29/1997

Haagissa 29 päivänä toukokuuta 1993 tehty lasten suojelua sekä yhteistyötä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa koskeva yleissopimus, jonka eräät määräykset eduskunta on hyväksynyt 21 päivänä helmikuuta 1997 ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 14 päivänä maaliskuuta 1997 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Alankomaiden kuningaskunnan ulkoasiainministeriön huostaan 27 päivänä maaliskuuta 1997, tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1997 niin kuin siitä on sovittu.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1997.

1 artikla

Tämän yleissopimuksen tavoitteena on:

a vahvistaa takeet sille, että kansainväliset lapseksiottamiset toteutetaan lapsen edun mukaisesti ja kansainvälisessä oikeudessa tunnustettuja lapsen perusoikeuksia kunnioittaen;

b toteuttaa sopimusvaltioiden välinen yhteistyöjärjestelmä sen varmistamiseksi, että näitä takeita kunnioitetaan, ja siten lasten kaappaamisen, myynnin ja kauppaamisen estämiseksi;

c varmistaa, että tämän yleissopimuksen mukaisesti toteutetut lapseksiottamiset tunnustetaan päteviksi sopimusvaltioissa.

2 artikla

1. Tätä yleissopimusta sovelletaan, jos lapsi, jolla on asuinpaikka jossakin sopimusvaltiossa (lapsen alkuperävaltio), on siirretty tai häntä ollaan siirtämässä taikka hänet tullaan siirtämään toiseen sopimusvaltioon (lapsen vastaanottava valtio) joko sen jälkeen, kun hänen lapseksiottamisensa on vahvistettu hänen alkuperävaltiossaan, ja lapseksiottajina olevilla aviopuolisoilla tai lapseksiottajana olevalla henkilöllä on asuinpaikka lapsen vastaanottavassa valtiossa, taikka tällaisen lapseksiottamisen vahvistamiseksi lapsen vastaanottavassa valtiossa tai lapsen alkuperävaltiossa.

2. Tämä yleissopimus koskee vain lapseksiottamista, jolla vahvistetaan pysyvä lapsen ja vanhemman suhde.

3 artikla

Tätä yleissopimusta ei sovelleta enää, jos 17 artiklan c kohdassa tarkoitettuja hyväksymisiä ei ole annettu, ennen kuin lapsi on täyttänyt kahdeksantoista vuotta.

4 artikla

Tässä yleissopimuksessa tarkoitettu lapseksiottaminen voidaan vahvistaa vain, jos lapsen alkuperävaltion toimivaltaiset viranomaiset:

a ovat vahvistaneet, että lapsi voidaan antaa ottolapseksi;

b ovat riittävästi tutkittuaan mahdollisuuksia sijoittaa lapsi hänen alkuperävaltiossaan todenneet, että kansainvälinen lapseksiottaminen on lapsen edun mukainen;

c ovat varmistautuneet siitä, että

1) niille henkilöille, laitoksille ja viranomaisille, joiden suostumus lapseksiottamiseen tarvitaan, on annettu tarvittavaa neuvontaa sekä riittävät tiedot heidän suostumuksensa vaikutuksista, erityisesti siitä, merkitseekö lapseksiottaminen lapsen ja hänen sukulaistensa välisen oikeudellisen suhteen lakkaamista vai ei,

2) nämä henkilöt, laitokset ja viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa vapaaehtoisesti, lain mukaan vaadittavassa muodossa sekä kirjallisina tai kirjallisesti todistettuina,

3) suostumuksia ei ole hankittu maksua tai minkäänlaista korvausta vastaan ja suostumuksia ei ole peruutettu, ja

4) tapauksissa, joissa tarvitaan äidin suostumus, tämä suostumus on annettu vasta lapsen syntymän jälkeen; sekä

d ottaen huomioon lapsen iän ja kehitystason ovat varmistautuneet siitä, että

1) lapselle on annettu neuvontaa sekä riittävät tiedot lapseksiottamisen vaikutuksista ja, jos lapsen suostumus on tarpeen, hänen lapseksiottamiseen antamansa suostumuksen vaikutuksista,

