30/1981

Strasbourgissa 20 päivänä huhtikuuta 1959 tehty keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus, jonka eräät määräykset on hyväksytty 23 päivänä toukokuuta 1980 annetulla lailla (284/81), johon liittymisestä tasavallan presidentti on päättänyt 23 päivänä toukokuuta 1980 ja jota koskeva Suomen liittymiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan 29 päivänä tammikuuta 1981, tulee Suomen osalta voimaan 29 päivänä huhtikuuta 1981 niin kuin siitä on sovittu.

Oikeusapupyyntö voidaan evätä 1 §:ssä mainitun sopimuksen, jäljempänä yleissopimus, 2 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa. Lisäksi pyyntö voidaan evätä:

1) jos pyyntö koskee rikosta, jota Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä ei Suomen lain mukaan olisi pidettävä rangaistavana;

2) jos pyynnössä tarkoitetusta rikoksesta on annettu tuomio Suomessa tai kolmannessa valtiossa taikka jos oikeus panna rikos syytteeseen tai siitä tuomittu rangaistus täytäntöön olisi Suomen lain mukaan vanhentunut;

3) jos Suomessa tai kolmannessa valtiossa on päätetty luopua toimenpiteistä pyynnössä tarkoitetun rikoksen vuoksi;

4) jos pyynnössä tarkoitetusta rikoksesta on pyynnön esittäneessä valtiossa syytettynä olevaa vastaan nostettu syyte myös Suomessa tai kolmannessa valtiossa; tai

5) jos pyynnössä tarkoitetusta rikoksesta on vireillä esitutkinta Suomessa tai kolmannessa valtiossa.

Suomi soveltaa yleissopimuksen 15 artiklan 7 kappaleen ja 20 artiklan sekä 26 artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken oikeusavusta tiedoksiannon toimittamisessa ja todistelussa 26 päivänä huhtikuuta 1974 tehtyä sopimusta (SoPS 26/75).

Suomi tarkoittaa oikeusviranomaisella yleissopimuksen 3,4 ja 6 artiklaa sovellettaessa tuomioistuinta ja tutkintotuomaria sekä muutoin myös virallista syyttäjää.

Yleissopimuksen 5 artiklassa tarkoitettuun etsinnän tai takavarikon toimittamista koskevaan pyyntöön suostutaan vain artiklan 1 kappaleen a-c kohdassa mainituilla ehdoilla.

Takavarikon toimittaneen viranomaisen on lähetettävä toimenpidettä koskevat asiakirjat viipymättä Helsingin raastuvanoikeudelle.

Suomen viranomaiselle lähetettävät oikeusapupyynnöt ja niihin liitettävät asiakirjat on laadittava suomen-, ruotsin- tai englanninkielellä taikka niihin on liitettävä käännös jollekin näistä kielistä.

Milloin englanninkielellä laadittuun oikeusapupyyntöön tai muuhun asiakirjaan ei ole liitetty käännöstä suomen- tai ruotsinkielelle, oikeusministeriön on tarvittaessa huolehdittava siitä, että asiakirja käännetään jommallekummalle näistä kielistä.

Ote oikeusapuasiassa pidetystä pöytäkirjasta ja ilmoitukset, jotka tuomioistuimen tai sen puheenjohtajan on annettava oikeusapua pyytäneelle ulkomaan viranomaiselle, lähetetään oikeusministeriölle.

Todistelupyynnön esittäneen valtion viranomainen saa olla läsnä ryhdyttäessä pyynnössä tarkoitettuun toimenpiteeseen, jos oikeusministeriö on antanut siihen suostumuksensa.

Oikeusministeriö päättää, onko sopimusvaltioon kutsutulle todistajalle tai asiantuntijalle suoritettava yleissopimuksen 10 artiklan 3 kappaleen mukaisesti ennakkoa, sekä huolehtii tarvittaessa suoritetun ennakon takaisin perimisestä oikeusapupyynnön esittäneeltä valtiolta.

Sopimusvaltion viranomaisen pyytämän tiedoksiannon toimittaa se lääninhallitus, jonka toimialueella tiedoksiannon vastaanottaja asuu tai oleskelee.

Kun Suomessa yleissopimuksen velvoitteiden mukaisesti annetaan tiedoksi muualta kuin Norjasta, Ruotsista tai Tanskasta tullut haaste tai kutsu, on vastaanottajalle samalla kirjallisesti ilmoitettava, ettei haasteen tai kutsun noudattamatta jättäminen ole Suomen lain mukaan rangaistavaa ja etteivät Suomen viranomaiset ryhdy sen vuoksi toimenpiteisiin.

Keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä Suomen ja ulkomaan viranomaisen keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa eräissä tapauksissa 23 päivänä toukokuuta 1980 annettu laki (284/81) sekä tämä asetus tulevat voimaan 29 päivänä huhtikuuta 1981.

1 artikla

1. Sopimuspuolet sitoutuvat tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti antamaan toisilleen mahdollisimman laajalti keskinäistä oikeusapua ryhdyttäessä toimenpiteisiin rikoksen johdosta, jos asian käsittely oikeusapua pyydettäessä kuuluu pyynnön esittäneen osapuolen oikeusviranomaisten toimivaltaan.

2. Tätä yleissopimusta ei sovelleta tuomioiden tai vapaudenmenetystä merkitsevien päätösten täytäntöönpanoon eikä sellaisiin sotilaslainsäädännön alaisiin rikoksiin, jotka eivät ole rikoksia yleisen rikoslain mukaan.

2 artikla

Oikeusapu voidaan evätä:

a) jos pyyntö koskee rikosta, jota pyynnön vastaanottanut osapuoli pitää poliittisena rikoksena, poliittiseen rikokseen liittyvänä rikoksena taikka vero-, tulli- tai valuuttarikoksena;

b) jos pyynnön vastaanottanut osapuoli katsoo, että pyynnön noudattaminen saattaa loukata sen täysivaltaisuutta tai voi vaarantaa sen turvallisuutta taikka on ristiriidassa sen oikeusjärjestyksen yleisten periaatteiden (ordre public) tai muiden olennaisten etujen kanssa.

3 artikla

1. Pyynnön vastaanottaneen osapuolen tulee lainsäädäntönsä mukaisessa järjestyksessä täyttää rikosasiaa koskeva todistelupyyntö, jonka pyynnön esittäneen osapuolen oikeusviranomaiset ovat sille tehneet ja joka koskee selvityksen hankkimista taikka esinetodisteiden tai asiakirjojen toimittamista.

2. Jos pyynnön esittänyt osapuoli tahtoo, että todistajaa tai asiantuntijaa kuullaan valan nojalla, siitä on todistelupyynnössä nimenomaan mainittava. Pyynnön vastaanottaneen osapuolen tulee noudattaa pyyntöä, ellei se ole ristiriidassa maan oman lainsäädännön kanssa.

3. Pyynnön vastaanottanut osapuoli voi toimittaa pyydetyt asiakirjat oikeiksi todistettuina jäljennöksinä tai valokopioina. Jos pyynnön esittänyt osapuoli on nimenomaan pyytänyt alkuperäisten asiakirjojen toimittamista, pyynnön vastaanottaneen osapuolen tulee mahdollisuuksiensa mukaan täyttää pyyntö.

4 artikla

Pyynnön esittäneen osapuolen nimenomaisesta pyynnöstä tulee pyynnön vastaanottaneen osapuolen ilmoittaa, milloin ja missä todistelupyyntö pannaan täytäntöön. Pyynnön vastaanottaneen osapuolen suostumuksella saavat viranomaiset ja ne henkilöt, joita asia koskee, olla tuolloin läsnä.

5 artikla

1. Sopimuspuoli voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan taikka ratifioimis- tai liittymiskirjansa tallettaessaan Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetussa selityksessä varata oikeuden määrätä pyydetyn etsinnän tai takavarikon suorittamisen edellytyksiksi yhden tai useamman seuraavista ehdoista:

a) pyynnössä tarkoitettu teko on rangaistava sekä pyynnön esittäneen että sen vastaanottaneen osapuolen lainsäädännön mukaan;

b) pyynnön vastaanottaneessa maassa saadaan rikoksentekijä pyynnössä tarkoitetusta teosta luovuttaa;

c) pyynnön täyttäminen on pyynnön vastaanottaneen osapuolen lainsäädännön mukaista.

2. Jos sopimuspuoli antaa tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen selityksen, jokainen muu osapuoli voi vastavuoroisesti soveltaa selityksessä mainittuja ehtoja.

6 artikla

1. Pyynnön vastaanottanut osapuoli voi lykätä esineiden tai asiakirjojen toimittamista, jos sen oikeusviranomaiset tarvitsevat niitä vireillä olevassa rikosasiassa.

