327/2015

Tässä asetuksessa säädetään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 artiklassa tarkoitetun maatalouden ympäristö- ja ilmastotuen, jäljempänä ympäristökorvaus , tilakohtaisten ja lohkokohtaisten toimenpiteiden teknisestä toteuttamisesta maatilalla.

Käytettyihin ravinnemääriin on laskettava mukaan sekä epäorgaanisten että orgaanisten lannoitevalmisteiden ja kotieläinten lannan sisältämät ravinteet sekä muiden lohkoille levitettävien aineiden ravinteet, jos ne on ilmoitettava lannoitevalmisteen tuoteselosteessa. Lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden sisältämä liukoinen typpi otetaan kokonaan huomioon lannoituksessa.

Typpilannoitusmääriä voidaan lisätä rajoitetusti saavutetun satotason perusteella. Lohkolla saavutettu satotaso määritetään jakamalla koko maatilalta saatu kyseisen viljelykasvin sato niille lohkoille, joilla kyseistä kasvia on viljelty, tai osoittamalla muulla tavalla, että satomäärä on saatu kyseiseltä lohkolta. Jos viljelijä käyttää enemmän typpilannoitusta kuin ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (235/2015) liitteessä 2 säädetään, lannoitusmäärän perusteena olevan satotason on oltava sellainen, että se on saatu lohkolta jonain viidestä aiemmasta satovuodesta. Saavutetun korkeamman satotason perusteella on mahdollista käyttää viljojen ja öljykasvien viljelyssä ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 2 mukaisten typpimäärien lisäksi ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 3 mukaista lisätyppimäärää. Jos lohkolla on saavutettu jollain kasvilla ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 3 mukaiseen lisäykseen oikeuttava satotaso, vastaavaa satotasokorjausta voidaan käyttää myös muilla liitteen 3 mukaisilla kasveilla. Satotasokorjausta voidaan soveltaa portaattomasti. Syyskylvöisillä kasveilla satotasokorjauksen mukaista lisätyppeä ei saa antaa kylvövuoden syksyllä.

Avokesantoa, sänkikesantoa ja yksivuotista viherkesantoa ei saa lannoittaa.  Jos kesannolle perustetaan 15 päivän heinäkuuta jälkeen syysvilja- tai muu vastaava kasvusto tai yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklassa tarkoitetulla ekologisella alalla viljellään satokasvia, lohkoa voidaan lannoittaa ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteiden 2, 4 ja 6 mukaisesti.

Jos yksivuotisilla puutarhakasveilla käytetään kerääjäkasvia, typpilannoitusta voidaan lisätä 20 kiloa hehtaaria kohden. Kerääjäkasvi on tällöin kylvettävä viimeistään 15 päivänä elokuuta. Edellä mainittua typpilannoituksen lisäämismahdollisuutta ei ole kerä- ja ruusukaalilla, palkokasveilla ja purjolla eikä kerä- ja lehtisalaatilla silloin, kun kasvatetaan kaksi satoa.

Käytettyihin ravinnemääriin on laskettava mukaan sekä epäorgaanisten että orgaanisten lannoitevalmisteiden ja kotieläinten lannan sisältämät ravinteet sekä muiden pelloille levitettävien aineiden ravinteet, jos ne on ilmoitettava lannoitevalmisteen tuoteselosteessa ja ravinteissa levitetään fosforia enemmän kuin kilo hehtaarille vuodessa. Mukaan ei lasketa fosforin pidättämiseen tarkoitetuissa kemiallisissa aineissa levitettävää fosforia.

Yli viiden hehtaarin suuruisilla lohkoilla lannoituksen on perustuttava kahteen tai useampaan maanäytteeseen. Viljelijä voi suunnitella ja toteuttaa lannoituksen joko maanäytteitä edustavien lannoituslohkojen mukaisesti tai laskea lannoituksen käyttäen sallittujen enimmäismäärien keskiarvoa tai painotettua keskiarvoa. Fosforilannoitusta ei voida laskea keskiarvona koko lohkolle, jos jonkin maanäytteen fosforin viljavuusluokka on niin korkea, että fosforilannoitusta ei voida lainkaan antaa viljeltävälle kasville.

Ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 6 lantapoikkeuksessa mainittuja fosforimääriä saa käyttää silloin, kun fosforilannoituksessa käytetään pelkästään kotieläinten lantaa. Lantapoikkeukseen saa soveltaa fosforin tasausta mutta ei satotasokorjauksia.

Jos lohkolla 2 §:n 2 momentin mukainen saavutettu satotaso on viljoilla korkeampi kuin 4000 kiloa hehtaaria kohden vuodessa, rukiilla enemmän kuin 3000 kiloa hehtaaria kohden vuodessa ja öljykasveilla enemmän kuin 1750 kiloa hehtaaria kohden vuodessa, ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 6 esitettyihin lukumääriin saa ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 7 mukaisesti lisätä 3 tai 6 kiloa fosforia. Satotasokorjausta saa soveltaa portaattomasti. Jos ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 6 ei ole fosforilannoitukselle lukuarvoa, satotasokorjausta ei voi käyttää.

Avokesantoa, sänkikesantoa ja yksivuotista viherkesantoa ei saa lannoittaa.  Jos kesannolle perustetaan 15 päivän heinäkuuta jälkeen syysvilja- tai muu vastaava kasvusto tai yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklassa tarkoitetulla ekologisella alalla viljellään satokasvia, lohkoa saa lannoittaa ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteiden 2, 4 ja 6 mukaisesti.

Jos maatilan lohkolla, jolla viljellään vilja-, öljy- tai palkokasveja, käytetään fosforilannoitteena pelkästään kotieläinten lantaa, sitä voidaan käyttää ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 6 tarkoitetun lantapoikkeuksen mukaisesti viljavuusluokissa tyydyttävä ja hyvä. Jos yksi- ja monivuotisten rehunurmikasvien lohkolla käytetään fosforilannoitteena pelkästään kotieläinten lantaa, sitä saa käyttää vuosittain ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 6 tarkoitetun lantapoikkeuksen mukaisesti viljavuusluokissa välttävä, tyydyttävä ja hyvä. Lantapoikkeusta ei saa käyttää 25 metriä lähempänä vesistöä.

Jos sato jää korjaamatta, peltoon levitetty fosfori on huomioitava seuraavana vuonna täysimääräisesti lannoituksessa.

Fosforintasaus on tehtävä kasvulohkokohtaisesti. Jos peruslohkolla olevien kasvulohkojen sijoittelu muuttuu tasauskauden aikana, fosforintasausta on seurattava peruslohkotasolla. Vuotuinen peruslohkon kuluttama fosforimäärä lasketaan tällöin kertomalla kunkin kasvulohkon kasville käytetty fosforimäärä hehtaaria kohden kyseisen kasvulohkon pinta-alalla ja laskemalla nämä summat yhteen. Kyseisille kasveille sallittu enimmäisfosforimäärä peruslohkolle lasketaan vastaavalla tavalla. Fosforintasauksen seurannassa käytetään sallitun enimmäisfosforimäärän ja käytetyn fosforimäärän erotusta.

Kirjallisessa, viisivuotisessa viljelysuunnitelmassa on esitettävä viljelijän hallinnassa ensimmäisenä sitoumusvuonna olevien korvauskelpoisten peruslohkojen eri kasvulohkoilla viljeltäviksi suunnitellut kasvilajit viiden vuoden aikana. Vuosittaisessa viljelysuunnitelmassa esitetään kasvilajien lisäksi suunniteltu lannoitus lannoitemäärien ja -lajien osalta. Viljelysuunnitelma on aiesuunnitelma ja sen sisältöä tulee tarkentaa lohkokohtaisiin muistiinpanoihin kylvöjen jälkeen.

Viljelijän on tehtävä viljelysuunnittelua ja seurantaa varten viljavuustutkimukset viljelyssä olevista peltoaloista. Viljelemättömistä lohkoista ja kesannoista sekä muista viljelyyn otettavista ja viljelijän hallintaan tulevista lohkoista on otettava näytteet sen kasvukauden aikana, jona satokasvin viljely aloitetaan. Viljelijän hallintaan tulevista lohkoista voidaan käyttää myös voimassa olevaa, aiemman haltijan tekemää viljavuustutkimusta, jos se on käytettävissä.

