15/1980

1 artikla

Kumpikin sopimusvaltio suostuu tässä sopimuksessa mainituissa tapauksissa ja siinä määritellyin ehdoin luovuttamaan alueellaan tavatut henkilöt, joita epäillään tai jotka on tuomittu jostakin 2 artiklassa tarkoitetusta luovuttamista pyytäneen valtion tuomiovallan piiriin kuuluvalla alueella tai 3 artiklassa määritellyin ehdoin sen ulkopuolella tehdystä rikoksesta.

2 artikla

1. Luovuttamiseen on suostuttava tähän sopimukseen sen erottamattomana osana kuuluvassa luettelossa mainitusta rikoksesta, mikäli rikoksesta kummankin valtion lainsäädännön mukaan saattaa rangaistuksena seurata vankeutta tai muuta vapaudenmenetystä enemmän kuin yksi vuosi tai kuolemanrangaistus.

2. Luovuttamiseen on suostuttava myös tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun rikoksen yrityksestä, avunannosta, yllytyksestä tai muusta osallisuudesta. Luovuttamiseen suostutaan myös Yhdysvaltojen lain mukaan salahankkeeksi täytettyyn rikokseen katsottavasta teosta, milloin sitä Suomen lain mukaan on pidettävä avunantona, yllytyksenä tai valmisteluna rikokseen. Tämän kappaleen määräyksiä sovelletaan vain, milloin teosta kummankin valtion lain mukaan saattaa seurata vankeutta tai muuta vapaudenmenetystä enemmän kuin vuoden tai kuolemanrangaistus .

3. Mikäli luovuttamista pyydetään tämän artiklan ensimmäisessä tai toisessa kappaleessa tarkoitetusta rikoksesta, josta kummankin sopimusvaltion lain mukaan saattaa rangaistuksena seurata vapaudenmenetystä enemmän kuin yksi vuosi, siitä voidaan luovuttaa riippumatta siitä, sijoittavatko molemmat sopimusvaltiot rikoksen samaan tämän artiklan 1 tai 2 kappaleen mukaiseen ryhmään, ja siitä, käytetäänkö rikoksesta samaa nimitystä siinä valtiossa, jolta luovuttamista pyydetään.

4. Luovuttamiseen on suostuttava myös rikoksesta, jonka osalta edellytyksenä asian saattamiselle Yhdysvaltojen liittovaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi on, että tapaukseen liittyy postin tai osavaltioiden välisen viestintä- tai kuljetusvälineen käyttö.

5. Henkilöä, joka on tuomittu rangaistukseen tässä artiklassa tarkoitetusta rikoksesta, ei saa sen johdosta luovuttaa, ellei häntä ole tuomittu vankeuteen tai muuhun vapausrangaistukseen, josta vuosi tai enemmän on vielä kärsimättä, tai kuolemanrangaistukseen.

3 artikla

1. Tässä sopimuksessa tarkoitetaan kummankin sopimusvaltion alueella koko sitä aluetta, joka kuuluu asianomaisen valtion täysivaltaisuuteen, mukaanluettuina ilmatila ja aluevedet, sekä asianomaisessa sopimusvaltiossa rekisteröidyt alukset ja ilma-alukset, mikäli ne rikoksen tekohetkenä ovat aavalla merellä tai lennolla. Ilma-aluksen katsotaan olevan lennolla siitä hetkestä, jolloin sen moottorin tehoa lisätään ilmaan nousua varten, siihen hetkeen asti, jolloin laskukiito päättyy. Pakkolaskun tapahtuessa katsotaan lennon jatkuvan siihen saakka, kunnes asianomaiset viranomaiset ottavat vastuun ilma-aluksesta sekä siinä olevista matkustajista ja omaisuudesta.

2. Edellisen kappaleen määräykset eivät estä sitä valtiota, jolta luovuttamista pyydetään, käyttämästä oman valtion lainsäädännön mukaista rikosoikeudellista tuomiovaltaa.

