöihin, jotka ovat Suomessa verovelvollisia Ranskassa asuvan yhtiön jakaman osingon kokonaismäärästä samoin kuin edellä a-kohdassa tarkoitetun tähän osinkoon liittyvän suorituksen kokonaismäärästä ja jotka omistavat vähemmän kuin 10 % osinkoa jakavan yhtiön pääomasta;
3) Suomessa asuviin sijoitusyhtiöihin ja sijoitusrahastoihin, joiden osakkeista tai osuuksista Suomessa asuvat henkilöt omistavat yli 80 %.
c) Tämän kappaleen a-kohdassa tarkoitetun suorituksen bruttomäärä katsotaan osingoksi tämän sopimuksen kaikkia määräyksiä sovellettaessa.
4. a) Suomessa asuva henkilö, joka saa Ranskassa asuvan yhtiön jakamaa osinkoa ja joka ei voi käyttää hyväkseen tämän artiklan 3 kappaleessa tarkoitettua suoritusta, voi vaatia tästä osingosta maksetun veroennakon (précompte) palauttamista, tarvittaessa osinkoa jakavan yhtiön välityksellä.
b) Palautetun veroennakon bruttomäärä katsotaan osingoksi tämän sopimuksen kaikkia määräyksiä sovellettaessa.
5. Sanonta "osinko" tarkoittaa tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista, nautintaosuuksista, kaivososuuksista, perustajaosuuksista tai muista oikeuksista, jotka osallistuvat voittoon olematta velkasuhteeseen perustuvia saamisia, samoin kuin muista yhtiöoikeuksista, joista saatu tulo sitä jakavan yhtiön asuinvaltion verolainsäädännön mukaan rinnastetaan osakkeista saatuun tuloon.
6. Tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, milloin sopimusvaltiossa asuvalla osinkojen saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, jossa osinkoa maksava yhtiö asuu, kiinteä toimipaikka, johon osinkoa tuottava osallistuminen tosiasiallisesti liittyy. Tällöin sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.
Suomessa asuvan yhtiön Ranskassa oleva kiinteä toimipaikka on kuitenkin oikeutettu saamaan takaisin veroennakon vähennettynä Ranskan lainsäädännön määräämän verokannan mukaisella veronpidätyksellä.
7. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on kiinteä toimipaikka toisessa sopimusvaltiossa, tässä valtiossa voidaan toimittaa veron pidätys lähteellä tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta näin pidätetty vero ei saa ylittää 15 % tuon kiinteän toimipaikan tulon kahdesta kolmasosasta. Tulo määritetään vähentämällä sanotusta voitosta siitä menevä yhtiövero.
11 artiklaKorot
1. Sopimusvaltiossa kertyneistä, toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetuista koroista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Näistä koroista voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa ne ovat kertyneet, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta tämä vero ei saa ylittää 10 % koron määrästä.
Edellä sanotusta poiketen koroista, jotka saadaan Ranskassa ennen tammikuun 1 päivää 1965 liikkeeseen lasketuista obligaatioista, voidaan tässä valtiossa periä 12 %:n suuruinen vero.
3. Poiketen 2 kappaleen määräyksistä 1 kappaleessa tarkoitetuista koroista ei voida verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa ne ovat kertyneet, mikäli ne
a) on maksettu teollisten, kaupallisten tai tieteellisten kojeiden myyntiin taikka teollisten, kaupallisten, tieteellisten tahi julkisia tarkoituksia palvelevien laitteiden rakentamiseen liittyvästä velasta tai osamaksusta,
b) on maksettu millaisesta tahansa pankkilaitoksen myöntämästä velasta,
c) on maksettu viivästymiskorvauksena velkomisen tai oikeudenkäynnin perusteella velasta, josta korkoa ei ollut sovittu maksettavaksi.
4. Sanonta "korko" tarkoittaa tässä artiklassa tuloa, joka on saatu valtion velkakirjoista, obligaatioista, riippumatta siltä, onko niiden vakuutena kiinnitys vai ei tai liittyykö niihin oikeus voitto-osuuden saantiin vai ei, sekä kaikenlaatuisista saamisista, samoin kuin kaikkea muuta tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, missä tulo on kertynyt, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon.
5. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, milloin sopimusvaltiossa asuvalla koron saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, jossa korko on kertynyt, kiinteä toimipaikka, johon korkoa tuottava saaminen tosiasiallisesti liittyy. Tällöin sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.
6. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiossa, milloin sen maksaa tuo valtio itse, sen julkisoikeudellinen yhdyskunta tai tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin koron maksajalla, asuipa hän sopimusvaltiossa tai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, johon velka, josta korkoa maksetaan, liittyy ja joka kantaa korkorasituksen, koron katsotaan kertyneen siinä sopimusvaltiossa, jossa sanottu kiinteä toimipaikka sijaitsee.
7. Milloin suoritetun koron määrä velallisen ja velkojan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä vallitsevien erityisten suhteiden vuoksi ylittää koron perusteena olevaan velkaan katsoen määrän, mistä velallinen ja velkoja ilman tuollaisten suhteiden olemassaoloa olisivat sopineet, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vain viimeksi tarkoitettuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan ylimenevästä osasta asianomaisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ja ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.
12 artiklaRojaltit
1. Sopimusvaltiossa kertyneistä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetuista rojalteista verotetaan vain tässä toisessa valtiossa.
2. Sanonta "rojalti" tarkoittaa tässä artiklassa kaikenlaista korvausta kirjalliseen, taiteelliseen tai tieteelliseen teokseen, elokuvafilmit niihin luettuna, kohdistuvan tekijänoikeuden, patentin, tavaramerkin, piirustuksen tai mallin, kaavan, salaisen valmistusohjeen tai menettelytavan samoin kuin teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käytöstä tai käyttöoikeudesta sekä teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.
3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, milloin sopimusvaltiossa asuvalla rojaltin saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, jossa rojalti on kertynyt, kiinteä toimipaikka, johon rojaltin perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy. Tällöin sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.
4. Milloin maksetun rojaltin määrä maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä vallitsevien erityisten suhteiden vuoksi ja ottaen huomioon käytön, oikeuden tai tiedon, josta rojalti maksetaan, ylittää sen määrän, mistä maksaja ja saaja ilman tuollaisten suhteiden olemassaoloa olisivat sopineet, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan ainoastaan viimeksi tarkoitettuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan rojaltin ylimenevästä osasta asianomaisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ja ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.
13 artiklaMyyntivoitto
KORVATTU OSITTAIN yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappaleella
1. Voitosta, joka on saatu luovutettaessa tämän sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua kiinteää omaisuutta tai yhtiöosuuksia taikka niihin verrattavia oikeuksia yhtiössä, jonka varat muodostuvat pääasiassa kiinteästä omaisuudesta, verotetaan siinä sopimusvaltiossa, jossa sanottu kiinteä omaisuus sijaitsee.