2) lapsen toivomukset ja mielipide on otettu huomioon,

3) tapauksissa, joissa lapseksiottamiseen tarvitaan lapsen suostumus, suostumus on annettu vapaaehtoisesti, lain mukaan vaadittavassa muodossa sekä kirjallisena tai kirjallisesti todistettuna, ja

4) suostumusta ei ole hankittu maksua tai minkäänlaista korvausta vastaan.

5 artikla

Tässä yleissopimuksessa tarkoitettu lapseksiottaminen voidaan vahvistaa vain, jos lapsen vastaanottavan valtion toimivaltaiset viranomaiset:

a ovat todenneet, että lapseksiottajat ovat kelpoisia ja sopivia ottovanhemmiksi;

b ovat varmistautuneet siitä, että lapseksiottajille on annettu tarvittavaa neuvontaa; sekä

c ovat todenneet, että lapsella on lupa tai että hän saa luvan päästä lapsen vastaanottavaan valtioon ja asua siellä pysyvästi.

6 artikla

1. Kukin sopimusvaltio nimeää keskusviranomaisen, jonka tehtävänä on täyttää sille tässä yleissopimuksessa määrätyt velvoitteet.

2. Liittovaltiot, valtiot, joissa on yhtä useampia oikeusjärjestelmiä sekä valtiot, joihin kuuluu erillisiä itsehallinnollisia alueita, saavat nimetä yhtä useamman keskusviranomaisen sekä määrittää niiden alueellisen tai henkilöön ulottuvan toimivallan. Valtion, joka on nimennyt yhtä useamman keskusviranomaisen, tulee nimetä näistä se, jolle tiedonannot ja ilmoitukset voidaan lähettää toimitettaviksi edelleen kyseisen valtion toimivaltaiselle keskusviranomaiselle.

7 artikla

1. Keskusviranomaiset toimivat yhteistyössä ja edistävät yhteistoimintaa valtioidensa toimivaltaisten viranomaisten kesken suojellakseen lapsia ja toteuttaakseen tämän yleissopimuksen muut tavoitteet.

2. Keskusviranomaiset ryhtyvät itse kaikkiin aiheellisiin toimiin:

a toimittaakseen tietoja lapseksiottamista koskevasta valtioidensa lainsäädännöstä sekä muita yleisiä tietoja, kuten tilastoja ja vakiokaavoja;

b antaakseen toisilleen tietoja siitä, miten tätä yleissopimusta noudatetaan, sekä siinä määrin kuin mahdollista, poistaakseen esteet sen soveltamiselta.

8 artikla

Keskusviranomaiset ryhtyvät itse tai viranomaisten välityksellä kaikkiin aiheellisiin toimiin estääkseen epäoikeutetun taloudellisen tai muun hyödyn hankkimisen lapseksiottamisen yhteydessä sekä ehkäistäkseen tämän yleissopimuksen tavoitteiden vastaiset menettelytavat.

9 artikla

Keskusviranomaiset ryhtyvät itse taikka viranomaisten tai valtiossaan asianmukaisesti valtuutettujen toimielinten välityksellä kaikkiin aiheellisiin toimiin erityisesti:

a kootakseen, säilyttääkseen ja vaihtaakseen tietoja lapsen ja lapseksiottajien oloista siinä määrin kuin se on tarpeen lapseksiottamisen toteuttamiseksi;

b helpottaakseen, seuratakseen ja nopeuttaakseen lapseksiottamisen vahvistamiseen johtavaa menettelyä;

c edistääkseen lapseksiottamisasioissa annettavien neuvonta- ja seurantapalvelujen kehittämistä valtiossaan;

d antaakseen toisilleen kirjallisesti yleisarvioita kokemuksista kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa;

e vastatakseen, siltä osin kuin se on keskusviranomaisen valtion lainsäädännön mukaan sallittua, muiden keskusviranomaisten tai viranomaisten perusteltuihin pyyntöihin saada tietoja lapseksiottamisesta tietyssä yksittäistapauksessa.

