48/1982

1 §

2 §

3 §

1 artiklaHenkilöt, joihin sopimusta sovelletaan

Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan veroihin, jotka määrätään sopimusvaltion tai sen paikallisviranomaisen lukuun tulon perusteella, verojen kantotavasta riippumatta.

2. Tulon perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia kokonaistulon taikka tulon osan perusteella suoritettavia veroja, niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton perusteella suoritettavat verot sekä yrityksen maksamien palkkojen yhteismäärän perusteella suoritettavat verot.

3. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Singaporessa:

tulovero (jäljempänä "Singaporen vero")

b) Suomessa:

1) valtion tulovero;

2) kunnallisvero;

3) kirkollisvero;

4) merimiesvero ja

5) lähdevero;

(jäljempänä "Suomen vero").

4. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista.

5. Jos jommankumman sopimusvaltion verolainsäädäntöön tehtyjen muutosten vuoksi pidetään sopimuksen artiklan muuttamista toivottavana vaikuttamatta sen yleisiin periaatteisiin, voidaan tarpeelliset muutokset tehdä keskinäisin sopimuksin diplomaattisten noottien vaihdolla tai muulla sopimusvaltioiden valtiosäännössä edellyttämällä tavalla.

3 artiklaYleiset määritelmät

1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:

a) 1) "Singapore" tarkoittaa Singaporen Tasavaltaa;

2) "Suomi" tarkoittaa Suomen Tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, aluetta, jolla Suomen verolainsäädäntö on voimassa;

b) "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoittaa Singaporea ja Suomea, sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

c) "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, jakamattoman kuolinpesän, toisen hyväksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trust), yhtiön ja muun yhteenliittymän, jota verotuksessa käsitellään eri yksikkönä;

d) "yhtiö" tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä;

e) "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoittaa yritystä, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa, ja vastaavasti yritystä, jota toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa;

f) "toimivaltainen viranomainen" tarkoittaa:

1) Singaporessa valtiovarainministeriä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa;

2) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen Valtuuttamaa edustajaa;

g) "vero" tarkoittaa Singaporen veroa tal Suomen veroa, sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

h ) "kansalainen" tarkoittaa:

1) luonnollista henkilöä, jolla on sopimusValtion kansalaisuus,

2) oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

i) "yrityksen tulo" ei käsitä vuokraa taikka rojaltia, joka saadaan kirjallisesta tai taiteellisesta tekijänoikeudesta taikka elokuvafilmistä tahi televisio- tai radiolähetyksessä käytettävästä nauhasta taikka kaivoksesta, öljylähteestä, louhoksesta tai muusta paikasta, jossa luonnonvaroja louhitaan, taikka metsätaloudesta, tahi osingon, koron, vuokran, rojaltin tai korVauksen muodossa saatua tuloa taikka muuta suoritusta, joka saadaan toisen yrityksen tai yritysryhmän liike- tai muun toiminnan johtamisesta tai valvonnasta, tahi suoritusta, joka saadaan työstä tai henkilökohtaisesta toiminnasta taikka tuloa, joka saadaan aluksen taikka ilmaa-aluksen käyttämisestä;

j) "kansainvälinen liikenne" tarkoittaa kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, jota käyttävän yrityksen tosiasiallinen johto on sopimusvaltiossa, paitsi milloin laivaa tai ilma-alusta käytetään vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä taikka vain tällaisten paikkojen ja yhden tai useamman sellaisen laitteen välillä, jota käytetään luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön tämän toisen sopimusvaltion aluevesiin rajoittuvilla vesillä.

2. Kun sopimusvaltio soveltaa sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, olevan se merkitys, joka sillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan.

4 artiklaVerotuksellinen kotipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, jota sopimusvaltiossa toimitettavassa verotuksessa pidetään tässä sopimusvaltiossa asuvana.

2. Milloin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavasti:

a) hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa sopimusvaltioissa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (jäljempänä "elinetujen keskus");

b) jos ei voida ratkaista, kummassa sopimusvaltiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan sopimusvaltiossa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;

c) jos hän oleskelee pysyvästi molemmissa sopimusvaltioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, katsotaan henkilön asuvan siinä valtiossa, jossa sen tosiasiallinen johto on. Jos ei voida ratkaista, missä henkilön tosiasiallinen johto on, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

5 artiklaKiinteä toimipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti, mutta ei yksinomaan:

a) yrityksen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) myymälän tai muun myyntipaikan;

e) tehtaan;

f) työpajan;

g) varastorakennuksen; ja

h) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, jossa luonnonvaroja louhitaan.

3. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää myös:

a) paikan, jossa harjoitetaan rakennus- tai asennustoimintaa, mutta vain milloin toiminta tai toimintojen yhdistelmä kestää yhtenä tai useampana ajanjaksona yhteensä yli kuusi kuukautta kahdentoista kuukauden ajanjaksona;

b) palvelut, niihin luettuina konsulttipalvelut, jotka sopimusvaltiossa asuva henkilö pitää saatavana työntekijöidensä tai muun henkilöstönsä välityksellä.

4. Sopimusvaltiossa asuvalla yrityksellä katsotaan olevan kiinteä toimipaikka toisessa sopimusvaltiossa, jos se harjoittaa tässä toisessa sopimusvaltiossa valvontatoimintaa, joka liittyy tässä toisessa sopimusvaltiossa harjoitettuun rakennus- tai asennustoimintaan taikka näiden yhdistelmään, yhtenä tai useampana ajanjaksona yhteensä kuusi kuukautta kahdentoista kuukauden ajanjaksona.

5. Sanonnan "kiinteä toimipaikka" ei katsota käsittävän:

a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan mainontaa, tietojen antamista, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista toimintaa varten, joka on yrityksen muuhun toimintaan nähden luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

6. Henkilön, joka toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta (muu kuin itsenäinen edustaja, johon sovelletaan 7 kappaletta), katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa, jos:

a) hänellä on ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa valtuus tehdä sopimuksia yrityksen puolesta ja hän valtuuttaan siellä tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin tämän valtuuden käyttäminen rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen puolesta; tai

b) hän tavanomaisesti pitää ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa tavaravarastoa, josta hän säännöllisesti toimittaa tilauksia tämän yrityksen puolesta; tai

e) hän tavanomaisesti hankkii ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa tilauksia yksinomaan tai lähes yksinomaan tämän yrityksen puolesta taikka muun yrityksen puolesta, jossa sillä on määräämisvalta tai jolla on määräämisvalta siinä.

7. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa tässä toisessa sopimusvaltiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, edellyttäen, että välittäjä tai edustaja toimii säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.

8. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä katsotaan, jälleenvakuutusta lukuun ottamatta, olevan kiinteä toimipaikka toisessa sopimusvaltiossa, jos se kantaa vakuutusmaksuja tässä toisessa valtiossa tai vakuuttaa siellä olevia riskejä siellä olevan työntekijän tai sellaisen edustajan välityksellä, joka ei ole itsenäinen edustaja, johon 7 kappaletta sovelletaan.

9. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä - tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä - joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta (siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo), voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. a) Sanonnalla "kiinteä omaisuus" on, jollei b) ja c) kohdan määräyksistä muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus on.

b) Sanonta "kiinteä omaisuus" käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien. lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön.

c) Laivoja ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.

4. Jos osakkeiden tai niiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiölle kuuluvaa kiinteää omaisuutta, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

5. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon ja vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

6. Tämän artiklan 4 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta sanotussa kappaleessa tarkoitetusta hallintaoikeudesta saatuun tuloon ja vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä sellaisesta hallintaoikeudesta saatuun tuloon.

7 artiklaLiiketulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.

2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa ja itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kaikki sellaiset menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuvat menot, jotka olisivat vähennyskelpoiset, jos kiinteä toimipaikka olisi itsenäinen yritys, sikäli kuin ne kohtuudella voidaan lukea kiinteään toimipaikkaan kuuluviksi, riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Mikäli sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo määrätään tietyksi prosenttiosuudeksi yrityksen tulosta tai jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät 2 kappaleen määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa tällaista menettelyä noudattaen. Käytettävän menetelmän on kuitenkin johdettava tässä artiklassa ilmaistujen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

5. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.

6. Milloin liiketuloon sisältyy tulolajeja, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

8 artiklaMeri- ja ilmakuljetus

1. Tulosta, joka saadaan ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

2. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa laivan käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, voidaan verottaa molemmissa sopimusvaltioissa.