Uusi viljavuustutkimus on tehtävä, kun edellisestä analyysista on kulunut viisi vuotta paitsi linjanäytteenotossa, jossa näytteet on otettava joka kolmas vuosi. Uusien viljavuustutkimusten tulosten on oltava käytettävissä ennen seuraavaa lannoituskertaa. Aiemmin ympäristötukijärjestelmään sitoutuneen maatilan viljavuustutkimusten on oltava ympäristökorvausjärjestelmän ehtojen mukaiset sen jälkeen, kun edellisestä analyysista on kulunut viisi vuotta. Viljelijällä, joka antaa ympäristösitoumuksen, eikä hän ole aiemmin ollut sitoutuneena ympäristötukijärjestelmässä, on oltava ehdot täyttävät viljavuustutkimukset ensimmäisen sitoumusvuoden loppuun mennessä.

Jos lohkosta ei ole vielä viljavuustutkimusta, lannoituksessa käytetään typelle ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 2, 4 ja 5 tarkoitettuja runsasmultaisten maiden arvoja ja fosforille ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 6 ja 8 tarkoitettuja hyvän viljavuusluokan arvoja. Jos peruslohkolta on otettu useampia maanäytteitä kuin 2 momentissa tarkoitettu vähimmäisnäytteenottotiheys edellyttäisi, lannoituksen perusteena on käytettävä uusimpia maanäytteitä.

Viljavuustutkimuksen on oltava perustutkimus, jossa on määritetty maalaji, multavuus, happamuus, johtokyky, vaihtuva kalsium, helppoliukoinen fosfori, vaihtuva kalium ja vaihtuva magnesium. Analyysituloksista on käytävä ilmi analyysipäivämäärä tai päivämäärä, jolloin näyte on toimitettu analysoitavaksi. Tutkimus on teetettävä laboratoriossa, joka on erikoistunut maa-analyysien tekemiseen. Näytteisiin on liitettävä lohkotunnukset.

Viljavuustutkimukseen sisältyviä näytteitä on otettava vähintään yksi näyte peruslohkoa kohti, jos peruslohko on yli 0,5 hehtaarin suuruinen. Jos peruslohko on suurempi kuin viisi hehtaaria, on otettava yksi näyte jokaista alkavaa viittä hehtaaria kohti. Peruslohkoilla, jotka ovat 0,5 hehtaarin suuruisia tai tätä pienempiä, voi käyttää samaa viljavuusnäytettä kuin viereisellä lohkolla. Viereisellä peruslohkolla tarkoitetaan peruslohkoa, jolla on yhteistä rajaviivaa peruslohkon kanssa tai peruslohkoja erottaa tie tai oja. Yksittäisiltä peruslohkoilta, jotka ovat 0,5 hehtaarin suuruisia tai tätä pienempiä on otettava näyte tai käytettävä typpilannoituksessa ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 2, 4 ja 5 tarkoitettuja runsasmultaisten maiden arvoja ja fosforilannoituksessa ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 6 ja 8 tarkoitettuja hyvän viljavuusluokan mukaisia arvoja. Linjanäytteenotossa näytteenoton tiheydeksi riittää yksi näyte jokaista alkavaa kymmentä hehtaaria kohti.

Kunkin viljavuustutkimukseen sisältyvän näytteen on koostuttava vähintään seitsemästä osanäytteestä. Näytteiden on edustettava tasaisesti koko lohkoa. Näytteet on otettava koko muokkauskerroksen syvyydeltä.

Peltomaan laatutesti on tehtävä täyttämällä peltomaan laatutestin itsearviointilomake tai Maaseutuviraston hyväksymä vastaava lomake. Laatutesti on tehtävä kaikista yli 0,5 hehtaarin suuruisista peruslohkoista. Jos kaikki peruslohkot ovat tätä pienempiä, viljelijän on tehtävä laatutesti yhdestä valitsemastaan peruslohkosta.

Koulutukseen on sisällyttävä riittävät tiedot muuttuneista korvauksen ehdoista ja ympäristökorvausjärjestelmästä. Korvauksen hakijan on saatava koulutuksesta käsitys siitä, miksi ympäristötoimet ovat tärkeitä ja miten viljelijä voi toimillaan vaikuttaa ympäristön tilaa edistävästi. Koulutuksessa on esiteltävä myös Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014—2020 neuvontatoimenpide ja tuotava esiin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014—2020 mahdollisuudet vesienhoitosuunnitelmien tavoitteiden ja luonnonsuojelulain (1096/1996) 64 §:ssä tarkoitettujen Natura-alueiden hoidon edistämiseen.

Viljelijän on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin lohkon perustiedot ja tiedot vuosittaisista viljelytoimenpiteistä sitoumuskauden alusta lähtien. Lohkon perustietoihin on merkittävä tietoja lohkon sijainnista ja maalajista sekä kalkituksesta, pientareista, suojakaistoista, monimuotoisuuskaistoista, kastelusta, salaojituksesta, valtaojien kaivuusta ja muista toteutetuista ympäristönhoitotoimenpiteistä sekä muista vastaavista tiedoista. Eri lähteistä koottavat tiedot voidaan säilyttää ja tallentaa erikseen omina asiakirjoina tai karttoina.

Lohkokohtaisiin muistiinpanoihin on merkittävä vuosittaisista viljelytoimenpiteistä seuraavat tiedot:

Taimitarhaviljelyssä lohkokohtaiset muistiinpanot on tehtävä kasviryhmittäin. Kasviryhmiä ovat puut, pensaat ja perennat.

Suojakaistan on oltava monivuotisen nurmi-, heinä- tai niittykasvillisuuden peittämä. Suojakaistaa ei saa muokata, lannoittaa tai käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Kasvuston hävittäminen ja uusiminen ovat poikkeuksellisesti sallittuja vaikeissa rikkakasvitilanteissa kasvinsuojeluaineen käyttörajoitusten mukaisesti pesäketorjuntana. Vaikealla rikkakasvitilanteella tarkoitetaan tuulen mukana tai muuten helposti muille peltolohkoille leviävien rikkakasvien laajamittaista esiintymistä, puuvartisten kasvien tai pensaiden taimettumista lohkolle, haitallisten vieraslajikasvien esiintymistä tai muuta vastaavaa tilannetta.

Jos suojakaistan kasvillisuus vaurioituu tai tuhoutuu talven aikana, rikkakasvien pesäketorjuntaa tehtäessä, ojien kunnostustyön tai valtaojien perkauksen yhteydessä tai muulla vastaavalla tavalla, uusi nurmikasvillisuus on kylvettävä suojakaistalle heti olosuhteiden salliessa. Suojakaistalla tehtävistä toimenpiteistä on merkittävä tieto lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Suojakaistalta voidaan korjata sato ja sitä voidaan hoitaa laiduntamalla.

Monimuotoisuuskaista voidaan perustaa nurmi-, heinä-, niitty-, riista- tai maisemakasvien siemenillä kylväen. Monimuotoisuuskaistalla voi myös kasvaa samaa viljelykasvia kuin lohkon muulla osalla, mutta tällöin monimuotoisuuskaistaa hoidetaan jättämällä keskimäärin enintään kolme metriä leveä kaista lohkon reunalla tai reunoilla korjaamatta.  Monimuotoisuuskaistaa on hoidettava 1 ja 2 momentissa säädetyllä tavalla.

Lietelanta, virtsa ja vastaavat liitteessä 1 tarkoitetut aineet on levitettävä laitteella, joka leikkaa lohkon pintaan viillon ja valuttaa tai ruiskuttaa lietelannan tai virtsan viiltoon. Lisäksi voidaan käyttää multaavaa laitetta, joka on kytketty aineita levittävään yksikköön. Lietelannan levitys on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Levitettyjen aineiden sisältämät typpi- ja fosforimäärät on otettava huomioon ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa typpi- ja fosforimäärissä.

