Asetus Suomen Tasavallan ja Sveitsin Valaliiton välillä kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi tulo- ja omaisuusverojen alalla tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta.
- Date of signature
Sitten kun Suomen Tasavallan ja Sveitsin Valaliiton välillä kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi tulo- ja omaisuusverojen alalla Bernissä 27 päivänä joulukuuta 1956 tehdyn sopimuksen säännökset ja määräykset on 17 päivänä toukokuuta 1957 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (226/57) hyväksytty, sopimus ratifioitu ja ratifioimiskirjat 31 päivänä toukokuuta 1957 vaihdettu, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus on voimassa niinkuin siitä on sovittu.
Tarkempia määräyksiä sopimuksen säännöksien soveltamisesta antaa tarvittaessa valtiovarainministeriö.
SOPIMUS Suomen Tasavallan ja Sveitsin Valaliiton välillä kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi tulo- ja omaisuusverojen alalla.
Suomen Tasavalta ja Sveitsin Valaliitto ovat, haluten mikäli mahdollista välttää kaksinkertaista verotusta tulo- ja omaisuusverojen alalla, päättäneet tehdä sopimuksen.
Tässä tarkoituksessa ovat valtuutetuikseen nimittäneet:
Suomen Tasavallan Presidentti:
Suomen Sveitsissä olevan erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin, Hugo Valvanteen,
Sveitsin Liittoneuvosto:
Valaliiton Poliittisen departementin päällikön, liittoneuvos Max Petitpierren.
Valtuutetut ovat, esitettyään toisilleen oikeaan ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi todetut valtakirjansa, sopineet seuraavasta:
1 artikla
1) Tämän sopimuksen tarkoituksena on suojella verovelvollisia, joiden kotipaikka on jommassakummassa valtiossa, Suomen ja Sveitsin varsinaisia ja ylimääräisiä tulo- ja omaisuusveroja koskevien lakien samanaikaisen soveltamisen aiheuttamalta kaksinkertaiselta verotukselta.
2) Tässä sopimuksessa pidetään tulo- ja omaisuusveroina niitä veroja, jotka Suomen tai Sveitsin lainsäädännön mukaan kannetaan tulosta (kokonaistulosta tai sen osista) tai varallisuudesta (kokonaisvarallisuudesta tai sen osista), irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovuttamisesta saadusta voitosta (pääoma- ja kiinteistövoitto) (Kapital- und Liegenschaftsgewinne), arvon ja varallisuuden lisäyksestä kannettavat verot mukaanluettuina.
3) Sopimus koskee jommallekummalle valtiolle, kantooneille, piirikunnille, piireille, kunnille tai kuntainliitoille kannettavia, erityisesti liitteissä I (Suomen lainsäädäntö) ja II (Sveitsin lainsäädäntö) mainittuja veroja samoinkuin niitä samanlaisia tai vastaavanluontoisia veroja, joita tulevaisuudessa kannetaan näiden ohella tai jotka tulevat näiden sijaan. Tämä koskee myös lisäverojen muodossa kannettavia veroja.
2 artikla
1) Mikäli tässä sopimuksessa ei toisin säädetä, verotetaan tulosta ja omaisuudesta vain siinä valtiossa, jossa tulonsaajan tai omaisuuden omistajan kotipaikka on.
2) Luonnollisen henkilön kotipaikka tämän sopimuksen tarkoittamassa mielessä on siinä valtiossa, missä hänellä on vakinainen asunto. Jos hänellä on sellainen asunto kummassakin valtiossa, pidetään hänen kotipaikkanaan sitä paikkaa, mihin hänellä on kiinteimmät henkilökohtaiset siteet (elinintressien keskuspaikka).
3) Jollei luonnollisen henkilön kotipaikkaa voida määrätä 2 kohdan mukaisesti, pidetään hänen kotipaikkanaan sitä paikkaa, missä hän jatkuvasti oleskelee. Tämän säännöksen tarkoittamassa mielessä katsotaan henkilön oleskelevan jatkuvasti siellä, missä hän oleskelee sellaisissa olosuhteissa, joista voidaan päätellä, ettei hänen tarkoituksensa ole viipyä siellä vain tilapäisesti. Jos luonnollisen henkilön on katsottava jatkuvasti oleskelevan kummassakin valtiossa tai ei kummassakaan, pidetään hänen kotipaikkanaan sitä valtiota, jonka kansalainen hän on. Jos hän on kummankin tai ei kummankaan valtion kansalainen, sopivat asianomaiset hallintoviranomaiset kussakin tapauksessa ratkaisusta.
