83/1992

1 §

2 §

1 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat perinnöt ja lahjat

Tätä sopimusta sovelletaan

a) perintöön, milloin vainaja kuolinhetkellään asui sopimusvaltiossa tai useissa sopimus-, valtioissa,

b) luonnollisten henkilöiden välisiin lahjoihin, milloin antaja verovelvollisuuden alkamishetkellä asui sopimusvaltiossa tai useissa sopimusvaltioissa.

2 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan veroihin, jotka määrätään sopimusvaltion lukuun perinnön ja lahjan perusteella, verojen kantotavasta riippumatta.

2. Perinnön perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia perinnön ja elävien kesken (inter vivos) tai kuoleman varalta tapahtuvien varallisuusetuuksien muiden sellaisten siirtojen perusteella suoritettavia veroja, jotka henkilön kuollessa sopimusvaltion lainsäädännön mukaan saavat aikaan varallisuusetuuksien siirron perusteella suoritettavan veron maksun.

3. Lahjan perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia elävien kesken (inter vivos) tapahtuvien varallisuusetuuksien siirtojen perusteella suoritettavia veroja, mikäli ne eivät kuulu 2 kappaleen piiriin, mutta vain mikäli tällaiset siirrot tapahtuvat vastikkeettomasti tai täyttä vastiketta pienempää vastiketta vastaan.

4. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin sopimusta sovelletaan, ovat

a) Tanskassa: perintömaksu ja lahjamaksu sekä lahjojen arvon perusteella suoritettava tulovero,

b) Suomessa: perintövero ja lahjavero sekä kunnallisvero, mikäli se määrätään varallisuusetuuksista, jotka saadaan perintönä, avustuksena tai hyvityksenä, joita tarkoitetaan perintökaaren 8 luvussa, testamentilla tai lahjana,

c) Islannissa: perintövero ja lahjojen arvon perusteella suoritettava vero,

d) Norjassa: perintömaksu ja lahjamaksu,

e) Ruotsissa: perintövero ja lahjavero.

5. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä olennaisista muutoksista.

6. Sopimusta ei missään sopimusvaltiossa sovelleta erityiseen arpajaisista ja vedonlyönnistä saadun voiton verottamiseen, asiakirjoista suoritettavaan veroon (leimavero) tai kuolinpesän käsittelyn yhteydessä suoritettavaan maksuun (jakomaksut). Sitä ei myöskään sovelleta tuloveroon, joka määrätään voitosta, joka sopimusvaltion lainsäädännön mukaan syntyy, kun varallisuusetuus siirretään, tai veroihin ja maksuihin, jotka määrätään korvaukseksi aikaisemmasta tuloverotuksen yhteydessä myönnetystä vähennysoikeudesta.

3 artiklaYleiset määritelmät

1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:

a) "sopimusvaltio" tarkoittaa Tanskaa, Suomea, Islantia, Norjaa ja Ruotsia;

"Tanska" ei käsitä Färsaaria eikä Grönlantia; "Suomi" ei Suomen kunnallisveron osalta käsitä Ahvenanmaan maakuntaa; "Norja" ei käsitä Huippuvuoria (jolla tarkoitetaan myös Karhusaarta), Jan Mayenia eikä Euroopan ulkopuolella olevia Norjan alueita ("biland");

b)"perintö" tarkoittaa kaikkia varallisuusetuuksia, joiden siirto on sopimuksen piiriin kuuluvan perinnöstä suoritettavan veron alaista;

c) "lahja" tarkoittaa kaikkia varallisuusetuuksia, joiden siirto on sopimuksen piiriin kuuluvan lahjasta suoritettavan veron alaista;

d) "kansalainen" tarkoittaa luonnollista henkilöä, jolla on sopimusvaltion kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää tai muuta yhteenliittymää, joka on muodostettu sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

e) "toimivaltainen viranomainen" tarkoittaa

1) Tanskassa: veroministeriä,

2) Suomessa: valtiovarainministeriötä,

3) Islannissa: valtiovarainministeriä lahjan osalta ja sosiaaliministeriä perinnön osalta,

4) Norjassa: valtiovarain- ja tulliministeriötä,

5) Ruotsissa: valtiovarainministeriä,

tai sitä kunkin valtion viranomaista, jolle annetaan tehtäväksi hoitaa sopimusta koskevia kysymyksiä.

2. Kun sopimusvaltio soveltaa sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, olevan se merkitys, joka sillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan.