2. Pyynnön esittäneen osapuolen tulee mahdollisimman pian palauttaa ne esineet ja alkuperäiset asiakirjat, jotka se on saanut pyynnön vastaanottaneelta osapuolelta todistelupyynnön nojalla, ellei jälkimmäinen osapuoli ole niistä luopunut.

7 artikla

1. Pyynnön vastaanottaneen osapuolen tulee antaa tiedoksi ne oikeudenkäyntiasiakirjat ja tuomioistuimen päätökset, jotka pyynnön esittänyt osapuoli sanotussa tarkoituksessa on sille toimittanut.

Tiedoksianto voi tapahtua pelkästään asiakirjan luovuttamisella vastaanottajalle. Pyynnön esittäneen osapuolen nimenomaisesta pyynnöstä tiedoksianto on toimitettava pyynnön vastaanottaneen osapuolen lainsäädännössä annettujen vastaavanlaisten asiakirjojen tiedoksiantamista koskevien määräysten mukaisesti tai käyttäen sellaista erityistä menettelyä, joka on sanotun lainsäädännön mukainen.

2. Todisteena tiedoksiannosta on annettava joko vastaanottajan allekirjoittama, päivätty vastaanottotodistus tai pyynnön vastaanottaneen osapuolen todistus, josta ilmenevät tiedoksiannon toimittaminen sekä sen toimittamistapa ja -aika. Todistus on viipymättä lähetettävä pyynnön esittäneelle osapuolelle. Pyynnön vastaanottaneen osapuolen tulee pyynnön esittäneen osapuolen pyynnöstä ilmoittaa, onko tiedoksianto toimitettu pyynnön vastaanottaneen osapuolen lainsäädännön mukaisesti. Jos tiedoksiantoa ei ole voitu toimittaa, pyynnön vastaanottaneen osapuolen tulee viipymättä ilmoittaa syy siihen pyynnön esittäneelle osapuolelle.

3. Sopimuspuoli voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan taikka ratifioimis- tai liittymiskirjansa tallettaessaan Euroopan neuvoston pääsihteerille osoittamassaan selityksessä vaatia, että sen alueella olevan rikoksesta syytetyn henkilön haastamista koskevat asiakirjat on toimitettava sen viranomaisille määräajassa ennen sitä päivää, jolloin hänen on saavuttava oikeuteen. Tämä aika, joka ei saa ylittää 50 päivää, on määrättävä selityksessä.

Tämä aika on otettava huomioon määrättäessä saapumispäivä ja lähetettäessä haasteasiakirjoja tiedoksiannettaviksi.

8 artikla

Todistajaa tai asiantuntijaa, joka esitetyn pyynnön perusteella tiedoksiannetusta kutsusta huolimatta on jäänyt oikeuteen saapumatta, ei saa tästä rangaista eikä häntä kohtaan käyttää pakkokeinoja, vaikka kutsu olisikin sisältänyt ilmoituksen poissaolon seuraamuksista, ellei hän ole sittemmin vapaaehtoisesti saapunut pyynnön esittäneen osapuolen alueelle ja siellä jälleen saanut asianmukaista kutsua oikeuteen.

9 artikla

Pyynnön esittäneen osapuolen on suoritettava todistajalle tai asiantuntijalle päivärahaa samoin kuin toimeentulo- ja matkakulujen korvausta, jotka lasketaan siitä, kun hän on lähtenyt asuinpaikkakunnaltaan. Niiden on oltava vähintään samansuuruiset kuin voimassa olevissa asteikoissa ja säännöissä on määrätty siinä maassa, missä kuuleminen suoritetaan.

10 artikla

1. Jos pyynnön esittänyt osapuoli pitää todistajan tai asiantuntijan henkilökohtaista saapumista sen oikeusviranomaisen eteen erityisen välttämättömänä, sen tulee ilmoittaa tästä tiedoksiantoa koskevassa Pyynnössä. Pyynnön vastaanottaneen osapuolen tulee sanotussa tapauksessa kehottaa asianomaista todistajaa tai asiantuntijaa saapumaan henkilökohtaisesti kuultavaksi.

Pyynnön vastaanottaneen osapuolen tulee ilmoittaa pyynnön esittäneelle osapuolelle todistajan tai asiantuntijan vastaus.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetussa tapauksessa on pyynnössä tai kutsussa ilmoitettava maksettavan päivärahan sekä korvattavien matka- ja toimeentulokustannusten arvioitu määrä.