4) Oikeushenkilön verotuskotipaikka määräytyy tätä sopimusta sovellettaessa kummankin valtion lainsäädännön mukaisesti; jos oikeushenkilöllä tämän mukaisesti on kotipaikka kummassakin valtiossa, on sen todellisen johdon sijaintipaikka ratkaiseva. Henkilöyhtymät ja yhteenliittymät, joita ei pidetä oikeushenkilöinä, ovat kotipaikan suhteen oikeushenkilöihin rinnastettuja. Jakamattoman kuolinpesän kotipaikkana pidetään sitä paikkaa, jossa perinnönjättäjän kotipaikka 2 tai 3 kohdan mukaan oli hänen kuolinhetkellään.
3 artikla
1) Kiinteä omaisuus (siihen luettuna sen tarpeisto sekä maa- tai metsätalouteen kuuluva elollinen ja eloton irtaimisto) samoinkuin siitä saadut tulot (maa- tai metsätaloudesta saatu tuotto siihen luettuna) verotetaan vain siinä valtiossa, jossa tämä omaisuus on.
2) Samalla tavoin kuin kiinteätä omaisuutta käsitellään oikeuksia, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteätä omaisuutta koskevia säännöksiä sekä kiinteän omaisuuden nautintaoikeuksia niin myös oikeuksia määrältään kiinteisiin tai muuttuviin korvauksiin (royaltyt), jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden tai muiden löydösten käyttämisestä, ei kuitenkaan minkäänlaatuisia saatavia, joiden vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen.
3) Mitä pidetään kiinteänä omaisuutena tai sen tarpeistona ja mitä kiinteään omaisuuteen verrattavana oikeutena tai nautintaoikeutena, määräytyy sen valtion lakien mukaisesti, jossa omaisuus on.
4 artikla
1) Kaikenlaatuisia kaupallisia, teollisia ja liikeyrityksiä (rahoitus-, kuljetus- ja vakuutusyritykset mukaanluettuina) samoinkuin niistä saadut tulot, niihin luettuna yrityksen tai sen osan luovuttamisesta saatu voitto, verotetaan vain siinä valtiossa, jonka alueella yrityksellä on kiinteä toimipaikka. Tämä on voimassa siinäkin tapauksessa, että yritys ulottaa toimintansa toisen valtion alueelle omaamatta siellä kuitenkaan kiinteätä toimipaikkaa.
2) Kiinteällä toimipaikalla tarkoitetaan tässä sopimuksessa yrityksen pysyväistä liikelaitosta, jossa tämän yrityksen toimintaa kokonaisuudessaan tai osaksi harjoitetaan. Kiinteänä toimipaikkana pidetään erityisesti yrityksen kotipaikkaa, johdon sijaintipaikkaa, haaraliikkeitä, valmistuspaikkoja ja työpajoja, myyntipaikkoja, käytössä olevia kivennäisesiintymiä, lähteitä ja muita löydöksiä samoinkuin pysyviä edustuksia.
3) Mikäli yrityksellä on kiinteitä toimipaikkoja molemmissa valtioissa, verottaa kumpikin valtio vain siitä omaisuudesta, joka kuuluu sen alueella olevaan kiinteään toimipaikkaan, ja vain niistä tuloista, jotka saadaan näistä toimipaikoista.
4) Avoimia tai äänettömiä osuuksia yhteisömuotoisessa yrityksessä (avoin yhtiö, kollektiivi- tai kommandiittiyhtiö), ei kuitenkaan osuutta osakkeiden, äänettömien osuuksien (Genusscheinen) ja niiden kaltaisten arvopapereiden muodossa eikä osuuskuntien ja rajoitetulla vastuulla toimivien yhtiöiden osuuksia verotetaan vain siinä valtiossa, jossa yhteisömuotoisella yrityksellä on kiinteä toimipaikka.
5 artikla
1) 4 artiklan määräyksistä poiketen verotetaan laiva- tai ilmaliikenneyrityksiä samoinkuin niistä saatuja tuloja vain siinä valtiossa, jossa yrityksen todellinen johto on.
2) 1 kohdan määräyksiä sovelletaan myös:
a) kun jommankumman valtion laiva- tai ilmaliikenneyrityksellä on toisen valtion alueella toimisto (agentuuri), joka hoitaa henkilöiden tai tavaroiden kuljetuksia,
b) sopimusvaltioiden ilmaliikenneyritysten osallistuessa yhteisliikenteeseen (Pool), yhteiseen ilmakuljetuksia harjoittavaan järjestöön tai kansainväliseen lentoliikenneyhtymään.
