17/1966

36 artiklaPeriaatteet ja tavoitteet

1. Sopimuspuolet,

a) jotka palauttavat mieliin, että elintason kohottaminen ja kaikkien sopimuspuolten talouselämän jatkuva kehittäminen ovat tämän sopimuksen perustavoitteita, ja ottavat huomioon, että näiden tavoitteiden saavuttaminen on erityisen tärkeää kehitysmaasopimuspuolille;

b) jotka katsovat, että kehitysmaasopimuspuolten vientituloilla saattaa olla oleellinen merkitys niiden taloudelliselle kehitykselle ja että tämän merkityksen suuruus on riippuvainen kehitysmaasopimuspuolten välttämättömästä tuonnista maksamista hinnoista, niiden viennin volyymistä ja tästä viennistä saaduista hinnoista;

c) jotka toteavat, että kehitysmaiden ja muiden maiden elintasojen välillä on huomattava ero;

d) jotka myöntävät, että sekä kunkin maan yksinään suorittamat että yhteiset toimenpiteet ovat välttämättömiä kehitysmaasopimuspuolten taloudellisen kehityksen edistämiseksi ja nopean elintason nousun aikaansaamiseksi näissä maissa;

e) jotka myöntävät, että taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen saavuttamiseksi kansainvälisen kaupan avulla sitä tulisi hallita sellaisten sääntöjen ja menetelmien sekä niiden kanssa sopusoinnussa olevien toimenpiteiden, jotka ovat tämän artiklan tavoitteiden mukaisia;

f) jotka toteavat, että SOPIMUSPUOLET voivat sallia kehitysmaasopimuspuolten ryhtyvän erityistoimenpiteisiin kauppansa ja kehityksensä edistämiseksi;

sopivat seuraavaa:

2. Tarvitaan nopeaa ja pysyvää kehitysmaasopimuspuolten vientitulojen kasvua.

3. Tarvitaan määrätietoisia ponnisteluja, jotta varmistettaisiin kehitysmaasopimuspuolille kansainvälisen kaupan kasvusta osuus, joka on sopusoinnussa niiden talouselämän kehitystarpeiden kanssa.

4. Koska monet kehitysmaasopimuspuolet ovat myös vastaisuudessa riippuvaisia joidenkin harvojen perushyödykkeiden viennistä, on tarpeellista luoda mahdollisimman suuressa määrin suotuisammat ja hyväksyttävämmät maailmanmarkkinoille pääsyedellytykset näille tuotteille, ja milloin vain tarkoituksenmukaista, ryhtyä toimenpiteisiin näiden tuotteiden markkinointiedellytysten parantamiseksi ja vakiinnuttamiseksi mukaanluettuna erityisesti toimenpiteet, jotka tähtäävät vakaitten, kohtuullisten ja kannattavien hintojen saavuttamiseen, jotta tehtäisiin täten mahdolliseksi maailmankaupan laajeneminen ja kysynnän lisääntyminen sekä kehitysmaasopimuspuolten todellisten vientitulojen tasainen ja dynaaminen kasvu suotuisampien edellytysten antamiseksi näiden maiden taloudelliselle kehitykselle.

5. Kehitysmaasopimuspuolten talouselämän nopeaa kehitystä voidaan helpottaa monipuolistamalla niiden talouselämän rakennetta ja vähentämällä liiallista riippuvuutta perushyödykeviennistä. Sen tähden on tarpeen mahdollisimman suotuisin ehdoin lisätä sellaisten puolivalmisteiden ja valmisteiden markkinoillepääsyä, joilla on joko nyt tai vastaisuudessa erityistä merkitystä kehitysmaasopimuspuolille.

6. Koska kehitysmaasopimuspuolten viennistä saamat sekä muut ulkomaanvaluuttatulot ovat jatkuvasti riittämättömät, on havaittavissa tärkeä riippuvuussuhde ulkomaankaupan ja taloudellisen kehitysavun välillä. Tästä syystä tarvitaan läheistä ja jatkuvaa yhteistyötä SOPIMUSPUOLTEN sekä johtavien kansainvälisten lainanantajajärjestöjen välillä, jotta nämä voivat mahdollisimman tehokkaasti keventää rasituksia, joita kehitysmaasopimuspuolten on otettava kantaakseen taloudellisen kehityksensä edistämiseksi.

7. Tarvitaan tarkoituksenmukaista yhteistyötä SOPIMUSPUOLTEN sekä muiden sellaisten hallitustenvälisten järjestöjen ja Yhdistyneitten Kansakuntien eri elinten välillä, joiden toiminta koskee kehitysmaiden kauppaa ja taloudellista kehitystä.