4 artiklaKotipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, jolta jäänyt perintö tai saatu lahja tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä veronalaista tämän henkilön kotipaikan, asumisen tai muun sellaisen seikan nojalla tai hänen kansallisuutensa nojalla. Sanonta ei kuitenkaan käsitä henkilöä, jonka verovelvollisuus tässä valtiossa rajoittuu siellä oleviin varallisuusetuuksiin. 2. Milloin luonnollisen henkilön 1 kappaleen määräysten mukaan katsotaan asuvan useassa sopimusvaltiossa, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavasti:

a) hänen katsotaan asuvan siinä valtiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto useassa valtiossa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (elinetujen keskus);

b) jos ei voida ratkaista, missä valtiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa missään valtioista, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;

e) jos hän oleskelee pysyvästi useassa valtiossa tai ei oleskele pysyvästi missään niistä, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on;

d) jos hän on usean valtion kansalainen tai ei ole minkään valtion kansalainen, on asianomaisten sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin luonnollinen henkilö

a) on sopimusvaltion kansalainen olematta toisen sopimusvaltion kansalainen; ja

b) asuu 1 kappaleen mukaan molemmissa näissä valtioissa muun perusteen kuin kansalaisuuden nojalla; sekä

e) on 1 kappaleen mukaan asunut siinä valtiossa, jonka kansalainen hän ei ole, yhteensä vähemmän kuin viisi vuotta (niihin luettuina tilapäisen poissaolon ajanjaksot) seitsemästä viimeisestä vuodesta, katsotaan hänen, 2 kappaleen estämättä, asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on.

5 artiklaKiinteä omaisuus

1. Kiinteästä omaisuudesta, joka siirtyy perintönä henkilöltä, joka kuolinhetkellään asui sopimusvaltiossa, ja joka on toisessa sopimusvaltiossa, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Kiinteästä omaisuudesta, joka siirtyy lahjana henkilöltä, joka verovelvollisuuden alkaessa asuu sopimusvaltiossa, ja joka on toisessa sopimusvaltiossa, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

3. a) Sanonnalla "kiinteä omaisuus" on, jollei b) kohdan määräyksistä muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus on.

b) Sanonta"kiinteä omaisuus" käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, rakennukset, oikeudet, joihin sovelletaan siviilioikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön.

4. Perintönä tai lahjana tapahtuvasta yhtiön, jonka pääasiallisena ja tosiasiallisena tarkoituksena on omistaa kiinteää omaisuutta, osakkeiden tai muiden osuuksien siirrosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiön omistama kiinteä omaisuus on.

5. Tämän artiklan 1-4 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamaan kiinteään omaisuuteen ja itsenäisessä ammatinharjoittamisessa käytettyyn kiinteään omaisuuteen.

6 artiklaKiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan kuuluvat varat

1. Yrityksen varallisuusetuuksista, jotka siirtyvät perintönä henkilöltä, joka kuolinhetkellään asui sopimusvaltiossa, ja jotka kuuluvat osana toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Yrityksen varallisuusetuuksista, jotka siirtyvät lahjana henkilöltä, joka verovelvollisuuden alkaessa asuu sopimusvaltiossa, ja jotka kuuluvat osana toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

3. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

4. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti

a) yrityksen johtopaikan,

b) sivuliikkeen,

c) toimiston,

d) tehtaan,

e) työpajan, ja

f) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, josta luonnonvaroja otetaan.

5. Rakennus-, asennus- tai kokoonpanohanke, tahi toiminta, joka käsittää tällaisen hankkeen yhteydessä harjoitetun suunnittelun, valvonnan, neuvonnan tai muun avustavan henkilöstöpanoksen, muodostaa kiinteän toimipaikan, mutta vain jos hanke tai toiminta kestää yli kahdentoista kuukauden ajan sopimusvaltiossa.

6. Tämän artiklan 5 kappaleessa tarkoitettua aikaa laskettaessa pidetään toisen yrityksen kanssa etuyhteydessä olevan yrityksen harjoittamaa toimintaa sen yrityksen harjoittamana, jonka kanssa se on etuyhteydessä, jos toiminta on olennaisesti samankaltaista kuin viimeksi mainitun yrityksen harjoittama toiminta ja jos molempien yritysten toiminta koskee samaa hanketta. Yritysten katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään, jos yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisen yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa olennaisen osan tämän yrityksen pääomasta taikka jos samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat molempien yritysten johtoon tai valvontaan tahi omistavat olennaisen osan näiden yritysten pääomasta.

7. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä sanonnan "kiinteä toimipaikka" ei katsota käsittävän

a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten,

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten,

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten,

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle,

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan muun luonteeltaan valmistelevan tai avustavan toiminnan harjoittamiseksi yritykselle,

f) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan a)-e ) kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi, edellyttäen, että koko se kiinteästä liikepaikasta harjoitettava toiminta, joka perustuu tähän yhdistämiseen, on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

8. Varallisuusetuuksista, jotka siirtyvät perintönä henkilöltä, joka kuolinhetkellään asui sopimusvaltiossa, ja jotka kuuluvat toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään paikkaan, voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

9. Varallisuusetuuksista, jotka siirtyvät lahjana henkilöltä, joka verovelvollisuuden alkaessa asuu sopimusvaltiossa, ja jotka kuuluvat toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään paikkaan, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

10. "Kiinteä paikka" tarkoittaa paikkaa, joka on vakinaisesti käytettävänä vapaan ammatin harjoittamiseksi tai muun samanluonteisen työn tekemiseksi.

11. Tämän artiklan 1-10 kappaleen estämättä kuuluu kiinteä omaisuus 5 artiklan piiriin.

7 artiklaMuut varat

1. Varallisuusetuudesta, jota ei käsitellä 5 ja 6 artiklassa ja joka siirtyy perintönä kuolinhetkellään sopimusvaltiossa asuneelta henkilöltä, verotetaan vain tässä valtiossa riippumatta siitä, missä varallisuusetu on.

2. Varallisuusetuudesta, jota ei käsitellä 5 ja 6 artiklassa ja joka siirtyy lahjana verovelvollisuuden alkaessa sopimusvaltiossa asuvalta henkilöltä, verotetaan vain tässä valtiossa riippumatta siitä, missä varallisuusetu on.

8 artiklaToissijainen verottamisoikeus

1. Milloin sopimusvaltio ei voi käyttää 5-7 artiklan mukaista oikeuttaan verottaa ja tästä seuraa, että varallisuusedusta ei veroteta missään sopimusvaltiossa, voi toinen sopimusvaltio verottaa jos puuttuva mahdollisuus verot taa johtuu siitä,

a) että ensiksi mainittu valtio ei verovelvollisuuden alueellista laajuutta koskevan lainsäädäntönsä mukaan voi verottaa sellaisista varoista, joista on kysymys, tai

b) että ensiksi mainittu valtio ei henkilökohtaisiin siteisiin perustuvaa verovelvollisuutta koskevan lainsäädäntönsä mukaan voi verottaa.

2. Jos useat valtiot voivat verottaa 1 kappaleen huomioon ottaen, ovat seuraavat määräykset voimassa siitä, millä näistä on oikeus verottaa:

a) Sopimusvaltiolla, jossa vainaja tai lahjan antaja asui, on oikeus verottaa.

b) Jos sopimusvaltio, jossa vainaja tai lahjan antaja asui, ei voi käyttää oikeuttaan verottaa, on sillä valtiolla oikeus verottaa, jossa saaja asui.

c) Jos a) ja b) kohdan määräysten nojalla ei voida ratkaista, mikä sopimusvaltio voi verottaa, ratkaisevat asianomaisten sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset asian keskinäisin sopimuksin.

9 artiklaArvostaminen ja vähennykset

1. Veronalaista määrää määrätessään kukin sopimusvaltio arvostaa varat oman lainsäädäntönsä mukaan. Samoin kukin sopimusvaltio myöntää vähennykset oman lainsäädäntönsä mukaan.

2. Veronalaista määrää määrätessään kukin valtio ottaa lukuun kunkin varallisuusetuuden osalta tuottoja ja menoja, niihin luettuina tällaisen etuuden sijaan tulevat määrät, oman lainsäädäntönsä mukaan.

10 artiklaKaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmät

1. Jos vainaja tai lahjan antaja asui Tanskassa, Suomessa tai Ruotsissa, kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Sopimusvaltion, jossa vainaja asui kuolinhetkellään, on vähennettävä lainsäädäntönsä mukaan määrätystä perintöverosta määrä (siihen luettuna aikaisemmin tai myöhemmin laskettu määrä), joka on suoritettu toisessa sopimusvaltiossa samalta henkilöltä tapahtuneen saman varallisuusetuuden saman siirron perusteella, jos siitä tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

b) Sopimusvaltion, jossa antaja asui, on vähennettävä lainsäädäntönsä mukaan määrätystä lahjaverosta määrä (siihen luettuna aikaisemmin tai myöhemmin laskettu määrä), joka on suoritettu toisessa sopimusvaltiossa samojen henkilöiden välillä tapahtuneen saman varallisuusetuuden saman siirron perusteella, jos siitä tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

c) Ne vähennysten määrät, jotka mainitaan a) ja b) kohdassa eivät kuitenkaan saa olla suuremmat kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun ensiksi mainitun sopimusvaltion veron osa, joka jakautuu niille varallisuusetuuksille, joista vähennys myönnetään.

