12/1923

1 artikla.

Korkeat sopimuspuolet selittävät hyväksyvänsä tähän liitetyt, Barcelonan konferenssissa 14 päivänä huhtikuuta 1921 hyväksytyt säännöt kauttakulun vapaudesta.

Näitä sääntöjä on pidettävä tämän sopimuksen erottamattomana osana. Sopimuspuolet niinollen selittävät hyväksyvänsä sanottujen sääntöjen sisältämät velvoitukset ja sitoumukset niissä esitettyjen määräysten ja ehtojen mukaisesti.

2 artikla.

Tämä sopimus ei missään suhteessa muuta niitä oikeuksia ja velvoituksia, jotka johtuvat Versailles'issa 28 päivänä kesäkuuta 1919 allekirjoitetun rauhansopimuksen tahi muiden vastaavien sopimusten määräyksistä, mikäli ne koskevat valtoja, jotka ovat allekirjoittaneet nämä sopimukset tai joille niistä on etua.

3 artikla.

Tämä sopimus, jonka ranskan- ja englanninkieliset tekstit ovat yhtä päteviä, päivätään tänä päivänä ja voidaan allekirjoittaa joulukuun 1 päivään saakka 1921.

4 artikla.

Tämä sopimus on ratifioitava. Ratifioimisasiakirjat lähetetään Kansainliiton pääsihteerille, joka ilmoittaa niiden vastaanotosta muille jäsenille sekä niille valtioille, joilla on oikeus allekirjoittaa sopimus. Ratifioimisasiakirjat säilytetään sihteeristön arkistossa.

Kansainliiton Perussäännön 18 artiklan määräyksiä noudattaen pääsihteeri rekisteröi tämän sopimuksen niin pian kuin ensimäinen ratifioimisasiakirja on talletettu arkistoon.

5 artikla.

Ne Kansainliiton jäsenet, jotka eivät ole allekirjoittaneet tätä sopimusta ennen joulukuun 1 päivää 1921, voivat siihen liittyä.

Samoin on laita niiden valtioiden, jotka eivät ole Kansainliiton jäseniä, mutta joille liittoneuvosto päättää antaa virallisen tiedon tästä sopimuksesta.

Liittymisestä ilmoitetaan Kansainliiton pääsihteerille, joka antaa kaikille asianosaisille valtioille tiedon siitä sekä päivästä, jolloin liittymisestä ilmoitettiin.

6 artikla.

Tämä sopimus ei tule voimaan ennenkuin viisi valtiota on sen ratifioinut. Sen voimaantulopäivä on oleva yhdeksäskymmenes päivä siitä päivästä lukien, jolloin Kansainliiton pääsihteeri vastaanotti viidennen ratifioimisasiakirjan. Sen jälkeen sopimus tulee voimaan jokaiseen sopimuspuoleen nähden yhdeksänkymmentä päivää sen jälkeen kun ratifioimisasiakirjat tai ilmoitus liittymisestä on vastaanotettu.

Tämän sopimuksen tultua voimaan lähettää pääsihteeri siitä vahvistetun jäljennöksen niille valtioille, jotka eivät ole Kansainliiton jäseniä, mutta jotka rauhansopimuksien kautta ovat sitoutuneet liittymään tähän sopimukseen.

7 artikla.

Kansainliiton pääsihteeri pitää erityistä luetteloa niistä valtioista, jotka ovat sopimuksen allekirjoittaneet tai ratifioineet, siihen liittyneet tahi siitä luopuneet. Tämä luettelo on aina Kansainliiton jäsenten nähtävissä ja se julkaistaan niin usein kuin mahdollista Neuvoston osoitusten mukaan.

8 artikla.

Tämän sopimuksen 2 artiklassa mainittujen ehtojen mukaan voi jokainen sopimuspuoli irtisanoa sen viiden vuoden kuluttua siitä päivästä lukien, jolloin se tuli voimaan kyseessäolevaan sopimuspuoleen nähden. Irtisanomisen tulee tapahtua kirjallisella, Kansainliiton pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Pääsihteeri lähettää viipymättä jäljennöksen tästä ilmoituksesta kaikille muille sopimuspuolille, samalla ilmoittaen päivämäärän, jolloin se vastaanotettiin.

Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua sen saapumisesta pääsihteerille ja on sillä vaikutusta ainoastaan siihen valtioon nähden, joka ilmoituksen on tehnyt.

9 artikla.

Kolmasosa Korkeista sopimuspuolista voi milloin tahansa vaatia tämän sopimuksen tarkistamista.

Vakuudeksi ovat edellämainitut valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Barcelonassa kahdentenakymmenentenä päivänä huhtikuuta vuonna tuhat yhdeksänsataa yksikolmatta, yhtenä kappaleena, joka säilytetään Kansainliiton arkistossa.

Huhtikuun 19 päivänä 1921 pidetyn kokouksen pöytäkirjaan otetun, Barcelonan konferenssissa edustamattomia brittiläisiä dominioita koskevan selityksen sisältämällä rajoituksella.

1 artikla.

Henkilöitä, matkakapineita ja tavaraa, samoin kuin aluksia, veneitä, ajoneuvoja, vaunuja ja muita kuljetusvälineitä katsotaan kuljetettavan jonkun sopimusvaltion yliherruuden tai määräämisvallan alaisen alueen kautta, kun niiden kuljetus sanotun alueen kautta, uudestaan lastauksineen, varastoimisineen, uudestaanpakkauksineen, kuljetustavan muuttoineen tahi ilman niitä, on ainoastaan osa matkasta, joka olkaa ja loppuu sen maan rajojen ulkopuolella, jonka alueen kautta kuljetus tapahtuu.

Tämänlaatuista kuljetusta kutsutaan näissä säännöissä "kauttakulkuliikenteeksi".

2 artikla.

Huomioonottaen näiden sääntöjen muut määräykset tulee kaikkien toimenpiteiden, joihin sopimusvaltiot ryhtyvät järjestääkseen ja edistääkseen liikennettä yliherruutensa tai määräämisvaltansa alaisten alueiden kautta, helpoittaa vapaata kauttakuljetusta rauta- ja vesiteitse sellaisilla käytännössä olevilla kulkureiteillä, jotka ovat sopivia kansainväliselle liikenteelle. Mitään eroa ei ole tehtävä henkilöiden kansallisuuden, aluksien lipun, alkuperän, kotipaikan, saapumis-, lähtö- tahi määräpaikan eikä tavarain, alusten, veneiden, ajoneuvojen, vaunujen tahi muiden kuljetusvälineiden omistusoikeuden perusteella.

Turvatakseen tämän artiklan määräysten sovelluttamisen on sopimusvaltioiden sallittava kauttakulku aluevesiensä kautta tavanmukaisilla ehdoilla ja edellytyksillä.