Levitettävän orgaanisen aineksen tyyppi ja levitysmäärä on merkittävä lohkoittain lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Orgaanisella lannoitevalmisteella tarkoitetaan liitteessä 2 määriteltyjä valmisteita. Viljelijän on kyettävä osoittamaan maatilan ulkopuolelta tulevan materiaalin hankinta ja määrä luovutussopimuksen, maksukuitin tai rahti- tai kuormakirjan avulla. Levitettyjen orgaanisten materiaalien sisältämät typpi- ja fosforimäärät on otettava huomioon ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa typpi- ja fosforimäärissä.

Säätösalaojitetulla lohkolla vedenpinnan säätöä on toteutettava nostamalla tai laskemalla padotuskorkeutta kokoojaojaan asennetuissa säätökaivoissa tai muilla padotuslaitteilla. Säätökastelussa peltoalueen vesitaloutta on säädeltävä kokonaisvaltaisesti salaojaojastojen kautta tapahtuvan kastelun ja säädetyn kuivatuksen avulla. Kuivatusvesien kierrätyksessä peltoalueelta kertyvät valumavedet on varastoitava kevätvalunnan ja rankkasateiden aikana erilliseen altaaseen, josta ne kuivana kautena johdetaan kasteluvetenä takaisin pellolle.

Säätösalaojituksen hoitotoimenpiteisiin kuuluvaa padotusta on hoidettava sää- ja kasvuolosuhteiden ja viljelytoimenpiteiden mukaan. Padotuksessa on otettava huomioon kylvö- ja korjuukoneiden vaatima maan kantavuus, kevätkosteuden varastoiminen peltoon, kasvien vesitaloudesta huolehtiminen sekä varastotilavuuden lisääminen ennen rankkasateita ja syyssateita. Talvella on käytettävä pientä padotusta. Viljelijän on säädettävä padotuskorkeutta ja mahdollista kasteluveden käyttöä asianmukaisesti ja huolehdittava laitteiden kunnosta.

Säätökastelun tai kuivatusvesien kierrätyksen hoitotoimenpiteenä ojastoihin on johdettava kasteluvettä luonnonvesistä pumppaamalla tai painovoimaisesti johtamalla. Kasteluvesi voidaan johtaa salaojaojastoon joko ojaston ylä- tai alapäästä. Vesi on padottava säätökaivojen tai muiden padotuslaitteiden avulla alueen salaojaojastoihin, joista se imeytyy maaperään. Kasteluveden johtamisessa alueelle on otettava huomioon sää- ja kasvuolosuhteet sekä viljelytoimenpiteet. Kuivatusvesien kierrätyksessä lisäveden hankintapaikasta tai erillisestä varastoaltaasta peräisin oleva vesi on johdettava peltoalueelle säätökastelujärjestelmän avulla sää- ja kasvuolosuhteet sekä viljelytoimenpiteet huomioiden.

Säädön toteutuksesta on pidettävä kirjaa, johon on merkittävä säätö-, hoito- ja huoltotoimenpiteet. Tiedot voidaan merkitä myös lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

Turve- ja multamaat on todettava 6 §:n mukaisen viljavuustutkimuksen perusteella. Happamat sulfaattimaat on todettava laboratorion tekemän maa-analyysin perusteella. Näytteenotossa on noudatettava 7 §:ssä säädettyä näytteenottotiheyttä. Korvauksen hakijan on toimitettava viljavuustutkimus tai analyysitulos kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 30 päivänä syyskuuta sen kasvukauden aikana, jolloin hakija ensimmäisen kerran hakee ympäristökorvausta valumavesien hallinnasta. Jos Geologian tutkimuskeskus on ottanut lohkolta näytteen ja todennut sen perusteella lohkon happamaksi sulfaattimaaksi, erillistä näytteen analysointia ei tarvita.

Ympäristönhoitonurmia koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä suojavyöhykkeen kasvusto voidaan perustaa käyttämällä valmiita nurmi- ja heinäkasvien siemenseoksia, joissa on enintään 20 prosenttia apiloiden siemeniä. Aluetta ei saa perustamisen jälkeen muokata, lannoittaa tai käsitellä kasvinsuojeluaineella. Kasvuston perustamisen yhteydessä vähäinen lannoitus on mahdollista peittävän kasvuston aikaansaamiseksi. Tällöin voidaan käyttää enintään ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 4 ja 6 mukaisia luonnonhoitopeltonurmelle määrättyjä typpi- ja fosforimääriä. Suojavyöhyke voi olla myös jo aiemmin perustettu nurmi tai suojavyöhykkeen kasvusto voidaan perustaa suojaviljaan jo edellisenä kasvukautena.

Kasvusto on niitettävä vuosittain kasvukauden aikana. Keväällä tehtävä niitto ja kasvuston korjuu ei ole riittävä toimenpide. Niiton ajankohdassa on otettava huomioon luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden elinolot. Niitetty kasvimassa on korjattava pois suojavyöhykkeeltä ja sen saa käyttää hyödyksi. Suojavyöhykettä voidaan laiduntaa, jos siitä ei aiheudu eroosiota ja se tehdään luonnon monimuotoisuutta vaarantamatta eikä sille ole vesiensuojelullista estettä.

Hukkakauraa tai valvattia, pujoa, pelto-ohdaketta ja muita vastaavia tuulen mukana leviäviä vaikeita rikkakasveja voidaan torjua suojavyöhykkeeltä kemiallisesti kasvinsuojeluaineen käyttörajoitusten mukaisesti tai mekaanisesti. Jos suojavyöhykkeen kasvillisuus vaurioituu tai tuhoutuu talven aikana, hukkakauran torjunnan takia, salaojan kaivamisen vuoksi tai muusta vastaavasta syystä, vaurioituneelle alalle on kylvettävä uusi nurmikasvillisuus saman kasvukauden aikana heti olosuhteiden salliessa. Suojavyöhykkeen perustamis- ja hoitotoimenpiteistä, kasvuston tuhoutumisesta, hukkakauran tai muiden rikkakasvien torjunnasta ja kasvuston uudelleen perustamisesta on tehtävä merkintä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

Ympäristönhoitonurmia koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä monivuotisella ympäristönurmella on kasvatettava nurmi- ja heinäkasveja koko sitoumuskauden ajan. Kasvustoa ei voida uusia muokkaamalla sitoumuskauden aikana, mutta nurmikasvustoa voidaan uudistaa ilman muokkausta suorakylvömenetelmällä. Monivuotisella ympäristönurmella voidaan tehdä salaojitus, kalkitus, valtaojien kaivuu ja perkaus sekä muu vastaava maan rakennetta ja vesitaloutta parantava lyhytaikainen toimenpide. Edellä mainittujen toimenpiteiden yhteydessä rikkoutunut tai tuhoutunut kasvusto on heti toimenpiteen jälkeen kylvettävä nurmi- tai heinäkasveilla.

Kasvusto on korjattava vuosittain ja sen saa käyttää hyödyksi. Luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamiseksi niitto on toteutettava siten, ettei vaaranneta lintujen pesintöjä ja nisäkkäiden poikasia. Niittoa ei saa tehdä kiertämällä lohkoa reunoilta keskelle päin. Alueen laidunnus on sallittua, mutta tällöin on huolehdittava siitä, että pellon pinta pysyy nurmipeitteisenä. Lannoituksessa on noudatettava ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 4 ja 6 tarkoitettuja rajoituksia ja kasvinsuojelussa täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (4/2015) säädettyjä vaatimuksia. Lohkokohtaisiin muistiinpanoihin on merkittävä peruste monivuotisen ympäristönurmen perustamiselle. Ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 21 §:n 3 momentissa tarkoitetut happamat sulfaattimaat sekä turvemaat ja multamaat on todettava 14 §:n 5 momentissa säädetyllä menettelyllä. Korvauksen hakijan on toimitettava analyysitulos kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 30 päivänä syyskuuta sen kasvukauden aikana, jolloin hakija ensimmäisen kerran hakee ympäristökorvausta monivuotisista ympäristönurmista.