d) Tämän kappaleen a) ja b) kohtaa sovellettaessa pidetään itsenäisenä siirtona sitä, että puoliso ottaa omakseen yhteisen pesän ilman jakoa (faellesbo til hensidden i uskiftet bo).

2. Jos vainaja tai lahjan antaja asui Islannissa tai Norjassa, kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Sopimusvaltion, jossa vainaja asui kuolinhetkellään, on vapautettava perintöverosta varallisuusetuus, josta samalta henkilöltä tapahtuneen saman varallisuusetuuden saman siirron perusteella tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa.

b) Sopimusvaltion, jossa antaja asui, on vapautettava lahjaverosta varallisuusetuus, josta samojen henkilöiden välillä tapahtuneen saman varallisuusetuuden saman siirron perusteella tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa.

c) Sopimusvaltio voi aina määrätessään veroa muista varoista tässä valtiossa sisällyttää verotusperusteeseen ne varallisuusetuudet, jotka on vapautettu verosta.

3. Varallisuusetuuksien osalta, joista vähennys myönnetään 1 kappaleen mukaan tai jotka vapautetaan verosta 2 kappaleen mukaan, sisällyttää kukin valtio verotusperustetta määrätessään tähän perusteeseen kunkin varallisuusetuuden osalta tuottoja ja menoja, niihin luettuina tällaisten etuuksien sijaan tulevat määrät, oman lainsäädäntönsä mukaan.

11 artiklaSyrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalainen, riippumatta siitä missä hän asuu, ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua.

2. Kansalaisuudeton henkilö, joka asuu sopimusvaltiossa, ei missään sopimusvaltioista saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi kysymyksessä olevan valtion kansalainen samoissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua.

3. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan, 2 artiklan määräysten estämättä, kaikenlaatuisiin veroihin.

12 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely

1. Jos henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai useiden sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen, hän voi saattaa asiansa sen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu tai, 11 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa, jonka kansalainen hän on, ilman että tämä vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisessä oikeusjärjestyksessä olevia oikeussuojakeinoja. Tällainen esitys on tehtävä kolmen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona hän sai ensimmäisen tiedon toimenpiteestä, joka on aiheuttanut sopimuksen vastaisen verotuksen.

2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, jota asia koskee, keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että vältetään verotus, joka on sopimuksen vastainen. Jollei asia koske sitä valtiota, jonka toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi asianomainen henkilö on saattanut asian, tämän toimivaltaisen viranomaisen on siirrettävä asia sellaisen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, jota asia koskee.

3. Jos sopimusvaltioiden välillä syntyy vaikeuksia tai epätietoisuutta sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa, näiden valtioiden toimivaltaisten viranomaisten on neuvoteltava keskenään kysymyksen ratkaisemiseksi erityisin sopimuksin. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita sopimus ei käsitä, tai sellaisten kysymysten ratkaisemiseksi erityisin sopimuksin, jotka, olematta säänneltyjä sopimuksessa, voivat veron laskemisessa asianomaisissa valtioissa noudatettujen periaatteiden erilaisuuden johdosta tai muista syistä ilmaantua 2 artiklassa tarkoitettujen verojen osalta.

Ennen kuin tehdään päätös kysymyksessä, jota ensimmäisessä alakappaleessa tarkoitetaan, on siinä tarkoitettujen neuvottelujen tulokset mahdollisimman pian annettava tiedoksi muiden sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Jos sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen katsoo, että kaikkien sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on neuvoteltava keskenään, on ensiksi mainitun sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä tällaiset neuvottelut käytävä viivytyksettä.

13 artiklaDiplomaattisten edustustojen tai konsuliedustustojen jäsenet

Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotuksellisiin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisten edustustojen tai konsuliedustustojen jäsenille.