3. Milloin rikos, jonka johdosta luovuttamista pyydetään, on tehty luovuttamispyynnön esittäneen valtion alueen ulkopuolella, pyynnön vastaanottanut valtio voi suostua luovuttamiseen, mikäli sen tuomiovalta vastaavissa olosuhteissa ulottuisi samanlaiseen rikokseen.

4. Jos tässä artiklassa tarkoitettu rikos on tehty luovuttamispyynnön vastaanottaneen valtion alueella tai sille kuuluvassa aluksessa tai ilma-aluksessa, mainitulla valtiolla on ensisijainen tuomiovalta rikokseen nähden.

4 artikla

1. Kumpikaan sopimusvaltio ei ole velvollinen luovuttamaan omia kansalaisiaan, mutta sen valtion asianomaiset viranomaiset, jolta luovuttamista pyydetään, voivat, jollei se ole vastoin viimeksi mainitun valtion lakia, suostua luovuttamiseen, jos ne harkitsevat sen asianmukaiseksi.

2. Milloin luovuttamiseen tämän artiklan 1 kappaleen nojalla ei ole suostuttu, luovuttamispyynnön vastaanottaneen valtion tulee saattaa asia toimivaltaisille viranomaisilleen syytteeseen asettamista koskevaa harkintaa varten.

5 artikla

Luovuttamiseen suostutaan vain, mikäli luovutettavaksi pyydettyä henkilöä vastaan esitetyt todisteet pyynnön vastaanottaneen valtion lain mukaan riittävät joko hänen asettamiseensa syytteeseen, jos rikos olisi tehty pyynnön vastaanottaneen valtion alueella, tai osoittavat, että hän on pyytävän valtion tuomioistuimen rangaistukseen tuomitsema asianomainen henkilö.

6 artikla

Luovutettavaksi pyydetty henkilö voi ilmoittaa asianomaiselle viranomaiselle siinä valtiossa, jolta luovuttamista pyydetään, ettei hän vaadi luovuttamisen laillisuuden selvittämistä erillisessä käsittelyssä. Viimeksi mainittu valtio voi sen jälkeen antaa päätöksen, jonka nojalla hänet luovutetaan pyytävän valtion edustajalle.

7 artikla

1. Luovuttamisesta voidaan kieltäytyä, mikäli:

a) luovutettavaksi pyydetty henkilö sen valtion alueella, jolta luovuttamista pyydetään, on syytettyna tai on ollut syytettyna ja vapautettu tai tuomittu rangaistukseen rikoksesta, jonka johdosta luovuttamista pyydetään;

b) luovutettavaksi pyydetty henkilö kolmannessa valtiossa on ollut syytettynä ja vapautettu tai kärsinyt rangaistuksen tai armahdettu rikoksesta, jonka johdosta luovuttamista pyydetään;

c) valtiolla, jolta luovuttamista pyydetään, erityisissä tapauksissa, ottaen erityisesti huomioon luovutettavaksi pyydetyn iän, terveyden tai muut henkilökohtaiset olosuhteet, on syytä katsoa, että luovuttaminen olisi inhimillisistä syistä kohtuutonta.

2. Luovuttamisesta on kieltäydyttävä, mikäli:

a) oikeus panna rikos, josta luovuttamista pyydetään, syytteeseen tai siitä tuomittu rangaistus täytäntöön on joko pyytävän tai pyynnön vastaanottaneen valtion lain mukaan vanhentunut;

b) rikos on sotilasrikos, joka samalla ei ole yleinen rikos; tai

c) i) rikos, josta luovuttamista pyydetään, katsotaan pyynnön vastaanottaneessa valtiossa luonteeltaan poliittiseksi; tai

ii) luovutettavaksi pyydetty henkilö näyttää toteen, että luovuttamispyyntö on tosiasiallisesti tehty tarkoituksin syyttää tai rangaista häntä luonteeltaan poliittisesta rikoksesta.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen c) i) alakohta ei koske

a) murhaa tai muuta vakavaa hyökkäystä, taikka sellaisen rikoksen yritystä, mikäli teko kohdistuu sellaisen henkilön henkeen tai ruumiilliseen koskemattomuuteen, jota luovuttamista pyytävällä valtiolla on velvollisuus kansainvälisen oikeuden mukaan erityisesti suojella, paitsi milloin teko on tapahtunut avoimessa taistelussa; eikä

b) matkustajia kuljettavan kaupallisessa lentoliikenteessä olevan ilma-aluksen laitonta haltuunottoa.