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 9 ARTIKLA – VOITTO YKSIKÖIDEN SELLAISTEN OSAKKEIDEN TAI INTRESSIEN LUOVUTUKSESTA, JOTKA SAAVAT ARVONSA PÄÄASIALLISESTI KIINTEÄSTÄ OMAISUUDESTA
[ Sopimusta ] sovellettaessa voidaan voitosta, jonka [ sopimusvaltiossa ] asuva henkilö saa osakkeiden tai niihin verrattavien intressien, kuten yhtymä- tai trustiosuuksien, luovutuksesta, verottaa toisessa [ sopimusvaltiossa ], jos milloin tahansa luovutusta edeltävien 365 päivän aikana nämä osakkeet tai niihin verrattavat intressit saivat suoraan tai välillisesti enemmän kuin 50 prosenttia arvostaan kiinteästä omaisuudesta, joka sijaitsee tässä toisessa [ sopimusvaltiossa ].
2. Voitosta, joka saadaan luovutettaessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan irtainta käyttöomaisuutta tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa vapaan ammatin harjoittamista varten käyttämän kiinteän paikan irtainta omaisuutta, mukaan luettuna voitto koko sanotunlaisen kiinteän toimipaikan (erikseen tai koko yrityksen ohella) tai kiinteän paikan luovutuksesta saatu voitto, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Voitosta, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä käytettävän aluksen tai ilma-aluksen ja sanotunlaisten alusten käyttöön liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.
3. Voitosta, joka saadaan minkä tahansa muun kuin edellä 1 ja 2 kappaleessa mainitun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.
14 artiklaItsenäinen henkilökohtainen työ
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa vapaan ammatin harjoittamisesta tai muusta samankaltaisesta itsenäisestä toiminnasta, verotetaan vain tässä valtiossa, jollei sanottu henkilö säännöllisesti käytä (toimintansa harjoittamiseen toisessa sopimusvaltiossa olevaa kiinteää paikkaa. Milloin hän käyttää tällaista kiinteää paikkaa, tulosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa, kuitenkin vain tuohon kiinteään paikkaan kuuluvaksi katsottavasta tulon osasta.
2. Sanonta "vapaa ammatti" tarkoittaa erityisesti itsenäistä tieteellistä, kirjallista, taiteellista, kasvatuksellista tai opetuksellista toimintaa samoin kuin lääkärin, asianajajan, insinöörin, arkkitehdin, hammaslääkärin ja tilintarkastajan itsenäistä toimintaa.
15 artiklaEpäitsenäinen henkilökohtainen työ
1. Jollei tämän sopimuksen 16, 18 ja 19 artiklan määräyksistä muuta johdu, sopimusvaltiossa asuvan henkilön henkilökohtaisesta työstä saamasta palkasta, palkkiosta tai muusta samanlaisesta hyvityksestä verotetaan vain tässä valtiossa, jollei työtä ole tehty toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ on tehty viimeksi mainitussa sopimusvaltiossa, siitä saadusta hyvityksesta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tehdystä työstä, verotetaan vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos
a) saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa verovuoden aikana yhteensä enintään 183 päivää,
b) työnantaja, joka hyvityksen maksaa tai jonka puolesta se maksetaan, ei asu tässä toisessa valtiossa ja
c) maksettu hyvitys ei rasita työnantajan toisessa valtiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.
3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä hyvityksestä, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevalla aluksella tai ilma-aluksella tehdystä työstä, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto sijaitsee.
16 artiklaJohtajanpalkkiot
Osapalkkiosta, kokouspalkkiosta ja muusta samanlaisesta palkkiosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johto- tai hallintoelimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
17 artiklaTaiteilijat ja urheilijat
1. Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräyksistä poiketen ammattimaisten esiintyjien, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijain sekä muusikkojen samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessa henkilökohtaisesti harjoittamastaan toiminnasta saamista tuloista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tällaista toimintaa on harjoitettu.
2. Tämän sopimuksen kaikkien muiden määräysten estämättä sopimusvaltiossa olevaa yhtiötä, joka toisessa sopimusvaltiossa välittää 1 kappaleessa tarkoitetun henkilön palveluksia, riippumatta siitä, asuuko tämä henkilö sopimusvaltiossa vai ei, voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa siitä tulosta, minkä se saa sanottujen palvelusten välittämisestä, ellei yhtiö näytä toteen, ettei se ole välittömästi eikä välillisesti tämän henkilön valvonnassa.
18 artiklaEläkkeet
Jollei 19 artiklan 1 kappaleen määräyksistä muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle aikaisemman palveluksen perusteella suoritettavasta eläkkeestä ja muusta vastaavasta hyvityksestä vain tässä valtiossa.
19 artiklaJulkiset tehtävät
1. Hyvityksestä, siihen luettuna myös eläke, jonka sopimusvaltio tai sen julkisoikeudellinen yhdyskunta taikka tämän valtion julkinen laitos joko suoraan tai rahastoistaan suorittaa luonnolliselle henkilölle, tälle valtiolle, yhdyskunnalle tai laitokselle julkista tehtävää hoidettaessa tehdystä palveluksesta, voidaan verottaa tässä valtiossa.
2. Tämän sopimuksen 15, 16 ja 18 artiklan määräyksiä sovelletaan myös hyvitykseen ja eläkkeeseen, jonka toinen sopimusvaltioista tai sen julkisoikeudellinen yhdyskunta taikka julkinen laitos maksaa harjoittamansa kaupallisen tai teollisen toiminnan yhteydessä tehdystä palveluksesta.
Ks. SopS 5/1976
20 artiklaOpiskelijat ja opettajat
1. a) Rahamääristä, jotka opiskelija tai harjoittelija, joka asuu tai on asunut sopimusvaltiossa ja oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yksinomaan harjoittaakseen siellä opintoja tai täydentääkseen koulutustaan, saa elantoaan, opiskeluaan tai koulutustaan varten, ei veroteta tässä toisessa valtiossa.
b) Sama koskee hyvitystä, jonka sanotunlainen opiskelija tai harjoittelija saa henkilökohtaisesta työstä, jonka hän on tehnyt siinä sopimusvaltiossa, jossa hän harjoittaa opintojaan tai täydentää koulutustaan, milloin palkkio on ehdottoman välttämätön hänen toimeentulolleen.
2. Luonnollisen henkilön, joka asuu sopimusvaltiossa aloittaessaan oleskelun toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee jälkimmäisessä sopimusvaltiossa ensi sijassa antaakseen opetusta tai suorittaakseen tieteellistä tutkimustyötä taikka molemmissa näissä tarkoituksissa, tässä opetus- ja tutkimustoiminnassa tekemistä palveluksista saama tulo on vapaa verosta viimeksi mainitussa sopimusvaltiossa enintään kahden vuoden ajan luettuna hänen saapumisestaan tähän valtioon.
Tätä määräystä ei sovelleta opetus- ja tutkimustyöstä saatuun tuloon, ellei sanottuja tehtäviä ole suoritettu yleisen edun hyväksi vaan ensi sijassa erityisen hyödyn saamiseksi yhdelle tai useammalle määrätylle henkilölle.