Ympäristönhoitonurmia koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä luonnonhoitopeltonurmien kasvusto on perustettava viimeistään 30 päivänä kesäkuuta monivuotisten nurmi- tai heinäkasvien siemenillä kylväen. Siemenseoksessa saa olla enintään 20 prosenttia typensitojakasvien siementä. Kasvusto voidaan perustaa jo edellisenä vuonna suojaviljan tai muun suojakasvin kanssa tai sänkeen kylvämällä. Luonnonhoitopeltonurmet voivat myös olla aiemmin perustettuja monivuotisia ja monilajisiksi kehittyneitä nurmia tai vuosina 2009—2014 niittykasveilla perustettuja monimuotoisuuspeltoja. Aiemmin perustetun monivuotisen nurmen kasvillisuus voi merkittävissä määrin koostua luonnonvaraisista heinistä ja ruohovartisista kasveista, jotka ovat syrjäyttäneet aiemmin perustettua nurmikasvustoa. Kasvuston perustamisen yhteydessä vähäinen lannoitus on mahdollista peittävän kasvuston aikaansaamiseksi. Lannoituksessa on noudatettava ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 4 ja 6 tarkoitettuja lannoitusrajoituksia.

Luonnonhoitopeltonurmen kasvusto on niitettävä joka toinen vuosi. Edellä 11 §:ssä tarkoitetuissa vaikeissa rikkakasvitilanteissa niitto on tehtävä vuosittain ja sellaisena ajankohtana, että rikkakasvien leviäminen voidaan estää. Niiton ajankohdassa ja toteutuksessa on otettava huomioon luonnonvaraisten lajien elinolot, minkä vuoksi niitto on toteutettava siten, ettei lintujen pesintöjä ja nisäkkäiden poikasia vaaranneta. Niittoa ei saa tehdä kiertämällä lohkoa reunoilta keskelle päin, ellei lohkon keskelle jätetä niittämätöntä kaistaa.

Niittojätteen saa korjata pois ja hyödyntää taloudellisesti. Jos luonnonhoitopeltonurmelta korjataan nurmisato, korjuu voidaan tehdä tavanomaisena sadonkorjuuaikana. Aluetta voidaan laiduntaa, jos pellon pinta säilyy heinä- ja nurmipeitteisenä ympäri vuoden.

Luonnonhoitopeltonurmilla ei saa käyttää kasvinsuojeluaineita kasvuston perustamisen jälkeen. Luonnonhoitopeltonurmia ei saa muokata muutoin kuin kasvuston perustamisen ja päättämisen yhteydessä. Luonnonhoitopeltonurmet saa päättää aikaisintaan toisen kasvukauden jälkeen 1 päivästä syyskuuta tai 15 päivästä heinäkuuta, jos kasvusto päätetään syyskylvöisten kasvien kylvöä varten. Kasvinsuojeluaineiden käyttö on sallittua päättämisen yhteydessä. Kasvusto on pyrittävä päättämään vasta seuraavana keväänä. Jos toisen kasvukauden jälkeen syksyllä ei kylvetä uutta kasvustoa, muokkaus on tehtävä mahdollisimman myöhään syksyllä.

Luonnonhoitopeltonurmilla voidaan tehdä salaojitus, kalkitus, valtaojien kaivuu ja perkaus sekä muu vastaava maan rakennetta ja vesitaloutta parantava lyhytaikainen toimenpide. Edellä mainittujen toimenpiteiden yhteydessä rikkoutunut tai tuhoutunut kasvusto on heti olosuhteiden salliessa toimenpiteen jälkeen kylvettävä nurmi- tai heinäkasveilla.

Talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen voidaan hyväksyä seuraavat lohkot:

Kasvipeitteisyyden 20 prosentin vaatimusta saa ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 23 §:ssä tarkoitetulla kohdentamisalueella III täyttää myös kevennetyllä syyssänkimuokkauksella vilja-, öljykasvi-, tattari-, siemenmauste-, kuitupellava- ja härkäpapulohkoilla, jos muokkaus tehdään kultivaattorilla, lautasäkeellä, joustopiikkiäkeellä, lapiorullaäkeellä tai rullailmastimella yhteen kertaan ajaen. Muulla alueella kevennetty syyssänkimuokkaus voi täyttää talviaikaisen kasvipeitteisyyden ehtoa kaikkiin ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 23 §:ssä tarkoitettuihin prosenttirajoihin asti.

Kasvipeitteisyysvaatimusta saa täyttää ympäristösitoumuksen mukaisiin toimenpiteisiin sisältyvillä suojavyöhykkeillä ja monivuotisilla ympäristönurmilla, luonnonhoitopeltonurmilla, viherlannoitusnurmilla, monimuotoisuuspelloilla ja monivuotisten puutarhakasvien katetulla alalla. Vaatimusta saa täyttää myös luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007—2013 annetun valtioneuvoston asetuksen (366/2007) mukaiseen ravinnekuormituksen tehostettua vähentämistä, suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa tai turvepeltojen pitkäaikaista nurmiviljelyä koskevaan erityistukisopimukseen sisältyvillä aloilla, jos sopimus on tehty peltoalueelle. Vaatimusta voi täyttää myös kesannolla, johon on kylvetty syysvilja tai syysöljykasvi tai joka on nurmen tai 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun sängen peittämä. Sänkeä lukuun ottamatta kasvusto, joka tuhotaan kemiallisesti, ei voi täyttää kasvipeitteisyysvaatimusta.

Viljelijä voi vuosittain lisätä kasvipeitteistä alaa.  Ala voi ylittää 20 prosentin osuuden ja se voi vaihdella vuosittain. Kasvipeitteisyyden on säilytettävä lohkolla kylvömuokkaukseen tai vastaavaan viljelytoimenpiteeseen asti. Kasvipeitteiset lohkot on pyrittävä sijoittamaan vesistöihin ja valtaojiin rajoittuville peltolohkoille tai muille vesiensuojelun kannalta tärkeille lohkoille.

Yksivuotisten puutarhakasvien rivien kohdilta maanpinta on katettava oljella, hakkeella, ruohosilpulla, biohajoavalla kalvolla, katepaperilla tai muulla maaperälle haitattomalla orgaanisella materiaalilla. Sertifioidun siemenperunan tuotantoalalla rivien kohdat ja rivivälien maanpinta on katettava oljella.

Monivuotisten kasvien maanpinta on katettava rivien kohdilta oljella, hakkeella, ruoko- tai ruohosilpulla,biohajoavalla kalvolla tai muulla orgaanisella materiaalilla, katepaperilla tai leikattavalla nurmikatteella. Rivivälit on katettava joko riviväleihin perustettavalla leikattavalla nurmikatteella tai muulla maaperälle haitattomalla orgaanisella katteella. Lohkosta voi kattaa vain rivin tai rivivälin tai lohkon voi kattaa kokonaan.

Yksivuotisten puutarhakasvien katevaatimus on täytettävä kesäkuun loppuun mennessä. Esikasvin vaativilla kasveilla sekä salaattikasveilla, kiinankaalilla, kukkakaalilla tai parsakaalilla katevaatimus on täytettävä heinäkuun loppuun mennessä. Kate on säilytettävä sadonkorjuuseen asti ja monivuotisilla kasveilla kasvin kaikki viljelyvuodet. Leikattava nurmikate on perustettava ensimmäisenä sitoumusvuonna ja sen on peitettävä maanpinta viimeistään toisena sitoumusvuonna. Katettujen lohkojen ala voi vaihdella vuosittain viljelytilanteen mukaan.

Katetun rivin tai rivivälin katemateriaalin on peitettävä katettavan maan pinnasta 90 prosenttia. Leikattava nurmikate on pidettävä lyhyenä leikkaamalla se kasvukauden aikana riittävän usein.

Viljelijän on ilmoitettava vuosittain Maaseutuviraston hyväksymällä lomakkeella ne lohkot, joilla toimenpidettä toteutetaan.

