1256/2000

Maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1059/1994) 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kansallisena erityistukena maksetaan maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 2001 pinta-alaperusteista kasvinviljelyn kansallista tukea siten kuin tässä asetuksessa säädetään. Tuet maksetaan näihin tarkoituksiin valtion talousarviossa osoitettujen määrärahojen rajoissa.

Tämän asetuksen 4 luvun ympäristöehtojen valvontaseuraamussäännöksiä ei sovelleta Ahvenanmaan maakunnassa.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Tukea voidaan maksaa Suomessa vakinaisesti asuvalle tuen hakijalle, joka on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmä. Suomessa asuvaksi katsotaan myös yhteisö ja säätiö, jonka kotipaikka on Suomessa.

Tuen maksamisen edellytyksenä on, että viljelijä tai hänen puolisonsa on 31 päivänä joulukuuta 2000 vähintään 18-vuotias, mutta ei yli 65-vuotias. Tukea voidaan maksaa alle 18-vuotiaalle vain, jos hän on solminut avioliiton tai jos hän harjoittaa maatilataloutta yhteisomistajana tai yhdessä vanhempiensa tai heistä jomman kumman kanssa taikka jos tuen myöntämiseen on muita erityisiä syitä.

Jos kysymys on useamman viljelijän yhdessä harjoittamasta maatilataloudesta tai yhteisömuodossa harjoitettavasta maatilataloudesta, tukea voidaan maksaa, jos vähintään yksi maa- tai puutarhataloutta itse harjoittava viljelijä, yhtiömies, jäsen tai osakas täyttää ikää koskevan edellytyksen.

Ikäedellytys ei koske julkisoikeudellista yhteisöä, yhdistystä, säätiötä, koulutilaa eikä vankilatilaa.

Maa- ja metsätalousministeriö voi, aikaisempi tuotanto huomioon ottaen, erityisistä syistä myöntää luvan tuen maksamiseen myös sellaiselle hakijalle, joka ei täytä 3 momentissa mainittua edellytystä maa- tai puutarhatalouden itse harjoittamisesta.

Tuen maksamisen edellytyksenä on, että tuen hakija hallitsee 1 päivänä kesäkuuta 2001 omistajana, maanvuokralaissa (258/1966) tarkoitettuna vuokramiehenä, muun hallintasopimuksen taikka testamenttiin tai muuhun saantokirjaan perustuvan käyttöoikeuden nojalla kasvukauden 2001 ajan vähintään kolme hehtaaria viljelykseen soveltuvaa peltoa.

Viljelykseen soveltuvaksi pelloksi luetaan maatalous- ja puutarhakasvien viljelyalan lisäksi myös Euroopan yhteisön kokonaan rahoittaman peltokasvien tukijärjestelmän mukaisesti kesannoitu pelto, tilapäisesti viljelemättömänä ilmoitettu maatalousmaa sekä käytössä olevat luonnonniityt ja -laitumet.

Viljelykseen soveltuvaksi pelloksi ei lueta peltoa, joka on poissa viljelyksestä luopumiseläkelain (16/1974) 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tai maatalousyrittäjien lopettamiskorvauksesta annetun lain (1330/1992) 9 §:ssä taikka maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) 12 §:ssä, sellaisena kuin se on voimassa maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttamisesta annetun lain (1326/1999) tullessa voimaan, tarkoitettujen sitoumusten nojalla.

Puutarhakasveille tukea voidaan maksaa, jos puutarhakasvien viljelyala vuonna 2001 on vähintään puoli hehtaaria.

Viljelijän on kuuluttava Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ylläpitämään kasvinsuojelu- tai kasvisten laadunvalvontarekisteriin niiden kasvien osalta, joiden markkinointi sitä edellyttää.

Sukupolvenvaihdoksissa ja muissa koko tilan hallintaoikeuden siirroissa, joissa tilan maatalousmaa siirtyy uudelle haltijalle, hyväksytään 1 momentissa säädettyä myöhäisempikin ajankohta. Hallintaoikeuden on oltava siirrettynä kuitenkin viimeistään 31 päivänä elokuuta 2001. Yksittäisen peruslohkon hallinnansiirroissa peruslohkon hallintaoikeuden on oltava siirrettynä viimeistään 15 päivänä kesäkuuta 2001.