21 artiklaErikseen mainitsemattomat tulot
Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamasta tulosta, jota ei ole erityisesti mainittu tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain sanotussa valtiossa.
IV lukuOmaisuuden verottaminen
22 artiklaOmaisuus
1. Tämän sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa määritellystä kiinteästä omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus sijaitsee.
2. Yrityksen kiinteään toimipaikkaan kuuluvasta irtaimesta liikeomaisuudesta sekä vapaan ammatin harjoittamiseen käytetyn kiinteän paikan irtaimesta omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka sijaitsee.
3. Kansainvälisessä liikenteessä käytetyistä aluksista ja ilma-aluksista samoin kuin niiden käyttöön liittyvästä irtaimesta omaisuudesta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto sijaitsee.
4. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön kaikesta muusta omaisuudesta verotetaan vain tässä valtiossa.
V lukuMääräykset kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi
23 artikla
Kaksinkertainen verotus estetään seuraavalla tavalla:
1. Ranskan osalta:
a) Muut kuin jäljempänä tämän kappaleen b-kohdassa tarkoitetut tulot ovat vapaat 2 artiklan 3 kappaleen a-kohdassa mainitusta Ranskan verosta, milloin näistä tuloista tämän sopimuksen mukaan voidaan verottaa Suomessa.
b) Tämän sopimuksen 11, 16 ja 17 artiklassa tarkoitettujen tulojen osalta, joista on verotettu Suomessa sanottujen artiklain määräysten mukaisesti, Ranska myöntää Ranskassa asuville henkilöille, jotka saavat Suomesta sellaisia tuloja, Suomessa kannettua veroa vastaavan veronhyvityksen.
Tämä veronhyvitys, jonka määrä ei voi ylittää asianomaisesta tulosta kannetun veron määrää, myönnetään 2 artiklan 3 kappaleen a-kohdassa mainituista veroista, joita määrättäessä sanotut tulot on otettu huomioon.
c) Tämän kappaleen a- ja b-kohtien määräysten estämättä Ranskan vero siitä tulon osasta, josta tämän sopimuksen mukaan verotetaan Ranskassa, voidaan määrätä sen verokannan mukaan, joka vastaa verotettavan tulon kokonaismäärää Ranskan lainsäädännön mukaan.
2. Suomen osalta:
a) Muut kuin jäljempänä tämän kappaleen b-kohdassa tarkoitetut tulot ja omaisuus ovat vapaat 2 artiklan 3 kappaleen b-kohdassa tarkoitetusta Suomen verosta, milloin näistä tuloista tai omaisuudesta tämän sopimuksen mukaan voidaan verottaa Ranskassa.
b) Tämän sopimuksen 10, 11, 16 ja 17 artiklassa tarkoitettujen tulojen osalta, joista on verotettu Ranskassa sanottujen artiklain määräysten mukaisesti, Suomi myöntää Suomessa asuville henkilöille, jotka saavat Ranskasta sellaisia tuloja, Ranskassa kannettua veroa vastaavan veronhyvityksen.
Tämä veronhyvitys, jonka määrä ei voi ylittää asianomaisesta tulosta kannetun veron määrää, myönnetään 2 artiklan 3 kappaleen b-kohdassa mainituista veroista, joita määrättäessä sanotut tulot on otettu huomioon.
c) Tämän kappaleen a- ja b-kohtien määräysten estämättä Suomen vero siitä tulon osasta, josta tämän sopimuksen mukaan verotetaan Suomessa, voidaan määrätä sen verokannan mukaan, joka vastaa verotettavan tulon kokonaismäärää Suomen verolainsäädännön mukaan.
VI lukuErityiset määräykset
24 artiklaSyrjinnän kieltäminen
1. Sopimusvaltion kansalaiselle ei toisessa sopimusvaltiossa saada määrätä mitään veroa tai siihen liittyvää velvoitetta, joka olisi muunlainen tai raskaampi kuin mikä samoissa olosuhteissa määrätään tai voidaan määrätä tämän toisen valtion kansalaiselle.
2. Sanonta "kansalainen" tarkoittaa:
a) kaikkia luonnollisia henkilöitä, joilla on sopimusvaltion kansalaisuus;
b) kaikkia sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti perustettuja oikeushenkilöitä, henkilöyhtymiä ja yhteenliittymiä.
3. Kansalaisuudettomalle henkilölle ei sopimusvaltiossa saada määrätä mitään veroa tai siihen liittyvää velvoitetta, joka olisi muunlainen tai raskaampi kuin mikä samoissa olosuhteissa määrätään tai voidaan määrätä tämän valtion kansalaiselle.
4. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa ei tässä toisessa valtiossa saada verottaa epäedullisemmin kuin tässä toisessa valtiossa olevaa samanlaista toimintaa harjoittavaa yritystä.
Tämän määräyksen ei voida katsoa velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle henkilökohtaisia vähennyksiä, veron alennuksia tai huojennuksia siviilisäädyn tai huoltovelvollisuuden perusteella niin kuin sopimusvaltiossa asuville.
5. Sopimusvaltiossa olevalle yritykselle, jonka pääoman välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistaa tai jota sanotuin tavoin hallitsee yksi tai useampi toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, ei ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa aseteta sitä koskevia määräyksiä tai velvollisuuksia, jotka ovat muunlaisia tai raskaampia kuin mitä asetetaan muille ensiksi mainitussa valtiossa oleville samanlaisille yrityksille.
6. Sanonta "verotus" tarkoittaa tässä artiklassa kaikenlaatuisia veroja.
25 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely
Tämän sopimuksen 25 artiklan 1 kappale on KORVATTU yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäisellä virkkeellä
1. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, hän voi näiden valtioiden sisäisen lainsäädännön mukaisista muutoksenhakukeinoista riippumatta kääntyä asiassaan sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen puoleen, jossa hän asuu.
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY
Jos henkilö katsoo, että [ sopimusvaltion ] tai molempien [ sopimusvaltioiden ] toimenpiteet johtavat tai tulevat johtamaan hänen osaltaan verotukseen, joka on [ tämän sopimuksen ] määräysten vastainen, hän voi, näiden [ sopimusvaltioiden ] sisäisessä lainsäädännössä olevista oikeusturvakeinoista riippumatta, saattaa asiansa jommankumman [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi.
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY
Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa ensimmäisestä sitä toimenpidettä koskevasta ilmoituksesta, joka aiheuttaa [ sopimuksen ] määräysten vastaisen verotuksen.
2. Jos asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, sen on pyrittävä hoitamaan asia sopimusteitse yhteisymmärryksessä toisen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen kanssa siten, että tämän sopimuksen vastainen verotus vältetään.
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY
Tehty sopimus pannaan täytäntöön [ sopimusvaltioiden ] sisäisessä lainsäädännössä olevista aikarajoista riippumatta.
3. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on pyrittävä sopimusteitse yhteisymmärryksessä ratkaisemaan tämän sopimuksen soveltamisesta ehkä aiheutuvat vaikeudet. Ne voivat myös neuvotella kaksinkertaisen verotuksen estämisestä sellaisissa tapauksissa, joita tässä sopimuksessa ei ole käsitelty.
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY
[ Sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan [ sopimuksen ] tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset.
4. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat välittömästi neuvotella keskenään päästäkseen sellaiseen sopimukseen, jota edellisissä kappaleissa tarkoitetaan. Milloin suullinen mielipiteiden vaihto näyttää helpottavan sopimukseen pääsyä, se voi tapahtua sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten edustajista kootussa toimikunnassa.
5. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset määräävät tätä sopimusta sovellettaessa noudatettavasta menettelystä.
(Käännös)
VI OSA. VÄLIMIESMENETTELY
Yleissopimuksen 19 artikla (Pakollinen sitova välimiesmenettely)
1. Jos
a) henkilö on saattanut asian [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi [ tämän sopimuksen 25 artiklan 1 kappaleen ] mukaisesti sillä perusteella, että jommankumman [ sopimusvaltion ] tai molempien [ sopimusvaltioiden ] toimenpiteet ovat johtaneet tämän henkilön osalta verotukseen, joka on [ sopimuksen ] määräysten vastainen; ja
b) toimivaltaiset viranomaiset eivät pysty sopimaan tämän asian ratkaisemisesta [ sopimuksen 25 artiklan 2 kappaleen ] nojalla [ kolmen ] vuoden ajanjakson aikana, joka alkaa tapauksen mukaan [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 8 tai 9 kappaleessa tarkoitettuna alkamispäivänä (paitsi jos [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat ennen tämän ajanjakson päättymistä sopineet eri ajanjaksosta tämän asian osalta ja ilmoittaneet siitä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle),
asiasta syntyneet ratkaisemattomat kysymykset on, jos henkilö sitä kirjallisesti pyytää, jätettävä välimiesmenettelyyn [ yleissopimuksen VI osassa ] kuvatulla tavalla, [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 10 kappaleen määräysten nojalla sopimien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.
2. Jos toimivaltainen viranomainen on keskeyttänyt [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitetun keskinäisen sopimusmenettelyn sillä perusteella, että asia on yhden tai useamman saman kysymyksen osalta vireillä tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on antanut lopullisen päätöksen tai asian käsittely on keskeytetty tai vedetty pois. Lisäksi, jos se henkilö, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, ja toimivaltainen viranomainen ovat sopineet keskinäisen sopimusmenettelyn keskeyttämisestä, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun keskeytys on lopetettu.
3. Jos molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei ole ajoissa antanut jommankumman toimivaltaisen viranomaisen pyytämiä olennaisia lisätietoja [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätyn ajanjakson alkamisen jälkeen, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrättyä ajanjaksoa pidennetään yhtä pitkällä ajanjaksolla kuin se ajanjakso, joka alkaa päivänä, jona tietoja pyydettiin, ja loppuu päivänä, jona ne annettiin.
4. a) Välimiesmenettelyyn jätetyistä kysymyksistä annettava välimiesmenettelyratkaisu toteutetaan [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettua asiaa koskevalla keskinäisellä sopimuksella. Välimiesmenettelyratkaisu on lopullinen.
b) Välimiesmenettelyratkaisu sitoo kumpaakin [ sopimusvaltiota ], paitsi seuraavissa tapauksissa:
i) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei hyväksy keskinäistä sopimusta välimiesmenettelyratkaisun täytäntöönpanosta. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset eivät voi enää jatkaa asian käsittelyä. Henkilön, jota asia välittömästi koskee, katsotaan jättäneen hyväksymättä asiassa annetun välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevan keskinäisen sopimuksen, jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei 60 päivän kuluessa sen päivän jälkeen, jona ilmoitus keskinäisestä sopimuksesta on lähetetty henkilölle, vedä kaikkia välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevassa keskinäisessä sopimuksessa ratkaistuja kysymyksiä pois tuomioistuimen tai hallinnollisen muutoksenhakuelimen käsittelystä tai muuten lopeta vireillä olevaa näitä kysymyksiä koskevaa oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä tämän keskinäisen sopimuksen mukaisella tavalla.
ii) jos jonkin [ sopimusvaltion ] tuomioistuinten lopullisessa päätöksessä katsotaan, että välimiesmenettelyratkaisu on pätemätön. Tässä tapauksessa katsotaan, ettei [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen mukaista välimiesmenettelypyyntöä ole tehty eikä välimiesmenettelyä ole suoritettu (paitsi [ yleissopimuksen ] 21 artiklaa (Välimiesmenettelyn salassapito) ja 25 artiklaa (Välimiesmenettelyn kustannukset) sovellettaessa). Tässä tapauksessa voidaan tehdä uusi välimiesmenettelypyyntö, paitsi jos toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että tällaista uutta pyyntöä ei tule sallia.
iii) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, jatkaa tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä kysymyksistä, jotka ratkaistiin keskinäisessä sopimuksessa välimiesmenettelyratkaisun toteuttamisesta.
5. Sen toimivaltaisen viranomaisen, joka on vastaanottanut [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen a kohdassa kuvatun alkuperäisen keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön, on kahden kalenterikuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta:
a) lähetettävä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ilmoitus siitä, että se on vastaanottanut pyynnön; ja
b) lähetettävä ilmoitus tästä pyynnöstä ja pyynnön jäljennös toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselle viranomaiselle.
6. Kolmen kalenterikuukauden kuluessa sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön (tai sen jäljennöksen toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselta viranomaiselta), se joko:
a) ilmoittaa asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, että se on vastaanottanut tiedot, jotka tarvitaan asian sisällön käsittelyä varten; tai
b) pyytää tältä henkilöltä lisätietoja tätä varten.
7. Jos toinen tai molemmat toimivaltaisista viranomaisista ovat pyytäneet [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti henkilöltä, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, lisätietoja, jotka tarvitaan asian sisällön arviointia varten, lisätietoja pyytäneen toimivaltaisen viranomaisen on kolmen kalenterikuukauden kuluessa lisätietojen vastaanottamisesta tältä henkilöltä ilmoitettava tälle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle joko:
a) että se on vastaanottanut pyydetyt tiedot; tai
b) että jotkin pyydetyistä tiedoista vielä puuttuvat.
8. Jos kumpikaan toimivaltainen viranomainen ei ole pyytänyt lisätietoja [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:
a) päivä, jona molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet henkilölle, joka on saattanut asian käsiteltäväksi [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja
b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettu [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 5 kappaleen b kohdan mukaisesti.
9. Jos lisätietoja on pyydetty [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:
a) viimeisin päivä, jona lisätietoja pyytäneet toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 7 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja
b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet kaikki tiedot, jotka jompikumpi toimivaltainen viranomainen on pyytänyt asian käsiteltäväksi saattaneelta henkilöltä.