3. Pyynnön vastaanottanut osapuoli voi erityisestä pyynnöstä suorittaa todistajalle tai asiantuntijalle ennakkomaksua. Sen määrä on ilmoitettava kutsussa, ja pyynnön esittäneen osapuolen tulee korvata se.

11 artikla

1. Henkilö, joka on menettänyt vapautensa ja jonka henkilökohtaista läsnäoloa todistajana tai syytetyn taikka epäillyn tunnistamista varten pyynnön esittänyt osapuoli pyytää, on väliaikaisesti luovutettava maahan, jossa kuuleminen on tarkoitettu toimeenpantavaksi edellyttäen, että hänet palautetaan pyynnön vastaanottaneen osapuolen määräämässä ajassa ja huomioon ottaen soveltuvin osin 12 artiklan määräykset.

Luovuttaminen voidaan evätä:

a) jos vapautensa menettänyt henkilö ei siihen suostu;

b) jos hänen läsnäolonsa on tarpeen pyynnön vastaanottaneen osapuolen alueella vireillä olevassa rikosasiassa;

c) jos luovuttaminen saattaisi pidentää vapauden menetystä; tai

d) jos muu pakottava syy on esteenä hänen luovuttamiselleen pyynnön esittäneen osapuolen alueelle.

2. Jollei 2 artiklan määräyksistä muuta johdu, on edellä olevassa kappaleessa tarkoitetussa tapauksessa vapautensa menettäneen henkilön luovuttaminen sallittava tämän yleissopimuksen osapuolena olevan kolmannen valtion alueen kautta pyynnöstä, johon on liitetty tarpeelliset asiakirjat ja jonka oikeusapupyynnön esittäneen osapuolen oikeusministeriö on tehnyt sen osapuolen oikeusministeriölle, jonka alueen kautta tapahtuvaa luovuttamista pyydetään.

Sopimuspuoli voi kieltäytyä sallimasta omien kansalaistensa kauttakuljettamista.

3. Luovutettava henkilö on pidettävä säilössä pyynnön esittäneen osapuolen alueella ja vastaavasti myös sen sopimuspuolen alueella, jonka kautta luovuttamista on pyydetty, ellei osapuoli, jolta luovuttamista on pyydetty, pyydä hänen vapauttamistaan.

12 artikla

1. Todistajaa tai asiantuntijaa, joka kutsusta saapuu pyynnön esittäneen osapuolen oikeusViranomaisen eteen, ei saa kansalaisuudestaan riippumatta tämän osapuolen alueella syyttää tai vangita taikka muulla tavoin rajoittaa hänen henkilökohtaista vapauttaan rikoksen johdosta, joka on tapahtunut ennen hänen lähtöään pyynnön vastaanottaneen osapuolen alueelta, tai tuomion perusteella, joka on hänelle määrätty sellaisesta rikoksesta.

2. Henkilöä, joka on haastettu pyynnön esittäneen osapuolen oikeusviranomaisten eteen vastaamaan rikosasiassa, ei saa kansalaisuudestaan riippumatta syyttää tai vangita taikka muulla tavoin rajoittaa hänen henkilökohtaista Vapauttaan rikoksen johdosta, joka on tapahtunut ennen hänen lähtöään pyynnön vastaanottaneen osapuolen alueelta, tai tuomion perusteella, joka on hänelle määrätty sellaisesta rikoksesta, ellei tätä rikosta ole mainittu haasteessa.

3. Tässä artiklassa tarkoitettu koskemattomuus lakkaa, kun todistaja, asiantuntija tai syytetty, jolla on ollut viidentoista perättäisen päivän ajan sen päivän jälkeen, jolloin oikeusviranomaiset eivät enää ole pitäneet hänen läsnäoloaan tarpeellisena, tilaisuus lähteä pyynnön esittäneen osapuolen alueelta, on tästä huolimatta sinne jäänyt taikka sieltä poistuttuaan on sinne palannut.

13 artikla

1. Pyynnön vastaanottaneen osapuolen tulee antaa rikosrekisterinotteita, joita toisen sopimuspuolen oikeusviranomaiset pyytävät rikosasian käsittelyä varten, samassa laajuudessa kuin sen omat oikeusviranomaiset ovat vastaavanlaisissa asioissa oikeutettuja niitä saamaan.

