Valtioneuvoston asetus väkivallan ja häirinnän poistamisesta työelämässä tehdystä Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksesta
- Date of publication
- Date of signature
- Electronic collection of treaties
- Sopimusteksti
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään väkivallan ja häirinnän poistamisesta työelämässä tehdystä Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksesta annetun lain (257/2024) 2 ja 3 §:n nojalla:
1 §
Väkivallan ja häirinnän poistamisesta työelämässä Genevessä 21 päivänä kesäkuuta 2019 tehty Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus tulee voimaan 7 päivänä kesäkuuta 2025 niin kuin siitä on sovittu.
Eduskunta on hyväksynyt yleissopimuksen 19 päivänä maaliskuuta 2024. Tasavallan presidentti on ratifioinut yleissopimuksen 17 päivänä toukokuuta 2024. Ratifioimiskirja on talletettu Kansainvälisen työjärjestön pääjohtajan huostaan 7 päivänä kesäkuuta 2024.
2 §
Yleissopimuksen muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat asetuksena voimassa.
3 §
Väkivallan ja häirinnän poistamisesta työelämässä tehdystä Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksesta annettu laki (257/2024) tulee voimaan 7 päivänä kesäkuuta 2025.
Ahvenanmaan maakuntapäivät on hyväksynyt lain voimaantulon maakunnassa.
4 §
Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä kesäkuuta 2025.
YLEISSOPIMUS NRO 190
YLEISSOPIMUS VÄKIVALLAN JA HÄIRINNÄN POISTAMISESTA TYÖELÄMÄSSÄ
Kansainvälisen työjärjestön yleiskonferenssi, joka
on kokoontunut Geneveen Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kutsumana 108. istuntoonsa (satavuotisistunto) 10 päivänä kesäkuuta 2019,
palauttaa mieliin, että Philadelphian julistuksessa vahvistetaan kaikkien ihmisten, katsomatta rotuun, uskontunnustukseen tai sukupuoleen, olevan oikeutettuja työskentelemään sekä aineellisen hyvinvointinsa että henkisen kehityksensä hyväksi vapaissa ja ihmisarvoisissa, taloudellisesti turvallisissa olosuhteissa, jotka suovat kaikille samat mahdollisuudet,
vahvistaa Kansainvälisen työjärjestön perussopimusten merkityksellisyyden,
palauttaa mieliin muut asiaa koskevat kansainväliset asiakirjat, kuten ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta sekä yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,
tunnustaa kaikkien oikeuden työelämään, joka on vapaa väkivallasta ja häirinnästä, mukaan lukien sukupuoleen perustuva väkivalta ja häirintä,
on tietoinen siitä, että väkivalta ja häirintä työelämässä voivat olla ihmisoikeuksien loukkaamista tai väärinkäyttöä ja että väkivalta ja häirintä ovat uhka yhdenvertaisille mahdollisuuksille ja ovat tuomittavia ja ristiriidassa ihmisarvoisen työn kanssa,
on tietoinen siitä, että väkivallan ja häirinnän estämiseksi työkulttuurin on tärkeää perustua keskinäiseen kunnioitukseen ja ihmisarvoon,
palauttaa mieliin, että jäsenvaltioilla on tärkeä velvollisuus edistää yleistä toimintaympäristöä, jossa väkivaltaa ja häirintää ei sallita lainkaan, jotta saataisiin helpotetuksi tällaisten käyttäytymismuotojen ja käytäntöjen ehkäisemistä, ja että kaikkien työelämän toimijoiden on pidätyttävä väkivallasta ja häirinnästä, ehkäistävä niitä ja puututtava niihin,
on tietoinen siitä, että väkivalta ja häirintä työelämässä vaikuttavat henkilön henkiseen ja ruumiilliseen terveyteen, seksuaaliterveyteen, ihmisarvoon sekä perheympäristöön ja sosiaaliseen ympäristöön,
on tietoinen siitä, että väkivalta ja häirintä vaikuttavat myös julkisten ja yksityisten palvelujen laatuun ja voivat estää ihmisiä, etenkin naisia, pääsemästä työmarkkinoille sekä pysymästä ja etenemästä työmarkkinoilla,
panee merkille, että väkivalta ja häirintä ovat ristiriidassa kestävän yritystoiminnan edistämisen kanssa ja vaikuttavat kielteisesti työn järjestämiseen, työpaikan suhteisiin, työntekijöiden sitoutuneisuuteen, yritysten maineeseen ja tuottavuuteen,
