67/1968

1 artiklaHenkilökohtainen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa asuviin henkilöihin.

2 artiklaAsiallinen soveltamisala

1. Tätä sopimusta sovelletaan sopimusvaltiolle tai julkisoikeudelliselle yhdyskunnalle tai yhteisölle tulon ja omaisuuden perusteella suoritettaviin veroihin niiden kantotavasta riippumatta.

2. Tulon ja omaisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia kokonaistulosta ja -omaisuudesta taikka tulon ja omaisuuden osasta maksettavia veroja niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovuttamisesta saadusta voitosta, samoinkuin yritysten maksamien työpalkkojen (sosiaaliturvaosuutta lukuunottamatta) sekä omaisuuden arvonnousun perusteella määrättävät verot.

3. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat tällä hetkellä erityisesti:

a) Espanjassa:

1) Luonnollisten henkilöiden tulosta maksettava yleinen vero;

2) Yhtiöiden ja muiden juriidisten yhteisöjen tulosta maksettava yleinen vero, 11 päivänä kesäkuuta annetun lain 104 artiklassa (41/1964) säädetty 4 prosentin erikoisvero mukaanluettuna;

3) Seuraavat verot: maaseutukiinteistöstä sekä karjasta maksettava vero, kaupunkikiinteistöstä maksettava vero, henkilökohtaisesta työtulosta maksettava vero, pääomatulosta maksettava vero, kaupallisesta ja teollisesta toiminnasta sekä siitä saadusta tulosta maksettava vero;

4) Fernando Poossa, Río Munissa, Saharassa ja Ifnissä, tulosta (työstä ja omaisuudesta saatu tulo) ja yhtiöiden liiketulosta maksettava vero;

5) Joulukuun 26 päivänä 1958 annetussa laissa tarkoitettujen öljylöydösten tutkimusta ja hyväksikäyttöä harjoittaviin yhtiöihin sovelletaan tätä sopimusta tässä artiklassa lueteltujen verojen lisäksi maasta suoritettavaan rojaltiin, bruttotuotosta maksettavaan veroon sekä kyseisen yhtiön tulosta maksettavaan erikoisveroon;

6) Tulosta ja omaisuudesta maksettava kunnallisvero (joista tämän jälkeen käytetään sanontaa "Espanjan vero").

b) Suomessa:

1) Valtion tulo- ja omaisuusvero;

2) Kunnallisvero;

3) Kirkollisvero;

4) Merimiesvero (joista tämän jälkeen käytetään sanontaa "Suomen vero").

4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai samanluonteisiin nykyisten lisäksi tai tilalle säädettäviin veroihin. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vuosittain ilmoitettava toisilleen verolainsäädännössään tapahtuneista muutoksista.

3 artiklaYleiset määritelmät

1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu:

a) sanonta "Espanja" tarkoittaa Espanjan valtiota (ja kun sitä käytetään maantieteellisessä merkityksessä, Espanjan niemimaata, Baleaarien ja Kanarian saaria, espanjalaisia paikkakuntia ja maakuntia Afrikassa, Rio Muni`n ja Fernando Póo`n alueiden muodostamaa "itsemääräämisoikeuteen kehittymässä olevaa" Espanjan Guineaa.)

b) sanonta "Suomi" Suomen tasavallan aluetta;

c) sanonnat "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoittavat Espanjaa tai Suomea sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

d) sanonta "henkilö" tarkoittaa luonnollisia henkilöitä, yhtiöitä ja muita henkilöyhteenliittymiä;

e) sanonta "yhtiö" tarkoittaa kaikkia oikeushenkilöitä ja sellaisia yhteisöjä, joita verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilöinä;

f) sanonnat "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoittavat asiayhteyden mukaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä (asianomainen valtio, sen julkisoikeudelliset yhdyskunnat ja yhteisöt mukaan luettuina) ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä (asianomainen valtio, sen julkisoikeudelliset yhdyskunnat ja yhteisöt mukaan luettuina);

g) sanonta "asianomainen viranomainen" tarkoittaa:

1) Espanjassa:

Valtiovarainministeriötä, "välittömien verojen pääjohtajaa" tai mitä tahansa muuta ministeriön määräämää viranomaista.