Kerääjäkasvi on kylvettävä viimeistään 15 päivänä elokuuta. Kerääjäkasvilla tarkoitetaan kasvustoa, joka käyttää yksivuotisen varsinaisen viljelykasvin jälkeen maahan jääviä ja viljelykasvin tähteistä tai maasta vapautuvia ravinteita ja suojaa maata lisäämällä kasvipeitteisyyttä viljelykasvin sadonkorjuun jälkeen. Kerääjäkasvi voi olla italianraiheinä tai muu nurmiheinä, apila, muu nurmipalkokasvi, öljyretikka, muokkausretiisi tai muu ristikukkainen öljykasvi tai näiden seos. Viljaa voidaan kylvää kerääjäkasviksi vain lohkolle, jossa on samana vuonna viljelty varhaisperunaa tai varhaisvihanneksia. Jos kerääjäkasvi kylvetään muulloin kuin viljelykasvin kylvön yhteydessä, kasvulohkoa ei saa muokata. Kerääjäkasvin siemeniä on kylvettävä tasaisesti koko kasvulohkolle siten, että tavoitteena on peittävä kasvusto. Kerääjäkasvin avulla ei saa perustaa monivuotista nurmea, viherlannoitusnurmea tai seuraavan vuoden viljelykasvustoa. Kerääjäkasvia on viljeltävä joko samanaikaisesti viljelykasvin kanssa tai se on kylvettävä viljelykasvin sadonkorjuun jälkeen. Kerääjäkasvi voidaan kylvää viljelykasvin aluskasviksi kylvön yhteydessä tai viimeistään viljan orasvaiheessa. Kerääjäkasvi voidaan kylvää myös viljelykasvin korjuun jälkeen tai hieman ennen korjuuta. Kerääjäkasvia ei saa lannoittaa. Kasvuston voi muokata tai kyntää aikaisintaan 1 päivänä lokakuuta. Kasvuston saa päättää kasvinsuojeluaineilla aikaisintaan 15 päivänä syyskuuta.

Viherlannoitusnurmen kasvusto on perustettava joko kasvukauden alussa tai edellisenä vuonna suojaviljan tai muun suojakasvin kanssa. Viherlannoitusnurmi on perustettava kylvämällä nurmi- tai heinäkasvien ja typensitojakasvien siemeniä. Viherlannoitusnurmen perustamiseen käytettävän siemenen painosta vähintään 20 prosenttia on oltava typensitojakasvien siemeniä. Viherlannoitusnurmen voi päättää ennen syysviljan kylvöä. Jos seuraava viljelykasvi kylvetään keväällä, viherlannoitusnurmen saa päättää aikaisintaan 1 päivänä syyskuuta ja muokata aikaisintaan 1 päivänä lokakuuta. Sama kasvulohko voi olla viherlannoitusnurmena enintään kolme vuotta peräkkäin. Viherlannoitusnurmea saa lannoittaa samalla tavalla kuin 17 §:ssä tarkoitettua luonnonhoitopeltonurmea.

Saneerauskasvina on käytettävä öljyretikkaa, valkosinappia, samettikukkaa tai näiden seoksia. Saneerauskasvi on kylvettävä keväällä ja sen saa muokata maahan kahden kuukauden kuluttua kylvöstä. Kasvusto voidaan niittää tai murskata kasvukauden aikana. Sama kasvulohko voi olla saneerauskasvilla kylvettynä enintään kolme vuotta peräkkäin. Saneerauskasvia saa lannoittaa samalla tavalla kuin 17 §:ssä tarkoitettua luonnonhoitopeltonurmea.

Monimuotoisuuspeltoja voivat olla riista- tai maisemakasveilla vuosittain perustettavat monimuotoisuuspellot tai niittykasveilla ja peltolinnuille soveltuvilla kasveilla perustettavat vähintään kaksivuotiset monimuotoisuuspellot. Monimuotoisuuspelto voi olla kokonainen peruslohko tai kasvulohko. Monimuotoisuuspeltona ilmoitettavia kasvulohkoja voidaan perustaa myös yli kolme metriä leveinä kaistoina lohkojen reunoille, etenkin etelään ja länteen avautuville reunoille sekä suurten peltoaukeiden keskelle.

Kerääjäkasvin, viherlannoitusnurmen ja monimuotoisuuspellon saa päättää kemiallisesti. Saneerauskasvia ei saa päättää kemiallisesti.

Peltoluonnon monimuotoisuutta koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä monimuotoisuuspellot on perustettava kylvämällä niittykasvien, peltolinnuille soveltuvien kasvien, riistakasvien tai maisemakasvien siemenseoksilla viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Syyskylvöiset kasvit voidaan kylvää jo edellisen vuoden syksyllä. Kylvössä on pyrittävä käyttämään kotimaisia kasvilajeja ja Suomessa tuotettuja siemeniä. Monimuotoisuuspellon kasvustoa ei saa perustaa suorakylvämällä edellisen vuoden nurmeen. Kasvuston voi perustaa kylvämällä sänkeen. Monimuotoisuuspeltoja voidaan lannoittaa kasvuston perustamisen yhteydessä peittävän kasvuston aikaansaamiseksi. Lannoituksessa on noudatettava ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 4 ja 6 tarkoitettuja lannoitusrajoja.

Niittykasvien siemenseoksessa on oltava nurmiröllin, lampaannadan tai jäykkänadan ja vähintään yhden monivuotisen niittykasvin siemeniä. Niittykasvi voi olla harakankello, valkoailakki, ahdekaunokki, keltasauramo, ketoneilikka, mäkitervakko, nurmikohokki, purtojuuri, puna-ailakki, päivänkakkara, ruusuruoho, särmäkuisma tai muu vastaava niittykasvi. Lisäksi seoksessa voi olla yksivuotisten niittykasvien, virnojen tai muiden yksivuotisten kasvien siemeniä. Peltolinnuille tarkoitetun monimuotoisuuspellon siemenseoksessa voi olla edellä mainittujen lisäksi pienempiä määriä ruisvirnan, hunajakukan, kehäkukan tai muiden yksivuotisten kukkivien linnuille ravintoa tarjoavien kasvien siemeniä tai pellavien, durran, punahirssin, tattarin, hampun, maissin, auringonkukan, kinuan, rypsin, rapsin, kuminan, viljojen tai muiden vastaavien peltokasvien siemeniä. Viljojen siemeniä voi olla enintään 50 kiloa hehtaaria kohden. Apilat eivät ole toimenpiteessä hyväksyttäviä niittykasveja. Niittykasveilla perustettavat monimuotoisuuspellot on säilytettävä lohkolla vähintään kaksi kasvukautta. Kolmantena vuotena niitä ei voi korvausta haettaessa ilmoittaa niittykasveilla perustetuiksi monimuotoisuuspelloiksi. Ne voidaan kuitenkin ilmoittaa luonnonhoitopeltonurmeksi.

Riista- ja maisemakasveilla perustettavat monimuotoisuuspellot on kylvettävä vuosittain ja kylvettäessä on pyrittävä riittävän kasvuston aikaansaamiseen. Riista- ja maisemakasveja voidaan viljellä samalla lohkolla yksi tai useampi kasvukausi ja ne on säilytettävä lohkolla ensimmäistä kasvukautta seuraavaan kevääseen.

Maisemakasvien siemenseoksessa on oltava vähintään kahden seuraavan kasvin siemeniä: auringonkukka, hunajakukka, sinimailanen, persianapila, keltalupiini, virnat, ruiskaunokki, malvat, kehäkukka, mesikät. Maisemakasviseoksessa voi olla myös nurmi- ja heinäkasveja, mutta niiden osuus siemenseoksesta voi olla enintään 30 prosenttia.

Riistakasvien siemenseoksessa on oltava vähintään kahden seuraavan kasvin siemeniä: viljat, tattari, auringonkukka, öljypellava, herne, rypsi, rapsi tai sinappi, rehukaali, rehurapsi, öljyretikka, rehujuurikkaat (rehusokerijuurikas, naattinauris tai turnipsi), heinäkasvit ja apilat. Heinäkasvien ja apilan riistakasviseoksissa on aina oltava myös jonkin yksivuotisen kasvin, joka ei ole heinä tai apila, siemeniä. Riistakasvit voidaan kylvää kaistoina. Riistakasvien siemenseoksella perustettavia monimuotoisuuspeltoja ei saa perustaa sellaisten teiden läheisyyteen, joiden liikennetiheys on yli 3000 autoa vuorokaudessa.

