8/1980

1 artiklaHenkilöllinen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa asuviin henkilöihin.

2 artiklaSopimuksessa tarkoitetut verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan sopimusvaltiolle, sen julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle tulon ja omaisuuden perusteella suoritettaviin veroihin niiden kantotavasta riippumatta.

2. Tulon ja omaisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään tulon ja omaisuuden kokonaismäärän taikka tulon tai omaisuuden osan perusteella suoritettavia veroja, niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton samoin kuin arvonnousun perusteella suoritettavat verot.

3. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat tällä hetkellä erityisesti:

a) Suomessa:

i) tulo- ja omaisuusvero;

ii) kunnallisvero;

iii) kirkollisvero;

iv) merimiesvero; (jäljempänä Suomen vero").

b) Marokossa:

i) elinkeinotoiminnasta ja sijoitusvarauksista maksettava vero;

ii) julkisista ja yksityisistä toimista saaduista palkoista, palkkioista, muista työtuloista, eläkkeistä, elinkoroista maksettavat verot sekä pakollinen tulon perusteella määräytyvä laina;

iii) kaupunkikiinteistöstä menevä vero ja siihen liittyvät verot;

iv) maatalousvero;

v) luonnollisten henkilöiden sekä kotimaasta että muualta saaduista tuloista suoritettava lisävero; (jäljempänä "Marokon vero").

4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samanluonteisiin, tämän sopimuksen allekirjoittamispäivän jälkeen nykyisten lisäksi tai tilalle tuleviin veroihin. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset ilmoittavat toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä olennaisista muutoksista.

3 artiklaYleiset määritelmät

1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu:

a) sanonnalla "Suomi" tarkoitetaan Suomen Tasavaltaa sekä Suomen aluevesiin liittyvää vyöhykettä, jolla Suomi lainsäädäntönsä ja kansainvälisen oikeuden mukaan voi käyttää oikeuksiaan meren pohjan ja sen sisustan (mannermaajalusta) luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

b) sanonnalla "Marokko" tarkoitetaan Marokon Kuningaskuntaa sekä käytettynä maantieteellisessä merkityksessä Marokon aluetta samoin kuin Marokon aluevesiin liittyvää aluetta, jota pidetään verotuksellisesti valtion alueena ja jossa Marokko kansainvälisen oikeuden mukaan voi käyttää oikeuksiaan meren pohjaan ja sen sisustaan samoin kuin niiden luonnonvaroihin (mannermaajalusta);

c) sanonnoilla "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoitetaan Suomen Tasavaltaa tai Marokon Kuningaskuntaa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

d) sanonnalla "vero" tarkoitetaan Suomen veroa tai Marokon veroa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

e) sanonta "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän;

f) sanonnalla "yhtiö" tarkoitetaan oikeushenkilöä ja yksikköä, jota verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilönä;

g) sanonnoilla "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoitetaan vastaavasti sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;

h) sanonnalla "kansalaiset" tarkoitetaan

- Suomessa:

kaikkia luonnollisia henkilöitä, joilla on Suomen kansalaisuus ja kaikkia oikeushenkilöitä ja muita yhteenliittymiä, jotka ovat syntyneet Suomen voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

- Marokossa:

kaikkia luonnollisia henkilöitä, joilla on Marokon kansalaisuus ja kaikkia oikeushenkilöitä ja muita yhteenliittymiä, jotka ovat syntyneet Marokon voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

i) sanonnalla "kansainvälinen liikenne" tarkoitetaan kaikkea aluksella tai ilma-aluksella suoritettavaa kuljetustoimintaa, jota harjoittavan yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on sopimusvaltiossa, paitsi milloin alusta tai ilmaalusta käytetään liikenteeseen vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkakuntien välillä;

j) sanonnalla "asianomainen viranomainen" tarkoitetaan:

- Suomessa valtiovarainministeriötä tai verohallitusta;

- Marokossa valtiovarainministeriä tai hänen valtuutettuaan.

2. Sopimusta sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota ei ole nimenomaan määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, se merkitys, joka sillä on tämän sopimusvaltion sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan lainsäädännön mukaan.

