39/1986

Brysselissä 23 päivänä syyskuuta 1985 Suomen tasavallan hallituksen ja Euroopan talousyhteisön välillä Euroopan talousyhteisön ja Suomen tasavallan välisen sopimuksen (SopS 66-67/73) pöytäkirjan nro 3 yhdistämisestä ja muuttamisesta kirjeenvaihdolla tehty sopimus, jonka eräät määräykset on hyväksytty 23 päivänä toukokuuta 1986 annetulla lailla (390/86) ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 23 päivänä toukokuuta 1986, on voimassa 1 päivästä tammikuuta 1986 niin kuin siitä on sovittu.

Euroopan talousyhteisön kanssa Euroopan talousyhteisön ja Suomen tasavallan välisen sopimuksen pöytäkirjan nro 3 tekstin yhdistämisestä ja muuttamisesta tehdyn sopimuksen määräysten hyväksymisestä 23 päivänä toukokuuta 1986 annettu laki (390/86) ja tämä asetus tulevat voimaan 4 päivänä kesäkuuta 1986.

1 artikla

Sopimusta sovellettaessa ja tämän pöytäkirjan 2 ja 3 artiklan määräyksiä rajoittamatta katsotaan:

1. Yhteisön alkuperätuotteiksi,

(a)kokonaan Yhteisössä tuotetut tuotteet,

(b) tuotteet, jotka on tuotettu Yhteisössä ja joiden valmistukseen on käytetty muita kuin a-kohdassa mainittuja tuotteita edellyttäen, että sanottuja tuotteita on riittävässä määrin valmistettu tai käsitelty 5 artiklan tarkoittamalla tavalla. Tämä ehto ei kuitenkaan koske tuotteita, jotka ovat tämän pöytäkirjan tarkoittamassa mielessä Suomen alkuperätuotteita;

2. Suomen alkuperätuotteiksi,

(a) kokonaan Suomessa tuotetut tuotteet,

(b) tuotteet, jotka on tuotettu Suomessa ja joiden valmistukseen on käytetty muita kuin a-kohdassa mainittuja tuotteita edellyttäen, että sanottuja tuotteita on riittävässä määrin valmistettu tai käsitelty 5 artiklan tarkoittamalla tavalla. Tämä ehto ei kuitenkaan koske tuotteita, jotka ovat tämän pöytäkirjan tarkoittamassa mielessä Yhteisön alkuperätuotteita.

C-luettelossa mainitut tuotteet jätetään väliaikaisesti tämän pöytäkirjan soveltamisen ulkopuolelle. Näitä tuotteita koskevat kuitenkin soveltuvin osin hallinnollista yhteistyötä koskevat järjestelyt ja 23 artikla.

2 artikla

1. Sikäli kuin toisaalta Yhteisön tai Suomen ja toisaalta Itävallan, Islannin, Norjan, Portugalin, Ruotsin ja Sveitsin välisestä kaupasta samoin kuin näistä kuudesta maasta joidenkin välisestä kaupasta määrätään sopimuksin, joissa on samanlaisia määräyksiä kuin tässä pöytäkirjassa, katsotaan samoin:

A. Yhteisön alkuperätuotteiksi sellaiset 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet, joita, sen jälkeen kun ne on viety Yhteisöstä, ei ole laisinkaan valmistettu tai käsitelty missään mainituista kuudesta maasta tai joita ei ole valmistettu tai käsitelty niissä siinä määrin, että niistä tulisi jonkin tällaisen maan alkuperätuotteita tämän pöytäkirjan 1 artiklan 1 b- tai 2 b-kohdan määräyksiä vastaavien määräysten nojalla, jotka sisältyvät edellä mainittuihin sopimuksiin, ja edellyttäen että:

(a) tässä valmistuksessa tai käsittelyssä on käytetty pelkästään näistä kuudesta maasta minkä tahansa, Yhteisön tai Suomen alkuperätuotteita;

(b) kun 5 artiklassa mainituissa A- ja B-luetteloissa prosenttisäännöllä rajoitetaan, kuinka suuri osa arvosta saa tietyin ehdoin olla ei-alkuperätuotteita, arvonlisäys on saavutettu noudattaen jokaisessa näistä maista prosenttisääntöjä sekä muita näissä luetteloissa olevia sääntöjä ilman maasta toiseen tapahtuvan yhdistämisen mahdollisuutta;

B. Suomen alkuperätuotteiksi sellaiset 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tuotteet, joita, sen jälkeen kun ne on viety Suomesta, ei ole laisinkaan valmistettu tai käsitelty missään näistä kuudesta maasta tai joita ei ole valmistettu tai käsitelty niissä siinä määrin, että niistä tulisi jonkin tällaisen maan alkuperätuotteita tämän pöytäkirjan 1 artiklan 1 b- tai 2 b-kohdan määräyksiä vastaavien määräysten nojalla, jotka sisältyvät edellä mainittuihin sopimuksiin, ja edellyttäen että:

(a) tässä valmistuksessa tai käsittelyssä on käytetty pelkästään näistä kuudesta maasta minkä tahansa, Yhteisön tai Suomen alkuperätuotteita;

(b) kun 5 artiklassa mainituissa A- ja B-luetteloissa prosenttisäännöllä rajoitetaan, kuinka suuri osa arvosta saa tietyin ehdoin olla ei-alkuperätuotteita, arvonlisäys on saavutettu noudattaen jokaisessa näistä maista prosenttisääntöjä sekä muita näissä luetteloissa olevia sääntöjä ilman maasta toiseen tapahtuvan yhdistämisen mahdollisuutta.

2. Edellä olevien 1. Aa- ja Ba-kohdan määräyksiä sovellettaessa ei se seikka, että muita kuin sanotuissa kohdissa tarkoitettuja tuotteita on käytetty yhteensä enintään 5 % valmiiden joko Yhteisöön tai Suomeen tuotujen tuotteiden arvosta, vaikuta viimeksi mainittujen tuotteiden alkuperän määrittelyyn edellyttäen, että näin käytetyt tuotteet eivät olisi riistäneet alkuaan Yhteisöstä tai Suomesta viedyiltä tuotteilta niiden alkuperäluonnetta, jos niitä siellä olisi käytetty valmistukseen.