6 artikla
1) Toisessa valtiossa kotipaikan omaavien henkilöiden vapaista ammateista saamat tulot verotetaan toisessa valtiossa vain sikäli kuin tulonsaaja harjoittaa siellä ammattiaan hänen käytettävissään säännöllisesti olevasta pysyvästä toimintapaikasta käsin.
2) Pysyvään toimintapaikkaan kuuluvasta vapaan ammatin harjoittamisessa käytettävästä irtaimesta omaisuudesta verotetaan vain siinä valtiossa, jossa tämä toimintapaikka on.
7 artikla
1) Epäitsenäisestä ansiotoiminnasta saaduista tuloista (palkat, palkkiot ja niiden kaltaiset hyvitykset) verotetaan, mikäli 8 ja 9 artiklassa ei toisin sanota, vain siinä valtiossa, jonka alueella tuloa tuottava henkilökohtainen toiminta tapahtuu.
2) Luonnollisten henkilöiden, jotka palvelevat jatkuvasti tai pääasiallisesti jommankumman valtion laiva- tai ilmaliikenneyrityksen aluksissa tai lentokoneissa, katsotaan 1 kohdan määräyksiä sovellettaessa toimivan siinä valtiossa, jossa yrityksen todellinen johto sijaitsee, mikäli heidän kotipaikkansa ei ole toisessa valtiossa eikä heidän palkkatulojensa verotus tapahdu siellä.
3) Ensimmäisen kohdan määräyksiä ei sovelleta kun jommassakummassa valtiossa toimessa oleva ja siellä kotipaikan omaava henkilö toimensa takia tilapäisesti, mutta ei kuitenkaan enempää kuin yhteensä 183 päivää kalenterivuoden aikana, oleskelee toisen valtion alueella ja työskentelee siellä kotivaltiossaan olevan työnantajan lukuun.
4) Eläkkeestä, lesken- tai orvoneläkkeestä ja muista korvauksista tai rahanarvoisista eduista, jotka perustuvat epäitsenäistä ansiotoimintaa harjoittaneen henkilön aikaisempiin palveluksiin, verotetaan, mikäli 9 artiklan määräyksistä ei muuta johdu, vain siinä valtiossa, jossa tulonsaajan kotipaikka on.
8 artikla
1) Tantiemit, kokouspalkkiot ja muut hyvitykset, jotka suoritetaan osakeyhtiöiden, kommandiittiosakeyhtiöiden, rajoitetulla vastuulla toimivien yhtiöiden ja osuuskuntien hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenille taikka rajoitetulla vastuulla toimivan yhtiön toimitusjohtajalle tässä ominaisuudessa, ovat veronalaisia vain siinä valtiossa, jossa maksavan yhtiön kotipaikka on.
2) Korvaukset työnsuorituksista, jotka 1 kohdassa mainitut henkilöt tosiasiallisesti saavat muussa ominaisuudessaan, verotetaan 6 tai 7 artiklan mukaan.
9 artikla
1) Palkoista, palkkioista, eläkkeistä, lesken- tai orvoneläkkeistä samoinkuin muista suorituksista tai rahanarvoisista eduista, jotka jompikumpi sopimusvaltioista tai niihin kuuluvat julkisoikeudelliset oikeushenkilöt välittömästi tai julkisen rahaston kautta suorittavat nykyisen tai aikaisemman palveluksen tai työnsuorituksen perusteella, verotetaan vain siinä valtiossa, josta nämä tulot saadaan.
2) Onko oikeushenkilö katsottava julkisoikeudelliseksi oikeushenkilöksi, ratkaistaan sen valtion lakien mukaan, jossa se on muodostettu.
10 artikla
1) Kummankaan valtion oikeutta kantaa veroa liikkuvasta pääomasta (bewegliches Kapitalvermögen) saadusta tulosta toimittamalla pidätys lähteellä ei, mikäli 2 kohdasta ei muuta johdu, rajoita se, että tulot ovat verotettavia vain tulonsaajan kotipaikalla (2 art. 1 kohta).