4 artiklaVerotuksellinen kotipaikka

1. Tässä sopimuksessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen perusteen nojalla.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kohdan määräysten mukaan on kummassakin sopimusvaltiossa asuva, tapaus ratkaistaan seuraavien sääntöjen mukaan:

a) Hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänellä on käytettävänään vakinainen asunto. Jos hänellä on käytettävänään vakinainen asunto molemmissa sopimusvaltioissa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänellä on kiinteimmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet (elinetujen keskus);

b) Milloin ei voida ratkaista, kummassa sopimusvaltiossa hänen elinetujensa keskus on, tai milloin hänellä ei ole vakinaista asuntoa käytettävänään kummassakaan sopimusvaltiossa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän tavanomaisesti oleskelee;

c) Milloin hän oleskelee tavanomaisesti molemmissa sopimusvaltioissa tai ei tavanomaisesti oleskele kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jonka kansalainen hän on;

d) Milloin hän on molempien sopimusvaltioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kohdan määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, on sen katsottava asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa sen tosiasiallinen liikkeen johto on.

5 artiklaKiinteä toimipaikka

1. Tässä sopimuksessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, jossa yrityksen liiketoimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:

a) liikkeen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tuotantolaitoksen;

e) työpajan;

f) kaivoksen, louhoksen tai muun luonnonvarojen irroittamispaikan;

g) yli kuuden kuukauden ajan kestävän rakennus- tai asennustyön suorituspaikan;

h) myymälän.

3. Sanonta "kiinteä toimipaikka" ei käsitä:

a) tilojen käyttämistä ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimiseen, näytteillä pitämiseen tai luovuttamiseen;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvien, mutta ainoastaan toisen yrityksen muokattaviksi tai jalostettaviksi tarkoitettujen tavaroiden varastoimista;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamista varten toimitettaviksi yritykselle itselleen toiseen sopimusvaltioon tai tietojen keräämistä varten yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan mainontaa, tietojen antamista, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista toimintaa varten, joka on yrityksen muuhun toimintaan nähden luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

4. Henkilön, joka olematta jäljempänä 5 kohdassa tarkoitettu itsenäinen edustaja toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa valtiossa, mikäli hänellä on valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän sitä tässä valtiossa tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen puolesta.

Erityisesti katsotaan edustajan käyttävän tällaista valtuuttansa, jos hän tavanomaisesti käyttää ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevaa yritykselle kuuluvaa tuote- tai tavaravarastoa toimittaakseen säännöllisesti yrityksen puolesta vastaanottamansa tilaukset.

Se seikka, että tavarat toimitetaan varastosta yrityksen määräysten mukaisesti, ei itsestään tee varastosta kiinteää toimipaikkaa.

5. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, yleisen kaupinta-agentin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin nämä henkilöt toimivat säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.

6. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä - tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä - joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka siellä harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muuten), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta, siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. a) Sanonta "kiinteä omaisuus" määräytyy sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jossa omaisuus on.

b) Tämä sanonta käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maa- ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yleisen lain kiinteää omaisuutta koskevia säännöksiä, kiinteistön käyttöoikeuden samoin kuin oikeudet kivennäislöydösten, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön saataviin määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin.

c) Aluksia ja ilma-aluksia ei Pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Yhtiön osakkeista tai samanluonteisista osuuksista, jotka oikeuttavat tämän yhtiön omistaman kiinteän omaisuuden hallintaan, saadusta muusta tulosta kuin jaetusta voitosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä kiinteä omaisuus on.

4. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan sekä kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä että sen vuokralle antamisesta samoin kuin kaikesta muusta käytöstä saatuun tuloon.

5. Tämän artiklan 1 ja 4 kohdan määräyksiä sovelletaan myös yrityksen kiinteästä omaisuudesta saamaan tuloon samoin kuin vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artiklaLiiketulo

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta tulosta verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Mikäli yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan tässä toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavasta tulon osasta.

2. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, on kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa harjoittava erillinen yritys, joka täysin itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina yleiset hallintomenot, jotka suoritetaan tämän kiinteän toimipaikan hyväksi tehdyistä palveluksista, riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Milloin tuloon sisältyy tuloeriä, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artikloiden määräyksiin.

8 artiklaMeri- ja ilmakuljetus

1. Alusten tai ilma-alusten käyttämisessä kansainväliseen liikenteeseen saadusta tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

2. Milloin merikuljetusyrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on aluksella, johdon katsotaan olevan siinä sopimusvaltiossa, jossa aluksen kotisatama on.

3. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen liiketoimintayksikköön.

9 artiklaEtuyhteydessä keskenään olevat yritykset

Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon, valvontaan tai rahoitukseen, taikka

b) samat henkilöt osallistuvat välittömästi tai välillisesti sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon, valvontaan tai rahoitukseen ja jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä on niiden kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan tulo, joka olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, jollei näitä ehtoja olisi ollut, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt tälle yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja siitä verottaa tämän mukaisesti.