Jos kuitenkin jompikumpi tai kumpikin toimivaltaisista viranomaisista lähettää [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 7 kappaleen b kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, tällaista ilmoitusta on käsiteltävä [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisena lisätietopyyntönä.
10. [ Sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on keskinäisellä sopimuksella [ sopimuksen 25 artiklan mukaisesti ] sovittava [ yleissopimuksen VI osaan ] sisältyvien määräysten soveltamistavasta, mukaan lukien ne vähimmäistiedot, jotka ovat tarpeen jokaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle asian sisällön harkintaa varten. Tällainen sopimus on tehtävä ennen päivää, jona asian ratkaisemattomat kysymykset voidaan ensi kerran jättää välimiesmenettelyyn, ja sitä voidaan muuttaa aika ajoin sen jälkeen.
12. [ Yleissopimuksen 19 artiklan ] muiden määräysten estämättä:
a) keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muutoin kuuluu [ yleissopimuksessa ] määrätyn välimiesmenettelyn piiriin, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos jommankumman [ sopimusvaltion ] tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on jo antanut päätöksen tästä kysymyksestä;
b) jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen, ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille päätöksensä, jommankumman [ sopimusvaltion ] tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin antaa tätä kysymystä koskevan päätöksen, välimiesmenettely on lopetettava.
Yleissopimuksen 20 artikla (Välimiesten nimeäminen)
1. Paitsi siltä osin kuin [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä, [ yleissopimuksen VI osan ] osalta sovelletaan [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2–4 kappaletta.
2. Välimiespaneelin jäsenten nimeämistä koskevat seuraavat säännöt:
a) Välimiespaneelin on koostuttava kolmesta jäsenestä (luonnollisesta henkilöstä), joilla on asiantuntemusta tai kokemusta kansainvälisissä veroasioissa.
b) Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä yksi paneelin jäsen 60 päivän kuluessa [ yleissopimuksen ] 19 artiklan 1 kappaleen mukaisen välimiesmenettelypyynnön esittämispäivästä. Kahden näin nimetyn paneelin jäsenen on 60 päivän kuluessa jälkimmäisestä nimeämisestä nimettävä kolmas jäsen, joka toimii välimiespaneelin puheenjohtajana. Puheenjohtaja ei saa olla kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen eikä asua kummallakaan niistä.
c) Kunkin välimiespaneeliin nimetyn jäsenen on oltava puolueeton ja riippumaton [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisista viranomaisista, verohallinnoista ja finanssiministeriöistä sekä kaikista henkilöistä, joita asia välittömästi koskee (samoin kuin heidän neuvonantajistaan) nimeämisen hyväksymisen ajankohtana, säilytettävä puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa koko menettelyn ajan ja vältettävä kohtuullisen ajanjakson ajan sen jälkeen kaikkea sellaista menettelyä, joka voi vahingoittaa vaikutelmaa välimiesten puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta menettelyn osalta.
3. Mikäli [ sopimusvaltion ] toimivaltainen viranomainen ei nimeä välimiespaneelin jäsentä sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2 kappaleessa tai joista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen, nimeää jäsenen tämän toimivaltaisen viranomaisen puolesta.
4. Jos välimiespaneelin kaksi ensimmäistä jäsentä eivät nimeä puheenjohtajaa sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2 kappaleessa tai joista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen, nimeää puheenjohtajan.
Yleissopimuksen 21 artikla (Välimiesmenettelyn salassapito)
1. Ainoastaan sovellettaessa niitä [ yleissopimuksen VI osan ] määräyksiä, [ sopimuksen ] määräyksiä ja [ sopimusvaltioiden ] sisäistä lainsäädäntöä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon, salassapitoon ja hallinnolliseen apuun, välimiespaneelin jäsenten ja jäsenkohtaisen enintään kolmihenkisen henkilökunnan (ja tulevien välimiesten, vain siltä osin kuin on tarpeen todentaa heidän kykynsä täyttää välimiehiä koskevat vaatimukset) katsotaan olevan henkilöitä tai viranomaisia, joille tietoja voidaan ilmaista. Välimiespaneelin tai tulevien välimiesten saamia tietoja ja toimivaltaisten viranomaisten välimiespaneelilta saamia tietoja pidetään tietoina, jotka vaihdetaan [ sopimuksen ] tiedonvaihtoa ja virka-apua koskevien määräysten mukaisesti.
2. [ Sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että välimiespaneelin jäsenet ja heidän henkilökuntansa suostuvat kirjallisesti ennen välimiesmenettelyssä toimimistaan käsittelemään välimiesmenettelyyn liittyviä tietoja niiden salassapito- ja vaitiolovelvoitteiden mukaisesti, jotka kuvataan niissä [ sopimuksen ] määräyksissä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon ja virka-apuun, sekä [ sopimusvaltioiden ] sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.
Yleissopimuksen 22 artikla (Asian ratkaiseminen ennen välimiesmenettelyn päättymistä)
Sovellettaessa [ yleissopimuksen VI osaa ] ja niitä [ sopimuksen ] määräyksiä, joilla määrätään asioiden ratkaisemisesta keskinäisellä sopimuksella, asiaa koskeva keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin välimiesmenettely lopetetaan, jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön esittämisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille:
a) [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset pääsevät keskinäiseen sopimukseen asian ratkaisemisesta; tai
b) asian käsiteltäväksi saattanut henkilö peruuttaa välimiesmenettelyä tai keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyyntönsä.
Yleissopimuksen 23 artikla (Välimiesmenettelyn laji)
1. [ Yleissopimuksen VI osan ] mukaiseen välimiesmenettelyyn sovelletaan seuraavia sääntöjä, paitsi siltä osin kuin [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä:
a) Sen jälkeen, kun asia on jätetty välimiesmenettelyyn, kunkin [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen on annettava välimiespaneelille sopimuksella asetettuun päivään mennessä ratkaisuehdotus, jossa käsitellään kaikkia asian ratkaisemattomia kysymyksiä (ottaen huomioon kaikki [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten välillä aikaisemmin siinä asiassa tehdyt sopimukset). Ratkaisuehdotus on rajattava täsmällisten rahamäärien (esimerkiksi tulojen tai kulujen) esittämiseen, tai jos siitä on erityisesti määrätty, [ sopimuksen ] nojalla määrätyn veron maksimiverokantaan, asian jokaisen oikaisu- tai vastaavan kysymyksen osalta. Jos [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen [ sopimuksen ] määräyksen soveltamisedellytyksiä koskevasta kysymyksestä (jäljempänä "kynnyskysymys"), kuten luonnollisen henkilön asuinpaikasta tai siitä, onko olemassa kiinteä toimipaikka, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa vaihtoehtoisia ratkaisuehdotuksia kysymyksiin, joista päättäminen riippuu näiden kynnyskysymysten ratkaisemisesta.