Tuet maksetaan alueittain eriytettyinä noudattaen liitteessä 1 olevaa tukialuejakoa.

Tuen maksamisen edellytyksenä on, että viljelyn tavoitteena on tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaan. Tavanomaiseen viljelytapaan kuuluu pellon muokkaaminen ja lannoittaminen tarkoituksenmukaisella tavalla ja kylvön tekeminen niin, että se mahdollistaa tasaisen itämisen. Viljelyssä on käytettävä alueelle soveltuvia kasvilajeja ja -lajikkeita sekä laadultaan ja määrältään riittävää siemen- tai taimimäärää. Lisäksi viljelijän on huolehdittava kasvinsuojelusta ja hukkakauran torjunnasta. Lohkon on oltava kasvukunnoltaan sellainen, että sillä on edellytykset tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato.

Viljelyalalta on korjattava sato. Vehnän, rukiin ja mallasohran tukien maksamisen edellytyksenä on jyväsadon korjaaminen. Nurmen riittävänä viljelynä ei voida pitää kasvuston maahan niittoa. Myöskään nurmen kompostointi ei täytä sadonkorjuuvaatimusta. Viljelyteknisille päistelohkoille, niillä kasveilla joiden viljelytapaan se kuuluu, nurmen tuki voidaan maksaa, vaikkei satoa korjata, jos kasvusto pidetään hoidettuna.

Satovahingon takia korjaamatta jäänyt sato ei ole este tukien maksamiselle, jos muista tavanomaiseen viljelytapaan kuuluvista toimenpiteistä on huolehdittu asianmukaisesti. Satovahingosta on kuitenkin tehtävä kirjallinen ilmoitus välittömästi vahingon ilmaannuttua sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jolle tukihakemus on jätetty. Ilmoituksessa on yksilöitävä satovahingon syy. Talvehtimisvaurioista kärsineiden kasvulohkojen osalta tuki voidaan maksaa, jos pääosalla lohkon pinta-alasta on sellainen kasvusto, jolla on mahdollista tuottaa korjuu- ja markkinakelpoisen sato.

Tukikelpoisen kasvulohkon vähimmäispinta-ala on viisi aaria.

Tuen maksamisen edellytyksenä on, että viljelijä on vuonna 2000 tai 2001 antanut luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksessa (644/2000) tarkoitetun maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteitä koskevan sitoumuksen tai on vuosina 1997-1998 antanut maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen (760/1995) mukaisen ympäristötuen perustukea koskevan sitoumuksen.

Tuen edellytyksenä olevia ympäristöehtoja tulee noudattaa tilan koko peltoalalla riippumatta siitä onko tilan koko peltoala ympäristötukisitoumuksen piirissä.

Tukea voidaan maksaa viljelijöille, jotka eivät ole antaneet 7 §:ssä tarkoitettua sitoumusta, mutta sitoutuvat noudattamaan yhden vuoden ajan sitoumuksen antopäivästä alkaen ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (646/2000), jäljempänä ympäristötukiasetus, ehtoja seuraavin poikkeuksin:

Sitoumus koskee tilan koko peltoalaa riippumatta siitä, ovatko kaikki tilalla viljeltävät kasvit ja lohkot oikeutettuja tässä asetuksessa tarkoitettuun tukeen.

Jos viljelijä sitoutuu vuonna 2001 toista kertaa yksivuotisella sitoumuksella ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteisiin, tuen maksamisen edellytyksenä on, että 1 momentin 1, 2, 4, 5, 7 ja 8 kohdassa mainitut toimenpiteet on toteutettu ennen uuden sitoumuksen antamista. Lisäksi viljelijän on yhden vuoden kuluessa sitoumuksen antopäivästä osallistuttava toiseen ympäristötukiasetuksen 6 §:ssä tarkoitettuun koulutuspäivään, jollei molempia koulutuspäiviä ole suoritettu ensimmäisen sitoumusvuoden aikana.

