Asetus Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken passintarkastuksen poistamisesta pohjoismaiden välisillä rajoilla 12 päivänä heinäkuuta 1957 tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta.
- Date of signature
Sitten kun Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken Kööpenhaminassa 12 päivänä heinäkuuta 1957 allekirjoitettu sopimus passintarkastuksen poistamisesta pohjoismaiden välisillä rajoilla, sopimus ratifioitu sekä ratifioimiskirja talletettu 16 päivänä huhtikuuta 1958, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus tulee voimaan niin kuin siitä on sovittu.
Tarkempia määräyksiä sopimuksen säännösten soveltamisesta antaa tarvittaessa sisäasiainministeriö.
SOPIMUS Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä passintarkastuksen poistamisesta pohjoismaiden välisillä rajoilla.
Sopimusvaltiot,
jotka ovat todenneet vapaamman pohjoismaiden välisen matkustajaliikenteen aikaansaamisen toivottavaksi;
jotka ovat aikaisemmin toteuttaneet pohjoismaiden kansalaisia koskevan täydellisen passivapauden;
jotka ovat yksimielisiä siitä, että ulkomaalaisten on sallittava matkustaa suoraan pohjoismaisesta valtiosta toiseen hyväksytyn rajanylityspaikan kautta ilman passintarkastusta; ja
jotka pyrkivät pääasiallisesti yhtä laajasti soveltamaan viisumipakkoa sekä aikaansaamaan yhdenmukaisen käytännön myöntäessään viisumin liike-, opinto- ja turistimatkoja sekä muita samankaltaisia lyhytaikaisia matkoja varten, ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
Ulkomaalaisella tarkoitetaan tässä sopimuksessa jokaista, joka ei ole Suomen, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalainen.
Pohjoismaisilla valtioilla tarkoitetaan tässä sopimuksessa Suomea, Norjaa (lukuunottamatta Svalbardia ja Jan Mayenia), Ruotsia sekä Tanskaa (lukuunottamatta Grönlantia ja Färsaaria).
Pohjoismaisella ulkorajalla tarkoitetaan tässä sopimuksessa
a) pohjoismaisen ja ei-pohjoismaisen valtion välistä maarajaa,
b) pohjoismaisessa valtiossa sijaitsevaa lentoasemaa, jolta on säännöllinen lentoyhteys ei-pohjoismaiseen valtioon,
c) pohjoismaisessa valtiossa sijaitsevaa satamaa, josta on säännöllinen laiva- tai lauttayhteys ei-pohjoismaiseen valtioon,
d) pohjoismaisessa valtiossa sijaitsevaa satamaa ja lentoasemaa, johon ei-pohjoismaisesta valtiosta saapuva alus tai ilma-alus tilapäisesti poikkea tai josta alus tai ilma-alus lähtee ei-pohjoismaiseen valtioon.
2 artikla
Jokaisen sopimusvaltion on toimitettava passintarkastus pohjoismaisilla ulkorajoillaan. Passintarkastus toimitetaan tämän sopimuksen liitteessä 1 esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti.
Jokaisen sopimusvaltion on käytettävä tarkastuskorttia (saapumis- ja lähtökorttia) apuvälineenä tarkastaessaan
a) ulkomaalaista, joka on viisumivelvollinen jossakin sopimusvaltiossa, mikäli tämä valtio vaatii tarkastuskorttia,
b) ulkomaalaista, jota jokin sopimusvaltio, hänen maastapoistamistaan koskevan päätöksen yhteydessä, on kieltänyt sinne palaamasta ilman erityistä lupaa.
Tarkastuskortin (saapumis- ja lähtökortin) on kooltaan ja sisällöltään oltava sellainen kuin tämän sopimuksen liitteestä 2 ilmenee.
3 artikla
Saapumiskortti on saapumisvaltion säilytettävä. Jos ulkomaalaisella passiin merkityn luvan mukaisesti on oikeus oleskella toisessa pohjoismaisessa valtiossa kauemmin kuin kolme kuukautta, on saapumiskortti lähetettävä tälle valtiolle. Jos passista ilmenee, että ulkomaalaiselle on myönnetty tällainen lupa useampaan pohjoismaiseen valtioon, on saapumiskortti lähetettävä sille valtiolle, jonka antama lupa päättyy viimeisenä.