3 artikla.

Kauttakulkuliikenteestä ei kanneta mitään erityistä maksua, joka aiheutuisi kauttakuljetuksesta (maahan tulo ja maasta lähtö siihen luettuina). Kuitenkin voidaan kauttakulkuliikenteestä kantaa maksuja, mitkä ainoastaan tarkoittavat kauttakuljetuksen aiheuttamien silmälläpito- ja hallintokustannusten peittämistä. Näiden maksujen pitää, mikäli mahdollista, määrältään vastata niillä peitettäviksi aiottuja kustannuksia, ja on niitä sovelletava edellisessä artiklassa määriteltyjen yhdenvertaisuusperiaatteiden mukaisesti. Kuitenkin voidaan nämä maksut eräillä kulkureiteillä pienentää, vieläpä ne kokonaan poistaa silmälläpitokustannusten erilaisuudesta riippuen.

4 artikla.

Kauttakulkuliikenteeseen kulkureiteillä, jotka ovat valtion viranomaisten käytössä tai hallinnossa tai joihin on myönnetty konsessiooni, sitoutuvat sopimusvaltiot, olkoonpa kuljetuksen lähtö- tai määräpaikka mikä tahansa, soveltamaan maksuja, jotka ovat kohtuullisia sekä määrältään että soveltamistavaltaan samoin kuin liikenneoloihin ja eri kulkureittien väliseen kaupalliseen kilpailuun nähden. Nämä maksut on määrättävä niin, että ne, mikäli mahdollista, helpoittavat kansainvälistä liikennettä. Älköön mitään korvauksia, helpoituksia tahi rajoituksia suoranaisesti tahi välillisesti saatettako riippuvaksi kuljetusmatkan jollakin osalla käytetyn tahi käytettävän aluksen tai muun kuljetusvälineen omistajan kansallisuudesta tai muusta ominaisuudesta.

5 artikla.

Nämä säännöt eivät velvoita mitään sopimusvaltiota myöntämään kauttakulun oikeutta matkustavaisille, joiden saapuminen sen alueelle on kielletty, tahi tavaroille, joiden tuonti on kielletty joko yleisen terveyden tahi turvallisuuden vuoksi tahi suojelutoimenpiteenä eläin- ja kasvitauteja vastaan.

Jokainen sopimusvaltio on oikeutettu ryhtymään tarpeellisiin varovaisuustoimenpiteisiin saadakseen varmuuden, että henkilöt, matkakapineet, tavarat, varsinkin monopolin alaiset tavarat, alukset, veneet, ajoneuvot, rautatievaunut ja muut kuljetusvälineet todellakin ovat kauttakuljetuksen alaisia, että kauttakulkevilla henkilöillä on tilaisuus suorittaa matkansa loppuun, sekä ettei teiden ja kuljetusvälineiden turvallisuutta saateta vaaraan.

Mitkään näiden sääntöjen määräykset eivät vaikuta niihin toimenpiteisiin, joihin joku sopimusvaltio on katsonut tai vastedes katsoo tarpeelliseksi ryhtyä toteuttaakseen yleisiä kansainvälisiä sopimuksia, joihin se on sallinen tahi joita ehkä vastedes tehdään, erittäinkin sellaisia, jotka on tehty Kansainliiton toimesta erityistä laatua olevain tavarain, kuten oopiumin ja muiden vahingollisten rohdosten, aseiden tahi kalastustuotteiden kauttakuljetuksesta, viennistä ja tuonnista, taikka toteuttaakseen yleisiä sopimuksia, joiden tarkoituksena on ehkäistä teollisen, kirjallisen tahi taiteellisen omistusoikeuden loukkauksia, tahi jotka koskevat vääriä tavaramerkkejä, vääriä alkuperätodistuksia tahi muita epälojalisen kaupan menettelytapoja.

Siinä tapauksessa että kauttakulkuliikenteessä käytetyillä vesiteillä alusten vetokuljetus on monopolisoitu, tulee sen järjestelyn olla sellainen, ettei alusten kauttakulku kohtaa vaikeuksia.

6 artikla.

Nämä säännöt eivät määräystensä kautta luo millekään sopimusvaltiolle uutta velvoitusta myöntämään vapaata kauttakulun oikeutta sopimukseen kuulumattoman valtion kansalaisille tahi heidän matkatavaroilleen, ei myöskään sopimukseen kuulumattoman valtion lipulle eikä tavaroille, ajoneuvoille, rautatievaunuille tahi muille kuljetusvälineille, joilla on alkuperänsä, meno-, lähtö- tahi määräpaikkansa sopimukseen kuulumattomassa valtiossa, paitsi niissä tapauksissa, jolloin joku sopimusvaltio, jonka etuja asia koskee, esittää päteviä syitä sellaisen kauttakuljetuksen puolesta. Tämän artiklan soveltamista varten on sovittu, että jonkin sopimusvaltion lipun suojassa oleva kauttakulkutavara nauttii, jos uudestaanlaivausta ei tapahdu, niitä etuja, jotka tälle lipulle on myönnetty.

7 artikla.

Poikkeustapauksissa ja mahdollisimman rajoitetuksi ajaksi voidaan sallia edelläolevain artiklain määräyksistä poikettavan erikois- tai yleistoimenpiteiden kautta, joihin joku sopimusvaltio on pakoitettu ryhtymään vakavain, valtion turvallisuutta tahi maan elinetuja koskevain tapausten vuoksi, ottaen tällöinkin huomioon, että kauttakulun vapauden periaatetta on noudatettava niin laajalti kuin mahdollista.

8 artikla.

Nämä säännöt eivät määrää sotaakäyvien ja puolueettomien valtioiden sodanaikaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Ne pysyvät kuitenkin voimassa myöskin sodan aikana, mikäli sanotut oikeudet ja velvollisuudet sen sallivat.

9 artikla.

Nämä säännöt eivät aseta millekään sopimusvaltiolle velvoituksia, jotka ovat ristiriidassa sille kansainliiton jäsenenä kuuluvien oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa.

10 artikla.

Näiden sääntöjen voimaanastuminen ei kumoa sopimuksia tai välipuheita, joita sopimusvaltiot ovat tehneet kauttakulkuliikenteestä ennen toukokuun 1 päivää 1921.

Siihen nähden, että nämä sopimukset jäävät voimaan, sitoutuvat sopimusvaltiot, joko mainittujen sopimusten voimassaoloajan päättyessä tai niin pian kun olosuhteet sen myöntävät, tekemään niihin näin voimassa pidetyistä sopimuksista, jotka ovat näiden sääntöjen sisältämien määräyksien kanssa ristiriidassa, kaikki tarpeelliset muutokset saattaakseen ne sopusointuun näiden sääntöjen kanssa, sikäli kuin niiden maiden tai alueiden, joita sopimukset koskevat, maantieteelliset, taloudelliset tai teknilliset olot sen sallivat.

