Asetus terrorismin vastustamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta
- Date of signature
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §
Strasbourgissa 27 päivänä tammikuuta 1977 tehty eurooppalainen yleissopimus terrorismin vastustamisesta, jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 22 päivänä joulukuuta 1989 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan 9 päivänä helmikuuta 1990, tulee voimaan 9 päivänä toukokuuta 1990 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Edellä 1 §:ssä mainittua yleissopimusta koskevan hyväksymiskirjan tallettamisen yhteydessä Suomi on tehnyt seuraavan varauman:
Suomi pidättää yleissopimuksen 13 artiklan määräysten mukaisesti ja siinä artiklassa mainituin sitoumuksin itsellään oikeuden kieltäytyä luovuttamisesta jonkin 1 artiklassa mainitun rikoksen johdosta, jota se pitää poliittisena rikoksena.
3 §
Tämä asetus tulee voimaan 9 päivänä toukokuuta 1990.
Eurooppalainen YLEISSOPIMUS terrorismin vastustamisesta
Euroopan neuvoston jäsenvaltiot, jotka ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen,
ottavat huomioon, että Euroopan neuvoston päämääränä on suuremman yhtenäisyyden saavuttaminen sen jäsenten kesken;
ovat tietoisia terroritekojen lisääntymisen aiheuttamasta kasvavasta huolesta;
haluavat ryhtyä tehokkaisiin toimiin taatakseen, että sellaisten tekojen tekijät eivät välty syytteen nostamiselta ja rangaistukselta;
ovat vakuuttuneita siitä, että luovuttaminen on erityisen tehokas keino tähän tulokseen pääsemiseksi;
ja ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
Päätettäessä luovuttamisista sopimusvaltioiden välillä ei mitään seuraavista rikoksista tule pitää poliittisena rikoksena tai poliittiseen rikokseen liittyvänä rikoksena tai poliittisista vaikuttimista tehtynä rikoksena:
a. Haagissa 16 päivänä joulukuuta 1970 allekirjoitetun ilma-alusten laittoman haltuunoton ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen alaan kuuluva rikos;
b. Montrealissa 23 päivänä syyskuuta 1971 allekirjoitetun siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen alaan kuuluva rikos;
c. vakava rikos, joka sisältää kansainvälisesti suojattujen henkilöiden, mukaan lukien diplomaattiedustajien, henkeen, ruumiilliseen koskemattomuuteen tai vapauteen kohdistuvan hyökkäyksen;
d. rikos, joka sisältää ihmisryöstön, panttivangin ottamisen tai vakavan laittoman vapaudenriiston;
e. rikos, joka sisältää pommin, kranaatin, raketin, konetuliaseen tai kirje- tai pakettipommin käytön, jos tämä käyttö aiheuttaa yleistä vaaraa ihmisille;
f. edellä mainittujen rikosten yritys ja osallisuus niissä tai niiden yrityksessä.
2 artikla
1. Päätettäessä luovuttamisesta sopimusvaltioiden välillä sopimusvaltio voi päättää olla pitämättä poliittisena rikoksena tai poliittiseen rikokseen liittyvänä rikoksena tai poliittisista vaikuttimista tehtynä rikoksena sellaista vakavaa rikosta, joka sisältää muun kuin 1 artiklan kattaman, ihmishenkeen, henkilön ruumiilliseen koskemattomuuteen tai vapauteen kohdistuvan väkivallanteon.
2. Sama koskee vakavaa rikosta, joka sisältää muun kuin 1 artiklassa mainitun omaisuutta vastaan kohdistuvan teon, jos teko on aiheuttanut yleistä vaaraa ihmisille.
3. Sama koskee edellä mainittujen rikosten yritystä ja osallisuutta niissä tai niiden yrityksessä.
3 artikla
Sopimusvaltioiden kesken sovellettavien luovuttamista koskevien sopimusten ja järjestelyiden määräyksiä, mukaan lukien rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus, muutetaan sopimuspuolten kesken siltä osin kuin ne eivät ole sopusoinnussa tämän yleissopimuksen kanssa.
4 artikla
Tämän yleissopimuksen tarkoituksen toteuttamiseksi on sellaisen 1 tai 2 artiklassa mainitun rikoksen, jota ei ole sopimusvaltioiden kesken voimassa olevassa luovuttamista koskevassa yleissopimuksessa tai sopimuksessa mainittu rikoksena, jonka johdosta voidaan luovuttaa, katsottava kuuluvan niihin.
