Asetus Kansainvälisen työjärjestön yleisen konferenssin vuonna 1947 hyväksymän, ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta.
- Date of signature
Sosiaaliministerin esittelystä säädetään, että Kansainvälisen työjärjestön yleisen konferenssin vuonna 1947 hyväksymä sopimus, joka koskee ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa, tulee Suomessa voimaan, niinkuin siitä on sovittu.
Sopimus, joka koskee ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa.
Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 19 päivänä kesäkuuta 1947 kolmannenkymmenennen istuntokautensa, ja
päätettyään hyväksyä erinäisiä ehdotuksia, jotka koskevat ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa, mikä kysymys on neljäntenä kohtana istuntokauden päiväjärjestyksessä sekä
päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen sopimuksen muotoon,
hyväksyy tänä yhdentenätoista päivänä heinäkuuta vuonna yhdeksäntoistasataaneljäkymmentäseitsemän seuraavan sopimuksen, jonka nimenä on oleva "Sopimus, joka koskee ammattientarkastusta, 1947":
I osa.Ammattientarkastus teollisuudessa.
1 artikla.
Kullakin Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltiolla, johon nähden tämä sopimus on voimassa, tulee olla teollisuustyöpaikkojen ammattientarkastusjärjestelmä.
2 artikla.
1. Teollisuustyöpaikkojen ammattientarkastusjärjestelmää on sovellettava kaikkiin työpaikkoihin, joissa ammattientarkastajien tehtävänä on valvoa niiden määräysten noudattamista, jotka koskevat työntekijäin työoloja ja suojelua työn aikana.
2. Kansallinen lainsäädäntö voi vapauttaa kaivos- ja kuljetusyritykset tai niiden osia tämän sopimuksen soveltamisesta.
3 artikla.
1. Ammattientarkastuksella tulee olla seuraavat tehtävät:
a) turvata niiden määräysten sovellutus, jotka koskevat työntekijäin työoloja ja suojelua työn aikana, niihin luettuna määräykset, jotka koskevat työaikaa, palkkoja, turvallisuutta, terveydellisiä oloja ja hyvinvointia, lasten ja nuorten työhön käyttämistä, sekä muita niihin liittyviä asioita, sikäli kuin ammattientarkastajien tehtävänä on turvata sellaisten määräysten soveltaminen;
b) antaa tietoja ja teknillisiä neuvoja työnantajille ja työntekijöille tehokkaimmista keinoista määräysten noudattamiseksi;
c) kiinnittää asianomaisen viranomaisen huomiota sellaisiin puutteisiin ja epäkohtiin, joita voimassaolevat määräykset eivät erityisesti ota huomioon.
2. Muut ammattientarkastajille annetut tehtävät eivät saa häiritä heidän ensisijaisten velvollisuuksiensa suorittamista eivätkä millään tavoin haitata ammattientarkastajien tarpeellista arvovaltaa ja puolueettomuutta heidän suhteessaan työnantajiin ja työntekijöihin.
4 artikla.
1. Mikäli soveltuu jäsenvaltion hallinnolliseen käytäntöön, on ammattientarkastus asetettava keskusviranomaisen tarkastuksen ja valvonnan alaiseksi.
2. Jos kysymyksessä on liittovaltio, voi nimitys "keskusviranomainen" tarkoittaa joko liittoviranomaista tai jonkin liittovaltion keskusviranomaista.
5 artikla.
Asianomaisen viranomaisen on ryhdyttävä sopiviin toimenpiteisiin edistääkseen:
a) tehokasta yhteistoimintaa tarkastuselinten ja toisaalta muiden valtion viranomaisten sekä samantapaista toimintaa harjoittavien julkisten ja yksityisten laitosten välillä;
b) yhteistyötä ammattientarkastushenkilökunnan sekä työnantajien ja työntekijöiden tai heidän järjestöjensä välillä.
6 artikla.
Tarkastushenkilökunnan tulee olla julkisia virkamiehiä, joiden asema ja työehdot ovat sellaiset, että ne takaavat heille vakinaisen virka-aseman sekä riippumattomuuden kaikista hallituksen vaihdoksista ja asiaankuulumattomasta ulkopuolisesta vaikutuksesta.
7 artikla.