8. Kehittyneet sopimuspuolet eivät odota vastavuoroisuutta sellaisille kauppaneuvotteluissa tekemilleen myönnytyksille, joiden tarkoituksena on alentaa tai poistaa tulleja ja muita kehitysmaasopimuspuolten kauppaa rajoittavia esteitä.

9. Sopimuspuolten tulee, sekä yksinään että yhdessä, määrätietoisesti pyrkiä toimimaan näiden periaatteiden ja tavoitteiden toteuttamiseksi.

37 artiklaVelvoitteet

1. Kehittyneiden sopimuspuolten tulee niin laajassa mitassa kuin suinkin mahdollista - paitsi jos pakottavat syyt, joihin saattaa kuulua oikeudellisia syitä, estävät sen - noudattaa seuraavia määräyksiä:

a) kiinnittää ensisijaista huomiota esteiden vähentämiseen ja poistamiseen niiltä tuotteilta, joilla on erityistä merkitystä kehitysmaasopimuspuolten viennille nyt tai vastaisuudessa, mukaanluettuna tullit tai muut rajoitukset, joissa on kohtuuttomia eroja näiden tuotteiden raaka-aineen ja valmistemuodon välillä;

b) olla ottamatta käytäntöön tai olla lisäämättä tullimaksuja tai muita tuonnin esteitä niille tuotteille, joilla on erityistä merkitystä kehitysmaasopimuspuolten viennille joko nyt tai vastaisuudessa; sekä

c) i) olla ottamatta käytäntöön uusia fiskaalimaksuja ja

ii) fiskaalipoliittisia muutoksia tehtäessä kiinnittää ensisijaista huomiota fiskaalimaksujen alentamiseen tai poistamiseen, jotka huomattavasti haittaisivat, tai jotka jo nyt haittaavat kulutuksen kasvua niiden raaka-aineena tai valmisteina olevien perushyödykkeiden osalta, jotka on valmistettu kokonaan tai suureksi osaksi kehitysmaasopimuspuolten alueella ja joita on sovellettu juuri näihin tuotteisiin.

2. a) Milloin katsotaan, ettei 1. kohdan alakohdissa a), b) tai c) mainittuja määräyksiä noudateta, asiasta on ilmoitettava SOPIMUSPUOLILLE joko asianmukaista määräystä noudattamatta jättäneen sopimuspuolen tai jonkun muun asianosaisen toimesta.

b) i) SOPIMUSPUOLTEN on, jonkun asianosaisen sopimuspuolen sitä pyytäessä, ja antamatta sen haitata mahdollisia bilateraalineuvotteluja, neuvoteltava asiasta kyseisen sopimuspuolen ja kaikkien asianosaisten sopimuspuolten kanssa tavoitteena kaikkia sopimuspuolia tyydyttävä ratkaisu 36 artiklassa mainittujen päämäärien edistämiseksi. Näissä neuvotteluissa on tutkittava ilmoitetut syyt niissä tapauksissa, joissa 1. kohdan alakohdissa a), b) ja c) mainittuja määräyksiä ei ole noudatettu.

ii) Koska 1. kohdan alakohdissa a), b) ja c) mainittujen määräysten toimeenpano voi joissakin tapauksissa olla yksityisille sopimuspuolille helpompaa, jos toimenpiteisiin ryhdytään yhdessä muiden kehittyneiden sopimuspuolten kanssa, voidaan neuvottelujen avulla mahdollisuuksien mukaan pyrkiä tähän päämäärään.

iii) SOPIMUSPUOLTEN välisissä neuvotteluissa voidaan myös, mikäli se on tarkoituksenmukaista, sopia yhteisistä toimenpiteistä tämän sopimuksen 25 artiklan 1. kohdassa mainittujen tavoitteiden edistämiseksi.

3. Kehittyneiden sopimuspuolten tulee:

a) pyrkiä pitämään voittomarginaalit kohtuullisina sellaisissa tapauksissa, joissa hallitus määrää suoraan tai epäsuorasti niiden tuotteiden jälleenmyyntihinnat, jotka on kokonaan tai pääasiallisesti valmistettu kehitysmaasopimuspuolten alueella;

b) vakavasti harkita muihin toimenpiteisiin ryhtymistä, jotta kehitysmaasopimuspuolista tapahtuvan tuonnin kehitys saisi laajemmat mittasuhteet ja osallistua tämän päämäärän saavuttamiseen tähtäävään kansainväliseen yhteistoimintaan;

c) ottaa erityisesti huomioon kehitysmaasopimuspuolten kauppaedut harkitessaan tämän sopimuksen sallimien muiden toimenpiteiden soveltamista joidenkin erityisongelmiensa ratkaisemiseksi, ja tutkia kaikki mahdollisuudet rakentavien parannuskeinojen löytämiseksi ennen kuin ryhdytään sellaisiin toimenpiteisiin, jotka voivat vaikuttaa näiden sopimuspuolten oleellisiin etuihin.