Jos sopimusvaltio sallii ulkomaalaisen oleskella maassa kolmea kuukautta kauemmin pohjoismaiseen valtioon saavuttaessa sallitun oleskeluajan päätyttyä, on kortti lähetettävä tälle valtiolle.
Tarkastuskorttia hallussaan pitävän valtion on valvottava, että sallittua oleskeluaikaa ei ylitetä.
Lähtökortti on lähetettävä sille valtiolle, jolle asianomaisen ulkomaalaisen valvonta hänen maasta lähtiessään kuuluu.
4 artikla
Jos sopimusvaltio haluaa viisumipakon poistamista tai sen käytäntöön ottamista ei-pohjoismaisen valtion suhteen tai tehdä muita oleellisia muutoksia ei-pohjoismaisen valtion kanssa tekemiinsä viisumisopimuksiin, ensinmainitun valtion on ennakolta ilmoitettava muille sopimusvaltiolle suunnitelluista toimenpiteistä, elleivät pakottavat syyt vaadi niiden välitöntä toteuttamista. Viimeksi mainitussa tapauksessa on muille sopimusvaltioille tiedoitettava asiasta mahdollisimman pian toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen.
Mitä edellä on sanottu, koskee myös ulkomaalaisten maahan tuloa, maasta lähtöä ja maassa oleskelua koskevien muiden yleisten määräysten käytäntöön ottamista asianomaisessa valtiossa.
5 artikla
Jokaisen sopimusvaltion on vaadittava, että viisumivapaa ulkomaalainen, joka haluaa oleskella asianomaisessa valtiossa vielä sen jälkeen, kun kolme kuukautta on kulunut hänen saapumisestaan pohjoismaiseen valtioon ei-pohjoismaisesta valtiosta, hakee oleskelulupaa siinä pohjoismaisessa valtiossa, jossa hän oleskelee kolmen kuukauden määräajan päättyessä.
Jos ulkomaalainen on saanut oleskeluluvan jossakin pohjoismaisessa valtiossa, se on voimassa oleskelua varten vain siinä valtiossa. Oleskeluluvan voimassa ollessa on muiden sopimusvaltioiden, joissa ulkomaalainen on viisumivapaa, sallittava hänen ilman oleskelulupaa oleskella asianomaisessa valtiossa kolmen kuukauden ajan. Tämä ei koske ulkomaalaista, joka aikoo oleskella maassa sanottua aikaa kauemmin tai siellä hakea tai vastaanottaa työtä taikka harjoittaa itsenäistä elinkeinoa, ja jolta kysymyksessä olevan valtion lainsäädännön mukaan sen tähden vaaditaan, että oleskelulupaa haetaan ennen kolmen kuukauden määräajan päättymistä.
Ensimmäisen kohdan määräyksiä sovellettaessa on aika, jota varten ei vaadita oleskelulupaa, luettava saapumispäivästä, kuitenkin niin että, jos ulkomaalainen aikaisemmin ennen viimeistä maahantuloaan on oleskellut jossakin pohjoismaisessa valtiossa, on ajasta, jota varten ei vaadita oleskelulupaa, vähennettävä se aika, jonka ulkomaalainen on oleskellut pohjoismaisessa valtiossa kuuden kuukauden aikana ennen viimeistä maahantuloaan.
Toisen kohdan määräyksiä sovellettaessa on aika, jota varten ei vaadita oleskelulupaa, luettava siitä päivästä, jolloin ulkomaalainen saapui asianomaiseen valtioon, kuitenkin niin että, jos ulkomaalainen on aikaisemmin ennen viimeistä maahantuloaan oleskellut tässä valtiossa, on ajasta, jota varten oleskelulupaa ei vaadita, vähennettävä se aika, jonka hän on oleskellut tässä valtiossa kuuden kuukauden aikana ennen viimeistä maahantuloaan.
6 artikla
Sopimusvaltioiden on pohjoismaisilta ulkorajoiltaan käännytettävä jokainen ulkomaalainen,
a) jolla ei ole voimassa olevaa passia tai muuta sellaista henkilöllisyystodistusta, jonka sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset ovat hyväksyneet passiksi,
b) jolta puuttuu säädetty maahantulo- tai työlupa saapumisvaltioon sekä siihen tai niihin pohjoismaisiin valtioihin, joissa ulkomaalainen aikoo käydä,
c) jolta voidaan olettaa puuttuvan tarvittavat varat toimeentuloa varten siinä tai niissä sopimusvaltioissa, joissa hän aikoo oleskella, sekä kotimatkaa varten,
d) jonka voidaan olettaa elättävän itseään epärehellisiin keinoin,
e) joka aikaisemmin on tuomittu vapausrangaistukseen ja jonka voidaan olettaa tekevän rangaistavan teon pohjoismaisessa valtiossa tai jonka aikaisemmin toimintansa vuoksi tai muuten syystä voidaan epäillä tulevan harjoittamaan sabotaasia, vakoilua tai luvatonta tiedoitustoimintaa jossakin sopimusvaltiossa,
f) joka on merkitty jonkin sopimusvaltion karkoitettujen ulkomaalaisten luetteloon.