1. Sellaisin varauksin, jotka kansallinen lainsäädäntö asettaa julkisiin virkoihin ottamiseen nähden, ammattientarkastajat otetaan toimeensa yksinomaan sen pätevyyden nojalla, mikä heillä on tehtäviensä suorittamista varten.
2. Tapa tämän pätevyyden toteamiseksi on asianomaisen määrättävä.
3. Ammattientarkastajien on saatava sopiva koulutus virkansa hoitamista varten.
8 artikla.
Sekä naisia että miehiä tulee voida ottaa tarkastushenkilökuntaan; tarvittaessa voidaan erikoistehtäviä määrätä mies- tai naispuolisille tarkastajille.
9 artikla.
Kunkin jäsenvaltio on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin turvatakseen asianmukaisen pätevyyden saavuttaneiden asiantuntijoiden, näihin luettuna lääketieteen, konetekniikan, sähkötekniikan ja kemian alojen erikoisasiantuntijat, yhteistoiminnan tarkastustyössä sellaisella tavalla, joka kansalliset olosuhteet huomioonottaen katsotaan sopivimmaksi turvaamaan niiden määräysten sovellutus, jotka koskevat työntekijäin suojelemista työssä esiintyviltä terveyden ja tapaturman vaaroilta, sekä tietojen hankkimiseksi käytettyjen työmenetelmien ja aineiden sekä työtapojen vaikutuksista työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen.
10 artikla.
Ammattientarkastajien lukumäärän on oltava riittävä takaamaan tarkastustehtävien tehokkaan suorittamisen ja se on määrättävä ottamalla huomioon:
a) tarkastajien suoritettavien tehtävien tärkeys, erityisesti:
i) tarkastettavien laitosten luku, laatu, koko ja sijainti;
ii) näissä laitoksissa työskentelevien työntekijäin luku ja heidän jakaantumisensa ryhmiin; sekä
iii) sovellettavien lainmääräysten lukuja laatu;
b) tarkastajien käytettäväksi asetetut aineelliset apuneuvot; sekä
c) käytännölliset edellytykset tarkastusten tehokkaalle suorittamiselle.
11 artikla.
1. Asianomaisen viranomaisen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin järjestääkseen ammattientarkastajille:
a) toimistohuoneistot, jotka ovat varustetut sopivasti vastaamaan viran tarpeita ja jotka avoinna kaikille asianomaisille;
b) tehtävien suorittamista varten tarpeelliset kulkuvälineet, milloin sopivia yleisiä kulkuvälineitä ei ole.
2. Asianomaisen viranomaisen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, että ammattientarkastajille korvattaisiin kaikki matka- ja muut kulut, jotka ovat tarpeellisia heidän tehtäviensä suorittamista varten.
12 artikla.
1. Asiaankuuluvilla valtakirjoilla varustetut ammattientarkastajat ovat oikeutettuja:
a) pääsemään vapaasti ilman edeltäkäsin tapahtuvaa ilmoittamista kaikkina vuorokauden aikoina jokaiseen tarkastuksen alaiseen yritykseen tai työpaikkaan;
b) pääsemään päiväsaikaan kaikkiin huoneistoihin, joiden he voivat kohtuullisella syyllä olettaa kuuluvan tarkastuksen alaisuuteen; sekä
c) suorittamaan kaikenlaisia tutkimuksia, tarkastuksia tai tiedusteluja, joita he voivat pitää tarpeellisina varmistautuakseen siitä, että lain määräyksiä tehokkaasti noudatetaan, ja erityisesti:
i) tiedustelemaan joko yksin tai todistajien läsnäollessa työnantajalta tai yrityksen henkilökunnalta kaikkia asioita, jotka koskevat lain määräysten soveltamista;
ii) vaatimaan esitettäväksi kaikki kirjat, luettelot tai muut asiakirjat, jotka työlainsäädännön mukaan on määrätty pidettäväksi todetakseen, että ne ovat lain määräysten mukaisia tai ottaakseen niistä jäljennöksiä tai otteita;
iii) vaatimaan työlainsäädännön määräämien tiedonantojen asettamista näkyville;
iv) ottamaan ja viemään analysoimista varten näytteitä yrityksessä käytettävistä tai käsiteltävistä aineista edellyttäen, että työnantajalle tai hänen edustajalleen tästä ilmoitetaan.