10 artikla

Valtuutuksen voi saada ja säilyttää vain toimielin, joka osoittaa kykenevänsä hoitamaan moitteettomasti ne tehtävät, jotka sille voidaan uskoa.

11 artikla

Valtuutetun toimielimen tulee täyttää seuraavat edellytykset:

a se pyrkii, valtuuttaneen valtion toimivaltaisten viranomaisten vahvistamin ehdoin ja rajoituksin, yksinomaan tavoitteisiin, jotka eivät tuota voittoa;

b sen johto ja henkilöstö on ammattietiikaltaan sekä koulutukseltaan tai kokemukseltaan pätevää kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa; sekä

c sen kokoonpano, toiminta ja taloudellinen tila ovat kyseisen valtion toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa.

12 artikla

Sopimusvaltiossa valtuutettu toimielin saa toimia toisessa sopimusvaltiossa vain, jos kummankin valtion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet luvan siihen.

13 artikla

Kunkin sopimusvaltion on ilmoitettava Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin sihteeristölle keskusviranomaisiksi nimetyt ja lisäksi kunkin keskusviranomaisen toimivalta, jos sopimusvaltiossa on useita keskusviranomaisia, sekä valtuutettujen toimielinten nimet ja osoitteet.

14 artikla

Jos joku, jolla on asuinpaikka sopimusvaltiossa, haluaa ottaa ottolapseksi lapsen, jolla on asuinpaikka toisessa sopimusvaltiossa, hänen on esitettävä pyyntö sen valtion keskusviranomaiselle, jossa hänellä on asuinpaikka.

15 artikla

1. Jos lapsen vastaanottavan valtion keskusviranomainen katsoo, että hakijat ovat kelpoisia ja sopivia ottovanhemmiksi, keskusviranomainen laatii selvityksen, jossa on tiedot hakijoiden henkilöllisyydestä, kelpoisuudesta ja sopivuudesta ottovanhemmiksi, heidän taustastaan, perhesuhteistaan, terveydentilastaan ja terveydellisestä taustastaan, sosiaalisesta ympäristöstään, lapseksiottamisen syistä, hakijoiden sopivuudesta kansainväliseen lapseksiottamiseen sekä niiden lasten ominaisuuksista, joista he olisivat sopivia huolehtimaan.

2. Keskusviranomainen toimittaa selvityksen lapsen alkuperävaltion keskusviranomaiselle.

16 artikla

1. Jos lapsen alkuperävaltion keskusviranomainen katsoo, että lapsi voidaan antaa ottolapseksi, se

a laatii selvityksen, jossa on tiedot lapsen henkilöllisyydestä, siitä, että hänet voidaan antaa ottolapseksi, hänen taustastaan, sosiaalisesta ympäristöstään, perhesuhteistaan, hänen ja hänen perheensä terveydentilasta ja terveydellisestä taustasta sekä hänen erityistarpeistaan;

b ottaa aiheellisella tavalla huomioon lapsen kasvatuksen sekä hänen etnisen, uskonnollisen ja kulttuurisen taustansa;

c varmistautuu siitä, että suostumukset on annettu 4 artiklan mukaisesti;

d erityisesti lasta ja lapseksiottajia koskevien selvitysten perusteella toteaa, onko suunniteltu sijoitus lapsen edun mukainen.

2. Keskusviranomainen toimittaa lapsen vastaanottavan valtion keskusviranomaiselle selvityksensä lapsesta, näytön siitä, että tarvittavat suostumukset on hankittu, sekä perustelut sijoitusta koskevalle kannanotolleen, huolehtien tällöin siitä, että äidin ja isän henkilöllisyyttä ei ilmaista, jos heidän henkilöllisyyttään ei lapsen alkuperävaltiossa saa paljastaa.