3. Edellä 1. Ab-, Bb- ja 2-kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa mitään ei-alkuperätuotetta ei saa käyttää vain niin valmistettuna tai käsiteltynä, kuin 5 artiklan 3 kohdassa määrätään.

3 artikla

Artiklan 2 määräyksistä poiketen ja edellyttäen, että kaikki mainitun artiklan ehdot on kuitenkin täytetty, valmiit tuotteet pysyvät edelleen Yhteisön tai vastaavasti Suomen alkuperätuotteina vain mikäli valmistukseen käytettyjen Yhteisön tai Suomen alkuperätuotteiden arvo on valmiiden tuotteiden arvosta prosentuaalisesti suurin. Mikäli näin ei ole, näiden viimeksi mainittujen tuotteiden katsotaan olevan sen maan alkuperätuotteita, jossa saavutettu arvonlisäys on niiden arvosta prosentuaalisesti suurin.

4 artikla

Seuraavia tuotteita pidetään 1 artiklan 1 a- ja 2 a-kohdan tarkoittamassa mielessä joko Yhteisössä tai Suomessa "kokonaan tuotettuina":

(a) niiden maaperästä tai niiden merenpohjasta saadut kivennäistuotteet;

(b) siellä korjatut kasvituotteet;

(c) siellä syntyneet ja kasvatetut elävät eläimet;

(d) siellä kasvatetuista elävistä eläimistä saadut tuotteet;

(e) siellä metsästämällä tai kalastamalla saadut tuotteet;

(f) niiden alusten merestä pyydystämät merikalastus- ja muut tuotteet;

(g) niiden tehdasaluksilla yksinomaan f-kohdassa mainituista tuotteista valmistetut tuotteet;

(h) siellä kerätyt ainoastaan raaka-aineiksi soveltuvat käytetyt tavarat;

(i) siellä suoritetuista valmistustoiminnoista syntyneet jätteet;

(j) siellä yksinomaan kohdissa a-i mainituista tuotteista valmistetut tavarat.

5 artikla

1. Sovellettaessa 1 artiklan 1 b- ja 2 b-kohtaa katsotaan riittäväksi:

(a) valmistus tai käsittely, jonka seurauksena tuotetut tavarat siirtyvät toiseen tariffinimikkeeseen kuin se, jota sovelletaan kuhunkin valmistukseen tai käsittelyyn käytetyistä tuotteista, lukuun ottamatta kuitenkaan A-luettelossa mainittuja valmistus- ja käsittelymenetelmiä, joihin sovelletaan tämän luettelon erityismääräyksiä;

(b) B-luettelossa mainitut valmistus- ja käsittelymenetelmät.

Tariffin osilla, ryhmillä ja nimikkeillä tarkoitetaan Tulliyhteistyöneuvoston nimikkeistössä tavaroiden sijoittelussa tullitariffien nimikkeisiin käytettäviä osia, ryhmiä ja nimikkeitä.

2. Silloin kun jonkin valmiin tuotteen osalta A- ja B-luettelossa prosenttisäännöllä rajoitetaan valmistuksessa käytettäviksi sallittujen tuotteiden arvo, näiden tuotteiden kokonaisarvo riippumatta siitä, onko niiden tariffinimike muuttunut valmistuksen, käsittelyn tai kokoamisen kuluessa kummassakin luettelossa säädettyjen rajojen ja ehtojen puitteissa - ei saa suhteessa valmiin tuotteen arvoon ylittää näissä kahdessa luettelossa säädettyä määrää, jos määrä on kummassakin sama, tai korkeampaa määristä, jos ne ovat erilaiset.

3. Sovellettaessa 1 artiklan 1 b- ja 2 b-kohtaa katsotaan seuraavat valmistus- ja käsittelytavat aina riittämättömiksi tekemään tavaroista alkuperätuotteita riippumatta siitä, onko nimike muuttunut vai ei:

a) käsittelyt, joiden tarkoituksena on taata tavaroiden kunnon säilyminen kuljetuksen ja varastoinnin aikana (tuuletus, ripustaminen, kuivaaminen, jäähdyttäminen, suolaveteen, rikkihapokkeeseen tai muuhun liuokseen upottaminen, turmeltuneiden osien poistaminen ja niiden kaltaiset toimenpiteet);

b) pelkkä pölynpoisto, seulominen, lajittelu, laatuluokittelu, yhteensovittaminen (myös tavaroiden järjestäminen sarjoiksi), peseminen, maalaaminen, paloittelu;

c) i) uudelleen pakkaaminen ja lähetysten jakaminen tai yhdistäminen;

ii) pelkkä pullotus, pussitus, koteloihin tai rasioihin pakkaaminen, kartongille, laudoille jne. kiinnittäminen ja kaikki muut yksinkertaiset pakkaustoimenpiteet;

d) merkkien, nimilappujen ja muiden niiden kaltaisten tunnusmerkkien kiinnittäminen tuotteisiin tai niiden pakkauksiin;

e) erilaistenkin tuotteiden pelkkä sekoittaminen, mikäli yksi tai useammat seoksen aineosista eivät vastaa tässä pöytäkirjassa määrättyjä ehtoja, jotta niitä voitaisiin pitää Yhteisön tai Suomen alkuperätuotteina;

f) tavaroiden osien pelkkä yhdistäminen kokonaiseksi tavaraksi;

g) kahden tai useamman edellä a-f kohdassa mainitun toimenpiteen suorittaminen;

h) eläinten teurastus.