4. Kehitysmaasopimuspuolet sopivat asianmukaisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä saattaakseen täytäntöön IV osan määräykset muiden kehitysmaasopimuspuolten kaupan hyväksi, sikäli kuin nämä toimenpiteet ovat sopusoinnussa niiden nykyisen ja tulevan oman kehityksen sekä finanssi- että kauppatarpeiden kanssa, ottaen huomioon kaupan aikaisemman kehityksen samoin kuin kehitysmaasopimuspuolten kauppaedut kokonaisuudessaan.

5. Kohdissa 1-4 esitettyjä sitoumuksia toimeenpantaessa kunkin sopimuspuolen on suotava kaikille muille asianosaisille sopimuspuolille täydellinen ja nopea neuvottelumahdollisuus tämän sopimuksen edellyttämän normaalin menettelyn mukaisesti kaikissa mahdollisesti esille tulevissa asioissa tai vaikeuksissa.

38 artiklaYhteiset toimenpiteet

1. Sopimuspuolten tulee toimia yhdessä tämän sopimuksen puitteissa ja, mikäli tarkoituksenmukaista, muussakin yhteydessä 36 artiklan edellyttämien tavoitteiden edistämiseksi.

2. SOPIMUSPUOLTEN tulee erityisesti:

a) milloin tarkoituksenmukaista, ryhtyä toimenpiteisiin, mukaanluettuna kansainväliset sopimukset, parempien ja hyväksyttävien ehtojen aikaansaamiseksi niiden perushyödykkeiden pääsylle maailmanmarkkinoille, joilla on erityinen merkitys kehitysmaasopimuspuolille, sekä suunnitella näiden tuotteiden maailmanmarkkinointiedellytysten vakaannuttamiseksi ja kehittämiseksi toimenpiteitä, joihin sisältyisi tällaisten tuotteiden vakaiden, kohtuullisten ja kannattavien vientihintojen saavuttaminen;

b) hakeutua yhteistyöhön ulkomaankauppa- ja kehityspoliittisissa kysymyksissä Yhdistyneiden Kansakuntien elinten kanssa, mukaanluettuna Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin suositusten pohjalle mahdollisesti perustettavat toimielimet;

c) myötävaikutettava yksityisten kehitysmaasopimuspuolten kehityssuunnitelmia ja kehityspolitiikkaa analysoitaessa sekä tutkittaessa kaupan ja avustusjärjestelmien välistä yhteyttä tarkoituksella suunnitella konkreettisia toimenpiteitä vientimahdollisuuksien lisäämiseksi sekä sellaisten teollisuuksien tuotteiden vientimarkkinoille pääsyn helpottamiseksi, joita täten perustetaan, ja hakeutua yhteistyöhön hallitusten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa, erityisesti sellaisten järjestöjen, joiden toiminnan tarkoituksena on rahoitusavun antaminen kun kyseessä on yksityisten kehitysmaasopimuspuolten kaupan ja kehitysavun suhdetta koskeva järjestelmällinen tutkimus, jonka tarkoituksena on selvän kuvan saaminen vientimahdollisuuksista, markkinanäkymistä ja tarpeen vaatimista mahdollisista lisätoimenpiteistä;

d) seurata jatkuvasti maailmankaupan kehitystä pitäen silmällä erityisesti kehitysmaasopimuspuolten ulkomaankaupan kasvunopeutta sekä tehdä sopimuspuolille sellaisia suosituksia, joita, olosuhteet huomioonottaen, voidaan pitää tarkoituksenmukaisina;

e) olla yhteistyössä esittäessä sopivia keinoja kaupan lisäämiseksi päämääränä taloudellisen kehityksen aikaansaaminen ja tässä tarkoituksessa yhdenmukaistaa ja sopeuttaa yhteen eri maiden kansallinen politiikka ja kansalliset määräykset sekä ottaa käyttöön tuotantoa, kuljetusta ja markkinointia koskevia teknillisiä ja kaupallisia standardisoimismääräyksiä sekä edistää vientiä tekemällä mahdolliseksi kaupallisen informaation lisääminen sekä markkinatutkimuksen kehittäminen; ja

f) ryhtyä sellaisiin institutionaalisiin järjestelyihin, jotka ovat tarpeellisia 36 artiklassa mainittujen tavoitteiden edistämiseksi ja Yleissopimuksen tämän osan määräysten täytäntöönpanemiseksi.