17 artikla

Päätös lapsen uskomisesta lapseksiottajille voidaan lapsen alkuperävaltiossa tehdä vain:

a jos lapsen alkuperävaltion keskusviranomainen on varmistautunut siitä, että lapseksiottajat suostuvat päätöksen;

b jos lapsen vastaanottavan valtion keskusviranomainen on hyväksynyt kyseisen päätöksen, tapauksissa, joissa lapsen vastaanottavan valtion lainsäädännön mukaan päätös on hyväksyttävä tai joissa lapsen alkuperävaltion keskusviranomainen vaatii tällaisen hyväksymisen;

c jos kummankin valtion keskusviranomaiset ovat hyväksyneet sen, että lapseksiottamismenettelyä jatketaan; sekä

d jos 5 artiklan mukaisesti on todettu, että lapseksiottajat ovat kelpoisia ja sopivia ottovanhemmiksi sekä että lapsella on lupa tai että hän saa luvan päästä lapsen vastaanottavaan valtioon ja asua siellä pysyvästi.

18 artikla

Kummankin valtion keskusviranomaiset ryhtyvät kaikkiin toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen, jotta lapsi saa luvan poistua alkuperävaltiostaan sekä päästä lapsen vastaanottavaan valtioon ja asua siellä pysyvästi.

19 artikla

1. Lapsi saadaan siirtää lapsen vastaanottavaan valtioon vain, jos 17 artiklassa määrätyt edellytykset täyttyvät.

2. Kummankin valtion keskusviranomaiset valvovat, että lapsen siirtäminen lapsen vastaanottavaan valtioon tapahtuu turvallisesti ja sopivissa olosuhteissa sekä, jos mahdollista, ottovanhempien tai lapseksiottajien seurassa.

3. Jos lasta ei siirretä lapsen vastaanottavaan valtioon, 15 ja 16 artiklassa tarkoitetut selvitykset palautetaan ne toimittaneille viranomaisille.

20 artikla

Keskusviranomaiset antavat toisilleen tietoja lapseksiottamismenettelystä ja toimista, joihin on ryhdytty menettelyn saattamiseksi päätökseen, sekä jos koeaikaa edellytetään, sijoituksen onnistumisesta koeaikana.

21 artikla

1. Jos lapseksiottaminen on määrä vahvistaa sen jälkeen, kun lapsi on siirretty lapsen vastaanottavaan valtioon, ja tämän valtion keskusviranomainen katsoo, että lapsen sijoituksen jatkaminen lapseksiottajien luona ei enää ole lapsen edun mukaista, tämän keskusviranomaisen on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin suojellakseen lasta, erityisesti:

a lapsen ottamisesta pois lapseksiottajilta ja järjestääkseen lapselle väliaikaisen hoidon;

b järjestääkseen viipymättä, lapsen alkuperävaltion keskusviranomaisen kanssa neuvotellen, lapseksiottamisen tarkoituksessa lapselle uuden sijoituksen tai, jollei se ole mahdollista, vaihtoehtoisen pitkäaikaisen hoidon; lapseksiottamista ei saa vahvistaa, ennen kuin lapsen alkuperävaltion keskusviranomaiselle on asianmukaisesti ilmoitettu uusista lapseksiottajista;

c järjestääkseen, jollei muuta mahdollisuutta ole, lapsen palauttamisen tapauksessa, jossa hänen etunsa sitä edellyttää.

2. Ottaen erityisesti huomioon lapsen iän ja kehitystason häntä kuullaan toimista, joihin tämän artiklan mukaan ryhdytään, ja jos se on tarkoituksenmukaista, häneltä pyydetään lupa toimiin.