6 artikla

1. Milloin 5 artiklassa mainituissa A- ja B-luettelossa määrätään, että Yhteisössä tai Suomessa tuotettujen tavaroiden katsotaan olevan niiden alkuperätuotteita vain sillä ehdolla, että valmistuksessa tai käsittelyssä käytettyjen tuotteiden arvo ei ylitä määrättyä prosenttilukua tuotettujen tavaroiden arvosta, tämän prosenttiluvun määrittämisessä huomioon otettavat arvot ovat:

- toisaalta,

tuoduiksi osoitettujen tuotteiden osalta: niiden tullausarvo maahantuontihetkellä;

epämääräistä alkuperää olevien tuotteiden osalta: ensimmäinen todettavissa oleva näistä tuotteista sen sopimuspuolen alueella maksettu hinta, jossa valmistus tapahtuu;

- toisaalta,

valmiiden tavaroiden hinta vapaasti tehtaalla, josta vähennetään vietäessä palautetut tai palautettavat sisäiset verot.

Tämä artikla koskee myös 2 ja 3 artiklan soveltamista.

2. Sovellettaessa 2 ja 3 artiklaa saavutetulla arvonlisäyksellä ymmärretään eroa toisaalta valmiiden tavaroiden vapaasti tehtaalla -hinnan, josta on vähennetty kyseisestä maasta tai Yhteisöstä vietäessä palautetut tai palautettavat sisäiset verot, ja toisaalta kaikkien tähän maahan tai Yhteisöön tuotujen ja siellä valmistukseen käytettyjen tuotteiden tullausarvon välillä.

7 artikla

Yhden lähetyksen muodostavien Suomen tai Yhteisön alkuperätuotteiden kuljetus voi tapahtua muiden kuin Yhteisön, Suomen, Itävallan, Islannin, Norjan, Portugalin, Ruotsin tai Sveitsin alueiden kautta, tarvittaessa uudelleenlastaten tai väliaikaisesti varastoiden näillä alueilla, mikäli viimeksi mainittujen alueiden kautta tapahtuva kuljetus on oikeutettua maantieteellisin perustein ja mikäli tavarat ovat pysyneet kauttakulkumaan tai varastointimaan tulliviranomaisten valvonnassa ja ne eivät ole siellä tulleet myyntiin eikä kulutukseen ja niille ei ole siellä suoritettu muita toimenpiteitä kuin mahdollisesti purkaus tai jälleenlastaus tai niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet.

8 artikla

1. Tämän pöytäkirjan mukaiset alkuperätuotteet saavat Yhteisöön tai Suomeen tuotaessa tämän sopimuksen mukaiset etuudet, kun niistä esitetään toinen seuraavista asiakirjoista:

a) tämän pöytäkirjan V liitteessä olevan mallin mukainen tavaratodistus EUR. 1, josta jäljempänä käytetään nimitystä EUR. 1-todistus;

b) tämän pöytäkirjan VI liitteen mallin mukainen EUR. 2-lomake yksinomaan alkuperätuotteita sisältäville lähetyksille edellyttäen, että kunkin lähetyksen arvo on enintään 3400 Euroopan valuuttayksikköä (ECU).

2. Seuraavat tämän pöytäkirjan ehdot täyttävät alkuperätuotteet saavat Yhteisöön tai Suomeen tuotaessa tämän sopimuksen mukaiset etuudet ilman, että on tarpeen esittää kumpaakaan 1. kohdassa mainittua asiakirjaa:

a) yksityishenkilöille yksityishenkilöiltä pikkulähetyksinä tulevat tuotteet, joiden arvo on enintään 240 Euroopan valuuttayksikköä (ECU);

b) matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet, joiden arvo on enintään 680 Euroopan valuuttayksikköä (ECU).

Näitä määräyksiä sovelletaan ainoastaan silloin, kun on kysymys muusta kuin kaupallisesta tuonnista ja kun tuotteiden ilmoitetaan täyttävän sopimuksen soveltamisehdot ja mikäli ei ole syytä epäillä annetun ilmoituksen oikeellisuutta.

Tuontia, joka on satunnaista ja käsittää ainoastaan vastaanottajien tai matkustajien henkilökohtaiseen tai perheen käyttöön tulevia tuotteita, ei pidetä kaupallisena, mikäli näiden tuotteiden luonne tai määrä ei viittaa mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen.

3. Viejävaltion kansallisena valuuttana ilmaistut määrät, jotka vastaavat Euroopan valuuttayksikköinä (ECU) ilmaistuja määriä, on vahvistettava viejävaltion toimesta ja saatettava muiden sopimuspuolten tiedoksi. Jos määrät ylittävät tuojavaltion vahvistamat vastaavat määrät, tuojavaltion on ne hyväksyttävä, mikäli tavarat on laskutettu viejävaltion valuuttana.

Jos tavarat on laskutettu Yhteisön muun jäsenvaltion tai tämän pöytäkirjan 2 artiklassa mainitun muun maan valuuttana, tuojavaltion on hyväksyttävä asianomaisen maan ilmoittama määrä.

4. Huhtikuun 30 päivään 1981 saakka (mainittu päivä mukaan luettuna) on Euroopan valuuttayksikön (ECU) kansallisena valuuttana ilmoitettuna arvona käytettävä sitä arvoa, joka oli voimassa 30 päivänä kesäkuuta 1978. Jokaisena seuraavana kahden vuoden ajanjaksona on sovellettava sitä Euroopan valuuttayksikön (ECU) kansallisena valuuttana ilmoitettua arvoa, joka oli voimassa kyseistä kahden vuoden ajanjaksoa välittömästi edeltävän vuoden lokakuun ensimmäisenä arkipäivänä.

5. Tarvikkeiden, varaosien ja työkalujen, jotka toimitetaan yhdessä laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa, katsotaan muodostavan näiden kanssa yhden kokonaisuuden, kun ne normaalivarustuksena sisältyvät kysymyksessä olevan laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon hintaan tai kun niistä ei laskuteta erikseen.

6. Nimikkeistön 3 tulkintasäännön mukaisia sarjoja pidetään alkuperätuotteina, kun kaikki sarjaan kuuluvat tavarat ovat alkuperätuotteita. Milloin sarja koostuu sekä alkuperätuotteista että ei-alkuperätuotteista, sitä on kokonaisuutena pidettävä alkuperätuotteena, jos ei_alkuperätuotteiden arvo on enintään 15 sarjan kokonaisarvosta.

