Asetus työllisyyspolitiikkaa koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta.
- Date of signature
Sitten kun eduskunta 24 päivänä toukokuuta 1968 on hyväksynyt Kansainvälisen työkonferenssin vuonna 1964 hyväksymän, työllisyyspolitiikkaa koskevan yleissopimuksen ja tasavallan presidentti 23 päivänä elokuuta 1968 on ratifioinut sopimuksen sekä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja 23 päivänä syyskuuta 1968 rekisteröinyt ratifioinnin, säädetään sosiaali- ja terveysministerin esittelystä, että yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan 23 päivänä syyskuuta 1969, niin kuin siitä on sovittu.
Työllisyyspolitiikkaa koskeva YLEISSOPIMUS
Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 17 päivänä kesäkuuta 1964 neljännenkymmenennenkahdeksannen istuntokautensa,
ottaen huomioon, että Filadelfian julistuksessa tunnustetaan Kansainvälisen työjärjestön juhlalliseksi velvollisuudeksi edistää maailman kansojen keskuudessa täystyöllisyyden saavuttamista ja elintason kohottamista tarkoittavia ohjelmia ja että Kansainvälisen työjärjestön perussäännön johdannossa on määräyksiä työttömyyden ehkäisemisestä ja riittävän toimeentulon takaavan palkan turvaamisesta, ja
ottaen lisäksi huomioon, että Filadelfian julistuksen mukaan Kansainvälisen työjärjestön velvollisuutena on tutkia ja harkita talous- ja rahapolitiikan vaikutuksia työllisyyspolitiikkaan silmällä pitäen sitä perustavoitetta, että "kaikilla ihmisillä rotuun, uskontunnustukseen tai sukupuoleen katsomatta on oikeus vapaasti ja arvokkaasti sekä taloudellisesti turvattuina ja yhtäläisin mahdollisuuksin työskennellä aineellisen hyvinvointinsa ja henkisen kehityksensä hyväksi", sekä
ottaen huomioon, että Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa lausutaan, että "jokaisella on oikeus tehdä työtä, valita vapaasti työpaikkansa, saada oikeudenmukaiset ja suotuisat työolot sekä saada suojaa työttömyyttä vastaan", ja
pannen merkille työllisyyspolitiikkaa välittömästi koskevien Kansainvälisen työjärjestön sopimusten ja suositusten sanamuodon ja erityisesti työnvälityksen järjestelyä koskevat sopimuksen ja suosituksen vuodelta 1948, ammatinvalinnan ohjausta koskevan suosituksen vuodelta 1949, ammattikoulutusta koskevan suosituksen vuodelta 1962 ja työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää koskevat sopimuksen ja suosituksen vuodelta 1958, ja
ollen sitä mieltä, että nämä asiakirjat olisi asetettava laajempaan yhteyteen sellaisen taloudellista kehittämistä tarkoittavan kansainvälisen ohjelman puitteisiin, joka perustuu tuottavaan täystyöllisyyteen työpaikan vapaan valinnan pohjalla, ja
päätettyään hyväksyä eräitä työllisyyspolitiikkaa koskevia ehdotuksia, jotka sisältyvät istuntokauden päiväjärjestyksen kahdeksanteen kohtaan, sekä
päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon, hyväksyy tänä 9 päivänä heinäkuuta 1964 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on "Työllisyyspolitiikkaa koskeva yleissopimus, 1964":
1 artikla
1. Silmällä pitäen taloudellisen kasvun ja kehityksen edistämistä, elintason kohottamista, työvoimantarpeen tyydyttämistä ja työttömyys- ja vajaatyöllisyyskysymyksen ratkaisemista tulee kunkin jäsenvaltion eräänä tärkeimmistä tavoitteista tunnustaa ja harjoittaa aktiivista politiikkaa, jonka tarkoituksena on edistää tuottavaa ja työpaikan vapaaseen valintaan perustuvaa täystyöllisyyttä.
2. Tällä politiikalla on pyrittävä varmistamaan, että
a) työtä on tarjolla kaikille, jotka ovat käytettävissä ja hakevat työtä;
b) tällainen työ on mahdollisimman tuottavaa;
e) työpaikka voidaan vapaasti valita ja että jokaisella työntekijällä siinä määrin kuin suinkin on mahdollista on tilaisuus hankkia hänelle soveltuvaan työhön vaadittu pätevyys ja käyttää tällaisessa työssä hyväkseen taitojaan ja taipumuksiaan rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, uskontoon, poliittiseen mielipiteeseen tai kansalliseen tahi yhteiskunnalliseen syntyperään katsomatta.
3. Tällaisessa politiikassa on otettava asianmukaisesti huomioon taloudellisen kehityksen aste ja taso sekä työllisyystavoitteiden ja muiden taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden välinen suhde ja sitä on harjoitettava kunkin maan olosuhteisiin ja käytäntöön soveltuvalla tavalla.
2 artikla
Kunkin jäsenvaltion on sillä tavoin ja siinä laajuudessa kuin maan olosuhteet huomioon ottaen on tarkoituksenmukaista
a) määrättävä ja säännöllisin väliajoin tarkistettava järjestetyn talous- ja sosiaalipolitiikkansa puitteissa ne toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä 1 artiklassa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi;
b) ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, joihin, milloin se on tarkoituksenmukaista, kuuluu ohjelman laatiminen näiden toimenpiteiden toteuttamiseksi.
3 artikla
Tätä sopimusta sovellettaessa on työllisyyspolitiikasta neuvoteltava niiden piirien edustajien kanssa, joita toimenpiteet tulevat koskemaan, erityisesti työnantajien ja työntekijöiden edustajien kanssa, jotta voitaisiin ottaa täysin huomioon heidän kokemuksensa ja mielipiteensä sekä varmistaa heidän osallistumisensa yhteistyöhön tällaista politiikkaa suunniteltaessa ja sille tukea hankittaessa.
4 artikla
Tämän yleissopimuksen viralliset ratifioinnit on lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäviksi.
5 artikla
1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.
2. Tämä yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.
3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin sen ratifiointi on rekisteröity.
6 artikla
1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan rekisteröitäväksi. Irtisanominen ei tule voimaan ennen kuin vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.
2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen tässä artiklassa määrätyin ehdoin sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä.
7 artikla
1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.
2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan on kiinnitettävä jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.
8 artikla
Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.
9 artikla
Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.
10 artikla
1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 6 artiklan määräyksistä riippumatta, kun uusi muutettu yleissopimus tulee voimaan;
b) sen jälkeen kun uusi muutettu yleissopimus on tullut voimaan, eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.
2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin nykyisen muotoisena ja sisältöisenä voimaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet, mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.
11 artikla
Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.