Peltoluonnon monimuotoisuutta koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä monimuotoisuuspeltojen kasvuston niittäminen ei ole pakollista. Niiton ajankohdassa ja toteutuksessa on otettava huomioon luonnonvaraisten lajien elinolot, minkä vuoksi niittoa ei saa aloittaa ennen elokuun 1 päivää. Niitto on toteutettava siten, että se ei vaaranna lintujen pesintöjä ja nisäkkäiden poikasia. Niittoa ei saa tehdä kiertämällä lohkoa reunoilta keskelle päin, ellei lohkon keskelle jätetä niittämätöntä kaistaa. Niittojätteen voi korjata pois ja hyödyntää taloudellisesti. Riistakasvien siemenseoksilla kylvettyjen peltojen kasvusto on käytettävä riistan ruokintaan joko monimuotoisuuspellolla, sen läheisyydessä tai erillisellä ruokintapaikalla. Monimuotoisuuspeltojen kasvusto on 11 §:ssä tarkoitetuissa vaikeissa rikkakasvitilanteissa niitettävä ja puiden ja pensaiden kasvu on estettävä.

Monimuotoisuuspelloilla ei voi kylvön jälkeen käyttää kasvinsuojeluaineita. Monimuotoisuuspeltoja ei voi muokata muutoin kuin kasvuston perustamisen ja päättämisen yhteydessä. Monimuotoisuuspeltoja ei saa laiduntaa.

Maisema- ja riistakasvikasvuston voi päättää aikaisintaan kylvöä seuraavana keväänä, niittysiemenkasvuston toisen vuoden jälkeen 1 päivästä syyskuuta tai 15 päivästä heinäkuuta, jos kasvusto päätetään syyskylvöisten kasvien kylvöön. Jos syksyllä ei kylvetä uutta kasvustoa, päättäminen on tehtävä mahdollisimman myöhään syksyllä tai vasta seuraavana keväänä.

Puutarhakasvien vaihtoehtoista kasvinsuojelua koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä on käytettävä vähintään yhtä liitteessä 3 määritellyistä kasvintuhoojakohtaisista kasvinsuojelumenetelmistä. Käytetystä kasvinsuojelumenetelmästä ja torjunnan onnistumisesta on tehtävä lohkokohtaisia muistiinpanoja.

Menetelmäryhmään I kuuluvia kasvinsuojelumenetelmiä käytettäessä on hankittava menetelmän mukaiset valmisteet tai torjuntaeliöt. Jos kasvinsuojelumenetelmään kuuluu mehiläisten käyttäminen valmisteen levityksessä, alueella on oltava viljelijän hallinnassa olevia mehiläispesiä vähintään kaksi kappaletta hehtaaria kohden. Mehiläispesissä on oltava asianmukainen kasvinsuojeluaineen levitinlaite sekä erilliset ulostulo- ja sisäänmenoaukot mehiläisille. Kasvutunneleita käytettäessä lohkolla on oltava kevytrakenteinen muovilla katettu kasvutunneli tai kausikasvihuone. Kasvutunneleita tai kausikasvihuoneita on oltava sellainen määrä, että ne kattavat sen alueen, jolla toimenpidettä toteutetaan.

Menetelmäryhmään II kuuluvia kasvinsuojelumenetelmiä käytettäessä on hankittava menetelmän mukaiset valmisteet. Jos kasvinsuojelumenetelmänä on hyönteisverkkojen käyttö, on käytettävä hyönteistorjuntaan tarkoitettuja verkkoja, joiden on katettava koko se ala, jolla toimenpidettä toteutetaan. Jos valittu kasvinsuojelumenetelmä on rikkakasvien torjunta, kasvusto on harattava tarkkuusharalla, joka on varustettu kasvin tai kasvirivin tunnistavalla optisella, sähköisellä tai satelliittipaikannukseen perustuvalla järjestelmällä, tai vaihtoehtoisesti liekitettävä traktorikäyttöisellä liekittimellä. Haraus- tai liekityskertoja on oltava kasvukauden aikana vähintään kaksi.  Traktorikäyttöistä liekitintä tai optista haraa käytettäessä kalusto kasvinsuojeluun on joko oltava maatilalla tai kasvinsuojelu voidaan teettää urakointipalveluna.

Viljelijän on käytettävä kullekin kasvilajille sopivia liitteessä 3 tarkoitettuja seurannan apuvälineitä tai vastaavaa menetelmää, jolla seurataan vaihtoehtoisen kasvinsuojelun onnistumista. Viljelijän on tehtävä lohkokohtaisia muistiinpanoja kasvuston tai kasvituhoojien tarkkailusta ja torjunnasta sekä tarvittaessa pystyttävä osoittamaan ostokuitti tiettyjen valmisteiden hankinnasta tai urakointityöstä.

Viljelijän on ilmoitettava Maaseutuviraston hyväksymällä lomakkeella ne lohkot, joilla toimenpidettä toteutetaan.

Kosteikon hoitotoimenpiteet on toteutettava hyväksytyn suunnitelman mukaisesti. Suunnitellun hoidon on oltava toimenpiteen tavoitteiden mukainen. Kosteikon vuotuisia hoitotoimenpiteitä voivat olla lietteen poisto tarvittaessa ja mahdollisten kemiallisten saostusaineiden poisto ja lisäys, patojen ja uoman hoitotoimet, kosteikon tai uoman reuna-alueiden kasvillisuuden niitto ja kasvijätteen poiskorjuu sekä muut vastaavat hoitotoimenpiteet. Niittojäte voidaan käyttää hyödyksi.

Luonnonmukaistettujen uomien hoidossa on huolehdittava pohjapadoista, eroosiosuojauksista ja muista vastaavista veden virtaamaa hidastavista rakenteista sekä uoman reuna-alueiden kasvillisuuden säilymisestä tai tulvatasanteiden avoimuudesta. Tulva-alueilta on poistettava tarvittaessa kasvillisuutta tai sille laskeutunutta maa-ainesta. Sopimusaluetta saa laiduntaa, jos se ei haittaa luonnon monimuotoisuutta tai vesiensuojelua. Laidunnuksesta aiheutuva eroosio on estettävä.

Hoitosuunnitelmaan ei voida hyväksyä toimenpiteitä, joiden voidaan arvioida aiheuttavan haittaa luonnonsuojelulain 64 §:ssä tarkoitetuille Natura-alueille, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY, jäljempänä luontodirektiivi , liitteissä 2, 4 ja 5 tarkoitetuille lajeille, luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY liitteessä 1 tarkoitetuille lajeille, uhanalaisille lajeille tai luontotyypeille, viljeltävien alueiden kuivatustilanteen heikkenemistä tai muuta vastaavaa haittaa toimenpidealueen ulkopuolella.

Sopimusaluetta on hoidettava ja kunnostettava hyväksytyn suunnitelman mukaisesti. Suunnitelman on oltava tarkoituksenmukainen luonnonvarojen kestävän käytön ja ympäristön tilan kannalta. Suunnitelmaan hyväksytyillä hoitotoimenpiteillä on säilytettävä tai edistettävä sopimusalueen tavanomaisesta poikkeavia luonto- tai maisema-arvoja hoitamalla kasvi- ja eläinlajien säilymisen ja lisääntymisen sekä viljelymaiseman kannalta tärkeitä alueita tai kohteita. Toimenpiteiden on perustuttava paikallisen luonnon edellytyksiin ja toteutuksessa on kiinnitettävä huomiota alueellisiin erityispiirteisiin, maisemaan ja kulttuuriperinteeseen.

