Alusten merikelpoisuutta ja varustusta koskeva kansainvälinen sopimus.
- Date of signature
Suomi ratifioinut sopimuksen 27 päivänä maaliskuuta 1926. Ratifioimisasiakirja talletettiin 18 päivänä kesäkuuta 1926 ulkoasiainministeriöön Kööpenhaminassa.
Suomen Tasavallan Presidentti, Hänen Majesteettinsa Tanskan ja Islannin Kuningas; Hänen Majesteettinsa Norjan Kuningas; Hänen Majesteettinsa Ruotsin Kuningas:
ovat, tietoisina siitä, että pohjoismaissa valtioissa on käytännössä tehokas ja täysin ajanmukaisella tavalla järjestetty alusten tarkastus sekä tarkkoja teknillisiä ohjeita siitä, mitkä ohjeet läheisesti muistuttavat toisiaan ja ovat eräissä kohdin yhtäpitäviä, ja sen jälkeen kuin mainittujen valtioiden edustajien Kööpenhaminassa pitämä konferenssi oli tullut vakuutetuksi siitä, että asianomaisten maiden lainsäädäntö ja hallinnolliset järjestelmät täysin tyydyttävällä tavalla täyttävät ne vaatimukset, joita alusten luotettavalle merikelpoisuustarkastukselle nykyään voidaan asettaa, päättäneet solmia sopimuksen vastaavien, alusten merikelpoisuus- ja varustustarkastusta koskevien määräysten ja todistusten täysin vastavuoroisesta tunnustamisesta,
helpottaakseen sopimusvaltojen välistä keskinäistä yhdysliikennettä merellä, ja edistääkseen sopimusvaltojen yhteistoimintaa kansainvälisesti tunnustettujen määräysten edelleen kehittämistä varten tällä alalla,
sekä sanottua tarkoitusta varten täysivaltaisiksi edustajikseen määränneet:
Suomen Tasavallan Presidentti:
Tasavallan väliaikaisen Asiainhoitajan Kööpenhaminassa, herra Eduard Hjalmar Palinin
Hänen Majesteettinsa Tanskan ja Islannin Kuningas:
Tanskan puolesta: Ulkoasiainministerinsä kreivi Carl Poul Oscar Moltken
Islannin puolesta: Islannin Asiainhoitajan Kööpenhaminassa ja valtuutetun ulkoasiainministeriössä herra Jon Krabben;
Hänen Majesteettinsa Norjan Kuningas:
Erikoislähettiläänsä ja täysivaltaisen Ministerinsä Kööpenhaminassa herra Hans Emil Huitfeldtin;
Hänen Majesteettinsa Ruotsin Kuningas:
Erikoislähettiläänsä ja täysivaltaisen Ministerinsä Kööpenhaminassa vapaaherra Hans Joachim Beck-Friisin;
jotka edustajat ovat, esitettyään toisilleen päteviksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, hyväksyneet seuraavan sopimuksen:
I artikla.
Jokainen sopimusvaltio tunnustaa täydellisesti muiden allekirjoittajamaiden alusten julkista merikelpoisuustarkastusta koskevat määräykset, joihin tällöin sisältyvät kaikenmallisten ja -suuruisten alusten sekä valvonta että määräykset niiden rakentamisesta ja varustamisesta.
Tämän johdosta on alus, joka on kotoisin jostakin allekirjoittajamaasta ja joka on varustettu kotimaan lainsäädännössä määrätyillä laillisilla varmistus- tai sitä vastaavilla todistuksilla siitä, että alus täyttää kotimaassa voimassaolevat määräykset, vapautettava tarkastuksesta jokaisessa muussa allekirjoittajamaassa, ainoastaan alempana III artiklassa mainituilla poikkeuksilla .
Tämän artiklan ensimäisessä kohdassa oleva määräys ei estä kutakin sopimusvaltiota muuttamasta alusten merikelpoisuustarkastusta koskevia kansallisia määräyksiä.
