Asetus tuotevastuuseen sovellettavaa lakia koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain voimaantulosta
- Date of signature
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §
Haagissa 2 päivänä lokakuuta 1973 tehty yleissopimus tuotevastuuseen sovellettavasta laista, jonka eräät määräykset on hyväksytty 5 päivänä kesäkuuta 1992 annetulla lailla (934/92) ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 5 päivänä kesäkuuta 1992 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Alankomaiden ulkoasiainministeriön huostaan 10 päivänä elokuuta 1992, tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1992 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tuotevastuuseen sovellettavaa lakia koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja yleissopimuksen soveltamisesta 5 päivänä kesäkuuta 1992 annettu laki (934/92) ja tämä asetus tulevat voimaan 1 päivänä marraskuuta 1992.
YLEISSOPIMUS tuotevastuuseen sovellettavasta laista
Tämän yleissopimuksen allekirjoittaneet valtiot,
haluten aikaansaada yhtenäiset tuotevastuuseen sovellettavaa lakia koskevat määräykset kansainvälisluonteisia tapauksia varten,
ovat tässä tarkoituksessa päättäneet tehdä yleissopimuksen ja ovat sopineet seuraavista määräyksistä:
1 artikla
Tämän yleissopimuksen mukaan määräytyy laki, jota on sovellettava valmistajien ja muiden 3 artiklassa mainittujen henkilöiden vastuuseen tuotteen aiheuttamasta vahingosta, mukaanlukien vahingot, jotka aiheutuvat tuotetta koskevan selostuksen virheellisyydestä tai siitä, ettei ole annettu asianmukaista tietoa tuotteen laadusta, erityisominaisuuksista tai käyttötavasta.
Yleissopimusta ei sovelleta vahinkoa kärsineen ja tälle tuotteen omistus- tai käyttöoikeuden luovuttaneen henkilön väliseen vastuuseen.
Yleissopimusta sovelletaan noudatettavan oikeudenkäyntimenettelyn laadusta riippumatta.
2 artikla
Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan
a) sanalla "tuote" sekä luonnontuotteita että teollisuustuotteita, riippumatta siitä, ovatko ne jalostamattomia vai valmisteita tai irtainta vai kiinteää omaisuutta;
b) sanalla "vahinko" henkilö- tai esinevahinkoa taikka varallisuusvahinkoa, ei kuitenkaan itse tuotteelle aiheutunutta vahinkoa tai sen seurauksena syntynyttä varallisuusvahinkoa, ellei tällainen vahinko ole yhteydessä muuhun vahinkoon; ja
c) sanalla "henkilö" sekä oikeushenkilöä että luonnollista henkilöä.
3 artikla
Tätä yleissopimusta sovelletaan seuraavien henkilöiden vastuuseen:
1) lopullisen tuotteen tai osatuotteen valmistajan,
2) luonnontuotteen tuottajan,
3) tuotteen toimittajan, ja
4) muiden tuotteen kaupalliseen valmistus- tai jakeluketjuun kuuluvien henkilöiden, kuten korjaajan ja varastonpitäjän, vastuuseen.
Yleissopimusta sovelletaan myös edellä mainittujen henkilöiden edustajien ja työntekijöiden vastuuseen.
4 artikla
Yleissopimuksessa tarkoitettu vastuu määräytyy sen valtion sisäisen lain mukaan, jossa vahinko on tapahtunut, jos myös
a) välittömästi vahinkoa kärsineen henkilön kotipaikka on siinä valtiossa, tai
b) vastaajan pääasiallinen liikepaikka on siinä valtiossa, tai
c) välittömästi vahinkoa kärsinyt henkilö on hankkinut tuotteen siinä valtiossa.
5 artikla
Sopimuksen 4 artiklan määräysten estämättä tulee soveltaa sen valtion sisäistä lakia, jossa välittömästi vahinkoa kärsineellä henkilöllä on kotipaikkansa, jos myös
a) vastaajan pääasiallinen liikepaikka on siinä valtiossa, tai
b) välittömästi vahinkoa kärsinyt henkilö oli hankkinut tuotteen siinä valtiossa.
6 artikla
Silloin kun 4 tai 5 artiklojen mukaisten valtioiden lait eivät tule sovellettaviksi, tulee soveltaa sen valtion sisäistä lakia, jossa sillä, jonka väitetään olevan vastuussa, on pääasiallinen liikepaikkansa, ellei kantaja perusta vaatimustaan sen valtion sisäiseen lakiin, jossa vahinko on tapahtunut.