on tietoinen siitä, että sukupuoleen perustuva väkivalta ja häirintä vaikuttavat suhteettomasti naisiin ja tyttöihin, ja siitä, että väkivallan ja häirinnän lopettamiseksi työelämässä on keskeistä osallistava, kokonaisvaltainen ja sukupuolitietoinen lähestymistapa, jossa puututaan väkivallan ja häirinnän taustasyihin ja riskitekijöihin, kuten sukupuolistereotypioihin, moniperusteiseen ja risteävään syrjintään sekä sukupuolten välisiin epätasa-arvoisiin valtasuhteisiin,
panee merkille, että lähisuhdeväkivalta voi vaikuttaa työllistymiseen, tuottavuuteen sekä terveyteen ja turvallisuuteen ja että hallitukset, työnantaja- ja työntekijäjärjestöt sekä työmarkkinainstituutiot voivat osana muita toimenpiteitä auttaa tunnistamaan lähisuhdeväkivallan vaikutuksia, vastaamaan niihin ja käsittelemään niitä,
on päättänyt tiettyjen väkivaltaa ja häirintää työelämässä koskevien ehdotusten hyväksymisestä, joka on istunnon asialistan viidentenä kohtana, ja
on päättänyt, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,
hyväksyy tänä 21 päivänä kesäkuuta vuonna 2019 seuraavan yleissopimuksen, johon voidaan viitata vuoden 2019 yleissopimuksena väkivallasta ja häirinnästä:
I. MÄÄRITELMÄT
1 artikla
1. Tässä yleissopimuksessa
a) ilmaus ”väkivalta ja häirintä” työelämässä tarkoittaa sellaisia erilaisia kertaluonteisina tai toistuvina esiintyviä tuomittavia käyttäytymismuotoja ja käytäntöjä tai niiden uhkia, joilla pyritään aiheuttamaan tai jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa ruumiillista, henkistä, seksuaalista tai taloudellista haittaa, ja tämä ilmaus sisältää myös sukupuoleen perustuvan väkivallan ja häirinnän;
b) ilmaus ”sukupuoleen perustuva väkivalta ja häirintä” tarkoittaa väkivaltaa ja häirintää, jotka kohdistetaan henkilöihin heidän biologisen tai sosiaalisen sukupuolensa vuoksi tai jotka vaikuttavat suhteettomasti tiettyä biologista tai sosiaalista sukupuolta edustaviin henkilöihin, ja tämä ilmaus sisältää myös seksuaalisen häirinnän.
2. Kansallisissa säädöksissä olevat määritelmät voivat koskea yhtä käsitettä tai eri käsitteitä, sanotun vaikuttamatta tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan soveltamiseen.
II. SOVELTAMISALA
2 artikla
1. Tällä yleissopimuksella suojellaan työntekijän asemassa olevia ja muita työelämässä toimivia henkilöitä, mukaan lukien kansallisen lain ja käytännön mukaan määritellyt työntekijät sekä muut työtä tekevät henkilöt riippumatta heidän sopimusoikeudellisesta asemastaan, koulutettavat henkilöt, kuten harjoittelijat ja oppisopimuskoulutettavat, sellaiset työntekijät, joiden työsuhde on päätetty, vapaaehtoistyöntekijät, työnhakijat sekä työnantajan valtuuksia käyttävät, velvollisuuksia suorittavat ja vastuita toteuttavat henkilöt.
2. Tätä yleissopimusta sovelletaan kaikilla aloilla, sekä yksityisillä että julkisilla aloilla, sekä virallisessa että epävirallisessa taloudessa, ja sekä kaupunki- että maaseutualueilla.
3 artikla
Tätä yleissopimusta sovelletaan sellaiseen väkivaltaan ja häirintään työelämässä, jota esiintyy työn aikana, sen yhteydessä tai siitä johtuvana
a) työpaikalla, mukaan lukien julkiset ja yksityiset tilat silloin, kun ne toimivat työpaikkana;
b) paikoissa, joissa työntekijälle maksetaan tai joissa hän pitää lepotaukoa, aterioi tai käyttää saniteetti-, pesu- ja pukeutumistiloja;
c) käynneillä, matkoilla, koulutuksissa, tapahtumissa tai sosiaalisessa toiminnassa, jotka liittyvät työhön;
d) työhön liittyvässä viestinnässä, mukaan lukien tieto- ja viestintäteknologian avulla tapahtuva viestintä;
e) työnantajan tarjoamassa majoituksessa; ja
f) matkalla työhön tai työstä.
III. KESKEISET PERIAATTEET
4 artikla
1. Kukin tämän yleissopimuksen ratifioiva jäsenvaltio kunnioittaa, edistää ja toteuttaa kaikkien oikeutta väkivallasta ja häirinnästä vapaaseen työelämään.