II artikla.
Sopimusvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että virallisen merikelpoisuustarkastuksen järkiperäinen järjestäminen huomattavilla aloilla voidaan menestyksellisesti jättää hallitusviranomaisten ja hyväksyttyjen luokituslaitosten välisen läheisen yhteistoiminnan varaan, edellyttäen, että yhteistyön ehdot suovat asianomaiselle hallitukselle tarpeellisen valvontaoikeuden ja sen kautta tekevät hallitukselle mahdolliseksi ottaa itselleen vastuu luokituslaitoksen myötävaikutuksesta (vrt. tässä suhteessa matkustaja-aluksiin nähden Lontoossa 20 päivänä tammikuuta 1914 solmitun, ihmishengen turvaamista merellä koskevan sopimuksen 57 artiklan toiseen kohtaan sisältyviä määräyksiä).
Niin kauan kuin joku luokituslaitos on jonkun sopimusvaltion tunnustama, on puheenaolevan laitoksen määräyksiä siinä luokitettuihin aluksiin nähden pidettävä sopimusvaltion määräysten erottamattomana osana kaikissa niissä kohdissa, joista ei ole olemassa erikoisia määräyksiä puheenaolevan valtion omassa lainsäädännössä.
III artikla.
Jokainen I artiklassa mainituilla asianmukaisilla ja voimassaolevilla kansallisilla varmistus- tai muilla vastaavilla todistuksilla varustettu alus on, mikäli on kysymys niistä seikoista, joiden vahvistamista nämä asiakirjat tarkoittavat, muiden sopimusvaltioiden satamissa julkisten viranomaisten puolelta vain sikäli tarkastettava, mikä on välttämätöntä, jotta todettaisiin, että asianmukaiset varmistus- tai muut todistukset ovat aluksessa.
Huolimatta tämän artiklan edelläolevasta määräyksestä on jokaisella sopimusvaltiolla oikeus ryhtyä toimenpiteisiin jostakin toisesta allekirjoittajamaasta kotoisin olevan aluksen lähdön ehkäisemiseksi, kun asianomaisten viranomaisten tietoon on tullut, että jossakin tässä kosketellussa suhteessa ilmenneiden puutteellisuuksien takia olisi pidettävä ihmishengelle ilmeisesti vaarallisena antaa aluksen suorittaa aiottu matka.
Jokaisessa tapauksessa, jolloin tällaisiin toimenpiteisiin ryhdytään, on viranomaisten viipymättä ilmoitettava asiasta aluksen kotimaan konsulille, jotta hän voisi, ellei aluksen päällikkö sillävälin ole saattanut laivaa merikelpoiseen kuntoon, ryhtyä asian aiheuttamiin toimenpiteisiin.
IV artikla.
Tässä sopimuksessa määrättyihin etuihin ei voida vedota sellaisten alusten suhteen, joissa ei ole kotimaan lainsäädännössä määrättyjä asianmukaisia ja voimassaolevia varmistus- tai niitä vastaavia todistuksia, vaan kylläkin niihin aluksiin nähden, jotka pienuutensa tai muiden erikoisten asianhaarojen nojalla kotimaan lainsäädännön mukaisesti ovat vapautetut yleisestä valvonnasta ja joissa vain senvuoksi ei ole tällaisia asiakirjoja.
V artikla.
Sopimusvaltiot pyrkivät kukin puolestaan laajentamaan ja vahvistamaan yhteistyötä alusten merikelpoisuuden valvontaa ja ihmishengen turvallisuutta merellä tarkoittavan lainsäädännön alalla ja suostuvat sen johdosta
1) jatkuvasti toimittamaan muille allekirjoittamaille tarkat tiedot kaikista tähän alaan kuuluvista määräyksistä, joita asianomaisessa maassa mahdollisesti tullaan antamaan;
2) olosuhteiden sallimassa määrässä ylläpitämään läheistä yhteistyötä uusia määräyksiä valmistettaessa;
3) olosuhteiden sallimassa määrässä yhteisesti valmistamaan sopimusvaltioiden suhtautumista muuhun kansainväliseen lainsäädäntöön, joka koskee tässä sopimuksessa käsiteltyjä seikkoja.