2. Tarkastuskäyntiä suorittaessaan on tarkastajan ilmoitettava siitä työnantajalle tai hänen edustajalleen, mikäli hän ei katso, että sellainen ilmoitus voi haitata valvonnan tehokkuutta.
13 artikla.
1. Ammattientarkastajilla tulee olla oikeus ryhtyä toimenpiteisiin poistaakseen toteamiaan sellaisia puutteellisuuksia rakennuksessa, järjestelyssä tai työmenetelmissä, joiden he voivat kohtuullisella syyllä katsoa olevan vaaraksi työntekijäin terveydelle tai turvallisuudelle.
2. Jotta ammattientarkastajat voisivat ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, heillä täytyy, ottaen huomioon asianomaisten oikeus vedota oikeus- tai hallintoviranomaisiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti, olla valtuus määrätä tai saattaa määrättäväksi:
a) että rakennuksissa tai kalustoissa on määräajan kuluessa suoritettava sellaiset muutokset, jotka ovat tarpeellisia työntekijäin terveyttä ja turvallisuutta koskevien lainmääräysten tarkkaa soveltamista varten;
b) että on käytettävä välittömästi vaikuttavia toimenpiteitä sellaisissa tapauksissa, jolloin välitön vaara uhkaa työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta.
3. Jos 2 kohdassa määrätty menettely ei ole jäsenvaltion hallinnollisen ja oikeuskäytännön mukainen, täytyy tarkastajilla olla oikeus vedota asianomaiseen viranomaiseen, että tämä antaisi määräyksiä tai ryhtyisi toimenpiteisiin, jotka välittömästi tulisivat voimaan.
14 artikla.
Ammattientarkastukselle on ilmoitettava työtapaturmista sekä ammattitautitapauksista sen mukaan kuin kansallisessa lainsäädännössä määrätään.
15 artikla.
Ottaen huomioon poikkeukset, joita kansallinen lainsäädäntö voi asettaa, ammattientarkastajat:
a) eivät ole oikeutettuja saamaan mitään välillistä tai välitöntä etua valvontansa alaisista yrityksistä;
b) velvoitetaan sopivien rangaistusten tai kurinpidollisten toimenpiteiden uhalla olemaan ilmaisematta senkään jälkeen, kun ovat eronneet toimestaan, valmistus- tai kauppasalaisuuksia tai työmenetelmiä, joita he ovat voineet saada tietoonsa tehtäviään suorittaessaan;
c) ovat velvoitettuja pitämään ehdottoman luottamuksellisina kaikki laitteiden puutteellisuuksia tai lain määräyksiä vastaan tehtyjä rikkomuksia koskevat valitukset, eivätkä he saa ilmoittaa työnantajalle tai hänen edustajalleen, että tarkastuskäynti suoritettiin sellaisen valituksen johdosta.
16 artikla.
Työpaikkoja on tarkastettava niin usein ja niin perusteellisesti kuin on tarpeellista kyseessä olevien määräysten tehokkaan sovellutuksen turvaamiseksi.
17 artikla.
1. Henkilöitä vastaan, jotka rikkovat tai laiminlyövät niiden määräysten noudattamisen, joiden noudattamisen valvonta kuuluu ammattientarkastajille, on välittömästi nostettava syyte ilman ennakkovaroitusta. Kuitenkin kansallinen lainsäädäntö voi määrätä poikkeuksia sellaisissa tapauksissa, jolloin on annettava ennakkovaroitus asiain tilan korjaamista tai ehkäiseviin toimenpiteisiin ryhtymistä varten.
2. Ammattientarkastajalla tulee olla vapaa harkinta, antaako hän varoituksen tai neuvoja vai ryhtyykö toimenpiteisiin syytteen nostamiseksi tai sen puoltamiseksi.
18 artikla.
Kansallisessa lainsäädännössä on määrättävä ja tehokkaasti sovellettava sopivia rangaistuksia rikkomuksista niitä lain määräyksiä vastaan, joiden noudattaminen kuuluu ammattientarkastajien valvontaan, sekä ammattientarkastajien tehtävien hoitamisen estämisestä.
19 artikla.