22 artikla

1. Siltä osin kuin se on keskusviranomaisen valtion lainsäädännön mukaan sallittua, keskusviranomaiselle tämän luvun mukaan kuuluvista tehtävistä voivat huolehtia myös viranomaiset tai III luvun mukaan valtuutetut toimielimet.

2. Sopimusvaltio voi tehdä tämän yleissopimuksen tallettajalle selityksen siitä, että keskusviranomaiselle 15-21 artiklan mukaan kuuluvista tehtävistä voivat, siltä osin kuin se on kyseisen valtion lainsäädännön mukaan sallittua, ja kyseisen valtion toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa, huolehtia myös toimielimet tai henkilöt, jotka:

a täyttävät kyseisessä valtiossa asetetut kunniallisuutta, ammattitaitoa, kokemusta ja vastuullisuutta koskevat vaatimukset; sekä

b ovat ammattietiikaltaan sekä koulutukseltaan tai kokemukseltaan päteviä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa.

3. Sopimusvaltion, joka tekee 2 kappaleessa tarkoitetun selityksen, on ilmoitettava Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin sihteeristölle edellä tarkoitettujen toimielinten ja henkilöiden nimet ja osoitteet.

4. Sopimusvaltio voi tehdä tämän yleissopimuksen tallettajalle selityksen siitä, että lapsia, joilla on asuinpaikka sen alueella, voidaan antaa ottolapsiksi vain, jos keskusviranomaisten tehtävistä huolehditaan 1 kappaleen mukaisesti.

5. Edellä 2 kappaleessa tarkoitetusta selityksestä huolimatta 15 ja 16 artiklassa tarkoitettujen selvitysten laatiminen on aina keskusviranomaisten, muiden viranomaisten tai toimielinten vastuulla 1 kappaleen mukaisesti.

23 artikla

1. Jos sen valtion toimivaltainen viranomainen, jossa lapseksiottaminen on vahvistettu, on varmentanut lapseksiottamisen tämän yleissopimuksen mukaiseksi, lapseksiottaminen tunnustetaan ilman eri toimenpidettä päteväksi muissa sopimusvaltioissa. Varmennuksessa yksilöidään, koska 17 artiklan c kohdassa tarkoitetut hyväksymiset on annettu ja mikä elin ne on antanut.

2. Sopimusvaltio ilmoittaa tämän yleissopimuksen allekirjoittamisen, ratifioinnin tai hyväksymisen taikka siihen liittymisen yhteydessä sopimuksen tallettajalle niiden viranomaisten nimet ja tehtävät, jotka kyseisessä valtiossa ovat toimivaltaisia antamaan varmennuksen. Se ilmoittaa tallettajalle myös näiden viranomaisten nimeämisessä tapahtuneista muutoksista.

24 artikla

Lapseksiottaminen voidaan jättää tunnustamatta päteväksi sopimusvaltiossa vain, jos lapseksiottaminen, lapsen etu huomioon ottaen, on selvästi kyseisen valtion oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen.

25 artikla

Sopimusvaltio voi tehdä tämän yleissopimuksen tallettajalle selityksen siitä, että se ei tämän yleissopimuksen nojalla sitoudu tunnustamaan päteväksi lapseksiottamista, joka on vahvistettu 39 artiklan 2 kappaleen nojalla tehdyn sopimuksen mukaisesti.

26 artikla

1. Lapseksiottamisen tunnustaminen päteväksi merkitsee, että tunnustetaan:

a lapsen ja hänen ottovanhempiensa välinen lapsen ja vanhempien oikeudellinen suhde;

b ottovanhemmille kuuluva vanhempien vastuu lapsesta;

c lapsen ja hänen äitinsä ja isänsä välillä olleen lapsen ja vanhemman oikeudellisen suhteen lakkaaminen, jos lapseksiottamisella on tämä vaikutus siinä sopimusvaltiossa, jossa lapseksiottaminen on vahvistettu.