Sen lisäksi sopimusvaltiot sitoutuvat vastedes olemaan tekemättä sopimuksia tai välipuheita, jotka ovat ristiriidassa näiden sääntöjen määräysten kanssa, elleivät maantieteelliset, taloudelliset tai teknilliset näkökohdat poikkeustapauksissa tee niitä oikeutetuiksi.

Sopimusvaltiot voivat muuten tehdä määrättyjä alueita koskevia sopimuksia kauttakulkuliikenteestä näiden sääntöjen periaatteiden mukaisesti.

11 artikla.

Nämä säännöt eivät tarkoita sellaisten helpotusten peruuttamista, jotka ovat näiden sääntöjen edellyttämiä suuremmat, jos ne on myönnetty sellaisin ehdoin, että ne ovat sopusoinnussa tämän sopimuksen periaatteiden kanssa kauttakuljetuksesta sopimusvaltioiden yliherruuden tai määräysvallan alaisten alueiden halki. Ne eivät myöskään tarkoita estää vastaisuudessa samanlaatuisia helpotuksia tekemästä.

12 artikla.

Kansainliiton Perussäännön 23 (e) artiklan mukaisesti katsotaan sopimusvaltio, joka näiden sääntöjen jonkun määräyksen soveltamista vastaan koko valtioalueellaan tai sen osalla, voi pätevästi vedota 1914 - 1918 vuosien sodan aikana tapahtuneen hävityksen aiheuttamaan vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen, väliaikaisesti vapautetuksi kysymyksessä olevan määräyksen soveltamisesta johtuvista velvoituksista, jolloin kuitenkin kauttakulun vapauden periaatetta on mahdollisimman laajasti noudatettava.

13 artikla.

Kaikki näiden sääntöjen tulkitsemisesta tai soveltamisesta mahdollisesti syntyvät erimielisyydet, joista ei sopimusvaltioiden kesken voida suoranaisesti päästä yksimielisyyteen, lykätään Pysyväiseen kansainväliseen tuomioistuimeen, jollei jonkun erikoissopimuksen tahi välitystuomiomenettelyä koskevan yleissitoumuksen perusteella ole ryhdytty toimenpiteisiin erimielisyyden ratkaisemiseksi välitystuomiolla tai jollain muulla tavalla.

Alistus tapahtuu siten kuin Pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen sääntöjen 40 artikla määrää.

Jotta erimielisyydet kuitenkin saataisiin mikäli mahdollista sovinnossa selvitetyiksi, sitoutuvat sopimusvaltiot ennen oikeudellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä, ja huomioon ottaen, että Neuvoston ja Yleiskokouksen oikeudet ja toimivalta säilyvät koskemattomina, alistamaan nämä erimielisyydet lausunnon saamista varten siihen toimielimeen, jonka kansainliito on jäseniään varten perustanut neuvoa-antavaksi ja teknilliseksi elimeksi yhdysliikennettä ja kauttakulkua koskevissa kysymyksissä. Kiireellisissä tapauksissa voidaan väliaikaisella lausunnolla suositella varsinkin kaikkia sellaisia väliaikaisia toimenpiteitä, jotka tarkoittavat sen vapaata kauttakulkuliikennettä helpottavan asiaintilan palauttamista, joka oli olemassa ennen erimielisyyden aiheuttanutta toimenpidettä tai asianhaaraa.

14 artikla.

Koska eräiden sopimusvaltioiden alueilla tahi rajoilla on vyöhykkeitä tai erillisiä alueita, jotka laajuudeltaan ja väestömäärältään ovat varsin vähäpätöisiä verrattuina puheenalaisten valtioalueiden laajuuteen ja väestömäärään, ja jotka ovat niiden irrallisia osia tai muihin päävaltioihin kuuluvia siirtoloita, ja koska toiselta puolen on hallinnollisista syistä mahdoton soveltaa näiden sääntöjen määräyksiä sanottuihin vyöhykkeisiin tai alueisiin, on sovittu, ettei näitä säännöksiä niihin sovelleta.

Samoin on laita, jos siirtomaalla tahi alusmaalla on pinta-alaan nähden erittäin pitkä raja, joka tekee tulli- ja poliisivalvonnan käytännössä mahdottomaksi.

Kuitenkin tulee asianosaisten valtioiden tässä edellytetyissä tapauksissa saattaa voimaan järjestelmä, joka mahdollisuuden mukaan noudattaa näiden sääntöjen periaatteita sekä helpoittaa kauttakulkua ja yhdysliikennettä.

15 artikla.

On sovittu, ettei näitä sääntöjä ole tulkittava siten, että niiden kautta sellaisten alueiden oikeudet ja velvollisuudet missään suhteessa tulisivat järjestetyiksi, jotka ovat saman suverenisen valtion osia tai ovat sen suojeluksessa, olkootpa nämä alueet kukin erikseen Kansainliiton jäseniä tahi ei.

1 artikla.

Korkeat sopimuspuolet selittävät hyväksyvänsä tähän liitetyt, Barcelonan konferenssissa 19 päivänä huhtikuuta 1921 hyväksytyt säännöt, jotka koskevat kansainvälisesti tärkeitä vesiteitä.

Näitä sääntöjä on pidettävä tämän sopimuksen erottamattomana osana. Sopimuspuolet niinollen selittävät hyväksyvänsä sanottujen sääntöjen sisältämät velvoitukset ja sitoumukset niissä esitettyjen määräysten ja ehtojen mukaisesti.

2 artikla.

Tämä sopimus ei missään suhteessa muuta niitä oikeuksia ja velvoituksia, jotka johtuvat Versailles'issa 28 päivänä kesäkuuta 1919 allekirjoitetun rauhansopimuksen tahi muiden vastaavien sopimusten määräyksistä, mikäli ne koskevat valtioita, jotka ovat allekirjoittaneet nämä sopimukset tai joille niistä on etua.

3 artikla.

Tämä sopimus, jonka ranskan- ja englanninkieliset tekstit ovat yhtä päteviä, päivätään tänä päivänä ja voidaan allekirjoittaa joulukuun 1 päivään saakka 1921.

4 artikla.

Tämä sopimus on ratifioitava. Ratifioimisasiakirjat lähetetään Kansainliiton pääsihteerille, joka ilmoittaa niiden vastaanotosta muille jäsenille sekä niille valtioille, joilla on oikeus allekirjoittaa sopimus. Ratifioimisasiakirjat säilytetään sihteeristön arkistossa.