10 artiklaOsinko

1. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksamasta osingosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, jonka asukas osingon maksava yhtiö on, ja tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 15 % osingon kokonaismäärästä.

Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

Tämä kohta ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

3. Tämän artiklan 1 kohdan määräysten estämättä ovat Marokossa asuvan yhtiön Suomessa asuvalle yhtiölle maksamat osingot vapaat Suomen verosta siinä laajuudessa kuin osingot Suomen lainsäädännön mukaan olisivat olleet vapaat verosta, jos molemmat yhtiöt olisivat olleet Suomessa asuvia.

4. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista, voitto-osuustodistuksista tai -oikeuksista, kaivososakkeista, perustajaosuuksista tai muista oikeuksista, jotka osallistuvat voittoon olematta saamisia samoin kuin muista yhtiöoikeuksista saatua tuloa, joka sen sopimusvaltion verolainsäädännön mukaan, jossa asuva voiton jakava yhtiö on, rinnastetaan osakkeista saatuun tuloon.

5. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla osingon saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, kiinteä toimipaikka, johon osingon maksamisen perusteena olevat oikeudet tosiasiallisesti liittyvät, ei 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

6. Milloin sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa määrätä veroa osingosta, jonka yhtiö maksaa henkilöille, jotka eivät ole tässä toisessa valtiossa asuvia, eikä myöskään määrätä yhtiön jakamattomasta voitosta jakamattomaan voittoon kohdistuvaa veroa, vaikka maksettu osinko tai jakamattomat voittovarat kokonaan tai osaksi koostuisivatkin tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta.

11 artiklaKorko

1. Sopimusvaltiossa kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta korosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, ja tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia koron kokonaismäärästä. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu valtion velkakirjoista, obligaatioista tai debentuureista, riippumatta siitä, onko niiden vakuutena kiinteistökiinnitys vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osallistua voittoon vai ei, ja kaikenlaatuisista muista saamisista, samoin kuin kaikkea muuta tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuva koron saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa kiinteästä toimipaikasta tai vapaata ammattia kiinteästä paikasta ja jos koron perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy näihin, ei 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta koron perusteena oleva velka on aiheutunut ja jota tämä korko rasittaa kuluna, katsotaan sanotun koron kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

6. Milloin maksettu korko maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välisen suhteen vuoksi ylittää koron Perusteena olevaan saamiseen katsoen määrän, josta maksaja ja saaja, jollei olisi tällaista suhdetta, olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan maksun liikamäärästä kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen asianmukaisesti huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artiklaRojalti

1. Sopimusvaltiosta kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta rojaltista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Rojaltista voidaan kuitenkin verottaa siinä valtiossa, josta se kertyy ja tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 10 Prosenttia rojaltin kokonaismäärästä.

3. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten, niihin luettuina elokuva- ja televisiofilmit, tekijänoikeuden samoin kuin patentin, tavaramerkkien, mallien, muottien, piirustusten, salaisten kaavojen tai valmistustapojen käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi maatalousvälineistön, teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön, joka ei ole 6 artiklassa tarkoitettua kiinteää omaisuutta, käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka maataloudessa saatuja tai teollisia, kaupallisia ja tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista ja taloudellisista ja teknillisistä tutkimuksista saatuja korvauksia.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla rojaltin saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, kiinteä toimipaikka, johon rojaltin perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy, ei 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta rojaltin maksamisen perusteena oleva sopimus on aiheutunut ja jota tämä rojalti rasittaa kuluna, katsotaan sanotun rojaltin kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

6. Milloin maksettu rojalti maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon katsoen määrän, josta maksaja ja saaja, jollei olisi tällaista suhdetta, olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan maksun liikamäärästä kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen asianmukaisesti huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artiklaMyyntivoitto

1. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa vapaan ammatin harjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, mukaan luettuna tällaisen kiinteän toimipaikan (joko erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta saatu voitto, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Tämän sopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tästä omaisuudesta sanotun artiklan mukaan verotetaan.