2) Toisessa valtiossa kotipaikan omaava tulonsaaja voi kahden vuoden kuluessa hakea liikkuvasta pääomasta (bewegliches Kapitalvermögen) toisessa valtiossa lähteellä pidättämällä kannetun veron palauttamista kotipaikkaa ja verovelvollisuutta tulo- ja omaisuusverotuksessa kotivaltiossaan koskevan virallisen selvityksen nojalla seuraavasti:
a) kun kysymys on osakkeista, nautintaosakkeista (Genussaktien), äänettömistä osuuksista (Genusscheinen), perustajanosuuksista, muista arvopaperimuodossa olevista yhtiöosuuksista samoinkuin osuuskuntien tai rajoitetulla vastuulla toimivien yhtiöiden osuuksista saadusta tuotosta (osingosta), 5 sadalta kokonaisosingosta ylittävän määrän, milloin tulonsaaja on osakeyhtiö, kommandiittiosakeyhtiö, rajoitetulla vastuulla toimiva yhtiö tai osuuskunta, ja 10 sadalta kokonaisosingosta ylittävän määrän kaikissa muissa tapauksissa,
b) kun kysymys on muista kuin a-kohdassa tarkoitetuista liikkuvasta pääomasta saaduista tuloista, sen määrän, joka veroa perivässä valtiossa käytetään sen alueella asuvien tulonsaajien verojen suorittamiseksi, kuitenkin vähintään sen määrän, mikä ylittää 5 sadalta kokonaistulosta.
11 artikla
1) Jos verovelvollinen näyttää, että kummankin valtion veroviranomaisten toimenpiteet ovat aiheuttaneet tämän sopimuksen periaatteiden vastaisen verotuksen hänen kohdallaan, voi hän tehdä huomautuksen asiasta kotivaltionsa viranomaisille. Jos huomautus katsotaan aiheelliseksi, tulee tämän valtion asianomaisen hallintoviranomaisen, milloin se ei halua luopua omasta verovaateestaan, yrittää sopia toisen valtion asianomaisen hallintoviranomaisen kanssa kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta kohtuullisella tavalla.
2) Molempien valtioiden asianomaisten hallintoviranomaisten tulee sopia kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemisestä niissä tapauksissa, joista tässä sopimuksessa ei ole määräyksiä samoinkuin niissä tapauksissa, joissa syntyy vaikeuksia tai epäilyksiä tämän sopimuksen noudattamisessa tai soveltamisessa.
12 artikla
Tämä sopimus, joka on laadittu suomen- ja saksankielisinä yhtäläisesti todistusvoimaisina alkuperäiskappaleina, on ratifioitava. Ratifioimiskirjat on vaihdettava mahdollisimman pian Helsingissä.
13 artikla
Tämä sopimus tulee voimaan ratifioimiskirjoja vaihdettaessa; sen määräyksiä sovelletaan ensimmäisen kerran:
a) lähteellä pidättämällä kannettaviin veroihin sellaisista liikkuvasta pääomasta saaduista tuloista, jotka lankeavat maksettavaksi kalenterivuoden 1956 kuluessa,
b) muihin Suomessa tulosta ja omaisuudesta verovuodelta 1956 (maksuunpanovuosi 1957) kannettaviin veroihin, sekä
c) muihin Sveitsissä tulosta ja omaisuudesta joulukuun 31 päivän 1956 jälkeen kannettaviin veroihin.
14 artikla
Tämä sopimus on voimassa niin kauan kuin sitä ei kummankaan valtion taholta irtisanota. Kumpikin valtio voi irtisanoa sopimuksen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua kalenterivuoden lopussa. Tässä tapauksessa sovelletaan sopimusta viimeisen kerran:
a) lähteellä pidättämällä kannettaviin veroihin niistä liikkuvasta pääomasta saaduista tuloista, jotka lankeavat maksettaviksi sinä vuonna, jonka lopussa päättyväksi sopimus on irtisanottu,
b) muihin Suomessa tulosta ja omaisuudesta sitä kalenterivuotta vastaavalta verovuodelta kannettaviin veroihin, jonka lopussa päättyväksi sopimus on irtisanottu, sekä
c) muihin Sveitsissä tulosta ja omaisuudesta sitä kalenterivuotta seuraavana vuonna kannettaviin veroihin, jonka lopussa päättyväksi sopimus on irtisanottu.
Tämän vakuudeksi ovat molempien valtioiden valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.
Bernissä, 27 päivänä joulukuuta 1956.
PÄÄTTÖPÖYTÄKIRJA
Suomen Tasavallan ja Sveitsin Valaliiton välillä kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi tulo- ja omaisuusverojen alalla tänään tehtyä sopimusta allekirjoitettaessa ovat allekirjoittaneet valtuutetut antaneet seuraavan sisältöiset yhtäpitävät selitykset, jotka ovat sopimuksen olennainen osa.