Kansainliiton Perussäännön 18 artiklan määräyksiä noudattaen pääsihteeri rekisteröi tämän sopimuksen niin pian kuin ensimäinen ratifioimisasiakirja on talletettu arkistoon.

5 artikla.

Ne Kansainliiton jäsenet, jotka eivät ole allekirjoittaneet tätä sopimusta ennen joulukuun 1 päivää 1921, voivat siihen liittyä.

Samoin on laita niiden valtioiden, jotka eivät ole Kansainliiton jäseniä, mutta joille Liittoneuvosto päättää antaa virallisen tiedon tästä sopimuksesta.

Liittymisestä ilmoitetaan Kansainliiton pääsihteerille, joka antaa kaikille asianosaisille valtioille tiedon siitä sekä päivästä, jolloin liittymisestä ilmoitettiin.

6 artikla.

Tämä sopimus ei tule voimaan ennenkuin viisi valtiota on sen ratifioinut. Sen voimaantulopäivä on oleva yhdeksäskymmenes päivä siitä päivästä lukien, jolloin Kansainliiton pääsihteeri vastaanotti viidennen ratifioimisasiakirjan. Sen jälkeen sopimus tulee voimaan jokaiseen sopimuspuoleen nähden yhdeksänkymmentä päivää sen jälkeen kun ratifioimisasiakirjat tai ilmoitus liittymisestä on vastaanotettu.

Tämän sopimuksen tultua voimaan lähettää pääsihteeri siitä vahvistetun jäljennöksen niille valtioille, jotka eivät ole Kansainliiton jäseniä, mutta jotka rauhansopimuksien kautta ovat sitoutuneet liittymään tähän sopimukseen.

7 artikla.

Kansainliiton pääsihteeri pitää erityistä luetteloa niistä valtioista, jotka ovat sopimuksen allekirjoittaneet tai ratifioineet, siihen liittyneet tahi siitä luopuneet. Tämä luettelo on aina Kansainliiton jäsenten nähtävissä ja se julkaistaan niin usein kuin mahdollista Neuvoston osoitusten mukaan.

8 artikla.

Tämän sopimuksen 2 artiklan määräysten sisältämällä rajoituksella voi jokainen sopimuspuoli irtisanoa sen viiden vuoden kuluttua siitä päivästä lukien, jolloin se tuli voimaan kyseessäolevaan sopimuspuoleen nähden. Irtisanomisen tulee tapahtua kirjallisella, Kansainliiton pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Pääsihteeri lähettää viipymättä jäljennöksen tästä ilmoituksesta kaikille muille sopimuspuolille, samalla ilmoittaen päivämäärän, jolloin se vastaanotettiin. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua sen saapumisesta pääsihteerille ja on sillä vaikutusta ainoastaan siihen valtioon nähden, joka ilmoituksen on tehnyt. Se ei koske, ellei ole toisin sovittu, sitoumuksia niiden töiden suorittamisesta, joista ennen irtisanomista on tehty välipuhe.

9 artikla.

Kolmasosa Korkeista sopimuspuolista voi milloin tahansa vaatia tämän sopimuksen tarkistamista.

Vakuudeksi ovat edellämainitut valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Barcelonassa kahdentenakymmenentenä päivänä huhtikuuta vuonna tuhat yhdeksänsataa yksikolmatta, yhtenä kappaleena, joka säilytetään Kansainliiton arkistossa.

Huhtikuun 19 päivänä 1921 pidetyn kokouksen pöytäkirjaan otetun, Barcelonan konferenssissa edustamattomia brittiläisiä dominioita koskevan selityksen sisältämällä rajoituksella.

1 artikla.

Näitä sääntöjä sovellettaessa pidetään kansainvälisesti tärkeinä vesiteinä:

1) Kaikkia mereen asti ja merestä lähtien luonnostaan laivakulkuun kelpaavia osia jostakin vesireitistä, joka mereen asti ja merestä lähtien laivakulkuun luonnostaan kelpaavalla juoksullaan erottaa eri valtioita toisistaan tai kulkee niiden halki, samoin kuin jokaista osaa jostakin toisesta mereen asti ja merestä lähtien luonnostaan laivakulkuun kelpaavasta vesireitistä, joka mereen yhdistää jonkun luonnostaan laivakulkuun kelpaavan eri valtioita erottavan tai niiden halki kulkevan vesireitin.

On sovittu, että

a) sanat "laivakulkuun mereen asti ja merestä lähtien kelpaava" eivät estä uudestaanlastausta aluksesta toiseen;

b) "luonnostaan laivakulkuun kelpaava" on jokainen luonnollinen vesireitti tai sen osa, jota todella käytetään tavalliseen kauppamerenkulkuun tahi jolla on luonnolliset edellytykset tulla käytetyksi sellaiseen liikenteeseen; tavallisella kauppamerenkululla tarkoitetaan laivaliikennettä, jota rantavaltioiden taloudellisten edellytysten perusteella voidaan kaupallisia näkökohtia silmälläpitäen säännöllisesti harjoittaa;

c) sivujokia pidetään eri vesireitteinä;

d) rinnakkaiskanavat, jotka on rakennettu korvaamaan edellä mainitun määritelmän mukaisen vesireitin puutteellisuuksia, luetaan siihen kuuluviksi;

e) rantavaltioina pidetään kaikkia valtioita, joiden rajana sama kansainvälisesti tärkeä vesireitti on, tahi joiden halki se kulkee, kansainvälisesti tärkeät sivujoet siihen luettuina;

2) Luonnollisia tai keinotekoisia vesireittejä tai vesireittien osia, jotka joko yksipuolisilla niiden valtioiden antamilla säädöksillä, joiden yliherruuden tai määräämisvallan alaisia nämä vesireitit tai niiden osat ovat, tahi sopimuksilla, jotka on tehty noiden valtioiden nimenomaisella suostumuksella, nimenomaan julistetaan laivakulkuun kelpaavia vesiteitä koskevan yleisen sopimuksen määräysten alaisiksi.

2 artikla.

Näiden sääntöjen 5, 10, 12 ja 14 artiklaa sovellettaessa muodostavat kansainvälisesti tärkeiden laivakulkureittien joukossa erityisen luokan:

a) vesitiet, joita varten on muodostettu kansainvälinen komissioni, jossa myöskin valtioita, jotka eivät ole rantavaltioita, on edustettuina;

b) vesitiet, jotka vastedes mahdollisesti tulevat tähän luokkaan luettaviksi joko yksipuolisten, niiden valtioiden antamien säädöksien perusteella, joiden yliherruuden tahi määräämisvallan alaisia ne ovat, tahi sanottujen valtioiden nimenomaisella suostumuksella tehtyjen sopimusten perusteella.

3 artikla.

