148/2000

Huoltovarmuuskeskus voi maksaa huoltovarmuusrahaston varoista kasvinjalostusyrityksille korvausta kansallisen siemenhuollon turvaamiseksi tärkeiden, mutta jalostusyrityksille kaupallisesti kannattamattomien peltokasvien jalostuskustannuksista, jos 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun jalostusohjelman edellyttämä jalostustyö tehdään kokonaisuudessaan Suomessa. Korvausta voidaan suorittaa myös näiden lajien kantasiementuotannosta Suomessa tai ulkomailla aiheutuvista kustannuksista.

Tämän päätöksen nojalla voidaan maksaa korvausta rukiin, syysvehnän, kevätvehnän, herneen, perunan, timotein, nurminadan ja puna-apilan jalostamisesta ja kantasiementuotannosta aiheutuvista kustannuksista.

Korvausta voidaan maksaa sellaisen jalostusohjelman kustannusten kattamiseksi, jolla on merkitystä siemenhuollon turvaamiselle ja kansalliselle huoltovarmuudelle. Jalostusohjelmalta edellytetään, että se sisältää kaikki jalostusprosessin ja viljelyvarmuustestauksen osat, kuten risteytys-, valinta- ja testausohjelmat, ja että se tähtää Suomessa merkittävässä laajuudessa viljelykelpoisten lajikkeiden kehittämiseen. Jalostusohjelman tavoitteena olevien lajikkeiden on käyttötarkoituksensa mukaisesti sovelluttava satoa käyttävän teollisuuden, kotieläintuotannon tai kansanravitsemuksen tarpeisiin.

Arvioidessaan jalostusohjelman mukaisen jalostustyön merkitystä siemenhuollon turvaamisen ja kansallisen huoltovarmuuden kannalta Huoltovarmuuskeskuksen tulee ottaa huomioon kyseisen kasvilajin merkitys Suomen elintarvikehuoltoketjussa, viljelyala Suomessa ja uusien viljelyvarmojen lajikkeiden ja lajikevalikoiman kehittämisen tarve.

Jalostajan, joka haluaa korvausta jalostuskustannuksista, tulee hakea sitä Huoltovarmuuskeskukselle osoitetulla hakemuksella, jonka liitteenä on esitettävä jalostusohjelma ja kyseisen kasvilajin jalostustoiminnan ja kantasiementuotannon kustannus- ja tuottolaskelma. Ennen asian ratkaisemista Huoltovarmuuskeskuksen tulee pyytää maa- ja metsätalousministeriöltä lausunto siitä, voidaanko esitetyn jalostusohjelman kustannusten kattamiseksi maksaa jalostajalle korvausta tämän päätöksen nojalla. Maa- ja metsätalousministeriön on annettava lausuntonsa kuukauden kuluessa sen pyytämisestä.

Huoltovarmuuskeskus määrittää maa- ja metsätalousministeriön lausunnon saatuaan, ja tarvittaessa hakemuksen tehneen jalostusyrityksen kanssa neuvoteltuaan, jalostusohjelman kustannusten kattamiseksi suoritettavan korvauksen enimmäismäärän, korvauserien suuruuden, niiden maksuajankohdat ja mahdolliset muut maksuehdot. Huoltovarmuuskeskus voi maksaa korvausta ennakolta.

Huoltovarmuuskeskus voi velvoittaa jalostajan toimittamaan määrätyin väliajoin raportin jalostusohjelman etenemisestä. Korvauserien maksaminen ja niiden suuruus voidaan määrätä riippuvaksi raporteissa esitetyistä tuloksista, suoritetuista työvaiheista tai muista seikoista.

Määrittäessään jalostusohjelman perusteella suoritettavan korvauksen määrää Huoltovarmuuskeskuksen tulee ottaa huomioon hakemuksen tehneen jalostusyrityksen kokonaiskustannukset ja kokonaistuotot jalostusohjelmassa tarkoitetun kasvilajin osalta. Korvausta ei voida maksaa sellaisen kasvilajin jalostuksesta tai kantasiementuotannosta aiheutuvista kustannuksista, joka olisi jalostusyritykselle taloudellisesti kannattava ilman korvauksen maksamistakin.

Maksettava korvaus ei saa vääristää jalostusyritysten välistä kilpailua. Korvaus ei siten saa johtaa markkinoitavan siementavaran hinnan pitämiseen alempana kuin mitä kilpailijat perivät vastaavanlaisesta siementavarasta. Korvaus voi olla korkeintaan niin suuri, että jalostusyritys voi sillä kattaa Huoltovarmuuskeskukselle esitetystä jalostusohjelmasta aiheutuvien muuttuvien kulujen lisäksi ne kiinteät kulut, jotka kirjanpidon mukaan ovat kohdennettavissa kyseiseen jalostusohjelmaan.

Tämä päätös tulee voimaan 23 päivänä helmikuuta 2000.