Tällöin

a) Suomen vero, joka on suoritettava tulosta, jonka laivaa kansainväliseen liikenteeseen käyttävä singaporelainen yritys saa tällaisesta Suomessa harjoitetusta toiminnasta, alennetaan määrällä, joka vastaa 50 prosenttia verosta, ja alennettu tulosta maksettava Suomen vero vähennetään tästä tulosta maksettavasta Singaporen verosta;

b) Singaporen vero, joka on suoritettava tulosta, jonka laivaa kansainväliseen liikenteeseen käyttävä suomalainen yritys saa tällaisesta Singaporessa harjoitetusta toiminnasta, alennetaan määrällä, joka vastaa 50 prosenttia verosta, ja alennettu tulosta maksettava Singaporen vero vähennetään tästä tulosta maksettavasta Suomen verosta.

3. Tätä artiklaa sovelletaan myös voittoosuuteen, jonka tällainen meri- tai ilmakuljetusta harjoittava yritys saa osallistumisestaan meri- tai ilmakuljetuspooliin.

9 artiklaEtuyhteydessä keskenään olevat yritykset

Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta, noudatetaan seuraavaa.

Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilmaan näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

10 artiklaOsinko

1. a) Osingosta, jonka Suomessa asuva yhtiö maksaa Singaporessa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa Singaporessa. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös Suomessa, Suomen lainsäädännön mukaan, mutta jos saajalla On oikeus osinkoon, vero ei saa olla suurempi kuin:

1) 5 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos se, jolla on oikeus osinkoon, on yhtiö (lukuun ottamatta yhtymää), joka välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta;

2) 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä muissa tapauksissa.

b) 1) Singaporen nykyisen lainsäädännön Mukaan ei Singaporessa ole yhtiön tulosta suoritettavan veron lisäksi suoritettava osingosta veroa, milloin Singaporessa asuva yhtiö maksaa osinkoa Suomessa asuvalle henkilölle, jolla on oikeus osinkoon.

2) Jos Singapore sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ottaa käyttöön yhtiön tulosta suoritettavan veron lisäksi Singaporessa asuvan yhtiön maksamasta osingosta suoritettavan veron, voidaan tätä veroa kantaa, mutta veron on oltava a) kohdan mukainen, jos se kannetaan osingosta, jonka on saanut Suomessa asuva henkilö, jolla on oikeus osinkoon.

c) Tämä kappale ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

d) Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä kappaletta sovelletaan.

2. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia, samoin kuin muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa asuva voiton jakava yhtiö on, kohdellaan verotuksellisesti samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus osinkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä. toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa osinkoa käsitellään kiinteän toimipaikan tulona 7 artiklan määräysten mukaisesti tai kiinteän paikan tulona.

4. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa verottaa yhtiön maksamasta osingosta, paitsi mikäli osinko maksetaan tässä toisessa valtiossa asuvalle henkilölle tai mikäli osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, eikä myöskään verottaa yhtiön jakamattomasta voitosta, vaikka maksettu osinko tai jakamaton voitto kokonaan tai osaksi koostuisi tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta.

5. a) Osingon katsotaan kertyvän Suomesta, jos sen maksaa Suomessa asuva yhtiö.

b) Osingon katsotaan kertyvän Singaporesta

1) jos sen maksaa Singaporessa asuva yhtiö; tai

2) jos sen maksaa Malesiassa asuva yhtiö tulosta, joka on kertynyt Singaporesta, jos osingon katsotaan kertyneen Singaporesta Singaporen ja Malesian välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi 26 päivänä joulukuuta 1968 allekirjoitetun sopimuksen VII artiklan mukaan.

11 artiklaKorko

1. Korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, sen valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos saajalla on oikeus korkoon, vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia koron kokonaismäärästä. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä on sopimusvaltiosta kertynyt korko, joka maksetaan toisen sopimusvaltion hallitukselle, vapaa verosta ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa.