2. Muissa kuin tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa tulee täyttää pyyntö pyynnön vastaanottaneen osapuolen lainsäädännön, määräysten tai käytännön mukaisesti.

14 artikla

1. Keskinäistä oikeusapua koskevassa pyynnössä tulee mainita:

a) pyynnön esittävä viranomainen;

b) pyydetty toimenpide ja sen perusteet;

c) mahdollisuuksien mukaan pyynnössä tarkoitetun henkilön kansalaisuus ja henkilöllisyys; sekä

d) tarvittaessa sen henkilön nimi ja osoite, jolle tiedoksianto on toimitettava.

2. Edellä 3, 4 ja 5 artiklassa tarkoitetuissa todistelupyynnöissä on lisäksi ilmoitettava, mistä rikoksesta on kysymys ja lyhyesti kuvattava siihen liittyvät tosiseikat.

15 artikla

1. Pyynnön esittävän osapuolen oikeusministeriön tulee lähettää 3, 4 ja 5 artiklassa tarkoitetut todistelupyynnöt samoin kuin 11 artiklan mukaiset pyynnöt pyynnön vastaanottavan osapuolen oikeusministeriölle ja ne on palautettava samaa tietä.

2. Pyynnön esittävän osapuolen oikeusviranomaiset voivat kiireellisissä tapauksissa osoittaa todistelupyynnöt suoraan pyynnön vastaanottavan osapuolen oikeusviranomaisille. Ne on asiaankuuluvine asiakirjoineen palautettava tämän artiklan 1 kappaleessa määrätyllä tavalla.

3. Pyynnön esittävän osapuolen oikeusviranomaiset voivat lähettää 13 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun pyynnön suoraan pyynnön vastaanottavan osapuolen asianomaisille viranomaisille, joiden vastaukset voidaan palauttaa samalla tavalla. Pyynnöt, joita tarkoitetaan 13 artiklan 2 kappaleessa, on pyynnön esittävän osapuolen oikeusministeriön lähetettävä pyynnön vastaanottavan osapuolen oikeusministeriölle.

4. Oikeusviranomaiset voivat toimittaa toisilleen suoraan muut kuin tämän artiklan 1 ja 3 kappaleessa tarkoitetut keskinäistä oikeusapua koskevat pyynnöt, erityisesti syytteen valmisteluun liittyvät pyynnöt.

5. Niissä tapauksissa, joissa suora yhteydenotto on sallittu tämän yleissopimuksen mukaan, se voi tapahtua Kansainvälisen rikospoliisijärjestön (Interpol) välityksellä.

6. Sopimuspuoli voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan taikka ratifioimis- tai liittymiskirjansa tallettaessaan Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetussa selityksessä ilmoittaa, että jotkin tai kaikki oikeusapupyynnöt on lähetettävä sille muulla kuin tässä artiklassa tarkoitetulla tavalla, taikka vaatia, että tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitetussa tapauksessa on jäljennös todistelupyynnöstä samanaikaisesti toimitettava sen oikeusministeriölle.

7. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sopimuspuolten välillä voimassa olevien kahdenkeskisten sopimusten tai järjestelyjen määräyksiin, joiden mukaan asianomaiset viranomaiset voivat toimittaa suoraan toisilleen oikeusapupyyntöjä.

16 artikla

1. Jollei tämän artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, pyyntöjen ja niihin liitettyjen asiakirjojen käännökset eivät ole tarpeen.

2. Sopimuspuoli voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan taikka ratifioimis- tai liittymiskirjansa tallettaessaan Euroopan neuvoston pääsihteerille osoittamassaan selityksessä varata oikeuden vaatia, että sille lähetettävät pyynnöt ja niihin liitetyt asiakirjat on käännettävä joko sen omalle kielelle tai jollekin sen valitsemalle Euroopan neuvoston viralliselle kielelle. Muut sopimuspuolet voivat soveltaa vastavuoroisesti samaa menettelyä.

3. Tämä artikla ei vaikuta kahden tai useamman sopimuspuolen välillä voimassa olevien tahi vastaisuudessa tehtävien sopimusten tai järjestelyjen määräyksiin, jotka koskevat pyyntöjen tai niihin liitettyjen asiakirjojen kääntämistä.

17 artikla

Todisteita tai asiakirjoja, jotka toimitetaan tämän yleissopimuksen nojalla, ei tarvitse laillistaa.