2. Jos lapseksiottamisen vaikutuksena on, että lapsen ja vanhemman välinen oikeudellinen suhde lakkaa, lapsella on lapsen vastaanottavassa valtiossa ja muissa sopimusvaltioissa, joissa lapseksiottaminen tunnustetaan päteväksi, oikeudet, jotka vastaavat vaikutuksiltaan samanlaisista lapseksiottamisista johtuvia oikeuksia kussakin näistä valtioista.

3. Mitä edellisissä kappaleissa määrätään, ei estä soveltamasta lapseksiottamisen päteväksi tunnustavassa sopimusvaltiossa voimassa olevia, lapsen kannalta edullisempia säännöksiä tai määräyksiä.

27 artikla

1. Jos lapsen alkuperävaltiossa vahvistetun lapseksiottamisen vaikutuksena ei ole lapsen ja vanhemman välisen oikeudellisen suhteen lakkaaminen, lapseksiottaminen voidaan lapseksiottamisen päteväksi tunnustavassa lapsen vastaanottavassa valtiossa muuttaa lapseksiottamiseksi, jonka vaikutuksena on lapsen ja vanhemman välisen oikeudellisen suhteen lakkaaminen;

a jos se on lapsen vastaanottavan valtion lainsäädännön mukaan sallittua; sekä

b jos 4 artiklan c ja d kohdassa tarkoitetut suostumukset on annettu tai annetaan tällaiseen lapseksiottamiseen.

2. Lapseksiottamisen muuttamista koskevaan päätökseen sovelletaan, mitä 23 artiklassa määrätään.

28 artikla

Tämä yleissopimus ei vaikuta lapsen alkuperävaltion lainsäädäntöön, jonka mukaan lapseksiottaminen on vahvistettava kyseisessä valtiossa, jos lapsella on asuinpaikka siellä, taikka jonka mukaan tällaista lasta ei saa sijoittaa tai siirtää lapsen vastaanottavaan valtioon ennen lapseksiottamisen vahvistamista.

29 artikla

Lapseksiottajat eivät saa olla yhteydessä lapsen vanhempiin tai kehenkään muuhun, joka huolehtii lapsesta, ennen kuin 4 artiklan a-c kohdan ja 5 artiklan a kohdan määräyksiä on noudatettu, ellei kysymyksessä ole perheensisäinen lapseksiottaminen tai yhteys ole lapsen alkuperävaltion toimivaltaisen viranomaisen vahvistamien ehtojen mukainen.

30 artikla

1. Sopimusvaltion toimivaltaiset viranomaiset huolehtivat siitä, että niiden hallussa olevat, lapsen syntyperää koskevat tiedot, erityisesti lapsen vanhempien henkilöllisyyttä koskevat tiedot, sekä lapsen ja hänen perheensä terveydentilaa ja terveydellistä taustaa koskevat tiedot säilytetään.

2. Nämä viranomaiset varmistavat, että lapsella tai hänen edustajallaan on mahdollisuus tarpeellisella tavalla ohjattuna tutustua tietoihin siltä osin kuin se on kyseisen valtion lainsäädännön mukaan sallittua.

31 artikla

Jollei 30 artiklasta muuta johdu, tämän yleissopimuksen mukaisesti koottuja tai toimitettuja henkilötietoja, varsinkaan 15 ja 16 artiklassa tarkoitettuja tietoja, ei saa käyttää muihin kuin niihin tarkoituksiin, joita varten ne on koottu tai toimitettu.

32 artikla

1. Kukaan ei saa hankkia epäoikeutettua taloudellista tai muuta hyötyä kansainvälisiin lapseksiottamisasioihin liittyvästä toiminnasta.

2. Periä tai maksaa saadaan vain kulut ja kustannukset, lapseksiottamisasiassa mukana olevien kohtuulliset palkkiot mukaan luettuina.

3. Lapseksiottamisasiassa mukana olevien toimielinten johtajat, niiden hallintoa hoitavat tai niiden työntekijät eivät saa ottaa vastaan korvausta, joka on kohtuuttoman suuri tarjottuihin palveluihin nähden.