2) Suomessa:

Valtiovarainministeriötä.

2. Tämän sopimuksen määräyksiä sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota tässä sopimuksessa ei ole toisin määritelty ja jonka suhteen asiayhteydestä ei muuta johdu, se merkitys, mikä sillä on sitä soveltavan valtion tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan lainsäädännön mukaan.

4 artiklaVerotuksellinen kotipaikka

1. Sovellettaessa tätä sopimusta tarkoitetaan sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" jokaista henkilöä, joka kysymyksessä olevan valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen asumisen, pysyväisen oleskelun, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen perusteen nojalla.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kohdan määräysten mukaan on kummassakin sopimusvaltiossa asuva, menetellään seuraavasti:

a) Hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, missä hänellä on käytettävänään pysyvä asunto. Jos hänellä on käytettävänään pysyvä asunto molemmissa sopimusvaltioissa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänellä on kiinteimmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet (elinetujensa keskus);

b) Milloin ei voida todeta, kummassa sopimusvaltiossa hänen elinetujensa keskus on, taikka milloin hänellä ei ole pysyvää asuntoa käytettävänään kummassakaan sopimusvaltiossa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, missä hän tavanomaisesti oleskelee;

c) Milloin hän oleskelee tavanomaisesti molemmissa sopimusvaltioissa tai ei tavanomaisesti oleskele kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on;

d) Milloin hän on molempien sopimusvaltioiden kansalainen taikka ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltion asianomaisten viranomaisten sopimuksin ratkaistava asia.

3. Milloin yhtiö on 1 kohdan määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, on sen katsottava asuvan siinä valtiossa, jossa sen tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee.

5 artiklaKiinteä toimipaikka

1. Sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan tässä sopimuksessa kiinteätä liikepaikkaa, jossa yrityksen liiketoimintaa yksinomaisesti tai osaksi harjoitetaan.

2. "Kiinteäksi toimipaikaksi" katsotaan erityisesti:

a) liikkeen johtopaikka;

b) sivuliike;

c) toimisto;

d) tuotantolaitos;

e) työpaja;

f) kaivos, louhos tai muu luonnonvarojen irroittamispaikka;

g) yli kahdentoista kuukauden ajan kestävän rakennus- tai asennustyön suorituspaikka.

3. "Kiinteänä toimipaikkana" ei pidetä:

a) tilojen käyttämistä pelkästään yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimiseen, näytteillä pitämiseen tai lähettämiseen;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä taikka lähettämistä varten;

c) yritykselle kuuluvien, mutta pelkästään toisen yrityksen muokattavaksi tai jalostettavaksi tarkoitettujen tavaroiden varastoimista;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä pelkästään tavaroiden ostamista tai tietojen hankkimista varten yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä pelkästään yrityksen lukuun tapahtuvaa mainontaa, tiedotustoimintaa, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista yritykselle luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa toimintaa varten.

4. Henkilön, joka olematta 5 kohdassa tarkoitettu itsenäinen edustaja toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa valtiossa, mikäli hänellä on valtuus tehdä tässä valtiossa sopimuksia yrityksen nimissä ja hän sitä siellä tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen puolesta.

5. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se ylläpitää liikesuhteita siinä valtiossa välittäjän, yleisen kaupinta-agentin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin nämä henkilöt hoitavat sanottuja tehtäviä säännölliseen liiketoimintaansa kuuluvina.

6. Pelkästään se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä, joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka siellä (joko kiinteästä toimipaikasta tai muuten) suorittaa liiketoimia, ei sinänsä muuta kumpaakaan näistä yhtiöistä tuon toisen yhtiön kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, missä omaisuus on.

2. Sanonta "kiinteä omaisuus" määräytyy sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, missä omaisuus on. Tämä sanonta käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maa- ja metsätalousyrityksen elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yleisen lain kiinteätä omaisuutta koskevia säännöksiä, kiinteistön käyttöoikeuden samoin kuin oikeuden kivennäislöydösten, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä saataviin määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin. Aluksia ja ilmaaluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan sekä kiinteistön välittömästä käytöstä että sen vuokralle antamisesta samoin kuin mistä muusta käytöstä tahansa saatuun tuloon.