4. Jos luovutettavaksi pyydetty henkilö on Suomessa ollut syytettynä rikoksesta, jonka johdosta luovuttamista pyydetään ja syytteestä on luovuttu, Suomen valtio ei ole velvollinen luovuttamaan häntä kyseessä olevasta rikoksesta, ellei asianomainen Suomen viranomainen ottaen tarkoin huomioon asiassa ilmenneet seikat katso, että luovuttaminen olisi oikeudenhoidollisten etujen mukaista. Luovuttamista pyytävälle valtiolle varataan joka tapauksessa tilaisuus täydentää pyyntöään ennen kuin luovuttamispyyntö tämän määräyksen perusteella otetaan lopullisesti harkittavaksi.

8 artikla

Jos luovutettavaksi pyydetty henkilö luovuttamispyyntöä esitettäessä ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta ja asuu vakinaisesti pyynnön vastaanottaneessa valtiossa, ja tämän valtion asianomaiset viranomaiset katsovat, että luovuttaminen vaikeuttaisi kyseessä olevan henkilön jälleensopeuttamista yhteiskuntaan, pyynnön vastaanottanut valtio voi yksilöidyin perusteltiin ehdottaa, että luovuttamispyyntö peruutettaisiin.

9 artikla

Jos rikoksesta, jonka johdosta luovuttamista pyydetään, saattaa pyytävän valtion lainsäädännön mukaan seurata kuolemanrangaistus, mutta pyynnön vastaanottaneen valtion laissa ei siitä säädetä kuolemanrangaistusta, voidaan luovuttamisesta kieltäytyä, jollei pyytävä valtio anna pyynnön vastaanottaneen valtion riittäviksi katsomia takeita siitä, ettei kuolemanrangaistusta määrätä, tai mikäli määrätään, sitä ei panna sellaisena täytäntöön.

10 artikla

Jos Yhdysvaltojen hallitus esittää luovuttamispyynnön, jonka kohteena on Suomen kansalaisena Suomessa syntynyt henkilö, joka luovuttamispyyntöä esitettäessä asuu vakinaisesti Suomessa ja on Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalainen, Suomen valtiolla on oikeus yksilöidyin perusteluin suositella, että luovuttamispyyntö peruutettaisiin.

11 artikla

Milloin luovutettavaksi pyydetty henkilö on syytteessä tai laillisesti pidätettynä pyynnön vastaanottaneen valtion alueella muusta rikoksesta kuin siitä, mistä luovuttamista pyydetään, voidaan ratkaisu luovuttamisasiassa lykätä, kunnes oikeudenkäynti on päättynyt ja hänelle mahdollisesti määrätty rangaistus on kokonaisuudessaan suoritettu.

12 artikla

Päätös siitä, onko luovuttamispyyntöön suostuttava, tehdään sen valtion lakien mukaisesti, jolta luovuttamista pyydetään, ja luovutettavaksi pyydetyllä henkilöllä on oikeus käyttää hyväkseen kaikkia sen valtion lain mukaisia muutoksenhakukeinoja.

13 artikla

1. Luovuttamispyyntö on tehtävä diplomaattista tietä.

2. Luovuttamispyyntöön on liitettävä:

a) tarvittavat tiedot luovutettavaksi pyydetyn henkilön henkilöllisyyden toteamiseksi, mukaanluettuna mikäli mahdollista valokuvat, sormenjäljet sekä hänen kansallisuuttaan ja asuinpaikkaansa koskevat saatavissa olevat tiedot;

b) selostus sen tapauksen tosiseikoista, jonka johdosta luovuttamista pyydetään;

c) rikosta määrittelevien lainkohtien tekstit sekä lainkohdat, joista ilmenevät rikoksesta säädetty rangaistus sekä syytteen ajamista ja rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevat rajoitukset.