5 artikla
Minkään tässä yleissopimuksessa ei pidä tulkita velvoittavan luovuttamaan, jos pyynnön vastaanottaneella valtiolla on perusteltu syy uskoa, että 1 tai 2 artiklassa mainitun rikoksen johdosta tehdyn luovuttamispyynnön tarkoituksena on henkilön syytteeseenpano tai tuomitseminen hänen rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa tai poliittisten mielipiteidensä vuoksi tai että kyseisen henkilön asema saattaisi vaikeutua tällaisesta syystä.
6 artikla
1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimiin saattaakseen 1 artiklassa mainitut rikokset tuomiovaltaansa silloin kun rikoksesta epäilty on sen alueella, eikä se luovuta häntä saatuaan luovutuspyynnön sopimusvaltiolta, jonka tuomiovalta perustuu samoille periaatteille kuin tuomiovalta pyynnön vastaanottaneessa valtiossa.
2. Tämä yleissopimus ei sulje pois mitään kansallisen lainsäädännön mukaisesti harjoitettua rikosoikeudellista tuomiovaltaa.
7 artikla
Sopimusvaltion, jonka alueelta 1 artiklassa mainitusta rikoksesta epäilty henkilö löydetään ja joka on ottanut vastaan 6 artiklan 1 kappaleen mukaisen luovutuspyynnön, tulee, jos se ei luovuta henkilöä, antaa tapaus ilman minkäänlaisia poikkeuksia ja aiheetonta viivytystä toimivaltaisille viranomaisilleen syytteen nostamista varten. Näiden viranomaisten tulee tehdä päätöksensä samalla tavoin kuin jos rikos olisi tämän valtion lainsäädännön mukaan luonteeltaan vakava rikos.
8 artikla
1. Sopimusvaltioiden on annettava toisilleen mahdollisimman laajaa keskinäistä oikeusapua rikosasioissa 1 tai 2 artiklassa mainittuja rikoksia koskevissa oikeudenkäynneissä. Kaikissa tapauksissa sovelletaan pyynnön vastaanottaneen valtion rikosasioissa annettavaa keskinäistä oikeusapua koskevaa lainsäädäntöä. Tätä apua ei kuitenkaan voi evätä vain sillä perusteella, että se koskee poliittista rikosta tai poliittiseen rikokseen liittyvää rikosta tai poliittisista vaikuttimista tehtyä rikosta.
2. Minkään tässä yleissopimuksessa ei pidä tulkita velvoittavan antamaan keskinäistä oikeusapua, jos pyynnön vastaanottaneella valtiolla on perusteltu syy uskoa, että 1 tai 2 artiklassa mainitun rikoksen johdosta tehdyn keskinäistä oikeusapua koskevan pyynnön tarkoituksena on syytteen nostaminen tai tuomitseminen henkilön rodun, uskonnon, kansallisuuden tai poliittisten mielipiteiden vuoksi tai että henkilön asema saattaisi vaikeutua tällaisesta syystä.
3. Sopimusvaltioiden kesken sovellettavien keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevien sopimusten ja järjestelyiden määräyksiä, mukaan lukien keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus, muutetaan sopimuspuolten kesken siltä osin kuin ne eivät ole sopusoinnussa tämän yleissopimuksen kanssa.
9 artikla
1. Euroopan neuvoston rikosasiainkomitealle on tiedotettava tämän yleissopimuksen soveltamisesta.
2. Sen on tehtävä kaikki tarpeellinen helpottaakseen tämän yleissopimuksen täytäntöönpanosta johtuvien ongelmien rauhanomaista ratkaisemista.
10 artikla
1. Sopimusvaltioiden välinen kiista, joka koskee tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista ja jota ei ole ratkaistu 9 artiklan 2 kappaleen mukaisesti, on kiistan osapuolen pyynnöstä alistettava välimiesmenettelyyn. Kunkin osapuolen on nimettävä välimies, ja nämä kaksi välimiestä nimeävät puheenjohtajan. Jos jokin osapuolista ei ole nimennyt välimiestään kolmen kuukauden kuluessa välimiesmenettelyä koskevasta pyynnöstä, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puheenjohtaja nimittää hänet toisen osapuolen pyynnöstä. Jos puheenjohtaja on kiistan osapuolen kansalainen, tehtävän suorittaa tuomioistuimen varapuheenjohtaja tai, jos varapuheenjohtaja on kiistan osapuolen kansalainen, sellainen virkavuosiltaan vanhin tuomioistuimen tuomari, joka ei ole kiistan osapuolen kansalainen. Samoin menetellään, jos välimiehet eivät pääse sovintoon puheenjohtajan valinnasta.