4. Tämän artiklan 1 ja 3 kohdan määräyksiä sovelletaan myös yrityksen kiinteästä omaisuudesta saamaan tuloon samoin kuin vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artiklaLiiketulo

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuottamasta tulosta verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Mikäli yritys harjoittaa liiketoimintaa edelläsanotuin tavoin, voidaan tuossa toisessa valtiossa verottaa yrityksen tuottamasta tulosta, mutta vain kiinteään toimipaikkaan kuuluvasta tulon osasta.

2. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, on kummassakin valtiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi katsottava se tulo, minkä toimipaikka tuottaisi, jos se olisi itsenäinen yritys, joka toimii samalla tai samanlaisella alalla samojen tai samanlaisten edellytysten vallitessa ja joka täysin vapaasti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä toimipaikan hyväksi suoritetut asianmukaisesti selvitetyt kustannukset, niiksi luettuina myös vastaavasti selvitetyt samoihin tarkoituksiin käytetyt, johto- ja muut yleiset hallintokulut, riippumatta siitä, onko ne suoritettu siinä sopimusvaltiossa, missä kiinteä toimipaikka on, vai muulla.

4. Sikäli kuin sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluva tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät tämän artiklan 2 kohdan määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa sellaista käytännössä olevaa jakamistapaa noudattaen, jakamistavan on kuitenkin johdettava tässä artiklassa sanottujen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

5. Tuloa ei ole katsottava muodostuvan kiinteälle toimipaikalle pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka on ostanut tavaroita yrityksen lukuun.

6. Sovellettaessa edellä olevien kohtien määräyksiä on kiinteään toimipaikkaan kuuluva tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menettelyä noudattaen, jollei pätevistä syistä muuta johdu.

7. Mikäli tuloon sisältyy tuloeriä, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät saa vaikuttaa sanottujen artikloiden määräyksiin.

8 artiklaMeri ja ilmaliikenne

Kansainvälisen laiva- tai ilmaliikenteen harjoittamisesta saadusta tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, missä yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

9 artiklaKiinteässä yhteydessä keskenään olevat yritykset

Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon, valvontaan tai omistaa osan sen pääomasta taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sopimusvaltioissa olevien yritysten johtoon, valvontaan tai omistavat osan niiden pääomasta, ja jos näissä tapauksissa molempien yritysten välillä on niiden kaupallisissa tai taloudellisissa suhteissa sovittu ehdoista tai asetettu ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan tulo, joka olisi voinut kertyä toiselle yritykselle, jollei noita ehtoja olisi ollut, lukea tuon yrityksen tuloon ja verottaa tämän mukaisesti.

10 artiklaOsingot

1. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksamista osingoista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Sopimusvaltio, jonka asukas osingon maksava yhtiö on, voi kuitenkin verottaa osingosta oman lainsäädäntönsä mukaisesti, mutta tällöin veron määrä ei saa ylittää:

a) 10 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos vastaanottaja on yhtiö (lukuunottamatta avointa yhtiötä ja muuta siihen verrattavaa henkilöyhteisöä), joka omistaa välittömästi 25 prosenttia maksavan yhtiön pääomasta,

b) 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä, kaikissa muissa tapauksissa.

Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään siitä menettelytavasta, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

Tämän kohdan määräykset eivät vaikuta sen yhtiön verotukseen, jonka voitosta osinko maksetaan.

3. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista, voitto-osuustodistuksista tai -oikeuksista, kaivososakkeista, perustajaosuuksista tai muista oikeuksista, jotka osallistuvat voittoon olematta velkasuhteeseen perustuvia saatavia, samoin kuin muista yhtiöoikeuksista saatua tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, missä asuva maksun suorittava yhtiö on, katsotaan osakkeista saaduksi tuloksi.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla osingonsaajalla on toisessa sopimusvaltiossa, missä asuva osingon maksava yhtiö on, kiinteä toimipaikka, johon osingon maksamisen perustana olevat oikeudet välittömästi liittyvät, ei 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

5. Milloin sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa voittoa tai tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa määrätä veroa osingosta, jonka yhtiö maksaa henkilöille, jotka eivät ole tuossa valtiossa asuvia, eikä myöskään määrätä yhtiön jakamattomasta voitosta jakamattomaan voittoon kohdistuvaa veroa, vaikka maksetut osingot tai jakamattomat voittovarat kokonaan tai osaksi koostuisivatkin tässä toisessa valtiossa kertyneestä voitosta tai tulosta.