9 artikla

1. Viejävaltion tulliviranomaiset antavat EUR. 1-todistuksen silloin kun siinä mainitut tavarat viedään maasta. Se annetaan viejän käytettäväksi heti, kun tosiasiallinen vienti on tapahtunut tai varmistettu.

2. Euroopan talousyhteisön jäsenvaltion tulliviranomaiset antavat EUR. 1-todistuksen, jos maasta vietävien tavaroiden voidaan katsoa olevan Yhteisön alkuperätuotteita tämän pöytäkirjan 1 artiklan 1 kohdan tarkoittamassa mielessä. Suomen tulliviranomaiset antavat EUR. 1-todistuksen, jos maasta vietävien tavaroiden voidaan katsoa olevan Suomen alkuperätuotteita tämän pöytäkirjan 1 artiklan 2 kohdan tarkoittamassa mielessä.

3. Suomen tai Yhteisön jäsenvaltioiden tulliviranomaiset ovat valtuutettuja antamaan tämän pöytäkirjan 2 artiklassa tarkoitetuissa sopimuksissa mainittuja EUR. 1-todistuksia näissä sopimuksissa määrätyin ehdoin, jos maasta vietävien tavaroiden voidaan katsoa olevan Yhteisön, Suomen tai Itävallan, Islannin, Norjan, Portugalin, Ruotsin tai Sveitsin alkuperätuotteita tämän pöytäkirjan 2 artiklan ja tarvittaessa 3 artiklan tarkoittamassa mielessä ja edellyttäen, että EUR. 1-todistuksissa mainitut tuotteet ovat Suomen tai Yhteisön alueella.

Sovellettaessa tämän pöytäkirjan 2 ja tarvittaessa 3 artiklaa EUR. 1-todistuksia antavat kunkin sellaisen maan tulliviranomaiset, jossa tavaroita on joko säilytetty, ennen kuin ne on jälleenviety samassa tilassa, tai jossa niitä on valmistettu tai käsitelty tämän pöytäkirjan 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kun esitetään aikaisemmin annetut EUR. 1-todistukset.

4. EUR. 1-todistus voidaan antaa vain, jos sen voidaan katsoa olevan sopimuksessa määrätyn etuuskohtelun soveltamiseen oikeuttava todistus.

EUR. 1-todistuksen antopäivä tulee mainita EUR. 1-todistuksen tulliviranomaisille varatussa osassa.

5. Poikkeuksellisesti EUR. 1-todistus voidaan antaa myös siinä mainittujen tavaroiden viennin jälkeen silloin, kun sitä ei ole annettu vientihetkellä erehdysten, tahattomien laiminlyöntien tai erityisolosuhteiden vuoksi.

Tulliviranomaiset voivat antaa EUR. 1-todistuksen jälkikäteen vain siinä tapauksessa, että he ovat todenneet viejän hakemuksessa esitettyjen tietojen pitävän yhtä vastaavien asiakirjojen kanssa.

Jälkikäteen annettuihin EUR. 1-todistuksiin on tehtävä jokin seuraavista merkinnöistä:

"Nachträglich ausgestellt", "delivre a posteriori", "rilasciato a posteriori", "afgevegen a posteriori", "issued retrospectively", "udstedt efterfölgende", "?", "annettu jälkikäteen", "utgefid eftira", "utstedt senere", "emitido a posteriori", "utfärdat i efterhand".

6. Mikäli EUR. 1-todistus varastetaan tai se katoaa tai turmeltuu, viejä voi pyytää sen antaneilta tulliviranomaisilta kaksoiskappaleen, joka laaditaan niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella. Näin annettuun kaksoiskappaleeseen on tehtävä jokin seuraavista merkinnöistä:

"Duplikat", "duplicata", "duplicato", "duplicaat", "duplicate", "?", "kaksoiskappale", "samrit", "segunda via".

Kaksoiskappale, johon on merkittävä alkuperäisen EUR. 1-todistuksen antopäivä, on voimassa mainitusta päivästä lukien.

7. Kohdissa 5 ja 6 mainitut merkinnät tehdään EUR. 1-todistuksen "Huomautuksia" -kohtaan.

8. Yksi tai useampi EUR. 1-todistus voidaan aina korvata yhdellä tai useammalla EUR. 1-todistuksella edellyttäen, että tämä tapahtuu siinä tullitoimipaikassa, jossa tavarat ovat.

9. Tarkastaakseen, että kohdissa 2 ja 3 mainitut ehdot on täytetty, tulliviranomaisilla on oikeus vaatia kaikki kirjalliset todisteet tai ryhtyä kaikkiin tarpeellisiksi katsomiinsa tarkastuksiin.

10 artikla

1. EUR. 1-todistus annetaan vain viejän tai hänen vastuullaan hänen valtuuttamansa edustajan kirjallisesta hakemuksesta. Tämä hakemus laaditaan tämän pöytäkirjan V liitteessä olevan mallin mukaiselle lomakkeelle, joka täytetään tämän pöytäkirjan määräysten mukaisesti.

2. Viejämaan tulliviranomaisten tulee valvoa, että 1 kohdassa mainittu lomake täytetään asianmukaisesti. He tarkistavat erityisesti, että "Tavara"-sarake on täytetty siten, että siihen on mahdotonta tehdä vilpillisiä lisäyksiä. Tämän vuoksi tähän sarakkeeseen ei saa jättää väliin tyhjiä rivejä. Mikäli tilaa ei täytetä kokonaan, viimeisen rivin alle on vedettävä vaakasuora viiva ja tyhjä tila on suljettava viivalla.

3. Koska EUR. 1-todistus on sopimuksen mukaisen tulli- ja kiintiöetuuskohtelun soveltamiseen oikeuttava todistusasiakirja, viejämaan tulliviranomaisten tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin tavaroiden alkuperän ja muiden todistuksessa olevien tietojen tarkistamiseksi.

4. Viejä tai hänen edustajansa esittää hakemuksensa yhteydessä sellaiset asiakirjat, joilla voidaan osoittaa, että maasta vietäville tavaroille voidaan antaa EUR. 1-todistus.

5. Mikäli EUR. 1-todistus annetaan tämän pöytäkirjan 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti siinä mainittujen tavaroiden tosiasiallisen viennin jälkeen, viejän tulee 1 kohdassa mainitussa hakemuksessa:

- mainita EUR. 1-todistuksessa mainittujen tavaroiden lähetyspaikka ja -aika;

- todistaa, että kysymyksessä olevien tavaroiden vientihetkellä ei ole annettu EUR. 1-todistusta, ja ilmoittaa syyt tähän.

6. EUR. 1-todistusten hakemukset sekä tämän pöytäkirjan 9 artiklan 3 kohdan toisessa kappaleessa tarkoitetut EUR. 1-todistukset, joiden nojalla uudet EUR. 1-todistukset annetaan, on viejämaan tulliviranomaisten säilytettävä vähintään kaksi vuotta.

11 artikla

1. EUR. 1-todistus laaditaan tämän pöytäkirjan V liitteessä olevan mallin mukaiselle lomakkeelle. Tämä lomake painetaan yhdellä tai useammalla niistä kielistä, joilla sopimus on tehty, tai ruotsin kielellä. EUR. 1-todistus laaditaan jollakin näistä kielistä viejävaltion sisäisen lainsäädännön mukaisesti; jos se laaditaan käsin, se on täytettävä musteella ja painokirjaimin.

2. EUR. 1-todistuksen koon tulee olla 210 x 297 mm; todistuksen pituus voi kuitenkin alittaa määrämitan enintään 5 millimetrillä tai ylittää sen enintään 8 millimetrillä. Käytettävän paperin tulee olla valkoista, hiokkeetonta, liimakäsiteltyä kirjoituspaperia, jonka paino on vähintään 25 g/m ² . Siinä tulee olla vihreä painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee kaikki mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehdyt väärennykset silmin havaittaviksi.

3. Yhteisön jäsenvaltiot ja Suomi voivat pidättää itselleen EUR. 1-todistusten painatusoikeuden tai antaa sen hyväksymiensä kirjapainojen tehtäväksi. Viimeksi mainitussa tapauksessa jokaisessa EUR. 1-todistuksessa on oltava merkintä tästä hyväksymisestä. Jokaisessa EUR. 1-todistuksessa on oltava kirjapainon nimi ja osoite, tai merkki, josta tämä voidaan tunnistaa. Siinä tulee myös olla painettu tai muulla tavoin tehty sarjanumero, jonka avulla se voidaan yksilöidä.

12 artikla

1. EUR. 1-todistus on esitettävä neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona viejävaltion tulliviranomainen on sen antanut, sen tuojavaltion tullitoimipaikassa, jossa tavarat ilmoitetaan tulliselvitettäviksi tämän valtion säädösten määräämässä järjestyksessä. Mainitut viranomaiset voivat vaatia siitä käännöksen. He voivat lisäksi vaatia, että tuontitavarailmoitusta täydennetään maahantuojan vakuutuksella siitä, että tavarat täyttävät sopimuksen soveltamiseksi vaadittavat ehdot.

2. Rajoittamatta tämän pöytäkirjan 5 artiklan 3 kohdan määräyksiä katsotaan yhdeksi tavaraksi sellainen nimikkeistön 84 tai 85 ryhmään kuuluva, osiin purettu tai kokoamaton tavara, joka ilmoittajan pyynnöstä tuodaan tulliselvitettäväksi osalähetyksinä asianomaisten viranomaisten määräämin ehdoin, ja koko tavaralle voidaan esittää yksi EUR. 1-todistus ensimmäistä osalähetystä tuotaessa.

3. EUR. 1-todistukset, jotka esitetään tuojavaltion tulliviranomaisille 1 kohdassa mainitun esittämismääräajan päätyttyä, voidaan hyväksyä etuuskohtelua sovellettaessa, kun määräajan noudattamatta jättäminen johtuu ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisista olosuhteista.

Näiden tapausten lisäksi tuojavaltion tulliviranomaiset voivat hyväksyä EUR. 1-todistukset kun tavarat on esitetty niille ennen mainitun määräajan päättymistä.

4. Pienet eroavuudet EUR. 1-todistuksen merkintöjen ja tavaroiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tullitoimipaikassa esitettyjen asiakirjojen merkintöjen välillä eivät sinänsä tee EUR. 1-todistuksesta mitätöntä, jos voidaan asianmukaisesti osoittaa, että todistus vastaa tulliselvitettäväksi esitettyjä tavaroita.

5. Tuojavaltion tulliviranomaiset säilyttävät EUR. 1-todistukset tässä valtiossa voimassa olevien säädösten mukaisesti.

6. Tämän pöytäkirjan 7 artiklassa mainittujen ehtojen noudattaminen osoitetaan esittämällä tuojavaltion tulliviranomaisille:

a) joko yksi ainoa viejävaltiossa laadittu kuljetusasiakirja, jonka turvin tavaroiden kuljetus kauttakulkumaan kautta on tapahtunut;

b) tai kauttakulkumaan tulliviranomaisten antama todistus, jossa on:

- tarkka kuvaus tavaroista,

- tavaroiden purkamisen ja jälleenlastauksen päivämäärä ja tarvittaessa käytettyjen alusten nimet,

- todistus olosuhteista, joissa tavaroita on pidetty kauttakulkumaassa;

c) tai, edellä mainittujen puuttuessa, mitä tahansa todisteaineistoa.

13 artikla

1. Tämän pöytäkirjan 9 artiklan 1-6 kohdan sekä 10 artiklan l ja 6 kohdan määräyksistä poiketen EUR. 1-todistuksia annettaessa käytettävää yksinkertaistettua menettelyä sovelletaan jäljempänä olevien määräysten mukaisesti.

2. Viejävaltion tulliviranomaiset voivat antaa luvan sellaiselle viejälle (josta jäljempänä käytetään nimitystä "valtuutettu viejä"), joka täyttää 3 kohdan ehdot ja aikoo harjoittaa toimintaa, jota varten EUR. 1-todistuksia voidaan antaa, olla esittämättä vientihetkellä viejävaltion tullitoimipaikassa joko tavaroita tai niitä koskevan EUR. 1-todistuksen hakemusta EUR. 1-todistuksen saamiseksi tämän pöytäkirjan 8 artiklan 5 kohdan, 9 artiklan kohtien 1-4 sekä 12 artiklan 2 kohdan mukaisin ehdoin.

Viejävaltion tulliviranomaiset voivat ilmoittaa, että 1. kohdan mukaista erityiskohtelua ei myönnetä tietyille tavararyhmille.

3. 2 kohdassa mainittu lupa myönnetään ainoastaan sellaiselle viejälle, joka harjoittaa usein tapahtuvaa vientiä ja antaa kaikki tulliviranomaisten tarpeellisiksi katsomat vakuudet tavaroiden alkuperäluonteen tarkistamiseksi.

Tulliviranomaiset kieltäytyvät antamasta lupaa sellaiselle viejälle, joka ei anna kaikkia niiden tarpeellisiksi katsomia vakuuksia.

Tulliviranomaiset voivat milloin tahansa peruuttaa luvan. Heidän on tehtävä näin silloin, kun valtuutettu viejä ei enää täytä ehtoja tai anna edellisissä kohdissa tarkoitettuja vakuuksia.

4. Luvassa määrätään tulliviranomaisten valinnan mukaan, että EUR. 1-todistuksen kohta 11 "Tulliviranomaisten todistus":

(a) joko varustetaan edeltäkäsin viejävaltion asianomaisen tullitoimipaikan leimalla sekä mainitun toimipaikan virkamiehen joko käsin tai muulla tavoin tekemällä allekirjoituksella,

(b) tai on valtuutetun viejän viejävaltion tulliviranomaisten hyväksymällä ja tämän pöytäkirjan VII liitteessä olevan mallin mukaisella erikoisleimalla vahvistama. Tämä leima voidaan painattaa lomakkeisiin.

EUR. 1-todistuksen kohdan 11 "Tulliviranomaisen todistus" täyttää tarvittaessa valtuutettu viejä.

5. Kohdassa 4 (a) mainituissa tapauksissa EUR. 1-todistuksen kohtaan 7 "huomautuksia" tehdään jokin seuraavista merkinnöistä. "Procédure simplifiée", "Forenklet procedure", "Vereinfachtes Verfahren", "Simplified procedure", "Procedura semplificata", "Vereenvoudigde procedure", "_ãyovo_evevnooi_oiX_i_", Yksinkertaistettu menettely", "Einföldu afgreidslu", "Forenklet prosedyre", "Procedimento 'simplificado", "Förenklad procedur". Valtuutettu viejä merkitsee tarvittaessa EUR. 1-todistuksen kohtaan 13 "Tarkistuspyyntö" todistuksen jälkitarkastuksen suorittavan tulliviranomaisen nimen ja osoitteen.

6. Tulliviranomaiset ilmoittavat luvassa erityisesti:

(a) EUR. 1-todistuksen hakemuksia koskevat ehdot,

(b) ehdot, joilla nämä hakemukset sekä EUR. 1-todistukset, joiden perusteella muita EUR. 1-todistuksia on annettu tämän pöytäkirjan 9 artiklan 3 kohdan 2 kappaleen mukaisin ehdoin, säilytetään vähintään kaksi vuotta,

(c) 4 (b) kohdassa mainituissa tapauksissa, tulliviranomaiset, jotka suorittavat 17 artiklassa tarkoitetun jälkitarkastuksen.

Yksinkertaistettua menettelyä sovellettaessa viejävaltion tulliviranomaiset voivat määrätä käytettäväksi yksilöimistä varten tarkoitetulla tunnusmerkillä varustettuja EUR. 1-todistuksia.

7. Valtuutettua viejää voidaan vaatia ilmoittamaan tulliviranomaisille niiden antamien määräysten mukaisesti tavarat, jotka hän aikoo viedä, jotta asianomaisella tullitoimipaikalla on mahdollisuus suorittaa tarkistus ennen tavaran lähettämistä.

Viejävaltion tulliviranomaiset voivat suorittaa valtuutetun viejän luona mitä tahansa tarpeellisiksi katsomiaan tarkastustoimenpiteitä. Valtuutettu viejä on velvollinen alistumaan näihin tarkastustoimenpiteisiin.

8. Tämän artiklan määräysten ei katsota muuten vaikuttavan Suomen, Yhteisön ja jäsenvaltioiden tullimuodollisuuksia ja tulliasiakirjojen käyttöä koskevien sääntöjen soveltamiseen.

14 artikla

1. EUR. 2-lomakkeen täyttää ja allekirjoittaa viejä tai hänen vastuullaan hänen valtuuttamansa edustaja. Se laaditaan VI liitteessä olevan mallin mukaiselle lomakkeelle. Lomake painetaan yhdellä tai useammalla niistä kielistä, joilla sopimus on laadittu, tai ruotsin kielellä. Se laaditaan jollakin näistä kielistä ja viejävaltion sisäisen lainsäädännön mukaisesti. Jos se laaditaan käsin, se on täytettävä musteella ja painokirjaimin.

2. Kutakin lähetystä varten laaditaan erillinen EUR. 2-lomake.

3. EUR. 2-lomakkeen tulee olla kooltaan

210 x 148 mm; sen pituus voi kuitenkin olla määrämittaa enintään 5 mm pienempi tai enintään 8 mm suurempi. Käytettävän paperin tulee olla valkoista, hiokkeetonta, liimakäsiteltyä kirjoituspaperia, jonka paino on vähintään 64 g/m ² .

4. Yhteisön jäsenvaltiot ja Suomi voivat pidättää itselleen EUR. 2-lomakkeiden painatusoikeuden tai antaa painatuksen hyväksymiensä kirjapainojen tehtäväksi. Jälkimmäisessä tapauksessa on jokaisessa lomakkeessa oltava merkintä tällaisesta hyväksymisestä. Jokaisessa lomakkeessa on oltava kirjapainon nimi ja osoite tai tunnistemerkki. Jokaisessa lomakkeessa tulee lisäksi olla painettu tai muulla tavoin tehty sarjanumero, jonka avulla se voidaan yksilöidä.

5. Jos lähetykseen sisältyvät tavarat on jo tarkastettu viejämaassa "alkuperätuotteet"-käsitteen määrittelyn suhteen, viejä voi viitata tähän tarkastukseen EUR. 2-lomakkeen "Huomautuksia"-sarakkeessa.

6. EUR. 2-lomakkeen laatinut viejä on velvollinen esittämään viejämaan tulliviranomaisten pyynnöstä tämän lomakkeen käyttöä koskevaa todistusaineistoa.

15 artikla

1. Tavaroille, jotka on lähetetty Yhteisöstä tai Suomesta muissa kuin tämän pöytäkirjan 2 artiklassa mainituissa maissa pidettävään näyttelyyn ja jotka myydään näyttelyn jälkeen Suomeen tai Yhteisöön tuotaviksi, myönnetään maahan tuotaessa sopimuksen määräysten mukaiset etuudet edellyttäen, että ne täyttävät tämän pöytäkirjan ehdot niin että niitä voidaan pitää Yhteisön tai Suomen alkuperätuotteina ja sikäli kuin tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla todistetaan,

(a) että viejä on lähettänyt nämä tavarat Yhteisön tai Suomen alueelta näyttelymaahan ja pitänyt niitä siellä näytteillä;

(b) että mainittu viejä on myynyt tai luovuttanut nämä tavarat Suomessa tai Yhteisössä olevalle vastaanottajalle;

(c) että tavarat on lähetetty näyttelyn aikana tai välittömästi sen jälkeen Suomeen tai Yhteisöön siinä tilassa, jossa ne lähetettiin näyttelyyn;

(d) että sen jälkeen kun tavarat on lähetetty näyttelyyn, niitä ei ole käytetty muihin tarkoituksiin kuin tässä näyttelyssä esittelyyn.

2. EUR. 1-todistus tulee esittää normaalissa järjestyksessä tulliviranomaisille. Siinä on mainittava näyttelyn nimi ja osoite. Tavaroiden luonteesta ja olosuhteista, joissa niitä on pidetty näytteillä, voidaan tarvittaessa vaatia asiakirjallinen lisäselvitys.

3. Kohtaa 1 sovelletaan kaikkiin kaupan, teollisuuden, maatalouden ja käsiteollisuuden näyttelyihin, messuihin tai niiden kaltaisiin julkisiin esittelytilaisuuksiin, joissa tavarat näyttelyn aikana pysyvät tullivalvonnan alaisina, lukuun ottamatta sellaisia tilaisuuksia, jotka on järjestetty kaupoissa tai liiketiloissa yksityisiin tarkoituksiin ulkomaisten tavaroiden myymiseksi.

16 artikla

1. Taatakseen tämän osan oikean soveltamisen Yhteisön jäsenvaltiot ja Suomi avustavat toisiaan tullihallintojensa välityksellä EUR. 1-todistusten (myös tämän pöytäkirjan 9 artiklan 3 kohdan nojalla annettujen) ja EUR. 2-lomakkeilla olevien viejän ilmoitusten aitouden ja oikeellisuuden tarkistamisessa.

2. Sekakomitealla on oikeus tehdä tarvittavat päätökset, jotta hallinnollisen yhteistyön muotoja voitaisiin ajallaan soveltaa Yhteisössä ja Suomessa.

3. Jäsenvaltioiden ja Suomen tulliviranomaiset toimittavat toisilleen Euroopan yhteisöjen komission välityksellä tullitoimipaikkojensa EUR. 1-todistuksien antamiseen käyttämien leimasinten leimanäytteet.

4. Rangaistus- ja muita seuraamuksia sovelletaan jokaiseen, joka laatii tai laadituttaa vääriä tietoja sisältävän asiakirjan saadakseen tavaroille etuuskohtelun. Tätä kohtaa sovelletaan, muutettavat muuttaen, käytettäessä tämän pöytäkirjan 13 artiklassa säädettyä menettelyä.

5. Jäsenvaltiot ja Suomi ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin taatakseen, että sellaisia EUR. 1-todistuksen turvin kuljetettavia tavaroita, jotka kuljetuksen aikana tulevat niiden alueella sijaitsevalle vapaavyöhykkeelle, ei vaihdeta toisiin tavaroihin ja että niille ei suoriteta muita toimenpiteitä kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarkoitetut tavanomaiset toimenpiteet.

6. Mikäli Yhteisön tai Suomen alkuperää olevia EUR. 1-todistuksen turvin vapaavyöhykkeelle tuotuja tavaroita valmistetaan tai käsitellään, asianomaisten tulliviranomaisten tulee viejän pyynnöstä antaa uusi EUR. 1-todistus, jos suoritettu valmistus tai käsittely on tämän pöytäkirjan määräysten mukaista.

17 artikla

1. EUR. 1-todistusten tai EUR. 2-lomakkeiden jälkitarkastus suoritetaan pistokokein tai aina kun tuojavaltion tulliviranomaisilla on aihetta epäillä asiakirjan aitoutta tai kysymyksessä olevien tavaroiden tosiasiallisesta alkuperästä annettujen tietojen oikeellisuutta.

2. Kohdan 1 määräyksiä sovellettaessa tuojavaltion tulliviranomaiset palauttavat EUR. 1-todistuksen tai EUR. 2-lomakkeen tai niiden valokopion viejävaltion tulliviranomaisille ja esittävät mahdolliset tiedustelun muotoa tai sisältöä koskevat syyt. He liittävät EUR. 1-todistukseen tai EUR. 2-lomakkeeseen laskun, mikäli sellainen on esitetty, tai sen jäljennöksen ja ilmoittavat kaikki tiedot, jotka on saatu ja joiden nojalla mainitussa todistuksessa tai lomakkeessa olevia tietoja voidaan pitää väärinä.

Jos tuojavaltion tulliviranomaiset pidättyvät soveltamasta sopimuksen määräyksiä siihen asti kun tarkistuksen tulokset on saatu, he tarjoutuvat luovuttamaan tavarat tuojalle sillä edellytyksellä, että ryhdytään tarpeellisiksi katsottuihin varmuustoimenpiteisiin.

3. Jälkitarkastuksen tulokset on ilmoitettava tuojavaltion tulliviranomaisille niin pian kuin mahdollista. Niiden perusteella tulee voida päättää, koskeeko kiistanalainen EUR. 1-todistus tai EUR. 2-lomake maasta tosiasiallisesti vietyjä tavaroita ja voidaanko näihin tavaroihin tosiasiallisesti soveltaa etuuskohtelua.

Mikäli tuojavaltion tulliviranomaiset ja viejävaltion tulliviranomaiset eivät pysty ratkaisemaan kiistanalaisia tapauksia tai mikäli syntyy kysymys tämän pöytäkirjan tulkinnasta, ne on alistettava tullikomitean ratkaistaviksi.

EUR. 1-todistuksen jälkitarkastusta varten viejämaan tulliviranomaisten on säilytettävä vientiasiakirjat tai niiden asemasta käytetyt EUR. 1-todistusten jäljennökset vähintään kaksi vuotta.

18 artikla

(poistettu siirtymämääräys)

19 artikla

Yhteisö ja Suomi ryhtyvät omalta osaltaan tämän pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

20 artikla

Tämän pöytäkirjan liitteet ovat sen erottamaton osa.

21 artikla

(poistettu siirtymämääräys.)

22 artikla

Sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta tavaratodistukset, joita Yhteisön jäsenvaltioiden ja Suomen tulliviranomaiset ovat oikeutetut antamaan 2 artiklassa mainittuja sopimuksia sovellettaessa, annetaan näissä sopimuksissa määrätyin ehdoin. Ne sitoutuvat myös varmistamaan tähän tarvittavan hallinnollisen yhteistyön, erityisesti 2 artiklassa mainittujen sopimusten puitteissa vaihdettavien tavaroiden kuljetuksen ja säilytyksen valvomiseksi.

23 artikla

1. Rajoittamatta 2 pöytäkirjan 1 artiklan määräyksiä, voidaan sellaisille tuotteille, jotka kuuluvat sopimuksen piiriin ja jotka on käytetty sellaisten tuotteiden valmistukseen, joille annetaan tai laaditaan EUR. 1-todistus tai EUR. 2-lomake, myöntää tullinpalautus tai tullihelpotus missä tahansa muodossa vain, jos on kysymys Yhteisön, Suomen tai tämän pöytäkirjan 2 artiklassa mainittujen kuuden muun maan alkuperätuotteista.

Poikkeuksena tähän viimeiseen alkuperätuotteita koskevaan määräykseen on se, että tullinpalautusta tai tullihelpotusta missä tahansa muodossa ei kuitenkaan myönnetä Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ja Suomen välisessä sopimuksessa mainituille Kreikasta tuotaville alkuperätuotteille silloin, kun ne käytetään Yhdeksän maan yhteisössä tai Suomessa sellaisten tavaroiden valmistukseen, joille annetaan tai laaditaan EUR. 1-todistus tai EUR. 2-lomake Yhdeksän maan yhteisössä tai Suomessa tai kun ne jälleenviedään samassa tilassa mainituilta alueilta siellä annetulla tai laaditulla EUR. 1-todistuksella tai EUR. 2-lomakkeella.

(Tämä kappale on voimassa 31 joulukuuta 1985 saakka.)

(2. Poistettu siirtymämääräys.)

3. Tässä artiklassa ja seuraavissa artikloissa "tullilla" tarkoitetaan myös vaikutukseltaan tulleja vastaavia maksuja.

24 artikla

(poistettu siirtymämääräys.)

25 artikla

(1.-4. poistettuja siirtymämääräyksiä.)

5. Silloin kun Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ja Suomen välisen sopimuksen lisäpöytäkirjan 3 artiklan nojalla myönnetään Kreikasta ja Yhdeksän maan yhteisöstä Suomeen tuotaville tavaroille erilainen tullikohtelu, Kreikalle tarkoitettua erityiskohtelua sovelletaan kaikkiin Yhteisön alkuperätuotteisiin, joiden mukana on Kreikassa annettu tai laadittu EUR. 1-tavaratodistus tai EUR. 2-lomake. (Tämä kohta on voimassa 31 joulukuuta 1985 saakka.)

26 artikla

Sopimuspuolet ryhtyvät niihin toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen sovittaessa Itävallan, Islannin, Norjan, Portugalin, Ruotsin ja Sveitsin kanssa järjestelyistä tämän pöytäkirjan soveltamisen varmistamiseksi.

27 artikla

1. Sovellettaessa tämän pöytäkirjan 2 artiklan 1. A -kohtaa, jokaista tuotetta, joka on mainitussa artiklassa tarkoitetuista kuudesta maasta jonkin alkuperätuote, kohdellaan ei-alkuperätuotteena sinä aikana tai niinä aikoina, jolloin Suomi soveltaa tähän tuotteeseen ja kyseiseen maahan nähden kolmansien maiden tullia tai vastaavanlaista suojatoimenpidettä Suomen ja edellä mainitussa artiklassa tarkoitetun kuuden maan välistä kaupankäyntiä koskevien määräysten nojalla.

2. Sovellettaessa tämän pöytäkirjan 2 artiklan 1. B -kohtaa, jokaista tuotetta, joka on mainitussa artiklassa tarkoitetuista kuudesta maasta jonkin alkuperätuote, kohdellaan ei-alkuperätuotteena sinä aikana tai niinä aikoina, jolloin Yhteisö soveltaa tähän tuotteeseen ja kyseiseen maahan nähden kolmansien maiden tullia tämän maan kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla.

28 artikla

Sekakomitea voi päättää tämän pöytäkirjan määräysten muuttamisesta.