Huomioonottaen 6 ja 17 artiklan sisältämät rajoitukset myöntää jokainen sopimusvaltio aluksille, jotka kulkevat jonkun sopimusvaltion lipun suojassa, vapaan kulkuoikeuden kaikilla yllä määritellyillä osilla vesiteitä, jotka ovat sen yliherruuden tai määräämisvallan alaisia.

4 artikla.

Edellä mainitussa liikenteessä on kaikkien sopimusvaltioiden kansalaisia, tavaroita ja lippuja kaikissa suhteissa kohdeltava täydellisen samanarvoisuuden periaatteen mukaan. Nimenomaan älköön tehtäkö mitään eroa eri rantavaltioiden kansalaisten, tavaroiden ja lippujen välillä, se rantavaltio mukaan luettuna, jonka yliherruuden tai määräämisvallan alainen puheenaoleva vesitien osa on; ei myöskään ole tehtävä eroa rantavaltioiden ja muiden sopimusvaltioiden kansalaisten, tavaroiden ja lippujen välillä. Tästä seuraa, ettei mitään erioikeutta liikenteeseen ole myönnettävä yhtiöille eikä yksityisille kyseessä olevilla vesiteillä.

Mainitussa liikenteessä älköön myöskään tehtäkö mitään eroa lähtö- tai määräpaikan tai sen kuljetussuunnan perusteella.

5 artikla.

Poikkeuksena kahdesta edellisestä artiklasta ja ellei muuta sopimusta tai velvoitusta ole olemassa:

1) On jokaisella rantavaltiolla oikeus omalle lipulleen pidättää niiden matkustavaisten tai tavarain kuljetus, jotka alukseen otetaan sen yliherruuden tai määräämisvallan alaisessa satamassa ja aluksesta poistetaan toisessa, niinikään sen yliherruuden tai määräämisvallan alaisessa satamassa. Valtio, joka ei pidätä omalle lipulleen vastamainittua kuljetusoikeutta, voi sittenkin kieltää toiselta, tuon oikeuden itselleen pidättäneeltä, saman vesireitin rantavaltiolta yhtäläisen kohtelun edut sanottuun kuljetukseen nähden.

Vesiteillä, joista 2 artiklassa on puhe, voi liikennesääntö varata rantavaltioille ainoastaan oikeuden pidättää itselleen matkustajien ja sellaisten tavaroiden paikallisen kuljetuksen, jotka joko ovat kotimaista alkuperää tai kotimaisten veroisiksi muunnettuja. Kaikissa niissä tapauksissa, jolloin täydellisempi merenkulkuvapaus on jossakin aikaisemmassa liikennesäännössä vahvistettu, ei tätä vapautta kuitenkaan rajoiteta.

2) Kun luonnostaan laivakulkuun kelvollinen, kansainvälisesti tärkeä vesistö, johon ei kuulu 2 artiklassa tarkoitettuja vesireittejä, eroitta vain kaksi valtiota tosistaan tahi juoksee niiden halki, on näillä valtioilla oikeus keskinäisellä sopimuksella varata lipuilleen niiden matkustajien ja tavarain kuljetus, jotka otetaan alukseen jossakin tämän vesistön satamassa ja aluksesta poistetaan toisessa saman vesistön satamassa, ellei tämä kuljetus tapahdu kahden sataman välillä, jotka eivät ole saman valtion yliherruuden tai määräämisvallan alaisia, matkalla, joka suoritetaan ilman uudestaan lastausta jommankumman valtion alueella ja käsittää myös matkan merellä tai sellaisella kansainvälisesti tärkeällä vesitiellä, joka ei kuulu mainittuun vesistöön.

6 artikla.

Kukin sopimusvaltio pidättää itselleen niillä vesiteillä tai niiden osilla, joista puhutaan 1 artiklassa ja jotka ovat sen yliherruuden tai määräämisvallan alaisia, tähänastisen oikeutensa antaa määräyksiä ja ryhtyä välttämättömiin toimeenpiteisiin yleisen järjestyksen valvomiseksi alueella sekä niiden lakien ja ohjesääntöjen voimassa pitämiseksi, jotka koskevat tulleja, yleistä terveydenhoitoa, varovaisuustoimenpiteitä eläin- ja kasvitauteja vastaan, maasta ja maahan muuttoa sekä kiellettyjen tavarain tuontia ja vientiä; tällöin edellytetään, että nämä määräykset ja toimenpiteet, joiden tulee pysyä välttämättömyyden rajoissa ja joita sovellettaessa on noudatettava täydellistä tasa-arvoisuutta jokaisen sopimusvaltion alamaisten, tavaroiden ja lippujen välillä, tähän luettuna kyseessä oleva sopimusvaltio, eivät ilman pätevää syytä saa estää merenkulun vapaata harjoittamista.

7 artikla.

Kuljettaessa kansainvälisesti tärkeillä vesiteillä saa yhtä vähän kuin niiden suulla kantaa minkään kaltaisia muita maksuja kuin sellaisia, joilla on korvauksen luonne ja jotka yksinomaan ovat tarkoitettuja kohtuullisesti peittämään ne kustannukset, jotka aiheutuvat vesitien ja sille pääsyn liikennekelpoisuuden ylläpidosta ja parantamisesta, tahi peittämään merenkulun hyväksi suoritettuja menoja. Maksut lasketaan näiden kustannusten ja menojen mukaan, ja taksa niistä on asetettava nähtäväksi kaikkiin satamiin. Ne on määrättävä sillä tavoin, että ne eivät tee tarpeelliseksi lastin yksityiskohtaista tarkastusta, paitsi milloin epäillään petosta tahi sääntöjen rikkomista harjoitetun, ja että niiden kantamistapa ja määrät, mikäli mahdollista, helpoittavat kansainvälistä liikennettä.

8 artikla.

Mitä tullimuodollisuuksiin tulee, on alusten, matkustajain ja tavarain kauttakuljetuksessa kansainvälisesti tärkeillä laivareiteillä noudatettava Barcelonassa hyväksyttyjä sääntöjä kauttakulun vapaudesta. Sikäli kun on kysymys kauttakuljetuksesta ilman uudestaanlastausta, ovat seuraavat lisämääräykset voimassa:

a) kun kansainvälisesti tärkeän vesitien molemmat rannat kuuluvat samaan valtioon, on kauttakulkutavaran tullikäsittely, tulliselityksen ja summittaisen tarkastuksen jälkeen, rajoitettava siihen, että tavarat sinetöidään tai lukitaan tahi jätetään tullipalvelijain valvontaan;

b) kun kansainvälisesti tärkeä vesitie on kahden valtion rajana, vapautetaan kauttakuljetuksen alaiset alukset, matkustajat ja tavarat matkan aikana kaikista tullimuodollisuuksista, paitsi siinä tapauksessa, että pätevät, käytännölliset syyt vaativat suorittamaan tullikäsittelyn jossakin paikassa rajana olevan vesitien varrella, ja se voidaan suorittaa rajoittamatta laivakululle myönnettyjä helpotuksia.