1. Ammattientarkastajat tai paikalliset tarkastusviranomaiset, asianhaarain mukaan, on velvoitettava antamaan ammattientarkastuskeskusviranomaiselle määräaikaisia kertomuksia toimintansa tuloksista.
2. Nämä kertomukset on laadittava ja niissä käsiteltävä asioita siten kuin keskusviranomainen kulloinkin määrää; niitä on annettava niin usein kuin keskusviranomainen määrää ja joka tapauksessa vähintään kerran vuodessa.
20 artikla.
1. Ammattientarkastuskeskusviranomaisen on julkaistava vuotuinen yleiskertomus valvontansa alaisesta ammattientarkastustoiminnasta.
2. Nämä kertomukset on julkaistava kohtuullisen määräajan kuluessa, joka tapauksessa kahdentoista kuukauden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jota ne koskevat.
3. Kappaleet vuosikertomuksista on lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle kohtuullisen määräajan kuluessa niiden ilmestymisestä ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluessa.
21 artikla.
Ammattientarkastuskeskusviranomaisen julkaisemassa vuosikertomuksessa on käsiteltävä seuraavia asioita:
a) lakeja ja säännöksiä, jotka kuuluvat ammattientarkastuksen toimialaan;
b) ammattientarkastushenkilökuntaa;
c) tilastoja tarkastuksenalaisista työpaikoista ja niissä työskentelevien työntekijöiden lukumäärästä;
d) tilastoja tarkastuskäynneistä;
e) tilastoja tehdyistä rikkomuksista sekä määrätyistä rangaistuksista;
f) tilastoja työtapaturmista;
g) tilastoja ammattitaudeista;
samoinkuin kaikista muista seikoista, jotka koskevat näitä asioita, mikäli ne kuuluvat mainitun keskusviranomaisen valvontaan.
II osa.Ammattientarkastus kaupan alalla.
22 artikla.
Kullakin Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltiolla, johon nähden tämän sopimuksen tämä osa on voimassa, tulee olla kauppa-alan työpaikkojen ammattientarkastusjärjestelmä
23 artikla.
Kauppa-alan ammattientarkastusjärjestelmää on sovellettava kaikkiin työpaikkoihin, joissa ammattientarkastajien tehtävänä on valvoa niiden lainmääräysten noudattamista, jotka koskevat työntekijäin työoloja ja suojelua työn aikana.
24 artikla.
Kauppa-alan ammattientarkastusjärjestelmän on oltava tämän sopimuksen 3-21 artikloiden määräysten mukainen siinä määrin kuin voidaan soveltaa.
III osa.Erinäisiä määräyksiä.
25 artikla.
1. Kansainvälisen työjärjestön kukin jäsenvaltio, joka ratifioi tämän sopimuksen, voi ratifiointiinsa liittämällään tiedonannolla ilmoittaa jättäneensä II osan hyväksymänsä sopimuksen ulkopuolelle.
2. Kukin jäsenvaltio, joka on lähettänyt sellaisen tiedonannon, voi kumota sen milloin tahansa uudella tiedonannolla.
3. Kunkin jäsenvaltion, johon nähden on voimassa tämän artiklan 1 kohdan mukainen tiedonanto, on joka vuosi tiedoitettava tämän sopimuksen soveltamista koskevassa vuosiraportissaan lainsäädännöstään ja noudattamastaan käytännöstä tämän sopimuksen II osan määräysten suhteen ilmoittaen tarkemmin, missä määrin on noudatettu tai aiotaan noudattaa sanottuja määräyksiä.
26 artikla.
Milloin on epäselvyyttä siitä, sovelletaanko tätä sopimusta johonkin yritykseen, yrityksen osaan tai siihen liittyvään toimintaan tai työpaikkaan, kysymyksen ratkaisee asianomainen viranomainen.
27 artikla.
Tässä sopimuksessa sanonta "määräykset" tarkoittaa, paitsi lakeja ja asetuksia, välitystuomioita ja työehtosopimuksia, joilla on lain voima ja joiden soveltamisen turvaaminen on ammattientarkastajien tehtävänä.
28 artikla.
Vuosiraportteihin, jotka on laadittava Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaisesti, on sisällytettävä yksityiskohtaisia tietoja kaikista laeista ja asetuksista, joilla toteutetaan tämän sopimuksen määräyksiä.
29 artikla.