3. Jos luovuttamispyyntö koskee rikoksesta epäiltyä mutta ei vielä rangaistukseen tuomittua henkilöä, on siihen liitettävä myös vangitsemismääräys, jonka on pyytävän valtion alueella antanut tuomari tai muu asianomainen viranomainen, sekä sellainen näyttö, joka sen valtion lain mukaan, jolta luovuttamista pyydetään, oikeuttaisi mainitun henkilön asettamisen syytteeseen, mikäli rikos olisi tehty viimeksi mainitun valtion alueella, ja lisäksi pyyntöön on liitettävä selvitys siitä, että hän on vangitsemismääräyksessä tarkoitettu henkilö.

4. Jos luovuttamispyyntö koskee rangaistukseen tuomittua henkilöä, on siihen liitettävä pyytävän valtion alueella annetun rangaistustuomion sisältävä asiakirja sekä todistus siitä, ettei rangaistusta vielä ole suoritettu tai siitä, paljonko rangaistuksesta on vielä suorittamatta.

5. Näyttönä luovuttamismenettelyssä on hyväksyttävä vangitsemismääräys tai rangaistustuomion vahvistava oikeudellinen asiakirja taikka valan tai vakuutuksen velvoituksin annettu lausuma tai muu todistus samoin kuin oikeaksi todistettu jäljennös sellaisesta asiakirjasta:

a i) jos asiakirjan tai jäljennöksen oikeaperäisyys on osoitettu, vangitsemismääräyksen osalta luovuttamista pyytävän valtion tuomarin tai muun asianomaisen viranomaisen allekirjoituksella, muun alkuperäisen asiakirjan osalta sellaisen tuomarin tai viranomaisen vahvistuksella ja jäljennöksen osalta vastaavalla tavalla allekirjoitetulla vahvistuksella siitä, että jäljennös on alkuperäisen asiakirjan mukainen; sekä

ii) milloin luovuttamista pyytävä valtio on Suomi, jos se on vahvistettu asianomaisen ministeriön virallisella sinetillä ja varustettu Yhdysvaltojen Suomessa olevan johtavan diplomaattisen tai konsulivirkamiehen vahvistuksella; ja milloin luovuttamista pyytävä valtio on Yhdysvallat, jos se on vahvistettu Yhdysvaltojen ulkoministeriön sinetillä; tai

b) jos asiakirjan tai jäljennöksen oikeaperäisyys on osoitettu muulla luovuttamispyynnön vastaanottaneen valtion lain sallimalla tavalla.

6. Valtio, jolta luovuttamista pyydetään, voi vaatia, että asiakirjat käännetään tämän valtion kielelle.

14 artikla

1. Kiireellisissä tapauksissa sopimusvaltiot voivat diplomaattista tietä esittää pyynnön, että rikoksesta epäilty tai tuomittu henkilö otettaisiin väliaikaisesti säilöön. Säilöön ottamista koskevaan pyyntöön voidaan suostua, jos sen yhteydessä annetaan luovutettavaksi pyydetyn henkilön tuntomerkit, selostetaan rikos, josta häntä syytetään, ilmoitetaan luovuttamispyynnön tarkoitus ja todetaan vangitsemismääräyksen tai täytäntöön panematta olevan tuomion olemassaolo.

2. Kun väliaikaiseen säilöön ottamiseen on suostuttu, pyytävän valtion on esitettävä virallinen luovuttamispyyntönsä toisen sopimusvaltion asianomaiselle viranomaiselle neljänkymmenenviiden päivän tai viimeksi mainitun valtion laissa säädetyn muun määräajan kuluessa; jollei tällaista pyyntöä esitetä, epäilty on päästettävä vapaaksi sanotun määräajan kuluttua ja samoihin rikollisiin tekoihin perustuva uusi säilöön ottamista koskeva pyyntö hyväksytään vain, mikäli se esitetään virallisen luovuttamispyynnön yhteydessä.

3. Rikoksesta epäillyn henkilön väliaikaista säilöön ottamista koskevan pyynnön yhteydessä pyynnön esittänyt valtio voi myös pyytää toista sopimusvaltiota ottamaan takavarikkoon kyseessä olevaan rikokseen liittyviä esineitä, jotka ovat epäillyn, hänen asiamiehensä, rikoskumppaninsa tai edustajansa hallussa. Tähän pyyntöön on liitettävä todiste esineiden yhteydestä rikokseen ja maininta niiden mahdollisesta sijainnista. Pyynnön vastaanottanut valtio voi kieltäytyä pyynnön täyttämisestä, mikäli ilmenee, että syyttömän kolmannen osapuolen oikeuksia muuten loukattaisiin.

15 artikla

1. Mikäli valtio, jolta luovuttamista pyydetään, tarvitsee lisätodisteita tai -tietoja voidakseen tehdä päätöksen luovuttamisasiassa, sen tulee pyytää niitä luovuttamispyynnön esittäneeltä valtiolta, jonka on toimitettava ne toisen sopimusvaltion asettaman määräajan kuluessa.

2. Ellei pyydettyjä lisätodisteita tai -tietoja toimiteta määräajan kuluessa tai ne ovat puutteellisia, luovutettavaksi pyydetty, säilöön otettu henkilö on heti päästettävä vapaaksi. Tämä ei kuitenkaan estä luovuttamispyynnön esittänyttä valtiota pyytämästä uuden asiakirja-aineiston perusteella uudestaan saman henkilön luovuttamista samasta rikoksesta.

16 artikla

1. Luovuttamispyynnön vastaanottaneen valtion tulee viipymättä diplomaattista tietä antaa pyytävälle valtiolle tiedoksi luovuttamisasiassa tekemänsä päätös.

2. Kun luovuttamiseen on suostuttu, sopimusvaltioiden viranomaiset sopivat siitä, milloin ja missä luovutettavaksi pyydetty henkilö luovutetaan.

3. Mikäli asianomainen viranomainen on antanut luovuttamismääräyksen, mutta luovutettavaa ei ole sovitun määräajan kuluessa noudettu sen valtion alueelta, jolta luovuttamista pyydetään, hänet on päästettävä vapaaksi, ja viimeksi mainittu valtio voi sen jälkeen kieltäytyä luovuttamasta häntä samasta rikoksesta.

17 artikla

1. Luovutettua henkilöä ei saa luovuttamispyynnön esittäneen valtion alueella pidättää eikä saattaa oikeudellisten toimenpiteiden kohteeksi muusta rikoksesta kuin sellaisesta, josta voidaan luovuttaa ja joka perustuu tekoon, josta hänet on luovutettu, eikä minkään muunkaan seikan perusteella, eikä luovuttamista pyytänyt valtio myöskään saa luovuttaa häntä edelleen muulle valtiolle,

a) ennen kuin hän on poistunut luovuttamista pyytäneen valtion alueelta; tai

b) ennen kuin 45 päivää on kulunut siitä, kun hänellä on ollut tilaisuus vapaasti poistua luovuttamista pyytäneen valtion alueelta.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta luovuttamisen jälkeen tehtyyn rikokseen tai ilmaantuneeseen seikkaan.

18 artikla

Mikäli jompikumpi sopimusvaltio samanaikaisesti yhden tai useamman muun valtion kanssa on pyytänyt saman henkilön luovuttamista joko samasta rikoksesta tai eri rikoksista, on, pyynnön vastaanottaneen valtion ratkaistessaan asian otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat, niihin luettuina mahdollisissa sen ja luovuttamista pyytäneiden valtioiden välisissä sopimuksissa olevat asiaa koskevat määräykset, rikosten suhteellinen törkeysaste ja niiden tekopaikat, ajankohdat jolloin pyynnöt on tehty, luovutettavaksi pyydetyn kansalaisuus sekä mahdollisuus, että hänet myöhemmin luovutetaan edelleen muulle valtiolle.