18 artikla

Milloin keskinäistä oikeusapua koskevan pyynnön vastaanottanut viranomainen ei ole toimivaltainen, sen tulee toimittaa pyyntö viran Puolesta maansa toimivaltaiselle viranomaiselle sekä, jos Pyyntö on tullut suoraan, samalla tavalla ilmoittaa tästä pyynnön esittäneelle osapuolelle.

19 artikla

Keskinäisen oikeusavun epäämisen syyt on ilmoitettava.

20 artikla

Jollei 10 artiklan 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, keskinäistä oikeusapua koskevan pyynnön täytäntöönpanosta aiheutuneista kuluista ei saa vaatia korvausta, Paitsi niistä, jotka ovat aiheutuneet asiantuntijan kuulemisesta pyynnön vastaanottaneen osapuolen alueella tai 11 artiklan mukaisesta säilössä pidettävän henkilön kuljettamisesta.

21 artikla

1. Sopimuspuolen pyyntö syyttämisestä toisen osapuolen tuomioistuimessa on tehtävä asianomaisten oikeusministeriöiden välillä ellei sopimuspuoli ole antanut 15 artiklan 6 kappaleen mukaista selitystä.

2. Pyynnön vastaanottaneen osapuolen tulee ilmoittaa pyynnön esittäneelle osapuolelle tällaisen syyttämispyynnön aiheuttamista toimenpiteistä ja lähettää sille jäljennös asiassa annetusta tuomiosta.

3. Tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuun syyttämispyyntöön on sovellettava 16 artiklan määräyksiä.

22 artikla

Sopimuspuolen tulee ilmoittaa jokaiselle muulle sopimuspuolelle sellaisista viimeksi mainitun osapuolen kansalaisia koskevista rangaistuspäätöksistä ja niistä johtuvista toimenpiteistä, jotka merkitään sen rikosrekisteriin. Oikeusministeriöiden tulee toimittaa toisilleen sanotut ilmoitukset vähintään kerran vuodessa. Jos henkilön katsotaan olevan kahden tai useamman sopimuspuolen kansalainen, ilmoitus on toimitettava jokaiselle tällaiselle osapuolelle, ellei henkilö ole sen osapuolen kansalainen, jonka alueella hänet on tuomittu.

23 artikla

1. Sopimuspuoli voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan taikka ratifioimis- tai liittymiskirjansa tallettaessaan tehdä varauman yleissopimuksen minkä tahansa määräyksen tai määräysten osalta.

2. Varauman tehneen sopimuspuolen on peruutettava se niin pian kuin olosuhteet sen sallivat. Tällainen peruuttaminen on tehtävä ilmoittamalla siitä Euroopan neuvoston pääsihteerille.

3. Yleissopimuksen jonkin määräyksen osalta varauman tehnyt sopimuspuoli ei voi vaatia toista osapuolta noudattamaan sanottua määräystä laajemmalti, kuin mitä se itse on ilmoittanut noudattavansa sitä.

24 artikla

Sopimuspuoli voi yleissopimuksen allekirjoittaessaan taikka ratifioimis- tai liittymiskirjansa tallettaessaan Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetussa selityksessä määritellä, mitä viranomaisia se pitää oikeusviranomaisina yleissopimuksen tarkoittamassa mielessä.

25 artikla

1. Tätä yleissopimusta sovelletaan sopimuspuolten emämaa-alueisiin.

2. Algeriaan ja merentakaisiin alueisiin, ja Italian osalta sitä sovelletaan myös Italian hallinnon alaisena olevaan Somalimaahan.

3. Saksan Liittotasavalta voi ulottaa tämän yleissopimuksen koskemaan Land Berliiniä osoittamalla tätä koskevan ilmoituksen Euroopan neuvoston pääsihteerille.

4. Yleissopimusta sovelletaan Alankomaiden Kuningaskunnan Euroopassa sijaitsevaan alueeseen. Alankomaat voi Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella ulottaa yleissopimuksen sovellettavaksi Alankomaiden Antilleilla, Surinamissa sekä Alankomaiden Uudessa Guineassa.

5. Tämän yleissopimuksen soveltamisalaa voidaan laajentaa kahden tai useamman sopimuspuolen välisellä sopimuksella ja siinä mainituin ehdoin koskemaan mitä tahansa muutakin kuin tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kappaleessa mainittua aluetta, joka kuuluu jollekin näistä yleissopimuksen osapuolista ja jonka kansainvälisistä suhteista jokin näistä osapuolista on vastuussa.