4. Tämän artiklan 3 kappaletta sovellettaessa, sanonnalla "hallitus" tarkoitetaan:

a) Singaporen osalta Singaporen hallitusta, siihen luettuina:

1) the Monetary Authority of Singapore ja the Board of Commissioners of Currency;

2) Government of Singapore Investment Corporation Pte Ltd;

3) INTRACO Limited, The Development Bank of Singapore Limited ja Export Credit Insurance Corporation of Singapore Limited;

4) aa) sellainen julkisyhteisö tai

bb) sellainen Singaporen hallituksen, sen paikallisviranomaisen tai julkisyhteisön kokonaan tai pääasiallisesti omistama laitos,

josta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset saattavat sopia;

b) Suomen osalta Suomen hallitusta, siihen luettuina:

1) paikallisviranomainen;

2) Suomen Vientiluotto Osakeyhtiö;

3) aa) sellainen julkisyhteisö tai

bb) sellainen Suomen hallituksen, sen paikallisviranomaisen tai julkisyhteisön kokonaan tai pääasiallisesti omistama laitos,

josta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset saattavat sopia.

5. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta vai ei. Sanonnalla tarkoitetaan erityisesti tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, ja tuloa, joka saadaan obligaatioista tai debentuureista, siihen luettuina tällaisiin arvopapereihin, obligaatioihin tai debentuureihin liittyvät agiomäärät ja voitot. Sanonnalla tarkoitetaan myös tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon, siihen luettuna luottomyynnin korko. Maksun viivästymisen johdosta suoritettavia sakkomaksuja ei tätä artiklaa sovellettaessa pidetä korkona.

6. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus korkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa korkoa käsitellään kiinteän toimipaikan tulona 7 artiklan määräysten mukaisesti tai kiinteän paikan tulona.

7. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen valtiollinen osa, paikallisviranomainen, julkisyhteisö tai tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, johon koron perusteena oleva velka liittyy, ja korko rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan koron kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

8. Jos maksetun koron määrä maksajan ja saajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artiklaRojalti

1. Rojaltista, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Rojaltista voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta, jos saajalla on oikeus rojaltiin, vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena tieteellisen teoksen, tekijänoikeuden, patentin, tavaramerkin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistän käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa rojaltia käsitellään kiinteän toimipaikan tulona 7 artiklan määräysten mukaisesti tai kiinteän paikan tulona.

5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen poliittinen osa, paikallisviranomainen tai julkisyhteisö tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin rojaltin maksa alla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, josta rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on aiheutunut, ja rojalti rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan rojaltin kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

6. Jos maksetun rojaltin määrä maksajan ja saajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin maksamisen perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artiklaHenkilökohtainen työ

1. Jollei 14, 16 ja 17 artiklan määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä tai tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa henkilökohtaisesta työstä (siihen luettuna vapaa ammatti), vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, voidaan työstä saadusta hyvityksestä tai tulosta verottaa siellä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä tai tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ja

b) työ tehdään sellaisen henkilön puolesta, joka on ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa asuva, sekä

c) hyvityksellä tai tulolla ei rasiteta kiinteää toimipaikkaa, joka hyvityksen tai tulon maksajalla on toisessa sopimusvaltiossa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevassa laivassa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

14 artiklaJohtajanpalkkio

1. Johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen elimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Hyvityksestä, jonka henkilö, johon 1 kappaletta sovelletaan, saa yhtiöltä päivittäisten yritysjohtotehtävien tai teknisluonteisten tehtävien suorittamisesta, voidaan verottaa 13 artiklan määräysten mukaisesti.

15 artiklaTaiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 13 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa taiteilijana, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijänä, radio- tai televisiotaiteilijana tahi muusikkona, taikka urheilijana, toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

Tulo on kuitenkin vapaa verosta tässä toisessa sopimusvaltiossa, jos toiminta kokonaan tai pääasiassa rahoitetaan jommankumman sopimusvaltion hallituksen, sen paikallisviranomaisen tai julkisyhteisön julkisilla varoilla.

2. Milloin tulo, joka saadaan taiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei tule taiteilijalle tai urheilijalle itselleen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7 ja 13 artiklan määräysten estämättä, verottaa ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa.

Tulo on kuitenkin vapaa verosta ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa, jos toiminta kokonaan tai pääasiassa rahoitetaan jommankumman sopimusvaltion hallituksen, sen paikallisviranomaisen tai julkisyhteisön julkisilla varoilla.

16 artiklaJulkinen palvelus

1. a) Hyvityksestä (eläkettä lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa. - b) Tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos työ tehdään tässä valtiossa ja

1) henkilö on tämän valtion kansalainen; tai

2) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.

2. a) Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle työstä, joka on tehty tämän valtion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos hän on tämän valtion kansalainen.

3. Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta hyvitykseen eikä eläkkeeseen, joka maksetaan toisen sopimusvaltion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.