11 artiklaKorot

1. Sopimusvaltiossa kertyneistä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetuista koroista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Koroista voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, mistä ne kertyvät, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta perittävän veron määrä ei tällöin saa olla suurempi kuin 10 prosenttia korkojen määrästä.

Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu valtion velkakirjoista, obligaatioista tai arvopapereista myös silloin, kun niiden vakuutena on kiinnitys tai niihin liittyy oikeus voittoon osallistumiseen, tai mistä tahansa muusta saatavasta, samoin kuin muunkinlaista tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, katsotaan velaksiannosta saaduksi tuloksi.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla koronsaajalla on toisessa sopimusvaltiossa, mistä korko kertyy, kiinteä toimipaikka, johon maksetun koron perustana oleva saatava välittömästi liittyy, ei 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

5. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen julkisoikeudelliset yhdyskunnat tai yhteisöt taikka tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin koron maksajalla, riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vaiko ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, johon koron perusteena oleva velka liittyy ja jota tuo korko rasittaa, katsotaan sanotun koron kertyvän siitä sopimusvaltiosta, missä kiinteä toimipaikka on.

6. Milloin suoritettu korko velallisen ja velkojen tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä olevan erityisen suhteen vuoksi ylittää koron perusteena olevaan velkaan katsoen määrän, mistä velallinen ja velkoja ilman tällaista suhdetta olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi tarkoitetun määrän osalta. Tässä tapauksessa voidaan ylimenevästä osasta verottaa asianomaisen sopimusvaltion lakien mukaan ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artiklaRojaltit

1. Sopimusvaltiosta kertyneistä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetuista rojalteista voidaan verottaa tässä viimeksimainitussa valtiossa.

2. Rojalteista voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, niistä ne kertyvät, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta veron määrä ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia rojaltien kokonaismäärästä.

Kummankin sopimusvaltion asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Rojaltilla tarkoitetaan tässä artiklassa kaikenlaisia suorituksia, jotka vastaanotetaan korvauksena kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten, elokuvafilmit niihin luettuina, tekijänoikeuden samoin kuin patenttien, tavaramerkkien, mallien tai piirustusten, kaavojen, salaisten valmistusohjeiden tai menettelytapojen käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla rojaltin saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy kiinteä toimipaikka, johon rojaltin perusteena olevat oikeudet tai omaisuus välittömästi liittyvät, ei 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen julkisoikeudellinen yhdyskunta tai yhteisö taikka tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin rojaltin maksajalla, riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vaiko ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, joka rojaltin maksaa, katsotaan sanotun rojaltin kertyvän siitä sopimusvaltiosta, missä kiinteä toimipaikka on.

6. Milloin maksettu rojalti sen maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä olevan erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin perusteena olevaan suoritukseen katsoen määrän, mistä maksaja ja saaja ilman tällaista suhdetta olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi tarkoitetun määrän osalta. Tässä tapauksessa voidaan ylimenevästä osasta verottaa asianomaisen sopimusvaltion lakien mukaan ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artiklaMyyntivoitto

1. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, missä omaisuus on.

2. Voitosta, joka on saatu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa pitämän kiinteän toimipaikan käyttöomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa vapaan ammatin harjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, niin myös tuollaisen kiinteän toimipaikan (joko erillisenä tai koko yrityksen ohella) tai kiinteän paikan luovutuksesta, saatu voitto voidaan verottaa tuossa toisessa valtiossa. Kuitenkin verotetaan 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta vain siinä sopimusvaltiossa, missä tästä omaisuudesta sanotun artiklan mukaan verotetaan.