Alusten ja matkustajain kauttakuljetus kansainvälisesti tärkeillä laivareiteillä sekä myöskin tavarain kauttakuljetus ilman uudestaanlastausta ei oikeuta kantamaan mitään niistä maksuista, jotka kauttakulun vapautta koskevain Barcelonan sääntöjen mukaan joko ovat kiellettyjä tahi niiden 3 artiklan perusteella luvallisia; kuitenkin sitten, että kauttakulkevilta aluksilta voidaan velkoa kustannukset niiden tullivirkailijain asunnosta ja ravinnosta, joita tullivalvontaan välttämättä tarvitaan.

9 artikla.

Kaikissa kansainvälisesti tärkeän laivareitin varrella olevissa satamissa on sopimusvaltioiden alamaisilla, tavaroilla ja lipuilla näiden satamain käyttöön nähden, varsinkin mitä tulee veroihin ja satamamaksuihin, ja ottaen huomioon 5 ja 17 artiklan määräykset, yhtäläinen oikeus kuin sen rantavaltion alamaisilla, tavaroilla ja lipuilla, jonka yliherruuden tahi määräämisvallan alainen satama on. Tällöin edellytetään että tässä pykälässä tarkoitettujen tavarain alkuperä, lähtö- tai määräpaikka on jossakin sopimusvaltiossa.

Kansainvälisesti tärkeän laivareitin satamissa olevien laitosten yleistä käyttöä voidaan rajoittaa ja näissä satamissa liikenteelle myönnettyjä helpoituksia käytännössä supistaa vain kohtuullisessa määrässä ja täysin sopusoinnussa laivakulun vapauden periaatteen kanssa.

Tulli- ja muita samankaltaisia maksuja, kuten paikallistulleja ja kulutusmaksuja tahi satunnaisia lisämaksuja määrättäessä kannettaviksi, tavaroita tuotaessa tai vietäessä puheenalaisten satamien kautta, ei ole tehtävä eroa siihen nähden, onko aluksella, joka on suorittanut tahi on suorittava kuljetuksen, kansallislippu tahi jonkun sopimusvaltion lippu.

Valtio, jonka yliherruuden tai määräämisvallan alainen joku satama on, voi kieltää alukselta edellä mainitut edut, jos on todistettu, että aluksen varustaja järjestelmällisesti on epäsuopeasti kohdellut tämän valtion alamaisia tahi yhtiöitä, joissa sen alamaisilla on määräämisvalta.

Ellei joku erityinen syy taloudellisen välttämättömyyden pakosta vaadi poikkeusta, eivät tullimaksut saa olla suuremmat, kuin mitä kannetaan kyseessä olevan valtion muilla rajoilla tavaroista, jotka ovat samaa laatua sekä samaa alkuperää ja joilla on sama määräpaikka. Kaikki ne helpoitukset, joita sopimusvaltiot myöntävät tavarain tuonnille ja viennille muita maa- ja vesiteitä myöten tahi muissa satamissa, myönnetään myöskin sille tuonnille ja viennille, joka samoilla edellytyksillä tapahtuu niillä vesiteillä ja niiden satamien kautta, joista edellä on ollut puhe.

10 artikla.

1) Jokainen rantavaltio on velvollinen toiselta puolen välttämään toimenpiteitä, jotka voisivat vahingoitta vesiteiden kulkukuntoisuutta tahi vaikeuttaa laivakulkua ja toiselta puolen mitä pikemmin ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin esteiden ja satunnaisten vaarain poistamiseksi laivaliikenteeltä.

2) Jos tämä laivaliikenne vaatii säännöllisiä vesitien kunnossapitotoimenpiteitä, on jokainen rantavaltio toisia kohtaan velvollinen niin pian kuin suinkin ryhtymään näihin ja suorittamaan tarpeelliset työt alueellaan, tällöin aina ottaen huomioon laivaliikenteen tilan ja niiden seutujen taloudelliset olot, joita vesitie palvelee.

Jollei ole toisin sovittu, on jokainen rantavaltio, päteviin syihin vedoten, oikeutettu toisilta rantavaltioilta vaatimaan kohtuullista osanottoa kunnossapitokustannuksiin.

3) Rantavaltio ei voi kieltäytyä jonkun toisen rantavaltion pyynnöstä ryhtymästä laivakulkua varten välttämättömiin parannustöihin, jos viimeksimainittu valtio sitoutuu maksamaan kustannukset sekä kohtuullisen osan lisääntyneistä ylläpitokustannuksista, paitsi siinä tapauksessa että joku rantavaltio, se valtio mukaan luettuna, jonka aluetta asia koskee, vastustaa tätä pätevistä syistä, jotka perustuvat itse laivakulkumahdollisuuksiin sen alueella tai muihin syihin, kuten veden normaalikorkeuden pysyttämiseen, kastelun tarpeellisuuteen, vesivoiman käyttöön tai välttämättömyyteen rakentaa muita edullisempia liikenneteitä. Kuitenkin on huomattava, että näihin töihin ei voida ryhtyä, jos se valtio, jonka alueella ne on toimitettava, vastustaa niiden suorittamista olennaisten etujensa perusteella.

4) Jollei ole toisin sovittu, voi valtio, joka on velvollinen toimittamaan kunnossapitotöitä, vapautua tästä velvollisuudesta, jos yksi tahi useampi saman laivareitin rantavaltio kaikkien toisten suostumuksella ottaa ensiksimainitun sijasta ne toimittaakseen. Valtio, jonka tulee suorittaa parannustöitä, vapautetaan tästä velvollisuudesta, jos se oikeuttaa sen valtion, joka on niitä vaatinut, sijastansa ne toimittamaan. Jos sellaisia töitä suorittavat muut kuin ne valtiot, joiden aluetta asia koskee, tahi jos nämä valtiot ottavat osaa sellaisten töiden kustannuksiin, on tämä tehtävä niin, ettei sen valtion, jonka alue on kysymyksessä, silmälläpito- ja hallinnollista valvontaoikeutta näihin töihin, eikä myöskään sen yliherruutta tai määräämisvaltaa vesitiehen loukata.

5) Toisessa artiklassa mainittuihin vesiteihin voidaan tämän artiklan määräyksiä soveltaa ottamalla huomioon niiden sopimusten ja liikennesääntöjen määräykset jotka määrittelevät kansainvälisen komissionin toimivallan ja edesvastuun puheenalaisiin töihin nähden.