3. Muun kuin 1 ja 2 kohdassa mainitun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

14 artiklaItsenäinen henkilökohtainen työ

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön vapaan ammatin harjoittamisesta tai muusta samanluonteisesta itsenäisestä toiminnasta saamasta tulosta verotetaan vain tässä valtiossa. Tästä tulosta voidaan kuitenkin verottaa toisessa sopimusvaltiossa seuraavissa tapauksissa:

a) jos hänellä on toisessa sopimusvaltiossa kiinteä paikka, joka on säännöllisesti hänen käytettävänään toiminnan harjoittamista varten; tässä tapauksessa ainoastaan kiinteään paikkaan luettavasta tulon osasta voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa; tai

b) jos hän oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä 183 Päivää tai kauemmin verovuoden aikana.

2. Sanonta "vapaa ammatti" käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, kasvatuksellisen tai opetuksellisen toiminnan lääkärinä, asianajajana, insinöörinä, arkkitehtinä, hammaslääkärinä tai tilintarkastajana.

15 artiklaEpäitsenäinen henkilökohtainen työ

1. Mikäli 16, 18 ja 19 artiklan määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön henkilökohtaisesta työstä saamista palkoista, palkkioista ja muista sellaisista hyvityksistä vain tässä valtiossa, jollei työ ole tehty toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ on siellä tehty, voidaan siitä saadusta hyvityksestä verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kohdan määräysten estämättä verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa tehdystä henkilökohtaisesta työstä saamasta hyvityksestä vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos seuraavat kolme ehtoa ovat täyttyneet:

a) saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää verovuoden aikana;

b) työnantaja, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan, ei ole tässä toisessa valtiossa asuva; sekä

c) hyvityksellä ei menona rasiteta työnantajan tässä toisessa valtiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan kansainvälisessä liikenteessä olevalla aluksella tai ilma-aluksella tehdystä työstä saadusta hyvityksestä verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

16 artiklaJohtajanpalkkiot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun hallintoelimen jäsenyydestä saamista johtajanpalkkioista ja muista sellaisista suorituksista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

17 artiklaTaiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä voidaan julkisesti esiintyvien henkilöiden, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijoiden ja muusikkojen, samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta saamasta tulosta verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa on harjoitettu.

Edellä olevaa määräystä sovelletaan myös niiden henkilöiden saamiin tuloihin, jotka käyttävät mainittua toimintaa hyödykseen tai järjestävät sitä.

2. Milloin taiteilijan tai urheilijan henkilökohtaisesti harjoittamasta toiminnasta saatu tulo suoritetaan muulle henkilölle kuin taiteilijalle tai urheilijalle itselleen, voidaan tämän sopimuksen 7, 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä tulosta verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija on harjoittanut toimintaansa.

3. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä ei sovelleta sellaisesta toiminnasta saatuun tuloon, jota toisen sopimusvaltion laitokset, jotka eivät toiminnallaan pyri voiton hankkimiseen, tai niiden henkilökunnan jäsenet harjoittavat toisessa sopimusvaltiossa, paitsi milloin henkilökunnan jäsenet toimivat omaan lukuunsa.

18 artiklaEläkkeet

Sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle julkisoikeudellisen tai yksityisoikeudellisen palvelussuhteen perusteella maksetuista eläkkeistä ja elinkoroista verotetaan vain tässä valtiossa.

19 artiklaJulkiset tehtävät

1. Hyvityksistä, jotka suoritetaan sopimus. valtion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen varoista tai niiden perustamista rahastoista luonnolliselle henkilölle, hänen tälle valtiolle tai yhteisölle tai paikallisviranomaiselle julkisluonteista tehtävää hoidettaessa suorittamiensa palvelusten perusteella, voidaan verottaa tässä valtiossa. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta toisen sopimusvaltion kansalaiselle maksettavaan hyvitykseen. Tässä tapauksessa saadusta hyvityksestä verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa hyvityksen saaja asuu.

2. Tämän sopimuksen 15 ja 16 artiklan määräyksiä sovelletaan hyvityksiin, jotka saadaan toisen sopimusvaltion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdyistä palveluksista.

20 artiklaTutkijat ja opiskelijat

1. Sopimusvaltiossa asuvan tai ennen asuneen luonnollisen henkilön, joka oleskelee väliaikaisesti toisessa sopimusvaltiossa yksinomaan harjoittaakseen siellä ylimmän asteen opintoja tai suorittaakseen siellä tieteellistä tutkimustyötä enintään kahden vuoden ajan, yliopistossa tai muussa ylimmän asteen opetuslaitoksessa tai tieteellisessä tutkimuslaitoksessa saamista hyvityksistä verotetaan vain ensiksi mainitussa valtiossa.