7 artikla
Sen valtion lakia, jossa vahinko on tapahtunut, tai sen valtion lakia, jossa välittömästi vahinkoa kärsineellä on kotipaikkansa, ei sovelleta 4, 5 tai 6 artiklan nojalla, jos se, jonka väitetään olevan vastuussa, näyttää, ettei hän kohtuudella voinut ennakoida, että tuotetta tai hänen muita, samankaltaisia tuotteitansa olisi kaupallisesti saatavilla kyseisessä valtiossa.
8 artikla
Tämän yleissopimuksen nojalla sovellettavan lain mukaan määräytyvät erityisesti:
1) vastuun peruste ja laajuus,
2) vastuusta vapautumisen perusteet, vastuun rajoittuminen ja vastuun alentaminen,
3) korvattavat vahinkolajit,
4) korvausmuoto ja -tapa sekä korvauksen määrä,
5) kysymys siitä, voidaanko oikeus korvaukseen siirtää tai periä,
6) henkilöt, jotka voivat kärsimänsä vahingon nojalla vaatia korvausta,
7) päämiehen vastuu edustajansa toimista ja työnantajan vastuu työtekijänsä toimista,
8) todistustaakka siltä osin kuin sovellettavan lain todistustaakkaa koskevat säännöt kuuluvat vahingonkorvausoikeuden piiriin,
9) vanhentumista ja määräajan menettämistä koskevat säännöt, mukaanlukien vanhentumisajan tai määräajan alkua, katkaisemista ja pidentämistä koskevat säännöt.
9 artikla
Sopimuksen 4, 5 ja 6 artiklan soveltaminen ei estä ottamasta huomioon siinä valtiossa voimassaolevia turvallisuusmääräyksiä, jossa tuote on saatettu markkinoille.
10 artikla
Lakia, jota on tämän yleissopimuksen mukaan sovellettava, voidaan olla soveltamatta vain, jos soveltaminen olisi ilmeisesti oikeusjärjestyksen perusteiden (ordre public) vastaista.
11 artikla
Edellä olevia artikloja sovelletaan vastavuoroisuudesta riippumatta. Yleissopimusta sovelletaan myös silloin kun sovellettavaksi tulee muun kuin sopimusvaltion laki.
12 artikla
Jos valtioon kuuluu useita erillisiä alueita, joilla kullakin on voimassa omat tuotevastuuta koskevat oikeussääntönsä, pidetään kutakin erillistä aluetta valtiona määritettäessä tämän yleissopimuksen nojalla sovellettavaa lakia.
13 artikla
Valtio, johon kuuluvilla erillisillä alueilla on kullakin voimassa omat tuotevastuuta koskevat oikeussääntönsä, ei ole velvollinen soveltamaan tätä yleissopimusta silloin kun yhtenäisen oikeusjärjestyksen omaava valtio ei olisi velvollinen soveltamaan toisen valtion lakia 4 tai 5 artiklan nojalla.
14 artikla
Sopimusvaltio, johon kuuluu kaksi tai useampia erillisiä alueita, joilla on voimassa omat tuotevastuuta koskevat oikeussääntönsä, voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään yleissopimuksen tai siihen liittyessään selittää, että tätä yleissopimusta sovelletaan kaikilla sopimusvaltioon kuuluvilla alueilla tai vain yhdellä tai useammalla niistä, sekä muuttaa selitystään milloin tahansa antamalla uuden selityksen.
Näistä selityksistä on ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle ja niissä on nimenomaisesti mainittava alueet, joilla yleissopimusta sovelletaan.
15 artikla
Tämä yleissopimus ei syrjäytä muita, erityisaloja koskevia sopimuksia, joihin sopimusvaltiot ovat liittyneet tai myöhemmin liittyvät ja jotka sisältävät tuotevastuuta koskevia määräyksiä.
16 artikla
Sopimusvaltio voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään yleissopimuksen tai liittyessään siihen, varata oikeuden:
1) olla soveltamatta 8 artiklan 9 kohtaa,
2) olla soveltamatta yleissopimusta maataloudessa tuotettuihin alkutuotteisiin.