17 artiklaOpiskelijat ja harjoittelijat

1. Luonnollinen henkilö, joka asuu sopimusvaltiossa, välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee tässä toisessa sopimusvaltiossa ajanjakson, joka ei ylitä viittä vuotta, yksinomaan

a) opiskelijana tämän toisen sopimusvaltion hyväksytyssä yliopistossa tai koulussa;

b) valtiollisen, uskonnollisen, hyväntekeväisyys-, tieteellisen, kirjallisen tai kasvatusjärjestön ensisijaisesti opiskelua tai tutkimustyötä varten antaman stipendin, apurahan tai palkkion saajana; tai

c) liikealan harjoittelijana;

on tässä toisessa sopimusvaltiossa vapautettu suorittamasta veroa:

1) ulkomailta elatustaan, koulutustaan, opiskeluaan, tutkimustyötään tai harjoitteluaan varten saamiensa rahamäärien osalta; ja

2) stipendin, apurahan tai palkkion osalta; ja

3) tässä toisessa sopimusvaltiossa tehdystä työstä saamastaan hyvityksestä, joka kalenterivuoden aikana ei ylitä 2500 Yhdysvaltojen dollaria tai sen vasta-arvoa Singaporen tai Suomen rahana tahi sellaista määrää, josta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat myöhemmin keskenään sopia. Siitä tulon osasta, joka ylittää 2500 Yhdysvaltojen dollaria (tai myöhemmin sovitun määrän) tai sen vasta-arvon Singaporen tai Suomen rahana, verotetaan tämän toisen valtion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon sopimuksen muut määräykset.

2. Luonnollinen henkilö, joka asuu sopimusvaltiossa välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee tässä toisessa sopimusvaltiossa ajanjakson, joka ei ylitä kahtatoista kuukautta, ensiksi mainitun sopimusvaltion yrityksen tai 1 kappaleen b) kohdassa mainitun järjestön työntekijänä, tai sen kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla, yksinomaan saadakseen teknistä, ammatillista tai liikealan kokemusta muulta henkilöltä kuin tällaiselta yritykseltä tai järjestöltä, on tässä toisessa sopimusvaltiossa vapautettu suorittamasta veroa sellaisen tältä ajanjaksolta saadun hyvityksen osalta, joka on saatu ulkomailta tai maksettu tässä toisessa sopimusvaltiossa tämän kokemuksen hankkimiseen välittömästi liittyvästä työstä, jos hyvityksen määrä kalenterivuoden aikana ei ylitä 5000 Yhdysvaltojen dollaria tai sen vasta-arvoa Singaporen tai Suomen rahana tahi sellaista määrää, josta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat myöhemmin keskenään sopia. Siitä tulon osasta, joka ylittää 5000 Yhdysvaltojen dollaria (tai myöhemmin sovitun määrän) tai sen vasta-arvoa Singaporen tai Suomen rahana, verotetaan tämän toisen valtion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon sopimuksen muut määräykset.

3. Luonnollinen henkilö, joka asuu sopimusvaltiossa välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee tässä toisessa sopimusvaltiossa ajanjakson, joka ei ylitä viittä vuotta, toisen sopimusvaltion hallituksen (siihen luettuna paikallishallitus), sen viranomaisen tai elimen kanssa tehdyn sopimuksen nojalla, yksinomaan opiskelua, tutkimustyötä tai harjoittelua varten, on tässä sopimusvaltiossa vapautettu suorittamasta veroa sellaisen hyvityksen osalta, joka on saatu ulkomailta tai maksettu tässä toisessa sopimusvaltiossa tähän opiskeluun, tutkimustyöhön tai harjoitteluun välittömästi liittyvästä työstä, jos hyvityksen määrä kalenterivuoden aikana ei ylitä 5000 Yhdysvaltojen dollaria tai sen vasta-arvoa Singaporen tai Suomen rahana tahi sellaista määrää, josta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat myöhemmin keskenään sopia. Siitä tulon osasta, joka ylittää 5000 Yhdysvaltojen dollaria (tai myöhemmin sovitun määrän) tai sen vasta-arvoa Singaporen tai Suomen rahana, verotetaan tämän toisen valtion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon sopimukSen muut määräykset.