2. Sopimusvaltiossa asuvan tai ennen asuneen opiskelijan tai harjoittelijan, joka oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi, elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten saamista rahamääristä ei veroteta tässä toisessa valtiossa.

3. Sopimusvaltiossa asuvan tai ennen asuneen opiskelijan tai liikealan harjoittelijan toisessa sopimusvaltiossa henkilökohtaisesta työstä saadusta hyvityksestä ei veroteta tässä toisessa valtiossa, mikäli mainittu työ liittyy välittömästi hänen opintoihinsa tai harjoitteluunsa tai työ tehdään yksinomaan elatukseksi.

21 artiklaErikseen mainitsemattomat tulot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamista tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa nimenomaisesti mainitsemattomista tuloista verotetaan vain tässä valtiossa, paitsi milloin nämä tulot liittyvät tulonsaajan toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan toimintaan.

22 artiklaOmaisuus

1. Tämän sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa määritellystä kiinteästä omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. Yrityksen kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta tai vapaan ammatin harjoittamiseen käytettyyn kiinteään paikkaan kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

3. Kansainvälisen liikenteen harjoittamiseen käytetyistä aluksista ja ilma-aluksista samoin kuin niiden käyttämiseen liittyvästä irtaimesta omaisuudesta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tästä toiminnasta saatua tuloa verotetaan 8 artiklan määräysten mukaan.

4. Muusta sopimusvaltiossa asuvan henkilön omaisuudesta verotetaan vain tässä valtiossa.

23 artiklaVapautusmenetelmä ja hyvitysmenetelmä

1. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on tuloa tai omaisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa, ensiksi mainitun sopimusvaltion on, mikäli 2 kohdan määräyksistä ei muuta johdu, vähennettävä tulosta tai omaisuudesta suoritettavasta verosta se tuloveron tai omaisuusveron osa, joka jakautuu tästä toisesta sopimusvaltiosta saadulle tulolle tai siellä olevalle omaisuudelle.

2. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta 10, 11 ja 12 artiklan määräysten mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa, ensiksi mainitun valtion on vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta tässä toisessa sopimusvaltiossa suoritetun veron määrä. Tämän vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun veron osa, joka jakautuu tästä toisesta sopimusvaltiosta saadulle tulolle.

3. Tämän artiklan 2 kohdan määräyksiä sovellettaessa Marokon katsotaan verottavan:

a) 15 % verokannan mukaan osinkoa, joka maksetaan Suomessa asuvalle henkilölle, mikäli tästä osingosta verotetaan tässä valtiossa.

Milloin kuitenkin Suomessa sovellettava verokanta tämän tulon osalta on alhaisempi kuin 15 %, katsotaan verotuksen tapahtuvan Suomen verokannan mukaan.

b) 10 % verokannan mukaan 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua korkoa.

24 artiklaSyrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalaiset eivät toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteiksi tämän valtion kansalaiset samoissa olosuhteissa joutuvat tai saattavat joutua.

2. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kohdistuva verotus ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin siinä valtiossa oleviin samaa toimintaa harjoittaviin yrityksiin kohdistuva verotus.

Tämän määräyksen ei ole katsottava velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilöille sitä oikeutta henkilökohtaisten vähennysten tekemiseen taikka vapautusten tai alennusten saamiseen verotuksessa siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden tai muiden verovelvollisen henkilöön liittyvien syiden johdosta, jotka se myöntää siellä asuville henkilöille.

3. Sopimusvaltiossa olevat yritykset, joiden pääoman välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistaa tai joiden pääomasta siten määrää toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai henkilöt, eivät ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteiksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus,jonka kohteiksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevat muut samanluonteiset yritykset joutuvat tai saattavat joutua.

4. Sanonnalla "verotus" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikenlaatuisia veroja.

25 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely

1. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, hän voi näiden valtioiden sisäisissä laeissa säädetyistä oikeussuojakeinoista huolimatta kääntyä asiassaan sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen puoleen, jossa hän asuu.

2. Jos asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, sen on pyrittävä toisen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin hoitamaan asiaa siten, että verotus, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, vältetään.

3. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa esiintyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat myös neuvotella kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta sellaisissa tapauksissa, joita tässä sopimuksessa ei ole käsitelty.

4. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat välittömästi neuvotella keskenään sopimukseen pääsemiseksi edellä olevissa kohdissa tarkoitetussa mielessä. Milloin suullinen mielipiteiden vaihto sopimukseen pääsemiseksi näyttää tarkoituksenmukaiselta, voidaan tällainen mielipiteiden vaihto toimeenpanna sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten edustajista kootussa toimikunnassa.