Kunnes toisin sovitaan, annetaan Tanskan hallituksen tehtäväksi kerätä kaikki asiaakoskevat tiedot ja esityöt ja saattaa ne sopimusvaltioiden hallituksien tietoon.
VI artikla.
Tämä sopimus laaditaan yhtenä kappaleena suomen, ruotsin, tanskan, islannin ja norjan kielillä, joita jokaista tekstiä pidetään todistuskelpoisena, sekä talletetaan Tanskan ulkoasiainministeriön arkistoon.
Vahvistettu jäljennös tulee Tanskan hallituksen toimittaa jokaisen sopimusvaltion hallitukselle.
VII artikla.
Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat talletettavat Tanskan ulkoasianministeriön arkistoon viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1926.
Tanskan hallituksen on ratifioimisasiakirjain tallettamisesta tehtävä ilmoitus muille sopimusvaltioille.
Jos joku sopimusvalloista ei ratifioisi sopimusta, on se kuitenkin edelleen täysin voimassa niihin valtioihin nähden, jotka ovat ratifioineet sen.
VIII artikla.
Tähän sopimukseen voivat muut valtiot liittyä, joiden lakimääräykset ja hallintojärjestelmä täysin tyydyttävällä tavalla täyttävät ne vaatimukset, joita aluksen merikelpoisuustarkastuksen luotettavaisuuteen nähden voidaan asettaa. Anomus liittymisestä osoitetaan Tanskan hallitukselle, joka siitä viipymättä ilmoittaa toisille sopimusvaltioille. Sikäli kuin jokainen määrättynä ajankohtana sopimuksen osanottajamaana oleva valtio suostuu liittymiseen, tapahtuu se siten, että liittymiskirja talletetaan Tanskan ulkoasiainministeriön arkistoon. Tanskan hallituksen on tiedoitettava kaikille valtioille, jotka ovat sopimuksen osanottajia, milloin sellainen tallettaminen on tapahtunut.
IX artikla.
Tämä sopimus tulee voimaan, kun kaksi valtiota on sen ratifioinut ja sen voimaantuleminen lasketaan siitä päivästä, jolloin toinen ratifioimisasiakirja talletetaan Tanskan ulkoasiainministeriön arkistoon. Myöhemmin ratifioivien valtioiden suhteen tulee sopimus voimaan, kun kyseessäolevan valtion ratifioimisasiakirja talletetaan.
Sopimuksen voi jokainen sopimusvaltio milloin tahansa irtisanoa Tanskan hallitukselle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin Tanskan hallitus on sen vastaanottanut. Tanskan hallituksen on ilmoitettava tällaisen irtisanomisen vastaanottamisesta muille sopimuksen osanottajavaltioille.
Jokainen irtisanominen on voimassa vain siihen valtioon nähden, joka sen on tehnyt. Sopimus on edelleen voimassa muihin valtioihin nähden, jotka sen ovat ratifioineet tai siihen liittyneet tai myöhemmin liittyvät.
X artikla.
Sopimusvaltiot voivat diplomaattista tietä yhteisestä sopimuksesta kunakin ajankohtana tehdä tähän sopimuksen niitä parannuksia, joita pidetään toivottavina tai välttämättöminä.
Ylläolevan vakuudeksi asianomaiset valtuutetut ovat tämän sopimuksen allekirjoittaneet ja sen sineteillään varustaneet.
Tehtiin Kööpenhaminassa, yhtenä kappaleena, suomen, tanskan, islannin, norjan ja ruotsin kielillä, tammikuun 28 p:nä 1926.