14 artiklaAlueellinen laajentaminen

1. Tämä sopimus voidaan ulottaa, joko sellaisenaan tai tarpeellisin muutoksin, käsittämään ne alueet, jotka on 3 artiklan 1 kappaleen a) kohdan määräysten mukaan jätetty sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, edellyttäen, että siellä kannetaan samanlaisia tai pääasiallisesti samanluonteisia veroja kuin ne, joita sopimuksessa tarkoitetaan. Tällainen laajentaminen on voimassa siitä päivästä lukien sekä sellaisin muutoksin ja ehdoin, niihin luettuina lakkaamista koskevat määräykset, kuin sopimusvaltioiden välillä diplomaattiteitse tapahtuvalla noottienvaihdolla erikseen sovitaan.

2. Jos sopimus 16 artiklan mukaan lakkaa olemasta voimassa, lakkaa sopimus olemasta voimassa myös jokaisen alueen osalta, jota sopimus tämän artiklan perusteella on ulotettu koskemaan, jollei sopimusvaltioiden välillä toisin ole sovittu.

15 artiklaVoimaantulo

1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona kaikki sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet Suomen ulkoasiainministeriölle sopimuksen hyväksymisestä. Suomen ulkoasiainministeriö ilmoittaa muille sopimusvaltioille näiden ilmoitusten vastaanottamisesta ja sopimuksen voimaantuloajankohdasta.

2. Sopimuksen tultua voimaan sen määräyksiä sovelletaan

a) perintöveron osalta, kuolemantapaukseen, joka sattuu kuudentenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, tai sen jälkeen,

b) lahjaveron osalta, lahjaan, josta verovelvollisuus sopimusvaltiossa alkaa kuudentenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, tai sen jälkeen.

3. Jäljempänä mainittuja sopimuksia lakataan soveltamasta perintöön ja lahjoihin, joihin tätä sopimusta 2 kappaleen mukaan sovelletaan:

Norjan Kuningaskunnan ja Ruotsin Kuningaskunnan välillä perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi 17 päivänä joulukuuta 1949 tehty sopimus;

Suomen Tasavallan ja Ruotsin Kuningaskunnan välillä perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi 31 päivänä maaliskuuta 1950 tehty sopimus;

Tanskan Kuningaskunnan ja Ruotsin Kuningaskunnan välillä perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi 27 päivänä lokakuuta 1953 tehty sopimus siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen;

Suomen Tasavallan ja Norjan Kuningaskunnan välillä perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi 29 päivänä maaliskuuta 1954 tehty sopimus;

Tanskan Kuningaskunnan ja Suomen Tasavallan välillä perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi 18 päivänä heinäkuuta 1955 tehty sopimus siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen;

Tanskan Kuningaskunnan ja Norjan Kuningaskunnan välillä perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi 23 päivänä toukokuuta 1956 tehty sopimus.

Nämä sopimukset lakkaavat olemasta voimassa sinä viimeisenä ajankohtana, jona tämä sopimus mainitun kappaleen edellä olevien määräysten mukaan tulee sovellettavaksi.

4. Lisäksi ei kunakin ajankohtana voimassa olevaa Pohjoismaiden välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyä sopimusta sovelleta tuloveron osalta lahjoihin, joihin tätä sopimusta 2 kappaleen mukaan sovelletaan.

16 artiklaPäättyminen

Sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen viimeistään sellaisen kalenterivuoden kesäkuun 30 päivänä, joka alkaa viiden vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta, ilmoittamalla siitä kirjallisesti Suomen ulkoasiainministeriölle, joka ilmoittaa muille sopimusvaltioille sellaisen ilmoituksen vastaanottamisesta ja sen sisällön. Jos irtisanomisaikaa on noudatettu, sopimus lakkaa olemasta voimassa irtisanomisen toimittaneen valtion ja muiden sopimusvaltioiden välillä

a) perintöveron osalta, kuolemantapaukseen, joka sattuu kuudentenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona Suomen ulkoasiainministeriö vastaanotti irtisanomisilmoituksen, tai sen jälkeen,

b) lahjaveron osalta, lahjaan, josta verovelvollisuus alkaa asianomaisissa valtioissa kuudentenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona Suomen ulkoasiainministeriö vastaanotti irtisanomisilmoituksen, tai sen jälkeen.

Tämän sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Suomen ulkoasiainministeriön huostaan, joka toimittaa siitä muille sopimusvaltioille oikeaksi todistetun jäljennöksen.

Tämän vakuudeksi ovat asianmukaisesti valtuutetut edustajat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 12 päivänä syyskuuta 1989 yhtenä tanskan-, suomen-, islannin-, norjan- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jossa ruotsin kielellä on kaksi tekstiä, toinen Suomea ja toinen Ruotsia varten, kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.