Tuen maksamisen edellytyksenä Ahvenanmaan maakunnassa on, että tuen hakija on antanut maatalouden ympäristötuesta ja luonnonhaittakorvauksesta annetun Ahvenanmaan maakunta-asetuksen (ÅFS 17/2000) mukaisen ympäristötukisitoumuksen tai vastaavan yksivuotisen sitoumuksen, jonka ehdoista Ahvenanmaan maakuntahallitus on päättänyt tai on vuosina 1997-1999 antanut maatalouden ympäristötuesta annetun Ahvenanmaan maakunta-asetuksen (ÅFS 44/1997) mukaisen ympäristötuen perustukisitoumuksen.

Tuen edellytyksenä olevia ympäristöehtoja tulee noudattaa tilan koko peltoalalla riippumatta siitä onko tilan koko peltoala ympäristötukisitoumuksen piirissä.

Tässä asetuksessa tarkoitettua tukea maksetaan vuoden 2001 kasvukauden ajan jäljempänä tarkoitettuun tuotantoon käytetystä pellosta enintään seuraavasti:

Tukea voidaan maksaa vehnälle enintään 77 miljoonaa markkaa. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tuen määrä ylittää edellä mainitun enimmäismäärän, tukea alennetaan.

Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamaan peltokasvien tukeen oikeuttaville kasveille, lukuun ottamatta vehnää, ruista, mallasohraa, rehuviljaa, säilörehunurmea ja kesantoa, tukea maksetaan tukialueilla A ja B enintään 800 markkaa/hehtaari.

Tukea voidaan maksaa rehualaksi tukikäyttöön R merkitylle viljelyalalle enintään seuraavasti:

Tukea ei kuitenkaan makseta luonnonniityille tai -laitumille, hakamaille, viherheinän tai nurmisiementen tuotantoon tai viherlannoitukseen käytetylle nurmialalle.

3) viljelyalalle, joista on tehty 5- tai 10-vuotinen suojavyöhykenurmea koskeva maatalouden erityisympäristötukea koskeva sopimus tukea voidaan maksaa koko maassa enintään 500 mk/ha.

Tuen maksamisen edellytyksenä kohdissa 2 ja 3 tarkoitetulle viljelyalalle on, että alalta korjataan vähintään yksi nurmivaltainen sato.

Tukea voidaan maksaa kohdissa 1 ja 2 mainituille kohteille enintään 185 miljoonaa markkaa, josta enintään 10 miljoonaa markkaa 1 kohdassa tarkoitetulle viljelyalalle. Jos hyväksyttävien hakemusten määrä ylittää edellä mainitut enimmäismäärät, tukea alennetaan.

Mallasohran viljelyalaan perustuvaa tukea voidaan maksaa alueilla A ja B sekä alueilla C1-C2 pohjoinen ja saaristo enintään 400 markkaa hehtaarilta. Tuki voi olla kuitenkin enintään 26 miljoonaa markkaa. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tuen määrä ylittää edellä mainitun enimmäismäärän, tukea alennetaan.

Tuen maksun perusteena oleva pinta-ala saadaan vertaamalla viljelijän vuoden 2001 hyväksyttyä mallasohra-alaa alaan, joka saadaan jakamalla 1 päivän heinäkuuta 2001 ja 30 päivän kesäkuuta 2002 välisenä aikana, mainitut päivät mukaan lukien, myyty mallasohran kilomäärä luvulla 3400 kg/ha. Tuki maksetaan pienemmän pinta-alan perusteella.

Mallasohran tulee olla hyväksytty ja myyty mallastamotoiminnassa käytettäväksi raaka-aineeksi. Mallasohrasta on maksettava mallastamoiden sopimustoiminnassa noudatettavan perushinnan mukainen hinta huomioon ottaen mahdolliset laatukorjaukset.

Tässä asetuksessa tarkoitettua tukea voidaan alentaa tai se voidaan jättää maksamatta maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992) 7 §:n 4 momentissa ja tämän asetuksen 13-15 §:ssä säädetyllä tavalla, jos:

Hakemuksen myöhästyminen alentaa tukea yhdellä prosentilla myöhästynyttä työpäivää kohti. Jos hakemus kokonaan tai osittain myöhästyy yli 25 kalenteripäivää, arki- ja pyhäpäivät mukaan lukien, tukea ei makseta.