b) Kunkin [ sopimusvaltion ] toimivaltainen viranomainen voi myös antaa ratkaisuehdotusta tukevia kannanottoja välimiespaneelin harkittavaksi. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen, joka antaa ratkaisuehdotuksen tai ratkaisuehdotusta tukevan kannanoton, on annettava siitä jäljennös toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle siihen päivään mennessä, jona ratkaisuehdotus ja ratkaisuehdotusta tukeva kannanotto on ollut määrä antaa. Kukin toimivaltainen viranomainen voi myös sopimuksella määrättyyn päivään mennessä antaa välimiespaneelille vastineen toisen toimivaltaisen viranomaisen antamaan ratkaisuehdotukseen ja ratkaisuehdotusta tukevaan kannanottoon. Jäljennös vastineesta on annettava toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle siihen päivään mennessä, jona vastine on ollut määrä antaa.
c) Välimiespaneeli valitsee päätöksekseen yhden toimivaltaisten viranomaisten asiaa varten jättämistä ratkaisuehdotuksista jokaisen kysymyksen ja kynnyskysymysten osalta, eikä se sisällytä päätökseen perustelua tai muuta selitystä. Välimiesmenettelyratkaisu hyväksytään paneelin jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Välimiespaneeli antaa päätöksensä kirjallisena tiedoksi [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille. Välimiesmenettelyratkaisulla ei ole ennakkotapausarvoa.
5. Ennen välimiesmenettelyn aloittamista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että kaikki asian käsiteltäväksi saattaneet henkilöt ja heidän neuvonantajansa hyväksyvät kirjallisesti sen, että ne eivät ilmaise muulle henkilölle välimiesmenettelyn kuluessa jommaltakummalta toimivaltaiselta viranomaiselta tai välimiespaneelilta saamiaan tietoja. Asiaa koskeva [ sopimuksen ] mukainen keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin [ yleissopimuksen VI osan ] mukainen välimiesmenettely lopetetaan, jos asian käsiteltäväksi saattanut henkilö tai joku tämän henkilön neuvonantajista olennaisesti rikkoo tätä vaitiolosopimusta milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä tiedoksi [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille.
Yleissopimuksen 24 artikla (Sopimus erilaisesta ratkaisusta)
2. [ Yleissopimuksen VI osan ] mukainen välimiesmenettelyratkaisu ei, [ yleissopimuksen ] 19 artiklan 4 kappaleen estämättä, sido [ sopimusvaltioita ], eikä sitä toteuteta, jos [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset sopivat kaikkia ratkaisemattomia kysymyksiä koskevasta erilaisesta ratkaisusta kolmen kalenterikuukauden kuluessa sen jälkeen, kun välimiesmenettelyratkaisu on annettu niille tiedoksi.
Yleissopimuksen 25 artikla (Välimiesmenettelyn kustannukset)
[ Yleissopimuksen VI osan ] mukaisessa välimiesmenettelyssä [ sopimusvaltiot ] vastaavat välimiespaneelin jäsenten maksuista ja kuluista samoin kuin [ sopimusvaltioille ] välimiesmenettelytoimien yhteydessä kertyneistä kustannuksista tavalla, josta [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on sovittava keskinäisellä sopimuksella. Jos tällaista sopimusta ei ole, jokainen [ sopimusvaltio ] vastaa omista ja nimeämänsä paneelin jäsenen kuluista. [ Sopimusvaltiot ] vastaavat yhtäläisin osuuksin välimiespaneelin puheenjohtajan kustannuksista ja muista kuluista, jotka liittyvät välimiesmenettelyn hoitamiseen.
Yleissopimuksen 26 artikla (Yhteensopivuus)
2. Keskinäisestä sopimusmenettelystä syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muuten kuuluu [ yleissopimuksen VI osassa ] määrätyn välimiesmenettelyn alaan, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos kysymys kuuluu sellaisen asian alaan, jonka osalta on aikaisemmin asetettu välimiespaneeli tai vastaava elin sellaisen kahden- tai monenvälisen sopimuksen mukaisesti, jolla määrätään keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvien ratkaisemattomien kysymysten pakollisesta sitovasta välimiesmenettelystä.
3. [ Mikään ] [ yleissopimuksen VI osassa ] ei vaikuta sellaisten laajempien velvoitteiden täyttämiseen, jotka koskevat keskinäisen sopimusmenettelyn yhteydessä syntyvien ratkaisemattomien kysymysten välimiesmenettelyä ja jotka johtuvat muista sopimuksista, joiden osapuolia [ sopimusvaltiot ] ovat tai tulevat olemaan.
Yleissopimuksen 28 artiklan (Välimiesmenettelyn soveltamisala) 2 kappaleen a kohta
Yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti Suomen tasavalta muotoilee seuraavat varaumat niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn yleissopimuksen VI osan määräysten mukaisesti :
1. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy veron välttämisen vastaisten kotimaisten sääntöjen soveltamista kummassa tahansa [ sopimusvaltiossa ]. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset veron välttämisen vastaiset säännökset ovat verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 27–30 §:t, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 a §:n 9 momentti ja 52 h sekä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettu laki (1217/1994). Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.
2. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy menettely, jonka osalta tuomioistuin on todennut verovelvollisen tai verovelvollisen puolesta toimivan henkilön syylliseksi veropetokseen tai muuhun verorikokseen kummassa tahansa [ sopimusvaltiossa ]. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset säännökset ovat rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–4 §:t. Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.
3. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle tuloja tai varallisuutta koskevat asiat, jos kaksinkertaista verotusta ei ole. Kaksinkertainen verotus tarkoittaa sitä, että molemmat [ sopimusvaltiot ] ovat määränneet saman veronalaisen tulon tai varallisuuden osalta veroja, jotka aiheuttavat joko lisää veromaksua, lisää verovelvollisuutta tai peruuntumista taikka alentumista tappioissa, joita voitaisiin käyttää verotettavan tulon kuittaukseen.
4. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määrissä, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, tapaukset, joissa verotettava tapahtuma on ennen viitepäivämäärää;
b) kaikkien muiden kannettavien verojen osalta verot, jotka kannetaan ennen viitepäivämäärää alkaneilla verokausilla.
Tässä varaumassa tarkoitettu viitepäivä on myöhäisin seuraavista:
i) päivä, jona yleissopimusta aletaan soveltaa molemmissa [ sopimusvaltioissa ] kyseessä olevan veron osalta;
ii) tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta tai ilmoituksesta, joka johtaa [ yleissopimuksen VI osan ] soveltumiseen molempien [ sopimusvaltioiden ] osalta; ja
iii) jos kyse, on tapauksesta, joka tulisi välimiesmenettelyn soveltamisalaan sen jälkeen, kun [ yleissopimuksen VI osaa ] on alettu soveltaa molempien [ sopimusvaltioiden ] osalta, [ yleissopimuksen ] 28 artiklan 2 kappaleessa tai 19 artiklan 12 kappaleessa tarkoitetun varauman peruuttamisen johdosta, tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta.
5. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle kaikki asiat, joissa on jätetty hakemus kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä tehdyn yleissopimuksen (90/436/ETY) – niin kuin se on muutettuna – tai muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hyväksymien asiakirjojen tai näitä toimeenpanevien kotimaisten säännösten perusteella.
Yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti Ranska muotoilee seuraavat varaumat niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn yleissopimuksen VI osan määräysten mukaisesti:
1. Ranska varaa itselleen oikeuden sulkea tapausten, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn [ yleissopimuksen VI osan ] määräysten mukaisesti, ulkopuolelle tapaukset, jotka koskevat sellaisia tulo- tai varallisuuseriä, joita osapuolena oleva lainkäyttöalue ei kohtele verotettavina, jos kyseiset tulo- tai varallisuuserät eivät sisälly veron laskentapohjaan kyseisellä osapuolena olevalla lainkäyttöalueella tai sillä perusteella, että kyseisille tulo- tai varallisuuserille voidaan myöntää poikkeus tai nollaverokanta osapuolena olevan lainkäyttöalueen kansallisten verosäännösten nojalla.
2. Ranska varaa itselleen oikeuden sulkea tapausten, jotka voidaan ottaa välimiesmiesmenettelyyn [ yleissopimuksenVI osan ] määräysten mukaisesti, ulkopuolelle tapaukset, joissa verovelvollinen on hallinnollisen tai rikosoikeudellisen seuraamuksen kohteena veropetoksen, tahallisen laiminlyönnin tai ilmoitusvelvollisuuden noudattamatta jättämisen takia.
3. Ranska varaa itselleen oikeuden sulkea tapausten, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn [ yleissopimuksen VI osan ] määräysten mukaisesti, ulkopuolelle tapaukset, jotka koskevat keskimäärin ja tilikausittain tai verovuosittain alle 150 000 euroa veron perusteesta.
4. Ranska varaa itselleen oikeuden sulkea tapausten, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn [ yleissopimuksenVI osan ] määräysten mukaisesti, ulkopuolelle tapaukset, jotka kuuluvat Euroopan unionin säädöksen mukaisen välimiesmenettelyn soveltamisalaan, kuten kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä tehty yleissopimus (90/436/ETY) tai sitä seuraavat säädökset.
5. Ranska varaa itselleen oikeuden sulkea tapausten, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn [ yleissopimuksen VI osan ] määräysten mukaisesti, ulkopuolelle toisen valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa tehdyn yhteisen sopimuksen. Kyseinen sopimus on tehtävä ennen välimiesmenettelyn alkamista ja annettava tiedoksi henkilölle, joka on saattanut asian käsiteltäväksi.
6. Jos toisen valtion [ yleissopimuksen ] 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan nojalla esittämässä varaumassa viitataan sen sisäisiin oikeussääntöihin, Ranska varaa itselleen oikeuden sulkea tapausten, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn [ yleissopimuksenVI osan ] määräysten mukaisesti, ulkopuolelle tapaukset, jotka suljettaisiin niiden tapausten, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn kyseisen [ yleissopimuksenVI osan ] määräysten mukaisesti, ulkopuolelle, jos toisen valtion varaumat olisi esitetty viittaamalla vastaavaan ranskalaiseen oikeussääntöön tai myöhempään oikeussääntöön, jolla korvataan, tarkistetaan tai muutetaan kyseisiä oikeussääntöjä. Ranskan toimivaltaiset viranomaiset neuvottelevat osapuolina olevien toisten valtioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa Ranskan lainsäädäntöön sisältyvien vastaavien oikeussääntöjen tarkentamiseksi [ yleissopimuksen ] 19 artiklan 10 kappaleessa tarkoitetussa sopimuksessa.
26 artiklaTietojen vaihtaminen
1. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeelliset tämän sopimuksen ja sopimusvaltioiden sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamiseksi siltä osin kuin niiden perusteella tapahtuva verotus kuuluu tämän sopimuksen piiriin. Kaikki näin vaihdetut tiedot on pidettävä salaisina eikä niitä saa ilmaista muille kuin niille henkilöille tai viranomaisille, joiden tehtävänä on tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määrääminen tai kantaminen.
2. Kuitenkaan ei 1 kappaleen määräyksiä ole tulkittava niin, että ne velvoittavat sopimusvaltiota:
a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka ovat ristiriidassa sen oman tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön taikka hallinnollisen käytännön kanssa;
b) ilmaisemaan tietoja, joita ei voida saada sen oman tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön perusteella tai säännönmukaisen hallinnollisen käytännön puitteissa;
c) ilmaisemaan tietoja, jotka paljastaisivat kaupallisen, teollisen tai ammatillisen salaisuuden taikka kaupallisen menettelytavan tahi sellaisia tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).
3. Tietojen vaihtaminen tapahtuu joko viran puolesta tai, yksittäistapauksissa, pyynnöstä. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset laativat yhdessä luettelon tiedoista, jotka annetaan viran puolesta.
27 artiklaAvunanto verojen perinnässä
1. Molemmat sopimusvaltiot sitoutuvat antamaan toisilleen vastavuoroisesti apua ja tukea periäkseen lainsäädäntöjensä määräysten mukaan tässä sopimuksessa tarkoitetut verot ja niihin liittyvät veronkorotukset, veronlisäykset, myöhästymiskorot, korot ja kulut, milloin ne ovat lopullisesti tulleet maksettaviksi pyynnön tehneen valtion lainsäädännön mukaisesti.
2. Tätä tarkoittavaan pyyntöön on liitettävä pyynnön tekevän valtion lainsäädännön mukaan tarvittavat asiakirjat sen seikan toteamiseksi, että perittävät määrät ovat lopullisesti tulleet maksettaviksi.
3. Näiden asiakirjojen saavuttua tiedoksiantaminen sekä kantamis- ja perimistoimenpiteet tapahtuvat pyynnön vastaanottaneessa valtiossa sen omien verojen kantamista ja perimistä koskevien lakien mukaisesti. Erityisesti on perimisasiakirjat saatettava täytäntöönpanokelpoisiksi tämän valtion lainsäädännössä määrätyssä muodossa.
4. Perittäviä verosaatavia ei ole pidettävä etuoikeutettuina saatavina pyynnön vastaanottaneessa valtiossa.
5. Mikäli kysymyksessä on verovaade, josta vielä voidaan valittaa, voi velkojavaltio oikeuksiensa turvaamiseksi pyytää toista valtiota ryhtymään niihin turvaamistoimenpiteisiin, jotka tämän lainsäädäntö sallii.
28 artiklaDiplomaattien ja konsulien erioikeudet
1. Tämän sopimuksen määräykset eivät koske diplomaattisten edustustojen jäsenten ja heidän yksityisen palveluskuntansa eikä konsulitoimipaikkojen jäsenten nauttimia verotuksellisia erioikeuksia, perustuivatpa nämä kansainvälisen oikeuden säännöksiin tai erityisiin sopimuksiin.