26 artikla

1. Jollei 15 artiklan 7 kappaleesta ja 16 artiklan 3 kappaleesta muuta johdu, tämä yleissopimus kumoaa sen soveltamisalaan kuuluvien maiden osalta minkä tahansa kahden sopimuspuolen välillä voimassa olevan valtiosopimuksen, yleissopimuksen tai kahdenkeskisen sopimuksen määräykset keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa.

2. Tämä yleissopimus ei vaikuta sellaisten muiden kahden- tai monenkeskisten kansainvälisten sopimusten mukaisiin velvoitteisiin, jotka sisältävät tai voivat sisältää määräyksiä jotakin tiettyä alaa koskevasta keskinäisestä oikeusavusta erityistapauksissa.

3. Sopimuspuolet voivat tehdä keskenään kahden- tai monenkeskisiä sopimuksia keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa vain täydentääkseen tämän yleissopimuksen määräyksiä tai helpottaakseen siihen sisältyvien periaatteiden soveltamista.

4. Milloin keskinäisen oikeusavun antaminen rikosasioissa kahden tai useamman sopimuspuolen välillä määräytyy yhdenmukaisen lainsäädännön Perusteella tai erityisen järjestelmän mukaan, joka edellyttää keskinäisen oikeusavun vastavuoroista antamista osapuolten alueilla, nämä osapuolet voivat yleissopimuksen määräysten estämättä järjestää keskinäiset suhteensa tällä alalla yksinomaan sellaisen lainsäädännön tai järjestelmän mukaisesti. Sopimus puolten, jotka tämän kappaleen mukaisesti eivät sovella tätä yleissopimusta keskinäisissä suhteissaan, on ilmoitettava siitä Euroopan neuvoston pääsihteerille.

27 artikla

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille. Se on ratifioitava ja ratifioimiskirjat on talletettava neuvoston pääsihteerin huostaan.

2. Yleissopimus tulee voimaan 90 päivän kuluttua kolmannen ratifioimiskirjan tallettamispäivästä.

3. Allekirjoittajavaltion osalta, joka ratifioi yleissopimuksen myöhemmin, se tulee voimaan 90 päivän kuluttua ratifioimis>kirjan tallettamispäivästä.

28 artikla

1. Euroopan neuvoston ministerikomitea voi kutsua minkä tahansa valtion, joka ei ole neuvoston jäsen, liittymään tähän yleissopimukseen. Tällaisen kutsun sisältävän päätöksen tulee saavuttaa yleissopimuksen ratifioineiden neuvoston jäsenten yksimielinen hyväksyminen.

2. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja neuvoston pääsihteerin huostaan ja se tulee voimaan 90 päivän kuluttua tallettamispäivästä.

29 artikla

Sopimuspuoli voi omalta osaltaan irtisanoa tämän yleissopimuksen tekemällä siitä ilmoituksen Euroopan neuvoston pääsihteerille. Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin neuvoston pääsihteeri on vastaanottanut tätä koskevan ilmoituksen.

30 artikla

Euroopan neuvoston pääsihteerin on ilmoitettava neuvoston jäsenille ja jokaisen tähän yleissopimukseen liittyneen valtion hallitukselle:

a) allekirjoittajavaltioiden nimet sekä ratifioimis- tai liittymiskirjojen tallettamiset;

b) tämän yleissopimuksen voimaantulopäivä;

c) ilmoitukset, jotka on vastaanotettu 5 artiklan 1 kappaleen, 7 artiklan 3 kappaleen, 15 artiklan 6 kappaleen, 16 artiklan 2 kappaleen, 24 artiklan, 25 artiklan 3 ja 4 kappaleen tai 26 artiklan 4 kappaleen määräysten mukaisesti;

d) varaumat, jotka on tehty 23 artiklan 1 kappaleen määräysten mukaisesti;

e) varaumien peruutukset, jotka on tehty 23 artiklan 2 kappaleen määräysten mukaisesti;

f) irtisanomisilmoitukset, jotka on vastaanotettu 29 artiklan määräysten mukaisesti, ja irtisanomisten voimaantulopäivät.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Strasbourgissa 20 päivänä huhtikuuta 1959 englannin ja ranskan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteerin tulee lähettää oikeiksi todistetut jäljennökset niiden valtioiden hallituksille, jotka ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen tai siihen liittyneet.