Maa- ja metsätalousministeriön asetus varotoimenpiteistä lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan välillä
- Type of statute
- Asetus
- Date of Issue
- Updated statute
- 157/2006
- Original publication
- Booklet 25/2006 (Published 3.3.2006)
Text of original statute
Amendments and corrections are made to the up-to-date statute, not to the statute’s original text. Corrections are also published in the PDF version of the statute in the Statute Book.
Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti
säädetään 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/1980) 12 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan sekä helposti leviävien eläintautien vastustamisesta 16 päivänä joulukuuta 1960 annetun lain (488/1960) 5 §:n nojalla, sellaisina kuin niistä ovat eläintautilain 12 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta laissa 809/1992, seuraavasti:
1 lukuYleiset säännökset
1 §Tarkoitus ja soveltamisala
Tässä asetuksessa säädetään niistä siipikarjan pitopaikoissa noudatettavista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on ehkäistä luonnonvaraisissa linnuissa mahdollisesti esiintyvän lintuinfluenssan leviäminen siipikarjaan ja tarhattaviin lintuihin sekä edistää tartunnan varhaista havaitsemista.
2 §Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
siipikarjalla kanoja, kalkkunoita, helmikanoja, ankkoja, sorsia, hanhia, viiriäisiä, kyyhkysiä, fasaaneja, peltopyitä, metsoja, teeriä, riikinkukkoja, sileälastaisia lintuja (strutsi, emu, nandu, kasuaari ja kiivi) ja muita tarhattavia lintuja;
tarhattavilla vesilinnuilla ankkoja, sorsia ja hanhia;
pitopaikalla yhtä tai useampaa laitosta, rakennusta, tarhaa tai muuta paikkaa, jossa lintuja pidetään, kasvatetaan tai käsitellään, mukaan lukien sellaiset aidatut alueet, joilla eläimiä pidetään metsästystä tai muuta vastaavaa tarkoitusta varten; sekä
riskialueilla liitteessä I lueteltuja kuntia, joissa luonnonvaraisia vesilintuja esiintyy kevätmuuton aikana runsaasti tai joissa siipikarjaa pidetään runsaasti ja riski luonnonvaraisilla vesilinnuilla mahdollisesti esiintyvän lintuinfluenssatartunnan siirtymisestä ulkona pidettävään siipikarjaan on siten muita alueita suurempi.
2 lukuLintuinfluenssan varhainen havaitseminen
3 §Sairaiden ja kuolleiden luonnonvaraisten lintujen tutkiminen
Jos kunnaneläinlääkäri saa ilmoituksen luonnonvaraisissa linnuissa, erityisesti vesilinnuissa, todetusta suurentuneesta kuolleisuudesta tai joukkosairastumisista, hänen on huolehdittava, että linnuista otetaan tarpeelliset näytteet lintuinfluenssan varalta ellei muuta ilmeistä syytä lintujen sairastumiselle tai kuolleisuudelle ole todettavissa. Näytteet on viipymättä toimitettava Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitokseen (EELA) tutkittavaksi.
4 §Toiminta lintuinfluenssaepäilyn johdosta
Eläintautilain (55/1980) 9 §:n mukaan siipikarjanpitopaikan omistajan tai haltijan on ilmoitettava kunnan- tai läänineläinlääkärille, jos hän epäilee siipikarjan kuolleen tai sairastuneen lintuinfluenssaan. Lintuinfluenssan esiintymiseen siipikarjassa voivat viitata sairauden oireiden lisäksi seuraavat muutokset:
rehun ja veden kulutuksen pieneneminen yli 20 prosentilla;
munantuotannon pieneneminen yli viidellä prosentilla yli kahden päivän ajaksi; tai
kuolleisuusasteen nousu yli kolmeen prosenttiin viikossa.
Kunnaneläinlääkärin tai läänineläinlääkärin on ilmoituksen saatuaan toimittava newcastlentaudin ja lintuinfluenssan vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (3/EEO/96) kohdan 3 mukaisesti, jos ei muuta ilmeistä syytä muutoksille ole.
3 lukuSiipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen välisten kontaktien estäminen
5 §Siipikarjan hoitamista koskevat vaatimukset
Siipikarjan rehun ja juomaveden saanti on järjestettävä sisätiloissa tai sellaisessa muussa katetussa tilassa, jonne luonnonvaraisten vesilintujen pääsy on estetty. Ulkona pidettävää siipikarjaa ei saa laiduntaa sellaisilla laitumilla, joilla todetaan tai on aikaisemmin toistuvasti todettu luonnonvaraisia vesilintuparvia kevätmuuton aikana.
Jos pitopaikassa on käytössä lintujen hyvinvoinnin kannalta tarpeellisia vesialtaita, on luonnonvaraisten vesilintujen pääsy näihin estettävä.
6 §Siipikarjan juomavettä koskevat vaatimukset
Siipikarjalle annettava vesi ei saa olla peräisin sellaisista pintavesistä, joihin luonnonvaraiset vesilinnut pääsevät, ellei vettä ennen siipikarjalle antamista kuumennuskäsitellä tai desinfioida siten, että mahdollinen lintuinfluenssavirus tuhoutuu käsittelyssä.
4 lukuRiskialueita koskevat erityiset vaatimukset
7 §Siipikarjan ulkonapitokielto riskialueilla
Siipikarjan pito ulkona on kielletty riskialueilla. Kielto koskee myös luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia pitopaikkoja. Kielto ei kuitenkaan koske eläinsuojelulain (247/1996) 20 § mukaisia eläintarhoja.
8 §Poikkeukset ulkonapitokiellosta
Läänineläinlääkäri voi siipikarjan omistajan tai haltijan hakemuksesta myöntää luvan siipikarjan pitämiseksi ulkona jatkuvasti tai ajoittain myös riskialueilla, jos siipikarjan pitäminen sisällä aiheuttaisi huomattavaa haittaa eläinten hyvinvoinnille tai muusta perustellusta syystä. Luvan myöntäminen edellyttää, ettei pitopaikan läheisyydessä ole merkittäviä luonnonvaraisten lintujen, erityisesti vesilintujen levähdys- tai oleskelualueita ja etteivät luonnonvaraiset vesilinnut pääse kontaktiin pitopaikassa ulkona pidettävän siipikarjan kanssa. Lupaa ei voida myöntää, jos samassa pitopaikassa pidetään sekä tarhattavia vesilintuja että kaupalliseen lihan- tai munantuotantoon tarkoitettua siipikarjaa.
Lupahakemukseen on liitettävä selvitys luvan edellytysten täyttymisestä. Edellytysten arvioimiseksi läänineläinlääkäri voi tarvittaessa suorittaa tai pyytää kunnaneläinlääkäriä suorittamaan tarkastuksen siipikarjan pitopaikassa.
9 §Siipikarjan ja muiden lintujen vieminen eläinnäyttelyihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin
Riskialueilla järjestettäviin eläinnäyttelyihin ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin ei saa viedä siipikarjaa tai muita lintuja. Tilaisuuksiin, jotka järjestetään riskialueiden ulkopuolella, ei saa viedä lintuja riskialueilta.
Läänineläinlääkäri voi myöntää luvan poiketa 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta. Luvan myöntäminen edellyttää, etteivät tilaisuuteen vietävät linnut voi joutua tilaisuuden aikana suoraan tai epäsuoraan kontaktiin luonnonvaraisten lintujen kanssa ja etteivät riskialueilta peräisin olevat linnut ole voineet joutua tällaiseen kontaktiin myöskään tilaisuutta edeltävien 21 vuorokauden aikana. Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava riskialueelta tilaisuuteen tuotavat linnut lintuinfluenssan oireiden varalta ennen kuljetusta.
5 lukuVoimaantulosäännökset
10 §Voimassaoloaika
Tämä asetus tulee voimaan 3 päivänä maaliskuuta 2006 ja se on voimassa 31 päivään toukokuuta 2006.
Komission päätös 2005/731/EY (32005D0731); EUVL N:o L 274, 20.10.2005, s. 93
Komission päätös 2005/734/EY (32005D0734); EUVL N:o L 274, 20.10.2005, s. 105
Komission päätös 2005/745/EY (32005D0745); EUVL N:o L 279, 22.10.2005, s. 79
Komission päätös 2005/855/EY (32005D0855); EUVL N:o L 316, 2.12.2005, s. 21
Helsingissä 28 päivänä helmikuuta 2006
Maa- ja metsätalousministeri Juha KorkeaojaEläinlääkintöylitarkastaja Taina Aaltonen
Liite 1
Kaikki Ahvenanmaan läänin kunnat
Etelä-Suomen läänistä seuraavat kunnat
Anjalankoski
Artjärvi
Asikkala
Espoo
Hamina
Hanko
Helsinki
Hollola
Hyvinkää
Iitti
Inkoo
Jokioinen
Joutseno
Järvenpää
Karjaa
Kerava
Kirkkonummi
Kotka
Lahti
Lappeenranta
Lohja
Loviisa
Nummi-Pusula
Orimattila
Parikkala
Pernaja
Pohja
Porvoo
Pukkila
Pyhtää
Rautjärvi
Ruotsinpyhtää
Sipoo
Siuntio
Taipalsaari
Tammela
Tammisaari
Tuusula
Vantaa
Vihti
Virolahti
Ylämaa
Kaikki Länsi-Suomen läänin kunnat
Itä-Suomen läänistä seuraavat kunnat
Ilomantsi
Juva
Kuopio
Lapinlahti
Lieksa
Liperi
Maaninka
Mikkeli
Outokumpu
Polvijärvi
Punkaharju
Puumala
Savonlinna
Siilinjärvi
Tohmajärvi
Oulun läänistä seuraavat kunnat
Haapavesi
Hailuoto
Haukipudas
Ii
Kalajoki
Kempele
Kuivaniemi
Liminka
Lumijoki
Muhos
Oulu
Oulunsalo
Pyhäjoki
Raahe
Siikajoki
Tyrnävä
Vaala
Vuolijoki
Lapin läänistä seuraavat kunnat
Kemi
Kemijärvi
Keminmaa
Pelkosenniemi
Ranua
Salla
Savukoski
Simo
Tervola
Tornio