1 artiklaan
1) Liitteiden I ja II sisältämä luettelo veroista, joihin sopimusta sovelletaan, ei ole tyhjentävä. Näiden liitteiden jatkuvasti ajan tasalla pitämistä varten sopimusvaltioiden asianomaiset hallintoviranomaiset, joilla tarkoitetaan Suomen osalta valtiovarainministeriötä (veroasiainosasto) ja Sveitsin osalta Valaliiton finanssi- ja tullidepartementtia (verohallinto), ilmoittavat joka vuoden lopussa toisilleen verolainsäädännössä tapahtuneista muutoksista.
2) Sopimusvaltioiden asianomaiset hallintoviranomaiset selvittävät yhteistoiminnassa mahdollisesti ilmenevät epäselvyydet siitä, mihin veroihin tätä sopimusta sovelletaan.
3) Sopimusta ei sovelleta:
a) perintöön tai testamenttiin perustuvaan saantoon eikä lahjoihin, jotka eivät ole tuloveron alaisia,
b) arpajaisvoitoista lähteellä kannettuihin veroihin.
4) Kuolinpesästä saadusta tulosta tai siihen kuuluvasta omaisuudesta voidaan verottaa tämän sopimuksen määräyksien mukaan perinnön tai testamentin saajaa toisessa valtiossa sikäli kuin jakamaton kuolinpesä ei ole verovelvollinen kysymyksessä olevasta tulosta ja omaisuudesta siinä valtiossa, jossa perinnönjättäjällä oli viimeinen kotipaikkansa. Kummankin valtion asianomaiset hallintoviranomaiset sopivat tarpeen tullen kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemisestä yksityistapauksissa.
5) Tämän sopimuksen määräykset eivät supista niitä etuja, joita jommankumman sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai valtioiden välisten sopimusten nojalla verovelvollisille myönnetään.
6) Tämä sopimus ei vaikuta oikeuteen nauttia mahdollisia pitemmälle meneviä verotusta koskevia vapautuksia, jotka kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaan myönnetään diplomaatti- ja konsulivirkamiehille. Mikäli tulo- ja omaisuusveroja ei sellaisten vapautusten johdosta määrätä asemamaassa, jää oikeus verottamiseen lähettäjämaalle.
7) Toisen valtion kansalaisia (mukaanluettuna oikeushenkilöt samoinkuin henkilöyhteisöt ja -yhtymät, joita ei pidetä oikeushenkilöinä) ei saa toisessa valtiossa rasittaa muilla tai suuremmilla veroilla kuin niillä, jotka rasittavat samojen edellytysten vallitessa tämän valtion kansalaisia. Toisen valtion kansalaisten, jotka ovat verovelvollisia toisen valtion alueella, tulee erityisesti saada vapautus verosta, vähennyksiä ja veronalennuksia samoin edellytyksin kuin tämän toisen valtion kansalaisten. Sanonnan "verot" on tässä kohdassa käsitettävä tarkoittavan kaikkia minkälaisia tahansa veroja tai julkisia maksuja katsomatta niiden luonteeseen tai nimitykseen tai kantoviranomaisiin.
2 artiklaan
1) Tulot, jotka saadaan kirjallisten, musiikkialan ja taiteellisten tekijänoikeuksien samoinkuin teollisten tekijänoikeuksien (patentti- ja tavaramerkkioikeudet, oikeudet malleihin ja kaavoihin, teknilliset konstruktiot, teknilliset menettelytavat tai kokemukset, valmistuskaavat ja -ohjeet yms.) luovuttamisesta tai käytettäväksi antamisesta, mukaan luettuina tulot filminvuokrauksesta tahi teollisten, kaupallisten tai tieteellisten välineiden tai laitosten käytöstä, verotetaan, sikäli kuin 4 artiklasta ei muuta johdu, 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sama on voimassa sellaisten oikeuksien muodostamasta omaisuudesta.
2) Valtiosta toiseen pysyväisesti muuttaneiden verovelvollisten verovelvollisuus lakkaa ensiksi mainitussa valtiossa, sikäli kuin se perustuu kotipaikkaan, sen kalenterikuukauden lopussa, jonka aikana kotipaikan muutto lopullisesti tapahtui. Kotipaikkaan perustuva verovelvollisuus alkaa toisessa valtiossa aikaisintaan muuton tapahtumista seuraavan kalenterikuukauden alusta.
3) Opiskelijoita, ammattioppilaita ja harjoittelijoita, jotka oleskelevat toisessa valtiossa vain opiskelu- tai koulutuksensaantitarkoituksessa, ei tämä valtio verota rahamääristä, joita he saavat toisessa valtiossa kotipaikan omaavilta omaisiltaan, stipendirahastoilta tai muilta sellaisilta laitoksilta elämistään, opiskelua tai koulutustaan varten.