3. Minkä tahansa muun kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta voidaan verottaa vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

14 artiklaVapaat ammatit

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön vapaan ammatin harjoittamisesta tai muusta samanluontoisesta itsenäisestä toiminnasta saamasta tulosta voidaan verottaa vain tuossa valtiossa, jollei hänellä ole toimintaansa varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteätä paikkaa, joka on säännöllisesti hänen käytettävänään. Viimeksi mainitussa tapauksessa voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta osasta tuloa verottaa toisessa sopimusvaltiossa.

2. Sanonta "vapaa ammatti" käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, kasvatuksellisen tai opetuksellisen toiminnan sekä itsenäisen toiminnan lääkärinä, asianajajana, insinöörinä, arkkitehtina, hammaslääkärinä, tilintarkastajana ja välittäjänä ("agentes mediadores").

15 artiklaEpäitsenäinen henkilökohtainen työ

1. Mikäli tämän sopimuksen 16, 18 ja 19 artiklan määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvaa henkilöä henkilökohtaisesta työstä saaduista palkoista, palkkioista ja muista vastaavista hyvityksistä vain tuossa valtiossa, jollei työ ole tehty toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ on siellä tehty, voidaan hyvityksestä verottaa tuossa toisessa valtiossa.

2. Edellisen kohdan määräyksistä huolimatta verotetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle toisessa sopimusvaltiossa tehdystä henkilökohtaisesta työstä maksetusta hyvityksestä ainoastaan ensiksimainitussa valtiossa, jos:

a) työn tekijä oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kysymyksessä olevan verovuoden aikana, ja

b) henkilö, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan, ei ole tässä toisessa valtiossa asuva, sekä

c) hyvityksellä ei rasiteta työnantajan toisessa valtiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.

3. Edellä tässä artiklassa olevista määräyksistä huolimatta voidaan kansainvälisessä liikenteessä olevalla aluksella tai ilma-aluksella tehdystä henkilökohtaisesta työstä saadusta hyvityksestä verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

16 artiklaJohtajanpalkkiot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa valtiossa asuvan yhtiön johto- tai hallintoelimen jäsenyydestä saamasta osapalkkiosta, kokouspäivärahasta ja muusta sellaisesta suorituksesta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

17 artiklaTaiteilijat ja urheilijat

Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä voidaan julkisten esiintyjien, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijoiden ja muusikkojen, samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessa henkilökohtaisesti harjoittamastaan toiminnasta saamista tuloista verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa on harjoitettu.

18 artiklaEläkkeet

Mikäli 19 artiklan 1 kohdan määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan aikaisempaan palvelukseen perustuvista eläkkeistä ja muista samanluonteisista hyvityksistä vain siinä sopimusvaltiossa, jossa hyvityksen saaja asuu.

19 artiklaJulkiset palkkiot

1.Hyvityksistä samoin kuin eläkkeistä, jotka suoritetaan sopimusvaltion, sen julkisoikeudellisen yhdyskunnan tai yhteisön, itsemääräämisoikeuden omaavan elimen tai sanotun valtion julkisoikeudellisen henkilön varoista tai erityisistä rahastoista luonnolliselle henkilölle, virkamiehenä tehtyjen palvelusten perusteella voidaan edunsaajasta riippumatta verottaa ainoastaan hyvityksen suorittavassa sopimusvaltiossa.

2. Tämän sopimuksen 15, 16 ja 18 artiklan määräyksiä sovelletaan hyvityksiin ja eläkkeisiin, jotka suoritetaan sopimusvaltion, sen julkisoikeudellisen yhdyskunnan tai yhteisön harjoittaman teollisen- tai liiketoiminnan yhteydessä tehdyistä palveluksista.

20 artiklaProfessorit ja opiskelijat

1. Sopimusvaltiossa asuvaa henkilöä, joka toisessa sopimusvaltiossa olevan yliopiston, korkeakoulun tai muuri ylemmän opetuslaitoksen tai tieteellisen tutkimuslaitoksen kutsumana oleskelee tässä toisessa valtiossa enintään kahden vuoden ajan ainoastaan harjoittaakseen opetus- tai tutkimustoimintaa sellaisessa laitoksessa, ei tässä toisessa valtiossa veroteta hänen sanotusta opetus- tai tutkimustoiminnastaan saamastaan hyvityksestä.