2. Kukin jäsenvaltio ottaa käyttöön kansallisen lainsäädäntönsä ja kansallisten olosuhteidensa mukaisesti sekä edustavia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä kuultuaan osallistavan, kokonaisvaltaisen ja sukupuolitietoisen lähestymistavan väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseksi ja poistamiseksi työelämässä. Tässä lähestymistavassa olisi tarpeen mukaan otettava huomioon väkivalta ja häirintä, joihin liittyy kolmansia osapuolia, ja siihen sisältyy seuraava:
a) kielletään väkivalta ja häirintä lainsäädännöllä;
b) varmistetaan, että asiaan liittyvissä toimintaperiaatteissa käsitellään väkivaltaa ja häirintää;
c) otetaan käyttöön kokonaisvaltainen strategia, jonka avulla pannaan täytäntöön väkivaltaa ja häirintää ehkäisevät ja torjuvat toimenpiteet;
d) luodaan täytäntöönpano- ja valvontajärjestelmät tai vahvistetaan tällaisia järjestelmiä, jos niitä on olemassa;
e) varmistetaan uhreille oikeuskeinojen ja tuen saatavuus;
f) säädetään seuraamuksista;
g) kehitetään välineitä, ohjausta, koulutusta ja valistusta, tarpeen mukaan saavutettavissa olevassa muodossa; ja
h) varmistetaan tehokkaat keinot väkivalta- ja häirintätapausten tarkastamiseksi ja tutkimiseksi, muun muassa työsuojeluviranomaisen tai muiden toimivaltaisten elinten avulla.
3. Ottaessaan käyttöön tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lähestymistavan ja toteuttaessaan sitä kukin jäsenvaltio tiedostaa hallitusten, työnantajien ja työntekijöiden sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen erilaiset ja toisiaan täydentävät roolit ja tehtävät, ottaen huomioon niiden erilaisten velvollisuuksien luonteen ja laajuuden.
5 artikla
Ehkäistäkseen väkivaltaa ja häirintää työelämässä sekä poistaakseen ne kukin jäsenvaltio kunnioittaa, edistää ja toteuttaa työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia eli järjestäytymisvapautta ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tosiasiallista tunnustamista, kaikkien pakkotyön muotojen poistamista, lapsityön tosiasiallista lopettamista sekä työhön ja ammattiin liittyvän syrjinnän poistamista, ja edistää ihmisarvoista työtä.
6 artikla
Kukin jäsenvaltio hyväksyy säädökset ja toimintaperiaatteet, joilla varmistetaan oikeus työhön ja ammattiin liittyvään tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, myös naistyöntekijöille sekä sellaiseen yhteen tai useampaan haavoittuvaan tai haavoittuvassa asemassa olevaan ryhmään kuuluville työntekijöille ja muille henkilöille, johon työelämän väkivalta ja häirintä vaikuttavat suhteettomasti.
IV. SUOJELU JA EHKÄISEMINEN
7 artikla
Kukin jäsenvaltio hyväksyy säädökset, joilla määritellään ja kielletään väkivalta ja häirintä työelämässä, myös sukupuoleen perustuva väkivalta ja häirintä, sanotun vaikuttamatta 1 artiklan soveltamiseen, ja 1 artiklan mukaisesti.
8 artikla
Kukin jäsenvaltio toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet ehkäistäkseen väkivaltaa ja häirintää työelämässä, muun muassa
a) tunnustamalla viranomaisten tärkeän roolin epävirallisen talouden työntekijöiden kannalta;
b) tunnistamalla asianomaisia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä kuultuaan ja muilla keinoin ne alat, joilla tai ne ammatit ja työjärjestelyt, joissa työntekijät ja muut asianomaiset henkilöt altistuvat tavallista enemmän väkivallalle ja häirinnälle; ja
c) toteuttamalla toimenpiteet näiden henkilöiden suojelemiseksi tehokkaasti.