Muutenkin voidaan ulkomaalainen käännyttää rajalta, jos muista syistä katsotaan, ettei hänelle ole annettava lupaa saapua yhteen tai useampaan sopimusvaltioon.
Edellä b) - f) kohtien sisältämät määräykset eivät koske ulkomaalaista, joka aikoo matkustaa sopimusvaltioon, johon hänellä on maahantulolupa tai maahantuloon oikeuttava oleskelulupa.
7 artikla
Aluksen henkilöstöön kuuluvaan ulkomaalaiseen, joka saapuu maahan ei-pohjoismaisesta valtiosta, ei sovelleta 2 ja 6 artiklojen sisältämiä määräyksiä. Aluksen henkilöstöön kuuluvaan ulkomaalaiseen, joka lähtee ei-pohjoismaiseen valtioon, ei myöskään sovelleta 2 artiklan sisältämää määräystä. Kuitenkin on aluksen henkilöstöön kuuluva ei-pohjoismaisesta valtiosta saapunut ulkomaalainen, jonka päästökatselmus jossakin pohjoismaisessa valtiossa on suoritettu, käsiteltävä maahan saapuvana ulkomaalaisena 2 ja 6 artiklojen mukaisesti. Niinikään on ulkomaalaista, joka jossakin pohjoismaisessa valtiossa ottokatselmuksen jälkeen otetaan toimeen alukseen, joka ei kulje yksinomaan pohjoismaiden välillä, käsiteltävä maasta lähtevänä ulkomaalaisena 2 artiklan säännösten mukaisesti.
Jokaisella sopimusvaltiolla on oikeus määrätä, että aluksen henkilöstöön kuuluva voi ilman erityistä lupaa oleskella maissa aluksen tavamukaisen satamassaolon aikana.
Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vastaavasti ilma-alusten ulkomaalaiseen henkilöstöön.
8 artikla
Mikäli jokin sopimusvaltio suorittaa pistokoetarkastuksia pohjoismaisen valtion vastaisella rajallaan, on ulkomaalainen velvollinen näyttämään passinsa ja antamaan pyydetyt tiedot.
Jokainen sopimusvaltio voi toisen sopimusvaltion vastaiselta rajaltaan käännyttää ulkomaalaisen, jolla ei ole maahantulolupaa tähän valtioon.
9 artikla
Sopimusvaltion ei ole sallittava ulkomaalaisen, joka on karkoitettu toisesta sopimusvaltiosta, saapua maahan ilman erityistä lupaa. Tällaista lupaa ei kuitenkaan vaadita, jos sopimusvaltio haluaa toisen sopimusvaltion kautta kuljettaa ulkomaalaisen, joka on karkoitettu ensinmainitusta valtiosta.
Jos ulkomaalaisella, joka on karkoitettu jostakin pohjoismaisesta valtiosta, on oleskelulupa toisessa pohjoismaisessa valtiossa, on tämä valtio velvollinen vaadittaessa vastaanottamaan ulkomaalaisen.
10 artikla
Jokainen sopimusvaltio sitoutuu ottamaan takaisin ulkomaalaisen, joka 6 artiklan a) ja b) kohtien mukaisesti, kun kysymyksessä on maahantulolupa, ja f) kohdan mukaisesti, olisi asianomaisen valtion toimesta pitänyt käännyttää sen ulkorajalta ja joka ilman lupaa on tästä valtiosta matkustanut toiseen pohjoismaiseen valtioon.
Jokainen sopimusvaltio sitoutuu myöskin ottamaan takaisiin ulkomaalaisen, joka ilman voimassaolevaa passia ja ilman erityistä lupaa, milloin sellainen vaaditaan, on matkustanut suoraan asianomaisesta valtiosta toiseen pohjoismaiseen valtioon.
