Tasavallan presidentin asetus Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen III liitteen muutosten voimaansaattamisesta
- Date of signature
- Original Publication
- Vihko 13/2000 (Julkaistu 23.5.2000)
Tasavallan presidentin päätöksen mukaisesti, joka on tehty ulkoasiainministerin esittelystä, säädetään:
1 §
Helsingissä 26 päivänä maaliskuuta 1998 tehdyt, tasavallan presidentin 18 päivänä joulukuuta 1998 hyväksymät Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (SopS 11―12/1980) III liitteen muutokset tulevat Suomen osalta kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2000 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Sopimuksen muutosten määräykset ovat asetuksena voimassa.
3 §
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2000.
Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva YLEISSOPIMUS
- - - - - - - - - - - - - - - -
III LIITE
III liitteen yleisotsikon jälkeen lisätään sanat "I Osa; Teollisuudesta ja asutuskeskuksista aiheutuvan pilaantumisen estäminen".
I Osan jälkeen lisätään uudet säännökset seuraavasti:
II Osa; Maataloudesta aiheutuvan pilaantumisen estäminen
1 Sääntö; Yleisiä määräyksiä
Sopimuspuolten tulee toteuttaa tämän sopimuksen asiaankuuluvien osien mukaisesti alla kuvattuja toimenpiteitä ja huomioida ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) ja paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT) maataloudesta aiheutuvan pilaantumisen vähentämiseksi. Sopimuspuolten tulee valmistella ohjeita, jotka sisältävät alla kuvattuja tekijöitä, ja raportoida komissiolle.
2 Sääntö; Kasvinravinteet
Sopimuspuolten tulee sisällyttää seuraavat perusperiaatteet kansalliseen lainsäädäntöön tai ohjeisiin ja soveltaa ne maan olosuhteisiin maatalouden epäsuotuisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Yksilöidyt vaatimustasot tulee ottaa huomioon kansallisen lainsäädännön vähimmäislähtökohtina.
1. Eläintiheys
Maatilalla olevien eläinten määrän tulee olla tasapainossa lannan levitykseen käytettävissä olevan viljelyalan kanssa, jotta varmistetaan, ettei lantaa tuoteta liikaa suhteessa levitysalaan. Tätä suhdetta kuvataan eläintiheydellä. Eläinten enimmäismäärä tulisi määritellä siten, että otetaan huomioon lannassa olevan fosforin ja typen määrät ja kasvien ravinnetarve.
2. Lannan varastointi
Lannan varastoinnista ei saa aiheutua päästöjä. Varastointikapasiteetin tulee olla riittävän suuri, jotta varmistetaan, että lantaa levitetään vain silloin, kun kasvit pystyvät käyttämään ravinteita. Lantavarastot on mitoitettava vähintään kuuden kuukauden varastoimisaikaa vastaaviksi. Virtsa- ja lietesäiliöt tulisi kattaa tai lanta käsitellä menetelmällä, joka vähentää ammoniakkipäästöjä tehokkaasti.
3. Maatalouden jätevedet ja säilörehun puristenesteet
Eläinsuojien jätevedet tulisi varastoida virtsa- tai lietesäiliöissä tai käsitellä muutoin sopivalla tavalla ympäristön pilaantumisen estämiseksi. Säilörehun valmistuksessa ja varastoinnissa syntyvät puristenesteet tulisi kerätä talteen esimerkiksi johtamalla ne virtsa- tai lietelantasäiliöihin.
4. Lannan levittäminen
Lantaa (liete, kiinteä lanta, virtsa, jätevesiliete, kompostit, jne.) tulee levittää siten, että kasvinravinteiden hävikin riski on mahdollisimman vähäinen. Lantaa ei tule levittää routaantuneeseen*, veden kyllästämään tai lumipeitteiseen maahan. Lanta pitäisi mullata maahan niin pian kuin mahdollista levittämisen jälkeen. Ne ajanjaksot tulee määritellä, jolloin levittäminen ei ole sallittua.
5. Käytettävien ravinteiden määrät
Käytettävien ravinteiden määrän ei tulisi ylittää kasvien ravinnetarvetta. Pitäisi laatia kansallinen lannoitussuositusohje, jossa otetaan huomioon:
a) maaperäolosuhteet, maan ravinnesisältö, maalaji ja maan kaltevuus;
b) ilmasto-olot ja kastelu;
c) maankäyttö ja viljelymenetelmät, mukaan lukien kasvinvuorotus;
d) kaikki mahdolliset ulkopuoliset ravinnelähteet.