4) Irtaimesta omaisuudesta, joka on nautintaoikeuden kohteena, verotetaan vain siinä valtiossa, jossa nautintaoikeuden haltijan kotipaikka on.
2-10 artikloihin
1) Tuloista, jotka tämän sopimuksen mukaan ovat veronalaisia toisessa sopimusvaltiossa, ei toisessa valtiossa saada kantaa veroa myöskään lähteellä pidättämällä. Tämä ei kuitenkaan koske 7 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan määräyksiä.
2) Tämä sopimus ei rajoita kummankaan sopimusvaltion oikeutta määrätä sen yksinomaisesti verotettavaksi sovitusta tulon tai omaisuuden osasta kannettavat verot verovelvollisen kokonaistuloa tai kokonaisvarallisuutta vastaavan verokannan mukaan.
3 artiklaan
1) 3 artiklan määräykset koskevat sekä kiinteän omaisuuden välittömästä hallinnasta ja käytöstä että sen vuokraamisesta, käytettäväksi antamisesta tai minkälaatuisesta muusta nautinnasta tahansa saatuja tuloja. Sama on voimassa kiinteistä ja määrältään muuttuvista hyvityksistä (royaltyt) kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden löydösten käyttämisestä; niin myös tulojen osalta, jotka saadaan kiinteän omaisuuden luovuttamisesta, mukaanluettuna tulot sanotun luovutuksen yhteydessä ehkä tapahtuneesta tarpeiston tai maa- tai metsätalouteen kuuluvan elollisen ja elottoman irtaimiston luovutuksesta.
2) 3 artiklan säännökset koskevat myös 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitettujen laatuisten yritysten kiinteätä omaisuutta.
4 artiklaan
1) Määrätyn laitoksen rakentamista varten perustetut ja vain tähän tarkoitukseen käytetyt rakennuspaikat eivät muodosta kiinteätä toimipaikkaa, jos rakennustyön suorittaminen ei kestä enempää kuin 12 kuukautta.
2) Kiinteän toimipaikan käsitteeseen 4 artiklan tarkoittamassa mielessä ei sisälly liikesuhteiden ylläpitäminen ainoastaan täysin riippumattoman, itsenäisenä esiintyvän ja omissa nimissään toimivan edustajan (Vertreter) välityksellä. Sama on voimassa sellaisen edustajan pitämisestä, joka, vaikka toimiikin vakituisesti toisen valtion alueella toisessa valtiossa olevan yrityksen lukuun, vain välittää liiketoimia olematta valtuutettu päättämään niitä päämiehensä nimissä ja lukuun
3) Se, että 2 kohdassa tarkoitetulla edustajalla on edustamansa yrityksen näyte-, konsignatio- tai toimitusvarasto, ei aiheuta, että tällä yrityksellä olisi katsottava olevan kiinteä toimipaikka siinä valtiossa, jossa edustaja toimii.
4) Se, että toisessa valtiossa olevalla yrityksellä on toisen valtion alueella pelkkä ostopaikka tämän yrityksen yhden tai useamman myynti- tai jalostuspaikan tarpeiden tyydyttämiseksi, ei aiheuta, että yrityksellä olisi katsottava olevan kiinteä toimipaikka tässä valtiossa.
5) Toisessa valtiossa olevalle yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoiminen toisessa valtiossa olevan yrityksen haltuun valmistusta ja sen jälkeistä edelleen toimittamista varten samoinkuin itse jalostaminen ja jalostajan suorittama tavaroiden edelleen toimittaminen eivät aiheuta, että tehtävän antavalla yrityksellä olisi katsottava olevan sellainen toimipaikka, jota 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetaan.
6) Yhteisömuotoiseen yritykseen osallistuminen, joka perustuu osakkeiden, äänettömien osuuksien (Genusscheinen) tai niiden kaltaisten arvopapereiden omistukseen samoinkuin osuuskuntien ja rajoitetulla vastuulla toimivien yhtiöiden osuuksien omistamiseen, ei aiheuta, että omistajalla olisi katsottava olevan kiinteä toimipaikka silloinkaan kun arvopapereiden omistukseen liittyy vaikutusvaltaa yrityksen johtoon (esim. emoyhtiön suhde tytäryhtiöön).
7) Jos yrityksellä on 4 artiklan 3 kohdan tarkoittamassa mielessä kiinteitä toimipaikkoja molemmissa valtioissa, on eri toimipaikkojen tuloksia rasitettava kohtuullisella osalla päätoimipaikan yleiskuluista. Tässä tarkoituksessa on toimipaikan tuloa vahvistettaessa hyväksyttävä vähennyksiksi kaikki kohtuuden mukaan toimipaikkaan kuuluviksi katsottavat menot, mukaanluettuna liikkeen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta aiheutuvat kustannukset.