2. Tämä sopimus ei koske kansainvälisiä järjestöjä, niiden elimiä ja toimihenkilöitä eikä henkilöitä, jotka kolmansien valtioiden diplomaattisten tai konsuliedustustojen jäseninä oleskelevat sopimusvaltiossa ilman että heidän katsotaan, sikäli kuin on kysymys tulosta tai omaisuudesta menevistä veroista, asuvan jommassakummassa sopimusvaltiossa.
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 7 ARTIKLA – SOPIMUSTEN VÄÄRINKÄYTÖN ESTÄMINEN (PPT-määräys)
[ Sopimukseen ] perustuvaa etuutta ei, [ sopimuksen ] määräysten estämättä, myönnetä tulon tai varallisuuden osalta, jos on kohtuullista päätellä ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat tosiasiat ja olosuhteet, että tämän etuuden hankkiminen oli yksi sellaisen järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista, joka välittömästi tai välillisesti johti tähän etuuteen, paitsi jos selvitetään, että tämän etuuden myöntäminen olisi näissä olosuhteissa [ sopimuksen ] asiaa koskevien määräysten tavoitteen ja tarkoituksen mukaista.
29 artiklaAlueellinen ulottuvuus
1. Tämä sopimus voidaan ulottaa, sellaisenaan tai tarpeellisin rajoituksin, koskemaan Ranskan merentakaisia alueita, jotka perivät samanluontoisia veroja kuin ne, joihin sopimusta sovelletaan. Sellainen laajennus tulee voimaan siitä päivästä lukien ja sellaisin rajoituksin ja ehdoin, mukaan luettuna soveltamisen lakkaamisita koskevat ehdot, joista on sopimusvaltioiden kesken yhteisesti sovittu diplomaattiteitse tapahtuvalla noottien vaihdolla tai millä tahansa muulla niiden valtiosäännön määräysten mukaisella menettelyllä.
2. Milloin jompikumpi sopimusvaltio sanoo sopimuksen irti 31 artiklan mukaisesti, se lakkaa olemasta voimassa sanotussa artiklassa mainituin ehdoin kaikilla niillä alueilla, joita koskevaksi se on tämän artiklan mukaisesti laajennettu, jolleivät sopimusvaltiot toisin sovi.
VII lukuLoppumääräykset
30 artiklaVoimaantulo
1. Kumpikin sopimusvaltio ilmoittaa toiselle, milloin sen lainsäädännön vaatimat tämän sopimuksen voimaan saattamiseksi tarvittavat toimenpiteet on suoritettu. Sopimus tulee voimaan jälkimmäisen ilmoituksen antamista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.
2. Sen määräyksiä sovelletaan ensimmäisen kerran
a) Ranskassa:
1) toisaalta osingoista ja koroista lähteellä pidätettävien verojen ja toisaalta 10 artiklan 3 ja 4 kappaleessa tarkoitettujen suoritusten osalta tuloihin, jotka maksetaan tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen;
2) muiden tulosta maksettavien verojen osalta verovuodelta 1970 ja sitä seuraavilta vuosilta;
b) Suomessa:
1) osingoista ja koroista lähteellä pidätettävien verojen osalta tuloihin, jotka maksetaan tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen;
2) muiden tulosta maksettavien verojen osalta verovuodelta 1970 ja sitä seuraavilta vuosilta.
3. Tämän sopimuksen tullessa voimaan lakkaa Suomen ja Ranskan kesken kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi tulo- ja omaisuusverojen alalla sekä niitä koskevan vastavuoroisen hallinnollisen virka-avun sääntöjen vahvistamiseksi 25 päivänä elokuuta 1958 tehty sopimus olemasta voimassa.
Viimeksi mainitun sopimuksen määräyksiä lakataan soveltamasta siitä päivästä lukien, jona tämän sopimuksen vastaavat määräykset tulevat ensimmäisen kerran voimaan tämän artiklan 2 kappaleen mukaisesti.
31 artiklaPäättyminen
Tämä sopimus pysyy voimassa jollei jompikumpi sopimusvaltioista sano sitä irti. Kumpikin sopimusvaltio voi sanoa sopimuksen irti diplomaattiteitse kunkin vuotta 1975 seuraavan kalenterivuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana. Tällöin sopimusta lakataan soveltamasta:
a) Ranskassa:
1) toisaalta osingoista ja koroista lähteellä pidätettävien verojen ja toisaalta 10 artiklan 3 ja 4 kappaleessa tarkoitettujen suoritusten osalta tuloihin, jotka maksetaan kesäkuun 30 päivän jälkeen irtisanomisvuotta seuraavana vuotena;
2) muiden tulosta maksettavien verojen osalta kaikkiin irtisanomisvuotta seuraaviin verovuosiin.
b) Suomessa:
1) koroista lähteellä pidätettävien verojen osalta tuloihin, jotka maksetaan kesäkuun 30 päivän jälkeen irtisanomisvuotta seuraavana vuotena;
2) muiden tulosta maksettavien verojen osalta kaikkiin irtisanomisvuotta seuraaviin verovuosiin.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti siihen valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.
Tehty Helsingissä syyskuun 11 päivänä vuonna tuhatyhdeksänsataaseitsemänkymmentä kahtena kappaleena, kumpikin suomen ja ranskan kielellä molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia.
Footnotes
- 1.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Ranskan tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Ranskan tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 2.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 17 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Ranskan tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 17 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Ranskan tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 3.
Yleissopimuksen 28 artiklan 9 kappaleen ja 29 artiklan 6 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 28 artiklan 9 kappaleen ja 29 artiklan 6 kappaleen mukaisesti Ranskan tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Ranskan tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 4.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäistä virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Ranskan tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäistä virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Ranskan tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 5.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Ranskan tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Ranskan tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 6.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 2 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Ranskan tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 2 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Ranskan tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 7.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 3 kappaleen ensimmäistä virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Ranskan tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 3 kappaleen ensimmäistä virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Ranskan tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 8.
Yleissopimuksen 36 artiklan 1 kappaleen mukaisesti yleissopimuksen VI osan määräyksiä (Välimiesmenettely) aletaan soveltaa tähän sopimukseen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi 1 päivänä kesäkuuta 2019 tai sen jälkeen saatettujen tapausten osalta.
Yleissopimuksen 36 artiklan 2 kappaleen mukaisesti yleissopimuksen VI osan määräyksiä (Välimiesmenettely) aletaan soveltaa tähän sopimukseen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi ennen 1 päivää kesäkuuta 2019 saatettuihin tapauksiin vain siltä osin kuin kummankin sopimusvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että sitä sovelletaan kyseiseen asiaan.
Välimiesmenettelyyn VI osan määräysten mukaisesti otettavien asioiden soveltamisala on kuitenkin rajoitettu sopimusvaltioiden yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti tehtyjen varaumien vuoksi. Nämä varaumat on esitetty tämän laatikon lopussa.
- 9.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Ranskan tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Ranskan tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.