33 artikla

Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että jotakin tämän yleissopimuksen määräystä ei ole noudatettu taikka että on ilmeinen vaara jonkin tämän yleissopimuksen määräyksen noudattamatta jättämisestä, sen on välittömästi ilmoitettava asiasta valtionsa keskusviranomaiselle. Tämän keskusviranomaisen vastuulla on huolehtia siitä, että asiassa ryhdytään tarvittaviin toimiin.

34 artikla

Asiakirjan vastaanottajana olevan valtion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä asiakirjasta on esitettävä alkuperäistä vastaavaksi todistettu käännös. Jollei toisin määrätä, lapseksiottajat vastaavat käännöskuluista.

35 artikla

Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimittava lapseksiottamismenettelyssä joutuisasti.

36 artikla

Jos jossakin valtiossa on lapseksiottamisasioissa voimassa kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä, joita sovelletaan eri alueilla:

a viittauksella asuinpaikkaan kyseisessä valtiossa tarkoitetaan asuinpaikkaa kyseisen valtion asianomaisella alueella;

b viittauksella kyseisen valtion lainsäädäntöön tarkoitetaan asianomaisella alueella voimassa olevaa lainsäädäntöä;

c viittauksella kyseisen valtion toimivaltaisiin viranomaisiin tai viranomaisiin tarkoitetaan niitä, joiden toimivaltaan asianomainen alue kuuluu;

d viittauksella kyseisen valtion valtuutettuihin toimielimiin niitä, jotka ovat valtuutettuja asianomaisella alueella.

37 artikla

Jos jossakin valtiossa on lapseksiottamisasioissa voimassa kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä, joita sovelletaan eri henkilöryhmiin, viittauksella kyseisen valtion lainsäädäntöön tarkoitetaan sitä oikeusjärjestelmää, jota kyseisen valtion lainsäädännön mukaan on sovellettava.

38 artikla

Valtio, jossa eri alueilla on omat lapseksiottamisasioita koskevat oikeussääntönsä, ei ole velvollinen soveltamaan tätä yleissopimusta, jos valtio, jossa on yhtenäinen oikeusjärjestelmä, ei olisi tähän velvollinen.

39 artikla

1. Tämä yleissopimus ei vaikuta kansainvälisiin sopimuksiin, joiden osapuolina on sopimusvaltioita ja joissa on määräyksiä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista, jos asiakirjan osapuolina olevat valtiot eivät tee toisensisältöistä selitystä.

2. Sopimusvaltio saa tehdä yhden tai useamman muun sopimusvaltion kanssa sopimuksia edistääkseen tämän yleissopimuksen soveltamista keskinäisissä suhteissaan. Näissä sopimuksissa saadaan poiketa vain 14-16 ja 18-21 artiklan määräyksistä. Valtioiden, jotka ovat tehneet tällaisen sopimuksen, on toimitettava jäljennös siitä tämän yleissopimuksen tallettajalle.

40 artikla

Tähän yleissopimuksen ei saa tehdä varaumia.

41 artikla

Tätä yleissopimusta sovelletaan kaikkiin tapauksiin, joissa 14 artiklassa tarkoitettu pyyntö on vastaanotettu sen jälkeen, kun tämä yleissopimus on tullut voimaan sekä lapsen vastaanottavassa valtiossa että lapsen alkuperävaltiossa.

42 artikla

Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin pääsihteeri kutsuu säännöllisin väliajoin koolle erityiskomission, jossa tarkastellaan, miten tätä yleissopimusta käytännössä noudatetaan.

43 artikla

1. Tämän yleissopimuksen voivat allekirjoittaa valtiot, jotka olivat Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäseniä silloin kun sen 17. istunto pidettiin, sekä muut valtiot, jotka osallistuivat mainittuun istuntoon.

2. Yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä, ja ratifioimis- tai hyväksymiskirjat on talletettava yleissopimuksen tallettajan, Alankomaiden kuningaskunnan ulkoasiainministeriön huostaan.

44 artikla

1. Muutkin valtiot voivat liittyä tähän yleissopimukseen sen tultua voimaan 46 artiklan 1 kappaleen mukaisesti.

2. Liittymiskirjat talletetaan tallettajan huostaan.

3. Liittyminen vaikuttaa vain liittyvän valtion ja niiden sopimusvaltioiden väliseen suhteeseen, jotka eivät ole esittäneet vastalausetta liittymistä vastaan kuuden kuukauden kuluessa 48 artiklan b kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta. Valtiot voivat esittää vastalauseen myös ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen liittymisen jälkeen. Vastalauseesta on ilmoitettava tallettajalle.

45 artikla

1. Jos valtioon kuuluu kaksi tai useampia alueita, joissa tässä yleissopimuksessa määrätyissä asioissa sovelletaan eri oikeusjärjestelmiä, valtio voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen tehdä selityksen siitä, että tätä yleissopimusta sovelletaan kaikkiin sen alueisiin taikka vain johonkin tai joihinkin niistä sekä milloin tahansa muuttaa tätä selitystä tekemällä uuden selityksen.

2. Tällaisesta selityksestä on ilmoitettava tallettajalle, ja siinä on selvästi yksilöitävä alueet, joilla yleissopimusta sovelletaan.

3. Jollei valtio tee tässä artiklassa tarkoitettua selitystä, yleissopimusta sovelletaan kyseisen valtion kaikkiin alueisiin.

46 artikla

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka alkaa kolmen kuukauden kuluttua kolmannen 43 artiklassa tarkoitetun ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamisesta.

2. Tämän jälkeen yleissopimus tulee voimaan: a sopimuksen myöhemmin ratifioivan tai hyväksyvän taikka siihen liittyvän valtion osalta sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka alkaa kolmen kuukauden kuluttua kyseisen valtion ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisesta; b sellaisen alueen osalta, jota sopimus on ulotettu koskemaan 45 artiklan mukaisesti, sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka alkaa kolmen kuukauden kuluttua mainitussa artiklassa tarkoitetun selvityksen tekemisestä.

47 artikla

1. Tämän yleissopimuksen osapuolena oleva valtio voi irtisanoa sopimuksen tekemällä siitä kirjallisen, tallettajalle osoitetun ilmoituksen.

2. Irtisanominen tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka alkaa kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen. Jos ilmoituksessa on yksilöity mainittua pidempi aika irtisanomisen voimaantulolle, irtisanominen tulee voimaan kyseisen ajan kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen.

48 artikla

Tallettajan on ilmoitettava Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäsenvaltioille, muille 17. istuntoon osallistuneille valtioille ja 44 artiklan mukaisesti tähän yleissopimukseen liittyneille valtioille:

a edellä 43 artiklassa tarkoitetuista allekirjoituksista, ratifioinneista ja hyväksymisistä;

b edellä 44 artiklassa tarkoitetuista liittymisistä ja liittymisiä vastaan esitetyistä vastalauseista;

c päivästä, jona tämä yleissopimus tulee 46 artiklan mukaisesti voimaan;

d edellä 22, 23, 25 ja 45 artiklassa tarkoitetuista selityksistä ja nimeämisistä;

e edellä 39 artiklassa tarkoitetuista sopimuksista;

f edellä 47 artiklassa tarkoitetuista irtisanomisista.

Tämän vakuudeksi alla mainitut, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Haagissa 29 päivänä toukokuuta 1993 englannin ja ranskan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Alankomaiden kuningaskunnan hallituksen arkistoon ja josta oikeaksi todistettu jäljennös toimitetaan diplomaattista tietä kaikille 17. istunnon aikana Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäseninä olleille valtioille sekä kaikille muille mainittuun istuntoon osallistuneille valtioille.