Noudattaen tällaisten jo voimassa olevien tahi vastedes ehkä tehtävien sopimusten tai liikennesääntöjen yksityiskohtaisia määräyksiä:

a) kuuluu töitä koskevain päätösten teko komissionille;

b) voidaan kaikissa tapauksissa vaatia kaikkien näiden päätöksien johdosta syntyvien erimielisyyksien sovittelua 22 artiklassa esitetyillä ehdoilla, kun päätökset ovat mahdottomat toteuttaa tahi kun ne loukkaavat vesiteitä koskevia kansainvälisiä sopimuksia. Muista syistä voi ainoastaan valtio, jolla on alue-etuja valvottavana, pyytää sovittelua edellä sanotuilla ehdoilla.

Komissionin päätösten pitää olla tämän artiklan määräysten mukaisia.

6) Huolimatta tämän artiklan 1 kohdan määräyksistä, voi rantavaltio, jollei toisin ole sovittu, kokonaan tai osaksi sulkea vesitien kaikkien rantavaltioiden tai kansainvälisessä komissionissa edustettujen valtioiden suostumuksella kun on kysymys 2 artiklassa tarkoitetuista vesiteistä.

Poikkeustapauksissa voi rantavaltio sulkea sellaisen kansainvälisesti tärkeän vesitien, joka ei kuulu 2 artiklassa mainittuihin, jos liikenne sillä on hyvin vähäpätöinen ja jos mainittu valtio voi puolustaa menettelyään vetoamalla taloudellisiin etuihin, jotka ovat ilmeisesti suuremmat kuin laivaliikenteen tuottamat. Sulkeminen ei tässä tapauksessa voi tapahtua ennenkuin vuoden kuluttua siitä kuin aikeesta on ilmoitettu ja vasta jollei joku toinen rantavaltio ole 22 artiklan määräysten mukaisesti tehnyt asiassa alistusta. Jos tarpeellista, määrätään päätöksessä myöskin, millä ehdoilla sulkeminen voi tapahtua.

7) Jos kansainvälisesti tärkeä vesitie yhtyy mereen useampain haarain kautta, jotka kaikki sijaitsevat saman valtion alueella, niin sovelletaan tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan määräyksiä ainoastaan niihin tärkeimpiin haaroihin nähden, joita voidaan pitää välttämättöminä vapaata merellepääsyä varten.

11 artikla.

Ellei yksi tahi useampi kansainvälisesti tärkeän vesitien rantavaltioista ole liittynyt näihin sääntöihin, eivät ne rahalliset velvoitukset, joihin kukin sopimusvaltio on sitoutunut 10 artiklan perusteella, saa olla niitä velvoituksia suurempia, joihin ne olisivat sitoutuneet, jos kaikki rantavaltiot olisivat näihin sääntöihin liittyneet.

12 artikla.

Ellei ole toisin määrätty jossakin erikoisessa sopimuksessa tai välipuheessa, kuten voimassaolevissa sopimuksissa, jotka koskevat tullitoimenpiteitä ja järjestyksen ylläpitoa tai terveydellisiä varovaisuustoimenpiteitä, on kansainvälisesti tärkeän vesitien hallinto kuuluva sille rantavaltiolle, jonka yliherruuden tai määräämisvallan alainen vesitie on. Jokainen tuollainen rantavaltio, on nimenomaan oikeutettu ja velvollinen antamaan ohjeita laivakululle kyseessäolevalla kulkureitillä sekä valvomaan niiden noudattamista. Ohjeet on laadittava ja niitä sovellettava niin, että ne helpoittavat vapaata laivaliikennettä, näiden sääntöjen mukaisesti.

Määräysten, jotka koskevat menettelytapaa merenkulkurikoksia todettaessa, niistä syytteeseen pantaessa ja rangaistaessa, tulee tarkoittaa asian ratkaisun mahdollisimman suurta jouduttamista.

Sopimusvallat tunnustavat kuitenkin erittäin suotavaksi, että rantavaltiot sopivat keskenään vesitien hallinnosta ja erittäinkin niin yhdenmukaisten liikenneohjesääntöjen vahvistamisesta koko kyseessä olevalle vesitielle, kuin erilaiset paikalliset olosuhteet sallivat.

Liikenteen helpoittamiseksi voidaan rantavaltioiden tai kansainvälisessä komissioonissa edustettujen valtioiden yksimielisellä päätöksellä rahtaus ja muunlainen vetokuljetus 2:ssa artiklassa mainituilla vesiteillä järjestää liikeenharjoittajain käytettävänä oleviksi monopooleiksi.

13 artikla.

Sopimusvaltioiden ennen näiden säätöjen voimaanastumista tekemät, vesiteitä koskevat voimassaolevat sopimukset tahi välipuheet eivät näiden sääntöjen voimaanastumisen vuoksi menetä pätevyyttään niihin valtioihin nähden, jotka ovat nämä sopimukset tahi välipuheet allekirjoittaneet.

Kuitenkin sitoutuvat sopimusvaltiot olemaan keskenänsä noudattamatta sellaisia sanottujen sopimusten tahi välipuheiden määräyksiä, jotka ovat ristiriidassa näiden sääntöjen määräysten kanssa.

14 artikla.

Jos jollakin niistä erikoissopimuksista tai välipuheista, joihin on viitattu 12 artiklassa, on uskottu tai vastedes uskotaan erinäisiä tehtäviä kansainväliselle komissionille, johon kuuluu muidenkin kuin rantavaltioiden edustajia, on tällaisen komissionin, 10 artiklan määräykset kuitenkin huomioon ottaen, yksinomaan katsottava laivakulun etuja, ja pidetään sitä yhtenä niistä järjestöistä, joista puhutaan Kansainliiton Peruskirjan 24 artiklassa. Tämän mukaisesti vaihtaa se välittömästi tarpeellisia tietoja Kansainliiton elinten kanssa sekä lähettää vuosittain Liitolle kertomuksen toiminnastaan.

Edellisessä pykälässä mainitun komissionin oikeudet ja velvollisuudet määrätään kunkin vesitien liikennesäännössä, ja tulee niiden sisältää ainakin seuraavaa:

a) komissionilla on valta laatia sellaisia säännöksiä laivakulusta, kuin se itse katsoo tarpeen vaativan, ja on sille tiedotettava kaikki muut laivakulkua koskevat säännökset;

b) se kiinnittää rantavaltioiden huomiota töihin, jotka ovat vesiteiden kunnossapitämiselle sekä niiden liikennekelpoisuuden säilyttämiselle hyödyksi;

c) se vastaanottaa rantavaltioilta virallisen tiedon kaikista vesitien parantamissuunnitelmista;

d) jos liikennesääntö ei sisällä erityisiä määräyksiä maksujen kantamisesta, on komissionilla valta vahvistaa niiden kantaminen, noudattaen näiden sääntöjen 7 artiklan määräyksiä.