26 artiklaTietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen ja sopimusvaltioiden tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan sisäisen lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi, mikäli sen perusteella tapahtuva verotus on tämän sopimuksen mukainen. Kaikkia näin vaihdettuja tietoja on käsiteltävä salaisina eikä niitä saa ilmaista muille kuin niille henkilöille tai viranomaisille, joiden tehtävänä on tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määrääminen tai kantaminen sekä näihin veroihin liittyvien hakemusten ja valitusten käsittely sekä oikeusviranomaisille, jotka käsittelevät mainittuja veroja koskevista rikoksista nostettuja syytteitä.

2. Tämän artiklan 1 kohdan määräysten ei ole katsottava missään tapauksessa velvoittavan sopimusvaltiota:

a) suorittamaan hallintotoimia, jotka ovat ristiriidassa sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai hallintokäytännön kanssa;

b) antamaan yksityiskohtia koskevia tietoja, joita sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastalsivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

3. Tietojen vaihtaminen tapahtuu joko omaaloitteisesti tai yksittäistapauksia koskevasta pyynnöstä. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, mitä tietoja annetaan oma-aloitteisesti.

27 artiklaVirka-apu verojen perinnässä

1. Sopimusvaltiot sitoutuvat antamaan toisilleen vastavuoroisesti virka-apua ja tukea tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen ja näihin veroihin liittyvien veronkorotusten, veronlisäysten, myöhästymiskorkojen, korkojen ja kulujen perimisessä, lukuunottamatta sellaisia eriä, jotka ovat rangaistuksen luonteisia, milloin ne ovat lopullisesti tulleet maksettaviksi pyynnön tehneen valtion lainsäädännön ja tämän sopimuksen mukaisesti.

2. Tätä tarkoittavaan pyyntöön on liitettävä pyynnön tekevän valtion lainsäädännön mukaan tarvittavat asiakirjat sen seikan toteamiseksi, että perittävät määrät ovat lopullisesti tulleet maksettaviksi.

3. Näiden asiakirjojen saavuttua tiedoksianto sekä veron perintää ja kantoa koskevat toimenpiteet tapahtuvat pyynnön vastaanottaneessa valtiossa sen omien verojen perimistä ja kantoa koskevan lainsäädännön mukaisesti.

4. Perittävät verosaamiset saavat hyväkseen samat vakuudet ja saman etuoikeuden kuin samanluonteiset verosaamiset saavat perimisen suorittavassa valtiossa.

28 artiklaDiplomaattiset ja konsulivirkamiehet

Tämä sopimus ei vaikuta kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaisiin diplomaattisten tai konsulivirkamiesten verotuksellisiin erioikeuksiin.

29 artiklaVoimaantulo

1. Sopimusvaltiot ilmoittavat toisilleen lainsäädännössään tämän sopimuksen voimaan saattamiseksi vaadittavien toimenpiteiden suorittamisesta. Sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jonka kuluessa myöhempi näistä ilmoituksista on tehty.

2. Tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan ensimmäisen kerran:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta sopimuksen voimaantuloa seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivästä lukien;

b) tulosta ja omaisuudesta maksettavien muiden verojen osalta siltä verovuodelta, joka alkaa sen vuoden tammikuun ensimmäisenä päivänä, jona tämä sopimus tulee voimaan.

30 artiklaPäättyminen

Tämä sopimus on voimassa määräämättömän ajan, mutta kumpikin sopimusvaltio voi viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä kesäkuuta kunakin kalenterivuonna, joka alkaa viiden vuoden kuluttua tämän sopimuksen voimaantulovuodesta, kirjallisesti ilmoittaa toiselle sopimusvaltiolle diplomaattista tietä sopimuksen irtisanomisesta. Mikäli irtisanominen on tapahtunut ennen 1 päivää heinäkuuta tällaisena vuotena, sovelletaan sopimusta viimeisen kerran:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta tuloihin, jotka kohdistuvat 31 päivään joulukuuta irtisanomisvuotena tai sitä aikaisempaan aikaan tai jotka maksetaan viimeistään mainittuna päivänä;

b) tulosta tai omaisuudesta maksettavien muiden verojen osalta sinä verotuskautena, joka päättyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta samana vuotena.

Tehty Rabatissa kesäkuun 25 päivänä 1973 kahtena kappaleena suomen-, arabian- ja ranskankielisenä kaikkien kolmen tekstin ollessa yhtä todistusvoimaiset.