Edellä sanottu ei koske ulkomaalaista, joka on oleskellut takaisin lähettämistä vaativassa valtiossa vähintäin vuoden laskettuna siitä ajankohdasta, jolloin hän luvattomasti saapui maahan, tai joka luvattoman maahantulonsa jälkeen on saanut oleskelu- ja/tai työluvan siellä.
11 artikla
Jokainen sopimusvaltio sitoutuu antamaan toiselle sopimusvaltiolle tietoja ja suorittamaan etsintöjä tämän sopimuksen liitteeseen 3 sisältyvien määräysten mukaisesti.
12 artikla
Mitä tässä sopimuksessa sanotaan karkoitetusta ulkomaalaisesta, olkoon voimassa myös sellaiseen ulkomaalaiseen nähden, joka Suomen tai Ruotsin lainsäädännön mukaisesti on poistettu tai passitettu maasta ja jota on kielletty sinne palaamasta ilman erityistä lupaa.
13 artikla
Ulkomaalaisten valvonnan yhtenäistämiseksi sopimusvaltioissa ja yleensä sellaisten asioiden käsittelemiseksi ja harkitsemiseksi, jotka pohjoismaiden yhteisen passintarkastusalueen kannalta ovat merkityksellisiä, asetetaan yhteistyövaliokunta (Pohjoismainen ulkomaalaisvaliokunta). Valiokuntaan kuuluu yksi edustaja kustakin sopimusvaltiosta. Edustajat voivat tarvittaessa kutsua erityisiä asiantuntijoita.
14 artikla
Islannin hallitus voi neuvottelujen jälkeen liittyä tähän sopimukseen. Sopimus voidaan niinikään neuvotteluteitse laajentaa koskemaan myös Färsaaria ja Grönlantia.
15 artikla
Sopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat talletettava Kööpenhaminaan.
Sopimus tulee voimaan niin pian kuin kaikki ratifioimiskirjat on talletettu, kuitenkin aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 1958.
Jokainen sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen 6 kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen.
Jokainen sopimusvaltio voi sodan tai sodanvaaran johdosta tai milloin muut erityiset kansainväliset tai kansalliset olosuhteet tekevät sen välttämättömäksi välittömästi lopettaa sopimuksen soveltamisen yhteen tai useampaan sopimusvaltioon nähden. Kysymyksessä olevien valtioiden hallitusten tulee tällöin välittömästi saada tieto suoritetuista toimenpiteistä.
Tämän vakuudeksi ovat kunkin valtion valtuutetut edustajat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.
Tehty Kööpenhaminassa 12 päivänä heinäkuuta 1957 yhtenä suomen-, norjan-, ruotsin- ja tanskankielisenä kappaleena, josta Tanskan ulkoasiainministeriö toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset muiden sopimusvaltioiden hallituksille.
Liite 1 Passintarkastuksen yleiset suuntaviivat.
Maahan saapuvien ja maasta lähtevien matkustajien tarkastus maarajalla tapahtuu siellä olevilla passintarkastusasemilla. Rautatiematkustajien passintarkastus voidaan suorittaa myös kulkiessa rajalta tai rajalle. Laiva- ja lentomatkustajien passintarkastus on suoritettava siinä pohjoismaisessa satamassa tai lentoasemalla, mihin matkustaja saapuu tai mistä hän lähtee. Matkustajan ollessa matkalla ei-pohjoismaiseen valtioon ja aluksen tai ilma-aluksen vielä poiketessa pohjoismaiseen satamaan tai lentoasemalle on tällöin tarkistettava, että hänet on käsitelty maasta lähtijänä.