8) Kiinteän toimipaikan kautta teollisuudesta, kaupasta tai liikkeestä saatuun voittoon voidaan tapauksesta riippuen lukea tästä toimipaikasta välillisesti saadut tulot tai edut taikka osakkeenomistajille, muille osakkaille tai näitä lähellä oleville henkilöille annetut tai näiden hyväksi kohtuuttomien hintojen soveltamisen tai muun suosimisen kautta koituvat edut, joita ei olisi myönnetty kolmannelle henkilölle.
9) Kun toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys osallistuu toisessa valtiossa olevan yrityksen johtoon tai omistaa osan sen pääomasta ja tämän johdosta myöntää viimeksimainitulle tai pakottaa sen noudattamaan yritysten välisissä kaupallisissa tai rahallisissa suhteissa muunlaisia ehtoja kuin mitä sovellettaisiin vieraan yrityksen ollessa kysymyksessä, voidaan kaikki ne tulot, joiden säännönmukaisesti olisi ilmettävä jommankumman yrityksen kirjanpidosta, mutta jotka sanotulla tavalla on siirretty toiselle yritykselle, lisätä ensiksimainitun yrityksen verotettaviin tuloihin, jolloin kuitenkin asiaan kuuluvia muutoksenhakukeinoja ja 11 artiklassa tarkoitettua menettelyä asian sopimiseksi voidaan käyttää.
10) Asianomaiset hallintoviranomaiset voivat lisäksi sopia yksityistapauksissa tai tapausryhmien osalta verotusoikeuden jakamisesta 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
5 artiklaan
Laiva- tai ilmaliikenneyrityksinä pidetään yrityksiä, jotka harjoittavat ammattimaista henkilöiden tai tavaroiden kuljetusta laivojen tai ilma-alusten omistajana, vuokraajana tai rahtaajana (Charterer).
6 artiklaan
1) Vapaana ammattina pidetään kaikkea itsenäistä ansiotoimintaa, kuten tieteellistä, taiteellista, opetus- tai kasvatustoimintaa sekä lääkärien, asianajajien, arkkitehtien, insinöörien, tilintarkastajien, veroneuvojien ja patenttiasiamiesten itsenäistä ansiotoimintaa.
2) Taiteilijoiden (näyttämö-, radio-, televisio-, filmitaiteilijat) ja näyttelijöiden, muusikkojen, sirkustaiteilijoiden, ammattiurheilijoiden yms. itsenäisestä ammatinharjoittamisesta jommassakummassa valtiossa saamat tulot voidaan verottaa tässä valtiossa huolimatta siitä, käyttääkö ammatinharjoittaja siellä ammatinharjoittamista varten ja säännöllisesti hänen käytettävissään olevaa pysyvää toimintapaikkaa. Sama on voimassa sellaisten julkisten näytösten järjestäjistä, joissa taiteilijoita yms. esiintyy.
7 artiklaan
7 artiklan 3 kohdan määräyksiä ei sovelleta taiteilijoiden (näyttämö-, radio-, televisio-, filmitaiteilijat) ja näyttelijöiden, muusikkojen, sirkustaiteilijoiden, ammattiurheilijoiden yms. epäitsenäisestä ansiotoiminnasta saamiin tuloihin.
10 artiklaan
1) Sanonta "liikkuvasta pääomasta saatu tulo" käsittää sekä arvopapereista (laina-, voitto- ja muut obligatiot riippumatta siitä onko niiden vakuutena kiinteistökiinnitys tai ei, panttikirjat, kiinteistöpanttikirjat, osakkeet, nautintaosakkeet (Genussaktien), äänettömät osuudet (Genusscheinen), perustajanosuudet tai muut arvopaperin muodossa olevat yhtiöosuudet) että velaksiannosta (olipa sen vakuutena kiinteistökiinnitys tai ei), talletuksista, rahavakuuksista ja muista pääomasaatavista sekä osuuskuntien ja rajoitetulla vastuulla toimivien yhtiöiden osuuksista saadut tulot.
2) Vero liikkuvasta pääomasta saaduista tuloista katsotaan 10 artiklan tarkoittamassa mielessä lähteellä pidättämällä kannetuksi, kun tulon maksaja suorittaa sen tulonsaajan tiliä rasittaen. Liikkuvasta pääomasta saaduista tuloista lähteellä pidättämällä kannettavana verona pidetään myös Suomessa ennakkona suoritettavaa veroa.