6. Kasvipeitteisyys
Viljelyalueilla, joilla se katsotaan vesiensuojelun kannalta tarpeelliseksi, tulisi olla riittävä kasvipeite talvisin ja syksyisin, jotta vähennettäisiin tehokkaasti kasvinravinteiden hävikkiä.
7. Vesiensuojelutoimenpiteet ja valumavesien käsittely
a) Pintavesi
Tarvittaessa tulisi perustaa suojavyöhykkeitä, suojakaistoja ja laskeutusaltaita.
b) Pohjavesi
Pohjavesialueille tulisi tarvittaessa perustaa pohjaveden suojavyöhykkeitä. Tulisi toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, kuten vähentää lannoitusta ja perustaa vyöhykkeitä, joilla lannan levitys on kiellettyä, sekä perustaa pysyviä nurmialueita.
c) Valumavesien käsittely
Kosteikkoalueet tulisi säilyttää ja jos mahdollista ennallistaa ravinnehävikin vähentämiseksi ja biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi.
3 Sääntö; Torjunta-aineet
Torjunta-aineita tulee käsitellä ja käyttää vain kansallisten ohjeiden mukaisesti ympäristön kannalta parhaaseen käytäntöön (BEP) pohjautuen. Ohjeiden tulisi perustua tutkimuksiin olemassa olevista ongelmista ja niissä tulisi määritellä sopivat tavoitteet. Niiden tulee sisältää seuraavia toimenpiteitä:
1. Rekisteröinti ja hyväksyminen
Torjunta-aineita ei tule myydä, tuoda maahan tai levittää ilman, että kansallinen viranomainen on rekisteröinyt ja hyväksynyt aineen käytön.
2. Varastointi ja käsittely
Torjunta-aineiden käsittely ja varastointi tulee toteuttaa niin, että riskit aineiden hävikistä tai valumat ympäristöön estetään. Aineiden kuljettaminen ja levityskaluston täyttäminen ja puhdistaminen ovat erityisiä ongelmakohtia. Torjunta-aineiden levitys viljelyalueiden ulkopuolelle tulee estää. Torjunta-aineista aiheutuvat jätteet tulee hävittää kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
3. Lupa ruiskutukseen
Torjunta-aineiden ruiskuttamiseen tulee vaatia lupa. Luvan saamisen edellytyksenä on soveltuva koulutus torjunta-aineiden käsittelyssä niin, että terveydelle ja ympäristölle aiheutuu mahdollisimman vähän vaikutuksia. Käyttäjien tiedot torjunta-aineiden käsittelystä ja käytöstä tulee pitää ajan tasalla.
4. Levitysteknologia
Levitysteknologia ja -käytäntö tulisi suunnitella siten, että estetään torjunta-aineiden tahaton kulkeutuminen tai valuminen. Suojavyöhykkeiden perustamista pintavesien ympärille tulisi edistää. Lentolevitys tulee kieltää; poikkeustapauksiin tarvitaan lupa.
5. Ruiskutusvälineistön testaaminen
Ruiskutusvälineistön testaamista säännöllisin väliajoin tulee edistää luotettavan tuloksen varmistamiseksi torjunta-aineilla ruiskutettaessa.
6. Vaihtoehtoisia torjuntamenetelmiä
Vaihtoehtoisten torjuntamenetelmien kehittämistä pitäisi edistää.
4 Sääntö; Ympäristöluvat
Tiettyä kokoa suuremmilta karjatiloilta tulee edellyttää ympäristölupaa.
5 Sääntö; Ympäristön tilan seuranta
Sopimuspuolten tulee kehittää hankkeita toimenpiteiden ja maatalouden ympäristövaikutusten arvioimiseksi.
6 Sääntö; Koulutus, tiedotus ja neuvonta
Sopimuspuolten tulee edistää maatalouden ympäristöasioiden koulutusta ja neuvontaa.
- - - - - - - - - - - - - - - -
*) Määritellään kansallisessa laissa paikallisen ilmaston ja sääolosuhteiden mukaisesti