9 artikla
Kukin jäsenvaltio hyväksyy säädökset, joilla vaaditaan työnantajia toteuttamaan asianmukaiset valvontavastuunsa mukaiset toimenpiteet ehkäistäkseen väkivaltaa ja häirintää työelämässä, mukaan lukien sukupuoleen perustuva väkivalta ja häirintä, ja erityisesti, sen mukaan kuin on kohtuullisesti mahdollista,
a) hyväksymään ja toteuttamaan työntekijöitä ja näiden edustajia kuultuaan väkivaltaa ja häirintää koskevat työpaikan toimintaperiaatteet;
b) ottamaan työturvallisuuden ja terveyden hallinnoinnissa huomioon väkivallan ja häirinnän sekä niihin liittyvät psykososiaaliset riskit;
c) tunnistamaan vaarat ja arvioimaan väkivallan ja häirinnän riskit yhteistoiminnassa työntekijöiden ja heidän edustajiensa kanssa sekä toteuttamaan toimenpiteet näiden vaarojen ja riskien ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi; ja
d) antamaan työntekijöille ja muille asianomaisille henkilöille, tarpeen mukaan saavutettavissa olevassa muodossa, tietoa ja koulutusta tunnistetuista vaaroista sekä väkivallan ja häirinnän riskeistä ja niihin liittyvistä ehkäisy- ja suojelutoimenpiteistä, sekä myös tämän artiklan a alakohdassa tarkoitettuihin toimintaperiaatteisiin liittyvistä työntekijöiden ja muiden asianomaisten henkilöiden oikeuksista ja velvollisuuksista.
V. TÄYTÄNTÖÖNPANO JA OIKEUSKEINOT
10 artikla
Kukin jäsenvaltio toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet, joilla
a) valvotaan väkivaltaa ja häirintää työelämässä koskevien kansallisten säädösten noudattamista ja pannaan ne täytäntöön;
b) varmistetaan, että työelämässä esiintyvien väkivalta- ja häirintätapausten yhteydessä on helposti käytettävissä asianmukaiset ja tehokkaat oikeuskeinot sekä turvalliset, oikeudenmukaiset ja tehokkaat ilmoitus- ja riitojenratkaisujärjestelmät ja -menettelyt, kuten
i) valitus- ja tutkintamenettelyt sekä tarpeen mukaan työpaikkatason riitojenratkaisujärjestelmät;
ii) työpaikan ulkopuoliset riitojenratkaisujärjestelmät;
iii) tuomioistuimet tai muut lainkäyttöelimet;
iv) asianomistajien, uhrien, todistajien ja väärinkäytösten paljastajien suojelu uhriutumiselta tai kostolta; ja
v) oikeudelliset, sosiaaliset, lääketieteelliset ja hallinnolliset tukitoimenpiteet asianomistajille ja uhreille;
c) suojellaan asiaan liittyvien henkilöiden yksityisyyttä ja salassa pidettäviä tietoja mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan sekä varmistetaan, ettei yksityisyyttä ja salassapitoa koskevia vaatimuksia käytetä väärin;
d) säädetään tarvittaessa seuraamuksista, joita voidaan määrätä väkivalta- ja häirintätapauksista työelämässä;
e) säädetään sukupuolitietoisten, turvallisten ja tehokkaiden valitus- ja riitojenratkaisujärjestelmien, tuen, palvelujen ja oikeuskeinojen tosiasiallisesta saatavuudesta työelämässä esiintyvän sukupuoleen perustuvan väkivallan ja häirinnän uhreille;
f) tunnustetaan lähisuhdeväkivallan vaikutukset ja, siinä määrin kuin se on kohtuullisesti mahdollista, lievennetään sen vaikutuksia työelämässä;
g) varmistetaan, että työntekijöillä on oikeus poistua työtilanteesta, jonka he voivat kohtuullisin perustein otaksua vaarantavan välittömästi ja vakavasti heidän henkensä, terveytensä tai turvallisuutensa väkivallan ja häirinnän vuoksi, joutumatta koston tai muiden asiattomien seurausten kohteeksi, ja että heillä on velvollisuus ilmoittaa asiasta johdolle; ja
h) varmistetaan, että työsuojeluviranomaisella ja tarpeen mukaan muilla asianomaisilla viranomaisilla on valtuudet käsitellä työelämässä esiintyvää väkivaltaa ja häirintää, muun muassa määräämällä välittömästi toteutettavista toimenpiteistä ja määräämällä työ lopetettavaksi, kun käsillä on välitön henkeä, terveyttä tai turvallisuutta uhkaava vaara, jollei muuta johdu lailla säädettävästä oikeudesta vedota tuomioistuimeen tai hallintoviranomaiseen.
VI. OHJAUS, KOULUTUS JA VALISTUS
11 artikla
Kukin jäsenvaltio pyrkii edustavia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä kuultuaan varmistamaan, että
a) väkivaltaa ja häirintää työelämässä käsitellään asianomaisessa kansallisessa politiikassa, kuten työturvallisuus ja -terveys-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus- sekä maahanmuuttopolitiikassa;
b) työnantajille ja työntekijöille sekä näiden järjestöille ja asianomaisille viranomaisille annetaan, tarpeen mukaan saavutettavissa olevassa muodossa, ohjausta, voimavaroja, koulutusta ja muita välineitä, jotka liittyvät väkivaltaan ja häirintään työelämässä, myös sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja häirintään; ja
c) toteutetaan hankkeita, valistuskampanjat mukaan lukien.