19 artikla

Siinä määrin kuin luovuttamispyynnön vastaanottaneen valtion laki sen sallii sekä kolmansien osapuolten oikeudet huomioon ottaen, kaikki rikokseen liittyvät esineet, välineet, arvoesineet ja asiakirjat riippumatta siitä, onko niitä käytetty rikoksen teossa, samoin kuin ne, jotka muuten saattavat tulla käytetyiksi todistuskappaleina syytettä ajettaessa, luovutetaan sen jälkeen kun luovuttamispyyntöön on suostuttu silloinkin, kun rikoksesta epäillyn luovuttamista hänen kuolemansa, katoamisensa tai karkaamisensa johdosta ei voida panna täytäntöön.

20 artikla

1. Kolmannen valtion toiselle sopimusvaltiolle luovuttaman henkilön kuljettamiseksi toisen, sopimusvaltion alueen kautta vaaditaan, että:

a) henkilön kulkureitti ilmoitetaan etukäteen kauttakulkuvaltiolle;

b) henkilön saattajilla on mukanaan alkuperäinen luovuttamismääräys tai vahvistettu jäljennös siitä; ja

c) edellytykset henkilön luovuttamiselle myös kauttakulkuvaltiosta ovat olemassa.

2. Kauttakuljetuslupaa pyytävä valtio korvaa kauttakulkuvaltiolle kaikki kauttakuljetuksesta mahdollisesti aiheutuneet kulut.

21 artikla

1. Luovuttamispyynnön vastaanottanut valtio huolehtii kaikista järjestelyistä, jotka ovat tarpeen pyytävän sopimusvaltion edustuksen järjestämiseksi jokaisessa pyynnön esittämisestä aiheutuneessa menettelyssä, sekä vastaa tästä edustamisesta aiheutuneista kustannuksista.

2. Luovuttamispyynnön esittänyt valtio vastaa niistä kuluista, jotka ovat aiheutuneet asiakirjojen kääntämisestä ja luovutettavaksi pyydetyn henkilön tämän sopimuksen määräysten mukaan suoritetusta pidättämisestä, säilöön ottamisesta, kuulustelusta ja luovuttamisesta aiheutuneista henkilökuljetuksista.

22 artikla

Tämän sopimuksen määräykset eivät vaikuta niihin oikeuksiin ja velvoitteisiin, jotka sopimusvaltioilla on muiden kansainvälisten sopimusten perusteella.

23 artikla

1. Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat on vaihdettava Washingtonissa mahdollisimman pian. Sopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua päivästä, jolloin ratifioimiskirjat on vaihdettu.

2. Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin sopimuksen piiriin kuuluviin, ennen tai jälkeen sen voimaantuloa tehtyihin rikoksiin, kuitenkin siten, että luovuttamiseen voidaan suostua ennen sopimuksen voimaantuloa tehdystä rikoksesta vain, jos teosta on sen tekohetkellä säädetty rangaistus kummankin sopimusvaltion lain mukaan.

3. Tämän sopimuksen tullessa voimaan lakkaa Helsingissä 1 päivänä elokuuta 1924 allekirjoitettu rikollisten molemminpuolista luovuttamista koskeva sopimus sekä siihen liittyvä Washingtonissa 17 päivänä toukokuuta 1934 allekirjoitettu lisäsopimus olemasta voimassa Suomen ja Amerikan Yhdysvaltojen välillä.

4. Kumpikin sopimusvaltio voi saattaa tämän sopimuksen päättymään milloin tahansa irtisanomalla sen toiselle sopimusvaltiolle diplomaattitietä tehtävällä ilmoituksella. Sopimus lakkaa olemasta voimassa kuusi kuukautta tällaisen ilmoituksen tekemisestä.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti siihen valtuuttamina ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 1976 kahtena suomen- ja englanninkielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia.