Asetus Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välisen perintöä, testamenttia ja pesänselvitystä koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta.
- Date of signature
Sitten kuin Kööpenhaminassa 19 päivänä marraskuuta 1934 Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken tehdyn perintöä, testamenttia ja pesänselvitystä koskevan sopimuksen määräykset, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, on hyväksytty 31 päivänä toukokuuta 1935 annetulla lailla, sopimus ratifioitu, ja kaikki sopimuspuolet ovat 14 päivänä viime kesäkuuta sopimuksen mukaisesti tallettaneet ratifioimiskirjansa, säädetään täten, ulkoasiainministerin esittelystä, että sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1936.
Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välinen perintöä, testamenttia ja pesänselvitystä koskeva sopimus.
Suomen Tasavallan Presidentti, Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa Tanskan ja Islannin Kuningas, Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa Norjan Kuningas ja Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa Ruotsin Kuningas, jotka ovat sopineet perintöä, testamenttia ja pesänselvitystä koskevan sopimuksen tekemisestä, ovat määränneet valtuutetuikseen:
Suomen Tasavallan Presidentti:
Tasavallan erikoislähettilään ja täysvaltaisen ministerin Kööpenhaminassa, fil. tri Rolf Thesleffin;
Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa Tanskan ja Islannin Kuningas:
Tanskan puolesta:
Ulkoasiainministerinsä fil. tri Peter Roshegune Munchin;
Islannin puolesta:
Erikoislähettilään ja täysvaltaisen ministerin, Herra Sveinn Björnssonin;
Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa Norjan Kuningas:
Erikoislähettiläänsä ja täysvaltaisen ministerinsä Kööpenhaminassa, Herra Hans Emil Huitfeldtin;
Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa Ruotsin Kuningas:
v. a. Asiainhoitajansa Kööpenhaminassa, Herra Knut Richard Thybergin;
jotka siihen asianmukaisesti valtuutettuina ovat sopineet seuraavista määräyksistä:
I. Perintö ja testamentti. Jakamaton pesä.
1 artikla.
Jos sopimusvaltion kansalaisella kuollessaan oli kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa, olkoon oikeudesta häneltä jääneeseen perintöön voimassa viimeksimainitun valtion laki. Milloin vainajalla ei yhtäjaksoisesti vähintään viiden viimeisen elinvuotensa aikana ole ollut kotipaikkaa siinä valtiossa, on kuitenkin hänen kotimaansa lakia sovellettava, jos joku perillinen tai testamentinsaaja, jonka oikeus on siitä riippuvainen, sitä vaatii. Jos kotimaan lain mukaan perinnön saisi valtio, älköön tällaistä vaatimusta esitettäkö.
Vaatimus kotimaan lain soveltamisesta on esitettävä kuuden kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta lukien tai, milloin perinnönjako toimitetaan vasta tämän ajan kuluttua, viimeistään perinnönjaossa. Sittenkuin perinnönjako on toimitettu, ei se, joka on osallistunut jakoon, enää saa vaatimusta esittää.
Mitä tässä on sanottu perintöoikeudesta on sovellettava myös eloonjääneen puolison laissa säädettyyn oikeuteen elää jakamattomassa pesässä, milloin vainajalta ei ole jäänyt rintaperillistä, niin myös sellaiseen oikeuteen elatusavun saamiseen jäämistöstä, mikä perillisellä perintöosansa lisäksi on vainajan kotimaan lain mukaan.
2 artikla.
Jos vainajalla oli kotipaikka sopimusvaltiossa, jonka lain mukaan eloonjäänyt puoliso saa elää yhdessä rintaperillisten kanssa pesää jakamatta, on sitä lakia sovellettava myöskin silloin, kun vainaja oli toisen sopimusvaltion kansalainen. Jollei vainajalla yhtäjaksoisesti vähintään viiden viimeisen elinvuotensa aikana ole ollut kotipaikkaa ensiksimainitussa valtiossa, saa rintaperillinen kuitenkin joko heti tai jonakin myöhempänä ajankohtana vaatia ositusta toimitettavaksi, mikäli hänellä on tällainen oikeus vainajan kotimaan lain mukaan. Tällaista oikeutta ei ole rintaperillisellä, milloin eloonjäänyt puoliso avioliittoon mennessään oli sen valtion kansalainen, missä vainajalla oli kotipaikka.
Jos ensimäisessä kappaleessa mainitun vaatimuksen johdosta toimitetaan ositus Ruotsin kansalaisen jälkeen, olkoon eloonjääneellä puolisolla sellainen oikeus ottaa pesästä omaisuutta tiettyyn enimpään raha-arvoon asti, kuin Ruotsin laissa on säädetty.
3 artikla.
Jos vainajalla oli kotipaikka sopimusvaltiossa, jonka lain mukaan eloonjääneellä puolisolla ei ole oikeutta elää yhdessä rintaperillisten kanssa pesää jakamatta, mutta puolisolla on tällainen oikeus vainajan kotimaan lain mukaan, on tätä lakia sovellettava, ellei vainajalla yhtäjaksoisesti viiden viimeisen elinvuotensa aikana ole ollut kotipaikkaa ensiksimainitussa valtiossa. Tällöin suorittaa vainajan kotimaan lain mukaan perinnönjako-oikeudelle tai muulle viranomaiselle kuuluvat tehtävät sen valtion yleinen alioikeus, missä hänellä oli kotipaikka, tai, jos myöskin eloonjääneellä puolisolla on siinä valtiossa kotipaikka ja vainajan kotimaan lain mukaan pesän hallinto on oleva valvonnan alainen, oikeuden määrättävä uskottu mies. Jos vainajan jälkeen on toimitettu perunkirjoitus, ei ole sovellettava mitä hänen kotimaansa laissa ehkä on perunkirjoituksesta säädetty.
4 artikla.
Jos Tanskan lain mukaisesti on määrätty, että leskivaimolla, joka tahtoo elää jakamattomassa pesässä, on oleva valvoja, olkoon määräys tehoisa vain, milloin vaimolla hänen miehensä kuollessa oli kotipaikka Tanskassa. Jos vaimo sittemmin asettuu asumaan muuhun sopimusvaltioon, lakkaa valvojan toimi.
5 artikla.
Mitä 2, 3, ja 4 artiklassa määrätään oikeudesta elää yhdessä rintaperillisten kanssa pesää jakamatta on vastaavasti sovellettava oikeuteen elää jakamattomassa pesässä yhdessä ottolapsen tai sen jälkeläisen kanssa.
6 artikla.
Sen, joka 1, 2 tai 3 artiklan mukaan vaatii kotimaan lakia sovellettavaksi, on tarvittaessa näytettävä, että soveltamisen edellytykset ovat olemassa, niin myös selvitettävä mainitun lain sisällys.
7 artikla.
Omaisuuden osituksessa, jota tässä sopimuksessa tarkoitetaan, on, mikäli 2 artiklan 2 kappaleesta ei muuta johdu, noudatettava mitä helmikuun 6 päivänä 1931 tehdyn sopimuksen 3 ja 6 artiklassa on määrätty puolisoiden varallisuussuhteista.
8 artikla.
Testamentti, jonka on tehnyt henkilö, joka kuollessaan oli sopimusvaltion kansalainen ja jolla oli kotipaikka jossakin sopimusvaltiossa, on katsottava muodon puolesta päteväksi, jos sitä tehtäessä on menetelty sen sopimusvaltion lain mukaisesti, missä testamentti tehtiin tahi testamentintekijällä testamentin tehdessään oli kotipaikka tai jonka kansalainen hän silloin oli. Testamentin peruuttaminen olkoon pätevä, jos siinä on menetelty sen sopimusvaltion lain mukaisesti, missä testamentintekijällä peruuttamisen toimittaessaan oli kotipaikka tai jonka kansalainen hän silloin oli.
9 artikla.
Kelpoisuus testamentin tekemiseen tai peruuttamiseen määräytyy sen sopimusvaltion lain mukaan, missä testamentintekijällä testamentin tehdessään tai peruuttaessaan oli kotipaikka. Jollei hänellä silloin yhtäjaksoisesti vähintään viiden edellisen vuoden aikana ole ollut kotipaikkaa siinä valtiossa, olkoon testamentti tai sen peruuttaminen pätevä myöskin siinä tapauksessa, että toimenpiteen edellytykset olivat olemassa hänen kotimaansa lain mukaan.
10 artikla.
Onko testamentti tai sen peruuttaminen pätemätön testamentintekijän mielentilan perusteella tahi petoksen, erehdyksen, pakottamisen tai muun epäoikeutetun vaikuttamisen vuoksi, on ratkaistava sen sopimusvaltion lain mukaan, missä hänellä testamentin tehdessään tai peruuttaessaan oli kotipaikka.
11 artikla.
Jos sopimusvaltion kansalaisella kuollessaan oli kotipaikka Suomessa tai Ruotsissa, on testamentin valvonnan ja moittimisen suhteen sovellettava siellä voimassaolevaa lakia.
12 artikla.
Perinnönjättäjän tekemän perintösopimuksen tai kuoleman varalta antaman lahjan pätevyys arvosteltakoon, milloin perinnönjättäjä kuollessaan oli sopimusvaltion kansalainen, sen sopimusvaltion lain mukaan, missä hänellä oikeustoimen suorittaessaan oli kotipaikka.
Saman lain nojalla ratkaistaan, onko perillisen perinnönjättäjältä tämän eläessä saamaa omaisuutta pidettävä ennakkoperintönä.
13 artikla.
Milloin sopimusvaltiossa on jonkun perillisen oikeudesta kiinteään omaisuuteen tarpeistoineen tai perinnönjättäjän oikeudesta määrätä tällaisesta omaisuudesta testamentilla jonkun perillisen hyväksi voimassa erikoismääräyksiä, on näitä noudatettava siinä valtiossa olevan omaisuuden osalta.
Oikeus testamentilla antaa sääntöperintömääräyksiä kiinteästä omaisuudesta tai muuten syntymättömien hyväksi määrätä tällaisesta omaisuudesta määräytyköön niin ikään sen sopimusvaltion lain mukaan, missä omaisuus on. Oikeuteen antaa tällaisia määräyksiä irtaimesta omaisuudesta ei tätä sopimusta sovelleta.
14 artikla.
Jos sopimusvaltion kansalaiselta jää eloon ottolapsi, olkoon, milloin päätös lapseksiottamisesta on annettu tällaisessa valtiossa ja päätöksessä on lapseksiottajalle varattu oikeus jäämistöstänsä määräämiseen, tämä varaus voimassa kaikissa sopimusvaltioissa.
15 artikla.
Oikeuden menettäminen perinnön tai testamentin saamiseen ja oikeus perinnöttömäksi tekemiseen määräytyvät, milloin vainaja oli sopimusvaltion kansalainen, sen sopimusvaltion lain mukaan, missä hänellä kuollessaan oli kotipaikka.
16 artikla.
Oikeuden vanhentumisesta sopimusvaltion kansalaisen jättämän perinnön tai tekemän testamentin saamiseen olkoon voimassa sen sopimusvaltion laki, missä hänellä kuollessaan oli kotipaikka.
II. Vainajan velka.
17 artikla.
Perillisen tai testamentinsaajan vastuu sopimusvaltion kansalaiselta jääneestä velasta tahi legaatin tai käyttömääräyksen täyttämisestä vainajan testamentin mukaisesti määräytyy sen sopimusvaltion lain mukaan, missä vainajalla oli kotipaikka. Sama on voimassa sellaisen elatusvelvollisuuden täyttämistä koskevasta vastuusta, mikä vainajalla oli avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta tai sen äitiä kohtaan.
18 artikla.
Sopimusvaltion kansalaisen jälkeen pesänselvityksen kestäessä annettu valvontahaaste olkoon, mikäli on kysymys tunnetusta saamisesta ja velkojalla oli kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa, tehoton, ellei velkoja ollut ajoissa saanut eri ilmoitusta haasteesta ja sen vaikutuksesta tai hänellä muuten ollut siitä tietoa.
III. Pesänselvitys, omaisuuden ositus ja perinnönjako.
19 artikla.
Pesänselvitys, omaisuuden ositus ja perinnönjako sopimusvaltion kansalaisen jälkeen, jolla kuollessaan oli kotipaikka jossakin sopimusvaltiossa, toimitetaan sen valtion lain mukaisesti, missä vainajalla oli kotipaikka, ja ne ovat, mikäli sanotun lain mukaan tarvitaan tuomioistuimen myötävaikutusta, sen valtion tuomioistuimen asiana.
Milloin eloonjäänyt puoliso, joka on sopimusvaltion kansalainen, on elänyt jakamattomassa pesässä ja pesä on jaettava, meneteltäköön sen valtion lain mukaisesti, missä hänellä on tai kuollessaan oli kotipaikka. Mikäli sanotun lain mukaan tulee kysymykseen tuomioistuimen toimenpide, olkoon tämä sen valtion tuomioistuimen asiana.
Pesänselvitys, omaisuuden ositus ja perinnönjako käsittäkööt pesään kuuluvan omaisuuden muissakin sopimusvaltioissa.
20 artikla.
Osituksessa, jota 19 artiklassa tarkoitetaan, on, mitä tulee eloonjääneen puolison oikeuteen ottaa pesästä, joko vastiketta vastaan tai ilman vastiketta, tiettyä omaisuutta, sovellettava sanotussa artiklassa määrättyä lakia. Saman lain mukaan ratkaistaan, onko puolisolla oikeus vaatia, että perillisen osituksessa saama perintöosuus jää puolison haltuun ja perilliselle annetaan tästä saamisestaan panttioikeus, kuitenkin siten, että panttioikeus toisessa sopimusvaltiossa olevaan omaisuuteen voidaan perustaa vain siellä voimassaolevan lain mukaisesti.
21 artikla.
Riita sellaisen henkilön jättämästä perinnöstä tai tekemästä testamentista, joka oli sopimusvaltion kansalainen ja jolla oli kotipaikka jossakin sopimusvaltiossa, eloonjääneen puolison oikeudesta taikka saamisesta kuolinpesältä on sen valtion tuomioistuimen käsiteltävä, jonka lakia noudattaen kuolinpesän käsittely 19 artiklan mukaan on toimitettava.
Jos asianosaiset siitä sopivat, voidaan riitaa ottaa käsiteltäväksi muussa sopimusvaltiossa, ei kuitenkaan milloin pesän käsittelystä huolehtii perinnönjako-oikeus, testamentintoimeenpanija tai tuomioistuimen määräämä pesänselvittäjä tai -jakaja taikka jos riita koskee tällaisessa pesässä toimitetun osituksen tai perinnönjaon tai jonkun sellaisen henkilön tekemän testamentin moitetta, jolla oli kotipaikka Suomessa tai Ruotsissa, eikä myöskään, kun riita tarkoittaa sellaisen henkilön jälkeen toimitetun osituksen tai perinnönjaon moittimista, jolla oli Suomessa kotipaikka.
22 artikla.
Jos muussa kuin siinä sopimusvaltiossa, jonka lain mukaan pesänselvitys toimitetaan, on pesään kuuluvaa omaisuutta, on sen valtion tuomioistuimen, missä omaisuus on, pyynnöstä toimitettava omaisuuden luetteloiminen tahi ryhdyttävä toimeen omaisuuden säilyttämiseksi, kunnes kuolinpesänhallinto voi ottaa sen huostaansa, tai sellaisen omaisuuden myymiseksi, jota ei sopivasti käy säilyttäminen. Muutoin viimeksimainitun valtion viranomaisten on pyynnöstä annettava pesänselvitykseen virka-apua niissä tapauksissa, joissa tällaista virka-apua siinä valtiossa annetaan.
Tässä artiklassa mainittu pyyntö voidaan tehdä suorastaan asianomaiselle viranomaiselle. Viranomainen voi, mikäli tämä on tarpeen, vaatia toimenpiteestä aiheutuvat kustannukset ennakolta suoritettaviksi. Asiakirjaan, joka on suomen- tai islanninkielinen tulee olla liitettynä oikeaksi todistettu norjan-, ruotsin- tai tanskankielinen käännös.
Jos kuolemantapaus on sattunut muussa kuin siinä valtiossa, missä vainajalla oli kotipaikka, on erityisettä pyynnöttäkin siellä olevan omaisuuden haltuunottamisesta ja hoidosta huolehdittava paikkakunnan lain mukaan.
23 artikla.
Jos 19 artiklassa tarkoitettu kuolinpesä on julkisen jakokäsittelyn alaisena Islannissa, Norjassa tai Tanskassa, on siellä säädettyjä rajoituksia velkojan oikeuteen ulosottotoimin saada maksua kuolinpesästä sovellettava myöskin muussa sopimusvaltiossa olevaan omaisuuteen. Mitä tässä on sanottu älköön kuitenkaan sovellettako, kun on kysymys siinä valtiossa määrätyn veron tai muun julkisen maksun ulosmittauksesta tai sellaisen omaisuuden käyttämisestä saamisen suoritukseen, mihin velkojalla on pantti- tai pidätysoikeus.
24 artikla.
Jos 19 artiklassa tarkoitettu kuolinpesä on julkisen jakokäsittelyn alaisena Islannissa, Norjassa tai Tanskassa, on saamisten etuoikeuksien osalta vastaavasti sovellettava marraskuun 7 päivänä 1933 tehdyn, konkurssia koskevan sopimuksen 7 artiklan määräyksiä.
25 artikla.
Mitä sopimusvaltion laissa on säädetty kiinteistökirjaan tai oikeuden pöytäkirjaan merkitsemisen tarpeellisuudesta, jotta sopimuksen tai muun oikeustoimen tahi ulosmittauksen perusteella saavutettu oikeus olisi voimassa kuolinpesää kohtaan, ei ole sovellettava muussa sopimusvaltiossa kuolinhetkellä olevaan omaisuuteen.
26 artikla.
Sovellettaessa tämän sopimuksen määräyksiä, joissa edellytetään, että omaisuus on jossakin sopimusvaltiossa, katsotaan juoksevaan velkakirjaan tai muuhun saamistodisteeseen, jonka esittäminen on saamisen velkomisoikeuden edellytyksenä, perustuvan saamisen olevan siellä, missä asiakirja on, mutta muun saamisen siinä valtiossa, jonka lain mukaan pesänselvitys on toimitettava.
Rekisteröidyn aluksen tai ilma-aluksen on katsottava olevan siinä valtiossa, missä sen kotipaikka on.
IV. Yleisiä määräyksiä.
27 artikla.
Jos sopimusvaltion tuomioistuin on päättänyt, että perinnönjako-oikeuden, pesänselvittäjän tai testamentintoimeenpanijan on otettava 19 artiklassa tarkoitettu kuolinpesä hoitoonsa, että pesän selvitys ja jako on tapahtuva osakasten toimesta tahi että pesänjako toimitetaan pesänjakajan myötävaikutuksella, olkoon päätös voimassa muissakin sopimusvaltioissa.
Mitä tässä on sanottu, olkoon voimassa myöskin tuomioistuimen päätöksestä, joka koskee eloonjääneen puolison oikeutta elää jakamattomassa pesässä.
28 artikla.
Maaliskuun 16 päivänä 1932 tehdyn sopimuksen määräyksiä tuomioiden ja sovintojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sovelletaan myöskin tuomioon tai sovintoon, joka koskee perintöön tai testamenttiin perustuvaa oikeutta, eloonjääneen puolison oikeutta tai vastuuta vainajan velasta, milloin vainaja oli sopimusvaltion kansalainen ja hänellä oli kotipaikka jossakin sopimusvaltiossa.
Sanotun sopimuksen 3 artiklassa ja 6 artiklan 3 kohdassa annettuja erikoismääräyksiä saapuville tulematta jääneeseen vastaajaan kohdistuvasta tuomiosta sovelletaan vain silloin, kun tuomio koskee eloonjääneen puolison, perillisen tai testamentinsaajan vastuuta vainajan velasta.
29 artikla.
Tätä sopimusta ei sovelleta, milloin perinnönjättäjä on kuollut ennen sopimuksen voimaantuloa, eikä myöskään silloin, kun eloonjäänyt puoliso on elänyt jakamattomassa pesässä ja ensiksikuollut puoliso on kuollut ennen sanottua ajankohtaa.
30 artikla.
Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat talletettava Tanskan ulkoasiainministeriön arkistoon niin pian kuin tämä voi tapahtua.
Sopimus tulee voimaan ratifioineiden valtioiden kesken sen tammi- tai heinäkuun 1 päivänä, joka lähinnä seuraa kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun ratifioimiskirjat on kolmen valtion puolesta talletettu. Myöhemmin ratifioivan valtion suhteen sopimus tulee voimaan sen tammi- tai heinäkuun 1 päivänä, joka lähinnä seuraa kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun ratifioimiskirja sen valtion puolesta talletettiin.
Jokainen sopimusvaltio voi jokaisen muun sopimusvaltion suhteen sanoa irti sopimuksen, joka silloin lakkaa olemasta voimassa sen tammi- tai heinäkuun 1 päivän alusta, joka lähinnä seuraa vuoden kuluttua sitä, kun irtisanominen tapahtui.
Tämän vakuudeksi ovat asianomaiset valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.
Allekirjoitettu Kööpenhaminassa yhtenä suomen-, islannin-, norjan-, ruotsin- ja tanskankielisenä kappaleena, ruotsinkielisen tekstin käsittäessä kaksi eri tekstiä, toisen Suomea ja toisen Ruotsia varten, marraskuun 19 päivänä 1934.
Päättöpöytäkirja.
Allekirjoittaessa tänään Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välistä perintöä, testamenttia ja pesänselvitystä koskevaa sopimusta, ovat sopimusvaltioiden edustajat antaneet seuraavan selityksen.
Sopimusvaltiot ovat yksimielisiä siitä, että esitys, jossa pyydetään tietoa jossakin sopimusvaltiossa voimassaolevan lain sisällyksestä, on lähetettävä asianomaisesta oikeus- tai ulkoasiainministeriöstä ja osoitettava, milloin on kysymys Islannin, Norjan, Suomen tai Tanskan laista, oikeusministeriölle, ja, kun on kysymys Ruotsin laista, ulkoasiainministeriön oikeudellisten asiain osastolle. Tietoja annettakoon aina sikäli kuin nimenomaisia määräyksiä on laissa olemassa ja muutoin niin laajalti kuin olosuhteet sallivat.
Kööpenhaminassa, marraskuun 19 p:nä 1934.