15 artikla.

Nämä säännöt eivät määrää sotaakäyväin ja puolueettomain valtioiden sodanaikaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Ne pysyvät kuitenkin voimassa sodankin aikana niissä rajoissa, kuin mainitut oikeudet ja velvollisuudet sen sallivat,

16 artikla.

Nämä säännöt eivät aseta millekään sopimusvaltiolle velvollisuuksia, jotka olisivat ristiriidassa niiden oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa, jotka sillä on Kansainliiton jäsenenä.

17 artikla.

Jollei toisin määrätä sopimuksissa, joissa sellainen valtio on tahi vastedes tulee olemaan osallisena, jonka etuja sopimus koskee, ei näitä sääntöjä sovelleta sotalaivojen ja alusten, poliisi- ja valvonta-alusten eikä yleensä muidenkaan sellaisten alusten liikenteeseen, jotka jossain suhteessa käyttävät valtiovaltaa.

18 artikla.

Kukin sopimusvaltio sitoutuu olemaan myöntämättä sopimuksen kautta tahi jollakin muulla tavalla valtiolle, joka ei kuulu sopimusvaltioihin, sellaista kohtelua liikenteeseen nähden kansainvälisesti tärkeällä vesitiellä, joka sopimusvaltioiden kesken olisi ristiriidassa näiden sääntöjen kanssa.

19 artikla.

Jos sopimusvaltio sellaisten tapahtumien sattuessa, jotka uhkaavat sen turvallisuutta tai elinetuja, tulee pakoitetuksi ryhtymään erikois- tai yleisluontoisiin toimenpiteisiin, voidaan edellisten artiklain määräykset poikkeuksellisesti ja niin rajoitetuksi ajaksi kuin mahdollista syrjäyttää, ehdolla kuitenkin, että liikenteen vapauden periaate, varsinkin rantavaltioiden merellepääsyyn nähden, pidetään voimassa kaikessa siinä laajuudessa, kuin osoittautuu mahdolliseksi.

20 artikla.

Nämä säännöt eivät missään suhteessa aiheuta sellaisten voimassaolevien suurempien helpoituksien peruuttamista, joita vapaaseen liikenteeseen nähden on myönnetty jollakin kansainvälisesti tärkeällä vesitiellä, sikäli kuin nämä helpoitukset ovat sopusoinnussa tasa-arvoisuusperiaatteen kanssa, jota nämä säännöt määräävät noudatettavaksi kaikkien sopimusvaltioiden alamaisiin, tavaraan ja lippuun nähden. Ne eivät myöskään estä vastedes myöntämästä sellaisia helpoituksia.

21 artikla.

Kansainliiton Perussäännön 23 (e) artiklan mukaisesti voidaan sopimusvaltio, joka näiden sääntöjen jonkun määräyksen soveltamista vastaan koko valtioalueellaan tai sen osalla voi pätevästi vedota vv. 1914 - 1918 sodan aikana tapahtuneen hävityksen aiheuttamaan vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen, väliaikaisesti vapauttaa velvollisuuksista, jotka johtuvat puheenaolevan määräyksen soveltamisesta, ehdolla kuitenkin, että liikenteen vapauden periaate pidetään voimassa kaikessa siinä laajuudessa, kuin osoittautuu mahdolliseksi.

22 artikla.

Erimielisyydet, joita näiden sääntöjen tulkitsemisesta tai soveltamisesta voi syntyä valtioiden välillä ja joista sanottujen valtioiden kesken välittömästi ei voida sopia, ovat, 10 artiklan 5 pykälän määräyksiä kuitenkaan loukkaamatta, alistettavat Pysyväiseen Kansainväliseen Tuomioistuimeen, jollei jonkun erikoissopimuksen tai sovintotuomiomenettelyä koskevan yleissitoumuksen perusteella ole ryhdytty toimenpiteisiin niiden ratkaisemiseksi sovintotuomiolla tai jollakin muulla tavalla.

Alistus tapahtuu Pysyväisen Kansainvälisen Tuomioistuimen johtosäännön 40 artiklassa mainitulla tavalla.

Jotta nämä erimielisyydet kuitenkin mikäli mahdollista saataisiin ratkaistuiksi sovinnollista tietä, sitoutuvat sopimusvaltiot, ennen oikeudellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä ja huomioonottaen, että Neuvoston ja Yleiskokouksen oikeudet ja toimivalta säilyvät koskemattomina, alistamaan nämä erimielisyydet lausunnon saamista varten siihen toimielimeen, jonka Kansainliitto on jäseniään varten perustanut neuvoa-antavaksi ja teknilliseksi elimeksi yhdysliikennettä ja kauttakulkua koskevissa kysymyksissä. Kiireellisissä tapauksissa voidaan väliaikaisella lausunnolla suositella varsinkin kaikkia sellaisia väliaikaisia toimenpiteitä, jotka tarkoittavat sen vapaata liikennettä helpoittavan asiaintilan palauttamista, joka oli olemassa ennen erimielisyyden aiheuttanutta toimenpidettä tai asianhaaraa.

23 artikla.

Vesitietä ei katsota kansainvälisesti tärkeäksi yksinomaan sillä perusteella, että se kulkee sellaisten vyöhykkeiden tai erillään olevien alueiden läpi tai rajoittaa niitä, joiden laajuus tai asujamisto ovat vähäpätöisiä kauttakuljettujen alueiden laajuuteen ja asujamistoon verrattuina ja jotka irrallisina osina tai siirtoloina kuuluvat toiseen valtioon, kuin mihin puheenaoleva virta, tällä poikkeuksella, liikennekelpoiselta pituudeltaan kuuluu.

24 artikla.

Siksi kunnes asianomaisten valtioiden kesken on tehty sopimus, joka kyseessäolevan vesitien suhteen voimaansaattaa sellaisen hallitus- ja tullijärjestelmän, joka riittävästi turvaa sopimusvaltion edut, ei näitä sääntöjä sovelluteta sellaiseen liikennekelpoiseen, kansainvälisesti tärkeään vesitiehen, jonka varrella on ainoastaan kaksi rantavaltiota, ja joka huomattavalla matkalla erottaa sopimusvaltion valtiosta, joka ei ole sopimuksessa osallinen ja jonka hallitusta edellinen ei näiden sääntöjen allekirjoittamishetkellä ole tunnustanut.

25 artikla.

On sovittu, ettei näitä sääntöjä ole tulkittava siten, että niiden kautta sellaisten alueiden keskinäiset oikeudet ja velvollisuudet missään suhteessa tulisivat järjestetyiksi, jotka muodostavat osan samasta suverenisestä valtiosta tai ovat sen suojeluksen alaisia, olkootpa nämä alueet kukin erikseen Kansainliiton jäseniä tahi ei.