Maahansaapumistarkastusta toimittaessaan on passintarkastajan huolellisesti tarkastettava passi ja erityisesti kiinnitettävä huomiota sen voimassaoloaikaan ja siihen, että se on voimassa matkaa varten niihin pohjoismaisiin valtioihin, joissa passinhaltija aikoo käydä, sekä että passi on oikean henkilön hallussa. Hänen on myös kiinnitettävä huomiota siihen, että passi saattaa olla väärä tai väärennetty. Mikäli viisumi vaaditaan, hänen on tarkastettava, että sellainen on ja että matkustaja säädetyissä tapauksissa jättää saapumiskortin tai antaa sitä varten tarvittavat tiedot. Passintarkastajan on lisäksi tutkittava, onko matkustaja merkitty jonkin sopimusvaltion karkoitettujen ulkomaalaisten luetteloon. Sellaista tutkimusta ei kuitenkaan tarvitse suorittaa, jos matkustaja on raja-asukas tai muu passintarkastushenkilökunnan hyvin tuntema tai muutoin sellainen henkilö, johon nähden on ilmeistä, ettei sellainen tutkimus ole välttämätön. Passintarkastajan on kiinnitettävä huomionsa voimassaoleviin rajalta käännyttämistä koskeviin määräyksiin ja, jos aihetta ilmaantuu, kyselemällä matkustajalta tai ryhtymällä muihin toimenpiteisiin, selvitettävä, voidaanko matkustajan maahantulo sallia. Jos maahantulo sallitaan, varustetaan matkustajan passi saapumisleimalla, jossa on merkintä päivämäärästä ja passintarkastuspaikkakunnasta. Mikäli matkustaja käännytetään rajalta, voidaan tästä tehdä merkintä hänen passiinsa.
Matkustajan lähtiessä maasta on passintarkastajan huolellisesti tarkastettava passi sekä, jos erityistä aihetta on, tutkittava, onko matkustaja etsintäkuulutettu tai onko muutoin syytä estää hänen lähtöänsä. Jos lähtö sallitaan, varustetaan matkustajan passi lähtöleimalla, jossa on merkintä päivämäärästä ja lähtöpaikkakunnasta.
Liite 2 Saapumis- ja lähtökortti.
Saapumis- ja lähtökorttilomakkeen on oltava kaksinosainen, osat lävistyksin toisiinsa yhdistettyinä. Toinen osa on tällöin saapumis- ja toinen lähtökortti. Kummankin osan koko on 105 X 148 mm. Lomake on painettava valkoiselle kartongille sekä sen on sisällöltään ja ulkoasultaan oltava alempana esitetyn mallin mukainen.
(Malli on jätetty tästä pois)
Saapumiskortti on passintarkastajan varustettava saapumisleimalla ja sen valtion alkukirjaimella, jossa kortti 3 artiklan määräysten mukaisesti on säilytettävä. (F. Suomi, D. Tanska, N. Norja ja S. Ruotsi). Samalla on passi ja lähtökortti varustettava vastaavilla merkinnöillä.
Lähdettäessä on lähtökortti varustettava lähtöleimalla sekä sen valtion alkukirjaimella, johon kortti 3 artiklan mukaisesti on lähetettävä.
Kortti on lähetettävä kiireellisesti ja sillä tavalla kuin kukin maa katsoo tarkoituksenmukaiseksi.
Oleskellessaan pohjoismaissa matkustajan on säilytettävä lähtökortti passissa.
Liite 3. Asianomaisten valtioiden välisiä tiedoituksia ja etsintöjä koskevat suuntaviivat.
I. Tiedoitukset.
Sopimusvaltioiden on annettava toisilleen tietoja alempana mainituissa tapauksissa.
1. Kun 2 artiklan a) ja b) kohdissa mainittu ulkomaalainen oleskellessaan pohjoismaisessa valtiossa anoo viisumin pidennystä tai oleskelulupaa muussa kuin valvontavelvollisessa valtiossa, on anomuksen vastaanottaneen valtion tiedoitettava siitä valvontavelvolliselle valtiolle. Kun anomus on ratkaistu, on päätöksestä tiedoitettava tälle valtiolle. Jos anomuksen myönteisestä ratkaisusta on seurauksena, että valvonta 3 artiklan säännösten mukaisesti siirtyy viisumin myöntäneelle valtiolle, on tämä samalla vahvistettava.
Jos kysymyksessä olevan ulkomaalaisen sallitaan oleskelulupaa hänelle myöntämättä jäädä muuhun kuin valvontavelvolliseen valtioon tai hänet muutoin pidetään siellä, on valvontavelvolliselle valtiolle myös tästä tiedoitettava.
2. Jos 1 kohdassa mainitulle ulkomaalaiselle hänen oleskellessaan pohjoismaisessa valtiossa ensimmäisen kerran myönnetään viisumi oleskelua varten toisessa pohjoismaisessa valtiossa, on sen valtion, joka myöntää viisumin, tästä ilmoitettava valvontavelvolliselle valtiolle. Jos viisumin myöntämisestä on seurauksena, että valvonta 3 artiklan määräysten mukaisesti siirtyy viisumin myöntäneelle valtiolle, on tämä samalla vahvistettava.