Sopimusaluetta ei saa muokata, lannoittaa, ojittaa, metsittää tai käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tapauskohtaisesti sallia lannoituksen, vesakon kemiallisen torjunnan kantokäsittelynä tai jättiputken paikallisen kemiallisen torjunnan. Jos sopimusalueen suunnitelmanmukainen hoito vaarantuu poikkeuksellisten sääolosuhteiden takia, korvauksen saajan on oltava yhteydessä sopimuksen tehneeseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen sopimuksen suunnitelman tarkistamiseksi ja toimenpiteen tavoitteiden kannalta parhaan hoidon uudelleenmäärittämiseksi sopimusalueelle.  Hoitotoimenpiteisiin voi kuulua myös vieraslajikasvien poisto.

Jos alueella on tiedossa oleva luonnonsuojelulaissa tarkoitetun uhanalaisen kasvi- tai eläinlajin tai luontodirektiivin liitteen IV a mukaisen tiukasti suojellun eläinlajin esiintymispaikka tai sopimusalue sijaitsee luonnonsuojelulain 64 §:ssä tarkoitetulla Natura-alueella, korvauksen myöntävän viranomaisen on selvitettävä sopimusalueelle suunniteltujen hoitotoimenpiteiden soveltuvuus suojelun perusteena oleville luontotyypeille ja lajeille.

Toimenpiteet on aloitettava jokaisella sopimukseen sisältyvällä lohkolla ensimmäisenä sopimusvuotena, ellei hyväksytty suunnitelma muuta edellytä.

Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevassa ympäristösopimuksessa perinnebiotoopiksi luokitellun alueen ja uhanalaisen lajin esiintymän hoito on suunniteltava ja toteutettava siten, että hoito edistää ensisijaisesti alueen maatalousluonnon monimuotoisuutta. Muunlaisilla kohteilla ensisijainen tavoite voi olla myös maiseman hoito.

Perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten hoitotoimia voivat olla laidunnus, niitto, puiden ja pensaiden raivaus, vieraslajikasvien poisto, lehtipuiden lehdestys sekä muut vastaavat toimenpiteet. Perinnebiotoopeilla ja luonnonlaitumilla voidaan toteuttaa myös kulotusta ja muita erityisiä hoitokeinoja. Niitetty kasvillisuus ja raivaustähteet on korjattava pois, ellei hyväksytyssä suunnitelmassa perustellusti muuta edellytetä.

Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevaa sopimusaluetta on laidunnettava niin, että se ei aiheuta alueen kasvillisuuden haitallista rehevöitymistä tai maaperän eroosiota. Laidunnettava perinnebiotooppi tai perinnebiotoopiksi kunnostettava alue on yleensä erotettava aidalla muista laidunnurmista. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tapauskohtaisesti sallia vanhan niukkaravinteisen nurmen laidunnuksen yhdessä sellaisen alueen kanssa, jota koskee maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskeva sopimus, jos sopimusalue ei ole rehevöitymiselle altis. Sopimusalueita ei voi käyttää pelkästään yölaitumina eikä niitä saa käyttää talvella jaloittelualueena.

Sopiva laidunnuskauden aikainen eläinmäärä tiettyä pinta-alaa kohden ( laidunnuspaine ) on sopimusta tehtäessä varmistettava tapauskohtaisesti. Laidunnuspaine on pyrittävä sovittamaan sellaiseksi, että se vastaa mahdollisimman tarkoin laitumen tuottoa. Eläinten lukumäärää tiettyä laidunalaa kohti on sovitettava niin, että eläimet pääsääntöisesti elävät laitumen tuoton varassa ilman lisärehua tai laidunkierto on järjestettävä niin, että laitumen ollessa loppuun syöty eläimet siirretään toiselle laitumelle. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tapauskohtaisesti sallia vasikoiden ruokkimisen 1 päivästä elokuuta. Eläimille voidaan antaa kivennäisiä ja vitamiineja, jos ne sisältävät vähän fosforia ja niiden käytöstä ei aiheudu alueen rehevöitymistä. Mikäli kyseessä on rehevöitymiselle altis kohde, sopimuksenteon yhteydessä voidaan määrätä kivennäisten ja vitamiinien sijoituspaikat, ruokintapisteen kattaminen tai muita tarvittavia lisätoimia.

Keskimääräinen eläintiheys hehtaaria kohden erityyppisillä perinnebiotoopeilla arvioidaan koko laidunkauden ajaksi liitteessä 4 määritellyllä tavalla. Liitteessä 4 määritellyistä eläintiheyksistä voidaan poiketa, jos poikkeaminen voidaan perustella sopimusalueen yksilöllisillä olosuhteilla. Jos perinnebiotoopilla laidunnetaan useammassa lyhyemmässä jaksossa, laidunvuorokausien kokonaismäärä on otettava huomioon eläintiheyttä laskettaessa.

Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevan ympäristösopimuksen suunnitelmaan voidaan sisällyttää sopimusalueella sijaitsevien, perinteisten karjatalouteen liittyvien rakennelmien ja rakenteiden ylläpitoa ja kunnostusta sekä alueen aitaamista ja muita laiduntamiseen liittyviä toimenpiteitä. Perinteisiä karjatalouteen liittyviä rakenteita ja rakennelmia ovat kiviaidat, kivisaarekkeet, riukuaidat, portit, veräjät, erilaiset heinän kuivatustelineet, suovat ja pielekset, karjasillat ja suoniittyjen patorakenteet sekä muut vastaavat rakenteet ja rakennelmat. Rakennelmia kunnostettaessa on säilytettävä paikalliset tyyppiratkaisut. Rakennelmat on kunnostettava mahdollisimman paljon alkuperäisiä materiaaleja ja työtapoja käyttäen.

Reunavyöhykettä ja metsäsaareketta on niitettävä tai raivattava vähintään joka toinen vuosi ellei hyväksytty suunnitelma muuta edellytä. Jos reunavyöhykettä tai metsäsaareketta koskee ympäristösopimus, jonka tavoitteena on alueen monimuotoisuuden hoito, alueelta on korjattava raivaustähteet.

Aluetta, jota koskevan ympäristösopimuksen tavoitteena on maatalousympäristön uhanalaisten lajien elinolosuhteiden edistäminen, sekä maatalousympäristön muinaismuistokohdetta ja pitkäaikaiseen maankäyttöön liittyvää, maaseudun kulttuuriperintöä ylläpitävää luontokohdetta voidaan hoitaa sopimuksen tavoitteiden mukaan sekä laiduntamalla, niittämällä että raivaamalla. Laidunnettuja alueita on hoidettava 26 §:ssä säädetyllä tavalla. 

Lintujen ruokailu-, levähdys- ja muuttoalueille tehtävään sopimukseen on sisällyttävä edistettäville lintulajeille soveltuvan, siemensatoa tuottavan kasvuston viljelyä sekä lintujen ruokintaa alueen houkuttelevuuden lisäämiseksi. Sopimusalueelle on perustettava alueen keskiosiin tai muuhun lintujen laskeutumista edesauttavaan kohtaan nurmialue tai nurmikaistoja, sen reunalle ohrakasvusto ja uloimmaksi kaurakasvusto. Kasvusto on perustettava sadontuotantotarkoituksessa tavanomaisella riittävällä siemenmäärällä, lannoitettava ja hoidettava siten, että kasvustolla on edellytykset sadon tuottamiseen. Kasvusto on perustettava viimeistään 30 päivänä kesäkuuta monivuotisella tai yksivuotisella nurmisiemenseoksella ja viljalla. Yksivuotinen siementä tuottava kasvusto on perustettava vuosittain. Nurmikasvusto voidaan perustaa jo edellisenä vuonna suojaviljan tai muun suojakasvin kanssa tai sänkeen kylvämällä. Nurmialueiksi voidaan hyväksyä myös aiemmin perustettuja monivuotisia ja monilajisiksi kehittyneitä nurmia.