2. Rahamääristä, jotka sopimusvaltiossa asuva tai siellä asunut opiskelija tai harjoittelija saa elantoaan, opiskeluaan tai koulutustaan varten toisessa sopimusvaltiossa yksinomaan opiskelun tai koulutuksen vuoksi tapahtuvan opiskelunsa aikani, ei veroteta tässä toisessa valtiossa, mikäli nämä rahamäärät tulevat hänelle sen ulkopuolella olevista lähteistä.

21 artiklaErikseen mainitsemattomat tulot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamista edellä olevissa artikloissa nimenomaisesti mainitsemattomista tuloista voidaan verottaa vain tässä valtiossa.

22 artiklaOmaisuus

1. Tämän sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa määritellystä kiinteästä omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, missä omaisuus on.

2. Irtaimesta omaisuudesta, joka liikeomaisuutena kuulun yrityksen kiinteään toimipaikkaan tai ammattitoiminnan harjoittamiseen käytettyyn kiinteään paikkaan kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, missä kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

3. Kansainvälisessä liikenteessä olevista aluksista ja ilma-aluksista sekä tällaisten alusten ja ilma-alusten toiminnassa käytetystä muusta kuin kiinteästä omaisuudesta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, missä yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

4. Kaikesta muunlaatuisesta sopimusvaltiossa asuvan henkilön omaisuudesta voidaan verottaa vain tässä valtiossa.

23 artiklaKaksinkertaisen verotuksen väittämismenetelmät

1. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on tuloa tai omaisuutta, joista voidaan tämän sopimuksen mukaisesti verottaa toisessa sopimusvaltiossa, ensiksi mainitun sopimusvaltion on, mikäli tämän artiklan 2 kohdan määräyksistä ei muuta johdu, vähennettävä tulosta tai omaisuudesta maksettavasta verosta se tulosta tai omaisuudesta maksettavan veron osa, mikä johtuu toisessa sopimusvaltiossa saadusta tulosta tai siellä olevasta omaisuudesta.

2. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta saadaan tämän sopimuksen 10, 11 ja 12 artiklan mukaisesti verottaa toisessa sopimusvaltiossa, ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa on vähennettävä tuon henkilön tulosta menevästä verosta toisessa sopimusvaltiossa suoritetun veron määrä. Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se osa ennen vähennyksen tekemistä menevästä verosta, joka johtuu toisessa sopimusvaltiossa saadusta tulosta.

3. Milloin lainojen tai velaksiantojen koroista, osingoista ja rojalteista menevästä verosta on sopimusvaltion sisäisen lainsäädännön perusteella myönnetty täydellinen tai osittainen vapautus, toisen sopimusvaltion on tämän artiklan 2 kohdan määräyksiä soveltaen vähennettävä verostaan määrä, joka vastaa sitä veromäärää, joka olisi pitänyt periä, ellei tällaista vapautusta olisi myönnetty.

24 artikla syrjinnän kieltäminen

1. Sopimusvaltion kansalaiset eivät toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi toisen valtion omat kansalaiset samoissa olosuhteissa joutuvat tai saattavat joutua.

2. Sanonta "kansalainen" tarkoittaa:

a) kaikkia luonnollisia henkilöitä, joilla on sopimusvaltion kansalaisuus;

b) kaikkia oikeushenkilöitä ja yhteenliittymiä, jotka on perustettu sopimusvaltion voimassa olevan lainsäädännön mukaan.

3. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kohdistuva verotus ei tuossa toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin siinä valtiossa oleviin samalla alalla toimiviin yrityksiin kohdistuva verotus.

Tämän säännöksen ei ole katsottava velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilöille sitä oikeutta henkilökohtaisten vähennysten tekemiseen taikka huojennusten tai veroalennusten saamiseen verotuksessa siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden vuoksi minkä se myöntää siellä asuville henkilöille.

4. Sopimusvaltiossa olevalle yritykselle, jonka pääoman välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistaa tai jonka pääomasta siten määrää toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai henkilöt, ei ensiksi mainitussa valtiossa saa määrätä muita tai raskaampia veroja taikka verotukseen liittyviä velvoituksia kuin joiden kohteeksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevat muut samanlaiset yritykset joutuvat tai saattavat joutua.