4. Tämän artiklan 1, 2 tai 3 kappaleessa tarkoitettuja etuja ei samanaikaisesti myönnetä toisiinsa yhdistettyinä.

18 artiklaEläke

Jollei 16 artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, verotetaan sopimusvaltion sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön mukaan maksetusta eläkkeestä ja muusta tämän lainsäädännön mukaan tapahtuvasta suorituksesta vain tässä valtiossa.

19 artiklaErikseen mainitsematon tulo

Tulosta, jota ei ole nimenomaisesti mainittu tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa ja joka kertyy sopimusvaltiosta, voidaan verottaa tässä valtiossa.

20 artiklaVeronhuojennuksen rajoittaminen

1. Milloin tässä sopimuksessa määrätään ( liittämällä tai liittämättä määräykseen muita ehtoja), että tulo, joka on saatu Suomessa olevasta lähteestä, vapautetaan verosta tai siitä verotetaan alennetun verokannan mukaan Suomessa, ja Singaporessa voimassa olevan lainsäädännön mukaan tulosta verotetaan Singaporeen siirretyn tai siellä vastaanotetun määrän perusteella, eikä tulon koko määrän perusteella, on vapautusta verosta tai veron alentamista, joka tämän sopimuksen mukaan myönnetään Suomessa, sovellettava vain siihen tulon osaan, joka on siirretty Singaporeen tai siellä vastaanotettu.

2. Tätä rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta tuloon, jonka Singaporen hallitus tai henkilö, jonka Singaporen toimivaltainen viranomainen on tämän kappaleen soveltamista varten hyväksynyt, saa. Sanonta "Singaporen hallitus" käsittää myös sen elimen ja julkisyhteisön.

21 artiklaKaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. Sopimusvaltioiden voimassa olevaa lainsäädäntöä sovelletaan edelleen asianomaisen valtion tuloverotuksessa, jollei muuta ole tässä sopimuksessa nimenomaisesti määrätty. Milloin tulosta verotetaan molemmissa sopimusvaltioissa, poistetaan kaksinkertainen verotus tämän artiklan seuraavien kappaleiden mukaisesti.

2. Suomessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Singaporessa, Suomen on, jollei b) kohdan määräyksistä muuta johdu, vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Singaporessa tulosta maksettua veroa vastaava määrä.

Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta suoritettavan veron osa, joka jakautuu sille tulolle, josta voidaan verottaa Singaporessa.

b) Osinko, jonka Singaporessa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta siinä laajuudessa kuin osinko olisi ollut vapaa verosta Suomen verolainsäädännön mukaan, jos molemmat yhtiöt olisivat Olleet Suomessa asuvia.

c) Jos Suomessa asuvan henkilön tulo on sopimuksen määräysten mukaan vapautettu verosta Suomessa, Suomi voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon, joka on vapautettu verosta.

d) Tämän kappaleen a) kohtaa sovellettaessa sanonnan "Singaporessa tulosta maksettu vero" katsotaan käsittävän määrän, joka olisi ollut maksettava Singaporen verona kultakin vuodelta jollei:

1.) Singaporesta kertyvästä tulosta suoritettavaaù Singaporen veroa olisi alennettu tai siitä myönnetty vapautusta sellaisten Singaporen taloudellisen kehityksen edistämiseen tähtääviä erityistoimenpiteitä koskevien määräysten mukaan, jotka olivat voimassa sopimusta allekirjoitettaessa;

2.) Singaporen veroa olisi alennettu tai siitä myönnetty vapautusta sellaisen määräyksen mukaan, joka myöhemmin saatetaan sisällyttää lainsäädäntöön ja jonka taloudellista kehitystä edistävästä tarkoituksesta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä.

e) Tämän kappaleen d) kohdan määräyksiä sovelletaan sopimuksen voimassaoloajan viideltä ensimmäiseltä vuodelta, mutta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat neuvotella keskenään päättääkseen, onko tätä ajanjaksoa pidennettävä.

3. Singaporessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

Mikäli Singaporen lain säännöksistä, jotka koskevat muussa maassa kuin Singaporessa maksettavan veron vähentämistä Singaporen verosta, ei muuta johdu, vähennetään Suomen vero, joka suoritetaan Suomessa olevasta lähteestä saadusta tulosta, joko välittömästi tai vähennyksenä, tästä tulosta suoritettavasta Singaporen verosta. Milloin tulo on Suomessa asuvan yhtiön Singaporessa asuvalle henkilölle maksamaa osinkoa, on vähennystä myönnettäessä otettava huomioon osinkoa maksavan yhtiön voitosta maksettava Suomen vero.

22 artiklaSyrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua.

2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa harjoittavaan yritykseen.

3. Tämän artiklan ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään

a) toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle sellaista henkilökohtaista vähennystä verotuksessa, vapautusta verosta tai alennusta veroon, joka myönnetään omassa valtiossa asuvalle henkilölle, tai

b) toisen sopimusvaltion kansalaisille sitä henkilökohtaista vähennystä verotuksessa, vapautusta verosta tai alennusta veroon, joka myönnetään oman maan kansalaisille, jotka eivät ole tässä sopimusvaltiossa asuvia, tai sellaiselle muulle henkilölle, joka tarkemmin määritellään tämän sopimusvaltion verolainsäädännössä.

4. Sopimusvaltiossa oleva yritys, jonka pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he tällä tavoin määräävät, ei ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa oleva muu samanluonteinen yritys joutuu tai saattaa joutua.

5. Milloin sopimusvaltio myöntää kansalaisilleen veroetuuksia, jotka tähtäävät taloudellisen kehityksen edistämiseen tämän valtion kansallisen politiikan ja sen periaatteiden mukaisesti, ei tämän katsota olevan syrjintää tätä artiklaa sovellettaessa.

6. Sanonnalla "verotus" tarkoitetaan tässä artiklassa veroja, jotka kuuluvat tämän sopimuksen piiriin.

23 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely

1. Jos henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen, hän voi saattaa asiansa sen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu tai, jos kysymyksessä on 22 artiklan 1 kappaleen soveltaminen, jonka kansalainen hän on, ilman että tämä vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisissä oikeusjärjestyksissä olevia oikeussuojakeinoja. Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa siitä kun henkilö sai tiedon toimenpiteestä, joka on aiheuttanut sopimuksen määräysten vastaisen verotuksen.

2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että verotus, joka on sopimuksen vastainen, väitetään. Tehty sopimus pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevien aikarajojen puitteissa.

3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat erityisesti neuvotella keskenään sopimukseen pääsemiseksi tulon jakamisesta tapauksissa, joita tarkoitetaan 9 artiklassa. Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita sopimus ei käsitä.

4. Siinä tapauksessa, että toimivaltaiset viranomaiset pääsevät 2 ja 3 kappaleessa tarkoitettuun sopimukseen, sopimusvaltiot verottavat tulosta ja palauttavat veroa tai myöntävät veronhyvitystä tehdyn sopimuksen mukaisesti. Sopimus pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevien aikarajojen puitteissa.

5. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimukseen pääsemiseksi niissä tapauksissa, jotka mainitaan edellä olevissa kappaleissa. Jos suullisten keskustelujen katsotaan helpottavan sopimukseen pääsemistä, voidaan tällaiset keskustelut käydä toimikunnassa, johon kuuluu sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten edustajia.

24 artiklaTietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen tai sopimusvaltioiden tämän sopimuksen piiriin kuuluvia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole sopimuksen vastainen. Sopimuksen 1 artikla ei rajoita tietojen vaihtamista. Sopimusvaltion vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät sopimuksen piiriin kuuluvia veroja tai käsittelevät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota:

a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä tai hallintokäytännöstä;

b) antamaan tietoja, joita tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

25 artiklaDiplomaattiset edustajat ja konsulivirkamiehet

Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotuksellisiin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisille edustajille tai konsulivirkamiehille.

26 artiklaVoimaantulo

1. Singapore ja Suomi hyväksyvät tämän sopimuksen sisäisen lainsäädäntönsä edellyttämällä tavalla. Singaporen ja Suomen hallitukset ilmoittavat toisilleen hyväksymisestään.

2. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan:

a) Singaporessa:

Singaporen veroon, joka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, toiseksi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verotusvuosilta;

b) Suomessa:

1) lähteellä pidettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

27 artiklaPäättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä kirjallisen irtisanomisilmoituksen viimeistään kunkin kalenterivuoden kesäkuun 30 päivänä. Tässä tapauksessa sopimus lakkaa olemasta voimassa:

a) Singaporessa:

Singaporen veroon, joka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, toiseksi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verotusvuosilta;

b) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Singaporessa 23 päivänä lokakuuta 1981 kahtena englanninkielisenä kappaleena.