Sopimusaluetta on hoidettava hyväksytyn suunnitelman mukaisesti. Lintujen ruokinta on toteutettava suunnitelman mukaisesti siten, että sen avulla voidaan houkutella lintuja sopimusalueelle läheisten viljelmien sijaan. Sopimusalueen lannoituksessa on noudatettava ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:ssä säädettyjä lannoitusrajoituksia ja tehtävä ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 18 §:ssä tarkoitettuja lohkokohtaisia muistiinpanoja. Hukkakauran tai muiden vastaavien vaikeiden, lintujen mukana leviävien rikkakasvien torjuntaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Kasvusto on korjattava tai niitettävä syksyllä lintujen ruokailun helpottamiseksi.  Kasvuston saa päättää syksyllä vain, jos hyväksytty suunnitelma edellyttää syyskylvöisten kasvien kylvöä. Nurmikasvusto on niitettävä joka vuosi viimeistään 30 päivän elokuuta. Niiton ajankohdassa ja toteutuksessa on otettava huomioon luonnonvaraisten lajien elinolot, minkä vuoksi niitto on toteutettava siten, ettei lintujen pesintöjä ja nisäkkäiden poikasia vaaranneta. Niittojätteen saa korjata pois ja hyödyntää taloudellisesti. Jos nurmelta korjataan sato, korjuu voidaan tehdä tavanomaisena sadonkorjuuaikana. Ohran puinti on tehtävä ennen ympäröivien peltolohkojen puintia. Puinnin yhteydessä osa viljasta on johdettava maahan. Lohkon reuna, jolla kasvaa kauraa, on puitava normaaliin puintiaikaan.

Jos peruslohko rajoittuu vesistöön, pellolla lohkon vesistön puoleisella reunalla on oltava keskimäärin vähintään kolme metriä leveä suojakaista. Suojakaistan on oltava monivuotisen nurmi-, heinä- tai niittykasvillisuuden peittämä. Suojakaistaa ei saa muokata, lannoittaa tai käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Kasvuston hävittäminen ja uusiminen ovat sallittuja poikkeuksellisesti vaikeissa rikkakasvitilanteissa. Suojakaistalla tehtävistä toimenpiteistä on merkittävä tieto lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

Sopimuseläimiä on käytettävä sopimuskauden aikana vuosittain rodun lisäämiseen. Rodun lisäämiseen on käytettävä ainoastaan samaan rotuun kuuluvaa puhdasrotuista eläintä. Sopimuseläimistä hevosten ja nautojen on tuotettava jälkeläisiä vähintään kaksi kertaa sopimuskauden aikana ja lampaiden ja vuohien vähintään kolme kertaa sopimuskauden aikana. Kanojen on tuotettava jälkeläisiä vuosittain sopimuskauden aikana. Viljelijän on toimitettava ennen sopimuskauden päättymistä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle selvitys siitä, että sopimukseen sisältyviä eläimiä on käytetty rodun lisäämiseen.

Sopimuseläimillä on oltava todistus, josta ilmenee polveutuminen. Todistuksen voi antaa eläinjalostustoiminnasta annetun lain (319/2014) 3 §:n mukaisesti kantakirjan pitäjäksi hyväksytty yhteisö, joka voi olla itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarjan osalta Faba Osk, suomenlampaan ja kainuunharmaslampaan osalta ProAgria Keskusten Liitto ry, ahvenanmaanlampaan osalta Föreningen Ålandsfåret rf, suomen vuohen osalta ProAgria Keskusten Liitto ry, suomenhevosen osalta Suomen Hippos ry ja maatiaiskanan osalta Luonnonvarakeskus. Vuohien osalta polveutumistodistus on oltava vuoden 2013 jälkeen syntyneillä eläimillä. Tätä aikaisemmin syntyneiden eläinten osalta riittää viljelijän oma ilmoitus.

Suomenhevosen on oltava sopimuskauden alkaessa Suomen Hippos ry:n ylläpitämään hevosrekisteriin merkitty siitostamma, joka on varsonut, astutettu tai keinosiemennetty edellisenä vuonna tai kantakirjattu ori. Hevosella on oltava hevoseläinten tunnistamisesta ja merkitsemisestä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (880/2009) tarkoitettu tunnistusasiakirja. Naudat, lampaat ja vuohet on merkittävä ja rekisteröitävä eläintunnistusjärjestelmästä annetun lain (238/2010) 2 ja 3 luvussa säädetyllä tavalla. Siipikarja on rekisteröitävä eläintunnistusjärjestelmästä annetun lain 2 luvussa sekä 21 §:ssä säädetyllä tavalla.

Jos eläin kuolee tai se poistetaan sopimuskauden aikana, se on korvattava viivytyksettä toisella ympäristösopimuksen ehdot täyttävällä samanrotuisella eläimellä. Eläin on korvattava myös, jos se ei pysty tuottamaan jälkeläisiä. Suomenhevosen voi korvata myös korvausvuonna varsonut, astutettu, keinosiemennetty tamma tai kantakirjattu ori. Tiedot korvatuista ja poistetuista eläimistä sekä korvaavan eläimen todistus polveutumisesta on toimitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle viimeistään 15 työpäivän kuluttua siitä, kun korvaava eläin on tullut maatilalle.

Ennen sopimuksen tekemistä lajikkeen on oltava hyväksytty siemenkauppalain (728/2000) 5 §:ssä tarkoitettuun Suomen kansalliseen lajikeluetteloon alkuperäiskasvilajikkeena. Viljelijän on varastoitava ja säilytettävä vähintään kahden vuoden siementarvetta vastaava määrä alkuperäiskasvin kylvökelpoista siementä maatilalla. Siemenen ylläpitoerä on muodostettava mahdollisimman hyvälaatuisesta siemenestä ja se on uusittava erän loppuessa tai siemenen itävyyden alentuessa.

Nurmikasviviljelykset on perustettava ylläpitotarkoitusta varten. Ylläpitosiemenerä voidaan korjata maatilan normaalikäytännön mukaisesti. Ylläpitoviljelystä ei tarvitse perustaa joka vuosi. Nurmelta voidaan muina vuosina korjata joko nurmirehusato tai siemensato markkinointitarkoitusta varten. Nurmikasvien yksittäisen ylläpitoviljelyksen ikä voi olla korkeintaan kolme perustamisvuoden jälkeistä vuotta. Ylläpidon on tapahduttava viljelijän tavanomaisesti käyttämin menetelmin, jotka lajikkeen ylläpitäjä on kuvannut lajikkeen rekisteröintivaiheessa.

Viljelijän on tehtävä alkuperäiskasvin ylläpidosta muistiinpanoja, joista on mahdollista tarkastaa ylläpidon tilanne.

Alkuperäiskasvien varmuuskokoelmiin voi sisältyä seuraavia kasvilajeja:

Varmuuskokoelmiin sisältyviä kasvikantoja on hoidettava Luonnonvarakeskuksen laatimien Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeiden mukaisesti.

Perimän säilytyksessä on käytettävä liitteessä 5 tarkoitettuja eläinrotukohtaisia menetelmiä. Säilytysmäärien osalta on noudatettava eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain (1360/2014) 5 §:n 7 momentissa tarkoitetun toimenpidesuunnitelman mukaisia määriä. Perimän säilytyksessä on noudatettava Luonnonvarakeskuksen laatimien Suomen kansallisen eläingeenivaraohjelman eri lajien ja rotujen geeniperimän pitkäaikaissäilytyksen tavoitteita ja periaatteita.

Tämä asetus tulee voimaan 27 päivänä maaliskuuta 2015.

Tällä asetuksella kumotaan alkuperäiskasvilajikkeen rekisteröinnistä annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (499/2007).

Jos fosforilannoituksessa on käytetty ennen eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:ssä tarkoitetun ympäristösitoumuksen antamista fosforintasausta ja lohkon tasausjakso on kyseistä sitoumusta annettaessa kesken, luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain (1440/2006) 5 §:n 2 momentin mukaisen sitoumuksen sitoumuskaudelta siirtyvät fosforilannoituksen ylitykset on otettava lannoituksessa huomioon. Myös fosforilannoituksen alitukset voidaan viljelijän niin halutessa ottaa huomioon.

Jos fosforintasaus on lohkolla kesken eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:ssä tarkoitettua ympäristösitoumusta annettaessa, lohkolla voidaan aloittaa uusi fosforintasaus vasta edellisen fosforintasauksen loputtua.