Muut varaumat eivät ole sallittuja.
Sopimusvaltio voi myös ilmoittaessaan 19 artiklan mukaisesta yleissopimuksen soveltamisalueen laajentamisesta tehdä yhden tai useamman mainituista varaumista, siten että varauman vaikutus rajoittuu alueisiin, joita laajentaminen koskee, taikka joihinkin niistä.
Sopimusvaltio voi milloin tahansa peruuttaa tekemänsä varauman; varauma raukeaa ilmoituksen tai peruuttamisen tekemistä seuraavan kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä.
17 artikla
Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten niille valtioille, jotka ovat olleet Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäsenvaltioita sen kahdennentoista istunnon aikana.
Yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä ja ratifioimis- tai hyväksymisasiakirjat on talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriöön.
18 artikla
Valtio, joka on tullut Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäseneksi konferenssin kahdennentoista istunnon jälkeen, tai joka on Yhdistyneiden Kansakuntien tai jonkin sen erityisjärjestön jäsen tai yhtynyt kansainvälisen tuomioistuimen perussääntöön, voi liittyä tähän yleissopimukseen sen tultua voimaan 20 artiklan mukaisesti.
Liittymiskirja on talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriöön.
19 artikla
Valtio voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään yleissopimuksen tai liittyessään siihen selittää, että tämä yleissopimus ulottuu kaikkiin niihin alueisiin, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa, taikka yhteen tai useampaan niistä. Tällainen selitys tulee voimaan samalla kun yleissopimus tulee voimaan kyseisen valtion osalta.
Jokaisesta myöhemmin tapahtuvasta soveltamisalueen laajentamisesta on ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle.
20 artikla
Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmannen 17 artiklan 2 kappaleessa mainitun ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamista seuraavan kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä.
Tämän jälkeen yleissopimus tulee voimaan
- yleissopimuksen myöhemmin ratifioivan tai hyväksyvän valtion osalta sen ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamista seuraavan kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä,
- yleissopimukseen liittyvän valtion osalta sen liittymiskirjan tallettamista seuraavan kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä,
- sellaisen alueen osalta, johon yleissopimus on 19 artiklan mukaisesti ulotettu, mainitun artiklan mukaisen ilmoituksen tekemistä seuraavan kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä.
21 artikla
Tämä yleissopimus on voimassa viisi vuotta siitä lukien, kun se on 20 artiklan 1 kappaleen mukaisesti tullut voimaan, myös niiden valtioiden osalta, jotka ovat ratifioineet tai hyväksyneet sen tai liittyneet siihen myöhemmin.
Yleissopimuksen katsotaan tulevan hiljaisesti uudistetuksi joka viides vuosi, ellei sitä irtisanota.
Irtisanomisesta on ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle vähintään kuusi kuukautta ennen viisivuotiskauden päättymistä. Irtisanominen voidaan rajoittaa koskemaan tiettyjä alueita, joihin sopimusta sovelletaan.
Irtisanomisen vaikutus kohdistuu ainoastaan valtioon, joka on tehnyt irtisanomista koskevan ilmoituksen. Yleissopimus jää voimaan muiden sopimusvaltioiden osalta.
22 artikla
Alankomaiden ulkoasiainministeriön on ilmoitettava Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäsenvaltioille sekä valtioille, jotka ovat 18 artiklan mukaisesti liittyneet yleissopimukseen:
1) 17 artiklassa tarkoitetuista allekirjoituksista, ratifioinneista ja hyväksymisistä,
2) ajankohdasta, jolloin yleissopimus tulee 20 artiklan mukaisesti voimaan,
3) 18 artiklassa tarkoitetuista liittymisistä ja niiden voimaantuloajankohdista,
4) 19 artiklassa tarkoitetuista soveltamisalueen laajentamisista ja niiden voimaantuloajankohdista,
5) 14, 16 ja 19 artiklassa tarkoitetuista varaumista, varaumien peruuttamisista sekä selityksistä,
6) 21 artiklassa tarkoitetuista irtisanomisista.
Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.
Tehty Haagissa 2 päivänä lokakuuta 1973 englannin ja ranskan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Alankomaiden hallituksen arkistoon, ja josta lähetetään diplomaattista tietä oikeaksi todistettu jäljennös kaikille valtioille, jotka olivat Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäseniä sen kahdennentoista istunnon aikana.