Jos tukea haetaan useammalla kuin yhdellä lomakkeella hakukertaa kohden, tukeen kohdistuvat myöhästymisseuraamukset määräytyvät sen lomakkeen mukaan, joka on eniten myöhässä.

Ylivoimaisen esteen johdosta myöhästyneen hakemuksen perusteella tuki maksetaan normaalisti. Ylivoimaisiksi esteiksi hyväksytään kansallisissa tuissa tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3887/92 11 artiklassa mainitut syyt. Näiden lisäksi oikeuskäytännössä yleisesti hyväksytyt syyt voidaan hyväksyä ylivoimaiseksi esteeksi.

Hakemuksen liitteen tai muiden tukihakemukseen liittyvien lomakkeiden kuin hakemuslomakkeen myöhästyminen ei alenna maksettavaa tukea. Näiden lomakkeiden toimittaminen on tuen maksamisen edellytys.

Kasvilajin vaihtuminen ei vaikuta lohkon hyväksyttävyyteen, jos todettu kasvi on kyseiseen tukeen oikeutettu. Tuki maksetaan todetun kasvin mukaisena. Jos todettu kasvi ei ole oikeutettu kyseiseen tukeen, kasvulohko on hylättävä.

Tahallisissa väärinkäytöstapauksissa, joissa hakija on ilmoittanut huomattavan pinta-alan korkean tukitason kasveja ja valvonnassa todetaan samaan tukeen oikeuttavia, mutta selvästi matalamman tukitason kasveja, voidaan kyseistä tukea alentaa vähintään 10 prosenttia, mutta enintään 50 prosenttia.

Jos ilmoitetun ja todetun tätä pienemmän pinta-alan erotuksen suhde todettuun pinta-alaan on:

Jos kasvulohkon viljelytapa ei täytä paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan vaatimuksia, kyseinen lohko hylätään ilman kyseisen lohkon pinta-alan muihin lohkoihin vaikuttavia seuraamuksia. Kyseiselle lohkolle ei makseta tukia.

Jos paikkakunnan tavanomaiseen viljelytapaan liittyvistä puutteista tai laiminlyönneistä aiheutuvaksi määriteltyjen seuraamusten vuoksi hylättävien lohkojen pinta-ala ylittää 50 prosenttia todetusta pinta-alasta, viljely-alaan perustuvia tukia ei makseta kyseiseltä vuodelta.

Kasvinviljelyn kansallisen tuen ympäristö-ehtojen valvonnassa noudatetaan ympäristö-tuesta annettuja säännöksiä. Laiminlyöntien tai puutteiden seurauksena kasvinviljelyn kansallista tukea alennetaan samalla prosenttimäärällä kuin maatalouden ympäristötuessa.

Jos kasvinviljelyn kansallisen tuen edellytyksenä olevaa ympäristötuen lisätoimenpidettä ei ole valittu tai jos on valittu väärä lisätoimenpide tai jos valitun lisätoimenpiteen toteuttamista on laiminlyöty, alennetaan maksettavaa tukea 10 prosentilla.

Jos 7 ja 8 §:ssä säädettyjen ympäristöehtojen noudattamatta jättämisestä aiheutuvien seuraamusten yhteenlaskettu määrä ylittää 50 prosenttia yhdellä valvontakerralla, tukea ei makseta lainkaan.

Tukea haetaan kirjallisesti sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta, jonka alueella tilan talouskeskus sijaitsee tai talouskeskuksen puuttuessa siitä kunnasta, jossa pääosa pelloista sijaitsee.

Postitse toimitettu hakemus katsotaan oikeaan aikaan toimitetuksi, jos se on leimattu postissa edellä mainitulle toimivaltaiselle viranomaiselle osoitettuna kyseisen tuen viimeisenä hakupäivänä tai aiemmin.

Tukihakemus voidaan peruuttaa ennen valvonnasta ilmoittamista tai ennen tuen maksatusta.

Tukihaun päättymisen jälkeen tapahtuneissa 4 §:n 6 momentissa tarkoitetuissa tilan maatalousmaan tai yrityksen hallintaoikeuden siirroissa, joissa tilan maatalousmaa tai yritys siirtyy uudelle haltijalle, hakemus ja sen perusteella maksettava tuki voidaan asianomaisten näin sopiessa siirtää uudelle haltijalle.