VII. SOVELTAMISMENETELMÄT
12 artikla
Tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan kansallisten säädösten avulla sekä kollektiivisten sopimusten tai muiden kansallisen käytännön mukaisten toimenpiteiden avulla, muun muassa laajentamalla tai mukauttamalla olemassa olevia työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyviä toimenpiteitä siten, että ne koskevat myös väkivaltaa ja häirintää, sekä kehittämällä tarvittaessa erityisiä toimenpiteitä.
VIII. LOPPUMÄÄRÄYKSET
13 artikla
Tämän yleissopimuksen viralliset ratifioinnit ilmoitetaan Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäväksi.
14 artikla
1. Tämä yleissopimus sitoo ainoastaan niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt.
2. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua päivästä, jona pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.
3. Tämän jälkeen yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.
15 artikla
1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi irtisanoa yleissopimuksen, kun on kulunut kymmenen vuotta päivästä, jona yleissopimus on tullut voimaan ensimmäisen kerran, asiakirjalla, joka annetaan Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan rekisteröitäväksi. Tämä irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua päivästä, jona se on rekisteröity.
2. Kutakin tämän yleissopimuksen ratifioinutta jäsenvaltiota, joka ei edellisessä kohdassa mainitun kymmenen vuoden ajanjakson päättymistä seuraavan vuoden kuluessa käytä tämän artiklan mukaista oikeuttaan irtisanomiseen, sitoo toinen kymmenen vuoden ajanjakso, jonka jälkeen se voi irtisanoa tämän yleissopimuksen kunkin uuden kymmenen vuoden ajanjakson ensimmäisen vuoden aikana tässä artiklassa määrätyin ehdoin.
16 artikla
1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja antaa kaikille Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille tiedoksi kaikkien järjestön jäsenvaltioiden ilmoittamien ratifiointien ja irtisanomisten rekisteröinnit.
2. Antaessaan ilmoitetun toisen ratifioinnin rekisteröinnin tiedoksi järjestön jäsenvaltioille pääjohtaja kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomiota yleissopimuksen voimaantulopäivään.
17 artikla
Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja ilmoittaa Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille kirjattavaksi Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti kaikki tiedot kaikista ratifioinneista ja irtisanomisista, jotka on rekisteröity edellä olevien artiklojen määräysten mukaisesti.
18 artikla
Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvosto antaa tarpeelliseksi katsoessaan yleiskonferenssille kertomuksen tämän yleissopimuksen toiminnasta ja selvittää, onko suotavaa ottaa konferenssin asialistalle kysymys yleissopimuksen uudistamisesta kokonaan tai osittain.
19 artikla
1. Jos konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen tämän yleissopimuksen uudistamisesta, sovelletaan seuraavaa, jollei uudessa yleissopimuksessa toisin määrätä:
a) kun jäsenvaltio ratifioi yleissopimuksen uudistamisesta tehdyn uuden yleissopimuksen, ratifioiminen johtaa ilman eri toimenpiteitä 15 artiklan estämättä tämän yleissopimuksen välittömään irtisanomiseen, jos ja kun uudistamisesta tehty uusi yleissopimus on tullut voimaan;
b) tämä yleissopimus lakkaa olemasta avoinna jäsenille ratifioimista varten siitä päivästä lukien, jona uudistamisesta tehty uusi yleissopimus tulee voimaan.
2. Tämä yleissopimus jää joka tapauksessa voimaan tässä muodossaan ja tämän sisältöisenä niiden jäsenten osalta, jotka ovat ratifioineet sen mutta eivät ole ratifioineet sen uudistamisesta tehtyä yleissopimusta.
20 artikla
Tämän yleissopimuksen tekstin englannin- ja ranskankielinen toisinto ovat yhtä todistusvoimaiset.
Edellä oleva on yleissopimuksen todistusvoimainen teksti, jonka Kansainvälisen työjärjestön yleiskonferenssi hyväksyi asianmukaisesti Genevessä pidetyssä, 21 päivänä kesäkuuta 2019 päättyneeksi julistetussa 108. istunnossaan.
Tämän vakuudeksi olemme allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen tänä päivänä kesäkuuta 2019:
Konferenssin puheenjohtaja
Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja