56/1994

Luxemburgissa 20 päivänä toukokuuta 1980 tehty lasten huoltoa koskevien päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa ja lasten palauttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus, jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 22 päivänä huhtikuuta 1994 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan 28 päivänä huhtikuuta 1994, tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1994 niin kuin siitä on sovittu.

Suomi on tehnyt yleissopimukseen seuraavat varaumat:

1. Suomi varaa yleissopimuksen 27 artiklan ja 6 artiklan 3 kappaleen mukaisesti oikeuden hyväksyä tiedonannot tai niiden käännökset ainoastaan englannin kielellä.

2. Suomi varaa yleissopimuksen 27 artiklan ja 17 artiklan mukaisesti oikeuden kieltäytyä yleissopimuksen 8 ja 9 artiklan tarkoittamissa tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kaikilla 10 artiklassa mainituilla perusteilla.

Suomi on antanut seuraavan yleissopimusta koskevan selityksen:

Suomi selittää yleissopimuksen 20 artiklan 2 kappaleen mukaisesti, että Pohjoismaiden kesken tehtyjä sopimuksia, jotka koskevat lapsen huoltoon liittyvien päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa, sovelletaan Pohjoismaiden välillä tämän yleissopimuksen sijasta.

Yleissopimuksen 2 artiklassa tarkoitettu keskusviranomainen on Suomessa oikeusministeriö.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1994.

2 artikla

1. Jokainen sopimusvaltio nimeää keskusviranomaisen huolehtimaan tässä yleissopimuksessa määriteltyjen tehtävien hoitamisesta.

2. Liittovaltiot ja valtiot, joilla on yhtä useampia oikeusjärjestelmiä, voivat nimetä useamman kuin yhden keskusviranomaisen, jolloin ne määräävät viranomaisten keskinäisestä toimivallasta.

3. Euroopan neuvoston pääsihteerille on ilmoitettava kaikista tämän artiklan nojalla nimetyistä viranomaisista.

3 artikla

1. Sopimusvaltioiden nimeämien keskusviranomaisten tulee toimia yhteistyössä keskenään sekä edistää valtioidensa toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä. Niiden on toimittava asioiden edellyttämällä joutuisuudella.

2. Tämän yleissopimuksen toteuttamisen helpottamiseksi sopimusvaltioiden keskusviranomaiset:

a. varmistavat, että toimivaltaisilta viranomaisilta tulevat tiedustelut, jotka koskevat vireillä oleviin asioihin liittyviä oikeus- tai tosiasiakysymyksiä, toimitetaan edelleen;

b. toimittavat pyynnöstä toisilleen tietoja valtionsa lapsen huoltoa koskevasta lainsäädännöstä ja sen muutoksista; ja

c. tiedottavat toisilleen ongelmista, joita yleissopimuksen soveltamisessa saattaa syntyä, ja poistavat mahdollisuuksien mukaan sen soveltamisen esteitä.

4 artikla

1. Jokainen, jolle on sopimusvaltiossa annettu lapsen huoltoa koskeva päätös ja joka haluaa saada päätöksen tunnustetuksi tai täytäntöönpannuksi toisessa sopimusvaltiossa, voi esittää tätä koskevan hakemuksen minkä tahansa sopimusvaltion keskusviranomaiselle.

2. Hakemukseen on liitettävä 13 artiklassa mainitut asiakirjat.

3. Hakemuksen vastaanottaneen keskusviranomaisen, mikäli se ei ole kohdevaltion keskusviranomainen, on viipymättä lähetettävä asiakirjat suoraan tälle keskusviranomaiselle.

4. Hakemuksen vastaanottaneella viranomaisella on oikeus kieltäytyä sen edelleen toimittamisesta, mikäli on ilmeistä, etteivät tässä yleissopimuksessa määritellyt ehdot täyty.

5. Hakemuksen vastaanottaneen viranomaisen on viipymättä tiedotettava hakijalle asian etenemisestä.

5 artikla

1. Kohdevaltion keskusviranomaisen on viipymättä ryhdyttävä tai tehtävä aloite ryhtymisestä kaikkiin niihin toimiin, jotka se katsoo asianmukaisiksi, tarvittaessa myös turvautumalla toimivaltaisten viranomaisten apuun, jotta:

a. lapsen olinpaikka saataisiin selville;

b. vältyttäisiin lapsen tai hakijan etujen vaarantumiselta, erityisesti turvautumalla tarpeellisiin väliaikaistoimiin;

c. varmistettaisiin, että päätös tunnustetaan tai pannaan täytäntöön;

d. varmistettaisiin, että lapsi palautetaan hakijalle, mikäli täytäntöönpanoon on suostuttu;

e. pyynnön tehneelle viranomaiselle tiedotettaisiin toimenpiteistä, joihin on ryhdytty sekä niiden tuloksista.

2. Jos kohdevaltion keskusviranomaisella on syytä epäillä lapsen olevan toisen sopimusvaltion alueella, sen on viipymättä lähetettävä asiakirjat suoraan tuon valtion keskusviranomaiselle.

3. Kotimaahan palauttamisesta aiheutuneita kustannuksia lukuunottamatta sopimusvaltiot sitoutuvat olemaan vaatimatta hakijalta mitään maksua sopimusvaltion keskusviranomaisen hakijan puolesta suorittamista tämän artiklan 1 kappaleen mukaisista toimenpiteistä, mukaanlukien oikeudellisesta ja hallinnollisesta menettelystä aiheutuneet kulut ja mahdollisesta oikeudellisen avustajan käyttämisestä aiheutuneet kustannukset.

4. Mikäli tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta on kieltäydytty, ja kohdevaltion keskusviranomainen katsoo oikeaksi suostua hakijan pyyntöön panna vireille menettely asiaratkaisun saamiseksi jutussa, sanotun viranomaisen on pyrittävä kaikin tavoin varmistamaan, että hakija on edustettuna menettelyssä ehdoilla, jotka eivät ole huonompia kuin kohdevaltiossa asuvaa kohdevaltion kansalaista koskevat ehdot. Tässä tarkoituksessa keskusviranomainen voi esimerkiksi panna vireille menettelyn toimivaltaisessa viranomaisessa.

6 artikla

1. Jollei asianomaisten keskusviranomaisten välisestä sopimuksesta tai tämän artiklan 3 kappaleesta muuta johdu:

a. Kohdevaltion keskusviranomaiselle osoitetut tiedonannot on laadittava kohdevaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä, tai niihin on liitettävä kyseiselle kielelle tehty käännös;

b. kohdevaltion keskusviranomaisen tulee kuitenkin ottaa vastaan englannin tai ranskan kielellä laadittuja tiedonantoja tai tiedonantoja, joihin on liitetty toiselle näistä kielistä tehty käännös.

2. Kohdevaltion keskusviranomaisen laatimat tiedonannot, mukaanlukien tehdyt selvitykset, saadaan laatia kyseisen valtion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä tai englannin tai ranskan kielellä.

3. Sopimusvaltio voi kokonaan tai osittain olla soveltamatta 1.b kappaleen säännöksiä. Jos sopimusvaltio on tehnyt tätä koskevan varauman, saa mikä tahansa muu sopimusvaltio soveltaa samaa varaumaa kyseistä sopimusvaltiota kohtaan.

7 artikla

Huoltoa koskeva sopimusvaltiossa annettu päätös on tunnustettava ja, mikäli se on täytäntöönpanokelpoinen alkuperävaltiossa, katsottava täytäntöönpanokelpoiseksi kaikissa muissa sopimusvaltioissa.

8 artikla

1. Luvattoman poisviemisen tapahduttua kohdevaltion keskusviranomaisen on välittömästi ryhdyttävä toimiin lapsen palauttamiseksi huoltajalle, mikäli:

a. lapsi ja hänen vanhempansa olivat yksinomaan päätöksen antaneen valtion kansalaisia ja lapsen asuinpaikka oli tuon valtion alueella päätökseen johtaneen menettelyn vireillepanohetkellä tai silloin kun luvaton poisvieminen tapahtui, jos tämä ajankohta oli aikaisempi, ja

b. palautuspyyntö on toimitettu keskusviranomaiselle kuuden kuukauden kuluessa luvattomasta poisviemisestä.

2. Mikäli kohdevaltion lain mukaan tämän artiklan 1 kappaleessa säädettyä palautusvelvollisuutta ei voida toteuttaa turvautumatta oikeusviranomaisiin, mitään tässä yleissopimuksessa mainittua kieltäytymisperustetta ei sovelleta oikeudellisessa menettelyssä.

3. Kun lapsen huoltajan ja muun henkilön välillä on olemassa toimivaltaisen viranomaisen vahvistama sopimus lapsen tapaamisoikeudesta, eikä ulkomaille vietyä lasta ole palautettu huoltajalle sovitun ajan kuluttua, lapsi on palautettava huoltajalle tämän artiklan 1.b ja 2 kappaleen mukaisesti. Tätä on sovellettava myös tapauksissa, joissa toimivaltainen viranomainen on päätöksellään antanut tapaamisoikeuden henkilölle, joka ei ole lapsen huoltaja.

9 artikla

1. Muissa kuin 8 artiklassa mainituissa tapauksissa, joissa on kysymys luvattomasta poisviemisestä ja hakemus lapsen palauttamisesta on toimitettu keskusviranomaiselle kuuden kuukauden kuluessa poisviemisestä, päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä vain, jos:

a. tapauksissa, joissa päätös on annettu vastaajan tai hänen laillisen edustajansa poissaollessa ja vastaajalle ei ollut asianmukaisesti annettu tiedoksi haasteasiakirjoja tai vastaavia asiakirjoja niin ajoissa, että hän olisi ehtinyt valmistautua vastaamaan; ei kuitenkaan silloin, kun mainitut puutteet tiedoksiannossa olivat johtuneet siitä, että vastaaja oli salannut olinpaikkansa siltä, joka pani menettelyn vireille alkuperävaltiossa;

b. tapauksissa, joissa päätös on annettu vastaajan tai hänen laillisen edustajansa poissaollessa ja päätöksen tehneen viranomaisen toimivalta ei ole perustunut:

i. vastaajan asuinpaikkaan, tai

ii. lapsen vanhempien viimeiseen yhteiseen asuinpaikkaan, milloin ainakin toinen vanhemmista yhä asuu siellä, tai

iii. lapsen asuinpaikkaan;

c. päätös on ristiriidassa sellaisen lapsen huoltoon liittyvän päätöksen kanssa, joka oli tullut kohdevaltiossa täytäntöönpanokelpoiseksi ennen lapsen poisviemistä, paitsi jos lapsen asuinpaikka ennen poisviemistä oli yli vuoden ajan ollut pyynnön tehneessä valtiossa.

2. Mikäli hakemusta ei ole tehty keskusviranomaiselle, tämän artiklan 1 kappaleen määräykset ovat kuitenkin voimassa, jos tunnustamista ja täytäntöönpanoa on pyydetty kuuden kuukauden kuluessa luvattomasta poisviemisestä.

3. Ulkomaisen päätöksen asiallista oikeellisuutta ei missään olosuhteissa saa tutkia.

10 artikla

1. Muissa kuin 8 ja 9 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä 9 artiklassa mainittujen perusteiden lisäksi jollakin seuraavista perusteista:

a. jos päätös johtaisi tulokseen, joka on ilmeisessä ristiriidassa kohdevaltion perhettä ja lapsia koskevan lainsäädännön perusperiaatteiden kanssa;

b. jos on selvää, että alkuperäinen päätös olosuhteiden muuttumisen johdosta ei enää vastaa lapsen etua; olosuhteiden muuttumisena voidaan ottaa huomioon ajan kuluminen, mutta ei pelkkää luvattomasta poisviemisestä aiheutunutta lapsen olinpaikan muuttumista;

c. jos sillä hetkellä, kun päätökseen johtanut menettely pantiin vireille alkuperävaltiossa:

i. lapsi oli kohdevaltion kansalainen tai hänen asuinpaikkansa oli siellä, eikä hänellä ollut vastaavaa suhdetta alkuperävaltioon;

ii. lapsi oli sekä alkuperävaltion että kohdevaltion kansalainen ja hänen asuinpaikkansa oli kohdevaltiossa;

d. jos päätös on ristiriidassa sellaisen kohdevaltiossa annetun tai siellä täytäntöönpanokelpoisen kolmannessa valtiossa annetun päätöksen kanssa, johon johtanut menettely oli alkanut ennen kuin tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskeva pyyntö oli tehty, ja jos kieltäytyminen on lapsen edun mukaista.

2. Edellä mainituissa tapauksissa tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskeva menettely voidaan lykätä jollakin seuraavista perusteista:

a. jos alkuperäiseen päätökseen on haettu muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin;

b. jos lapsen huoltoa koskeva menettely, joka oli aloitettu ennen kuin menettely alkuperävaltiossa alkoi, on vireillä kohdevaltiossa;

c. jos muun lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa tai tunnustamista koskeva menettely on vireillä.

11 artikla

1. Tapaamisoikeutta koskevat päätökset ja lapsen huoltoa koskevien päätösten tapaamisoikeutta koskevat määräykset tunnustetaan ja pannaan täytäntöön samoilla edellytyksillä kuin muut lapsen huoltoa koskevat päätökset.

2. Kohdevaltion toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin määrittää edellytykset tapaamisoikeuden toimeenpanolle ja käytölle ottaen erityisesti huomioon asianosaisten antamat sitoumukset.

3. Jos päätöstä tapaamisoikeudesta ei ole annettu tai jos lapsen huoltoa koskevan päätöksen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta on kieltäydytty, kohdevaltion keskusviranomainen voi tapaamisoikeutta vaativan henkilön pyynnöstä hakea toimivaltaiselta viranomaiseltaan päätöstä tapaamisoikeudesta.

12 artikla

Mikäli sillä hetkellä, kun lapsi viedään valtioiden välisen rajan ylitse, ei ole sopimusvaltiossa annettua täytäntöönpanokelpoista hänen huoltoaan koskevaa päätöstä, tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan niihin myöhempiin hänen huoltoaan koskeviin ja poisviemisen luvattomaksi vahvistaviin päätöksiin, jotka on annettu jossakin sopimusvaltiossa sellaisen henkilön pyynnöstä, jota asia koskee.

13 artikla

1. Toiselle sopimusvaltiolle osoitettuun huoltoa koskevan päätöksen tunnustamis- tai täytäntöönpanopyyntöön on liitettävä:

a. asiakirja, jolla kohdevaltion keskusviranomainen valtuutetaan toimimaan hakijan puolesta tai asettamaan muu edustaja tätä tarkoitusta varten;

b. sellainen jäljennös päätöksestä, joka täyttää välttämättömät autenttisuuden edellytykset;

c. jos päätös on annettu vastaajan tai tämän laillisen edustajan poissaollessa, asiakirja, jolla osoitetaan että vastaaja on asianmukaisesti saanut tiedon haasteasiakirjoista tai vastaavista asiakirjoista;

d. mahdollinen asiakirja, joka osoittaa päätöksen olevan alkuperävaltion lain mukaan täytäntöönpanokelpoinen;

e. jos mahdollista, ilmoitus lapsen olinpaikasta tai todennäköisestä olinpaikasta kohdevaltiossa;

f. ehdotuksia menettelystä lapsen palauttamiseksi.

2. Edellä mainittuihin asiakirjoihin on, milloin se on tarpeellista, liitettävä 6 artiklan mukaiset käännökset.

14 artikla

Jokaisen sopimusvaltion on käsiteltävä lapsen huoltoa koskevien päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano yksinkertaisessa ja nopeassa menettelyssä. Tämän varmistamiseksi niiden on sallittava täytäntöönpanopyynnön esittäminen pelkällä hakemuksella.

15 artikla

1. Ennen 10 artiklan 1.b kappaleessa mainitun päätöksen tekemistä kohdevaltion viranomaisen:

a. on otettava selko lapsen mielipiteestä, ellei tämä ole mahdotonta toteuttaa erityisesti lapsen ikä ja ymmärryskyky huomioonottaen; ja

b. on mahdollista pyytää, että asianmukaiset selvitykset tehdään.

2. Selvitysten kustannuksista vastaa sen sopimusvaltion viranomainen, jossa ne tehdään.

Selvityspyynnöt ja selvitysten tulokset voidaan lähettää asianomaiselle viranomaiselle keskusviranomaisten kautta.

16 artikla

Tämän yleissopimuksen tarkoittamissa tapauksissa ei saa vaatia laillistamista tai muita vastaavia muodollisuuksia.

17 artikla

1. Sopimusvaltio saa tehdä varauman, jonka mukaan 8 ja 9 artiklan tai jommankumman niistä tarkoittamissa tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä varaumassa eritellyillä 10 artiklassa mainituilla perusteilla.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen varauman tehneessä sopimusvaltiossa annettujen päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta voidaan muissa sopimusvaltioissa kieltäytyä varaumassa mainituilla lisäperusteilla.

18 artikla

Sopimusvaltio saa tehdä varauman, jonka mukaan se ei ole sidottu 12 artiklan määräyksiin. Tämän yleissopimuksen määräyksiä ei sovelleta 12 artiklassa mainittuihin päätöksiin, jotka on annettu tällaisen varauman tehneessä sopimusvaltiossa.

19 artikla

Tämä yleissopimus ei estä nojautumasta päätöksen tunnustamiseksi tai täytäntöönpanemiseksi muuhun alkuperävaltion ja kohdevaltion välillä voimassa olevaan kansainväliseen sopimukseen tai kohdevaltiossa voimassa olevaan muuhun lakiin, joka ei perustu kansainväliseen sopimukseen.

20 artikla

1. Tämä yleissopimus ei vaikuta niihin sopimusvaltion velvollisuuksiin ei-sopimusvaltiota kohtaan, jotka perustuvat tämän yleissopimuksen alaan liittyvään kansainväliseen sopimukseen.

2. Milloin kaksi sopimusvaltiota tai useammat sopimusvaltiot ovat antaneet yhdenmukaiset lapsen huoltoa koskevat lait tai luoneet tälle alalle erityiset tunnustamis- tai täytäntöönpanomenetelmät, tai mikäli ne tulevaisuudessa tekevät näin, niillä on oikeus soveltaa keskenään näitä lakeja tai menetelmiä tämän yleissopimuksen tai sen osan sijasta. Käyttäessään tätä mahdollisuutta valtioiden on ilmoitettava siitä Euroopan neuvoston pääsihteerille. Ilmoitus on tehtävä myös tällaisen päätöksen muuttamisesta tai kumoamisesta.

21 artikla

Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille. Se on ratifioitava tai hyväksyttävä. Ratifioimis- ja hyväksymiskirjat on talletettava Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

22 artikla

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jolloin kolme Euroopan neuvoston jäsenvaltiota on 21 artiklan määräysten mukaisesti ilmaissut suostuvansa siihen, että yleissopimus sitoo niitä.

2. Jäsenvaltion osalta, joka myöhemmin ilmaisee suostuvansa siihen, että yleissopimus sitoo sitä, yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamispäivästä.

23 artikla

1. Yleissopimuksen voimaantulon jälkeen Euroopan neuvoston ministerineuvosto voi, perustamiskirjan 20.d artiklan mukaisella enemmistöllä ja neuvostossa puhevaltaisten sopimusvaltioiden yksimielisellä päätöksellä, kutsua valtion, joka ei kuulu Euroopan neuvostoon, liittymään yleissopimukseen.

2. Liittyvän valtion osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun on kulunut kolme kuukautta liittymiskirjan tallettamisesta Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

24 artikla

1. Valtio voi allekirjoittaessaan yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa määritellä alueen tai alueet, joilla tätä yleissopimusta sovelletaan.

2. Valtio voi milloin hyvänsä myöhemmin Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla selityksellä saattaa tämän yleissopimuksen koskemaan myös muuta selityksessä määriteltyä aluetta. Tällaisen alueen osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jolloin pääsihteeri on vastaanottanut selityksen.

3. Kahden edellisen kappaleen mukaisesti tehty selitys voidaan peruuttaa jonkin siinä mainitun alueen osalta pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Peruutus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kuukautta päivästä, jolloin pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

25 artikla

1. Valtio, jossa on kaksi tai useampia alueita, joissa sovelletaan erilaisia oikeusjärjestelmiä lapsen huoltoon ja huoltopäätösten tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon liittyvissä asioissa, voi allekirjoittaessaan yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa määritellä alueen tai alueet, joilla tätä yleissopimusta sovelletaan.

2. Tällainen valtio voi milloin hyvänsä myöhemmin Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla selityksellä saattaa tämän yleissopimuksen koskemaan myös muuta selityksessä mainittua aluetta. Tällaisen alueen osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jolloin pääsihteeri on vastaanottanut selityksen.

3. Kahden edellisen kappaleen mukaisesti tehty selitys voidaan peruuttaa jonkin siinä mainitun alueen osalta pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Peruutus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kuukautta päivästä, jolloin pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

26 artikla

1. Valtiossa, jossa on huoltoon liittyvissä kysymyksissä kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä, joita sovelletaan alueesta riippuen:

a. viittauksella henkilön asuinpaikan lakiin tai henkilön kansalaisuusvaltion lakiin tarkoitetaan sitä oikeusjärjestelmää, jota sovelletaan kyseisessä valtiossa voimassa olevien säännösten mukaan tai, jos tällaisia säännöksiä ei ole, sitä oikeusjärjestelmää, johon henkilö läheisimmin liittyy;

b. viittauksella alkuperävaltioon tai kohdevaltioon tarkoitetaan, tapauksesta riippuen, sitä aluetta, jossa päätös on annettu tai sitä aluetta, jossa päätöksen tai huollon palauttamisen tunnustamista tai täytäntöönpanoa on pyydetty.

2. Tämän artiklan 1.a kappaletta sovelletaan vastaavasti myös valtioissa, joissa on huoltoon liittyvissä kysymyksissä kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä, joita sovelletaan henkilöstä riippuen.

27 artikla

1. Valtio voi allekirjoittaessaan yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa ilmoittaa, että se tekee yhden tai useamman yleissopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen, 17 artiklan tai 18 artiklan mukaisista varaumista. Muita varaumia ei saa tehdä.

2. Valtio, joka on tehnyt varauman edellisen kappaleen mukaisesti, voi peruuttaa sen kokonaan tai osittain Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Peruutus tulee voimaan sinä päivänä, jolloin pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

28 artikla

Euroopan neuvoston pääsihteeri kutsuu sopimusvaltioiden asettamien keskusviranomaisten edustajat kokoukseen tutkimaan ja edistämään tämän yleissopimuksen toteutumista sen voimaantulon jälkeisen kolmannen vuoden lopussa ja omasta aloitteestaan milloin hyvänsä sen jälkeen. Euroopan neuvoston jäsenvaltio, joka ei ole sopimusvaltio, saa lähettää kokoukseen tarkkailijan. Tällaisten kokousten tuloksista laaditaan raportti, joka annetaan tiedoksi Euroopan neuvoston ministerineuvostolle.

29 artikla

1. Sopimuspuoli voi milloin hyvänsä irtisanoa tämän yleissopimuksen Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella.

2. Irtisanominen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kuukautta päivästä, jolloin pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

30 artikla

Euroopan neuvoston pääsihteeri ilmoittaa Euroopan neuvoston jäsenvaltioille ja tähän yleissopimukseen liittyneille valtioille:

a. allekirjoittamisista;

b. ratifioimis- ja hyväksymis- ja liittymiskirjojen tallettamisista;

c. tämän yleissopimuksen 22, 23, 24 ja 25 artiklan mukaisista voimaantulopäivistä;

d. muista tähän yleissopimukseen liittyvistä toimista, ilmoituksista ja tiedonannoista.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Luxemburgissa 20 päivänä toukokuuta 1980 yhtenä englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteeri toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset kullekin Euroopan neuvoston jäsenvaltiolle sekä valtioille, jotka on kutsuttu liittymään tähän yleissopimukseen.