1. Kun jäsenvaltion alueeseen kuuluu laajoja seutuja, joissa väestön harvalukuisuuden tai niiden kehitystilan johdosta asianomainen viranomainen pitää mahdottomana soveltaa tämän sopimuksen määräyksiä, voi se vapauttaa mainitut alueet sopimuksen soveltamisesta joko yleensä tai sopiviksi katsominsa poikkeuksin joidenkin laitosten tai joidenkin töiden suhteen.
2. Jokaisen jäsenvaltion on ilmoitettava ensimmäisessä vuosiraportissaan, joka on laadittava tämän sopimuksen soveltamisesta Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaisesti, kukin alue, jonka suhteen se aikoo vedota tämän artiklan määräyksiin ja on tiedoitettava syyt, joiden vuoksi se aikoo vedota näihin määräyksiin. Mikään jäsenvaltio ei senjälkeen voi vedota tämän artiklan määräyksiin, paitsi mitä tulee alueisiin, jotka se täten on ilmoittanut.
3. Kunkin jäsenvaltion, joka vetoaa tämän artiklan määräyksiin, tulee ilmoittaa seuraavissa vuosiraporteissaan alueet, joiden suhteen se luopuu oikeudesta vedota mainittuihin päätöksiin.
30 artikla.
1. Mitä tulee alueisiin, jotka on mainittu Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 35 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna Kansainvälisen työjärjestön perussäännön muuttamista koskevassa asiakirjassa vuodelta 1946, lukuunottamatta alueita, jotka on mainittu täten muutetun artiklan 4 ja 5 kohdassa, järjestön kunkin jäsenvaltion, joka ratifioi tämän sopimuksen, on liitettävä ratifiointiinsa tai lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle mahdollisimman pian ratifiointinsa jälkeen tiedonanto, jossa ilmoitetaan:
a) alueet, joiden puolesta se sitoutuu siihen, että sopimuksen määräyksiä sovelletaan varauksetta;
b) alueet, joiden puolesta se sitoutuu siihen, että sopimuksen määräyksiä sovelletaan erinäisin muutoksin sekä näiden muutosten sisältö;
c) alueet, joilla sopimusta ei voida soveltaa, ja näissä tapauksissa syyt, minkä vuoksi sitä ei voida soveltaa;
d) alueet, joiden suhteen se pidättyy päätöksen teosta.
2. Tämän artiklan ensimmäisen kohdan a) ja b) alakohdissa mainittujen sitoumusten on katsottava kuuluvan oleellisesti ratifiointiin ja tulevan voimaan samoin vaikutuksin.
3. Kukin jäsenvaltio voi lähettämällä uuden tiedonannon luopua kokonaan tai osittain niistä varauksista, joita sen aikaisempi tiedonanto tämän artiklan 1 kohdan b), c) ja d) alakohtien mukaisesti sisältää.
4. Kukin jäsenvaltio voi sinä aikana, jona tämä sopimus 34 artiklan määräysten mukaisesti voidaan sanoa irti, lähettää pääjohtajalle uuden tiedonannon kaikissa muissa suhteissa tapahtuneista muutoksista kunkin aikaisemman tiedonannon sisältöön nähden sekä tilanteesta määrätyillä alueilla.
31 artikla
1. Kun tässä sopimuksessa käsitellyt kysymykset kuuluvat emämaahan kuulumattoman alueen viranomaisten omaan toimialaan, tämän alueen kansainvälisistä suhteista vastuunalainen jäsenvaltio voi yhteisymmärryksessä mainitun alueen hallituksen kanssa lähettää Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle sitoumuksen siitä, että se vastaa tämän alueen nimissä velvoituksesta soveltaa tässä sopimuksessa esitettyjä määräyksiä.
2. Sitoumuksen vastuusta soveltaa tämän sopimuksen määräyksiä voi Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle lähettää:
a) kaksi tai useammat järjestön jäsenvaltiot niiden yhteisessä suojeluksessa olevan alueen puolesta;
b) jokainen kansainvälinen elin, joka vastaa jonkin alueen hallinnosta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan määräysten tai kaikkien muiden tämän alueen suhteen voimassa olevien määräysten mukaisesti.
3. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle tämän artiklan edelläolevien kohtien mukaisesti lähetetyissä tiedonannoissa on ilmoitettava, sovelletaanko sopimuksen määräyksiä alueella erinäisin muutoksin tai varauksetta; kun tiedonannossa ilmoitetaan, että sopimuksen määräyksiä sovelletaan erinäisin muutoksin, on siinä määriteltävä näiden muutosten sisältö.
4. Asianomainen jäsenvaltio, jäsenvaltiot tai kansainvälinen elin voivat lähettämällä uuden tiedonannon luopua kokonaan tai osittain oikeudesta vedota muutokseen, josta ne ovat ilmoittaneet aikaisemmassa tiedonannossa.
5. Asianomainen jäsenvaltio, jäsenvaltiot tai kansainvälinen elin voivat sinä aikana, jona tämä sopimus 34 artiklan määräysten mukaisesti voidaan sanoa irti, lähettää pääjohtajalle uuden tiedonannon kaikissa muissa suhteissa tapahtuneista muutoksista kunkin aikaisemman tiedonannon sisältöön nähden ja tiedoittaa tilanteesta tämän sopimuksen soveltamiseen nähden.
IV osa.Loppumääräyksiä.
32 artikla.
Tämän sopimuksen viralliset ratifioinnit on lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle, joka ne rekisteröi.
33 artikla.
1. Tämä sopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.
2. Se tulee voimaan kaksitoista kuukautta senjälkeen kuin pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.
3. Senjälkeen tämä sopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kaksitoista kuukautta senjälkeen kuin sen ratifointi on rekisteröity.
34 artikla.
1. Kukin jäsenvaltio, joka on ratifioinut tämän sopimuksen, voi sanoa sen irti kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus alkuaan tuli voimaan, lähettämällä kirjelmän Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle, joka sen rekisteröi. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.
2. Kukin jäsenvaltio, joka on ratifioinut tämän sopimuksen ja joka ei vuoden kuluessa edellisessä kohdassa mainitun kymmenen vuoden määräajan jälkeen käytä tämän artiklan mukaan annettua irtisanomisoikeutta, sitoutuu uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen sanoa irti tämän sopimuksen jokaisen kymmenvuotiskauden kuluttua tämän artiklan määräämin ehdoin.
35 artikla.
1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on ilmoitettava kaikille Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille kaikista järjetön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista, tiedonannoista ja irtisanomisesta.
2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä on pääjohtajan kiinnitettävä järjestön jäsenvaltioiden huomiota päivämäärään, jolloin tämä sopimus tulee voimaan.
36 artikla.
Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille rekisteröimistä varten Yhdistyneiden Kansakuntien perussäännön 102 artiklan mukaisesti täydelliset tiedot kaikista ratifioinneista, tiedonannoista ja irtisanomisista, jotka hän on rekisteröinyt edellisten artikloiden mukaisesti.
37 artikla.
Jokaisen kymmenvuotiskauden kuluttua umpeen tämän sopimuksen voimaantulosta lukien Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on esitettävä yleiselle konferenssille selostus tämän sopimuksen soveltamisesta ja päätettävä, onko aiheellista ottaa konferenssin päiväjärjestykseen kysymys sen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.
38 artikla.
1. Siinä tapauksessa, että konferenssi hyväksyy uuden sopimuksen, jolla kokonaan tai osittain muutetaan tämä sopimus, ja mikäli uusi sopimus ei toisin määrää:
a) jäsenvaltion suorittama uuden muutoksia sisältävän sopimuksen ratifiointi aiheuttaa ipso jure tämän sopimuksen välittömän irtisanomisen huolimatta edellämainitun 34 artiklan määräyksistä sillä edellytyksellä, että uusi muutoksia sisältävä sopimus on tullut voimaan;
b) eivät jäsenvaltiot enää siitä päivästä lukien, jona uusi muutoksia sisältävä sopimus tuli voimaan, voi ratifioida tätä sopimusta.
2. Kuitenkin jää tämä sopimus voimaan nykyisessä muodossa ja nykyisen sisältöisenä niihin jäsenvaltioihin nähden, jotka ovat sen ratifioineet eivätkä ratifioi muutoksia sisältävää sopimusta.
39 artikla.
Tämän sopimuksen ranskan- ja englanninkielisiä tekstejä on kumpaakin pidettävä alkuperäisenä.