3) 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kahden vuoden määräaika katsotaan säilytetyksi, jos veronpalautushakemus jätetään hakemuksen tekijän kotivaltion asianomaisille viranomaisille kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana verotuksen perusteena oleva suoritus erääntyi maksettavaksi.
4) 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun veropalauttamisen asemasta voidaan verohelpotuksen myöntäminen toteuttaa myös lähteellä.
5) Kummankin valtion asianomaiset hallintoviranomaiset sopivat keskenään menettelystä 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua helpotusta toteutettaessa, erityisesti vaadittavien selvitysten ja hakemusten muodosta, esitettävien todistusten laadusta samoinkuin toimenpiteistä, joihin ryhdytään väärinkäytön estämiseksi helpotusta haettaessa. Kumpikin valtio voi antaa sopimuksen toteuttamiseksi tarpeellisia täytäntöönpanomääräyksiä.
6) Mitä tulee diplomaatti- tai konsuliedustukseen kuuluvien henkilöiden, samoinkuin kansainvälisten järjestöjen, niiden elinten ja toimihenkilöiden 10 artiklan 2 kohdan nojalla tekemiin hakemuksiin, on niistä voimassa seuraavaa:
a) jommankumman valtion toisessa sopimusvaltiossa tai kolmannessa valtiossa olevaan diplomaatti- tai konsuliedustukseen kuuluvan lähettäjävaltion kansalainen, joka asuu asemamaassa, katsotaan omaavan kotipaikan lähettäjävaltiossa sikäli kuin hän on tässä valtiossa verovelvollinen liikkuvasta pääomasta ja sen tuotosta, joka toisessa valtiossa on lähteellä pidättämällä kannettavan veron alaista,
b) kansainväliset järjestöt, niiden elimet ja toimihenkilöt samoinkuin kolmannen valtion diplomaatti- ja konsuliedustukseen kuuluvat henkilöt, jotka asuvat tai oleskelevat jommassakummassa sopimusvaltiossa ja ovat tässä valtiossa vapautetut liikkuvasta pääomasta tai sen tuotosta menevän veron suorittamisesta, eivät voi vaatia huojennusta toisessa valtiossa lähteellä pidättämällä kannetuista veroista.
7) Verottava valtio myöntää pidättämällä kannetun veron huojennusta vaativille henkilöille samat muutoksenhakukeinot kuin omillekin verovelvollisilleen.
8) Sopimus ei vaikuta verottavan valtion lainsäädäntöön perustuviin lähdeveron huojennusvaateisiin. Huojennusvaateiden esittäminen tapahtuu yksinomaan verottavan valtion lainsäädännön mukaisesti.
11 artiklaan
1) 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun menettelyyn ryhtyminen ei riipu siitä onko verovelvollinen käyttänyt kaikki muutoksenhakukeinot eikä toisaalta estä häntä käyttämästä lainmukaisia muutoksenhakukeinoja.
2) Verovelvollisen on esitettävä 11 artiklan 1 kohdan mukainen vaatimuksensa mikäli mahdollista vuoden kuluessa sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana hän hänelle esitetyistä veronmaksuvaatimuksista tai muuten virallista tietä on saanut tiedon kaksinkertaisesta verotuksesta.
Bernissä, 27 päivänä joulukuuta 1956.
Liite I (Suomen verolainsäädäntö)
Sopimuksessa tarkoitetaan erityisesti seuraavia Suomen veroja:
a) valtion tulovero,
b) valtion omaisuusvero,
c) tulon perusteella suoritettava kunnallisvero,
d) kirkollisvero.
Liite II (Sveitsin verolainsäädäntö)
Sopimuksessa tarkoitetaan erityisesti seuraavia Sveitsin veroja:
A. Liittovaltion verot:
a) puolustusvero (Wehrsteuer),
b) kupongeista kannettava leimavero (Stempelabgabe auf Coupons),
c) ennakkona kannettava vero (Verrechnungssteuer),
d) henkivakuutusten suorituksista pidätettävä vero (Abzugssteuer auf Leistungen aus Lebensversicherungen).
B. Kantoonien, piirikuntien, piirien ja kuntien verot:
a) tulosta (kokonaistulosta, ansiotulosta, omaisuuden tuotosta, liiketulosta jne.),
b) omaisuudesta (kokonaisvarallisuudesta, irtaimesta ja kiinteästä omaisuudesta, liikeomaisuudesta jne.) ja pääomasta.