3. Mikäli ulkomaalaiselle, joka on karkoitettu jostakin pohjoismaisesta valtiosta, myönnetään maahantulolupa toiseen pohjoismaiseen valtioon, on tämän siitä tiedoitettava sille tai niille pohjoismaille, josta tai joista ulkomaalainen on karkoitettu.
4. Mikäli jossakin pohjoismaisessa valtiossa saadaan muuttoilmoituksesta tai muulla tavalla tietää, että joku ulkomaalainen on matkustanut toiseen pohjoismaiseen valtioon jäädäkseen sinne pysyväisesti, on viimeksimainitulle valtiolle tästä tiedoitettava.
5. Jos muu kuin 1 kohdassa mainittu ulkomaalainen hakee oleskelulupaa jossakin pohjoismaisessa valtiossa ja hänellä on tai välittömästi sitä ennen on ollut oleskelulupa toisessa pohjoismaisessa valtiossa, on siitä tiedoitettava viimeksimainitulle valtiolle.
6. Milloin ulkomaalainen halutaan merkittäväksi muiden sopimusvaltioiden karkoitettujen ulkomaalaisten luetteloihin tai poistettavaksi niistä, on sitä koskevassa pyynnössä, mikäli mahdollista, lyhyesti mainittava myös sen peruste.
II. Etsintä.
A. Ulkomaalainen, joka on velvollinen jättämään tarkastuskortin.
Ellei lähtökortti ajoissa saavu valvontavelvolliselle valtiolle eikä myöskään ilmoitusta siitä, että ulkomaalainen on hakenut oleskelulupaa jossakin pohjoismaisessa valtiossa, on valvontavelvollisen valtion ryhdyttävä toimenpiteisiin ulkomaalaisen etsimiseksi. Ulkomaalaista koskeva tiedustelu on tällöin tehtävä ensiksi sille pohjoismaiselle valtiolle, jossa hän käytettävissä olevien tietojen mukaan todennäköisesti oleskelee. Jollei sillä valtiolla, jolta asiaa on tiedusteltu, ole ulkomaalaista koskevia tietoja eikä näytä todennäköiseltä, että hän oleskelee valvontavelvollisen valtion alueella, on etsintää jatkettava tiedustelemalla asiaa muilta pohjoismaisilta valtioilta. Mikäli ulkomaalainen tavataan jossakin pohjoismaisessa valtiossa tai jos saadaan tietoja, joiden nojalla voidaan pitää todennäköisenä, että hän on poistunut pohjoismaista, on kaikkiin niihin pohjoismaihin, joista asiaa on tiedusteltu tästä viipymättä ilmoitettava.
Etsintään on ryhdyttävä
1) tiedusteltaessa suoraan vain yhdestä valtiosta; viikon kuluessa määräajan päätyttyä,
2) muissa tapauksissa
a) kysymyksen ollessa kaikkiin pohjoismaihin nähden viisumivelvollisesta ulkomaalaisesta tai 9 artiklassa tarkoitetusta viisumivapaasta ulkomaalaisesta, jolla on erityinen maahantulolupa yhteen tai useampaan pohjoismaiseen valtioon, neljäntoista päivän kuluessa siitä kun kauimmin voimassaolleen oleskeluluvan voimassaoloaika on päättynyt,
b) kysymyksen ollessa ainoastaan johonkin pohjoismaiseen valtioon nähden viisumivelvollisesta ulkomaalaisesta; neljän kuukauden kuluessa siitä kun asianomainen on saapunut pohjoismaiden alueelle.
Tiedustelun on sisällettävä seuraavat tiedot: ulkomaalaisen nimi, syntymäaika, syntymäpaikka, kansalaisuus ja ammatti, saapumispäivä pohjoismaiden alueelle, viisumit tai luvat sekä muut merkitykselliset tiedot. Jokaisen ulkomaalaista koskevan tiedustelun vastaanottaneen valtion on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin tämän etsimiseksi (etsintäkuuluttamiseksi).
B. Muu kuin A kohdassa tarkoitettu ulkomaalainen.
Muut valtiot ovat sopimusvaltion pyynnöstä velvollisia suorittamaan muidenkin kuin yllä A kohdassa tarkoitettujen ulkomaalaisten etsintää. Etsintä on suoritettava viipymättä, sen jälkeen kun pyyntö siitä on tehty.
Etsinnän suorittamista koskevan pyynnön on sisällettävä niin täydelliset ulkomaalaista koskevat tiedot kuin mahdollista.