2. Välimiesoikeus päättää omasta menettelytapasäännöstään. Sen päätöksiin tarvitaan enemmistö ja ne ovat lopullisia.
11 artikla
1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille. Se on ratifioitava tai hyväksyttävä. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.
2. Yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun kolmas ratifioimis- tai hyväksymiskirja on talletettu.
3. Tämän yleissopimuksen myöhemmin ratifioivan tai hyväksyvän allekirjoittajavaltion osalta yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun se on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.
12 artikla
1. Valtio voi allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa määritellä alueen tai alueet, joilla tätä yleissopimusta sovelletaan.
2. Valtio voi tallettaessaan ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa tai milloin hyvänsä myöhemmin Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitettavalla selityksellä saattaa tämän yleissopimuksen koskemaan myös jotain muuta selityksessä määriteltyä aluetta tai alueita, joiden kansainvälisistä suhteista se vastaa ja joiden puolesta sillä on oikeus tehdä sitoumuksia.
3. Edellisen kappaleen mukaisesti tehty selitys voidaan peruuttaa jonkin siinä mainitun alueen osalta Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitettavalla ilmoituksella. Peruutus tulee voimaan välittömästi tai ilmoituksessa määriteltynä myöhempänä ajankohtana.
13 artikla
1. Valtio voi allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa ilmoittaa, että se pidättää itsellään oikeuden kieltäytyä luovuttamasta jonkin 1 artiklassa mainitun rikoksen johdosta, jota se pitää poliittisena rikoksena, poliittiseen rikokseen liittyvänä rikoksena tai poliittisista vaikuttimista tehtynä rikoksena, edellyttäen, että se sitoutuu rikoksen luonnetta arvioidessaan kiinnittämään asianmukaista huomiota sen erityisen vakaviin puoliin, mukaan lukien sen:
a. että rikos aiheutti yleisen vaaran ihmishengelle tai ihmisten ruumiilliselle koskemattomuudelle tai vapaudelle; tai
b. että se kosketti henkilöitä, jotka eivät liity rikoksen vaikuttimiin; tai
c. että rikoksen teossa on käytetty julmia tai raakoja keinoja.
2. Valtio voi kokonaan tai osittain peruuttaa edellisen kappaleen mukaisesti tekemänsä varauman Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitettavalla ilmoituksella, joka tulee voimaan vastaanottopäivänään.
3. Valtio, joka on tehnyt tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen varauman, ei saa vaatia, että jokin toinen valtio soveltaa 1 artiklaa. Jos sen varauma on osittainen tai ehdollinen, se kuitenkin voi vaatia mainitun artiklan soveltamista siltä osin kuin se on itse hyväksynyt sen.
14 artikla
Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän yleissopimuksen Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitettavalla kirjallisella ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan välittömästi tai ilmoituksessa määrättynä myöhempänä ajankohtana.
15 artikla
Tämän yleissopimuksen voimassaolo päättyy sen sopimusvaltion osalta, joka eroaa Euroopan neuvostosta tai lakkaa olemasta sen jäsen.
16 artikla
Euroopan neuvoston pääsihteeri ilmoittaa neuvoston jäsenvaltioille:
a. allekirjoittamisista;
b. ratifioimis- ja hyväksymiskirjojen tallettamisista;
c. tämän yleissopimuksen 11 artiklan mukaisista yleissopimuksen voimaantulopäivistä;
d. 12 artiklan mukaisesti vastaanotetuista selityksistä ja ilmoituksista;
e. 13 artiklan 1 kappaleen määräysten mukaisesti tehdyistä varaumista;
f. 13 artiklan 2 kappaleen määräysten mukaisesti tehdyistä varaumien peruutuksista;
g. 14 artiklan mukaisesti vastaanotetuista ilmoituksista ja irtisanomisten voimaantulopäivistä;
h. 15 artiklan mukaisista yleissopimuksen voimassaolon päättymisistä.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.
Tehty Strasbourgissa 27 päivänä tammikuuta 1977 yhtenä englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteeri toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset kullekin allekirjoittajavaltiolle.