5. Tätä artiklaa sovelletaan kaikkiin tämän sopimuksen käsittäviin veroihin.

25 artiklaSovintomenettely

1. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, hän voi näiden valtioiden sisäisen lainsäädännön varaamista muutoksenhakukeinoista huolimatta kääntyä asiassaan sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen puoleen, missä hän asuu.

2. Jos asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua sen on pyrittävä toisen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen kanssa molemminpuolisin sopimuksin hoitamaan asia siten, että tämän sopimuksen vastainen verotus vältetään.

3. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on pyrittävä keskenään sopimaan kaikkien tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa esiintyvien vaikeuksien tai epätietoisuutta aiheuttavien kysymysten poistamisesta. Ne voivat myös neuvotella kaksinkertaisen verotuksen estämisestä sellaisissa tapauksissa, joita tässä sopimuksessa ei ole käsitelty.

4. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat välittömästi neuvotella keskenään sopimukseen pääsemiseksi edellisissä kappaleissa tarkoitetussa mielessä. Milloin suullinen ajatustenvaihto sopimukseen pääsemiseksi näyttää tarkoituksenmukaiselta, voidaan tuollainen ajatustenvaihto toimeenpanna sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten edustajista kootussa toimikunnassa.

26 artiklaDiplomaatit ja konsulit

Tämä sopimus ei koske kansainvälisen oikeuden yleisesti hyväksyttyjen sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaisia diplomaattisten tai konsiilivirkamiesten verotuksellisia erioikeuksia.

27 artiklaTietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeellisia tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi sekä tietoja sopimusvaltioiden tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevista laeista, sikäli kuin niiden perusteella tapahtuva verotus kuuluu tämän sopimuksen piiriin. Näin vaihdetut tiedot on pidettävä salaisina eikä niitä saa ilmaista muille kuin henkilöille tai viranomaisille, joiden tehtävänä on tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määrääminen tai kantaminen.

2. Kuitenkaan ei 1 kohdan määräyksiä ole tulkittava siten, että ne velvoittavat sopimusvaltiota:

a) suorittamaan hallintotoimia, jotka ovat ristiriidassa sen tai toisen sopimusvaltion oikeussäännösten tai hallintokäytännön kanssa;

b) ilmaisemaan yksityiskohtia, joita sen tai toisen sopimusvaltion lakien tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) ilmaisemaan tietoja, jotka paljastaisivat elinkeino- tai liiketoimintaan kuuluvan taikka kaupallisen, teollisen tai ammatillisen salaisuuden tai menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen loukkaisi yleistä järjestystä (orden público).

28 artiklaVoimaantulo

1. Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat vaihdettava mahdollisimman pian Madridissa.

2. Sopimus tulee voimaan ratifioimiskirjain vaihdon tapahduttua ja sovelletaan sen määräyksiä ensimmäisen kerran:

a) Espanjassa: veroihin, jotka lankeavat maksettaviksi ratifioimiskirjain vaihtovuotta seuraavan vuoden tammikuun 1 päivästä lähtien;

b) Suomessa: veroihin, jotka lankeavat maksettaviksi ratifioimiskirjain vaihtovuotta seuraavan verotusvuoden tammikuun 1 päivästä lähtien tai tämän päivämäärän jälkeen.

29 artiklaIrtisanominen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä vähintään kuusi kuukautta ennen jokaisen kalenterivuoden loppua. Tässä tapauksessa lakkaa sopimus olemasta voimassa:

a) Espanjassa: veroihin, jotka lankeavat maksettaviksi irtisanomisvuotta seuraavan vuoden tammikuun 1 päivästä lähtien;

b) Suomessa: veroihin, jotka lankeavat maksettaviksi irtisanomisvuotta seuraavan verotusvuoden tammikuun 1 päivästä lähtien tai tämän päivämäärän jälkeen.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet asianomaisesti tähän valtuutettuina allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.

Tehty Helsingissä 15 päivänä marraskuuta 1967 kahtena suomen- ja espanjan kielisenä kappaleena molempien teksti en ollessa yhtä todistusvoimaisia.